Ei sun tarvitse niin tehdä. Paha mielikin on vaan tunne joka menee ohi, eikä tarvi tehdä asiasta suurempaa kuin se oikeasti oli.

Seurataanko siinä The Body Thiefissä muuten pelkästään Lestatia vai kerrotaanko, mitä Raglan James tekee sen keholla samalla aikaa?

Ja mitä tulee yhteiskatseluihin, niin meiken preferenssit ovat kyllä sellaiset että sitten kun olen oikeasti jonkun asian fani ihan sillä tavalla että pyörin fandomissä ja muutenkin obsessoin, en oikeastaan edes halua olla sen alkuperäismatskun äärellä kenenkään sellaisen kanssa joka ei ole parhaillaan samassa sekoamisen tilassa. Säästetään kaikkien hermoja ja samalla on siistiä että on myös ihan vaan omiakin juttuja

Mä katson kaikenlaista milloin puolison ja milloin ystävän kanssa, enkä osaa edes kaivata sitä, että saisin katsoa jotain suosikkijuttuani ihan yksin. (Tosin ihan hiljan bongasin sellaisen erikoisen brittiminisarjan kuin Cucumber, jossa jossain jaksossa vilahtaa Assad Zaman ja joka on ilmeisen, öh, villi, ainakin Wikipedian jaksokuvausten mukaan. Niin tästä sarjasta totesin puolisolleni, ettei tarvi katsoa tätä mun kanssa ellei välttämättä halua, voin katsoa aivan hyvin yksinkin! ) Joskus käy tietenkin niin, että innostun jostain sarjasta tosi paljon ja katseluseurani ei niinkään. On silti ihan virkistävää kuulla katselukommentteja myös sellaiselta, joka ei ole niin inessä samassa fandomissa / fandomeissa ylipäätään. Mut siis ymmärrän täysin myös tän näkökannan, että voi olla kiva fanitella itsekseen ja omassa rauhassa. Tää mun mallini kieltämättä edellyttää sitä, että kanssaihminen jaksaa kuunnella vaahtoamista, vaikka ei olisikaan yhtä inessä. Ja tähän asti on mennyt oman käsitykseni mukaan ihan mukavasti. Läheiseni ovat ihania! <3

joten jos ei ole mielettömässä hyperfokuksessa juuri sillä hetkellä niin helposti menee varsinkin kasuaalikatsojalta kaikki Amadeo-pohjustus ohi ja voi olla silleen että siis Marius kuka?

Näinpä! Mä just katselen kakkoskautta, öö, viidennen kerran, ja bongasin yhä uusia juttuja, tai siis ainakin itselleni uusia. Musta on toisaalta aivan ihanaa näinä aivomädätyksen aikoina, kun edelleen tehdään myös sellaisia sarjoja, joiden sisäistäminen vaatii vähän pureskelua ja uudelleen katsomistakin! Aivan samaa mieltä oon kyllä siitä, että Armandin taustasta ja suhteesta Mariukseen olisi voinut olla sarjassa jo paljon enemmänkin materiaalia. Mutten ole luopunut toivosta etteikö tähän voitaisi vielä mennä ja aihetta syventää tulevaisuudessa!

Tajuan myös kauhean hyvin, miten kolmoskausi voi jättää myös kylmäksi, vaikka omalla kohdalla into ei ole kadonnut mihinkään. Haluisin tsempata sua wishbone fikkaamaan vaikka selvyyttä kaikista Armandaniel-yksityiskohdista ei vielä kiistatta olekaan (voithan tosiaan päättää, mitä tulkintalinjaa lähdet noudattamaan!), mutta toisaalta tiedän, että ei aitoa innostusta voi pakottaa. Joko tekee mieli fikata tai sitten ei tee.

Huomaan ikävöiväni nimenomaan sitä haastatteluiden ja somepostausten (ja anteeksipyytelemättömän rpf:n) jokapäiväistä tulvaa.

Niiiiiin minäkin. Nyyh! tumblrista jo lueskelin, että ehkäpä New York Comic Conissa ei ole luvassa mitään vampyyrijuttuja, kun vielä ei ole mainostettu mitään. Kurjaa. Yritän sitten täyttää tätä aukkoa fikkailemalla, sekä kirjoittamalla että lukemalla. Mulla on niiiiin monta hyvää fikkiä vielä lukematta, aivan valtavasti.

tähän oivallusten joukkoon mahtuvat mm. se spesifi tapa ja melko lungi tahti jolla Marius kauneusguruilee Amadeon haluamalleen mallille ennen tämän muuttamista tilanteessa jossa kiireen olisi kuulunut ajaa kaiken muun yli

Hei mikä mikä tää juttu on? Yritin selailla The Vampire Armandia mutten löytänyt kohtaa johon viittaat, voitko siis hiukan avata vielä, kiinnostaa mitä oon missanut!

Sinällään siis äärettömän mielenkiintoinen hahmo kaikessa hirveydessään, jossa olisi tosi paljon potentiaalia mikäli sarja ottaa tulkintaansa nyanssisemman otteen kuin Rice itse, ja mikäli kaikki Armand-Marius -draama saadaan jotenkin fiksusti sullottua Akashan mayhemin väliin. Christopher Heyerdahl on ihan huikea näyttelijä, mutta sarja-Gabriellan jälkeen en oikein tiedä mitä odottaa, jää nähtäväksi.

On kyllä ihan hirvittävän mielenkiintoista, millainen hahmo Mariuksesta sarjassa vielä maalataan. Huomasin tumblrissa sun pohdinnan Louis'n ja Danielin mahdollisesta suhtautumisesta Mariukseen, ja tajusin etten oo edes tullut ajatelleeksi Louis'ta. En heti keksinyt, miksi sitä kiinnostaisi suhtautua Mariukseen mitenkään erityisellä intensiteetillä. Se on mun silmiin vaikuttanut olevan melko välinpitämätön Armandin menneisyydestä tai Armandin tuskista, sitä kolmoskauden (mielestäni tosi ihanaa!) replaa lukuun ottamatta. Mitä mieltä sä oot?

