Kirjoittaja Aihe: Sekava Suhde, K-11 (D/Hrm, Hrm/SK) 4/4, FF10  (Luettu 6724 kertaa)

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 121
Sekava Suhde, K-11 (D/Hrm, Hrm/SK) 4/4, FF10
« : 08.10.2008 23:11:10 »
Title: Sekava Suhde
Author: Amy Malfoy
Pairing: Draco/Hermione, Hermione/SK
Rating: K-11
Genre: romance, drama, het,
Disclaimer: J.K. Rowiling omistaa Potter -Universumin ja minä vain laitan hänen hahmonsa tanssimaan minun pillini mukaan.
Warnings: ei tarvita teräksisiä hermoja tämän lukemiseen.
Summary: Miten käy, kun erään riidan jälkeen Hermione kääntääkin ajankääntäjää hieman liian monta kertaa, törmää samalla Dracoon ja he huomaavat seisovansa professori Kalkaroksen edessä, tosin mies on samanikäinen kuin he.

A/N: Tällainen sitten tuli väkerrettyä töissä kun sain idean :)
Eli osallistuu albumihaasteeseen (Leona Lewis: Spirit) Whatever it takes sekä
Fan Fiction10 sanalla Loppu
Biisin sanat laitan viimeisen osan perään :)




Luku 1

Hermione käveli raivoissaan käytävää kohti kirjastoa. Samalla hän kaivoi kaapunsa taskusta pitkän kaulakorun, jonka päässä oli tiimalasi. Hänen olisi pitänyt palauttaa se kolme vuotta sitten, mutta oli päättänyt pitää sen itsellään. McGarmiwa ei ollut muistanut koko asiaa, eikä Hermione ollut käyttänyt ajankääntäjää moneen vuoteen. Nyt hän aikoi sen tehdä, vain saadakseen kostaa eräälle tietylle punapäälle.

Hermione oli yleensä hyvin tasapainoinen ja hyvin käyttäytyvä oppilas, mutta se mitä Ron oli tehnyt oli saanut Hermionen veren kiehumaan. Nyt tyttö käänteli tiimalasia ylösalas, hänen piti päästä taaksepäin vain muutama tunti, mutta hän oli niin raivoisissa ajatuksissa, ettei tajunnut ollenkaan kuinka monta kertaa oli ajankäännintä kääntänyt. Hän ei myöskään huomannut, että juuri sillä hetkellä, kun hänen tulisi kadota, hän saapui käytävän päähän, ja kulmasta kääntyi juuri hahmo häneen törmäten. He eivät edes ehtineet osua maahan kun he jo katosivat.

Pyöriminen ja äänten sekamelska kesti hetken ja sitten he rämähtivät lattialle. Hermione kirosi raskaasti kaiken mahdollisen ja nousi istumaan. Hän näki vieressään platinahiuksisen pojan ja sulki silmänsä.
”Kaikista maailman ihmisistä juuri SINÄ!?” Hermione sanoi vihaisena ja Draco nousi myös istumaan.
”Mitä ihmettä sinä oikein teit?” Draco kysyi ja katseli ympärilleen, mustahiuksinen poika käveli heidän luokseen huvittunut ilme kasvoillaan.
”Kyllä sitä parempiakin paikkoja löytyy, kuin keskellä käytävää.” Poika sanoi. Hermione tajusi heti mitä poika ehdotti ja nousi vikkelästi ylös, punan kohotessa hiljalleen tämän poskille.
”Pidä sinä huoli vain omista asioistasi!” Hermione sihahti ja lähti kävelemään kohti portaita. Hetken kuluttua Draco otti tämän kiinni.
”Mitä helvettiä sinä oikein teit?” Draco kysyi vihaisesti ja tarttui tytön kädestä kiinni.
”En mitään mikä kuuluisi sinulle. Teen vain pari juttua ja sitten voimme palata takaisin.”
”Palata takaisin? Takaisin minne?” Draco kysyi ihmeissään. Hermione riuhtaisi kätensä irti.
”No menimme ajassa taaksepäin idiootti! Vain muutaman tunnin, joten teen yhden jutun ja sitten voimme palata eteenpäin oikeaan aikaan.” Hermione lähti kävelemään kohti muotokuvaa, joka häämötti edessäpäin.

”Tuoko on teidän tienne oleskeluhuoneeseen?” Draco kysyi ja nauroi, mutta katse, minkä Hermione antoi, hiljensi pojan.
”Mustaviinimarjamehu.” Hermione sanoi Lihavalle Leidille.
”Ehei, väärin meni kultaseni.” Maalaus sanoi ja alkoi loilottaa.

Hermione näytti tyrmistyneeltä, juurihan hän oli samoihin aikoihin käyttänyt salasanaa. Hän ei voinut käsittää miten se olisi voitu muuttaa ihan noin vain.
”No eikö neiti kaikentietävä tiedäkään tunnusta?” Draco kysyi nojaten seinään ja virnistäen.
”Herra kuolonsyöjä on hyvä ja on ihan hiljaa ennen kuin neiti kaikentietävä lyö häntä uudemman kerran.” Hermione sanoi ja lähti kohti kirjastoa, siellä oli yleensä muutama rohkelikko, heiltä Hermione voisi kysyä salasanaa.

