Title: Kiehumispiste
Author: Snapu on Pyörylä
Characters: Severus Kalkaros, Lucius, Draco ja Scorpius Malfoy
Genre: dramahumor, one-shot
Rating: S
Disclaimer: JKR omistaa kaiken Potterin, minä en mitään
A/N: Tämä on tällainen Writer's blockin purku-ficci.
3 kertaa kun -haasteeseen: 'Kolme lientä, jotka saavuttivat kiehumispisteensä', '
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa'-haaste (
kuva 
) ja
FF100 sanalla 'Vuodet'. Puhille kiitos, kun lukaisit läpi ;]
Summary: Severuksen opissa ei polvi parane.**
KiehumispisteLucius hämmensi lientään. Se oli väriltään kauniin sinistä ja sen höyryt kieppuivat liemiluokan koleassa ilmassa. Severus katseli vierestä vanhemman pojan työtä ja nyökytteli päätään.
"Hyvä, sitten kaksikymmentä kierrosta vastapäivään."
Lucius käänsi hämmennyssuuntaa ja katsahti nuorta poikaa vieressään. Mustat hiukset reunustivat hänen vakavia kasvojaan ja hänen kätensä olivat niin tiukassa puuskassa, että poika tuskin pystyi hengittämään.
"Rauhoitu, hyvä mies", Lucius sanoi ja tuhahti.
"Ei nyt ole aika rauhoittua, tuo liemi on kohta niin kuumaa, että jos möhlit jossakin valmistusvaiheessa, se räjähtää."
"Olet melkein kädestä pitäen näyttänyt kaiken, mitä tulee tehdä, joten jos jotain menee pieleen, se menee sinun piikkiisi, herra Lieminero."
Severus oli hiljaa. Hän tuijotti lientä vaihdellen painoa jalalta toiselle. Tilanne ei olisi voinut olla vastenmielisempi, eikä asiaa yhtään helpottanut, että heidän tehtäväkseen oli annettu noinkin räjähdysaltis liemi.
"Ei ole minun vikani, että olet niin surkea liemissä."
"Ei ole minunkaan vikani, että Kuhnusarvio määräsi juuri sinut roikottamaan isoa nenääsi ja rasvaista hiuskuontaloasi olkani yli tässä pirun tukiopetuksessa."
"Älä viitsi pilkata häntä, hän on sentään tuvanjohtajamme."
"Oi oi, katsos", Lucius pilkkasi, "Muistahan pestä kielesi välillä, et kai halua, että kielesi jää noin ruskeaksi."
Severus puristi käsiään vielä tiukemmin yhteen ja tuijotti lientä. "Monta hämmennystä vielä?"
"Kuusi."
"Hyvä. Sitten kohennat tulta noidankattilan alla."
Lucius tökkäsi sauvallaan padan alla roihuavaa tulta ja suuremmat liekit kohosivat nuolemaan sen reunoja.
"Sitten odotetaan", Severus sanoi ja tunki kätensä kaapunsa taskuihin. Lucius nojasi pulpetin reunaan ja katsahti Severusta päästä jalkoihin nyrpeä ilme kasvoillaan. Severus hymähti ja kääntyi pilkkomaan liemiaineksia viereisellä pöydällä.
Liemi kupli kirkkaampana ja isommat kuplat värisyttivät sen pintaa. Padasta alkoi kuulua pientä pihinää.
"Mikä tuo ääni on?" Lucius kysyi ja käänteli päätään verkkaisesti ympärilleen. Pihinä kasvoi pieneksi ininäksi ja liemen kuplinta kuului kiivaampana.
"Se tulee liemestä, se on normaalia", Severus sanoi ja paloitteli besoaaria raivoissaan, kuvitellen sen paikalle ylimielisesti hymyilevän Luciuksen pään.
"Ai… Onko myös normaalia, että liemi muuttuu violetiksi?"
"Violetiksi?" Severus sanoi ja kääntyi katsomaan kattilaan. Liemi kiehui jo raivokkaasti.
