Kirjoittaja Aihe: Kevätflunssa (Sirius/Remus, S, fluff, humor, one-shot)  (Luettu 5905 kertaa)

lurikko

  • ***
  • Viestejä: 1 392
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
nimi: Kevätflunssa
kirjoitettu: 16.7.2007
paritus: Sirius/Remus
ikäraja: S
genre: romance, fluff, humor, drama, slash one-shot
summary: Siviilissä Remus saattaa olla vaaraton ihmissusi, mutta flunssassa hän on varsin vaativa potilas.

A/N: Uutta Sirius/Remus-puolihuumorisöpöstelyä monen kuukauden tauon jälkeen.

Tykkäilen kommenteista!

*

Kevätflunssa

Flunssassa ollessaan Remus oli suorastaan vaarallinen. Sirius ei pystynyt keskittymään kunnolla mihinkään muuhun: ei huispausmatseihin, ei tyttöihin, ei Ruikulin kiusaamiseen. Hän vain istui Remuksen sängyn vieressä tai paremminkin käveli ympäri makuusalia ja Remus nauroi hänelle, kun hän törmäsi seiniin, ja sitten hän jatkoi kävelyä ja törmäsi uudestaan. Ja niin sitä vain jatkui ja jatkui kunnes Remus aina parani.

Paitsi että niin kauan kun Remus oli kipeänä Sirius oli aivan varma, että sitä jatkuisi ikuisesti. Hän kyllä jauhoi aina Remukselle siitä, miten tämä paranisi pian, mutta mennessään illalla omaan sänkyynsä hän oli lähes pakokauhuinen. James ja Peter nauroivat hänelle selän takana ja taputtivat olkapäälle kun sattuivat kasvotusten, mutta Sirius ei päässyt pelostaan. Remus oli niin heikko, niin kuin joku pikkulintu, hän olisi ihan hyvin saattanut kuolla flunssaan!

Ja sitä paitsi Remus oli hankalin potilas, joka Siriuksella oli ikinä ollut. Hän muisti Reguluksen sairastaneen flunssaa joskus, kun he olivat olleet nuoria. Silloin hän oli tuonut veljelle suklaata ja kertonut tarinoita möröistä, jotka asuivat heidän talonsa alla, ja Regulus oli nukahtanut tyytyväisenä. Remukselle mikään ei riittänyt.

“Hei Anturajalka”, Remus mutisi kuolemansairaana peittojensa välistä, “voitko tuoda minulle vähän suklaata? Jooko? Ole kiltti?”
Sirius ei koskaan voinut vastustaa, ei kertaakaan. Hän kuskasi Remukselle suklaata Tylyahosta ja istui katsomassa, kun Remus söi sen. Sitten Remus kiitti häntä oikein kauniisti ja nukahti ja heräsi viiden minuutin päästä vaatimaan jotain uutta.

“Hei Anturajalka?”
“No? Onko sinulla enemmän kuumetta? Onko sinulla paha olo? Ei kai - voi hyvä Merlin, oksettaako sinua?”
“Voisitko sinä tuoda Peterin tänne? Hän osaa varmaan sanoa paremmin kuin sinä, mitä te teitte pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla.”
Sirius toi Peterin, istui katsomassa, kun Peter selitti jotain jota Sirius itse ei muistanut ollenkaan opiskelleensa ja lähti sitten. Mutta Sirius ei lähtenyt, hän istui katsomassa, miten Remus tuijotti kattoa ja muuttui hetki hetkeltä huonovointisemman näköiseksi.

Joskus Sirius ihmetteli, minkä takia Peter ja James jättivät hänet aina kahdestaan Remuksen kanssa, kun toinen sairastui. Heidän oli tarkoitus olla ystäviä, mutta toiset tuntuivat kummasti unohtavan sen heti siinä paikassa, kun Remus yskäisi ensimmäisen kerran. Se oli suorastaan säädytöntä! Ja kun hän joskus kysyi asiaa Jamesilta ja Peteriltä, nämä vain virnuilivat ja sanoivat hänelle, ettei se oikeasti häirinnyt häntä lainkaan. Hänestä asiassa oli jotain kummallista, mutta hän ei oikein ehtinyt ajattelemaan sitä, sillä silloin Remus yleensä halusi lisää suklaata.