He saapuivat kirjastoon, joka yleensä niin hiljaisen ja rauhallisena, oli nyt täynnä naurua. Hermione käveli Draco perässään kohti aluetta, jossa oli sohvia ja pöytiä. yhden pöydän ympärille oli kerääntynyt neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Kaikki nauroivat, paitsi punahiuksinen tyttö, joka oli ristinyt kädet rinnoilleen ja näytti pettyneeltä.

”Äh, hei Lily huumoria kehiin. Ei tämä ole niin vakavaa.” Sanoi mustahiuksinen, melko hyvännäköinen poika. Lily ei vastannut, mutta siirsi katseensa juuri tulleisiin ihmisiin.
”Ai, anteeksi häiritsimmekö?” Lily kysyi. Hermione ravisti päätään.
”Ette, tulin-” Hermione katsahti taakseen. ”-tulimme juuri.” Hän käveli heidän luokseen. Jokin ei ollut hyvin, koska Hermione ei ollut koskaan nähnytkään heitä ja porukka oli kuitenkin sen kaltainen, että se halusi tulla huomatuksi.

”Meillä oli tässä veikkaus juuri Dracon kanssa, että hän ei osaa arvata minä vuonna olette syntyneet.” Hermione sanoi ja Draco katsahti Hermioneen.
”Anteeksi kuinka?!”
”No etkö muista, juuri sanoit, että jos arvaat seuraavien tapaamiemme iät, niin olen sinulle velkaa kermakaljan.” Hermione sanoi ja katsahti merkitsevästi poikaan. Draco huokaisi ja katsoi joukkiota. Hänellä ei ollut mitään aavistustakaan, he vaikuttivat samanikäisiltä kuin he, joten Draco heitti jonkun luvun.
”1980.” Hetken oli hiljaista, kunnes poikajoukko räjähti nauramaan.

”Kuulitko Sarvihaara, synnyt kolmen vuoden päästä!” Mustahiuksinen poika sanoi nauraen. Hermione katsahti hätääntyneenä Dracoon.
”Onko nyt vuosi 1977!?” Draco melkein huusi. Taas hiljaisuus ja tällä kertaa naururemakan aloitti Hermione.
”Ei tietenkään! Nyt on vuosi 1877 pönttö!” Hermione nauroi ja yksi pojista nousi ylös.
”Olen Sirius, keitäs te olette?” Hermione katsoi ihmeissään miestä, joka näytti melko tutulta.

”Olen Hermione, tässä on Draco, olemme tutustumiskäynnillä täällä toisesta koulusta.” Hermione sanoi lopulta. Sirius nyökkäsi ja nyt Lilykin innostui.
”Hei, minä olen Lily, olen rohkelikko. Mistä koulusta te tulette?” Draco katsahti Hermioneen.
”Beauxbatonsista.” Lilyn silmät kiiluivat.
”Hienoa! En ole ennen nähnyt muita koululaisia. Millaista siellä on?”
”Mukavaa, linna on iso ja kauniilla paikalla.” Hermione sanoi. Hän oli toki lukenut muista kouluista kaiken mahdollisen, mutta silti oli vaikeaa yrittää valehdella sujuvasti jostain missä ei ollut koskaan käynyt.

”Millaiset tuvat teillä on?” Lily uteli. Hermionella ei ollut aavistustakaan, mutta jos kukaan heistä ei ollut ennen tavannut muista kouluista tulevia oppilaita, niin valehtelu ei voisi haitata.

”Melko samanlaiset kuin teillä, meidät on jaoteltu kuuteen eri veljeskuntaan ja olemme kaikki todella hyvissä väleissä.” Mies, jolla oli silmälasit hymähti ja Hermione katsahti tähän nopeasti. Mutta joutui kääntämään katseensa takaisin tähän. Hänen edessään istui aivan samanlainen poika, kuin Harry, mutta tämä ei voinut olla Harry, eihän?

”James kuule, eikös sinulla ollut harjoitukset?” Remus kysyi nostaen katseensa kirjasta. Hermione läppäsi kädet suulleen. Tämä ei voinut olla totta, he olivat matkanneet ajassa taaksepäin 20 vuotta. Nyt kun Hermione katsoi ympärilleen, hän tajusi, että Lily, joka hänen edessään seisoi, oli Harryn äiti.

”S-sinä, tai siis, ja hän, te, te olette.. H-Harry…” Hermione takelteli ja Draco tajusi, että nyt oli aika lähteä.
”Pyydän anteeksi hänen puolestaan, olemme matkanneet pitkään emmekä ole syöneet mitään, käymme lepäämään, tapaamme varmaan myöhemmin.” Draco tarttui Hermionea olkapäästä ja retuutti tämän kerrosta ylemmäs ja istutti käytävälle.

”Typerys! Et voi mennä latelemaan tuollaisia heidän edessään! He eivät tiedä mistään muusta kuin tästä ajasta, heillä ei ole aavistustakaan, että me emme tule toisesta velhokoulusta, joten pidä kielesi kurissa!” Draco sihahti vihaisena ja käveli edes takaisin käytävällä. Hermione alkoi pikkuhiljaa rauhoittua ja alkoi miettiä vaihtoehtoja.
”Olemme tulleet parikymmentä vuotta takaperin, meidän on päästävä takaisin.” Hermione sanoi ja veti kaulastaan ajankääntimen.

