Sirina Black kiitos kommentistasi! Mukavaa, että pidät, vaikka onkin erilainen
Herski: Tässä tulee sitten toinen luku, toivottavasti pidät Dracon lomasta
Mutta seuraava luku, toivottavasti pidätte ja kommentoitte =)
***
LUKU 2.
Draco ajoi pientä hiekkatietä ja näki kylän kyltin. Kylä todellakin oli pieni, kun mies oli mäellä, hän pystyi näkemään oikeastaan koko kylän. Yksi päätie, jonka varrella oli motelli ja kauppoja, sekä muita taloja. Draco ajoi mäkeä alas ja auto päätti sammuttaa itse itsensä ja Draco, vaikka kuinka yritti painaa kytkintä ja kaasua, ei mikään toiminut ja lopulta, jarrujen painamisen jälkeen auto pysähtyi tien sivuun, muutaman kymmenen metrin päässä motellista.
Draco kirosi raskaasti ja astui ulos autosta. Hän ei todellakaan ollut mikään jästiesineiden suurkuluttaja, mutta jotenkin hän oli löytänyt tiensä autokouluun ja sieltä autokauppaan, josta oli ostanut aivan upean auton.
Nyt auto oli kuitenkin päättänyt lopettaa toimimisen ja seisoi paikallaan, kun Draco katseli sitä. Hän ei voinut käyttää taikuutta, koska tiellä oli liikaa jästejä. Mies lähti kävelemään motellille, jotta voisi kysyä apua.
”Hei.” Nainen sanoi tiskin takana, kun Draco tuli pieneen aulaan.
”Hei, autoni sammui eikä suostu käynnistymään.” Draco sanoi. Nainen hymyili.
”No pysähdyit sitten aivan oikeaan paikkaan. Meillä on koko Skotlannin paras automekaanikko ja hän tekee ihmeitä autoille.”
”Mistä löytäisin hänet?” Draco kysyi.
”Hän on juuri nyt Hoylen tilalla, saapunee vasta illalla.” Nainen sanoi.
”Selvä, no kai minä nyt siksi aikaa voin jäädä. Saisinko huoneen kahdeksi yöksi?” Draco pyysi ja nainen antoi miehelle huoneen numero 12 avaimen.
”Portaat ylös toiseen kerrokseen ja viimeinen ovi oikealla.” Draco nyökkäsi ja haki ulkoa autosta ne vähät tavarat mitä siellä oli.
Sitten hän lähti kiertelemään ja tutkimaan kylää, jossa tulisi viettämään muutaman päivän.
Illalla Draco joi olutta erään pienen baarin terassilla, kun ajovalot välkkyivät tiellä. Auto ajoi melko lujaa ja Draco näki tytön seisomassa keskellä ajotietä ja katsoi suoraan autoon. Oliko tyttö aivan sekaisin?
Draco jätti oluen pöydälle ja juoksi tytön luokse, nappasi hänestä kiinni ja kääntyi niin, että hän oli tytön ja auton välissä, selkä autoon päin. Hän odotti törmäystä, mutta sitä ei tullut. Hän kääntyi ympäri ja näki auton, joka oli metrin päässä miehestä.
Tyttö nosti katseensa Dracoon vihaisena.
”Sinä pilasit kaiken!” Tyttö huudahti.
”Minä juuri pelastin sinut, etkö muuta osaa sanoa.” Draco sanoi ja päästi irti tytöstä, joka naurahti.
”Jeanko ajaisi minun päälleni? Hän on tämän seudun paras kuski, jos jotakuta pitäisi pelätä niin sinua, kun hulluna hypit ajotielle, kun muut yrittävät harjoitella.”
”Harjoitella? Tuoko oli harjoittelua!?”
”Kyllä. Jean harjoittelee ensi viikon ajokisoja varten, yksi niistä on tarkkuusjarrutus.” Tyttö sanoi yhä vihaisena.
”Ja sinäkö olet hänen uhrinsa. Mitä jos jarrut pettävät?”
”Luotan häneen.” Tyttö siirtyi pois auton edestä, kun tämä huudatti hieman kaasua, niin, että moottori ärjyi. Draco siirtyi myös pois edestä ja auto ampaisi liikkeelle. Kun Draco käänsi katseensa, tyttö oli jo tien toisella puolella. Draco päätti, että olisi parasta mennä nukkumaan, ja toivoa, että saisi autonsa korjattua seuraavana päivänä.
