Tulitikkupoika, Pohjautuu satuun Pieni Tulitikkutyttö (D/H, S, 2/2)

[yuuri]

Title: Tulitikku Poika
Author: yuuri
Rating: s
Pairing: D/H (lievänä kylläkin)
Genre: - sorrow,death...
Disclaimer: tarina on minun,hahmot kuuluvat Rowlingille
Warnings: sisältää surua,murhetta,muistoja ja kuoleman
A/N: Tarina pohjautuu H.C.Andersenin pieni tulitikkutyttö-nimiseen tarinaan toivottavasti pidätte. ja risut sekä ruusut ovat sallittuja ja pitävät minun henkikultani virkeänä^^

***

Prologi



Voldemort oli kuollut muutama vuosi sitten.
Harry Potter oli menehtynyt vuosi sitten.

Valittu oli henkisesti kuollut samalla hetkellä, kun Voldemort oli kaatunut elottomana maahan. Draco Malfoy oli ainut joka pysyi Harryn vierellä joka päivä, vuoden ajan.  Draco ei ollut itkenyt Harryn jätettyä hyvästit ja muiston viimeisestä lämpimästä suudelmasta.

Draco oli palannut sukunsa kartanoon, jonka entinen loistokkuus oli tipotiessään. Pojan suku oli kuollut, Dracoa lukuun ottamatta. Rikkaudet ja valta eivät merkinneet Dracolle enää mitään. Poika oli menettänyt Harryn mukana kaiken ilon ja rakkauden. Elämän.

Draco käänsi selkänsä maailmalle, joka näytti vain kieltään pojalle. Draco käveli keskitalven yössä palellen. Pojan jalat, kädet ja pää olivat paljaat. Dracon ohuiden polvihousujen ja hupparin päällä lämmitti vain vanha, koiden syömä huopa.

Draco käänteli päätään ja yritti löytää sopivan, syrjäisen kujan, jossa hän voisi tämän yön viettää.  Pojan ei tarvinnut kauan hakea. Kuja oli hiljainen ja vain lähellä olevasta baarista tulivat kujan ainoat kulkijat. Draco hymähti tyytyväisenä ja käpertyi suuren roskalavan nurkkaukseen. Tuulensuojaa.

Poika tuijotti hetken baarista loistavia valoja, mutta kylmän alkaessa kangistaa hänen jäseniään pojan oli pakko keskittyä liikuttelemaan varpaitaan ja hieromaan hartioitaan, pitääkseen itsensä lämpimännä. Äkkiä poika pysäytti kätensä ja laittoi vasemman käden polvihousujensa taskuun. Dracon sormet tapasivat tulitikkuaskin ja poika veti askin silmiensä eteen. Poika hymyili pienesti.


Ensimmäinen tulitikku

Draco sytytti tulitikun ja piti sitä silmiensä edessä. Äkkiä tulen keskelle alkoi muodostua kuvia, jotka olivat etäisesti tuttuja Dracolle.

Suuri ja vihreä joulukuusi vei melkein kaiken tilan muutenkin pienessä asunnossa, mutta Draco ei välittänyt. Pääasia oli, että Harry oli onnellinen. Draco katsahti mustahiuksista poikaa,  joka seisoi jakkaralla ja yritti koristella jolukuusta horjumatta. Tosin se oli lähes mahdotonta, koska jakkara, jota Harry käytti oli vanha ja hyvä jos edes pysyi kasassa. Draco pudisti päätään hymyillen ja käveli Harryn luo.
-Rakas, minähän sanoin, että älä käytä noin paljon punaista. Draco sanoi. Harry kääntyi katsomaan Dracoa ja hymyili.
-Pakkohan minun on. Katso nyt. Harry sanoi ja heilutti oikeaa kättään ylös alas joulukuusen edessä. Draco katseli toisen pojan viittoamista, mutta ei ymmärtänyt mitä tämä tarkoitti.
-Katso mitä? Draco mutisi tuntiessaan samalla itsensä tyhmäksi. Harry virnisti.
-Kuusi on jo vihreä, joten siihen sen enempää vihreää tarvitse laittaa, mutta punaista sitäkin enemmän. Harry sanoi ja sipaisi poikaystävänsä poskea hellästi.
-Rohkelikkojenkin täytyy saada osansa. Harrry kuiskasi ja kääntyi jatkamaan kuusen koristelua. Draco tuijotti Harrya hetken aikaa hymyillen. Niin rohkelikko. Niin rohkelikko.

