Olipa tämä veikeä! Hauska, omaperäinen katsaus jouluun maailmanlopun jälkeisissä tunnelmissa. Pidin myös siitä, että tässä käytetään tarkoituksellisesti kalliita resursseja joulun fiilistelyyn ja siitä nauttimiseen, koska pitäähän sitä selviytymisen keskellä löytää jotain, minkä vuoksi elää. Selviytyminen silkan hengissä pysymisen vuoksi menettää nopeasti tarkoituksensa, jos on koko ajan vain väsynyt, peloissaan ja onneton. Joten hyvä Fenn ja Daimon, kun tietoisesti pyrkivät viettämään joulua yhdessä. He saavat edes hetkeksi paeta maailman toivottomuutta ja vaarallisuutta, ja noissa olosuhteissa se voi kantaa hyvinkin pitkälle.

Tässä oli myös läsnä vaivihkaisen tummia sävyjä, jotka loivat taitavasti tunnelmaa muuttuneesta maailmasta. Se, ettei Daimon kerro, miten ja mistä on saanut kaakaota esimerkiksi. Ja se kaukaisuudessa lentävä droonikin. Tällaiset yksityiskohdat ovat elintärkeitä, kun luodaan kuvaa maailmasta ja sen luonteesta ja vallitsevista säännöistä. Onnistuit aivan todella hyvin!

Kiitos tästä joulusta muuttuneessa ja runnellussa maailmassa!

Oii, tämä oli ihana! Kaunista kieltä ja kaunis tarina. Luonto ja taikuus on upea yhdistelmä, ja pidin erityisesti siitä, että taikuuden pointti ei ollut tehdä mitään eeppistä, hyödyllistä tai mullistavaa. Tämä oli pikemminkin rituaali ja ystävysten kuulumistenvaihto samalla kertaa. Ihanasti kuvattua arkista elämää ja merkittäviä tapahtumia.

Sana "viimeinen" toistui hiukan liikaa. Näin lyhyessä tekstissä se pisti silmään. Varsinkin tekstin alussa, kun kahden "viimeinen"-sanan sisältävän virkkeen välissä on vain yksi ilman sitä. Sille olisi voinut keksiä jonkin kiertoilmauksen.

Pidin myös kovasti tarinassa esiintyvistä nimistä, niiden luonnonläheisyydestä ja sukupuolineutraaliudesta. Se antoi vapauden kuvitella kaikenlaisia suhteita ja henkilöitä.

Tekstin nimi on hauska! Kiva nyökkäys tuulikellolle, jolle on annettu oma, erityinen muotonsa ja tarkoituksensa.

Tykkäsin kovasti, kiitos!

6. 250 sanaa, ylivoimainen

Aamulla, ennen kuin muut heräsivät, Raph livahti ulos.

Päivän ensimmäinen, harmaa tunti oli kaikista turvallisin: yön hirviöt haalistuivat, päivisin vaeltavat eivät olleet vielä heränneet. Tänä hiljaisena hetkenä kaupunki olisi voinut olla ihan tavallinen paikka, jonka asukkaat eivät olleet ihan vielä heränneet uuteen päivään. Raph näki matkalla vain postinkantajan, joka heitteli tyhjiä sanomalehtiä ränsistyneiden talojen pihaan.

Hän suuntasi kulkunsa kohti supermarketia ja ilahtui nähdessään, etteivät mies ja nainen olleet yrittäneet mennä uudestaan sisään. Sen sijaan he olivat kyhänneet pienen nuotion kaupan eteen. Nainen istui sen ääressä ja hytisi. Hänen harteillaan oli aivan liian suuri vihreä takki. Mies seisoi hiukan etäämmällä ja puhui hiljaa radiopuhelimeen. Raph olisi voinut kertoa hänelle sen olevan turhaa. Puhelimet eivät toimineet täällä.

Muutaman metrin päässä nuotiosta Raph epäröi hetken mutta tuli lähemmäs. Hän kantoi pientä ensiapulaukkua ja kassillista ruokaa. Heillä oli varaa luopua tästä määrästä, ja hän arveli, että tulijoilla ei enää ollut tarvikkeita. Siksi he olivat menneet supermarketiin.

Hän seisahtui muutaman askeleen päähän naisesta ja rykäisi. “Hei.”

Nainen nosti päänsä ja hätkähti nähdessään hänet, mutta rauhoittui sitten. “Hei. Sinä olet se poika…joka auttoi Hawkinsia…eikö niin?”

Raph katsoi naista arvioivasti. Tämä oli loukkaantunut pahemmin kuin hän oli luullut. “Niin.”

“Mikä sinun nimesi on?”

Ralph käänsi katseensa mieheen. Tämä tuijotti häntä muutaman askeleen päästä.

Raph nielaisi mutta puhui sitten itselleen järkeä. Mies oli häntä päätä pidempi ja kymmeniä kiloja painavampi. Hän voittaisi ylivoimaisesti kamppailussa, mutta Raphilla oli silti etulyöntiasema. Hän tunsi kaupungin. Mies ei. Hän voisi paeta milloin vain halusi.

Raph katsoi miestä silmiin ja teki päätöksensä.

“Raph.”

Oletko kokeillut Boroughsia? Se oli musta kivaa vaihtelua, ei tosin varmaan oikein sellaista, mihin voi pahemmin uppoutua. Mä olen viimeksi enimmässä määrin uppoutunut Dexteriin, mutta jos miettii ficcaamismielessä niin mua ei oikein saa ficcaamaan pitempiakaisesti mistään muusta kuin lätkästä. 

Sain itse katsottua kaikki kolme kautta Veren vankeja ja ei tämä nyt iskenyt. :'') Harmittaa, koska olin toivonut niin uutta sarjaa, johon upota, mutta ei vaan nyt ollut minun juttuni. Siksi tulinkin tänne tsekkaamaan löytisikö täältä jotain uutta kivaa Netflix-sarjaa ja suosituksella saa myös heittää, jos sellaista löytyy! Olen selaillut netin suosituksia ja kaikki parhaat olen mielestänyt tsekannut. Tällä hetkellä mikä vaan mielenkiintoinen kiinnostaa. ^^ North and South, Fargo, Musta Kuningatar, Juhlat, sarjat, jotka Crys mainitsi, olen katsonut ja tykännyt tosi paljon, Never Have I Ever ja Sex Education katsoin myös, mutta ne eivät niinkään innostaneet. Huomasin myös tuon Pieni talo preerialla sarjan, minkä Larjus mainitsi! En ole lukenut kirjaa, mutta jos uudessa sarjassa kuvataan enemmän intiaaneja, se kiinnostaa. Paitsi jos tietenkin muutoin sarja ei toimi.