Ficin nimi: Tuo toinen prinsessa
Kirjoittaja: Minä taas
Apuideoija ja beta: Linne
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Mukana: Hotellilaisia (taustalla pieni Husk/Angel)
Genre: Söötti slice of life

Summary: “Anteeksi mitä? Olenko käsittänyt viljelemäsi arvonimen jotenkin vituralleen?”

A/N: Mielessäni käväisi pieni raapale (no onhan tämäkin raapale vaikkei pieni olekaan ) tämänlaisesta kohtauksesta, ja Linne auttoi ideoimaan lisää sekä oikolukaisi ensimmäisen version. Kiitus! Otsikkoakaan ei tarvinnut etsiä kivien ja kantojen takaa tällä kertaa. ❤️



***



Husk silmäsi päivitetyn juomalistan läpi ja talsi hotellin aulaan voidakseen ojentaa sen Charlielle hyväksyttäväksi.

“Hoi, prinsessa?” hän kutsui Luciferin tytärtä saapuessaan sohvien ääressä jutustelevan kolmikon luo.

“Niin, Husk?” Charlie ja Angel vastasivat yhteen ääneen ja käänsivät katseensa häneen. Husk tunsi poskiensa valahtavan kuumiksi.

“En minä sinulle puhunut”, hän murahti Angelille, joka näytti leikkimielisen loukkaantuneelta.

“Anteeksi mitä? Olenko käsittänyt viljelemäsi arvonimen jotenkin vituralleen?”

“Minä tarkoitin nyt tuota toista prinsessaa. Äh, ei kun –” Huskin teki mieli vajota lattian läpi.

“Hah, siinäs kuulitte!” Angel hihkaisi väliin.

“Aika söpö hellittelynimi sinunlaiseltasi jurnulta”, Vaggie livautti suupielestään ja ansaitsi Huskilta epämiellyttävän mulkaisun.

“Tarkoitin tuota oikeaa, virallista ja laillista prinsessaa! Tajusitte kyllä, pirun ääliöt!” Husk ärähti korvat luimussa ja hännänpää lattiaa viistäen.

“Ahaaa! No minä edustankin sitä laittomampaa suuntausta!” Angel vinoili ja kohottautui sohvalla parempaan asentoon. Sanojensa painoksi tämä iski Huskille silmää ja haroi hiuksiaan niin viettelevästi, että kuka tahansa mies olisi ollut polvillaan puolesta sanastakin – Husk itse mukaan lukien.

“Tuota... ei sillä tittelillä muutenkaan ole väliä, Husk hyvä!” Charlie puuttui puheeseen hieman kiusaantuneena ja käsiään heilutellen. “Toki isäni on Helvetin kuningas ja sen sellaista, mutta se prinsessa on jotenkin niin vakava ja... äh... Sano vain Charlie, ole kiltti!”

“Asia selvä.”

“Minä voin ottaa sen tittelin, jos Charlielle ei kelpaa! Ongelma ratkaistu ja Helvetti sen kuin pokkuroi!” Angel naureskeli.

“Eikö minulta kysytä mitään?” Husk silmäsi Angelia alta kulmiensa ojennettuaan juomalistan Charlielle.

“Miksi pitäisi?” Angel kummasteli. “Haittaisiko sinua?”

“Mitä luulet? Sinä olet minun vitun prinsessani, ettäs tiedät”, Husk tuhahti huvittuneena tietäen sanojensa tekevän vaikutuksen tunteidensa kohteeseen.

“Husk...! Tuo oli niin päättäväisen sykähdyttävää!” Charlie löi kätensä yhteen hyvä ettei kyynelehtien.

“En tiennytkään, että sinussa asuu tuollainen romantikko”, Vaggie naurahti.

“Joistain asioista minä olen tosissani”, Husk virkkoi tyynesti, mikä loi huvittavan kontrastin kiherrykseen, joka soljui ilmoille Angelin kätkettyä vaaleanpunaiset kasvonsa käsiensä taakse.

Onnea Kommenttiarpajaisten voitosta. Tulin katselemaan sinun Fruits Basket-ficcejäsi, kun minulta jäi pahasti kesken sen uuden animen katsominen, vaikka toivoisin katsovani sen loppuun asti. En siis ole täysin sisällä fandomissa, vaikka aikanaan katsonut alkuperäistä animea jonnekin asti ja lukenut mangaakin, mutta tähän pääsi silti hyvin mukaan.

Voi Yuki-angsti, mutta uni olikin Harun. Oon Violetun kanssa samaa mieltä, että tuo kosketti ehkä eniten, että uni tai painajainen oli Harun, eikä Yukin itsensä. Pidin tämän kuvailusta, kylmästä ja yksinäisyydestä, sitten lämmöstä ja siitä, kuinka kotona valmistuu aamiainen ja on hyvä olla. Vieläpä Yuki pujahti Harun viekkuun. ♥ Toivottavasti ei myöhästy koulusta.., kun koulupaidanki riisui. Haru on yksi lempihahmojani, joten oli kiva, että just siitä oli sulla ficci.

Kiitos siis tästä, oli ihana. ♥

Jotakin kautta tänne eksyin ja lukaisin kerralla tähän mennessä ilmestyneet läpi. Hauska idea että elementtien lapsia ovat ja mukava on näissä kahdessa viimeisimmässä lukea kunkin lapsen isältä perittyjä piirteitä. Jään mielenkiinnolla odottelemaan loppuja jos vaan muistan vielä tsekata tämän kunhan seuraavan kerran Finiin eksyn

Pidin tästä tosi paljon! Peter on hyvin unohdettu hahmo muiden Kelmien keskellä, mutta onnistuit silti tavoittamaan Peterin ytimen. Jotenkin hätkähdin, miten paljon kirjoittamasi hahmo tuntuikin Peteriltä, koska en ole aikaisemmin hahmoa juurikaan ajatellut tai edes tiedostanut, että minulla on hänestä jonkinlainen mielikuva. Hän on kuitenkin juuri tuollainen kuin kuvasit: hiukan tilannetajuton, vähän avuton mutta omalla tavallaan hyväsydäminen.

Tsemppiä Minervalle, ei voi olla helppoa opettaa koko koululle muodonmuutoksia ja kaiken päälle laatia rästitehtäviä. Hän on kuitenkin yllättävän kärsivällinen jopa Peterin kaltaisten oppilaiden suhteen. Kiitos tekstistä, tämä oli mielenkiintoinen lukukokemus!

Ankeuttajat on minusta aina kauhean kutkuttava aihe, joten olipa jännää päästä hetkeksi ankeuttajan pään sisään. Muistan, kuinka kirjoissa mainitaan, että ankeuttajat olivat vihaisia, joten jollain lailla ne tuntevat ja ovat ihmisiin verrattavissa olevia ajattelevia ja tuntevia olentoja. Tykkäsin, kuinka kuvasit, että sielu elää ankeuttajassa ikuisesti, koska mietin itsekin, että eikö sielu jää ankeuttajan sisään ikuisiksi ajoiksi. Se kuulostaa tosi kiehtovalta asialta. Ja on kyllä oikeutettua ilmaista, että ihmisistä löytyy ihan yhtä sieluttomia tyyppejä kuin ankeuttajista.
Kiitos tästä!