Kirjoittaja Aihe: A crying violin | Sallittu, Siriuksen kuolemaa kuvaava teksti  (Luettu 5126 kertaa)

Huurresinetti

  • Usvakuva
  • ***
  • Viestejä: 65
  • Nimeni oli Daraganyan.
    • Varjotanssi
Kirjoittaja - Daraganyan
Ikäraja - Sallittu
Paritus - Ei ole, jos ei itse sitä tahdo lisätä
Tyylilaji - angst
Vastuunvapaus - Eip, en omista niitä hahmoja, jotka tunnistatte olevan kirjoista, ne kuuluvat J.K. Rowlingille ja niiden suomenkieliset nimitykset Jaana Kaparille. Mutta juoni, ja muutama muunneltu totuus ovat kyllä minun.
Yhteenveto - Kuinka erilaiset ihmiset suhtautuvat Siriuksen kuolemaan, mitä Siriukselle itselleen tapahtuu?

Kirjoittajan sana...
Onko minulla mitään sanottavaa? Ei kaiketi. Kommentteja toivoen, kuten kaikki, mutta minä en kuitenkaan niillä elä. Tämä on vanha, hieman epäonnistunut teksti jonka päätin kuitenkin lisätä. No, niin tai näin...

---

Mustahiuksinen mies käveli karulla kalliolla, katsellen meren rantaa kaukana alapuolellaan. Hän kantoi käsissään yksinkertaista mustaa koteloa. Hän laski sen maahan paljaalle kalliolle ja avasi sen. Mustat hiukset valahtivat silmille hänen kumartuessaan kotelon ylle. Siellä makasi yksinäisenä siro viulu. Sen kuusesta valmistettu yläpuoli oli maalattu hohtavan valkoiseksi vaahterapuisen pohjan toistaessa samaa helmenvaaleaa väriä. Musta, lakattu eebenpuinen otelauta loi kauniin kontrastin muuten niin puhtaan valkoiselle soittimelle. Sirot sormet koskettivat viritettyjä kieliä hiljaa saaden aikaan hennon äänen. Hän nosti viulun kotelostaan, samoin sen vierellä olleen mustan jousen. Hän nosti viulun olalleen, painoi pitkillä sormillaan osan kielistä vasten otelautaa ja alkoi soittaa. Soittaja liikutti jousta kevyesti kuin sormiaan rakkaansa vartalolla. Melodia oli haikea ja kaunis, soinnin väri oli tumma ja samaan aikaan hyvin kirkas ja kevyt.

Kuun valo sai kyyneleet kimaltamaan miehen poskilla. Hän vihasi ja rakasti kuuta, mutta nyt hän ei edes huomannut sen kylmää loistetta tummalla taivaalla. Mies itki hiljaa, suorassa seisten. Äänettä, voimakkaana ja pelottavana. Hän koki syvää surua, surua jonka voima satutti, jonka voima repi palasiksi, sai huutamaan tuskaa. Mies ei kuitenkaan huutanut. Hän itki sydäntään palasiksi tuijottaen kuuta, jota vihasi ja rakasti samalla tavalla kuin Siriusta. Siriusta, joka oli kuollut.

Jousta pitelevä käsi vavahti, saaden kirkkaan äänen särkymään. Sitten se jatkoi kevyttä liikettään vasemman käden sormien vaihtaessa nopeasti otteesta toiseen. Ilme soittajan kasvoilla oli tyyni ja rauhallinen. Mereltä ei puhaltanut tuuli, siellä ei koskaan tuullut. Kaikki oli ollut tyhjää - mutta nyt ilmaa halkoi surullinen sävel. Hyvin kaunis ja surullinen melodia joka polveili kuin villi joki. Siinä maassa vesi ei virrannut.

Nuori poika itki lohduttomana pienen huoneen nurkassa. Hän kietoi kätensä polviensa ympärille ja nyyhkytti murtuneena. Välillä hän huusi ja raivosi, repi mustat verhot ikkunoistaan kiroten ääneen niiden tuomia muistoja ja vaipui sitten taas surun mustaan mereen johon oli hyvää vauhtia hukkumassa. Poika ei olisi jaksanut tätä, ei enää. Kaikki hänelle tärkeät kuolivat ennen kuin heitä oppi edes tuntemaan. Jälleen kirosanat puhkaisivat hiljaisuuden.

