Vaikka tämän helposti voikin kuvitella osaksi jotain paljon suurempaa kokonaisuutta, niin musta tää oli aivan täydellinen tunnelmapala myös tällaisena! Tässä sanottiin juuri tarpeeksi ja lukijana voi tosiaan halutessaan miettiä, mitä ennen tätä hetkeä on tapahtunut ja ennen kaikkea mitä tämän jälkeen.

Musta oli aivan ihanaa, miten Harry tietenkin löysi juuri oikealla hetkellä oikeaan paikkaan ja miten hän ihan sen kummempia kiertelemättä kertoi suoraan, miten kova ikävä hänellä on ollut. Epäilen, että Dracolla on ollut aivan yhtä kova ikävä hänelläkin. Ehkä hän nyt todellakin voi palata kotiin, kun Lucius Malfoy on viimein vetänyt viimeiset hengenvetonsa?

Sulla on kaunis tyyli kirjoittaa ja se näkyi hienosti myös tässä tekstissä! Saat kauniilla tavalla sanottua niin paljon lyhyissäkin tarinoissa, se on musta upeeta! Kiitos siis tästäkin tunnelmapalasta ♥

Nimi: Ei tarpeeksi
Ikäraja: S
Fandom: Heated Rivalry
Paritus: Shane/Ilya

A/N: Mietin syksyllä, että löytyispä jostain sarja, joka taas auttaisi löytämään kirjoittamisen ilon. Inspiraatio on ollut pidemmän aikaa hukassa. Sitten joulukuun alussa Instagram alkoi tarjoilla HR-kamaa ja kun katsoin yhden reelsin, katsoin toisenkin ja lopulta oli pakko katsoa jo ilmestyneet pari jaksoa. Vaikkei innostus lopulta kestäisi kuin parin tekstin verran, on se jo jotain.


Ei tarpeeksi

Shane ei ole varma, milloin ajatus ensimmäisen kerran hiipii mieleen. Ehkä se on käynyt mielessä muutamaan otteeseen jo aikaisemmin, mutta nyt se tuntuu olevan koko ajan enemmän äänessä.

Ajatus siitä, ettei tämä ole tarpeeksi. Ettei hän halua jättää tätä tähän, nähdä Ilyaa vain kerran puolessa vuodessa, kun Boston ja Montreal hyvällä tuurilla tapaavat. Se on sentään jotain, hän miettii taas kaivaessaan puhtaan t-paidan kaapista juoksulenkin ja suihkun jälkeen. Se on sentään kahdesti vuodessa, se on sentään edes muutama yö samassa paikassa toisen kanssa. Onko se enemmän kuin hän voisi edes toivoa?

He tekstaavat aina silloin tällöin, varsinkin yhteisen pelin lähestyessä. Shane on varma, että Ilyalla on muutakin vientiä, mies on niin kuuma, että pakko olla, mutta sitä ajatusta hän ei kovinkaan usein halua ajatella.

Aluksi se olikin vain hauskanpitoa. Jotain uutta. Jotain ihmeellistä. Jotain, mitä Shane ei edes tiennyt tarvitsevansa ennen kuin Ilya sen hänelle tarjoili. Sellaisena se olisi voinut hyvin jatkuakin, ellei Shane olisi huomannut tarvitsevansa jotain. Hän halusi lisää. Janosi lisää.

Eikä hän ole hyvä sanojen kanssa, eikä tämä maailma, jossa hän eli miesten keskellä pukuhuoneissa, ollut hyvä paikka tuoda sanoja julki. Edes sille yhdelle. Oliko helpompaa kamppailla yksin? Ehkä ei, mutta jos vaihtoehtona oli…

No, vaihtoehdot eivät olleet kovin hyvät. Shane rojahtaa istumaan sohvalle ja avaa television. Ilyalla on peli tänään Minnesotassa. Ei sillä, että hän olisi asiaa sen enempää selvittänyt… Kunhan vain sattui tietämään.

