Author: Nemethys
Pairing: Draco Malfoy/Hermione Granger
Rating: K-11
Genre: Fluffy
Chapters: Oneshot
Disclaimer: En omista mitään muuta kuin juonen, kaikki muut kuuluvat J.K Rowlingille.
Author notes: Osallistuu FF100 sanalla alku ja ystävänpäivähaasteeseen.
YSTÄVÄNPÄIVÄ
Minä vihaan ystävänpäivää. Siis todella vihaan. Kaikki sekoaa sinä kirottuna päivänä, ja Pansysta tulee erityisen ärsyttävä jo muutamaa viikkoa aikaisemmin. Hän mankuu ties mitä koruja, ja pikkumatkoja jonnekin. Ja minua kun ei satu kiinnostamaan lainkaan.
Pansy hehkuttaa kaikille pinnallisille ystävilleen kuinka ihana poikaystävä olen. Kun myöhemmin kysyn häneltä, miksi hän väittää niin, kun kerran on ilmiselvää etten ole, hän lirkuttelee jotain rakkaudesta, ja muiden virheiden sietämisestä.
Sietämisestä puheen ollen, en siedä häntä ollenkaan. On hän ihan hyvä sänkykumppani paremman puutteessa, mutta mielummin olisin kokonaan ilman. Hän osaa kuitenkin tarpeen vaatiessa olla erittäin vastustamaton, ja tekee kaiken kuten haluan, millainen mies sanoisi ”ei” sellaiselle naiselle?
Ehkä Crabbe tai Goyle, jos tarjolla olisi ruokaa vaihtoehtona.
Joka tapauksessa, emme siis todellakaan seurustele. Totta puhuen, olen pitkän aikaa jo kiinnittänyt huomiota toiseen tyttöön, joka ei kuitenkaan lämpene minulle.
Luitte oikein. Maailmassa on yksi tyttö, joka ei lankea Draco Malfoyn pauloihin.
Se toi oikeastaan mukavan lisämausteen viettelylle. Olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä täytyy olla haastetta. Tosin nyt aloin jo hieman epäillä, että olin haukannut liian suuren palan, sillä monen viikon piirityksen jälkeen, ei ollut tapahtunut mitään muutosta tytön suhtautumisessa minuun. Päätin kuitenkin huvin vuoksi etsiä hänet käsiini, ehkäpä hän olisi suopeammalla tuulella näin ystävänpäivänä.
Tiesin jo, minne mennä. Työnsin vanhat puiset ovet auki, ja käännyin automaattisesti kohti kulmaa, jossa tiesin hänen olevan. Ja siellä hän oli, lähes täydellisenä kuten aina (täydellisen hänestä olisi tehnyt, jos hän olisi suostunut ehdotuksiini petipuuhista).
”Ja olet taas kiinni kirjassa”, sanoin huvittuneena.
”Suksi kuuseen, Malfoy”, tämä sanoi myrkyllisenä, ja teeskentelin loukkaantunutta.
”Voisi melkein kuvitella, ettet pidä minusta, Granger.”
”Voisin kertoa sinulle, että kuvittelet aivan oikein, mutta epäilen, että meneekö se vieläkään jakeluun”, tämä sanoi täydellisten huuliensa lomasta. Tuhahdin.
Ulkopuolisen silmistä, tämä näytti siltä, että olin saamassa pakkeja (tiedän, että tekin ajattelette niin), mutta olette kaikki väärässä. Tämä oli peliä, ja me molemmat tiesimme sen.
”Mikä saa sinut viettämään ystävänpäivää ypöyksin kirjastossa?” kysyin lähes myötätuntoisella äänellä. Hermione vain muljautti silmiään minulle, ja virnistin hänelle seksikkäästi.
”Helvetti on päässyt irti ulkopuolella”, tyttö mutisi, ja en voinut olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan. ”Mikset sinä ole Pansyn kanssa?”
Teeskentelin saaneeni kuolettavan osuman, ja toivoakseni sain hymyn hänen huulilleen. En uskaltanut kuitenkaan vilkaista, ennen kuin vasta olin varma.
Ja voitto! Granger hymyili kuin Naantalin aurinko, enkä voinut olla iskemättä hänelle silmää. Nopeasti tyttö vakavoitti itsensä, ja keskittyi jälleen kirjaan.
”Lähde kahville”, sanoin itsevarmasti, ja tällä kertaa se oli Hermione, joka tuhahti.
”En juo kahvia.”
”Teetä?”
”En juo teetäkään.”
”Kaakaota?”
”Minun ei tee mieli kaakaota”, tämä sanoi mukamas tuskaantuneena. Tiesin
sen olevan näyteltyä (ja lakatkaa näyttämästä noin epäuskoisilta, en kuvittele tätä kaikkea!).
”Milloin sinun tekee mieli kaakaota?”
”Ei ikinä sinun seurassasi.”
”Oletpa hurmaava.”
”Tiedän sen.”
Ja niin minulle vilautettiin se upea hymy jälleen (mitäs minä sanoin, hän ei hymyilisi minulle, ellei pitäisi minusta!).