Vasen käsi vaihtoi sulavasti asemaa, jousen liikkuessa nyt nopeammin ja raskaammin. Viulu itki kuin susi kuuta ulvoessaan. Melodia kertoi sodasta, pelosta ja vihasta voimakkaalla ja vahvalla äänellään. Se kertoi murtumisesta, unohduksesta ja kaipuusta. Jousi natisi sitä liikuttavan käden voimakkaan otteen vuoksi. Sormet puristivat mustaa puuta, mutta rystyset eivät enää voineet vaalentua. Ne olivat jo kalpeat, eikä veri enää kiertänyt sirossa ruumiissa.

Vanha mies istui toimistossaan taulujen ympäröimänä. Hän joi jälleen konjakkilasistaan, katsoi surullisena puolikuun muotoisten linssiensä läpi. Katsoi tyhjää, yritti olla kuulematta taulujen ääniä ja käytäviltä kantautuvaa nuorten äänien sekamelskaa. Yritti olla ajattelematta maailmaa ja kaikkia ääniä, joita se ei enää koskaan kuulisi. Se ei kuulisi matalaa ja voimakasta baritoniääntä, ei tummana soivaa mustan koiran iloista haukkua. Se oli kuullut vain huudetun kirouksen ja hiljaisen kahahduksen joka kuului kun tumma verho heilahti porttikaaren alla.

Tempo hidastui. Hopeiset kielet viilsivät haavoja niillä kulkeviin sormiin. Haavoista ei enää vuotanut verta. Viulu soi hiljaisena ja rauhallisena kuin länsituuli kesän päivänä, kuin rakkaudentunnustus kirkkaassa kesäyössä. Nuottikulku nousi korkeammalle, vaihtoi kirkkaampiin säveliin.

Mustan kaavun helma heilahti miehen istuessa koristeelliselle tuolille. Hän katsoi tulta kuin haluten sammuttaa sen silmiensä jäisyydellä. Mies sytytti tupakan ja kohotti sen huulilleen, hengittäen sen savua kuin happea hukkumisen hetkellä. Ehkä hän hukkuisi. Mutta ei, tämä mies ei hukkuisi suruun. Ei ainakaan tämän kuolleen suremiseen. Hän osasi silti kaivata vinoa hymyä, huvittunutta katsetta, teräviä sanoja.

Musiikin tyyli vaihtui. Siitä tuli iloisempaa ja nopeatempoisempaa. Se alkoi kantaa itseään ylpeänä kuin isä, joka on juuri saanut pojan. Soittaja suuntasi katseensa kaukaisuuteen. Tyhjään taivaanrantaan nousi suuri, vaalea purje. Sen oli oltava suuri näkyäkseen niin kauas. Jos tulkitsi tarkkaan sinisten silmien katsetta, saattoi nähdä vilahduksen toivoa.

Kuu alkoi väistyä taivaalta tehden tilaa auringon lempeille säteille. Mies kohotti punaisten silmiensä katseen kohti auringonnousua. Hän ei pyyhkinyt kyyneleitä pois eikä jättänyt suruaan taakse. Silti hän hymyili hiljaa ja astui askeleen kohti lämmintä valoa, pois tummista varjoista.

Melodia virtasi yhä kirkkaampana ja kevyempänä halki ilman. Pieni, juuri ja juuri havaittava tuulenvire kantoi sitä eteenpäin, nopeammin, kaikkialle. Purje suureni laivan lähestyessä. Hiljainen aalto liikkui meressä ja rikkoutui rantaan. Viulun soittaja alkoi hiljaisin askelin kävellä alas kallioilta, kohti hiekkarantaa.

Poika nousi hiljalleen ylös lattialta, ottaen tukea ikkunalaudasta. Hänen itkunsa oli vaimennut. Hän pyyhki silmänsä paitansa repaleiseen hihaan. Hiljaisin liikkein hän nosti verhot lattialta ja kiinnitti ne takaisin ikkunaan. Vihreiden silmien katse oli tyyni hänen kävellessään ulos huoneesta. Aurinko loi säteensä likaisen ikkunaruudun läpi valaisemaan huoneen varjot.

