Pitkästä aikaa luin kirjan. Joululahjaksi saatu Satu Rämön Hildur tuli luettua kolmen illan aikana läpi. Kun on aikaisemmin katsonut Islantiin perustuvia sarjoja, niin maisematkin piirtyivät lukiessa mieleen. Ja hauskaa tässä on se, että Hildur tulee televisioon vasta 26.1. ja olen sen nyt ikäänkuin jo "nähnyt." Televisiottomana en sitä edes pääsisi katsomaan.

Sisi: Ilahduin kovasti, kun nappasit tän Kommiksesta! On aina kiva saada kommentteja sellasiinkin teksteihin, joissa ei oo ollut ihan elementissään - kuten nyt tän kohdalla siksi, että fandom on tuttu vain päällisin puolin. Johonkin tätä shippihurahdusta oli kuitenkin pakko purkaa, kun tuntui ettei pelkkä lukeminen riitä 😂 Ja siis joo, kieltämättä vähän ärsytti itseäkin lopettaa tollaseen kohtaan (ja toisaalta ei), mutta huijasin tropea jo muutenkin, niin jostain piti luopua :''D

Niissä ficeissä joita oon tähän mennessä ehtinyt lukea, on Nancylla ollut mielestäni turhankin suuri rooli (siihen nähden, että oon nimenomaan Stonathania lukemassa), joten tässä hän jäi tietoisestikin hyyyvin minimaaliseen rooliin Sori (not) siitä, Nance! Mä ajattelin, että Jonathan olis just niin kiltti ja muita ajatteleva, että on sanonut Willille ja äidilleen, että tottakai meette romanttisille lomillenne, kyllä minä pärjään ja sitten lopulta angstaa yksin ankeassa opiskelijahuoneessaan XD Stoopid.

Ja siis joo, koska tää on mun ficci niin saan päättää, että Steve on ihan samalla tavalla märehtinyt ajatuksissaan ja miettinyt sitä, miten ei saa vietävän Jonathan Byersia mielestään Vaikka tässä ollaankin vielä heikoilla hangilla ja pre-slashin merkeissä, niin onhan se nyt kuitenkin kivempaa viettää joulu yhdessä :3 Kiva myös, että toi ujo hymy toi ihanan mielikuvan, mietin että onko se jotenkin tosi epästevemäistä (mulle muutenkin Jonathan tuntui luontevammalta kirjoittaa??), mutta mutta... No, ei se kuitenkaan sitten myöhemmin enää oo se sama tyyppi, kuin mitä vaikkapa just ekalla kaudella!

Tulipa kilometriviesti, mutta näihin sun kommentteihin on aina niin kiva vastailla Iso kiitos <3

Heippa!

Tämä tarina on nyt poistunut finistä, koska olen saanut editoidulle versiolle kustannussopimuksen (!!!) Gummerukselta. Hirmuisen iso kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana seuraamassa tämän tekstin matkaa, jos joku aiempi lukija vielä paikalle eksyy! ❤️ Tarinan tuoreimpia kuulumisia voi seurata Instagramista nimellä raadelmantarinat.

Toivottavasti topa pystyy olemaan ainakin hetken aikaa vielä paikoillaan. Kaikki kommentit olen luonnollisesti ottanut talteen.

Olipa tässä tosiaan hyvin saatu tunnelma luotua. Mä aloitin syksyllä amk-opinnot ja täytyy myöntää että vaikken enää teini olekaan niin oli mullakin ekassa tentissä melkonen paniikki päällä  Sinänsä hyvin muistissa nuo tekstissä kuvatut tunteet. Mummolaan muuttaminen olis kyllä hyvä ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan <3

Nykyään sitten ei stressata enää viivoittimien puuttumisesta vaan siitä että Abitti-tikku tai koneen laturi on unohtunut kotiin. Tai ei niitä tikkuja vissiin enää tarvi itse hankkia, mun aikaan vielä piti ja joutui vararehtorin puhutteluun jos sitä ei kokeessa ollut mukana. Mulla unohtui kerran yks koneen johto kotiin kun olin psykan kokeeseen menossa ja jouduin sit lähtee hakemaan sitä kun muut oli jo koetta tekemässä   :'( Okei nyt lopetan ennen kun tulee mieleen lisää kauhumuistoja.

Tyynis, kiva kuulla, että imaisi mukaansa. ^^ Ihastuneet aikuiset on lempijuttujani ficeissä, varsinkin silloin, kun ruvetaan ihan pöllöiksi tunteiden takia. Kivaa, että on miellyttänyt myös. Työpaikkaromanssi oli alkuperäinen inspikseni tähän, joten olen tyytyväinen, kun olet tykännyt siitä. Ihana kuulla, että menee uudelleenluettavaksi. <3 Kiitos ihanasta kommentistasi!