Draco heräsi hyvin levänneenä ja katsoi ympärilleen. Hetken kesti, ennen kuin hän tajusi missä oli. Hän laittoi farkut ja t-paidan ylleen ja käveli alas. Aulassa oli katettu pieni pöytä huoneen nurkkaan.
”Huomenta. Laitoin sinulle jo aamiaista.” Nainen sanoi ja Draco käveli pöydän luo ja söi hyvin täyttävän ja makean aamiaisen.
”Onko automekaanikko paikalla?”
”Hänellä on muutama asiakas ennen sinua ja sitten hänellä on ruokatauko. Epäilen, että saat ajan varattua, jos menet käymään Biancan luona.” Nainen sanoi.
”Kuka hän on?”
”Jeanin sukulainen, kampaaja. Löytyy Melin Hius ja Harjasta.” Nainen sanoi ja Draco lähti ulos.
Hän tuli kampaamolle ja astui sisään. Nainen istui tiskillä ja luki lehteä niin, että vaaleat pitkät hiukset koristivat naisen kauniita kasvoja.
”Hei, etsin Biancaa.” Draco sanoi ja nainen nosti katseensa. Tämä oli todella tutun näköinen, mutta Draco ei saanut päähänsä, kuka hän voisi olla.
”Minä olen. Kukas sinä olet?”
”Draco Malfoy ja tarvitsisin automekaanikkoa. Autoni sammui eilen, enkä saa sitä käyntiin.”
”Voi kuule, tämä on kampaaja, jos tarvitset mekaanikkoa mene puhumaan Jeanille.”
”Hänellä oli kuulemma niin kiire, että motellilta sanoivat, että sinulta voi pyytää varauksen.” Draco sanoi ja nainen hyppäsi alas tiskiltä.
”Sen Audreyn kanssa, ei ymmärrä, että minulla on muutakin tekemistä. Tule nyt sitten.” Nainen käveli ulos ja johdatti Dracon muutaman talon päähän, tien toiselle puolelle, jossa oli kauniisti kirjoitettu kyltti: Pair & Repair.
Bianca käveli sisään ja meni tiskin taakse ja avasi paksun kalenterin.
”Tänään neljältä olisi vapaata. Käykö?”
”Käy. Tulenko tänne silloin?” Bianca nyökkäsi ja kirjoitti Dracon nimen kirjaan.
”Hän on koko päivän muualla, mutta on neljältä täällä, tai jos ei täällä, niin kampaajalla.” Bianca sanoi ja käveli ulos.
Draco vietti toisenkin päivän kierrellen kylää, nyt vähän pidemmällä.
Ainoa merkityksellinen asia oli nainen, joka ratsasti hevosella pellolla, joka näkyi pieneltä kukkulalta. Hän oli siro ja osasi käsitellä hevosta kauniisti, juuri niin kuin piti.
Kello tuli neljä ja Draco tuli korjaamolle. Mutta ketään ei näkynyt. Hän käveli kampaamolle, josta kuului iloista puheensorinaa. Draco avasi oven ja sisällä oli kolme naista. Bianca ja kaksi, joita Draco ei ollut aiemmin nähnyt.
”Hei, tuota, minulla oli aika varattu?”
”Selvä.” Bianca sanoi hihitellen.
”Minkälaista laitetaan?” Draco katsoi ihmeissään naista.
”Lyhyttä? Väriä? Raitoja?” Nyt kaikki naiset nauroivat ja Draconkin kasvoilla käväisi hymy.
”Tarkoitin enemmänkin autoani, kuin minua.” Draco sanoi.
”Siinä tapauksessa Jean on oikea henkilö auttamaan sinua.” Ruskeahiuksinen nainen sanoi.
”Missä hän on?”
”Tulee aivan pian.”
Hetken kuluttua ovelta kuului hevosen hirnuntaa ja ovi avautui. Punatukkainen nuori nainen käveli hymyillen sisään. Draco katsoi naista pitkään. Tässä oli jotain niin tuttua, jotain sellaista mitä Draco oli nähnyt ennenkin, mutta ei osannut sanoa mitä.
”Hei, sinäkö olet se mekaanikko?” Draco kysyi.
”Minäpä minä, Jean Grey, mekaanikko ja jokapaikanhöylä. Miten voin auttaa?”
”Autoni ei suostu käynnistymään. Se vain sammui yhtäkkiä.” Draco sanoi.
”No käydäänpäs katsastamassa. Missä se on?”
