Kiitos Karkkiunelma.
Sain jatkon valmiiksi ja tässä se tulee.
A/N: Tässäpä sitä jatkoa tulisi. Edelleenkin olen pahoillani ilmestymisen kestämisessä. Ehkäpä voitte antaa minulle tämän kerran anteeksi? Tämäkin luku jäi ihan luvattoman lyhyeksi, pyydän sitäkin anteeksi. Toivon niin. Kommentteja tarvitsen taas seuraavaan jatkoon inspikseksi.
___
Luku 8.
Dracon onneksi tyttö ei vastustellut. Poika raotti huuliaan, koittaen syventää suudelmaa.
” Hermione! ” Kuului huuto rinteen yläpäästä.
Silloin Hermione hänen allaan avasi silmänsä ja työnsi pojan pois päältään.
” Saamarin, saamari. ” Draco jupisi itsekseen, hän katsoi ylös vain huomatakseen Nathanin joka luimisteli pojalle epäluuloisesti samalla kun Hermione taivalsi poikaa kohti. Hän näki punaista, että Hermione kehtasikin mennä pojan luokse, ihankuin mitään ei olisi tapahtunut.
Nathan pitää jotenkin potkaista ulos kuvioista, ei tämä kuulunut suunnitelmaan. Varakeinoja käyttöön, Harry ja Ron eivät tule olemaan tyytyväisiä tähän.
Dracon kasvoilla oli ilkeä virnistys kun hän käveli ylös mäkeä.
” Anteeksi Draco, taisin keskeyttää jotain. ” Nathan sanoi, liian kohteliaaksi, hänen ajatuksensa taisivat olla päinvastaiset. Sen paljasti pojan silmissä oleva vihamielinen katse.
” Ei suinkaan Nathan, Hermione kompastui ja koska seurasin häntä kompastuin hänen päälleen… ei sen kummempia. ” Poika sanoi ja vilkaisi kasvoiltaan tomaattia muistuttavaa tyttöä. Nathanin silmät siristyivät hetkeksi kun hän siirsi katseensa häneen, tyttöön jota molemmat havittelivat.
” Hermione, haluaisitko tulla seurakseni kaakaolle? ” Hän kysyi tytöltä naurettavan kohteliaasti.
” Kernaasti. ” Hermione vastasi ja pian he lähtivät vierekkäin kävelemään kohti jotain kuppilaa. Tyttö vilkaisi taakseen anteeksipyytävästi. Draco katsoi tyttöön ilmeettömästi, hän ei paljasta niitä tarkoituksella.
Pojan pitäisi kehittää suunnitelmaa ja pian, sillä hänhän on Hermionen pari tanssiaisissa, oli Nathanille sitten tehtävä mitä tahansa.
Hermionen reaktio johtui ihan varmasti hämmennyksestä, Malfoyn pauloihin tuokin tyttönen vielä joutuu. Poika pörrötti hiuksistaan lunta ja tallusteli mäen ylös myrtyneenä.
***
Hermione hymyili Nathanille väkinäisesti, Dracon ilme oli tuoreena hänen muistissaan, se oli niin tyhjä. Tyttö jutteli pojan kanssa, yrittäen unohtaa Draco Malfoyn, miksi hän muutenkaan ajattelisi häntä? Sehän oli vain viaton suukko… vai oliko? Hän käveli kahvilaan, Nathan piteli hänelle ovea auki kohteliaasti. Hermione istahti pöytään, ja poika istui häntä vastapäätä olevaan paikkaan. Tytön eteen ilmestyi nopeasti kuuma kaakao, jonka päällä oli kermavaahtoa. Hän joi sitä hiljaisena, tytön ajatukset olivat jossain ihan muualla, Draco Malfoyn luona.
” Hermione? Kuuletko sinä? ” Nathan huhuili ällistyttävän lähellä tyttöä.
Hermione hätkähti.
” Anteeksi, olin… ajatuksissani. ” Tyttö mumisi ja väänsi kasvoilleen tekohymyn.
” Niin, että Draco Malfoystä. ” Poika sanoi.
” Mitä Malfoystä, Nathan? ” Hermione kysyi.
” Ole kiltti ja sano Nate, niin hänestä. Miksi hän epäilee minua Voldemortin perijäksi vaikka hän itse on kuolonsyöjän poika, ja siten potentiaalisempi siihen hommaan? ” Nathan kysyi.
Hermione yllättyi, hän luuli kuulevansa kysymyksiä hänestä ja Dracosta.
” Tuota, Dracolla vain on ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan. ” Hän mutisi vastaukseksi.
” Niin, huomasin. Hermione, oli todella miellyttävää olla seurassasi tämän hetken, mutta minun täytyy vielä ostella asioita. ” Nathan sanoi ja hymyili anteeksipyytävästi.
” Ei se haittaa Nate, nähdään. ” Tyttö sanoi.
Poika suikkasi suukon tytön poskelle ja riensi ovelle. Hermione nosti kätensä poskelleen, oliko hän astunut tietämättään kolmiodraaman syövereihin?
Tyttö keräsi tavaroitaan kädet lievästi täristen, tämä kaikki sai hänet melko sekaisin. Hän riensi ovelle, tytön pitäisi ostaa vielä naamio, naamiaisethan ne olivat.