”Hienoa, se on yhä ehjä, no eiköhän lähdetä.” Draco sanoi ja käveli Hermionen vierelle.
”En yhtään tiedä, kuinka monta kertaa pitää kääntää.” Hermione sanoi kauhuissaan, pahimmassa tapauksessa he saattaisivat joutua vielä kauemmas, tai kauas tulevaisuuteen, mikä ei sekään olisi hyvä vaihtoehto.

”No mennään kirjastoon. Mutta niin, etteivät ne tyypit näe meitä uudestaan.” Draco sanoi ja he lähtivät portaita alas, mutta melkein törmäsivät mieheen, joka käveli portaita ylös.
”Du-Dumbledore?” Nyt oli Dracon vuori ällistyä. Dumbledore oli melkein samannäköinen, kuin heidän ajassaan, muutamia ryppyjä oli toki vähemmän, mutta samanlainen hymy oli yhä vanhan miehen kasvoilla.

”Kas, hei. Keitäs te olette?” Dumbledore kysyi.
”Öh, tuota, tulimme, tuota, toisesta velhokoulusta, Bexbuttonsista” Draco takelteli ja Hermione katsahti poikaan huvittuneena, tuoko muka menisi läpi kaikkien aikojen mahtavimmalta velholta.
”Teilläpä on kiinnostava koulun nimi, kovin samanlainen kuin Beauxbatonsilla, mutta ettehän te toki sieltä ole, koska kyllä te sen osaisitte lausua.” Dumbledore sanoi huvittavalla äänellä ja Hermione huokaisi.

”Professori, me emme ole sieltä, me olemme tässä koulussa. Tosin me tulemme tähän kouluun vasta neljäntoista vuoden päästä.” Hermione sanoi. Dumbledore katsoi ihmeissään paria ja nyökkäsi viimein.
”Miten te tänne eksyitte?”

Hermione otti ajankääntimen esille ja antoi sen Dumbledorelle tutkittavaksi.
”Pyöräytin ajankäännintä hieman liian monta kertaa, minun ei pitänyt palata ajassa taaksepäin kuin muutama tunti.” Hermione selitti ja kyyneleet alkoivat kirvoittaa tytön silmiä.

Dumbledore oli hetken hiljaa ja tutki ajankäännintä.
”Parasta olisi että minä tutkisin tätä hieman ja kertoisin sitten tarkan kierrosmäärän mitä tarvitsette päästäksenne takaisin, tarvitsen päivämäärän ja kellonajan.” Hermione mietti hetken.
”15.5.1997 ja kello on noin 17.00” Dumbledore nyökkäsi ja kääntyi sitten ympäri.
”Öhm, professori. Mitä minä, tai siis me, teemme nyt?” Hermione kysyi. Dumbledore kääntyi ympäri.
”Lähetän pyynnön että saatte muutamia koulutarvikkeita ja lisäkaavun, voitte yöpyä Rohkelikkojen tuvassa, salasana sisulisko.” Sitten Dumbledore lähti ennen kuin Hermione ehti sanoa muuta.

***

A/N ensimmäinen luku oli vähän lyhyt, mutta koska tämä on jo kirjoitettu valmiiksi, niin lukuja voi vain lisätä (4-5 osaa) Eli kommenttia kommenttia :)

~Amy
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 04:28:09 kirjoittanut Kaapo »

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

José

  • ***
  • Viestejä: 132
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #1 : 08.10.2008 23:41:36 »
Tämä on ensimmäinen sinun kirjoittama ficci minkä luen. Tämä oli hyvä. Sait mielenkiintoni herämään heti, kun tajusin ketä kirjastossa oli.

Ja tietysti tässä on lempiparitukseni 8) Seve ja Hermy ja Hermy&Draco. *drool*

Kirjoitusvirheitä en huomannut..

Jatkoa!!!  ::)
"Usein Dracon päässä ei liiku muuta kuin silmät."

Sirina Black

  • Queen of the Beasts
  • ***
  • Viestejä: 4 167
  • Love is a killer that never dies.
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #2 : 09.10.2008 09:48:47 »
Ihan mielenkiintoinen ficci...  ;D
Virheitä en huomannut, teksti oli sujuvaa... Ei haittaa vaikka luku olikin vähän lyhyt.
Jatkan lukemista, kunhan lukuja tulee lisää.

Jatkoa!
Sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Index librorum prohibitorum.
Tempora mutantur, nos et mutamur in illis.

Kahvin tulisi olla mustaa kuin helvetti, väkevää kuin kuolema ja makeaa kuin rakkaus.

Out There

  • ***
  • Viestejä: 615
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #3 : 09.10.2008 10:37:46 »
Tämäpä mielenkiintoinen! Hermione ja Draco jumittu toiseen aikaan keskenään! Parituksetkin lupailee hyvää.
Erittäin mukaansatempaava ja kiinnostava tarina :)
Lisää vaan kehiin! ^^
How about, I give you the finger, and you give me my phone call.

