Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 ... 8 9 [10]
91
Saivartelija / Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Uusin viesti kirjoittanut Odo 17.10.2025 10:11:25 »
Onko joku kirjasomea seuraava myös huomannut Kumma-kustannuksen #näkymättömätkirjat -tägin? Postuas kysyy, milloin viimeksi olet suositellut nuoruuden klassikoja sijaan tuoreempaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta? Kysyn nyt samaa teiltä. Hauska olisi myös kuulla, jos olet lukenut jonkun hyvän lanu-kirjan tässä lähiaikoina! :)

Lainaus
Sen sijaan, että puhallamme pölyt kymmenien vuosien takaisista suosikeista, puhalla pölyt omista käsityksistäsi hyvästä lasten- ja nuortenkirjasta. Voisit aloittaa tarttumalla itse johonkin uudempaan nuortenkirjaan ja vinkkaamalla siitä lukemisen jälkeen nuoremmille! Kun somessa pyydetään kirjavinkkejä lapsille ja nuorille, vinkeissä toistuvat vastaajan oman nuoruutensa (sinänsä mainiot ja nostalgiset) klassikot. Ajatus on sinänsä hyvä, mutta tällöin unohdetaan kaikki ne kirjailijat, jotka tuottavat innostavia, ajankohtaisia ja mukaansa tempaavia lasten- sekä nuortenkirjoja.
Postaukseen tästä (linkki vie Instagramiin).

Minä henkkoht. olen itse hakannut päätäni seinään eräässä Facebook-ryhmässä, että nuorille, sanotaanko 10-16 vuotialle, usein ei paljoa lukeville, halutaan etsiä luettavaa. Ei läheskään aina edes kerrota, mistä tykätään, korkeintaan "tyttö 13v" tai "poika 16v". Ja sitten ne vastauksien Sinuhe egyptiläiset. Minä oon oikeesti huomannut, miten vieraantuneita aikuiset on lasten ja nuorten kirjallisuudesta, vaikka esim. kirjasomessa nousee paljon niiden näkyvyyden lisääminen, medianäkyvyyten vähyys, mutta kun mennään useiden satojen ihmisten Facebook-ryhmään, todellisuus iskee jotenkin vastoin kasvoja. Ne on pieni osa, jotka suosittelee esim. 2010 jälkeen tulleita kirjoja tai kysyy, mitkä asiat kiinnostaa tai perustelee vastauksensa. Saati, että esiin nousisi 2020-luvun kirjoja, joissa on todella kiinnostavaa, ajankohtaista ja erilaista luettavaa monenlaisille nuorille (JA AIKUISILLE) lukijoille.

Tiedän, että ainakin Anniina Mikama (kirjoittanut mm. Taikuri ja taskuvaras, Myrrys, Tulen ja tuhkan tyttäret) on ollut pitämässä kirjailijakollegoiden kanssa puhetta "Puhutaan lasten- ja nuorten kirjoista kuin aikuisten kirjoista", mutta harmillisesti en ole päässyt koskaan paikalle. Aika tärkeää tuokin jo otsikkotasolla. Lanu on niin paljon enemmän kuin se Sinuhen suosittelu ja kiitän kyllä kaikkia aikuisia, jotka on edes jollain tavalla perillä nykykirjallisuudesta nykyajan lapsille ja nuorille. :D Itse luen lanua, mutta olen laiska postaamaan arvioita ym., joten kyllä tämä tsemppaa taas tekemään niitä nostoja, eikä aina lätisemään kirjagram-aiheiden vierestä. Kaikki ei toki someta, mutta kun keskustelua tulisi (mielestäni) käydä myös somen ulkopuolella, tutustua lanuun ja olla kiinnostunut silläKIN tapaa nuorten maailmasta, jos lähipiiriin nyt sattuu kuulumaan lapsia ja nuoria. Vai herääkö jollain ihan päinvastasia ajatuksia? :D Siihen en ota kantaa, onko Sinuhe hyvä kirja vai ei, mutta jos 30v+ lukijaminääkin vaan puistattaa jo sivumäärä, en kyllä vähän lukevalle nuorulle sitä tuu ikinä ekana vinkkaamaan. ;D

