Hitto, mun on kyllä ikävä Marvelia. Ehkä joskus pääsen tästä BG3 kuopastani pois ja palaan taas ficcaamisen pariin 😂😭

Juuri juteltiin kaverin kanssa samaa tänään, että Marvelia on ikävä. Toivon, että myös sinä pääset palaamaan ficcien pariin, luen kyllä heti! 

Rakastan jurnuttavaa Walkeria ja aina niin kärsivää Buckya <3 Ai että, vaikka tää olikin mielestäsi "aika sisällötön", niin mulle tästä välittyi just ihana fiilis, mikä varmaan oli tarkoituksenakin. Found familya parhaimmillaan! Näiden road tripistä voisi lueskella mieluusti enemmänkin :3

Hitto, mun on kyllä ikävä Marvelia. Ehkä joskus pääsen tästä BG3 kuopastani pois ja palaan taas ficcaamisen pariin 😂😭

Otsikko: Ettei matka loppuis ollenkaan
Fandom: MCU: Thunderbolts*
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittaja: Violetu
Hahmot: Bob, Walker, Bucky, Yelena, Ava
Inspiskuva: *klik*
Summary: Thunderboltsit road tripillä.

A/N: Jeee, eka ei larppiliitännäinen ficciräpellys syyskuussa<3 Lyhyt ja aika sisällötön, mutta kaikilla paitsi Walkerilla on kivaa! Enjoy!

***


Ettei matka loppuis ollenkaan


“Ei ole tippaakaan reilua, että Yelena saa istua etupenkillä, minulla on ainakin kaksi kertaa pidemmät jalat”, Walker jurnutti.

“Ihan oma vikasi, että vedit lyhyen tikun”, Yelena nosti reikäfarkkujen verhoamat säärensä niin pystyyn kuin ahtaassa tilassa sai, ja kääntyi näyttämään kieltä takapenkin suuntaan.

Bob hymyili.

Vaikka hän istui takana keskipenkillä, hänelle ei olisi tullut mieleenkään valittaa. Hän oli yhdessä ystäviensä kanssa, ja kaikilla oli hauskaa.

Kuskin paikalla istuvan Buckyn ohimosuoni sykki, mutta mies nyt tuppasi aina näyttämään vähän kärsivältä.
Ava murjotti takapenkillä kuskin takana, mutta mutrulle vääntynyt huuli oli naisen perusilme, joten Bob ei ollut siitäkään huolissaan.

Aurinko paistoi, ja raikas, mereltä tuoksuva ilmavirta pelmutti matkantekijöiden hiuksia, sillä auton jokainen ikkuna oli auki.
Bob tunsi olonsa eläväksi.

“Seuraavan pysähdyksen jälkeen on minun vuoroni istua etupenkillä”, Walker murisi.

“Ehkä Yelena voisi siirtää penkkiään vähän eteenpäin”, Bucky ehdotti, mutta miehen suu kaartui virneeseen joka kertoi, ettei hän itsekään uskonut ehdotukseensa.

Yelena nauroi, eikä Bob voinut muuta kuin yhtyä nauruun.

Tämä oli hänen elämänsä paras päivä.

Skorpioni: Joo, ajattelin että olisi mielenkiintoista tuoda esille vähän tuotakin salattua maailmaa mitä moni ei ehkä miellä edvardiaaniseen aikaan kuuluvaksi, mutta joka silloinkin oli olemassa pinnan alla. Panokset vaan olivat korkeammat, jos sattui jäämään kiinni. Ja jep, Maurice ei tosiaan sellaista "viihdettä" ole aiemmin saanut nähdäkseen joten hölmistynyt tuijottaminen lienee ymmärrettävää xD

Ehkäpä tosiaan tulevaisuus voi tuoda mukanaan kompromisseja, jos he löytävät ympärilleen oikeanlaisia ihmisiä, vaikka tietenkin vaaran tuntu lienee aina läsnä. Hauska myös ajatella miten historian käänteet pian seuraavina sotavuosina ovat heihin vaikuttaneet.

Oikein suuret kiitokset vielä kun luit ja kommentoit läpi koko tarinan!!<3 Se motivoi aina kovasti.

Oho, multa on mennyt Sokerisiipi aikanaan sun kommentti ihan ohi! Kiitos kuitenkin kovasti ja kiva, että tykkäsit 

Pura, hauskaa että löysin tän, koska olin ihan unohtanut koko tekstin Mun mielestä oman perheen dynamiikan ja sisäisten suhteiden muutokset on ylipäänsä jotenkin mielenkiintoisia, kun just alkaa nähdä omat vanhemmat tosi erilaisessa valossa kun itse kasvaa, ja sitten jossain kohtaa se hoitosuhde muuttuukin toisinpäin - lapset hoitaa iäkkäitä vanhempiaan. Ja just tuo ajatus, että vanhemmilla (niin omilla kuin itsellä), on ihan oma elämä sen vanhemmuuden ulkopuolella. Kiitos, kiva kuulla, että tykkäsit!

Kiitos Thelina ja paljon onnea pienestä söpöliinistä <3 Tähän tekstiin ei ole liittynyt mitään omakohtaisia kokemuksia mutta olipa hauska lukea tämä nyt pari vuotta myöhemmin, kun niitäkin on. Kiva, jos oli samaistumispintaa