Kivikausi

  • Retard
  • ***
  • Viestejä: 628
  • дьявол
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #4 : 09.10.2008 12:28:24 »
Minäkään en muistaakseni ole lukenut sinulta yhtään ficciä, joten ensikertalaisia ollaan. :) Saa nähdä, mitä tästä kehkeytyy. Tähän mennessä oli ihan sujuvaa tekstiä eikä juonikaan vaikuta pahemmalta, vaikka olenkin melko samanlaisen joskus lukenut. Siinä muistaakseni Harry, Ron ja Hermione päätyivät kaikki kelmien aikaan ja selittivät olevansa Durmsdrangista. Paritus oli myöskin Sev/Herm. Mutta eihän tästä vielä tiedä, mitä on tulossa, joten ei voi samanlaisuudesta sen enempää vielä sanoa. ;D

Mutta juu, jatkoa vain!

Ainiin, teit Dracosta mukavan järkevän oloisen ja rauhallisen. Kirjoista kun siitä saa useimmiten niin kärkkään kuvan.  Tässä ei tuntunut siltä, mutta pysyi silti jokseenkin ic:nä.
Сам заварил кашу, сам и расхлебывай.

An I for detal.

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 121
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #5 : 10.10.2008 23:37:53 »
sirushio Kiitos paljon, nuo paritukset ovat myös omia lemppareitani :D

Kelmikiti Laitetaas sitte seuraava osa tulemaan :)

Sirina Black Tuleehan niitä :) vielä en osaa sanoa, että jaanko ficin neljään vai viiteen osaan, se selviää parin luvun jälkeen :)

Out There Kiitos paljon! Jatkoa luvassa...

Kivikausi Olen myös lukenut muutaman ajassa matkustamis-ficcejä ja niistä on lähtenyt omia ideoita liikkeelle :) (enemmänkin ne ovat olleet Tom/Herm paritusta) Mutta mukavaa, että pidit Dracosta, hän on välillä sellainen hahmo, joka on vaikea pitää IC:nä :D

Kiitos paljon kommenteista ja toivottavasti niitä tulee vielä lisää :)
Mutta tässä luku 2, jossa Hermione pääsee pussailemaan ja tutustumaan uuteen ihmiseen

LUKU 2

”Siis mitä! Kuinka kauan me joudumme olemaan jumissa täällä!” Draco meuhkasi. He olivat saapuneet tyhjään oleskeluhuoneeseen, tunnit olivat juuri päättymässä ja Hermione yritti kuumeisesti miettiä peitetarinaa jonka he molemmat muistaisivat.

”Eli olemme Beauxbatonsista, muista se, olemme seitsemännellä luokalla ja siellä on siis kuusi veljeskuntaa jotka ovat-” Hermione katsoi merkitsevästi Dracoon, joka näytti yllättyneeltä.
”Juu, ööh, siis, Chinon, Lusigna, Cathar, Gailland, Gironde ja Charente.” Draco sanoi pienen pohtimisen jälkeen ja Hermione nyökkäsi tyytyväisenä.
“Ja miksi sinä et voi kuulua Lusignaan?” Hermione tenttasi.
”Koska se on vain tytöille.” Draco sanoi ja haukotteli.
”Kuule Granger, olemme käyneet nämä läpi jo tuhat kertaa, en minä unohda kuitenkaan mitään.”

”Mikä on meidän veljeskunta ja kuka sitä valvoo?” Hermione tivasi.
”Me kuulumme Chinoniin ja valvojamme on -” Oleskeluhuone täyttyi melulla, kun poikajoukkio saapui nauraen ja puhellen.
”Kuule James, jos vielä teet jotain tuollaista ruikulille, tämä varmaan saa elinikäisiä traumoja.” Sirius sanoi ja katsomatta yhtään, rämähti sohvalle makaamaan suoraan Hermionen päälle.

Tyttö päästi pienen äänen ja tuijotti Siriusta jonka pää makasi tytön sylissä.
”Viitsitkö siirtyä Sirius.” Hermione sanoi ja yritti työntää poikaa pois.
”Nääh, enpä taida, en ainakaan ennen kuin kerrot hieman itsestäsi. Tiedämme vain, että te olette ranskasta.” Hermione huokaisi.
”No meidän tupamme on Chinon ja olemme viimeisellä luokalla.” Hermione sanoi ja työnsi uudemman kerran, mutta Sirius ei nähtävästi halunnut liikkua mihinkään.

”Anturajalka älä kiusaa meidän vieraitamme tai he aloittavat sodan meitä vastaan.”
”Jonka me, äh, tulemme vielä voittamaan.” Hermione sanoi ja katsoi ärsyyntyneenä Siriusta. Tämä oli aivan uusi puoli miehestä, joka varmaan haihtuisi pois Azkabanin aikana, nyt Hermione oikeasti tajusi kuinka paljon ajat olivat muuttaneet miestä. Ja Hermione ei voisi kertoa tälle, mitä tulisi tapahtumaan. Nyt kun Hermione ajatteli, hän katseli Harryn vanhempia, jotka tulisivat kuoleman neljän vuoden päästä. Hermionen katse osui lyhyenläntään poikaan, joka istui Remuksen vierellä ja tutki tämän läksyjä.
Viha kuohui tytön sisällä, kun hän näki sen ihmisen, joka tuhoaisi tämän porukan.