“Sinä voit lihoa, kun syöt noin paljon”, Sirius sanoi joskus katsellessaan suklaakääreitä, vaikka oikeasti ei ollut lainkaan huolissaan. Remus oli varsa. Remus ei lihonut. Remukselle sellainen oli mahdotonta.
“Kaksisataa grammaa ei ole paljon.”
“Onpas.”
“Eipäs. Se on vain viidesosa kilosta, eikö olekin?”
Flunssaisenakin Remus tiesi, miten Siriuksen sai hiljaiseksi. Siriuksesta se oli ärsyttävän tarkkanäköistä.

Joskus hän kysyi, olisiko Remus halunnut jonkun toisen istumaan viereensä. Silloin Remus yleensä puisteli päätään ja kysyi sitten Siriukselta, minkä takia tämä oli äkkiä alkanut hymyillä. Sirius mietti sitä usein itsekin, mutta yleensä vasta sitten, kun hän oli hakemassa Remukselle lisää suklaata.

Sitten aina välillä kävi niin, että Remuksesta tuli kauhean äreä, ja Siriuksella oli kiire väistellä murhaavia silmäyksiä ja tuoda suklaata. Pahimmassa tapauksessa Remuksesta tuli äreä ja hän sai samaan aikaan päähänsä, että kaikki oli pielessä. Erityisesti sellaista tapahtui lähellä täysikuuta. Silloin Siriuksella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin istua Remuksen sängyn laidalla ja kuunnella.

“Minä en tajua, miten me voimme selvitä sodasta. Ajattele nyt, meitä on niin kauhean vähän.”
“No onhan meitä, mutta kyllä me - “
“Ja suurin osa meistä on tällaisia puoliksi koulunsa käyneitä idiootteja niin kuin sinä ja minä, Anturajalka! Tajuatko?”
“Mutta mehän olemme käyneet koulumme kuukauden päästä - “
“Ja tiedät-kai-kuka tappaa meidät ensimmäisenä, sinut sen takia koska olet sinä ja minut samasta syystä, ja sitten me kuolemme ja ketä muka sitten enää jaksaa kiinnostaa, pääsevätkö James ja Lily ikinä naimisiin?”
“Luulen, että Jamesia - “
“Minun elämäni olisi paljon helpompaa, jos minä en olisi ihmissusi. Oikeasti, Sirius, sinä et voi tietää kuinka ärsyttävää tämä on. Ja täysikuun aikana on vielä kauheampaa, silloin minä en edes tunne itseäni.”
“Minä voin pitää sinua kädestä - “
“Etkä voi! Koska minä raatelisin sinut kappaleiksi! Eikö siinä olekin jotain kauhean ironista?”
“Mitä on ironinen?”
“Eilinen suklaa oli parempaa. Sirius, miksi Merlinissä ne eivät enää tee edes hyvää suklaata?”

Mutta oli toki myös niitä onnellisempia päiviä, kun Remuksen flunssa oli jo parantumassa ja hän tuijotteli Siriusta sängystään pitkien tummanruskeiden silmäripsiensä takaa ja Siriuksen vatsa tuntui siltä, että hänkin saisi kohta oksennustaudin. Sellainen vaikutus Remuksen silmäripsillä jostain syystä häneen oli. Silloin Remus yleensä oli herttaisimmillaan ja kiitti häntä kauniisti jaksamisesta kuten sanomalla  ihme että sinä olet kestänyt minua tai ehkä jopa tämä olisi varmaan ollut melkein yhtä kauheaa vaikka sinä et olisi ollut siinä. Jokin jälkimmäisessä virkkeessä tosin häiritsi Siriusta, mutta hän ei ikinä päässyt selville siitä, mikä se tarkalleen ottaen oli.