Muutama tunti oli kulunut ja Draco sekä Harry päättivät avata joululahjat, joita heidän ystävänsä olivat lähettäneet. Harryn silmät kiiluivat innosta, pojan avatessa tai oikeamin repiessä paketit auki. Harry laittoi lahjat kauniiseen riviin, niin kuin Dracokin.

Draco oli avaamaassa viimeistä lahjaansa, joka oli Harrylta, kun tunsi kylkeään tökittävän. Draco käänsi katseensa Harryyn, jonka suu oli mutrulla ja silmät viiruina.
-Enkö minä saa sinulta mitään? Poika kysyi Dracolta, joka naurahti.
-Tietenkin. Draco vastasi ja veti Harryn pitkään suudelmaan.

Draco räpäytti silmiään kuvan kadotessa. Tulitikun liekki oli sammunut. Poika pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan. Minä rakastin häntä. Rakastin niin paljon. Draco halusi nähdä Harryn vielä kerran. Hän halusi vielä kerran katsella smaragdin vihreitä silmiä ja sanoa hyvästit.

Poika otti tulitikkuaskista yhden tulitikun ja sytytti sen.


A/N:  Elikkäs. Tässä olis ykkösosa. Toinen osa tulee todennäköisesti ennen viikonloppua. toivottavasti. Ja toivottavasti nauteitte tästä osasta. Ja lyhythän tämä oli, mutta sanotaanko että kaksi osainen one-shot? ^^
Ja ne jotka ovat lukeneet H.C.Andersenin sadun niin toivottavasti ette kauheasti pety tähän ficiin. kommentia olisi kiva saada (Dracokin haluaisi varmasti kuulla ne^^)

[yuuri]

Toinen tulitikku

Draco katseli hetken pienen liekin palamista ja hymyili. Tuttu ympäristö alkoi taas mutotoutumaan pojan silmien eteen.

Kaikki olivat kerääntyneet Dacon ja Harryn pieneen olohuoneeseen. Ron istui Hermionen kanssa sylikkäin punaisella nojatuolilla. Ron kuunteli Hermionen puhetta, joka liittyi jotenkin jästien joulupukkiin. Ron hymyili Hermionelle nyökyttäen, vaikka poika ymmärtänytkään tuon taivaalista jästien joulun vietosta.

Ronin ja Hermionen vasemalla puolella, vihreässä nojatuolissa löhöili Blaise Zabini, jonka mustat pitkät hiukset olivat peittäneet suurimman osan kasvoista. Kukaan olohuoneessa olioista ei oikein tiennyt nukkuiko vai oliko poika hereillä.

Vastapäätä nojatuoleja oli vihreä sohva, jonka koristetyynyt olivat punaisia. Sohvalla istuivat Weasleyn kaksoset, Fred ja George sekä heidän pikkusiskonsa Ginny, joka oli ollut ainut kuka uskaltautui istua käsiään huitovien kaksosten vierellä.

Dracon pää kääntyi kohti takkaa jonka ympärillä Neville Longbottom, Luna Lovekiva, Seamus Finnigan sekä Dean Thomas joivat glögiä. Erinomainen keksintö jästeiltä. Poika ajatteli ja vilkaisi Harrya, joka seisoi kuusen vieressä Theodore Nottin ja Pansy Parkinsonin ahdistelemana. Draco hymyili ja käveli Harryn luo.

-Älkää kiusatko poikaystävääni. Draco sanoi Theodorelle ja Pansylle, tökkien heitä samalla kylkiin. Theodore ei kauan jaksanut olla Dracon tökittävänä,  joten poika meni tönimään Blaisea hereille. Tosin Theodore sai sätkyn huomattuaan muutaman minuutin tökkimisen jälkeen, että Blaise oli koko ajan ollut hereillä. Theodore kaatui lattialle kiljaisten hyvin tyttömäisesti, josta Blaise huomauttikin pojalle. Siitä syntyi tappelu, jota Harry ja Draco katselivat kuusen luota hymyssä suin.