Oma viimeisin nuortenkirjani loppui eilen, Mari Renkon Pihlajapalatsi. ♥ Oli hyvä. :)
92
Rinnakkaistodellisuus / BBC!Merlin: Viimeinen (S, angst)
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis 17.10.2025 09:59:02 »
Ficin nimi: Viimeinen
Kirjoittaja: Meldis
Fandom: BBC!Merlin
Genre: angst
Ikäraja: S
Päähenkilö: Merlin
Tiivistelmä: Merlinin ystävät kuolevat.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Kirjoitin tämän Inspiraatiorohtoihin.
Spoiler: näytä
Skenaario: joku kokee suuren menetyksen
Tunne: tuska
Sanat: viha(ta), sininen, suru, yksin, valo

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään uutta ja julkaisukelpoista, enkä ollut kamalan kriittinen tämän kohdalla siksi. Jos lukaiset, jätäthän kommenttia! ^^


Viimeinen

Percival kuoli viimeisenä.

Niin paljon kuin Merlin olikin ottanut osaa Guineveren kokoamaan hoviin, hän ei ollut koskaan tutustunut uusiin jäseniin samalla tavalla kuin Arthurin uskottuihin miehiin. Hän oli yrittänyt uskoa Constantineen, jonka Guinevere oli nimittänyt seuraajakseen, kun hänen voimansa alkoivat lopultakin hiipua viitisen vuotta sitten. Tämä oli oikeudenmukainen, oppinut ja omasi auktoriteettia, mutta Merlinistä ei juuri oikeanlaista. Sitä sellaista, joka oli saanut ihmiset uskomaan Arthuriin vasten kaikkia odotuksia. Sellaista, jolla Guinevere oli hallinnut yli kuusikymmentä vuotta tarttumatta kertaakaan itse miekkaan. Tämä pelkäsi liikaa erimielisyyttä, kumarteli liikaa ja Merlin alkoi nähdä sen vaikutukset nopeasti. Päätökset jäivät tekemättä, neuvottelut kestivät tuhottoman kauan ja opportunistit tekivät tietään hoviin.

Joka kerta, kun yksi Merlinin ystävistä kuoli, hän kuvitteli, ettei suru voinut kohota suuremmaksi. Joka kerta hän oli väärässä. Hän oli luullut, että sen jälkeen, kun hänen äitinsä kuoli, hän ei enää kykenisi tuntemaan samanlaista fyysistä kipua. Sitten Guinevere kuoli ja hän hädin tuskin pääsi tämän muistotilaisuuteen. Ihan kuin hän olisi katsonut viimeisten toivon rippeiden katoavan hautaan ystävänsä ja johtajansa mukana. Hän ei ollut puhunut kenellekään moneen päivään, mutta Percival oli tullut hänen luokseen kammioonsa päivä hautajaisten jälkeen. He eivät puhuneet mitään. Percival istui häntä vastapäätä ja tuijotti hiipuvaan hiillokseen tulisijassa. Ikkunoista tuleva valo heikkeni päivän hämärtyessä, he istuivat hiljaisuudessa ja hiillos oli lopulta punaisia viiruja mustassa puussa keskellä haaleaa mustuutta.

Percival ei ollut myöskään sen jälkeen entisensä ja kieltäytyi Merlinin hoidoista, eikä Merlin tuputtanut niitä tälle. Ja tänä aamuna Merlin oli herätetty uutisiin, joita hän oli pelännyt viisi vuotta. Ehkä jo paljon pidempään.

Merlin keräsi kaikki voimansa ja puhui Percivalin muistotilaisuudessa. Hän irtaantui kehostaan sanoessaan sanansa, jotka eivät kyenneet mitenkään kertomaan sitä kaikkea, mitä mies oli hänelle merkinnyt. Ystävänä, turvana, linkkinä menneisyyteen. Se kaikki oli poissa ja hän seisoi tuntemattoman edessä yksin. Kipu kuristi hänen kurkkuaan, ohimoitaan, rintaansa. Miten se saattoikin tuntua edelleen näin pahalta? Hän oli jo menettänyt kaiken kauan sitten, jo silloin, kun Arthur oli mennyt. Hänen pitäisi kaiken järjen mukaan olla turta tälle. Mutta hän ei voinut mitään sille, että palattuaan kammioonsa, hän romahti kivilattialle polvilleen ja puhkesi raastavaan itkuun ja huutoon. Ihan kuin hänen luunsa olisivat tulessa, kuin hänen sydämensä olisi kuin neulatyyny, jota kohtalo tökki edelleen.