Sen sijaan hän kyllä oppi tietämään, milloin Remukselle piti viedä lisää suklaata ja milloin soittaa jostain jästien kummallisesta soittovehkeestä The Beatlesia ja milloin kutsua eräs viidesluokkalainen rohkelikkotyttö soittamaan kitaraa ja milloin laulaa Remukselle unilaulu (silloin, kun oli ensin juottanut Remuksen tuliviskillä puolihumalaan). Hänestä tuli itse asiassa Tylypahkan paras remuksenhoitaja, niin kuin James kerran sanoi hänelle ja jostain syystä virnuili leveästi, mutta hän kosti sen kunniallisesti virnuilemalla aivan yhtä leveästi takaisin ja iskemällä silmää siltä varalta, että kosto olisi muuten jäänyt epäselväksi. James virnuili silloin lisää, ja Sirius päätti paeta paikalta. Jotta James ei olisi luullut hänen pakenevan, hän tokaisi puoliääneen, että täytyy mennä katsomaan tarvitsee Remus minua johonkin.

Remus parantui yleensä kahdessa päivässä, mutta seitsemännen luokan toukokuun lopun flunssa oli kaikkein pahin. Se kesti vähintään neljä päivää, Sirius meni sekaisin laskuissa sen loppuvaiheessa. Mutta kun se alkoi kääntyä parempaan päin ja Remus oli jo melko hyväntuulinen pieni ihmissusi peittonsa alla, hän eräänä iltana sanoi:

“Hei Sirius?”
“Mitä?” kysyi Sirius, joka oli silloin jo hieman väsynyt.
“Voisitko sinä millään hommata minulle koiraa?”
Sirius säpsähti. Remus tuijotti häntä tummanruskeiden silmiensä alta oikein valloittavasti, ja olihan se jo käynyt Siriukselle selväksi, ettei hän voinut kieltää mitään Remukselta silloin, kun tämä oli flunssassa.

Hän makasi Remuksen sängyssä Remuksen vieressä Remuksen siliteltävänä ja tunsi, miten koiran mieli hänessä otti vallan ja nuolaisi Remuksen poskea. Remus nauroi ja rapsutti häntä korvan takaa, ja hänestä se oli itse asiassa oikein hyvä asia. Siihen hän nukahti.

Seuraavana päivänä hän sanoi Remukselle: “Minä vain mietin… minkä takia sinä et ole niistänyt nenääsi kolmeen päivään? Eikö se kuulu flunssaan?”
Remus virnisti hänelle ja sanoi: “Unohdin.”
« Viimeksi muokattu: 02.09.2021 21:25:00 kirjoittanut toyhto »
Avatar: Sokerisiipi
Fikkilistaus

andine

  • ***
  • Viestejä: 54
  • when i see light, i see you
    • Livejournalini, add me :)
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : 23.07.2007 01:03:22 »
Oih, tämä oli ihana.
Teksti oli jotenkin niin herttaisen lapsenmielistä ja Sirius oli niin höpsö n_N

ihanaa fluffya.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut andine »
Could we be much more gay? - Well, we are gay, but that's beside the point.

Wilwarin

  • sakuholisti
  • ***
  • Viestejä: 380
  • K is for Kaptain
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : 23.07.2007 19:39:10 »
Lainaus
“Etkä voi! Koska minä raatelisin sinut kappaleiksi! Eikö siinä olekin jotain kauhean ironista?”
“Mitä on ironinen?”

Repesin, niin siriusmaista.

Juuri oikeaa luettavaa tähän Potterin-loppumis-angstiin... Edes pientä rakentavaa kasaan kiskoakseni totean, että kirjoitusvirheitä ei löytynyt. (Enempään en pysty.)

Mahtava loppu.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Wilwarin »
Ficcilistaus on päivitetty 26.8.-16.