Musiikki alkoi lentää omin siivin. Jousi juuri ja juuri kosketti kieliä, sormet lensivät otelaudalla asennosta toiseen kevyesti. Ne koskettivat yhtä kieltä vain siirtyäkseen nopeasti seuraavalle. Soittaja alkoi erottaa suuren purjelaivan muodot, sen kotkan muotoisen kokan ja kyljet jotka muistuttivat siipiä. Yhä useampi aalto löi rantaan, tuuli heilutti mustia hiuksia.

Mies huokaisi syvään. Hän laski konjakkilasin käsistään puiselle pöydälle ja nousi sitten ylös. Rauhallisesti hän asetti suippokärkisen hatun päähänsä, avasi oven ja käveli portaita pitkin koulunsa käytävälle. Hetken kuluttua hän seisoi hyvin monetta kertaa suuren ruokasalin edessä. Tottuneella äänellä hän piti tervetuliaispuheensa. Ääntä sävytti kuitenkin suru hänen huomatessaan, että Rohkelikon pöydästä puuttui yksi. Hän ei nähnyt mustia hiuksia tai smaragdinvihreitä silmiä. Yksi kolmesta ei ollut enää palannut.

Jousta pitelevä käsi liikkui yhä nopeammin, soittaja sulki silmänsä. Käsien ja sormien liikkeet olivat epäselviä, eikä ollut enää muuta kuin musiikki, aaltojen hiljainen rikkoutuminen rantaan, etäinen tuuli hiuksissa. Laiva lähestyi ja soittaja saattoi nähdä kaksi tuttua hahmoa sen kannella. Kiharat mustat hiukset, veijarimainen hymy. Tutun miehen vieressä seisoi pitkähiuksinen nainen joka oli kietonut kätensä miehen ympärille ja hymyili onnellisena. Soittajan huulet kaartuivat hymyyn.

Tupakka sammui hiljalleen, mies heitti sen jonnekin tuhkakupin suuntaan. Hän huokaisi kerran hyvin syvään ja nousi sitten pystyyn. Kasvoille tuli jälleen kylmä naamio, hän suoristi kaapunsa ja harppoi sitten nopein askelin tyrmien käytäviä pitkin. Musta viitta hulmahteli hänen perässään, oppilaat väistyivät nopeasti hänen edestään.

Hiljalleen jousen liike hidastui. Nuoteista tuli yhä pidempiä ja hiljaisempia. Hetken kuluttua ääni hiljeni ja haipui pois. Laivan kokka osui hiekkaan ja alas laskettiin tikkaat. Soittajan silmäkulmassa kimalteli yksinäinen kyynel hänen laskiessaan viulun olaltaan ja kävellessään laivan viereen. Hetken hän seisoi neuvottomana katsoen taakseen, pyyhkäisi sitten poskelle valuneen kyyneleen ja kiipesi laivaan pitäen viulua ja jousta toisessa kädessään. Päästyään ylös hän nosti tikkaat perässään, laski viulun kannelle ja käveli sitten tervehtimään tunnistamiaan ihmisiä.

Hetken kuluttua laiva oli lähes kadonnut, aallot hiljenivät ja tuuli tyyntyi hiljalleen. Laivan kannella seisoi nyt kolme ihmistä joiden huulilla karehti lämmin hymy. Sanaakaan ei vaihdettu. Nyt vain hiljaisuus soitti omaa säveltään kunnioittaakseen muistoa.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 17:39:26 kirjoittanut Unrealistic »

I've seen the new moon shine in the twilight, I've seen the lunar eclipse in the breaking dawn.

Vihosta revitty sivu

MyrsyliuutE_96

  • C'est Gryffondor
  • ***
  • Viestejä: 587
  • Upsiding down.
    • Myrsis's site
Vs: A crying violin
« Vastaus #1 : 23.04.2009 19:49:15 »
Oih kuinka kaunis ja koskettava :'(Melkein itkin. Tällaista olisi hyvin voinutkin silloin tapahtua. Kaunista, niin surullista ja hieman ehkä karmivaa, mutta ihana.
En tavallisesti näitä lue mutta... Pidin tästä jostain kumman syystä.*anoo nenäliinapakettia**nieleskelee kyyneliään ja yrittää uskoa että jatkoa tulisi vaikka ei tulekkaan..*
'Cuz I'm Behind the Broken Mirror  on my own

B. A. T.1/3+2♥

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 337
  • Lunnikuningatar
Vs: A crying violin
« Vastaus #2 : 23.04.2009 21:46:14 »
Oi, mutta tämähän oli oikeinkin kaunis. Tykkäsin rakenteesta, useasta limittäisestä pikkutarinasta ja tuosta yhdestä jatkuvammasta. Tuonpuoleinenkin oli hyvin mielenkiintoinen, toi vähän mieleen Maamerissä esiintyvän version, mutta siitä oli silti saatu omanlaisensa.

