Kirjoittaja Aihe: Haava | Luna/Ginny, angst, S  (Luettu 2372 kertaa)

Kielletty

  • ***
  • Viestejä: 38
Haava | Luna/Ginny, angst, S
« : 12.04.2009 15:11:17 »
Story: Haava
Author: Kielletty
Genre: angst, one-shot
Rating: S/G
Pairing: Luna/Ginny
Disclaimer: Kaikki hahmot ja muut kuuluvat J.K.Rowlingille. Minä vain leikin hänen luomuksillaan.
Summary: Luna oli ymmärtänyt kaiken väärin ja katseli horisonttiin.

A/N: Eeyoren innoittamana kirjoitin Johnny Cashin biisistä Hurt pienen ficin. Ei tästä ehkä niin angstista tullut, kuin ko. biisi on, mutta sain siitä kipinän ja sen pohjalta kirjoitin.




Ovi pamahti kiinni, että se sai melkein veret pysähtymään. Vaaleahiuksinen tyttö nyyhkäisi ja jäi eteiseen istumaan, painoi kätensä vasten otsaa ja hengähti syvään. Luna ei voinut vieläkään ymmärtää, mikä meni vikaan. Kaikki oli ollut Ginnyn kanssa täydellistä. Punahiuksinen tyttö oli ollut Lunalle aina niin mukava ja auttavainen. Luna vain oli taas ymmärtänyt väärin, ilmeisesti, kun katsoi rikkinäistä taulua joka putosi oven pamahtaessa. Onneksi isä ei ollut kotona, Luna ajatteli ja nousi ylös. Hän horjui hieman. Luna tunsi olonsa hirveän väsyneeksi. Hän tallusti huoneeseensa, rojahti sänkyyn ja nukahti melkein heti.

Alkoi olla jo hämärää, kun Luna viimein heräsi. Hän vilkaisi herätyskelloaan joka näytti jo puolta seitsemää. Luna nousi istumaan ja sujautti varpaansa pörröisiin tohveleihin. Luna hymyili tohveleille.

"Hyvää iltaa Mörri", Luna sanoi ja heilutti oikeaa jalkaa. "Samoin teille, Paukku", ja heilutti vasempaa.

Luna meni keittiöön, jossa oli aivan ihana valaistus. Lunan lempipaikka koko kodissa oli keittiö. Lunan maha murisi ja Luna tajusi ruoka-ajan menneen jo pari tuntia sitten. Luna rakasti ruokaa ja keittiötä, siellä sai elämän parasta antia ja valmistaa sitä, ihan itse. "Ei aina tarvitse taikasauvaa", Luna myhäili itsekseen. "On kiva olla välillä melkein kuin jästi."
Porkkanaa pilkkoessaan Luna ajatteli Charlie Weasleyta, joka oli auttanut häntä kun Luna oli vieraillut Kotikolossa. Luna ei osannut oikein lentää luudalla, mutta Charlie oli ollut ystävällinen ja auttanut. Muutaman tunnin jälkeen Luna oli jo lentänyt - pienen matkan tosin ja sekin päättyi puuhun - mutta se oli ollut kivaa. Luna hymyili ajatukselle ja melkein leikkasi sormeensa. Kuitenkin pian hymy vaihtui surumieliseen apeuteen, kun Luna muisti Charlien pikkusiskon. Luna söi nopeasti porkkanakeittonsa  ja päätti lähteä ulos.

Tyttö käveli hiljaa metsän halki ja maisteli metsän tuoksuja. Puiden katveessa ei tuullut ja oli sopivan lämminkin, syksyn koleus ei ollut vielä tullut. Luna istahti kannon juurelle ja teki kävyistä sydämen. Ei, rikkoutuneen sydämen. Se se oli. Luna ei jaksanut enää edes miettiä ja potkaisi kävyt erilleen. Ginny oli ensimmäinen koulussa, joka ei sanonut häntä Lööperiksi. Ensimmäinen, joka hyväksyi hänet sellaisena kuin oli. Mikä siis oli mennyt vikaan? Kirjastossa he olivat leikitelleet ajatukselle keitellä Lemmenjuomaa, nauraneet vatsansa kipeiksi ja lohduttaneet toisiaan, kun jokin asia oli mennyt päin seiniä.

"Jos en paremmin tietäisi, väittäisin hänen rakastavansa minua", Luna mutisi ääneen ja nousi. "Miksi ihmeessä tajusin kaikki merkit väärin?"

Hän päätti kävellä vielä pienen lammen ympäri. Siinä ui nytkin sorsia, jotka uivat Lunan luokse, kun kuuli tytön lähestyvän. Yleensä ne olivat saaneet Lunalta leipää, mutta nyt hän ei ollut tajunnut ottaa niitä mukaansa.

"Jokin toinen kerta kaverit", tyttö hymyili ja kääntyi pois.

***

Isä ei ole vieläkään tullut kotiin, Luna ajatteli kun sulki ulko-oven. Ilta oli jo miltein pimeä ja Luna sytytteli kaikki valot. Tyttö inhosi pimeää yhtä paljon kuin Ron Weasleyta. No, ei nyt Luna ihan häntä inhonnut, mutta ei kamalasti tykännytkään. Ronilla oli joskus kummallinen huumorintaju ja Luna on kuullut pisteliäisyyttä ja pilkkaa hänen sanojensa välistä. Luna ei kaivannut teeskentelijöitä viereensä.

"Mieluummin yksin", Luna tuumi ja istuutui sohvalle. "Mieluummin yksin kun useampi seläntakana haukkuja", hän pohdiskeli ja otti suklaata.