”Motellin vierellä. Ei kulkenut kauemmas.” Draco sanoi ja he kävelivät. Kun he tulivat autolle Jeanin suu loksahti auki. Auto oli mitä upein. Hopean värinen, maksimissaan vuoden vanha Audi R8:n.
”Milloin ostit tämän?” Jean kysyi haltioissaan ja kiersi autoa.
”Maaliskuussa.” Draco vastasi hymyillen. Hän oli nähnyt mitä auto teki liikenteessä. Se sai päät kääntymään ja naiset katsomaan kauemmin, kuin mitään muuta autoa. Vain Ferrari teki suuremman vaikutuksen, ja sellaisen Draco olikin aikeissa hankkia seuraavaksi.
”Avataanpas tämä kulti sitten.” Jean sanoi ja Draco antoi naiselle avaimet. Ensin Jean yritti itse käynnistää autoa, mutta ei onnistunut ja päätti sitten katsoa pellin alle.
Hän katseli hetken ympärilleen ja tutki sitten erilaisia putkiloita ja puheli jotain numeroiden ja kirjainten yhdistelmiä, joista Dracolla ei ollut aavistustakaan.
”Okei, ensinnäkin tämä on ehkä surkeimmassa kunnossa oleva auto, mitä olen nähnyt. Ja tämä on vasta vajaa vuoden vanha. Miten sinä oikein ajat?! Kytkimesi, jarrusi, öljysi ja bensasi on todella paskassa tilassa, ihme, että olet päässyt näinkin pitkälle.” Jean sanoi ja Draco kohautti olkiaan.
”Ihan hyvin mielestäni ajan.”
”Osaatko käyttää vaihteistoa?” Jean kysyi ja taas olankohautus.
”Voin toki korjata tämän, mutta siihen menee aikaa. Ainakin muutama päivä.” Jean otti puhelimen taskustaan ja laittoi sen korvalleen.
”Hei Earl, tuletko hakemaan tämän Audin Nedin vierestä. Vie se korjaamolle, hoidan sen heti huomen aamulla.” Jean sanoi ja sammutti puhelun.
”Aloitan korjaukset aamulla, nyt painun vapaa-ajalle.” Jean sanoi ja lähti takaisin kampaamolle, jossa hänen hevosensa oli. Draco päätti mennä motellille ja miettiä asioita aamulla, kuten sitä, miten nainen oli niin tutun näköinen.
”Huomenta unikeko!” Draco haukotteli ja avasi silmänsä. Jean istui hänen sängyn vierellä tuolissa katsellen mielenkiinnolla miestä. Draco veti peiton, joka paljasti koko hänen ylävartalonsa ja nousi istumaan.
”Tiesitkö, että puhut unissasi?”
”Mitä helvettiä sinä täällä teet?”
”On tuokin tapa puhua autosi korjaajalle.” Jean sanoi hymyillen.
”Minä en puhu unissani, ja mitä sinä teet täällä?”
”Kyllä puhut ja Audrey päästi minut sisään, pitäisi puhua yhdestä asiasta.” Jean sanoi ja Draco nousi ylös, pelkät bokserit jalassa hän käveli ikkunalle ja veti verhot syrjään.
”Niin mistä sinun piti puhua.” Draco oli kääntynyt ympäri ja Jean oli jo hyvän aikaa tuijottanut Dracon ylävartaloa, joka oli erinomaisessa kunnossa.
”Ah, juu, autostasi, mutta ehkä on parempi, että laitat vaatteet päälle ensin?” Jean sanoi ja veti katseensa miehestä, joka virnisti. Draco veti puhtaan valkoisen t-paidan, joka kiristi juuri sopivasti, ei paljon, vaan juuri sopivasti, hän laittoi myös farkut ja seurasi sitten Jeania ulos.
Tällä kertaa tiskillä oli odottamassa vesipullo ja muovipussissa sämpylä.
”Ei aamiaista?” Draco kysyi ihmetellen, kun Jean sanoi, että mies söisi matkalla.
”Et sinä mitään aamiaista ehdi syödä, meillä on tärkeä tehtävä, jos haluamme saada autosi kuntoon.”
”Kuule, minä en oikeastaan tiedä paljon autoista, osaan ajaa niitä ja tankata niitä, mutta siinä se onkin.” Nainen hymyili ja istui punaiseen autoon, jolla oli ajanut muutama päivä taaksepäin.
”Sinä olet ehkä ensimmäisiä miehiä, joilla on tuollainen auto, eikä tiedä niistä mitään.” Jean sanoi ja käynnisti moottorin.
”Mihin me olemme menossa?”