Peliä ennen hän ja kommentaattorit katsovat, kuinka joukkueet tulevat jäälle. Varmaan hän voisi sanoa, kuinka katsoo peliä ihan vain kapteenin ominaisuudessa, mutta ehkä oman kodin seinien sisällä omien seinien ei aina tarvitse olla pystyssä. Ehkä hän vain haluaa katsoa, kuinka Ilya vetää viimeisen motivaatiopuheensa joukkueelleen, miten hän luistelee pää pystyssä jäälle ja ottaa aloitusasennon.

Pelin jälkeen hän saa tekstiviestin.

”Hattutemppu. Ensi viikolla teidän maalivahdin taakse.”

Shane hymyilee viestille.

”Ei varmana. Montreal tuhoaa teidät.”

Ilyan vastauksessa kestää hieman, mutta kun se tulee, se on uhoa täynnä. Shane hymähtää toisen sanoille ja laittaa puhelimen pois.

Ei se ole tarpeeksi, mutta nyt sen on vain riitettävä.

Ficin nimi: 3 rakkautta
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: Vox Machina (Critical Role)
Tyylilaji/Genre: mikroficci
Vastuuvapaus: Vox Machina kuuluu tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: 3 kertaa kun... VII

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



Marquetin laitakujien villikko oli se, joka oli ensimmäisenä varastanut hänen sydämensä. Nuori mies oli houkutellut hänet mutaisen umpikadun päähän, lukinnut käsillään aitaa vasten ja sitten suudellut pitkästi ja syvään. Arvonulikka maistuu hyvältä, tämä oli sanonut jälkeenpäin ja hävinnyt hymyillen. Nimeä Shaun ei saanut koskaan tietää.





Tumma ja salaperäinen. Sellainen Gilmore oli itsekin, mutta hänen salaperäisyytensä oli työllä ja hiellä hankittua, taikataitojen kautta saatua, kun taas Vaxilta salaperäisyys tuli luonnostaan. Tämä katosi ja ilmestyi sitten taas hurmaavampana kuin koskaan. Lopulta Vax valitsi toisen, mikä oli ehkä parempi kummankin kannalta, mutta sattui silti hieman.





Darius heräsi hänen vierestään aamuisin. Darius teki hänen kanssaan töitä iltaisin. Mies inventoi varastot, kesti mainosnäytöskokeilut ja keitti teetä. Suukotti Shaunin poskea, kun hän sitä eniten tarvitsi ja nyökkäili tyytyväisesti Gilmoren kauppamiestaidolle. Paras mahdollinen aviomies minulle, Shaun ajatteli vettä silmäkulmissaan.

Ficin nimi: Sormuksen painoinen toive
Kirjoittaja: Naks
Fandom: Helluva Boss
Ikäraja: S
Paritus: Blitzo/Fizzarolli
Genre: Slice of lifeä ja romanttista pehmoisuutta sekä vaihtoehtoinen menneisyys-AU

Summary: Paljoa Blitzo ei elämältään toivonut tai tahtonut, mutta Fizzarollin rakkauden hän toivoi ja tahtoi.

A/N: Tämäkin kaksikko on niin kovin herttainen, ja jos Stolas ja Ozzie ovat poissa kuvioista, he ovat kuin luodut toisilleen. Ehkä ilman tulipaloa jotain tällaista olisikin voinut käydä. :3 Oikein mainiota joulua tämän tekstin myötä Larjukselle! 😎❤️



***



1.


Sormusrasian päällysnahka oli kulunut, mutta pysyi sentään kasassa. Blitzon hankkima sormus olisi sekin voinut olla kiiltävämpi, mutta ainakin se oli ehtaa hopeaa ja oikean kokoinen. Se oli todellakin hänen säästöjensä arvoinen, etenkin jos se löytäisi tiensä Fizzarollin sormeen.

Blitzon sydän kiemurteli sekä innosta että kauhusta.