En pure yksärin laittajia. (:

minoru

  • ***
  • Viestejä: 41
Re: Kevätflunssa (Sirius/Remus, S, fluff, humor, one-shot)
« Vastaus #3 : 24.07.2007 04:25:47 »
Voi aww, mä en oo lukenut näin sympaattista ficciä pitkään aikaan! Ihana apua. : 'D

En yleensä tykkää fluffysta tai huumoristakaan, mutta tässä oli oma hieno otteensa, joka vangitsi mut heti lukemaan tän. ^^ Kekseliäs pieni fic, joka ei mennyt missään vaiheessa yli ja jossa oli paljon hyviä sanavalintoja. ^^

Lainaus käyttäjältä: "toyhto"
Sen sijaan hän kyllä oppi tietämään, milloin Remukselle piti viedä lisää suklaata ja milloin soittaa jostain jästien kummallisesta soittovehkeestä The Beatlesia ja milloin kutsua eräs viidesluokkalainen rohkelikkotyttö soittamaan kitaraa ja milloin laulaa Remukselle unilaulu (silloin, kun oli ensin juottanut Remuksen tuliviskillä puolihumalaan).


Awws Remppa kuuntelee Beatlesia. >D

Kiitos tästä <3
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut minoru »

Hekate

  • ***
  • Viestejä: 15
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : 24.07.2007 19:09:17 »
Rakastan Sirius/Remusta.
Siirappia. Tai ei siirappia, se on pahaa. Hunajaa. Joo hunajaa.
Ihana, todella ihana. Täytyy penkoa esiin muutkin fikit sinulta jos ne ovat kaikki näin ihania.

Lainaus
tämä olisi varmaan ollut melkein yhtä kauheaa vaikka sinä et olisi ollut siinä

Hämäävää...
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Hekate »
Ne timeas illam, quae vitae est ultima finis:
Qui mortem metuit, perdit, quod vivit, id ipsum.

Buckbeak

  • ***
  • Viestejä: 7
Re: Kevätflunssa (Sirius/Remus, S, fluff, humor, one-shot)
« Vastaus #5 : 24.07.2007 21:57:39 »
Lainaus käyttäjältä: "toyhto"
“Ja tiedät-kai-kuka tappaa meidät ensimmäisenä, sinut sen takia koska olet sinä ja minut samasta syystä, ja sitten me kuolemme ja ketä muka sitten enää jaksaa kiinnostaa, pääsevätkö James ja Lily ikinä naimisiin?”

Heh, nauratti tämä lausahdus kovasti :)
Kertakaikkiaan tosi mainio ficci! Niin mainio, etten osaa keksiä edes perusteluja. 8)
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Buckbeak »
[size=80]Istut vierelläni, mutta minä olen silti yksin. Koeta nyt sitten ymmärtää mitä tuo tarkoittaa.[/size]
[size=80]-- Deathly Hallows kesken --[/size]

verilettu

  • ***
  • Viestejä: 63
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : 25.07.2007 00:46:57 »
Ihana!:DDD repeilin kyllä ihan kunnolla tälle, ovela loppu! Hyi remusta!
No, teksti etenee, on hauskaa ja virheitäkään ei löydy, todella hyvää ja huvittavaa tekstiä, pidin paljon! :----D

Sirius oli hirvittävän suloinen ja Remus suorastaan katala, mutta ihana. Remuksella taisi tuossa yhdessä vaiheessa iskeä menkat kun niin kärttyisäksi rupes ;  O

En edes jaksa pistää quotella lempikohtiani tästä koska niitä on niin rutosti(voisin samantien vain pistää koko tarinan siihen!) :------D

joo tykkäsin rakastin, rakastan ja luen kyllä uudestaankin nyt.

lettu kuittaa ~~
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut verilettu »

Sanskrit

  • ***
  • Viestejä: 79
  • tilulilulaa
Re: Kevätflunssa (Sirius/Remus, S, fluff, humor, one-shot)
« Vastaus #7 : 25.07.2007 21:01:26 »
Ahihi, tämä on ihana, Sirius on niin suloisen tyhmä. :D Tykkään Siriuksen näkökulmasta ja pidän sen puutteellisuudesta tietyissä asioissa, kuten tajuamiskysymyksissä joissakin kohdissa, mutta hän kuitenkin ymmärtää olennaisen - ja parasta on se, että lukija ymmärtää jotain, mitä Sirius ei. Heh.
En kyllä nyt kommentoi yhtään paremmin, koska ei huvita enkä osaa, mutta mukava tämä silti oli. Sopiva ficci tämän sateisen illan piristykseksi. Kiitosta!

