Siis se infodumppaus on tuskaisaa luettavaa!! Joku hahmo vaan alkaa kertoa jotain juttua ja juoni ei etene viiteensataan vuoteen. Pitäisi olla totaalisen kiellettyä tällainen! </3 Mun mielestä paras "metaviittaus" lukijan kiduttamiseen oli se, kun Armand toteaa omassa kirjassaan, ettei nyt viitsi mennä tähän tai tuohon asiaan tarkemmin, kun Lestat on jo kertonut ko. jutusta aiemmin. Mutta sitten heti perään Armand toteaa (ehkä David Talbotin yllytyksestä), että okei okei, kerronpa tästä asiasta kuitenkin vähän, jotta tämän kirjan lukeminen riittää eikä lukijan tarvitse lukea kaikkia niitä Lestatin kirjoja. :'DD Mun mielestä on aivan hillitöntä, että nää hahmot koko ajan tiedostavat luovansa kirjoja siinä kun höpöttelevät juttuja minämuodossa. Ja sitten mainostetaan niitä muita kirjoja aivan pidäkkeettä. x)

Ja fikeissähän kaikki skenaariot on aina mahdollisia! Viihdytä siis muakin vähän ja kirjoita! <3

Se leffa on ilmeisesti yhteenmössäys Vampyyri Lestat ja Kadotettujen kuningatar -kirjoista, mutkia on oiottu ja Lestat heteropesty ja sillä on sitten romansseja vain Akashan ja Jesse-nimisen ihmisen kanssa (eiks Jesse oo kirjassakin? Mä tosin luulin että se on miespuolinen LOL, ei ole miespuolinen kirjassakaan - eikä ole muuten Lestatin lemmittykään muualla kuin leffassa, mitä vitsiä siis on tämä lisensoitu fanifiktio ). Danielia ei ole leffassa lainkaan ja Armand on tosi pienessä roolissa eikä yyyyhtään (tai ainakaan ollenkaan tarpeeksi) kaunis. No mut toisaalta Assad Zamaniin verrattuna kukaan ei ole tarpeeksi kaunis, mut silti. :'D Ja ilmeisesti Lestatin musatyyli on nu metal. Ah. Joo, niin paljon, niiiiiin hyviä syitä katsoa tää leffa. En vaan keksi yhtään. Paitsi itsekidutuksen.

Hih, miten ihana toive! Ja onnea Kadotettujen kuningattaren onnistuneesta selättämisestä! Mä jätin sen lukemisen hetkeksi kun tajusin että mun maksimiuusintamäärät The Vampire Armandin kanssa on käytetty ja nyt pitäisi oikeasti joko lukea se loppuun tai palauttaa. Ja täytyy sanoa, että heti helpotti, kun Mariuksesta päästiin, eikä mun tarvinnut kärsiä sen seuraa kuin ekat 300 sivua. Loput reilu 200 sivua on siis toivon mukaan pelkkää "ilottelua". :'D <3 Ei oikeasti ole, koska Armandin tuskat sen kuin jatkuu... ja jatkuu... ja jatkuu. Luin viime viikolla kohtauksen, jonka tiesin ennalta kirjassa olevan (koska oon lukenut Armandin fandomwikisivun ihan pariin otteeseen), ja tiesin, että se kohtaus on hirvee, mutta vähän silti yllätyin kun meinasin ihan itkua ruveta vääntämään, oih voih. :'(

Mä vähän kyl pelkään, Eveliina, että tuo sun herkkä toive ei välttämättä tule toteutumaan TV-sarjassa. Kirjoissahan Lestat on anteeksiantamisen mallioppilas, se rakastaa kaikkia ja kaikki rakastaa sitä, oli menneisyydessä tapeltu kuinka verisesti tahansa. Muistaakseni Lestat ja Armand jopa keskustelevat asiasta jossain kohtaa ja Lestat toteaa jotakuinkin niin, ettei ikuinen elämä ole mahdollista, jos ei osaa antaa anteeksi. Mut tällainen puoli (etenkin suhteessa Armandiin...) ei ole välittynyt Lestatista TV-sarjan puolella vielä kauhean vahvasti (tai ehkä hän on vielä matkansa alussa...), mutta heeeei, never say never!

// Rupesin eilen myös puolitosissani pohtimaan, pitäisikö jossain vaiheessa, sit kun oon lukenut tuon Kadotettujen kuningattaren, katsoa myös se leffa Queen of the Damned, vaikka se siis kirjasta eroaakin ilmeisen paljon. En ole vaan vielä päättänyt, haluanko oikeasti kiduttaa itseäni sillä leffalla vain jotta voin sitten todeta itselleni katsoneeni senkin.

Haha vasta tämän luettuani mä tajusin, kuinka pahasti olen tarvinnut terapiaa Bondin ja sen naisseikkailujen suhteen. En ole katsonut tänä kesänä yhtään Bondia, vaikka joka kesä aiemmin olen edes vähän vilkaissut, mutta olen miettinyt juuri samoja asioita kuin Q eli miten se Bond aina kellistää kaikki naiset ja ne suunnilleen itkee sen perään. Toki joskus pahiskätyrit uiskentelee sen housuihin omissa tarkoituksissaan, mutta silti. Pääsi nauru ja pään pudistus sitä kohtaan, että todellakin Q ja sen keksinnöt ansaitsee paremman kohtelun ja arvon kuin mitä Bond sille antaa. Ne on hengenpelastavia keksintöjä. Toivottavasti Q saa vaivoistaan edes kunnon palkkaa.