Ehkä Fizz vastaisi hänelle myöntävästi, jos hän esittäisi asiansa tarpeeksi coolisti? Tai ehkä sellaisia varauksia ei tarvittu. Fizz tunsi hänet läpikotaisin sekä tuki ja sieti häntä hänen heikompina hetkinään. Hän oli niin helkkarin onnekas saatuaan jakaa siihenastisen elämänsä tämän kanssa ja toivottavasti saisi tulevaisuutensakin. Parikymmentä ikävuottakaan tuskin oli liian vähän niin suureen sitoutumiseen, jos ja kun tiesi toisen olevan se oikea.

Paljoa Blitzo ei elämältään toivonut tai tahtonut, mutta Fizzarollin rakkauden hän toivoi ja tahtoi. Oli hassua, miten yksi pieni sormus piti sisällään niin paljon painoarvoa.



2.


“Eikä!” Barbie Wire hihkaisi nähdessään sormusrasian.

“No kyllä ja vähän niin kuin”, Blitzo tyrskähti ja antoi sisarensa kahmaista sen itselleen. Barb hykersi hellästi sormusta katsellessaan.

“Onpa ihana! Niin söötin simppeli.”

“Joo... Kai se kelpaa? Ei se sen myyjän rumin ja halvin sentään ollut”, Blitzo mutisi takaraivoaan rapsutellen.

“Totta kai se kelpaa, huolet pois!” Barb myhäili ja ojensi rasian takaisin. “Kerroitko jo mammalle ja ukolle?”

“Vain sinulle toistaiseksi.”

“Väitän, että kannattaa kertoa ukolle ensin”, Barb tokaisi perin asiantuntevasti. “Jos siitä jää paljonkin paskanmakua suuhun, mamman kanssa juttelu kääntää kaiken toiseen suuntaan!”

“Ihan vitun totta”, Blitzo naurahti ja melkein horjahti, kun Barb kapsahti sydämellisen painokkaasti hänen kaulaansa.

“Lykkyä pyttyyn, veikka. Hyvin se menee!”

Blitzo halasi sisartaan tiukasti takaisin. “Kiitti.”

“Ellet sitten munaa kaikkea olemalla tavanomaisen uuno.”

“No haista paska.”



3.


Isäukon ilme valahti kuin hevosen häntä.

“Hhhäh? Kosia Fizzyä?”

“Niin minä juuri sanoin”, Blitzo rohkeni tuhahtaa, vaikka tiesikin saavansa osakseen mulkoilua.

“Mitä merkillistä varten? Kunniallisia jälkeläisiäkö meinasitte yhdessä vääntää?” isä murahti virnuillen omalle vitsilleen.

“Tuskin.”

“Mitä hiivattia sinulla edes olisi Fizzylle tarjota? Mietipä nyt, poika.”

Kommentti nirhaisi arkaan paikkaan, mutta Blitzo ohitti sen parhaansa mukaan. Isäukkohan ei tukahduttaisi hänen onnellisuuden kipinäänsä.

“Kuka tietää?” hän tokaisi olankohautuksella. Isä korskahti.

“Ettet vaan pyrkisi rikkaaseen liittoon siipeilemään, kun Fizzystä tulee ennen pitkää jotain suurta ja kuuluisaa?”

“En ole pyrkimässä”, Blitzo tuhahti. “Tässä on kyse ihan vaan tunteista ja sen sellaisesta.”

“Hah, juupa sun joo! Toivoa sitten sopii, että Fizzy-raasu suostuu sinut huolimaan”, isä hörähti pukinpartaansa rapsutellen.

“Niinpä. Oliko siinä kaikki... sir?” Blitzo kysäisi, vaikka kääntyikin jo lähteäkseen.

“Mitään kihlakahveja on sitten turha kärttää sirkuksen piikkiin”, hänelle urahdettiin viimeiseksi.



4.


“Mamma? Oletko täällä?” Blitzo huikkasi astuessaan kyökkitelttaan.

“Täällä ollaan”, hänen äitinsä lempeä ääni vastasi nurkan takaa.