Hypocrite

  • ***
  • Viestejä: 404
Re: Kevätflunssa (Sirius/Remus, S, fluff, humor, one-shot)
« Vastaus #8 : 28.07.2007 20:18:10 »
Aww. Tosi suloista. Ihana James, vihjailee eikä Siwwe tajua mitään, mikä palikka. Ja Remus voi voi voi. Äh, en osaa sanoa mitään järkevää, menin ihan hiljaiseksi tän takia, liian söpöä.
Lainaus
...kiitti häntä kauniisti jaksamisesta kuten sanomalla ihme että sinä olet kestänyt minua tai ehkä jopa tämä olisi varmaan ollut melkein yhtä kauheaa vaikka sinä et olisi ollut siinä. Jokin jälkimmäisessä virkkeessä tosin häiritsi Siriusta, mutta hän ei ikinä päässyt selville siitä, mikä se tarkalleen ottaen oli.
Itseasiassa munkin piti lukea tuo jälkimmäinen muutaman kerran ennenkuin tajusin mikä oli vikana. :'D Olen tyhmä, tosiasia.

Tuhannesti kiitos tästä ihanasta ficistä.^^
Herää ja kukoista, ulkona venaa psykedeelisen kaunis maailma.

----
All in one by Hypocrite|LiveJournal|DeviantArt|Photoblog

Annie Black

  • ***
  • Viestejä: 297
  • VIVA ESPAÑA!
    • Salmiagin epäsyvälliset mietiskelyt
Re: Kevätflunssa (Sirius/Remus, S, fluff, humor, one-shot)
« Vastaus #9 : 29.07.2007 09:34:31 »
Aivan ihana ficci. :> Tämä oli niin suloinen ja teki miut hyvälle mielelle! Tämmösiä pitäis olla enemmänkin [etenkin samalla parituksella]. Tosi paljon tykkäsin tästä ja luen kyllä uudestaan.

Lainaus
Seuraavana päivänä hän sanoi Remukselle: “Minä vain mietin… minkä takia sinä et ole niistänyt nenääsi kolmeen päivään? Eikö se kuulu flunssaan?”
Remus virnisti hänelle ja sanoi: “Unohdin.”

Remus, Remus, et kai sinä vain esitä olevasi flunssassa? Suloista. :D

Kiitos!
Just laughing my ass off.

AVATAR

Tuhka

  • ***
  • Viestejä: 17
Re: Kevätflunssa (Sirius/Remus, S, fluff, humor, one-shot)
« Vastaus #10 : 30.07.2007 20:50:04 »
Voi luoja! Tämä on taas näitä yli-ihania Sirius/Remus-ficcejä, jotka tekevät rakentavan palautteen antamisen mahdottomaksi. Piristi päivää ihanasti! S-u-l-o-i-n-e-n <3<3<3. Remuksen viimeinen lause oli paras koko ficissä. Onnellinen huokaus...

fancythat

  • ***
  • Viestejä: 63
Re: Kevätflunssa (Sirius/Remus, S, fluff, humor, one-shot)
« Vastaus #11 : 31.07.2007 09:16:41 »
Oi että tuli hyvä mieli tästä. :) Rakentava palaute lensi ikkunasta ulos viimeistään tuossa Voisitko sinä millään hommata minulle koiraa?-kohdassa, mutta tykkäsin kuitenkin ihan hirvittävästi ja Sirius oli tässä ihan Sirius ja Remus ihan Remus. Tälläistä lisää, kiitos.
but even Battleship gets old after 15 years