”Mitä sinun tekisi mieli minun seurassani?”, kysyin matalla äänellä, ja Hermione säpsähti.
”Ei mitään, mitä sinun likainen mielikuvituksesi tuottaa”, tämä sanoi särkien lähes sydämeni. Pystyin helposti kuvittelemaan, millaista olisi naida Grangeria. Hänen täytyi olla aikamoinen, tiesin sen. Olin harvoin väärässä näissä asioissa, joten voisi oikeastaan sanoa, että olin aina oikeassa. Katselin tytön pitkiä sääriä, ja pian silmäni kiinnittyivät myös hänen rintoihinsa. Ne olivat täydellisen pyöreät, ei liian isot, eivätkä liian pienet. Yhtäkkiä huomasin myös jotain muuta. Hermione tuijotti minua kiukkuisena. Olin jäänyt kiinni.
Valmistauduin pitkään saarnaan, jota ei ikinä tullut. Sen sijaan, Hermione nousi seisomaan, ja nappasi pakollisesta koulupuvun kravatistani kiinni, vetäen minua lähemmäs. Huomasin ajattelevani, ”nyt se tapahtuu”, ja tunsin saman tien jäykistyväni. Aivan kaikilta ruumiinosiltani. Hermione katsoi minuun pähkinänruskeilla silmilläni, ja kumarruin suudellakseni häntä. Hän kuitenkin vei sormensa huulilleni, ja katsoi minuun ilkikurisesti. Silmäni laajenivat hämmästyksestä, ja kerrankin olin hieman epävarma hänen teoistaan. Hän nojautui lähemmäs minua, ja haistoin hänen makean hajuvetensä. Se leijui kevyenä hänen ympärillään, ja vaistomaisesti nuuhkaisin sisäänpäin saadakseni hänen tuoksunsa lähemmäs. Hermione ohitti kuitenkin suuni huulillaan, vieden ne kaulalleni, ja lopulta tunsin hänen huulensa korvallani.
Tämä tulisi olemaan parempaa, kun olin ikinä ajatellut! Minun teki mieli repiä kaikki hänen vaatteensa pois päältä, nyt heti, mutta jokin esti minua. Ja suurimman osan aikaa minun tekisi nauraa teille, hyvät lukijat, kun ikinä epäilitte vetovoimaani.
Tunsin Hermionen hampaiden näykkäisevän kevyesti korvanlehteäni, ja lähes voihkaisin. Olin juuri kietomassa käsiäni hänen ympärilleen, kun hän kuiskasi korvaani, jotain, joka sai erektioni lopahtamaan tyystin.
”Mielummin harrastaisin seksiä Kalkaroksen ja Binnsin kanssa samaan aikaan, kuin sinun kanssasi.”
Ja niine hyvineen hän vetäytyi kauemmas minusta, ja nappasi laukkunsa.
”Parempi onni seuraavassa elämässä, Malfoy”, tämä sanoi vahingoniloisesti, ja painui ulos kirjastosta. Jäin hölmistyneenä katsomaan hänen peräänsä, kuinka tämä pyörittikään takapuoltaan!
Kun lopulta tajuntaani iskostui, mitä oli tapahtunut, minua suututti. Tuo tyttö oli niin hävytön, että minun täytyisi antaa hänelle opetus! Lähdin siis hänen peräänsä, ja päätin, että tällä kertaa, hän ei pääsisi karkuun.
Hän ei ollut edes ehtinyt kovin kauas, vaan tavoitin hänet muutamalla juoksuaskeleella. Hän ei näyttänyt kovin yllättyneeltä huomatessaan minut, mutta ei pysähtynytkään.
Huomasin kaksi asiaa samaan aikaan, sen, että käytävä oli tyhjä muista oppilaista, ja että seuraavasta ovesta pääsisi tyhjään luokkahuoneeseen.
”Mitä sinä teet?” Hermione sanoi hieman yllättyneenä, kun nappasin hänen ranteestaan kiinni. Nykäisin hänet nopealla liikkeellä luokkahuoneeseen, ja suljin oven perässäni. Hänen silmissään välähti pelko, ja tunsin harmistuvani. Hänen ei pitäisi pelätä minua.
Astelin häntä kohti rauhallisesti, ja samaan aikaan, tämä otti askeleita taaksepäin. Lopulta seinä tuli vastaan, eikä hän päässyt minulta pakoon. Asetin kädet hänen molemmille puolilleen, ja katsoin häneen virnistäen.
”Mitä sinä haluat, Malfoy”, hän sanoi, ääni hieman väristen.
”Sinä tiedät mitä haluan”, kuiskasin, ja Hermione katsoi ohitseni.
”Sinä et saa sitä, muuten kuin väkisin.”
Kautta Merlinin parran! Hermione kuvitteli minun tosiaan olevan kykeneväinen raiskaukseen. En ikinä tekisi sitä hänelle!
”Minä en koskaan ottaisi sinua väkisin”, sanoin vakavana, ja näin hänen rentoutuvan hieman. ”Minulla olisi ehdotus.”