”Radalle. Haluan nähdä miten ajat.” Jean sanoi ja vajaassa kymmenessä minuutissa he tulivat ajoradalle, joka oli aidattu ja parkkipaikalla oli monta hyvä -ja huonokuntoista autoa.
”Sinä saat ajaa Corsalla, minä ajan Golfilla. Katsotaan kuinka hyvä olet, kun ei ole kunnon hevosvoimia alla.” Jean sanoi ja he tulivat kahden auton kohdalle. Toinen oli 1,2 moottorilla vahvistettu auringonkeltainen vuoden 1997 Opel Corsa, sen vieressä oli 1,2 moottorilla varustettu punainen vuoden 1988 Wolksvagen Golf. Draco katsoi suu auki keltaista autoa, se oli naurettava, hyvä jos auto lähtisi edes liikkeelle.
”Okei, aja auto lähtöviivalle niin harjoitellaan yksi kierros.” Jean sanoi ja istui punaisen auton kyytiin. Draco istui Corsaan ja katsoi mittareita, jotka olivat naurettavan alkeellisia. Hän huokaisi ja käynnisti auton. Se pärisi mukavasti ja Draco tunsi jotenkin pitävänsä pienestä autosta. Hän ajoi Jeanin perässä lähtöviivalle ja he kiersivät radan kerran. Draco ei ollut koskaan ajanut niin, mutkia ja suoria oli tehty naurettavan paljon, ja se oli aivan erilainen, kuin tavalliset tiet Lontoossa, tai muualla Englannissa.
He tulivat takaisin lähtöviivalle ja Jean avasi ikkunan, Draco seurasi esimerkkiä.
”Selvä, kun valot näyttävät vihreää, niin lähdetään liikkeelle.” Jean sanoi ja sulki ikkunan. Draco teki samoin ja siirsi katseensa ylemmäs, jossa oli liikenne valot, jotka näyttivät punaista. Draco siirsi jalkansa kytkimelle ja kaasulle ja huudatti hieman moottoria. Valo siirtyi keltaiselle ja Draco kuulisi Jeanin huudattavan moottoria.
Valo vaihtui vihreään ja kummatkin lähtivät, Jean sai paremman lähdön ja oli jo muutaman metrin kauempana, kuin Draco joka sai kurottua välimatkaa nopeasti. He ajoivat rinta rinnan, mutta lopulta viimeisessä mutkassa Draco joutui jarruttamaan enemmän ja Jean ajoi maaliin autonmitalla.
”Et ole yhtään pahempi kuski, mutta parantamisen varaa kyllä olisi.” Jean sanoi, kun he olivat matkalla takaisin. Draco nyökkäsi ja seurasi naista, kun tämä ajoi. Hänen punertava tukkansa liikkui tuulenvireessä, joka tuli ikkunasta ja aurinkolasit heijastivat aurinkoa juuri sopivasti. Nainen oli kaunis ja sulava, sekä tiesi paljon autoista.
”Jos tulet kahden tunnin kuluttua niin uskon, että olen saanut autosi korjattua, ota lompakko mukaan.” Jean sanoi ja Draco nyökkäsi. Hän käveli hotellille ja painui suihkuun.
Kahden tunnin kuluttua Draco kuunteli tyytyväisenä autonsa moottorin ääntä. Jean oli vaihtanut akun, jarrut sekä lisännyt öljyä ja korjannut vaihteet.
”Tehdään tämä vielä selväksi: Muista vaihtaa öljyt, tarkistaa jarrut äläkä aja liian pienillä vaihteilla niin auton pitäisi kulkea vielä pitkälle.” Jean sanoi.
”Kiitos paljon.”
”Ei kestä, minulla on nyt kampaaja, mutta Earl haluasi sinut päivälliselle, joten nähdään kampaajan edessä puolentoista tunnin kuluttua.” Jean sanoi hymyillen ja jätti Dracon seisomaan ihmeissään paikalleen. Ei miehellä ollut mitään muuta päälle pantavaa, kuin farkut ja paita.
”Minulla saattaa olla jotain Jackin vanhoja pukuja varastossa joten voit katsoa, jos ne mahtuisivat.” Audrey sanoi, kun Draco oli kertonut ongelmansa. Dracon onneksi Jackillä oli hyvä ja melko kallis maku, sekä samankokoisia vaatteita, kuin Dracolla. Hän löysi mukavasti istuvan mustan takin ja housut, sekä valkoisen kauluspaidan.
”En kai minä kravattia tarvitse?” Draco kysyi toiveikkaana Audreyltä, joka oli tullut makutuomariksi.
