Näköjää pitää laittaa tää tänne uudestaan, vaikka en olisi halunnut julkaista enää vanhoja ficcejä täällä :> Mutta joo... olihan tämä ihan hyvä, joten pistetään nyt sitten
Paring: Ron/Hermione
Rating: K-11
Genre: romance
Beta: Ei
Aika: Hermione ja Ron ovat 22
Summary: Hermione kärsii vauvakuumeesta. Ron ja Hermione ovat olleet kaksi vuotta naimisissa.
***
“Ron?”
”Mmm …”
“Mitä mieltä sinä olit Ginnyn ja Harryn vauvasta?”
”Hmm … se oli aika … ryppyinen.”
”No, tietenkin! Se oli vastasyntynyt!”
”Minusta se ei ollut erityisen kaunis. Se oli kamalan punainenkin.”
”Olet uskomaton! Totta kai se oli punainen. Minusta se oli uskomattoman suloinen.”
”Häh?”
”Älä käyttäydy noin typerästi! Kyllähän sinä pidit heidän ensimmäisestäkin lapsestaan!”
”No, se ei ollut yhtä ryppyinen ja punainen. Eikä se parkunut samalla tavalla.”
”Se johtui siitä, että näimme sen kaksi päivää myöhemmin. Nyt me olimme paikalla, kun vauva syntyi.”
”Joo, niin kai."
***
”Ron?”
”Mitä nyt taas?”
”Oletko ajatellut … tuota … pohtinut ollenkaan … että me hankkisimme myös vauvan?”
”MITÄ?!”
”Kunhan kysyin …”
”Oikeastiko?”
”No, niin. Minusta olisi ihanaa saada oma vauva. Kun Harrylla ja Ginnyllakin on jo kaksi. Ja minä vain … minun biologinen kelloni tikittää jo.”
”Häh? Mikä kello?”
”Äh, se on sellainen sanonta. Olisiko oma vauva niin paha asia?”
”Melko tavalla. Millä sinä sen kasvattaisit?”
”Onhan meillä molemmilla arvostettu työpaikka. Sinä olet aurori ja minä työskentelen Taikaministeriössä. Kyllä siinä tienaa hyvin.”
”Mutta … mutta emmekö me ole liian nuoria siihen?”
”Onhan Ginnykin vasta 21 ja Harry saman ikäinen kuin me! Ja heillä on jo kaksi lasta!”
”Eikö sinulle riitä, että pääset hoitamaan heidän lapsiaan aina silloin tällöin?”
”Ei! Sinä … sinä et siis halua lasta?”
”Katsotaan, Hermione.”
***
”Oletko jo pohtinut asiaa?”
”Älä painosta! Sinä kysyit tuota samaa kymmenen minuuttia sitten!”
”Kuinka kauan miettimisaikaa sinä tarvitset? Minä kysyin asiasta ensimmäisen kerran tänä aamuna aamiaispöydässä. Sinulla on ollut koko päivä aikaa miettiä.”
”Ei sellaista päätöstä tehdä tuosta vain. Täytyyhän sitä pohtia.”
”Miksi, Ron? Mitä sinä pelkäät? Miksi sinä epäröit?”
”Koska minä … minä en ole valmis isäksi.”
”Olet sinä, Ron. Ihan oikeasti. Sinusta tulisi maailman paras isä. Olet hellä ja huomaavainen …”
”Mutta en minä osaa käsitellä lapsia. Harry osaa. Hän on siinä mestari.”
”Ehkä minä menenkin tekemään lapsen sitten hänen kanssaan.”
”Mitä?!?!”
”Vitsi vitsinä. Hyvä on. Mieti asiaa yön yli. Kysyn sitä taas aamulla.”
”Hyvää yötä, Hermione.”
”Hyvää yötä.”
***
”No, oletko sinä –”.
”Anna minun nyt edes herätä kunnolla!”
”Anteeksi. Joko olet hereillä?”
”Sinä olet ihan mahdoton! Anna suukko ensin.”
…
”Kiitos. Hyvä on.”
”Mitä?”
”Sanoin hyvä on. Minä suostun. Hankitaan lapsi.”
”OIKEASTIKO?”
”Älä huuda, Hermione. Puhkaiset tärykalvoni.”
”Voi, miten ihanaa, Ron!”
”Älä, Hermione! Sinä kuristat minut!”
”Ron, tehdään se heti.”
”Mutta meidän pitää mennä töihin. Sinulla oli jokin tärkeä kokous tänään.”
”Ai niin! Olenpa minä ajattelematon.”
”Todella. Olet ihan omituinen. Vauvako sinut sai noin sekaisin?”
”Niin. Pikkuinen oli aivan suloinen. Onneksi minä pääsen katsomaan häntä taas huomenna. Kai sinäkin pääset?”
”En tiedä. Minulla on aika paljon töitä nyt, kun Harry on isyyslomilla. Mutta jos saan sen yhden jutun hoidetuksi, niin lupaan kyllä tulla.”
”Kiitos, Ron. Tulethan sinä aikaisin illalla kotiin?”
”Miksi?”
”No, minä ajattelin järjestää sinulle pikkuisen yllätyksen …”
”Ai niinkö? Millaisen?”
”Mmm … jotain hauskaa. Tulet kyllä pitämään siitä.”
***
”Hermione! Tämä on … mitä sinulla on päälläsi?”
”Pidätkö näistä? Ostin ne sinua varten.”
”Mistä? Ei Viistokujalla myydä tuollaisia alusvaatteita! Niistähän näkyy läpi!”
”Se on tarkoituskin. Tule tänne nyt, kultaseni.”
”Loistavaa. Vauvan tekeminen ei ainakaan ole ollenkaan paha juttu. Itse asiassa voisit seota hieman useammin …”
The End.