”Ja mikähän se mahtaisi olla?” Hermione kysyi sarkastisesti, mutta huomasin hänen olevan kiinnostunut, halusi hän sitä tai ei.
”Sinä annat minun suudella sinua”, sanoi vakaana, ja Hermionen silmät tuikkivat naurusta. ”Ja jos todella haluat, saat lähteä sen jälkeen.”
”Ja mitä jos en suostu?”
”Sitten olet tylsimys”, sanoin flirttaillen. Hermione pohti hetken ehdotustani, ja suureksi hämmästyksekseni, nyökkäsi.
Hän siis tosiaan aikoi antaa minun tehdä sen? Siinä tapauksessa, minun olisi pantava parastani. Lähestyin häntä, ja Hermione sulki silmänsä taivuttaen hieman niskaansa. Pyyhkäisin ensin hänen huuliaan varovasti omillani, ja painoin sitten kevyen suudelman hänen suulleen. Samalla irroitin käteni seinästä, ja vein ne hänen ristiselälleen, vetäen häntä lähemmäs.
Suudelmamme syveni, ja Hermione oli täysillä mukana. Kielemme tanssivat keskenään tasaisen nopeasti, ja nautin siitä suuresti. Hermione maistui aivan kesälle, tiedättehän, raikkaalle ja puhtaalle. Tunsin hänen käsiensä kietoutuvan niskani taakse, ja voitonriemu vieri ylitseni. Olin onnistunut!
Lopulta vetäydyimme pois toisistamme, ja Hermione näytti hieman pökertyneeltä. Katsoin häneen odottavasti, ja päästin irti hänen selästään. Hän näytti valtavan hämmentyneeltä, ja minun kävi vähän sääliksi häntä. Ei hän saanut joka päivä suudella niin upeasti, kuin minun kanssani.
”Miksi teit sen?” hän kysyi yhtäkkiä.
”Koska minä halusin, ja sinä annoit luvan”, sanoin järkähtämättömästi, ja Hermione nyökkäsi.
”Miksi juuri minä?”
”Koska olet Hermione Granger, ja upea tapaus.”
”Mitä sinä haluat minusta?” hän kysyi, ja tunsin hymyni hyytyvän. Hän huomasi reaktioni, ja huokaisi.
”Haluat vain sänkyyn kanssani, eikö niin? Yhden uuden nimen panolistaasi?”
”En”, kiistin jyrkästi, ja uskoin sanoihini. Minulla oli aivan uudet syyt.
”Mitä sitten haluat?”
”Minä haluan sinut”, sanoin, ja asiasta ei ollut epäilyksen häivääkään. ”Kokonaan.”
”Minun mukanani tulee kaksi muuta ihmistä”, Hermione sanoi yhtäkkiä.
Olin nyt itse vuorostani hieman hämmentynyt. Mitä hän tarkoitti?
”Sinun täytyy oppia sietämään Harrya ja Ronia.”
”Ei ikinä”, henkäisin kauhistuneena.
”Kaikki tai ei mitään”, Hermione sanoi lähes julmasti, ja pyöräytin silmiäni.
”Kaikki kai sitten”, sanoin musertuneena.
”Hyvä”, hän hymyili. ”Mutta se ei tarkoita vielä sitä, että haluaisin olla kanssasi.”
”Mikset tahtoisi?” kysyin viattomana.
”Et ole ollut kovin mukava minulle”, hän sanoi muistuttaen, ja kieltämättä hänellä oli pointti.
”Olen ollut paljon mukavampi sinulle viime viikot”, sanoin avuliaasti, ja hän naurahti heleästi.
”Niinpä olet”, hän sanoi pehmeästi, ja sipaisi poskeani. ”Ehkä minä voisin antaa sinulle anteeksi.”
”Se olisi oikein mukavaa”, sanoin, ja pörrötin kevyesti hänen hiuksiaan. ”Tarkoittaako tämä sitä, että saan mahdollisuuden?”
”Ehkäpä”, hän sanoi, ja hymyili minulle veikeästi. ”Mutta muista, et saa kaikkea kerralla.”
Olin jälleen hämmentynyt hänen sanoistaan.
”Et saa sitä, mitä tulit tänään hakemaan”, hän sanoi, napauttaen huuliani. ”Minä haluan nähdä, kuinka paljon olet muuttunut.”
”Minä olen saanut jo sen, mitä olen tänään tullut hakemaan”, sanoin käheästi, ja Hermione katsahti minuun yllättyneenä.
”Minä tulin nimittäin hakemaan sinut. En seksiä, en suudelmaa, vain sinut.”
Hän suuteli minua uudelleen, ja se suudelma oli intohimoisempi kuin edellinen. Ja sitten teimme vähän muutakin, mutta se nyt jääköön meidän salaisuudeksemme, että mitä. Mutta voitte toki arvata, ettekä ole väärässä. Olenhan sentään Draco Malfoy.
Että semmonen tsipale
Saisinko jotain kommenttia?