Hermione käveli nopeasti ulos kahvilasta ja käveli puotiin, josta arveli mekkoon sopivan naamion löytyvän. Tyttö löysi kuin löysikin mustaturkoosin naamion joka ei näyttänyt tyhmältä hänen päällään. Hän osti sen ja ilokseen huomasi, että hänelle oli vielä jäänyt rahaa.
***
Draco oli omassa huoneessaan kun kuuli oven käyvän. Hän hymähti itsekseen ja valmistautui taas olemaan ylimaallisen mukava. Poika avasi huoneensa oven ja jäi ovenkarmiin nojailemaan.
” Kas, Granger. Löytyikö mitään? ” Draco kysyi hymyillen suloisesti.
Hermione tapitti häntä hetken ruskeilla silmillään.
” Tuota… löytyi. ” Tyttö vastasi.
” Hienoa, oliko hauskaa? ” Poika kysyi häneltä nojaten yhä rennosti ovenkarmiin.
” Ihan hauskaa. Mistä äkillinen mielenmuutos? Äskenhän Nathan oli Voldemortin perijä ja pahuuden perikuva? ” Hän kysyi pojalta huultaan purren.
” Ajattelin sitä kaikessa rauhassa ja se tuntui ihan pöhköltä, ehkä minua on helppo johdatella juorujen perusteella. ” Draco sanoi, yhä hymyillen. Hänen valheitaan ei huomannut helposti.
Tietäisitpä vaan Hermione, tietäisitpä vaan. Onneksi et käytä lukilitistä.
Hermionen kasvoille levisi iloinen hymy, onneksi Draco ymmärsi.
” Okei, hyvä. Menen käytäviä valvomaan. ”
Poika nyökkäsi hiljaisena ja sulki oven.
***
~Pari viikkoa myöhemmin, joulutanssiaiset ovat huomenna.~
Draco Malfoy partioi käytävillä itsekseen hymyillen, hän seurasi viime aikoina Hermionen suosiossa ollutta poikaa, Nathania. Dracon onneksi Nathan lähti kävelemään hitaasti alas portaita. Poika hiipi toisen pojan taakse ja tönäisi kaikilla voimillaan.
Nathan kieri portaat alas vaimeasti huutaen. Poika tömähti portaiden päässä olevaan seinään. Draco huokaisi tyytyväisenä, suunnitelma eteni paremmin kuin hän olisi osannut kuvitellakaan. Poika kääntyi ja katsoi tajutonta Nathania hymyillen ilkeästi.
” Kuten huomaisit, Hermione tulee kuulumaan minulle. Nathan. ” Hän kuiskasi itsekseen ja sitten juoksi rappuset alas hätääntyneen näköisenä.
” Nathan, herranjumala. Sinut pitää viedä sairaalasiipeen. ” Poika sanoi, mahdollisten silminnäkijöiden varalta, jotka olisivat nähneet vain loppuosan.
Hän lähti leijuttamaan poikaa kohti sairaalasiipeä itsekseen hymyillen, kuka epäilisi pelastajaa itseään?
***
Hermione käveli järkyttyneenä kohti sairaalasiipeä. Hän oli juuri kuullut Nathanin olevan siellä loukkaantuneena. Tyttö käveli ovista sisään ja suuntasi Nathanin sängyn luo.
” Nate, oletko kunnossa? ” Hermione kysyi ruhjeiselta pojalta.
” Hei Hermione. Voin ihan hyvin. ” Nathan sanoi surumielisesti hymyillen.
Hän katseli Nathania huolissaan.
” Hermione kuule, en taida päästä huomisiin tansseihin. ” Poika sanoi suu hieman mutrussa.
” Sinä… et taida päästä? ” Tyttö toisti.
” Olen pahoillani, mutta minulle määrättiin lepoa. ” Nate sanoi huokaisten.
” Selvä on… älä huoli, minä ymmärrän. Minun pitäisi varmaan jatkaa hommia, nähdään Nate. ” Hermione mutisi ja kääntyi kävelemään kohti ovia.
Mistä minä tähän hätään enää parin saan? Voi ei…
Tyttö käveli hiljaisena heidän, hänen ja Malfoyn oleskeluhuoneeseen, jossa Draco parhaillaan istui.
” Hei Hermione, olen pahoillani. ” Poika sanoi heti hymyillen myötätuntoisesti.
” Hei Draco, kuinka niin? ” Hermione kysyi yllättyneenä.
” Nathanin puolesta, hänhän oli parisi. ” Draco sanoi hymyillen.
” Niin no, en kai sitten mene. ” Hän sanoi olkiaan kohauttaen, ihankuin se ei olisi edes iso juttu.
” Tietenkin sinä menet. Voin tulla kanssasi, jos uskallat olla minun parini? ” Poika sanoi kysyen. Hänen kasvoillaan oli yhä hymy.
” Tuota… kai minä voisin, kiitos Draco. ” Tyttö sanoi hymyillen leveästi. Hän ei pystynyt estämään itseään, hän meni pojan luo ja halasi häntä.
Draco kiersi kätensä tytön ympärille ja hymyili voitonriemuisen ilkeästi.
Draco 1 – Nathan 0. Tämä etenee kuin unelma.