“Kuin myös!” virkkoi Fizzarollin ääni, jonka kuuleminen sai Blitzon sydämen kierähtämään kuperkeikan. No hemmetti. Ei hänellä ihan vielä Fizzille asiaa ollut.

“Joo, tuota... Minulla vähän niin kuin olisi mammalle yksi juttu tuolla sivummalla! Ehditkö?” Blitzo turisi mahdollisimman luontevasti, ja hänen yllätyksekseen äiti vaihtoi Fizzarollin kanssa merkitsevältä haiskahtavan silmäyksen.

“Toki, kullanmuru, mutta luulenpa, että teillä kahdella on keskenänne vielä tärkeämpää puhuttavaa”, äiti virkkoi ja töytäisi Fizzarollia hellästi häntä kohti.

Ei ole vielä, Blitzo olisi halunnut huomauttaa, mutta ennen kuin hän ehti mutista mitään, Fizzarolli oli jo tarttunut häntä kädestä ja johdattanut hänet ulos teltasta.



5.


“Mitä varten me tänne tultiin, Fizz?” Blitzo uteli, kun he olivat kiivenneet sirkusleirin laidalla kohoavan jättimäisen ikihongan oksalle. Miten monesti he olivat siinä puussa istuskelleet ja leikkineet.

Sitä nimenomaista paikkaa hän oli pohtinutkin kosintaansa varten. Kävipä säkä.

“No minulla... Minulla on vähän asiaa”, Fizzarolli aloitti ujosti, eikä Blitzo äkkiä enää kestänyt.

“Kuule, niin minullakin! Saanko sanoa ensin?” hän pyysi tuijottaen tätä kiihkeästi silmiin. “Jos en sano sitä nyt heti ja saman tien, sanani pärähtävät kuitenkin esiin kuin joku hiton ripuli!”

“Yöök, älä viitsi.”

“Juu, ripulit sikseen!” Blitzo naurahti paniikinomaisesti ja haparoivin sormin otti sormusrasian taskustaan. “Fizz... Fizzarolli, muru, minä, no...”

Fizzarolli toljotti häntä epäuskoinen ilme naamallaan. “Et voi olla tosissasi.”



6.


Voi vitun vittu.

“Mitäh? Miten niin en ole?” Blitzo vinkaisi kauhun kyynelten kuristaessa hänen kurkkuaan. “Etkö siis halua?”

“Ei! Ei kun siis –”

“Okei, sori, ei sittenkään mitään...!” Blitzo hymyili urheasti, vaikka hänen teki mieli heittäytyä puusta X-asennossa nurmikkoon ja itkeä seuraavaan vuodenaikaan saakka.

“Ei kun odota nyt vähän!” Fizzarolli kiirehti naurahtamaan. “Se siis on se mitä luulen?”

“...on. On se.”

Seurasi hiljaisuus, jonka aikana molemmat hengittivät syvään ja haalivat kokoon järkevän aivotoiminnan merkkejä.

“No jos kysyisit, vastaisin kyllä”, Fizzarolli sanoi ujosti häntänsä pienesti kiemurrellen.

“Oikeasti?”

“Oikeasti.”

Blitzo olisi voinut sulaa Fizzarollin hellän ilkikuriselle hymylle. “No tuletko?”

“Joo”, Fizzarolli nyyhkäisi. “Tullaan.”

Blitzo huomasi kehräävänsä, kun hopeasormus sujahti Fizzarollin sormeen. Tarkemmin sanoen he molemmat kehräsivät.

“Onpa nätti!” Fizzarolli huokaisi kättään ihastellen ja otti hänen kasvonsa hellästi käsiensä väliin. “Suljepa sitten silmät.”



7.


Blitzo saattoi arvata, mikä häntä odotti, mutta kun Fizzarolli kehotti häntä katsomaan yllätystään, oli hänen silti nielaistava liikutuksesta. Fizzarollin sormusrasiassa oli samettinen päällys, ja rasian sisältä paljastuva sormus...