Draco katsoi ihmeissään Hermionea ja ymmärsi, että tämä taisteli kaikin keinoin, ettei huutaisi jotain tyhmyyksiä. Hermione laski katseensa takaisin alas Siriuksen hymyilevän epäilyttävästi.

”James tiedätkö mitä.” Sirius sanoi siirtämättä katsettaan.
”No mitä Sirius.” James kysyi hienostelevasti ja kummatkin tyrskähtivät.
”Muistatko kun puhuimme siitä Jessicasta.”
”Juu, taidanpa muistaa, kuinka niin.”
”No tämä on viisi kertaa parempaa.” Sirius sanoi ja James käänsi katseensa Siriukseen niin nopeasti, että kuului pieni naksahdus.

”Et ole tosissasi.” James sanoi
Sirius nyökkäsi ja kummatkin hymyilivät entistä salaperäisemmin.
”Kuule, jos nyt vaan viitsisit siirtyä.” Hermione sanoi ja laski taas kerran katseensa Siriukseen, ja mitä tämä teki yllätti niin Hermionen, kuin melkein kaikki muutkin lähistöllä.
Sirius nosti päätään ja kiersi kätensä Hermionen niskan taakse ja suuteli tyttöä.
Se tuntui kestävän ja kestävän, kunnes Hermione räväytti silmänsä auki, tajusi mitä teki ja työnsi Siriuksen lattialle.

Tyttö nousi pelästyneenä ylös pidellen suutaan.
”Mitä sinä oikein teet!” Hermione huusi ja peitti suunsa käsillään. Draco oli melkein yhtä ihmeissään ja tarkasteli tilannetta.
Sirius nousi ihmeissään lattialta.

”Mikä hätänä? Oliko se noin kauheaa?” Sirius kysyi ja naurahti. Hermionea ei todellakaan naurattanut, hän halusi vain juosta pois ja äkkiä.
Hermione kohtasi Dracon katseen ja teki päätöksen jota tiesi, että tulisi katumaan.
”Seurustelen Dracon kanssa!” Hermione sanoi ja veti pojan kädestä viereensä.
Draco katsoi ihmeissään tyttöä ja arveli tämän kadottaneen viimeisetkin järjen hivenet.
”Ai ihanko totta, ja tunne on molemmin puolista?” Sirius kysyi ja naurahti.

Hermione käänsi Dracon itseensä päin ja suuteli tätä. Dracon ilme suli ja tämä seisoi vain paikallaan hetken. Sitten he irtautuivat ja Hermione kohautti olkiaan ja lähti ulos oleskeluhuoneesta.
”Hän taitaa todella tykätä sinusta.” Lily sanoi iloisesti Dracolle, joka ei oikein tiennyt mitä tehdä, kuraverinen oli juuri suudellut häntä, mutta mikä pahinta, Granger oli ollut aivan loistava suutelija ja Draco oli nauttinut siitä.

Hermione käveli pitkin käytävää ajatukset aivan muissa maailmoissa. Mitä hän oli juuri tehnyt? Hän oli suudellut Malfoyta? Suudellut!! Hermione pudisti päätään, se oli kaikki vain kulissia, hän vihasi Malfoyta, eikö vihannutkin? Miksi suudelma oli sitten tuntunut niin oikealta? Miksi se oli tuntunut taivaalliselta, ihanalta, kutsuvalta, hän olisi voinut suudella Malfoyta joka puolelle ja-..

Taas kerran Hermionen ajatus katkesi, kun hän törmäsi johonkuhun.
Mustahiuksinen poika nousi ylös ja ryhtyi keräilemään tavaroitaan jotka oli levinnyt ympäri käytävää.
Hermione kumartui ja nosti Tylypahkan Historian. Poika kohotti katseensa ja Hermione tunnisti tämän samaksi pojaksi, jonka he olivat tavanneet heti ensimmäisenä.

”Anteeksi kauheasti, en yhtään katsonut minne kävelin olin niin ajatuksissani.” Hermione sanoi ja katsoi poikaa, joka kohotti katseensa. Tämä oli todella tutun näköinen, mutta Hermione ei saanut päähänsä ketä poika muistutti.
”Ai, ei, ei se mitään. Minä en myöskään katsonut eteeni.” Poika sanoi ja nousi ylös pidellen pergamenttikasaa, joka heilui uhkaavasti. Yksi pergamentti lipsahti ja leijaili alas. Hermione nosti sen ja näki, että se oli osa liemien esseetä. Se kertoi Felix Felicis nimisestä juomasta.

”Oi kirjoitatko sinä tästä!?” Hermione sanoi innoissaan ja poika nyökkäsi arasti.
”Voi olen aina halunnut tietää miten se toimii, kun emme ole koulussa päässeet tutustumaan siihen.” Hermione sanoi innoissaan ja poika hymyili hiukan.

