Tuoreimmat viestit91
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Kowloon Generic Romance: Ehkä ihmeiden aika ei ole vielä ohi (S, Miyuki/Tao, minijatkis 2/5)
« Uusin viesti kirjoittanut Larjus 02.05.2026 18:36:49 »2. Tulokset eivät valehtele
”Wong-sensei, minä olen raskaana.”
Miyuki oli onnistunut järjestämään itselleen ajan Wongin vastaanotolle heti seuraavalle aamulle. Tämä oli asia, joka ei voinut odottaa, ei vaikka Wong oli valitellut kiireitään ja ehdottanut tapaamista viikon päähän. Lopulta tämä oli taipunut ottamaan hänet vastaan seuraavana päivänä, ehkä puoliksi silkkaa uteliaisuuttaan, sillä hän ei ollut puhelimessa suostunut kertomaan, mitä hänen erittäin tärkeä ja kiireellinen asiansa oikein koski.
”Mahdotonta”, Wong tokaisi heti, aivan niin kuin Miyuki itsekin oli edellisenä päivänä Taolle sanonut. ”Olen tutkinut sinut monet kerrat, ja kuten hyvin tiedät, kumpikin lisääntymiselimistösi valitettavasti on kyvytön lisääntymään. Olet – ”
”Steriili”, Miyuki täydensi lääkärin lauseen hivenen halveksuvalla äänensävyllä. Hän viskasi pöydälle tämän silmien eteen raskaustestit, jotka oli edellisenä päivänä tehnyt. ”Nämä kuitenkin ovat asiasta eri mieltä.”
Wong odotti muutaman sekunnin ennen kuin poimi yhden testeistä käteensä. ”Eilenkö teit nämä?” hän kysyi, ja Miyuki nyökkäsi. ”Siinä tapauksessa näiden tulokset voivat nyt olla ihan mitä sattuu, eikä niihin voi enää luottaa. Näillä et minua vielä vakuuta.”
”Tutki minut sitten. Ota itse selvää, olenko raskaana. Sitä vartenhan minä tänne tulinkin. Haluan varmistuksen siitä, että testien tulokset eivät valehtele.”
”Sitäkin enemmän taidat haluta todistaa, että minä olen ollut väärässä?” Wong sanoi kysyvästi. Hän tiesi, ettei Miyuki ollut ikinä pitänyt hänen aikaisemmista tutkimustuloksistaan, ei vaikkei ikinä ollut osoittanut minkäänlaista kiinnostusta perheen perustamiseen.
”Se on vain plussaa.”
Wong mietti hetken yrittäen parhaansa mukaan vältellä Miyukin käärmemäisen pistävää katsetta. Lopulta hän huokaisi. ”Hyvä on sitten”, hän sanoi. ”Minä tutkin sinut läpikotaisin, niin voimme olla varmoja, oletko todella raskaana.”
”Mainiota.”
Miyuki ei sanonut sanaakaan sinä aikana, kun Wong tutki hänet. Hänen kasvoillaan kuitenkin häälyi melkein jopa vahingoniloinen hymy, kun ultraäänitutkimuksen aikana tietokoneen näytölle heijastui kuva, joka sai Wongin säpsähtämään yllättyneesti. ”Ei voi olla…” tämä mutisi.
Loppujen lopuksi Wongin oli pakko myöntää, että Miyuki oli ollut oikeassa. ”En tiedä, miten se oikein on mahdollista, mutta näyttää siltä, että sinä todella olet raskaana. Sanoisin että seitsemännellä viikolla.”
”Niinhän minä sinulle alun perinkin sanoin.”
Wong yritti olla piittaamatta Miyukin äänensävystä. ”Voimme keskeyttää sen tällä samalla käynnillä, niin saat asian heti pois päiväjärjestyksestä. Kenenkään ei tarvitse tietää siitä mitään.”
”Hetkinen.” Miyukin katse oli suorastaan myrkyllinen. ”En ole tietääkseni vihjannut sanallakaan, että haluan abortin.”
”Sinäkö muka haluat pitää sen?” Wong kysyi epäuskoisesti. ”No, en kai minä voi sinua kieltääkään, mutta urasi ja...”
Miyuki sipaisi vatsaansa kevyesti. ”En ole vielä päättänyt, mitä teen. Haluan miettiä valintaani rauhassa. On myös eräs toinen, jota tämä asia koskettaa. Hänenkin kuuluu saada tietää tästä.”
”Niin, tietenkin. Teet mitä teet”, Wong sanoi. ”Olen täällä, päädyit kumpaan ratkaisuun tahansa.”
”Kiitos, Wong-sensei.”
”Wong-sensei, minä olen raskaana.”
