Tämä oli lyhyeksi tekstiksi kovin ajatuksiaherättävä. Kertoja vaikutti samaan aikaan tosi katkeralta mutta kuitenkin optimistiselta, mikä oli toisaalta kiva. Tässä ei ollut sellaista erossa märehtimisen fiilistä vaan ponnekkuutta päästä yli. Jäin kuitenkin miettimään, kuinka pitkälle tällainen "toipumisen suorittaminen" kantaa - onhan asioita toki pakko käsitellä tietoisestikin, mutta mulla jäi kertojasta sellainen tunne että jos hän ei saa suoritettua ylipääsemistä niin hän pettyy omiin tunteisiinsa ja se sai mut surulliseksi hänen puolestaan. Tai mitä sitten tapahtuu kun ne mustaan laatikkoon laitetut tunteet nousee joskus vääjäämättä uudelleen pintaan. Tämä tosissaan siis pisti pohtimaan samoja teemoja kuin mitä kertojakin pohti!
Kuvittelen, kuinka suolavesi takertuu hiuksiisi, täyttää valheiden kammioksi muotoutuneen suusi suolalla ja tunkeutuu kirvellen sielusi riekaleiden ympärille muistuttamaan siitä, mikä sinusta on tullut.
Tää oli tosi hieno kohta. Tuntui että kertoja oikein sylkee tulta, kun tylyttää menemään toisesta tällaisen viiltävän kuvauksen, ja se sai tämän tuntumaan koko tekstin vahvimmalta ja uhmakkaimmalta ja lujimmalta kohdalta. Valheiden kammioksi muotoutuneen suun täyttyminen suolalla oli hieno, samoin kuin suolasta kirvelevät sielun riekaleet, tosi upeasti muotoiltuja kohtia.
Tykkäsin muutenkin siitä, miten tässä oli elementtinä suola mukana. Mä tulkitsin otsikon niin, että suolaisella keväällä voidaan viitata moneen asiaan: tähän meren suolaisuuteen, siihen että kertoja on itkenyt, tai sitten ihan vaan sanontana siihen että kertoja oli vähän
salty ex-kumppaniaan kohtaan. Otsikosta aukesi yllättävän paljon ulottuvuuksia ja tykkäsin siitä tosi paljon.
Lumouduit, rakastuit, petyit. Se tapahtui, mutta ei se tarkoita, että juhlit elämäsi viimeiset juhlat.
Tämä oli todella hieno kohta! Aivan mahtavasti muotoiltu koko kokonaisuus, mutta erityisesti tuo ettei se tarkoita viimeisiä juhlia vaan että edessä on vielä uusiakin juhlia, uusia mahdollisuuksia ja uusia iloja. Se toi tähän ihanan optimistisen tunnelman.
Tykkäsin tästä! Virkehaasteen sanat eivät pomppineet silmään vaan teksti kulki sujuvasti ja se oli kauniisti kirjoitettua. Tämä myös herätti lukijassa ajatuksia ja pohdintaa, mistä tykkäsin kovin. Kiitos!