"Lucius, kuinka paljon oikein lisäsit lämpöä kattilan alle?" Severus kysyi, kun katsoi hätääntyneenä entistä punaisemmaksi muuttuvaa lientä, jota vaahtosi yli kattilan reunojen.
"Ihan tarpeeksi kyllä – " Lucius aloitti, mutta silloin kuului kaamea jysähdys, kun noidankattila räjähti. Punaiset ja kuumat roiskeet lensivät ympäri luokkaa ja Severus tunsi kaavullaan syövyttävät liemenjäänteet. Hänen kätensä oli kuin tulessa ja hän huusi tuskaansa kurkku suorana.
**
Severus säpsähti hereille muistelustaan. Hän silitti oikeaa käsivarttaan, kuin vuosia sitten polttanut liemi olisi vieläkin kihelmöinyt hänen ihollaan, ja katseli happamana ympäri luokkaa. Draco Malfoy hämmensi liemikattilansa sisältöä eturivissä ja naureskeli jotakin Grabben ja Goylen kanssa.
Nuori poika muistutti niin kovin paljon isäänsä ja pojan tuijottaminen oli saanut muistot myllertämään Severuksen mielessä. Severus hymähti, hänestä oli huvittavaa, että hän nuoresta iästään huolimatta sai opettaa sekä isää, että poikaa liemien keitossa. Molemmat yhtä kehnoja.
"Draco, muista lisätä sammakonkoivet", Severus sanoi, kun nousi työpöytänsä takaa kiertääkseen luokassaan.
"Lisäsin ne jo, professori", Draco sanoi laiskasti ja vatkasi lientään.
"Lisäsit ne jo?" Severus sanoi ja kiihdytti askeliaan päästäkseen Dracon luo. Hän kurkisti pataan ja hänen silmänsä räpsähtivät auki. Vihreä liemi ei ensinkään ollut paksua ja paakkuista, kuin olisi pitänyt olla, vaan löysää kuin vesi, ja se kiehui kiivaasti höyryjen noustessa tarpeettoman paksuina.
"Niin, en jaksanut odottaa puolta tuntia, että voisin – "
Severus ei ehtinyt liikahtaakaan, kun Dracon liemi ryöppysi padasta ja roiskui ympäriinsä. Vain Grabben ja Goylen hölmistyneet katseet jäivät tuijottamaan kärähtänyttä noidankattilaa, kunnes viimeiset liemen rippeet räjähtivät heidänkin silmilleen.
**
Severus istui vanhan tutun työpöytänsä ääressä ja katseli luokkaansa. Hänen hiuksensa olivat yhä kauniin kiiltävän mustat, mutta hänen kasvoissaan näkyi jo selviä ikääntymisen merkkejä. Eikä hänen näkönsä ollut enää entisensä, hän ajatteli ja korjasi lasiensa asentoa nenänpäällään.
Hänen katseensa kohtasi nuoren valkeatukkaisen pojan, jonka sukujuurista ei voinut erehtyä. Scorpius Malfoy istui luokan perällä. Punatukkainen rohkelikkotyttö hänen vieressään supatteli jotain hänen korvaansa ja Scorpius tirskahti hiljaa.
Toivottavasti pojassa polvi paranee, Severus ajatteli kun nousi työpöytänsä takaa, muistaen edellisten Malfoyden vierailut hänen luokassaan. Hän kiersi oppilaiden seassa verkkaisesti, moitti rohkelikkoja vanhalle tyylilleen sopivasti – vuodetkaan eivät kyenneet pehmentämään häntä – ja saapui viimein Scorpiuksen luo. Tai ainakin siihen, missä pojan olisi pitänyt olla, mutta kun Kalkaros tarkemmin katsoi ympärilleen, hän huomasi pojan ja rohkelikkotytön kadonneen kaikessa hiljaisuudessa omille teilleen. Pojan padassa kupliva liemi sen sijaan piti kovaa metakkaa ja alkoi roiskua ympäri pöytää.
"Malfoy!" Kalkaros ehti karjaista, kun liemi kuplahti viimeisen kerran ja räjähti kastellen jokaisen sen lähellä olleen kipinöivän liemen peittoon.
Fin.