Kohtalo, tuo viheliäinen myrkky ei antanut hänelle rauhaa. Tasaisena virtana se piti hänet elossa odottamassa hetkeä, kun Arthur palaisi ja samalla puski häneen katkeruutta ja vihaa, jotka syövyttivät häntä. Merlinin silmät paloivat sulaa kultaa, hän karjui ja jokainen kynttilä kammiossa leimahti valtavaan liekkiin. Ikkuna räsähti palasiksi, hyllyllinen lasipulloja räjähti korviasärkevässä purkauksessa. Kivilaatat halkesivat Merlinin nyrkkien alla.

Ilta oli kalman kylmä, kun Merlin suuntasi talleille. Tallipoika antoi hänelle kuuliaisesti Merlinin hevosen, vaikka katsoi häntä pieni pelko ja uteliaisuus välkkyen hänen kasvoillaan. Poika oli hädin tuskin kymmenenvuotias, Merlin päätteli. Pojan nenä oli punainen. Nahkainen takki hänen harteillaan oli selvästi liian iso pojalle, eikä peittänyt kaulaa ilman koleudelta.

”Tässä”, Merlin sanoi, kaivoi salkustaan yhden sinisen huivinsa ja ojensi sen pojalle.
”Kiitos”, poika niiskautti ja solmi huivin kaulansa peitoksi. Merlin ei löytänyt sisältään voimia hymyillä pojalle, joten hän nyökkäsi tälle pienesti ja suuntasi ulos talleilta.

Ilta pimeni ja kylmeni, kun Merlin ratsasti lujempaa ja lujempaa pois linnasta ja Camelotista. Rinnan kivistyksen sekaan tuli jotain muuta, mitä pidemmälle hän pääsi. Se lepatti hätäisesti, väritti Merlinin punaista vihaa sinisemmäksi.
93
Saivartelija / Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Uusin viesti kirjoittanut Hilbert 17.10.2025 09:33:56 »
Surkeiden sattumusten sarja on niitä harvoja sarjoja, joita oon viimesen 20 vuoden aikana lukenut. Tykkäsin kovin asetelmasta, kertojaäänestä jne, mutta jotenkin loppu oli musta läsähdys. Lähes kaikki kiinnostavat asiat jäivät vaille vastauksia ja kirjasarjan alkupuoli sai odottamaan jotain näyttävämpää.
94
Saivartelija / Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Uusin viesti kirjoittanut Abarat 17.10.2025 08:15:56 »
Oho, R.L. Stine mainittu! Muistan kuinka luin niitä Goosebumps-kauhukirjoja lapsena. rosegold luetko Fear Street-sarjaa ihan suomeksi vai löysitkö englanniksi? Tietokirjoista en niin välitä. Merieläimistä olisi kyllä kiva lukea! Mulla on Dyyni lukematta. Itsekin aina jännitän sitä ehtiikö kirjan lukea ennen kuin se on pakko palauttaa, jos joku tekee varauksen.

Mitä mieltä ootte Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarja-kirjasarjasta? Mun mielestä siinä on jotain tosi omaleimaista!
95
Linne: Kiitos, kun luit ja kommentoit!❤️ Ilahduttaa kuulla, että Peter tuntuu Peteriltä! Ajattelen itse, että jos ihminen päätyy elämään kolmasosan elämästään rottana, hänen väistämättä täytyy olla aika reppana :D
96
Rehtorin kanslia / Vs: Ilmoitustaulu | Ylläpidon ilmoituksia ja tiedotteita
« Uusin viesti kirjoittanut Sisilja 15.10.2025 22:04:27 »
Finin joulukalenteri 2025 etsii luukuntekijöitä täällä! Ilmoittaudu mukaan viimeistään 16.11.2025! (:
97
Eiks oo vaan parempi, jos Parita itsesi -haasteessa on vähän creepy tai katastrofi? :'D Tässä on musta upea idea, tykkäsin kun Voidilla oli ihan oma, Bobista kokonaan erillinen persoonansa. Tai no, ei KOKONAAN erillinen, mutta u know what I mean.