“Kristus kepin nokassa, onko tämä kultaa?” Blitzo mokelsi ja ansaitsi Fizzarollilta merkitsevän silmäyksen.

“En ehtinyt vielä kysyä mitään!”

“Sori!”

Fizzarolli puuskahti huvittuneena ja kallisti päätään. “No tahdotko?”

“Johan sinäkin jo lupauduit minulle!”

“Kyllä vai ei, nuija?”

“Kyllä! Tahdon!” Blitzo tyrskähti ja tuossa tuokiossa kultainen sormus komeili hänen sormessaan. “Jestas, tämä maksoi varmasti vitusti enem –”

“Hei, nokka nippuun”, Fizzarolli tokaisi kiskoen häntä alemmuuskompleksin syövereistä. “Pukisiko minua muka kultainen? Yöh.”

“Ei kai?”

“Ei todellakaan. Kuten ei sinuakaan hopea”, Fizzarolli jatkoi ottaen hänen kätensä omaansa. “Ei sitten yhtään, usko minua. Minä olen meistä se tyylitajuinen.”

“J-juu...”

Perhana, miten hän rakastikin Fizzarollia.

“Ja nyt olet minun ihan kokonaan, ääliö”, tämä virkkoi kietoen heidän häntänsä yhteen.

“Samat sanat, pönttö”, Blitzo naurahti ja vastasi Fizzarollin nälkäiseen suudelmaan.



8.


Loppujen lopuksi kihlakahvit juotiin kuin juotiinkin sirkuksen piikkiin. Blitzo oli jo valmiiksi onnensa kukkuloilla, mutta sivummalla lymyilevän isäukon paheksuvan naamataulun todistaminen oli piste i-kirjaimen päälle.

Blitzo ei voinut väittää, että hänen ja Fizzarollin uutinen olisi kolkannut ketään yllätyksestä nurin, mutta se, millaisella innolla kaikki olivat kantamassa pöytään kuppeja, lautasia ja leivonnaisia, löi hänet ällikällä. Ei heidän yhteisössään tietenkään joka viikko jännittävyyksiä tapahtunut, mutta että sillä tavalla...

Sitä tunsi olonsa aika rakastetuksi ja tärkeäksi.

“Mihin sinä jo sen sulhosi kadotit?” Barb tiedusteli yhyttäessään hänet ryöväämästä kolmatta pasteijaa.

“Olisiko jossain jopa parinkymmenen metrin päässä?” Blitzo tyrskähti silmiään pyöritellen.

“Miten se ryökäle kehtaa?”

“Sanopa se. Pallo jalkaan ja lieka lyhyeksi!”

“Fizz muuten pyysi minua kaasokseen”, Barb myhäili naureskelunsa päätteeksi, ja Blitzo läimäisi kätensä otsalleen.

“Arvasin, että olisi pitänyt pyytää sinua jo silloin, kun näytin sitä perhanan sormusta.”

“Nopeat syövät hitaat, luuseri”, Barb virkkoi ja näytti hänelle kieltään. Hymy Blitzon huulilla leveni levenemistään.

Hän oli niin saakelin onnellinen.

Angelina: Ooh, vitsit mikä ihana yllätys oli kun tulin pitkästä aikaa kurkkaamaan Finin puolelle ja olit käynyt urakalla kommentoimassa mun ficcejä! <3 Olen kirjoittanut aika laidasta laitaan J/S:ää, ja tämä oli tällä kertaa tällainen angstisempi ficci, koska rakastan ihmissuhdesotkuja. Minullekin on uutta kirjoittaa Sirius päätymään naimisiin (kenenkään muun kuin Jamesin kanssa siis 😁), mutta ficci vaati sitä, joten Marlene sai kunnian olla vaimo. Oletuksena on, että tuo Jamesin ja Siriuksen oivallus muuttaa ihan kaiken, eli nykyinen tilanne ei voi jatkua samanlaisena. Jotain päättyy, jotta jotain uutta voi alkaa. 🥰 Kiitos paljon kommentistasi!