Luna tuskin oli kerennyt syödä palaansa loppuun, kun ovikello soi. Luna jäykistyi. Kuka ihme soittaisi ovikelloa tähän aikaan? Luna laski suklaarasian pöydälle ja hiipi keittiöön, josta näki sopivasti ulko-ovelle. Tyttö jäykistyi kauhusta. Portailla seisoi punahiuksinen, jo tutuksi käynyt tyttö, jonka Luna koetti vakavasti unohtaa.

"Voi luoja, voi luoja." Luna hoki ja juoksi miltein ympyrää. "Mitä minä teen, mitä minä teen? Äh, ryhdistäydy nainen! Mutta mitä minä teen?"

"Luna! Avaa ovi, tiedän että olet kotona!" Ginny huusi oven läpi.

"Mainio ajatus", Luna häkeltyi, hipaisi hiuksiaan ja asteli ovelle.

Luna avasi oven vapisevin käsin. Ginny katsoi Lunaa ilmeettömin kasvoin, posket punaisina. Punainen tukka oli sidottu ponnarille. Luna kerkesi jo ajatella miten ne tuoksuisivat omenalle.

"Toin tämän", Ginny töksäytti ja antoi kirjan. "Että ei unohdu kotiin, kun koulu taas alkaa."

"Niin", Luna vastasi ja mietti kuumeisesti mitä sanoisi. "Öö... Haluisitko vaikka teetä?"

"Teetä? Teetä? Oletko hullu?"

"En... Ajattelin vain, että - "

"Että pääsisit iskemään minut? Älä luule!"

Punahiuksinen kääntyi kannoillaan ja lähti. Luna katsoi tytön menoa ja piteli rintaansa. Siihen sattui. Luna laittoi oven hiljaa kiinni, Ginnyn sanat huusivat sinfoniaa vieläkin hänen korvissaan ja ylimääräinen melu ei auttaisi asiaa ollenkaan. Tyttö istahti takaisin sohvaan ja jäi tuijottamaan vastapäiseen seinään. Puolillaan täynnä oleva vesilasi oli hapettunut täysin ja pysähtynyt kello piti Lunaa narrinaan. Luna hautatui yhä syvemmälle muistojen hautaan. Tyttö päätti hetken uhmakkaasti olla nousematta junaan, mutta leppyi sitten. Siihenkin olisi niin pitkä aika.

Liian pitkä aika.




A/N2: Ja olihan meillä sääntöjäkin...  ;)

Pakolliset:
- Jos en paremmin tietäisi, väittäisin hänen rakastavan minua.
- Puolillaan oleva lasi (saat päättää onko puoliksi tyhjä vai täysi)
- Pysähtynyt kello
- Murina (ihan sama onko vatsasta, koirasta vai mistä lähtöisin Hymyilee leveästi)
- Paniikki, paniikki... Mitä teen, mitä teen? Äh, ryhdistäydy!
- Charlie Weasley (ajatuskin hänestä riittää)

Kielletyt:
- Rakastan/vihaan sinua.
- Itsesäälissä kokoaikainen pyöriskely
- Itsemurhan harkinta
- "Eikä!"
- Jästi
- Harry Potter edes mainintana
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 17:34:17 kirjoittanut Unrealistic »
Ja jos katoaisit nuotittaisin taivaan.

Eeyore

  • Radamsa
  • ***
  • Viestejä: 1 875
  • Karo-muoks || Ei Eyeore, ikinä.
    • Loista Tähti, loista.
Vs: Haava
« Vastaus #1 : 17.04.2009 12:13:53 »
Olit keksinyt muuten hyvän nimen tälle ficille, tai ainakin minulle se toi mieleen myös itse biisin :) Olit saanu välitettyä sen tunnelman tähän ficciin myös ja se säilyi koko ajan. Luna oli minusta hyvin lunamainen, vaikka hänestä kyllä on hieman vaikea angstia kirjoittaa, koska hän aina siirsi ikävän asian pois mielestään; teki ja ajatteli jotain muuta ihan kuin ikävää asiaa ei koskaan olisi ollutkaan. Sitten se taas jotain kautta tuli mieleen.
Lainaus
Hän päätti kävellä vielä pienen lammen ympäri. Siinä ui nytkin sorsia, jotka uivat Lunan luokse, kun kuuli tytön lähestyvän. Yleensä ne olivat saaneet Lunalta leipää, mutta nyt hän ei ollut tajunnut ottaa niitä mukaansa.

"Jokin toinen kerta kaverit", tyttö hymyili ja kääntyi pois.
Tässä hyvä esimerkki siitä, että tehdään ihan muuta eikä uida siinä itsesäälissä tai surussa koko ajan.
Lainaus
Puolillaan täynnä oleva vesilasi oli hapettunut täysin ja pysähtynyt kello piti Lunaa narrinaan. Luna hautatui yhä syvemmälle muistojen hautaan. Tyttö päätti hetken uhmakkaasti olla nousematta junaan, mutta leppyi sitten. Siihenkin olisi niin pitkä aika.
Olit osannut lopettaa hyvin; pidin siitä, miten olit saanu käytettyä tuon kellon ja vesilasin :) Lunan olo on helppo kuvitella, sitä joskus vaan haluaa olla tekemättä jotain ja päättääkin sen, mutta jossain vaiheessa kuitenkin leppyy hieman.

Risuja kuitenkin sen verran, että jotkut lauseet hieman tökki siellä; ne olivat hieman liian lyhyitä ja Luna-nimi esiintyi toistelevasti. Sen olisi voinut korvata vaikka hän/hänellä-muodolla, jotta siitä olisi tullut hieman selkeämpää.
Mutta kiitos tästä :)


"Sie oot vähän niinku vähä-älynen pikkusisko, jota miulla ei oo koskaan ollu."
Naakkapuiston istuva päällikkö Märkäpuuma
Lucius/Narcissa | 67/100