Mä tajusin, miksi mulla nousi juuri eilen negatiiviset tunteet Armandia kohtaan. Se on päässyt liiaksi luikertelemaan mun päähän ja hallitsee myös liikaa mun keskeneräisestä ficciä, jota en saa varmaan ikinä nyt valmiiksi, mutta ei lähde mun päästä.

Fiktiivinen hahmohan saa herättää vaikka mitä negatiivisia tunteita, aivan vapaasti, mutta sitten se, että ilmoittaa, ettei tykkää enää yhtään jostain hahmosta siksi kun kaikki tuntuu fanittavan sitä, oli viestinä sellainen, että siitä tuli ainakin itselleni hiukan paha mieli, koska luin tietenkin itseni näihin "kaikkiin" ja otin viestisi siten, että tapani fanittaa jostain syystä ärsyttää. Toistan, että hahmo saa ärsyttää, mutta kun sen toteaa ärsyttävän nimenomaan fanittamisen vuoksi, tulee tahtomattaankin kritisoineeksi niitä fanittajia. Eikä sellaista ole kiva lukea tällaisesta fanitusketjusta. Ei varmaankaan ollut tän (luultavasti vitsiksi tarkoittamasi) heiton tarkoitus aiheuttaa pahaa mieltä, mut ajattelin kuitenkin todeta suoraan, mikä siinä hiersi.

Mä tajusin, miksi mulla nousi juuri eilen negatiiviset tunteet Armandia kohtaan. Se on päässyt liiaksi luikertelemaan mun päähän ja hallitsee myös liikaa mun keskeneräisestä ficciä, jota en saa varmaan ikinä nyt valmiiksi, mutta ei lähde mun päästä. Mene pois, riiviö! Mene mene tai hankin manaajan! Toi tuli mieleen, kun sopivasti mun uskova kaveri otti muhun yhteyttä, tosin ihan ammattimielessä. Onkohan se saanut ilmestyksen Jumalalta, että täällä ollaan pahoilla teillä ja tarvitaan vahvaa esirukoista?

Tale of the Body Thief on kyllä tähän mennessä parasta komediaa mitä Rice on tarjonnut, vaikka yhä nauran välillä sille, miten Lestat menee Pariisissa sinne hautausmaalle sanomaan, että mitäs te täällä kykitte, tulkaa pois täältä. Mä hajoan tähän Lestatin tohellukseen.

Kannatti kyllä lukea tähän asti. Bussikuskit varmaan pitää mua hulluna jo, kun istun aamulla ja illalla puolityhjässä kyydissä itsekseni nauraen. Tämä on vielä hauskempi kuin mitä lyhennelmän perusteella. Puoliväli eikä vieläkään mitään pitkiä monologeja tai uskonnollista tarinointia. Vielä kyllä ehtii. 

Kommenttikamppiksesta myöhäisiltaa! o/

Olipas tämä kerrassaan herkullinen teksti. Olit hyvin vanginnut Hannibalin ja Willin välisen keskustelun jännitteisyyden ja Hannibalin tavan puhua  korukielisesti(?) kierrellen ja kaarrellen(?) en oikein tiedä miten Hannibalin puhetyyliä pitäisi kuvailla. Mutta juuri tällaista se on sarjassakin, ja dialogi sattuu olemaan yksi juttu, joista näiden kahden välillä nautin eniten Mmmm, niin kieroutunutta 👌

Ah, tämä oli juuri sellainen ficci, jota kaipasi sen jälkeen, kun oli katsonut sarjan loppuun. "Onnellinen" loppu, tai fanfic-loppu, jotain sellaista Juuri näin sen olisi pitänyt (pitäisi!) jatkua.

Ja sitten... lempikohtieni potpuri alkakoon xD

”Sitäkö sinä haluat että minä tekisin, tohtori Lecter? Tyydyttäisin sinua?” Willin äänensävy oli muuttunut hetkessä ärtyneestä toisella tapaa latautuneeksi, laskelmoivaksi silkkisyydessään.

Mmm, kyllä, puhukaa likaisia pojat, juuri näin.

”Helpottaisiko sinua, jos tappaisin lopuksi sinutkin? Sitten kun olemme valmiita? Ahnehtisin sinut itselleni silläkin tapaa?”

Hannibalilla on lahja saada kannibalismikin kuulostamaan toisella tapaa perverssiltä xD (vai onko vika kenties lukijan korvien välissä... )

Voisin lainata puoli tekstiä, tässä oli paljon sananvalintoja, jotka resonoivat, esimerkiksi "Hannibal virkkoi". Harvemmin nykyään enää virkotaan, mutta Hannibalille ihan täydellinen sana.

Nam, toivottavasti tämä fandom kutkuttelee sinua toistekin, tämä oli erittäin ilahduttava herkkupala!

~Violet kiittää

Haha, mulla ei ollut mitään tietoa siitä, että Eric on kirjoittanut monologeja,

Uusin kirjoittajaidolini Eric Bogosian on tehnyt vaikka ja mitä! <3 Viedäkseni keskustelua pois Armand-taisteluista, niin löysin hyvin pienellä kaivelulla toimivan linkin näihin Ericin ejakulaatiomonologeihin (linkki ei vie suoraan yhteenkään tekstiin, mutta siellä on heti yhden klikkauksen päässä paljon K-18-materiaalia). Siinä minulle ja muille kiinnostuneille mainiota yölukemista!