Miyuki oli onnistunut järjestämään itselleen ajan Wongin vastaanotolle heti seuraavalle aamulle. Tämä oli asia, joka ei voinut odottaa, ei vaikka Wong oli valitellut kiireitään ja ehdottanut tapaamista viikon päähän. Lopulta tämä oli taipunut ottamaan hänet vastaan seuraavana päivänä, ehkä puoliksi silkkaa uteliaisuuttaan, sillä hän ei ollut puhelimessa suostunut kertomaan, mitä hänen erittäin tärkeä ja kiireellinen asiansa oikein koski.
”Mahdotonta”, Wong tokaisi heti, aivan niin kuin Miyuki itsekin oli edellisenä päivänä Taolle sanonut. ”Olen tutkinut sinut monet kerrat, ja kuten hyvin tiedät, kumpikin lisääntymiselimistösi valitettavasti on kyvytön lisääntymään. Olet – ”
”Steriili”, Miyuki täydensi lääkärin lauseen hivenen halveksuvalla äänensävyllä. Hän viskasi pöydälle tämän silmien eteen raskaustestit, jotka oli edellisenä päivänä tehnyt. ”Nämä kuitenkin ovat asiasta eri mieltä.”
Wong odotti muutaman sekunnin ennen kuin poimi yhden testeistä käteensä. ”Eilenkö teit nämä?” hän kysyi, ja Miyuki nyökkäsi. ”Siinä tapauksessa näiden tulokset voivat nyt olla ihan mitä sattuu, eikä niihin voi enää luottaa. Näillä et minua vielä vakuuta.”
”Tutki minut sitten. Ota itse selvää, olenko raskaana. Sitä vartenhan minä tänne tulinkin. Haluan varmistuksen siitä, että testien tulokset eivät valehtele.”
”Sitäkin enemmän taidat haluta todistaa, että minä olen ollut väärässä?” Wong sanoi kysyvästi. Hän tiesi, ettei Miyuki ollut ikinä pitänyt hänen aikaisemmista tutkimustuloksistaan, ei vaikkei ikinä ollut osoittanut minkäänlaista kiinnostusta perheen perustamiseen.
”Se on vain plussaa.”
Wong mietti hetken yrittäen parhaansa mukaan vältellä Miyukin käärmemäisen pistävää katsetta. Lopulta hän huokaisi. ”Hyvä on sitten”, hän sanoi. ”Minä tutkin sinut läpikotaisin, niin voimme olla varmoja, oletko todella raskaana.”
”Mainiota.”
Miyuki ei sanonut sanaakaan sinä aikana, kun Wong tutki hänet. Hänen kasvoillaan kuitenkin häälyi melkein jopa vahingoniloinen hymy, kun ultraäänitutkimuksen aikana tietokoneen näytölle heijastui kuva, joka sai Wongin säpsähtämään yllättyneesti. ”Ei voi olla…” tämä mutisi.
Loppujen lopuksi Wongin oli pakko myöntää, että Miyuki oli ollut oikeassa. ”En tiedä, miten se oikein on mahdollista, mutta näyttää siltä, että sinä todella olet raskaana. Sanoisin että seitsemännellä viikolla.”
”Niinhän minä sinulle alun perinkin sanoin.”
Wong yritti olla piittaamatta Miyukin äänensävystä. ”Voimme keskeyttää sen tällä samalla käynnillä, niin saat asian heti pois päiväjärjestyksestä. Kenenkään ei tarvitse tietää siitä mitään.”
”Hetkinen.” Miyukin katse oli suorastaan myrkyllinen. ”En ole tietääkseni vihjannut sanallakaan, että haluan abortin.”
”Sinäkö muka haluat pitää sen?” Wong kysyi epäuskoisesti. ”No, en kai minä voi sinua kieltääkään, mutta urasi ja...”
Miyuki sipaisi vatsaansa kevyesti. ”En ole vielä päättänyt, mitä teen. Haluan miettiä valintaani rauhassa. On myös eräs toinen, jota tämä asia koskettaa. Hänenkin kuuluu saada tietää tästä.”
”Niin, tietenkin. Teet mitä teet”, Wong sanoi. ”Olen täällä, päädyit kumpaan ratkaisuun tahansa.”
”Kiitos, Wong-sensei.”
Jossain kutos- ja seiskajaksojen paikkeilla päähäni putkahti idea ficciin, ja tässä sitä nyt ollaan. Neljä ekaa osaa kirjoitin valmiiksi jo elokuun alkupuolella, mutta viimeinen valmistui vasta tammikuussa. Ja sen jälkeen nämä jäivätkin hengaamaan kirjoitettuina tiedostokansioon, kun en vain saanut aikaiseksi postata niitä. Ennen kuin nyt. 
Tai ylipäätään Hazbinista. Siitä oon samaa mieltä, että menis hommat aika veriseksi, jos päästettäis Alastor ja Vincent leikkelemään toistensa hiuksia... Niitä ei pidä päästää lähellekään toisiaan minkään sortin teräaseiden kanssa! 