Kielesi on kaunista ja sujuvaa, mutta jotkin vertauskuvat ja sanavalinnat ovat vähän kuluneita. Viulua käytetään hyvin usein soittimena tämänkaltaisissa tarinoissa ja kuuta ulvova susi on kielikuvana aika kulunut. Ei huolta, eivät ne mitenkään silmille hyppineet, mutta omaa kieltään voi aina hioa ja kehittyä paremmaksi. Toisaalta, jos tämä on jo vanha teksti, ei pitäisi nipottaa näinkään paljoa - sinähän olet tässä välissä voinut kehittyä jo ties kuinka taitavaksi.  ;)

Harryn palaamattomuus Tylypahkaan tuli vähän puun takaa, sitä olisi voinut ehkä käsitellä tai alustaa enemmän. Ylipäätään Dumbledoren olisi luullut reagoivan siihen vähän voimakkaammin - hänellehän Voldemortin kukistaminen oli hyvin olennaista, ja jos Harry kerran ei palannut, miten tämä myöhemmin voisi olla taistelemassa pimeyden lordia vastaan?

Kokonaisuutena kuitenkin upean surullinen ja koskettava ficci. Tykkäsin.


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Huurresinetti

  • Usvakuva
  • ***
  • Viestejä: 65
  • Nimeni oli Daraganyan.
    • Varjotanssi
Vs: A crying violin
« Vastaus #3 : 23.04.2009 21:48:38 »
Kiitän =) Tämä tosiaan on vanha - viimevuotinen, edellisvuotinen? Noh, kirjoitettu heti vitoskirjan tulon jälkeen joten... siitä on jo aikaa. Tässä on monia muitakin epäkohtia, mutta pääasiana on tunne eikä niinkään juonenkäänteet, ja siinä onnistuin ihan kohtuullisesti.

Voih, taas minulla on samanlainen mielikuvitus kuin LeGuinilla! En ole edes lukenut Maameren Tarinoita kokonaan, ja silti kuulen koko ajan, että maailmani on samankaltainen tai olen vahingossa käyttänyt samaa nimeä. Noh, se suotakoon minulle anteeksi.

Kiitos kovasti kommentistasi!

I've seen the new moon shine in the twilight, I've seen the lunar eclipse in the breaking dawn.

Vihosta revitty sivu

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: A crying violin
« Vastaus #4 : 25.04.2009 13:56:06 »
Tää oli aivan ihana. Todella kaunis. Enkä voinu sille mitään, että aloin itsekin itkeen. :(
Tää oli tosi surullinen mut silti ihana.
Mä tykkäsin niistä viulu kohidsta, koska olit kauniisti kuvaillu ne. 
ja musta oli kiva arvailla, kuka oli kukakin soittojen välissä :D

Lainaus
Hetken kuluttua laiva oli lähes kadonnut, aallot hiljenivät ja tuuli tyyntyi hiljalleen. Laivan kannella seisoi nyt kolme ihmistä joiden huulilla karehti lämmin hymy. Sanaakaan ei vaihdettu. Nyt vain hiljaisuus soitti omaa säveltään kunnioittaakseen muistoa.   
Tykkäsin tästä lopusta.

NeitiMusta. ♥
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Huurresinetti

  • Usvakuva
  • ***
  • Viestejä: 65
  • Nimeni oli Daraganyan.
    • Varjotanssi
Vs: A crying violin
« Vastaus #5 : 25.04.2009 19:22:39 »
Kiittelen kommentista =)

Ikävä sinänsä, että aloit itkeä - mutta olen imarreltu. (Kuinka ketun kieroutuneen sekin minusta tekee taas...).