Lainaus
“Voisit katsoa minua”, Vio kuulosti taas pienesti ärtyneeltä, joten Bucky katsoi parhaaksi avata silmänsä.

Aaahahahah Vio oli ihan loistava with her multiple personalities - hyvin muuttui fiilis pilkasta hihittelyn kautta nopeasti ärsytykseen ;D Bucky oli kyllä fiksusti tilanteessa mukana ja osasi korjata käytöstään nopeasti, ehkä ihan hyvä hänelle.

Lainaus
“Ai että Bobin pimeydellä on oikeasti feminiininen nimi, ja se käy sinuun niin kuumana, että jättää fritsuja pussaamisesta, selvä.”

Ah my boy Walker 😂 En tosin tiedä, olisiko sillä raukalla mitään varaa vittuilla, kun ei ihan putkeen mene aina hänelläkään.

Lainaus
Vio oli tuntunut hyvältä.

Muahahahahaha, Bucky heti ihan addicted ;)

Tää oli ihan loistava, ei muuta kun lisää Bucky/Vioa tulille. Oooh tai joku Bucky/Sam, jossa Vio mukana säätämässä, olis oikein herkkua! Joka tapauksessa tää oli mainio näin, kiitos <3
98
Tämäpäs olikin viehättävä lähestymistapa haasteeseen! Tykkäsin ja vähän yllätyinkin. ;D Oli ovela oivallus antaa pimeydelle nimi ja hahmo.

Niin, ja kukapa ei tykkäisi istua Buckyn päällä vähän silittelemässä. ;D

Lainaus
Bucky nielaisi. Tämä koko keskustelu olisi ollut enemmän Samin heiniä, ja silti samaan aikaan Bucky toivoi, ettei Sam joutuisi koskaan vastaavaan tilanteeseen kenenkään pimeyden kanssa.
Jotenkin niin söpöä, että Bucky siinäkin tilanteessa alkoi miettiä Samia.

Mitähän tästä osaisi sanoa näin iltamyöhällä. Kokonaisuus oli toimiva ja rakenne samoin. Tässä oli kivasti sellaista yönpehmeää pikku creepiyttä, vähän kuin iso musta kissa, joka voisi yhtä hyvin käyttää kynsiään kuin taputtaa tassullaan. Tämän luki mielellään ja vähän hykerrellen, ja toivoen, että innostuksesi kirjoittaa kasvaisi yhtä yltiöpäisesti kuin se Bobin langettama pimeys.  :D
99
Rinnakkaistodellisuus / Palia: Kaksin keittiössä • S • Reth/Odette (eli Odo)
« Uusin viesti kirjoittanut Odo 13.10.2025 19:41:34 »
Ficin nimi: Kaksin keittiössä
Fandom: Palia
Kirjoittaja: Odo
Genre: fluff?
Hahmot: Reth/Odette (elikkäs meikä Odo)
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Reth tai Paliakaan maailmoineen eivät ole omaani. Kirjoitin tämän vain omaksi ilokseni. Itse omistan itseni.

A/N: Kun Palia-pöhinäni oli kovimmillaan, Reth oli ihan täysin mun fictional crush. Nyt Palia (ja Reth)-vimmani on vähän laantunut, mutta halusin silti kirjoittaa tämän ficin. :) Olen osallistunut Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle-haasteeseen useita kertoja Jean Havocilla (Fullmetal Alchemist), mutta onnistunut vain kerran aiemmin Junpei Hyuugalla (Kuroko no Basuke) ja toka onnistuminen nyt tälleen tällä erää kierroksella kuusi. Kirjotin aika tajunnanvirtana ja ensin meinasi tulla kunnon ankeusficci, mutta halusin kuitenkin jotain söpöä. ♥ Odette tulee Palia-nimestäni "Odette the Hunter", joten siksi käytin sitä myös tässä yhteydessä Odon sijaan. :)


“Huh, tuliko tänne äkkiä kuuma…?”