Pitää ihan erikseen kiittää tästä terapiapätkästä, jota en tiennyt tarvitsevani, mutta selvästi kumminkin tarvitsin.  Niin, ja kiitos tiedosta, että Q oli tuohon asti sama. En ollut tietoinen, että sillä oli niin pitkä ura Bondin sietämistä. Elämäntyöpalkinto on enemmän kuin paikallaan.

Meldis: Ajattelin,  että ne buuaajat ja homottelijat oli eri ihmisiä. Buuaajat buuasivat Maran väitteelle vitsikkäästi. Arthur ja Merlin on tässä tosiaan jo vakiintunut pariskunta. Merlin on tanssijana luova, niin hän pystyy maustamaan esityksiään paikallisilla elementeillä.
Ihana, että tykkäsit!

Musta on aivan ihanaa ja kovin söpöä, että päädyit tutustumaan tähän sarjaan siksi, että Armand on niin tavattoman kaunis. <3 flaw muuten taiteili mulle tän upean bannerini siinä vaiheessa kun oli itse vielä sitä mieltä, että Armand on käärmeistä käärmein tyyppi, vaikka taisi flaw myöntää jo silloin että Armand on sentään mahdottoman suloinen käärme - ja sittemmin, niin kuin flaw'n omastakin profiilista voi tällä hetkellä todeta, hänestäkin on sittemmin muotoutunut ensiluokkainen Armand-fani! Mutta se Armandista tällä kertaa, ja sitten kun pääset tulevaisuudessa tutustumaan häneen tarkemmin, mulle saa tulla heti välittömästi kertomaan. Tai siis mitä mä höpäjän, ei tietenkään tarvi odottaa Armandia, vaan mulle saa kyllä tulla juttelemaan ihan mistä vain näihin vampyyreihin liittyen, höpötän aiheesta erittäin erittäin mielelläni!

Mua myös liikutti kovin nämä sun alkusanat, voi ihana sinä! <3 En tahtoisi kuulostaa nyt kauhean kyltymättömältä, mutta toivottavasti innostut kirjoittamaan vielä lisääkin! Se olisi ihanaa!

Tää fikki on upea, ja aivan hillitöntä että oot kirjoittanut tän pelkän ekan jakson katsomisen jälkeen, koska tätä lukiessa tuntui kuin olisit jo katsonut koko kauden! Tai vaikka useammankin! Mä olin jo tästä ekasta virkkeestä ihan pähkinöinä:

Lestatilla on kyky kutistaa koko maailmankaikkeus niin, että vain me kaksi jäämme jäljelle.

Koska, siis, paljastelematta nyt ihan kauheasti, oot tavoittanut tässä Lestatin ja Louis'n välisen suhteen (ja muutakin) niin hyvin, että silmäni ovat ihmetyksestä ymmyrkäisinä. <3

Ja ylipäätään sun Louis on aivan mahtava, just niin melankolisen, kaunokielisen dramaattinen kuin se munkin mielestäni on. Voi herranen aika kun oon innoissani, ja voisin lainata tästä fikistä suurin piirtein kaiken ja todeta, että tämä, tämä ja tämä kohta osuu aivan naulan kantaan.

Lestatin kanssa olen helvetissä ja taivaassa, synnissä ja anteeksiannossa – kurimuksessa, jossa haluaisin kivuliaan kovasti, että hänen kyntensä kovertaisivat puolikuita pakaroihini, mutta jossa en anna itseni antautua.

Tässä tykkäsin erityisesti paitsi puolikuita kovertavista kynsistä myös Louis'n haluttomuudesta antaa itselleen lupa antautua. <3

Sisällä Lestatin silmät seivästävät minut sijoilleni, samaan aikaan terävinä ja pehmeinä. Hänen katseensa siirtäisi vaikka vuoria, ja minä olen höyhen.

Tälle mä suorastaan värisin, niin upea tuo Lestatin katse, ja erityisesti Louis'n toteamus, ja minä olen höyhen, voih, mä niin uskon tähän Louis'n narratiiviin, että hän todella uskoo, ettei hänellä ollut Lestatin viettelyn edessä mitään jakoa. Että Lestat vain tuli ja otti hänet omakseen, ja tekee sen yhä uudestaan. <3<3

Lestat lumoaa minut kerta toisensa jälkeen tavalla, joka ei voi olla viaton.

Voi, Louis. <3

Kun hän vangitsee minut, en muista asemaani tai ahdinkoani

Oih, mä niin tykkäsin tästä kuinka olit ujuttanut mukaan myös tämän puolen Louis'n moniuloitteisesta kipuilusta!!

Irstaimmat ilot merkitsevät syvimpiä suruja, ja minun jos kenen pitäisi tietää se.

Niin mahtipontisen synkästi muotoiltu! Ja todellakin, Louis'nhan kuuluisi parittajana tämä kyllä tietää, mutta kuinka paljon hän siitä välittää, lopulta, ah, siinäpä vasta kysymys!

Haluaisin kääntää selkäni ja kiinnittää katseeni kunniaan, mutta vielä enemmän haluan tarttua Lestatin käteen ja antaa hänen vetää minut alimpaan helvettiin, sinne missä maailmankaikkeus menettää merkityksensä ja vain me kaksi jäämme.

Upea lopetusvirke!!

Mahtavaa kuinka Louis syyttää kaikesta yksin Lestatia eikä näe itsellään mitään valtaa saati vastuuta tässä tilanteessa, rakastan tätä näkökulmaa, rakastannn. Aivan törkeän hieno hahmotutkielma, niin paljon sanottu niin pienessä tilassa, niin vähillä sanoilla. Ihanaa ihanaa että kirjoitit tämän, kiitos niiiin paljon! Kirjoita ihmeessä lisää, syleile kirjoittajaminääsi!! Minä innosta ja onnesta soikeana kyllä luen!