Ai vitsi, tämäpä oli hauska Taisin tämän tuoreimmat viestit-välilehdeltä alkujaan bongata, ja setup oli niin makoisa, että olihan tämä pakko lukea. Mun omalle henkiselle hyvinvoinnille aterinten järjestys on tärkeää, taisin oppia haa-vei-lu-säännön kotitalouden tunnilla. Kätevästi voi auttaa keittiötöissä ilman ylimääräistä hämmennystä esim. vanhempien kotona ilman suurempaa hämmentymistä, jos järjestys on sama...

“Äh, ei se mikään neuroosi ole, vaan eräänlainen... kotitaloudellinen luonnonlaki! Haarukat, veitset ja lusikat eli haa-vei-lu! Järkevää ja helppo muistaa!”

Minä olen Vincentin kanssa täysin samaa mieltä. Vaikka en kyllä lähtisi ehdottelemaan toisen aterinkaapin uudelleenjärjestelyä...

Olet tosi taitava kirjoittamaan dialogia ja hahmojen nokkelaa sanailua oli mukava lukea (erityisesti haa-ve-ri, miten nerokasta!). Mä oon katsonut Hazbin Hotelin ekan tuokkarin ja siinä Alastor omasta mielestäni oli jää-tä-vä kusipää, mutta tykkäsin hänestä kyllä tässä. En ole katsonut toista kautta, mutta ehkä tämän ficin myötä innostun! Muistan, että Hazbin Hoteliin sai tarttumaan alunperinkin sun kirjoittama ficcikalenteri.

Luin tätä edeltävän osan jo silloin, kun sen aikanaan julkaisit, ja ilahduin kovasti, kun huomasin Fini-taukoni jälkeen, että sille oli tullut jatkoa! Dracon tuska oli niin riipaisevaa ensimmäisessä osassa, joten oli mahtavaa saada jatkoa Dracon tarinalle ja hänen paranemiselleen.

Ei tämä spin-offkaan missään nimessä mitään ruusuilla tanssimista ollut, mutta tässä oli selvästi nähtävissä valoa tunnelin päässä ja askelia kohti paranemista. Pidin hirmuisesti siitä, kuinka aidolta tämä paranemisprosessi tuntui, kun tässä ei hätiköity ollenkaan ja takapakkiakin tuli. Tästä tuli oikeastaan mieleen sun Harry/Cedric-fikki Joulukadulta (Ihan vähän selvemmin), jossa myös on parituksen ohella teemana mielenterveys, joskin erilaisesti näkökulmasta. Ja nyt, kun alan miettiä, sellaiset teemat nousevat usein esille fikeissä, joita olen sulta lukenut, ja vaikka kaikissa fikeissä kamppaillaankin ihan eri ongelmien kanssa, tunnistan kaikkien taustalta myös hyvin samankaltaisen mallin, joka ei kiirehdi masennuksen, alkoholismin tai työriippuvuuden selvittämiseen yhdellä taikasauvan heilautuksella. Ongelmiin pureudutaan kunnolla ja hahmolle annetaan aikaa parantua rauhassa ja ottaa niitä takapakkeja. Eikä sun tarinoissa välttämättä edes päästä siihen pisteeseen lopussa, että hahmo olisi parantunut, mutta kaikissa on mukana kuitenkin lohtua ja toivoa, ja hahmo on pikkuhiljaa matkalla kohti paranemista. Vähän ajauduin ohi aiheesta, mutta halusin vain sanoa, että ihailen sun fikeissä paljon tätä realistista otetta mielenterveysongelmiin ja sitä, että niille annetaan tilaa.

Myöskään tässä fikissä päätös ei ollut sellainen, että Draco olisi jotenkin maagisesti parantunut, mutta hän oli selvästi paremmassa kunnossa kuin ensimmäisessä osassa, ja hän otti aktiivisesti askeleita kohti paranemista. Olit rakentanut Dracolle semmoisen turvaverkon, jonka turvin hänen oli turvallista ottaa niitä askeleita eteenpäin, ja erityisesti Narcissa ja Harry olivat muodostuneet hänelle todella tärkeiksi. Ihastuin kovasti tähän Harryyn, joka osasi olla tukeva, lempeä ja kärsivällinen Dracon kanssa (vaikka se hänelle on välillä myös hieman hankalaa ja kömpelöä, mutta sen näen lähinnä inhimillisenä piirteenä) ja pikkuhiljaa Dracokin vaikutti alkavan luottaa siihen, ettei Harry katoaisi minnekään, vaikka hänelle tulisi takapakkeja, ja tulin jotenkin todella iloiseksi, että Dracolla oli elämässään ihmisiä, joiden kanssa hän pystyi olemaan avoimesti oma itsensä ja joihin hän pystyi tukeutumaan silloin, kun hänellä oli vaikeaa.