”Olen menossa kirjastoon, haluatko tulla mukaan? Uskon, että siellä on paljon sellaisia kirjoja joita et ole lukenut. Kuten tuo.” Poika osoitti Hermionen kannattelemaa suurta kirjaa.
”Ai tämä vai, olen luk- tai siis niin, olisi hienoa lukea toisen koulun historiasta!” Hermione sanoi ja he lähtivät kohti kirjastoa.

He istuivat suuren hiljaisuuden vallitessa ja Hermione luki Tylypahkan Historiaa, hän oli lukenut sen jo kolmesti, mutta viime kerrasta oli jo hieman yli vuosi, joten Hermione ei pistänyt pahakseen. Aina välillä hän huokaisi, kun luki Tylypahkan perustajista jotain.

”Anteeksi jos häiritsen, mutta onko teidän koulussanne tuollaista historiikkia?” Poika kysy hetken kuluttua.
”On meillä, tosin suppeampi ja tylsempi, kuin teillä, mutta pieni opus on.” Hermione sanoi hymyillen. Hän keksisi jotain jos olisi tarvetta, mutta näytti siltä, että pojan ei tarvitsisi tietää enempää.

Hetken oli hiljaista, kunnes poika taas keskeytti varovaisesti.
”Tiesitkö muuten, että meillä on vappukarnevaalit huomenna.” Hermione nosti päänsä.
”Onko! Wau hienoa, meidän aikanamme-tai siis koulussa ei ole mitään tuollaisia!” Hermione sanoi. Olisi mahtavaa päästä naamiaisiin.

”No tiedän, että tämä kuulostaa todella törkeältä ja en pahastu, mutta haluaisitko tulla kanssani sinne?” Poika kysyi. Hermione mietti hetken, poika oli todella mukava ja nautti koulunkäynnistä samoin kuin Hermione.
”Juu voin tulla, minulla tosin ei ole mitään karnevaaliasua.” Hermione sanoi surullisena.
”Huomenna on ylimääräinen Tylyahon reissu, jolloin voi käydä kaupoilla.” Poika sanoi innoissaan.

”Selvä, se on sovittu, monelta me näemme?” Hermione kysyi.
”Ne alkavat seitsemältä, joten jos tapaisimme tasalta tyrmiin johtavan käytävän edustalla, siinä on yleensä hiljaista.” Poika sanoi ja tyttö nyökkäsi.
Hetken kuluttua poika toivotti hyvät yöt ja lähti kirjastosta, jättäen Hermionen mietteisiinsä. Tyttö ei tiennyt, kuinka kauan oli istunut siinä, mutta jossain vaiheessa hän tajusi, ettei tiennyt edes pojan nimeä. Mutta se varmasti selviäisi huomenna.

Hän lähti kohti Rohkelikko tornia ja astuessaan sisään näki, että oleskeluhuoneessa oli selvästi jokin kisa käynnissä.
Hermione tunnisti toisen pojista Siriukseksi ja toinen oli James, he väänsivät kättä ja heidän ympärillään oli innostuneita ihmisiä. Lily seisoi kädet puuskassa eikä tiennyt suuttuako vai nauraa. Hermione käveli tämän luokse.

”Mitä täällä on tekeillä?” Hermione kysyi.
”En tiedä, he vain päättivät yhtäkkiä alkaa kisailla.” Hermione katseli ympärilleen ja näki Dracon istuvan sohvalla, eikä poika oikein jaksanut innostua tapahtumasta.
Pian kuului riemunkiljahduksia ja James tuli iloisena Sirius perässään Lilyn vierelle.

”Tässä olen!” James sanoi levittäen kätensä.
Lily ja Hermione katsoivat kummatkin kulmat kohollaan poikaa.
”Mistä sinä oikein puhut James?” Lily kysyi.
”No minä voitin Siriuksen, joten sinä tulet kanssani naamiaisiin!” James sanoi iloisena.
”Anteeksi!” Lily huudahti ja yhtäkkiä tämän silmät muuttuivat vihaiseksi.
”M-mikä hätänä? Luulin, että sinä haluat mennä naamiaisiin.”
”Totta kai minä haluan! Mutta en minä mikään palkinto ole!” Lily puuskahti vihaisena ja astui Jamesin ohi.

”No jos et mene Jamesin kanssa, tule minun kanssani.” Sirius sanoi ja levitti nyt vuorostaan käsiään.
”No en todellakaan!” Lily käveli sohvan eteen.
”Draco, tuletko kanssani tanssiaisiin?” Lily kysyi ja hymyili säteilevästi.
Draco häkeltyi ja katsoi Lilyä, James päätti ottaa ohjat.

”Eikös me juuri todistettu, että nämä kaksi seurustelevat?” James kysyi ja osoitti Hermionea ja Dracoa.
Lily käänsi katseensa Hermioneen ja kauhistui.
”Voi ei!” Sitten hän juoksi kohti tyttöjen makuusalia ja Hermione seurasi pian perässä.

Lily istui sängyllään valmiina itkemään.
”Voi ei! Olen todella pahoillani, unohdin kokonaan, tai siis, kun minua ärsytti James ja Sirius, ja-” Lily peitti kasvonsa ja Hermione käveli tämän luokse.
”Hei ei hätää. Emme me seurustele.” Hermione sanoi ja Lily nosti päänsä.