Toivottavasti arvasit oikein *naur* Sillä ne oli ihan arvaamisen tähden jätetty nimettömäksi. Itse pidin valinnoistani, toivottavasti sinäkin.

~Dara kiittää.

I've seen the new moon shine in the twilight, I've seen the lunar eclipse in the breaking dawn.

Vihosta revitty sivu

mitla

  • *
  • Viestejä: 2
Vs: A crying violin
« Vastaus #6 : 26.04.2009 20:41:39 »
Aww, kaunis, herkkä, tunnelmallinen ja rakenteellisesti aika jännä. :) Jäi kuitenkin vähän sellainen fiilis, että olisi voinut tahtoa lisääkin - mutten tosin tiedä mitä. Ihana kuitenkin! <3

Huurresinetti

  • Usvakuva
  • ***
  • Viestejä: 65
  • Nimeni oli Daraganyan.
    • Varjotanssi
Vs: A crying violin
« Vastaus #7 : 26.04.2009 22:10:02 »
Kiitoksia kovasti, mukava että pidit =) Jatkoa ei ole tulossa, koska se ei minusta toimisi - mutta samaa tyylisuuntaa edustavat muutkin työni, ks. allekirjoitukseni linkit.

-Dara

I've seen the new moon shine in the twilight, I've seen the lunar eclipse in the breaking dawn.

Vihosta revitty sivu

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 706
Vs: A crying violin
« Vastaus #8 : 28.04.2009 16:16:55 »
Aloin itkeä. Tai en ihan, mutta melkein. Ihana! Tuonpuoleisen kuvailu oli mielenkiintoista ja kuvailit kaikkea todella hyvin. En yleensä lue angstia, mutta tuo otsikko houkutteli avaamaan. (Soitan itse viulua. ^^) Pidin siitä miten nuo limittäiset tarinat liittyi toisiinsa. Ja oli mukava itse miettiä, keitä nuo surevat henkilöt ovat. Jännä valinta tuo viimeinen, jos nyt arvasin, kuka se oli. : D
I've got blisters on my fingers!

Deathwish

  • ELF
  • ***
  • Viestejä: 618
  • are you ready or not?
    • tumblr
Vs: A crying violin
« Vastaus #9 : 29.04.2009 07:11:31 »
Voih, tämä oli ihana. Mä pidin tästä tosi paljon. Kuvailu on niin mahdottoman hyvää (varsinkin kun kuvailit viulun soittamista... : D), enkä mä mitään tänkköäkään huomannut, enkä kirjotusvirheitäkää. (: Lisää vain tämän tyylisiä.
Toi loppu oli niin koskettava, että... Sä olet tosi hyvä kirjoittamaan. (:
if you die now, how would you feel about your life?

Huurresinetti

  • Usvakuva
  • ***
  • Viestejä: 65
  • Nimeni oli Daraganyan.
    • Varjotanssi
Vs: A crying violin
« Vastaus #10 : 21.05.2009 20:15:00 »
Kiitoksia kummallekin todella paljon =)

Pihlajanmarja, se oli tietty liemimestarimme, joka sattuu olemaan lempihahmoni - ja joka minusta oli mielenkiintoinen.

Ja mukava että viulunsoitto on toiminut, koska en ole elämässäni ikinä soittanut viulua ja kuullutkin livenä vain kerran tai pari. En siis tiedä koko asiasta oikeastaan mitään, mutta ilmeisesti se toimii :P

Kaikille tekstistäni pitäneille suosittelen muita töitäni, ja jos originaali kiinnostaa niin julkaisen nyt finissä NaNoWriMo-työtäni. Ks. allekirjoitus, Vihosta revitty sivu.

I've seen the new moon shine in the twilight, I've seen the lunar eclipse in the breaking dawn.

Vihosta revitty sivu

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 760
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: A crying violin
« Vastaus #11 : 24.05.2009 20:59:14 »
Tämä oli todella koskettava ja surullinen.

Kuvailusi oli aivan mahtavaa. Ihanasti tuo viulin kosketus ja musiikin tyyli ja tempo vaihtuivat tunnelman vaihtuessa.