-Kaikki ovat täällä. Draco sanoi kääntäen katseensa Blaisesta, joka yritti kuristaa Theodorea. Harry hymyili tyytyväisenä. Draco katseli Harryn kirkkaan vihreitä silmiä ja tunsi rakastuvansa uudelleen.

-Rakastan sinua. Draco kuiskasi Harrylle.
-Minäkin sinua. Harry vastasi takaisin suudelen Dracoa poskelle.

Muisto hälveni pienen liekin hiipuessa. Draco vetäytyi muistoistaan itkien. Tuon kaiken minä sain ja menetin. Mitä minulla enää on? Draco ajatteli ja pyyhi kyyneleitään. Vielä kerran. Draco ajatteli ja raapaisi kolmannen tulitikun palamaan.




Kolmas tulitikku

Draco huokaisi ja katseli liekin tanssimista. Draco sulki silmänsä.Rakastan sinua Harry. Poika avasi silmänsä ja tunsi kyyneleiden valuvan kasvojaan pitkin, mutta ei pyyhinyt niitä pois. Hän ei halunnut enää piilotella kyyneleitään. Kyyneleitä, joiden syy oli rakkaudessa.

Liekki paloi hetki hetkeltä kirkkaamin, kunnes se imaisi Dracon kokonaan sisäänsä. Draco hymyili. Vihdoinkin lämmintä. Draco katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt kuin valoa.

-Draco. Tuttu ääni sanoi hänen takaansa. Draco kääntyi ympäri ja puhkesi onnelliseen hymyyn. Harry seisoi pojan edessä juuri sellaisena, kuin Draco tämän muisti. Draco siirtyi aivan niin lähelle Harrya, kuin oli mahdollista.  Draco ei uskaltanut koskea toiseen. Jotenkin pojasta tuntui, että Harry oli enemmänkin kuin mitä päältä päin huomasi.

Harry katseli Dracon kasvoja rakastavasti. Poika nosti kätensä ja painoi sen Dracon poskelle. Draco sulki silmänsä ja hymyili. Tätä hän oli kaivannut. Harryn koskestusta, läsnäoloa. Draco avasi silmänsä ja katsoi Harrya silmiin. Tummatukkainen poika hymyili ja tarttui Dracoa kädestä.

-Tuletko kanssani? Harry kysyi hymyillen. Draco nyökkäsi. Pojat lähtivät käsikädessä poispäin kirkkaasta valosta ja katosivat pian tyhjyyteen. Vain kaksi timanttia jäi loistamaan kirkkauden keskelle.


***

Epilogi

Roskalavan nurkkaukesessa istuvalla vaaleatukkaisella pojalla oli molemmat silmät kiinni ja suun pielissä karehti hymy. Pojan vieressä lojui kolme palanutta tulitikkua ja tulitikkuaski.

***

A/N: toivottavasti piditte ja tuo epilogi on ehkä hieman lyhyt, mutta omasta en keksinyt parempaa loppua. pahoittelen Surullinen  kommenttia saa laittaa ja olisihan sitä mukava lukea muutenkin ^^

[February]

Kamalan surullinen. Aito.
Jäi epäselväksi miksi ne oikeen oli eronnu, mutta liika selostus ois luultavasti tappanu tunnelman.
Tykkäsin.

[Aapo]

-Kaikki ovat täällä. Draco sanoi kääntäen katseensa Blaisesta, joka yritti kuristaa Theodorea. Harry hymyisi tyytyväisenä.

hymyili?

Muita virheitä en löytänyt. Todella surullinen tarina, voi Draco parkaa ): pääsi sitten kuitenkin parempaan paikkaan:>

tykkäsin todella, todella, paljon. Tää oli tosi aito, ihanasti kuvailtu. Herkkä.

~annicamaria

[yuuri]

annicamaria: Kiitos kommentistasi<3 Korjasin tuon virheenkin Itse rakastan tarinaa pienestä tulitikkutytöstä ja no en ollut ennen lukenut HP-aiheeseen tehtyä, joten tälläinen siitä tuli..mukavaa kun pidit

[Walto]

Voi kuinka kaunis! Ja niin surullinen! Pidin tästä kovasti! Tämä on niin herttainen, etten muuta osaa sanoa, kiitos tästä. Ja hyvää joulua, kohtahan se jo onkin 

Kiitoksin Walto