Kaksin keittiössä


”Tämä on skandaali”, Reth vitsaili, ”juorut lähtevät vielä liikkeelle...” Odette näki, että tämän otsa oli sileä pitkään olleista uurteista. ”Sinä, minä, kaksin…” Reth virnuili hyväntuulisesti. Tämän kädet työskentelivät puheen lomassa.

”Keittiössä”, Odette jatkoi ja virnisti. Molemmat seisoivat kylki kyljessä valmistelupöydän äärellä, jossa kumpikin työskenteli omien ainesosiensa parissa. Odette pilkkoi vehnää parhaansa mukaan, kun Reth onnistui pilkkomaan yhtä aikaa sipulia ja maustejuuria. Mies näytti niin itsevarmalta ja hyväntuuliselta, että Odette oli pakahtua ihastuksesta.

”Olen ajatellut sinua”, Reth sanoi, kun heitti ainekset keittopataan. ”Minulla on niin harvoin aikaa sinulle”, Reth tunnusti tosiseikan, jonka kanssa Odette oli opetellut elämään. Yleensä hän varasti Rethin kanssa aikaa baaritiskin toiselta puolelta Tavernassa tai Undergroundissa samalla, kun söi miehen valmistamaa ramenia tai kumosi kurkustaan cocktaileja.

”Ei se mitään”, Odette sanoi totuudenmukaisesti. Hänelläkin piti kiirettä oman maatilkkunsa kanssa ja milloin kenenkin kyläläisen asioita hoitaessa sen lisäksi, että hän kaipasi jatkuvasti uusia materiaaleja työkaluihin ja kodin sisustamiseen. Ehkä koti olisi joskus heidän molempien…

”Ehkä voisit palkata minut apukokiksi”, Odette vitsaili, kun Reth näytti oikeasti olevan jälleen kerran äärimmäisen pahoillaan. Odette piti Rethistä siitäkin huolimatta, että tämä hoiti Zekin asioita, työskenteli kahdessa paikassa ja ennätti nukkua vain tunnin yössä eikä tällä siksi ollut aikaa kuin muutamiin varastettuihin hetkiin hänen kanssaan.

”Huh, tuliko tänne äkkiä kuuma…?” Reth sanoi punastuen. ”Ei, en mitenkään voisi!”

”En taida olla tarpeeksi hyvä”, Odette virkkoi ja Rethin puna poskilla syveni.

”Ei kyse ole siitä, vaan…” Reth punasteli, mutta ei saanut jatkettua lausettaan.

”Mistä sitten?” Odette kysyi ja kohotti toista kulmaansa. Reth hermoili ja se oli aika söpöä.

”En pysty ajattelemaan edes ruokaa, jos ajattelen sinua.”

Samaan aikaan alkoi haista palaneen käryä. Tomaattikeitto kiehui ylitse. Molemmat alkoivat nauraa, vaikka Reth yrittikin samaan aikaan pelastaa keiton, joka oli palanut niin yli kuin pohjaankin.

”Minähän sanoin, että viet ajatukseni jopa ruuanlaitosta.”

”Niin taisit sanoa. Ei siis apukokiksi”, Odette naurahti hyväntuulisesti. Hän oli silti hieman pahoillaan, että tämän keiton jälkeen, hän joutuisi taas varastamaan vain lyhyitä hetkiä.

”Ei, mutta… ehkä tyttöystäväksi?” Reth ehdotti muka muina miehinä, vaikka tätä selvästi ujostutti ja puna tämän kasvoilla syveni.

”Ehkä”, Odette vastasi. He olivat tapailleet jo kauan salaa, josta Reth oli vitsaillut skandaaleista ja juoruista, mutta nyt Reth oli tosissaan. Odette hymyili. Ehkä varastetut hetket saisivat hiljalleen uutta arvoa, sillä Reth todella tahtoi olla hänen kanssaan.
100
Tykkään tästä, vaikka miesraskaus ei ole oma juttuni lainkaan. Erityisesti abortti miellytti ratkaisuna, koska sitä harvoin fiktiossa käsitellään. Yleensä monet tarinat päättyvät onnelliseen lapsensaantiin jne, joten tämä erottui edukseen.
Sivuja: 1 ... 8 9 [10]