Nimi: ”Isä, minä kuolen pian”
Kirjoittaja: iittaliia
Pairing: Ei ole.
Rating: Sallittu
Kuuluu sairaushaasteeseen aiheella aivokasvain.
Hän oli uskomaton.
Minä olisin itkenyt ja ollut täysin paniikissa, jos minulle oltaisiin todettu pahimmanlaatuinen aivokasvain.
Mutta ei, tyttö ei ollut paniikissa.
Hän vain makasi sairaalavuoteella hymyillen seesteisesti.
Muistan nyt, ja tulen varmaan aina muistamaan sen, kun näin hänet.
Tyttö hymyili minulle, ja kysyi kohteliaasti nimeäni.
En vastannut, vaan rupesin vain tutkimaan hänen vointiaan monitoreista.
Näin heti että tilanne oli vakava.
Tyttö ei näyttänyt välittävän.
Kysyin tökerösti, miksi hän oli niin tyyni.
Hän vain katsoi minua pitkään, ja vastasi sitten iloisesti.
“Kaikki kuolevat joskus. Toiset aikaisemmin kuin toiset. Toiset kuolevat hitaasti, kituen. Toiset kuolevat nopeasti, tajuamatta sitä itsekkään. Toiset taas saavat nauttia elämästään niin pitkään, että ovat viimein nähneet kaiken.”
En ensin tajunnut mitä hän tarkoitti, mutta nyt tajuan sanojen tarkoituksen.
Tyttö ei halunnut taistella kasvainta vastaan, koska hän olisi joutunut vain pitkittämään kipujaan, ja samalla kuolemaansa. Mutta hän ei myöskään halunnut kuolla niin nopeasti, ettei ehtisi tajuta sitä, eikä hyvästellä ketään.
Kysyin halusiko hän hoitoa, ja hän vastasi että ei.
Hän halusi kuulemma ilmoittaa isälleen.
Tiesin että tytön isä oli huoneen ulkopuolella, ja pyysin hänet sisälle.
Menin hieman kauemmas, jos he haluaisivat olla kahden.
Mutta tyttö sanoi varmalla ja voimakkaalla äänellä isälleen totuuden.
“Luna, oletko kunnossa?”
“Isä, minä kuolen pian.”
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
No tämmöinen äkkinäinen inspaus iski ;; >
Raapale ja one-shot ; ) Kommentti ois kiva :')