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Kevätflunssa (Sirius/Remus, S, fluff, humor, one-shot)
« Vastaus #12 : 07.10.2008 15:21:50 »
Tää oli niin sulonen. Sirius oli tyhmä, mut sulosella tavalla. Varsinkin kun se hoiti Remusta ja oli hermoraunnio sen takii :D Sulosta.
Lainaus
Flunssassa ollessaan Remus oli suorastaan vaarallinen. Sirius ei pystynyt keskittymään kunnolla mihinkään muuhun: ei huispausmatseihin, ei tyttöihin, ei Ruikulin kiusaamiseen. Hän vain istui Remuksen sängyn vieressä tai paremminkin käveli ympäri makuusalia ja Remus nauroi hänelle, kun hän törmäsi seiniin, ja sitten hän jatkoi kävelyä ja törmäsi uudestaan.
Voi Siriusta, kävellä nyt päin seiniä :D

Sulosta, että Sirius haki aina Remukselle suklaata Tylyahosta :D :D :D

Lainaus
“Minä en tajua, miten me voimme selvitä sodasta. Ajattele nyt, meitä on niin kauhean vähän.”
“No onhan meitä, mutta kyllä me - “
“Ja suurin osa meistä on tällaisia puoliksi koulunsa käyneitä idiootteja niin kuin sinä ja minä, Anturajalka! Tajuatko?”
“Mutta mehän olemme käyneet koulumme kuukauden päästä - “
“Ja tiedät-kai-kuka tappaa meidät ensimmäisenä, sinut sen takia koska olet sinä ja minut samasta syystä, ja sitten me kuolemme ja ketä muka sitten enää jaksaa kiinnostaa, pääsevätkö James ja Lily ikinä naimisiin?”
“Luulen, että Jamesia - “
“Minun elämäni olisi paljon helpompaa, jos minä en olisi ihmissusi. Oikeasti, Sirius, sinä et voi tietää kuinka ärsyttävää tämä on. Ja täysikuun aikana on vielä kauheampaa, silloin minä en edes tunne itseäni.”
“Minä voin pitää sinua kädestä - “
“Etkä voi! Koska minä raatelisin sinut kappaleiksi! Eikö siinä olekin jotain kauhean ironista?”
“Mitä on ironinen?”
“Eilinen suklaa oli parempaa. Sirius, miksi Merlinissä ne eivät enää tee edes hyvää suklaata?”
Ihana. Onneks Sirre oli sentään kuuntelemassa, kuinka suklaakaan ei oo enään hyvää :D Nauroin niin paljon.

Lainaus
Remus parantui yleensä kahdessa päivässä, mutta seitsemännen luokan toukokuun lopun flunssa oli kaikkein pahin. Se kesti vähintään neljä päivää, Sirius meni sekaisin laskuissa sen loppuvaiheessa. Mutta kun se alkoi kääntyä parempaan päin ja Remus oli jo melko hyväntuulinen pieni ihmissusi peittonsa alla, hän eräänä iltana sanoi:

“Hei Sirius?”
“Mitä?” kysyi Sirius, joka oli silloin jo hieman väsynyt.
“Voisitko sinä millään hommata minulle koiraa?”
Sirius säpsähti. Remus tuijotti häntä tummanruskeiden silmiensä alta oikein valloittavasti, ja olihan se jo käynyt Siriukselle selväksi, ettei hän voinut kieltää mitään Remukselta silloin, kun tämä oli flunssassa.

Hän makasi Remuksen sängyssä Remuksen vieressä Remuksen siliteltävänä ja tunsi, miten koiran mieli hänessä otti vallan ja nuolaisi Remuksen poskea. Remus nauroi ja rapsutti häntä korvan takaa, ja hänestä se oli itse asiassa oikein hyvä asia. Siihen hän nukahti.
 
Ihanan sulonen kohta :D Virnuilin todennäkösesti hyvin tyhmän näkösenä.

Lainaus
  Seuraavana päivänä hän sanoi Remukselle: “Minä vain mietin… minkä takia sinä et ole niistänyt nenääsi kolmeen päivään? Eikö se kuulu flunssaan?”
Remus virnisti hänelle ja sanoi: “Unohdin.”
Tää loppu oli kuitenkin ehdottamasti paras kohta koko fikissä. Virnuilin taas tyhmänä.
Kiitos


<3


Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