Kaikki henkilöt suhtautuivat kuolemaan juuri omalla tavallaan, kukaan ei liian teatreellisesti, muttei liian laimeastikaan. Minua toisaalta huojensi, että myös Kalkaros ikävöi edes joitain pieniä ominaisuuksia Siriuksessa :')

Koskettavimpiin kohtiin kuului, kun James ja Lily seisoivat laivan kannella, melkein purskahdin itkuun tuossa kohdassa.

Surullisuus vaihtui itselläkin enemmänkin... kaipuuseen, kun pääsi tuonne loppuun, jossa Sirius jatkaa eteenpäin.

Kiitos tästä  :)
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

elzz.

  • ***
  • Viestejä: 93
  • Pidä Musta Kii. Älä Päästä Koskaan...
Vs: A crying violin
« Vastaus #12 : 01.06.2009 20:13:24 »
Ahh. Ihana ja niin surullinen.
Kerrontasi on sujuvaa, enkä huomannut kirjoitusvirheitäkään. Rakenne oli ihana ja pidin erityisesti siitä, ettet maininnut kenenkään nimeä, mutta silti ymmärsi kenestä puhutaan. Se toi oman ihana vivahteen tarinaan. Uskon, että soitat tai ainakin olet soittanut viulua, kun osasit kuvailla sen soittoa niin tarkasti ja kauniisti, että kymmenenkin vuotta sitä soittanut tuli tyytyväiseksi kerronnastasi ^^ Ja jos et niin wau!
Jäi haikea fiilis, mutta omapa on syyni, kun kerta avasin ficin :D

Eli suuri kiitos, ficcisi oli naututtavan ihanan haikean surullinen!
~I don't need no fakes around me~
~All I want is you to be with me~
~Here I am~

Huurresinetti

  • Usvakuva
  • ***
  • Viestejä: 65
  • Nimeni oli Daraganyan.
    • Varjotanssi
Vs: A crying violin
« Vastaus #13 : 02.06.2009 22:45:54 »
Jännä - koska en ole elämässäni ikinä pitänyt edes kädessäni viulua. :P Eli en tiedä asiasta oikeastaan mitään. Kukaan kavereistani ei soita, minä en soita... Thank God (tai oikeastaan CERN) for internet. Arvailin, menin tuntumalla. Olen onnellinen että se toimi.

Olkaapas hyvä.

I've seen the new moon shine in the twilight, I've seen the lunar eclipse in the breaking dawn.

Vihosta revitty sivu

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 2 164
Mulla on kunnon nostalgiaviikot menossa ja oon lukenut tosi paljon mun suosikkificcejä viime aikoina. Tällä ficillä on erityinen paikka mun sydämessä, sillä tämä oli ensimmäinen ficci, jonka koskaan luin. Päädyin finiin ihan sattumalta etsiessäni tietoa Pottereista enkä sillon edes kunnolla tiennyt mitä on fanfiction. Olin kuullut siitä puhuttavan, mutta ei sitä kukaan tuttu lukenut, niin ei ollut käsitystä siitä, mitä se oikeasti on. Sitten summanmutikassa avasin jonkun tekstin ja se sattui olemaan tämä. Ja oon äärettömän iloinen siitä, että tämä oli mun ensikosketus fanfictioniin, koska tää on mielettömän kaunis ja koskettava teksti. Olin todella vaikuttunut siitä miten joku voi kirjoittaa näin kauniisti ja niin, että se tuntuu ilmielävästi Pottereilta ja siltä mitä Rowling olisi voinut sanoa. Ajattelin heti, että mun täytyy päästä lukemaan lisää ja tämä tosiaan innosti mut lukemaan läjäpäin muitakin ficcejä täällä. Tämä on teksti, jota en koskaan unohda ja joka on ollut mulle valtava inspiraatio. Silloin tämä kosketti erittäin paljon ja sai itkemään. Erityisesti Severusta kuvaavat kohdat tekivät vaikutuksen, koska se miten hienovaraisesti, mutta vahvasti sen tunteita kuvattiin oli uskomatonta. Vieläkin rakastan tätä yhtä paljon ja vieläkin tämä tekee vaikutuksen. Ehdottomasti yksi kauneimmista teksteistä, joita olen koskaan lukenut.

And some people, dance.
"Ja pysyä loitolla heteromiehistä, lesboista ja biseksuaaleista."
-Severus Kalkaros