Kirjoittaja Aihe: YKSINÄISYYS , K-11  (Luettu 1552 kertaa)

-Full Moon-

  • ***
  • Viestejä: 15
  • Emma Watson<3 Kaunis ja suloinen<3
YKSINÄISYYS , K-11
« : 26.10.2008 12:54:47 »
- Author: -Full Moon-
- Beta: !YAY!
- Rating: K-11
- Disclaimer: Hahmot ovat tulleet päästä, mutta nimet ovat jostain ohjelmista tai jotain:)
- Warnings: Huonoa tekstiä
- Summary: Tarina kertoo yksinäisyydestä pääosin


 Yksinäisyys    LUKU 1
 
 
Alkuteksti
 Tarina kertoo tytöstä, joka on vain erilainen ja hyvin yksinäinen. Erilaisuus voi olla joillekin kirous ja toisille taas tavallista arkipäivää. Yksinäisyys voi johtua monesta asiasta. Kiusatut ja erilaiset ovat usein yksinäisiä.
                       
  2.3.1992
Sain oman tytön. Annoin tyttöni nimeksi Gabrielia, koska hän oli kuin enkeli. Hänen hiuksensa olivat vaaleat kuin enkelin hiukset ja hän oli kiltein lapsi jonka olin ikinä nähnyt. Rakastan Gabya enemmän kuin ketään muuta. Hän on elämäni keskipiste.
 
LUKU 1
 Tuo on ainoa tieto joka minulla on äidistäni. Kun olimme tulossa kotiin, äitini kuoli ja minä jouduin teholle. Ja sitten jouduin hoivakotiin. Sain uudet vanhemmat ja uuden kodin. En kylläkään ollut missään ennen sitä, koska äidilläni ei tainnut olla vanhempia tai minulla isää kun jouduin heti hoivakotiin. Nyt minä olen hyvin yksinäinen. Minulla ei ole ketään, kun nykyinen äitini on koko ajan poissa ja isä juo. Joten olen yksin koska kukaan ei voi tulla meille. Kotona istun ikkunan ääressä ja katson taivaalle ja toivon, että äitini hakisi minut luokseen taivaaseen.

 Ensimmäinen koulupäiväni oli katastrofi. Kaikki kysyivät mistä olen ja kuka olen. No ei siinä mitään. Pojat taas kysyivät perseeni kokoa ja muuta pervoa. No vastasin ja näytin heille. Pojat pitävät minusta tyttönä, mutta tytöt eivät pidä minusta yhtään. Olen liian erilainen heille. Minulla on vain yksi kaveri, Sam. Hän on tyttö ja on kokenut saman kuin minä. Mutta Sam muuttaa pois koulun loputtua, ja mitäköhän minä sitten teen.
  Koulun päätyttyä menin aina suoraan kotiin ja siellä isäni huusi minulle paitsi tänään, kun äitini tuli kotiin ja he olivat kadonneet huoneeseen ja huoneen ovessa luki: EI SAA HÄIRITÄ!

  No annoin heidän olla ja menin suoraan huoneeseeni joka oli vintillä, pölyinen ja pieni. Siellä oli vain sänky ja jääkaappi, jossa oli minulle ruokaa. Tein läksyt ja katsoin televisiota.
  Samalla kuulin ikkunan takaa huutoa ja näin jonkun anovan apua. Hyppäsin ikkunasta alas, vaikka nilkkaani sattui niin että tuntui kuin kuolisin kipuun. Juoksin ääntä kohti ja näin kaivon reunalla vaatteen palan. En nähnyt ketään, mutta katsoin kaivoon ja siellä oli noin kuusi vuotta vanha pieni tyttö. Hän pyysi minulta apua ja minä en ollut ilkeä tyttö joten autoin hänet ylös kaivosta.  Tyttö katsoi pienillä ruskeilla nappisilmillään minua, kyyneleet silmissä. Minä kysyin tytöltä miten hän joutui kaivoon ja tyttö vastasi ääni vapisten, että hän karkasi kotoa. Ihmettelin miksi, mutta en viitsinyt kysyä, otin tyttöä kädestä ja vein hänet huoneeseeni.

 Tytöstä tietoa: Tytön koti on kaukana tarinamme tyttöä. Lento matkan päässä, Saksassa. Tytön isä Ronald oli 54 vuotta vanha mies, joka oli jäänyt leskeksi 5 vuotta sitten, kun tytön äiti oli ajanut kolarin kuorma-autoa päin. Äiti oli menehtynyt heti, mutta tyttö oli kuin ihmeen kaupalla jäänyt eloon. Isä on ollut vankilassa 5 kertaa, koska hän on pahoinpidellyt muita.

 Palataan tarinaan, niin mihin jäinkään. Nyt muistan! Gaby vei tytön huoneeseensa.
 ”Niin mikä sinun nimesi on tyttö? ”                                        Tytön ääni värähteli kun hän kertoi tarinansa: ”Pakenin isääni.” Pienen tytön silmät täyttyivät kyynelistä, yritin lohduttaa tyttöä, mutta turhaan ja pyysin häntä jatkamaan tarinaansa.                                                                            ”Siis pakenin isääni, koska…” Taas tytön silmät punersivat kyynelistä. ”Koska… Isäni… Löi… Minua ja haukkui…” Tyttö alkoi itkeä otin hänet syliini. Lohdutin, hoivasin, hän oli hyvin sairas. Yhtäkkiä äitini tuli huoneeseeni ja kysyi miksi tuo tyttö on täällä ja kerroin hänelle sen minkä hän oli kertonut minulle. Äitini sanoi minulle, että pidä hänet huoneessa, älä päästä häntä pois huoneesta, en halua poliisia talooni.

 Tytön herättyä kysyin hänen nimeänsä. Hän sanoi nimekseen Marié, niin kuin lammaspaimen. Ja silloin näin Marién ensimmäisen kerran hymyilevän. Hän oli hyvin pienikokoinen, hänellä oli ruskeat kiharat hiukset ja pienet ruskeat silmät. Tyttö hymyili aina, hän kertoi sen ollen ensimmäinen kerta kun hän itki.

 Silloin kuulin alhaalta huutoa, hänen isänsä huusi häntä. Kysyin Mariéltä haluaako hän mennä ulos isänsä luo, mutta hän ei halunnut. Sitten kuului: ”JOS ET TULE ULOS SIELTÄ RAIVAAN JOKA IKISEN TIELTÄNI!”


// Ancka vaihtoi ikärajan muotoon K-11, koska K-10 ei ole käytössä.
« Viimeksi muokattu: 22.03.2009 01:02:40 kirjoittanut Ancka »