Vihreät silmät säihkyivät ja Hermione tajusi nyt, miksi kaikki sanoivat, että Harryllä oli äitinsä silmät, ne todella olivat aivan samanväriset, niistä heijastui se sama myötätunto ja lämpö.

”Ai, no, mikä se suudelma sitten oli?” Lily kysyi.
”Yllätyin vain Siriuksen lähentelystä, se ei ole oikein taktiikka, jolla minut saa,” Hermione sanoi ja tytön eivät pystyneet muuta kuin hymyilemään.
”No oletko sinä jo löytänyt parin?” Lily kysyi innoissaan.
”Juu, en tosin tiedä hänen nimeään, törmäsin häneen käytävällä ja juttelimme kirjastossa, hän tuntui mukavalta.” Hermione sanoi ja tunsi poskiensa punertavan.
”No haluatko tulla kanssani Tylyahoon huomenna, voisimme katsella sinulle naamiaisasua.” Lily sanoi innoissaan ja Hermione suostui.

Dumbledore oli loihtinut seitsemäsluokkalaisten tyttöjen ja poikien makuusaleihin ylimääräiset sängyt, jotta Hermione ja Draco voisivat viettää aikaansa mahdollisimman mukavasti.
Lauantaiaamuna monet lähtivät kohti Tylyahoa ja Hermione oli innoissaan, koska heillä ei heidän aikanaan ollut kertaakaan naamiaisia, vain yhdet tanssiaiset.

Ilta saapui nopeasti ja Hermione oli aivan innoissaan. Hän oli löytänyt naamiaisasukseen keijukaisasun, joka oli vihreä ja hän oli löytänyt myös siivet, jotka oli saanut kätevällä loitsulla kiinni ihoon.
Lily oli pukeutunut kauniiseen pitkään kreikkalaistyyliseen mekkoon ja oli taikonut hiuksensa vaaleaksi.

”Ihana asu Lily!” Hermione sanoi, kun Lily asetteli pientä seppelettä.
”Kiitos, olen hieman lueskellut kreikkalaista mytologiaa” Lily sanoi hymyillen ja Hermione aavisti, minkä hahmon Lily oli valinnut.
”Afrodite?” Hermione kysäisi, kun he astuivat oleskeluhuoneeseen. Lily katsoi kiinnostuneena Hermionea.
”Ai sinäkin tiedät jotain jästien mytologiasta.” Lily sanoi innoissaan.
”Jästisyntyinen, opin paljon vanhemmiltani.” Hermione sanoi ja Lily nyökkäsi.
”Sama täällä. Miten Beauxbatonsissa käyttäydytään jästisyntyisiä vastaan?” Lily kysyi, kun he astuivat käytävälle.

”Melko huonosti, monet luulevat olevansa paljon puhtaampia ja tärkeämpiä, kuin ne, jotka eivät tule puhdasverisestä suvusta.” Hermione sanoi ja pyöritti silmiään.
”Täällä ollaan melko samalla kantilla, mutta toisaalta on myös niitä, jotka eivät pidä omasta puhdasverisyys taustastaan.” Lily sanoi ja katsahti taakseen, Hermione seurasi Lilyn katsetta ja ymmärsi, kenestä tämä puhui.

***

A/N Siinäpä se :) Ja komenttia saa sitten laittaa, koska se on ainoa ravintoni! (Ettehän halua ottaa niskoillenne nälkään kuolleen finiläisen kuolemaa? *puppyeyes*) Seuraava luku tulee kun on tullakseen :)

~Amy

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

Sirina Black

  • Queen of the Beasts
  • ***
  • Viestejä: 4 167
  • Love is a killer that never dies.
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #6 : 10.10.2008 23:53:33 »
Oi voi... Taitaa Hermionen deitti olla Severus Kalkaros, tuo ihanainen rasvatukkainen adonikseni...  ;D

Edelleenkään en virheitä huomannut, teksti oli sujuvaa ja jälleen niin koukuttavaa... Harmi vaan kun näillä luvuilla on paha tapa loppua kesken...  ;D

Koska rakentava lomailee ilmeisesti Tampereella, tämä kommentti on lyhyt ja mitä ilmeisemmin myös täysin rakentavan vastakohta... ;D

Mutta minä pyydän, ei minä rukoilen vaikka polvillani, että jatkat nopeasti...  ;D
Sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Index librorum prohibitorum.
Tempora mutantur, nos et mutamur in illis.

Kahvin tulisi olla mustaa kuin helvetti, väkevää kuin kuolema ja makeaa kuin rakkaus.

José

  • ***
  • Viestejä: 132
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #7 : 10.10.2008 23:59:40 »
Oi kiitos! Tämä loppui liian lyhyeen. :( Odotan innolla Seven ja Hermyn deittiä ja Jamesin + kumppaneiden reaktiota. Toivottavasti Hermione on mukava Kalkarokselle ja puolustaa tätä. :D

Jatkoa odotelen. :)
"Usein Dracon päässä ei liiku muuta kuin silmät."