Kiitos hurjan paljon tästä spin-offista! Ilahduin hirmuisesti, kun pääsin lukemaan, kuinka paljon toivoa, lohtua ja luotettavaa turvaverkkoa Dracon elämään olikaan hiljalleen tullut!

Mulle on yksi kaveri nyt huutanut Heated Rivalrya jo jonkin aikaa, mutta en oo vielä saanut aikaiseksi katsoa sitä kokonaisuudessaan mistään. Klippejä olen kuitenkin nähnyt ja koska tää yhdistää kaksi mun suosikkiasiaa (gays + hockey), niin täähän on aivan kuin mulle tehty fandom Joudun kyllä todennäköisesti odottamaan, että HBO alkaa Suomessakin sarjaa näyttää, ellen jaksa etsiä sitä jostakin muualta, mutta kyllä nyt aina yhden ficin voi lukea ennen sarjan katsomistakin!

Yksi syy miksi tää fandom mua kiinnostaa on juurikin tuo, miten homoutta ja/tai salasuhdetta lätkäpiirissä käsitellään. Miesten pukukoppi ei taatusti ole se paikka, jossa Shane voisi tunteistaan tai ajatuksistaan puhua ja surullista on sekin, että periaatteessa vain oman kodin yksinäisyydessä voi niitä kulisseja raottaa :< Jotenkin myös niin kipeän samaistuttavaa, että koko homma alkaa ensin vain pelkkänä hauskanpitona, mutta myöhemmin realiteetit iskee kasvoille Shanen tajutessa, että tämä ei nyt riitä, eikä tämä ole sitä, mitä hän oikeasti haluaa </3

Samaten oli vähän kivuliasta mutta toisaalta söpöä, että Shane istuu kotona katsomassa Ilyan peliä telkkarista :'3 Eiiii sillä että asiaa olisi sen tarkemmin selvitetty, kunhan nyt sattuu tietämään

Joka tapauksessa tykkäsin! Pitää yrittää kyllä katsoa tää sarja asap, jos vaikka kirjoituskärpänen iskisi itseenkin! Kiitos tästä <3

Miten tämä tämmöinen on jäänyt minulta väliin, varsinkin tällaisella otsikolla, joka kävi vieläkin paremmin järkeen, kun luin ficin. Kirjoitat hurjan värikkäästi ja tuntui, että olin itse hurrikaanissa mukana joka lauseen kohdalla. Ensimmäisistä sanoista alkaen olin ihan myyty.

Joku vaahtosammuttimen kokoinen kiitää katapulttina hänen ohitseen piittaamatta jäätyneestä tunnelmasta.

Kääk, söpöintä ikinä ja samalla hyvin kuvaavaa, että ei ne lapset kauheasti huomaa, kun aikuisilla on kiusallinen hetki käsillä. Pitää sanoa että puhekielen käyttä särähti hieman korvaan, mutta näin kauniin kuvailun lomassa sen unohti. Tämä kun toimi myös todella hyvin vähäisellä dialogilla, mitä korostitkin tuolla lyhyellä joo-sanalla, erittäin tehokasta. Jamesin tunteiden kuohunnasta oli antoisaa lukea ja loppuun saakka jännitti, onko hurrikaani voimistumassa vai laimentumassa.

Enkä edes maininnut vielä, miten jännittävää, että hahmot ovat tässä kunnolla aikuisia! Olen tottunut lukemaan Jamesista ja Teddystä hieman päälle parikymppisinä, joten tosi kivaa, että Teddy oli tässä jo isä, ollut usean vuoden ja Jameskin oli ollut jo jonkin aikaa oikea aikuinen. Joskin ihastunut hölmö hän vaikutti silti olevan Teddyn seurassa, asia, joka on parasta minusta ficeissä. Ja myös tämä eroperheen elo oli kiva yksityiskohta ja miten sopuisaa se voi olla, kun ymmärretään olla aikuisia. Teddystä kuulsi tahto olla hyvä isä ja ymmärtää Victorieta sekä löytää jotain uutta omaan elämäänsä. Onneksi löytyi. Lopetus oli kivan höttöinen ja pyörremyrsky saikin tuulta alleen entisestään. <3
Kiitos tästä!

Tämä oli ihastuttava. Onnistuit raapaleessa oikein hyvin näyttämään Aavan kapeaa elämää, toiveita ja pelkoja sekä luomaan kurkistuksen fantasiamaailmaan. Hyvin maagisen realismin fiilis oli tässä ja tykkään sellaisista tosi paljon. Vapauttavaa, kun Aava vihdoin pääsi pois ja ehkä voisi nyt olla onnellinen. ^^ Minäkin haluan hypätä mereen ja ruveta hylkeeksi. Kiitos tästä!