”En usko, ei tämä niin virallista ole.” Audrey sanoi hymyillen ja katsoi kelloa.
”Jean on varmaan jo valmis, joten voit mennä häntä vastaan. Sinun autolla tietysti, koska olet herrasmies.” Draco nyökkäsi ja lähti autolleen ja ajoi muutaman kymmenen metriä kampaajan eteen.
Oven edessä seisoi ruskeahiuksinen nuori nainen, jonka kasvot korostuivat kiharista ja kauniista meikistä. Mekko oli syvän punainen ja näytti naisen hyvän kropan.
Draco avasi oven ja tuijotti naista suu auki. Nyt hän tajusi keneltä nainen niin paljon näytti, sehän oli ilmiselvää ja Draco ei voinut kuin tuijottaa naista, jota ei ollut nähnyt kahteen vuoteen, jota kukaan ei ollut nähnyt.
”He-Hermione?” Draco kysyi epäuskoisesti ja nainen kurtisti kulmiaan.
”Jean Grey, hauska tavata Hermione.” Nainen sanoi nauraen.
”Jean, unohdit laukkusi. Ai, hei Draco.” Bianca tuli ulos ja seistessään Jeanin vierellä Draco tajusi kuka hän oli. He kummatkin olivat olleet koko sen ajan täällä. Kylässä, jossa kukaan ei tuntenut heitä, joissa he olivat tuntemattomia, mutta miksi he eivät olleet palanneet takaisin?
”Draco, onko kaikki hyvin?” Jean kysyi, kun Draco vain seisoi paikallaan ja tuijotti vuoroin Jeania ja vuoroin Biancaa.
”Äh, mitä? Juu on, mennäänkö?” Draco kiersi auton toiselle puolelle ja avasi oven ja he lähtivät. Draco tuijotti suoraan eteensä eikä ajatellut muuta, kuin että niin Hermione Granger, kuin Bellatrix Lestrange olivat elossa.
”Öh, He-Jean, kauanko olet asunut täällä?” Draco kysyi.
”Muutaman vuoden.” Jean sanoi.
”Missä asuit ennen sitä?”
”En muista.” Draco katsahti nopeasti naiseen ja sitten takaisin tielle.
”Tiedän, kuulostaa oudolta, mutta minut ja Bianca löydettiin eksyneinä ja vahingoittuneina muutama vuosi sitten muutama kilometri täältä etelään. Me kummatkin olimme menettäneet muistimme, emmekä muistaneet mitään. Aloitimme elämämme uudelleen täällä ja se on ollut mahtavaa, vaikka en koskaan tule tietämään mitä tein ennen sitä, mutta silti tiedän, että paikkani tulee aina olemaan täällä.” Jean sanoi ja hymyili. Silloin Draco tajusi. Naiset olivat kamppaillessaan menettäneet muistinsa, eivätkä muistaneet mitään, eivät edes sitä, että olivat noitia ja että he olivat pahimpia vihollisia.
”Tuletko?” Draco kohotti katseensa, he olivat jo tovi sitten ajaneet erään talon pihaan, mutta Draco oli jäänyt tuijottamaan rattia ja Jean seisoi jo ulkona. Draco nousi ylös autosta ja he kävelivät sisälle.
Koko illan Draco ei voinut ajatella muuta, kuin sitä, että Jean oli oikeasti Hermione, ja että nainen oli ollut elossa kaikki nämä vuodet.
Illan päätyttyä heidän ajaessaan takaisin Draco sai idean.
”Voisinko pyytää sinulta palvelusta?” Draco kysyi ja Jean nyökkäsi.
”Haluaisitko tulla kanssani käymään ystäväni haudalla, hän oli todella tärkeä minulle, mutta en usko, että pystyn kohtaamaan sitä yksin.”
”Toki, missä se on?”
”Noin sata kilometriä täältä etelään.” Draco sanoi ja näki selvästi, että Jean mietti asiaa, mutta nyökkäsi lopulta.
”Minulla ei ole huomiseksi suunniteltuna mitään, joten voimme lähteä silloin.”
”Kiitos.” Draco sanoi ja toivotti hyvät yöt jätettyään naisen tämän talolle.
****
A/N vähän tuli pidempi kuin piti, mutta sitten seuraavat luvut olisivat olleet aivan liian lyhyitä..Eli tuleekin sittenkin vain kolme lukua, mutta ne ovat pitkiä
Eli vielä yksi joka sitoo kaiken yhteen
