Tuoreimmat viestit91
Godrickin notko / Vs: Harry Potter: Lumihiutaleita Godrickin notkossa (S)
« Uusin viesti kirjoittanut Sisilja 22.01.2026 15:00:05 »Moi! Vielä on tammikuuta jäljellä ja joulufikkejäkin voi yhä fiilistellä! Nappasin sut teksteinesi pikku projektikseni Ihailijakaartissa ja päätin aloittaa kommentoinnin tästä fikistä. Rhea ei ole mulle entuudestaan tuttu hahmo (sain Meldiksen kommentista käsityksen, että hän saattaisi hyvinkin seikkailla useammassakin fikissäsi), mutta hyvin tähän pääsi silti mukaan, koska tässä mukavasti selitettiin Rhean taustoja ja suhdekuvioita. 
Rankkaa, että hän on mennyt ihastumaan Malfoyn perheen jäseneen, koska Malfoyista jos keistä uskoo kyllä helpolla, että heitä harmittaa vaikka kuinka kaukaisen esi-isän jästiys. Siinähän se puhtoinen sukupuu menee oitis pilalle! 
Tykkäsin siitä, että Rhea ei jäänyt yksinään vellomaan kurjaan oloonsa vaan päätti lentää katsomaan lunta ihan yksinkin. Ja kätevää jättää kartta pöydälle löydettäväksi.
Ihanaa että Abraxas oli heti käynyt Rhean luona velvollisuuksista vapauduttuaan ja päättänyt lähteä tämän perään! Tässähän herää pieni toivonkipinä, josko hän päättäisi samanlaisella päättäväisyydellä myöhemmin vastustaa järjestettyä avioliittoakin!
Ja ah, ilahduin kovasti kun fikin lopusta löytyi Albus tanssivia ihmisiä katselemasta ja muistelemassa melankolisella kaiholla Gellertiä. Rhealla alkoikin olla ihan liian onnellinen meno, joten oli luontevaa että keskityttiin seuraavaksi toiseen sydänsuruiseen rukkaan, jonka sydän ei ehkä yhtä vaivattomasti paikkaannukaan. Onneksi sieltä löytyi myös Minerva, tarttumaan Albusta kädestä ja vakuuttamaan, että kaikki järjestyy kyllä. Oih, kosketti kovasti tuo Albuksen romahtaminen, kertoo tosi paljon hänen ja Minervan välisen suhteen lujuudesta, että hän salli tunteiden vyöryä viimein ylitseen. <3
Kiitos tosi paljon tästä kaihoisasta joulutarinasta, tässähän rupesi tekemään mieli taas markkinoille! Onneksi ensi jouluun ei ole enää mahdottoman pitkä aika.
Rankkaa, että hän on mennyt ihastumaan Malfoyn perheen jäseneen, koska Malfoyista jos keistä uskoo kyllä helpolla, että heitä harmittaa vaikka kuinka kaukaisen esi-isän jästiys. Siinähän se puhtoinen sukupuu menee oitis pilalle! Tykkäsin siitä, että Rhea ei jäänyt yksinään vellomaan kurjaan oloonsa vaan päätti lentää katsomaan lunta ihan yksinkin. Ja kätevää jättää kartta pöydälle löydettäväksi.
Ihanaa että Abraxas oli heti käynyt Rhean luona velvollisuuksista vapauduttuaan ja päättänyt lähteä tämän perään! Tässähän herää pieni toivonkipinä, josko hän päättäisi samanlaisella päättäväisyydellä myöhemmin vastustaa järjestettyä avioliittoakin!Ja ah, ilahduin kovasti kun fikin lopusta löytyi Albus tanssivia ihmisiä katselemasta ja muistelemassa melankolisella kaiholla Gellertiä. Rhealla alkoikin olla ihan liian onnellinen meno, joten oli luontevaa että keskityttiin seuraavaksi toiseen sydänsuruiseen rukkaan, jonka sydän ei ehkä yhtä vaivattomasti paikkaannukaan. Onneksi sieltä löytyi myös Minerva, tarttumaan Albusta kädestä ja vakuuttamaan, että kaikki järjestyy kyllä. Oih, kosketti kovasti tuo Albuksen romahtaminen, kertoo tosi paljon hänen ja Minervan välisen suhteen lujuudesta, että hän salli tunteiden vyöryä viimein ylitseen. <3
Kiitos tosi paljon tästä kaihoisasta joulutarinasta, tässähän rupesi tekemään mieli taas markkinoille! Onneksi ensi jouluun ei ole enää mahdottoman pitkä aika.
Onneksi hän nyt kuitenkin vähän laittaa jarrua päälle Dracon takia, enkä loppujen lopuksi usko, että Harrykaan ihan hirveästi jaksaisi ylimääräistä huomiota juuri nyt. Ronista ja Hermionesta tuli tässä vähän semmoinen turvaverkosto Harrylle Harryn ja Dracon suhdetta silmällä pitäen ja he toimivat tässä vähän tasapainona Luciukselle, jonka kanssa on vielä tosi paljon työstettävää pitkällä tähtäimellä. Mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa eteenpäin päästä, ja ainakin Weasleyiden taholta on jo vähän valoa tunnelin päässä! Kiva, kun kolutessasi tartuit tähän! Kiitos paljon ihanasta kommentista!