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 121
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #8 : 16.10.2008 12:46:55 »
Ui kiva kommentteja :)
Koska isukin kone oli huolettavana en saanut jatkoa laitettua, koska ficci nyt sattuu olemaan tällä koneella, mutta älkööt huolko tässä on kolmas(!?) osa :)

Sirina Black Minun rakentavani on epäilemättä ottanut lopputilin sillä hetkellä, kun astuin ensimmäisen kerran finiin, joten ei huolta :D Ja tässähän sitä jatkoa tulee, toivottavasti taso pysyy samana (oli se sitten huonoa tai hyvää :) )

sirushio No minä olen tälläinen cliffhangereiden väärinkäyttäjä, joten syytä lyhyitä kappaleita siitä :D Mutta Hermionen ja muiden reaktiota saadaan tässä ja seuraavassa luvussa :)

LUKU 3

He saapuivat eteishalliin ja Draco tuli heidän luokseen. Hermione ei tiennyt mitä sanoa. Mies oli pukeutunut mustaan asuun ja naamioon ja vyötäisille hän oli kiinnittänyt miekan ”Mistä sinä tuollaisen asun keksit?”
”Joku oli jättänyt kirjan auki ja näin tällaisen kuvan siinä, ajattelin, että se olisi hyvä asu.” Lily ja Hermione katsahtivat toisiinsa ja hymyilivät.
”Selvä Zorro eiköhän mennä.” Lily sanoi ja Draco katsoi ihmeissään Hermionea, joka hymyili salaperäisesti. Hän itse lähti tyrmiin johtavan käytävää kohti, kunnes kaksi hahmoa pysäytti hänet.
”Odota kaunis neito, älä jätä minua!” Sirius, jolla oli cow boy hattu ja länkkärivarustus seisoi Hermionen edessä. Tyttö yritti niellä naurunpuuskahduksensa, mutta varmasti epäonnistui siinä, koska kruunuun ja punaiseen viittaan pukeutunut James kysyi ylväällä
äänellä:

”Sir Sirius, miksi tämä aateliton käyttäytyy noin meitä kohtaan? Emmekö me muka ole häntä ylempiarvoisia?” Sirius nyökkäsi ja otti esille lyhyen muovisen miekan. Nyt Hermione ei voinut itselleen mitään vaan kikatti niin, että melkein koko halli kaikui.
”Hiljaisuus sinä alempi arvoinen!” James sanoi, mutta pojatkaan eivät voineet pidätellä nauruaan vaan nojasivat toisiinsa.

”Painukaa nyt muualle pätemään.” Hermione sanoi ja pystyi jo hieman hillitsemään nauruaan. Pojat jatkoivat matkaa suureen saliin ja Hermione pääsi vihdoin hieman syrjemmälle.
Häntä vastaan käveli poika, jolla oli smaragdin vihreä huispauskaapu ja naamio kasvoillaan. Hän tuli Hermionen luokse ja nosti naamiota, niin, että Hermione tunnisti pojan.
”Hei.”
”Hei, todella upea asu.” Poika sanoi ja Hermione punastui hieman.
”Mennäänkö?” Poika kysyi ja he kävelivät muiden kanssa kohti suurta salia. Musiikki oli jo alkanut soida ja ihmiset tanssivat mitä kummallisimmissa asuissa.

”Haluatko jotain juotavaa?” Poika kysyi ja Hermione nyökkäsi. Tämä katosi väenpaljouteen ja Hermione lähti etsimään vapaata pöytää. Hän löysi yhden seinustalta ja istui alas etsien katseellaan poikaa.
Lily ilmestyi Hermionen eteen hymyillen iloisesti. Draco oli kadonnut jonnekin.

”Hei! Joko mystinen parisi on täällä!?” Hän kysyi innoissaan ja katseli ympärilleen.
”Juu, hän on hakemassa juomaa, tuolla hän on.” Hermione osoitti vihreään kaapuun pukeutunutta hahmoa, joka oli selin heihin.
”Aa, näyttää ihan komealta täältä katsottuna.” Lily kikatti ja Hermione ei voinut olla nauramatta.
”Hän on todella mukava, en vain vieläkään tiedä hänen nimeään.”
”No olisiko aika vaikka kysyä?” Lily sanoi, veti Hermionen ylös ja työnsi kohti baaritiskiä, jolla poika oli. Hermione sipaisi hiuksensa korvan taakse, jotka oli loitsinut näyttämään keijun korvilta ja astui pojan taakse.
”Hei, tuota, haluaisitko tanssia?” Hermione kysyi ja poika kääntyi ympäri.
”Ai, no, kai minä voin.” Poika laski lasit alas ja he lähtivät tanssi lattialle.

He siirtyivät tanssilattialle ja biisi, jota Hermione ei ollut koskaan kuullutkaan pauhasi soimaan. He tanssivat jonkin aikaa, kunnes siirtyivät takaisin istumaan. He juttelivat kaikenlaista ja jakoivat muutaman suudelman ja Hermione nautti pojan seurasta. Kello alkoi lähestyä yhtä ja ihmisiä lipui yhä sisään ja ulos salista. Hermione heilutti jalkaansa musiikin tahtiin ja unohti täysin, missä oli, se keskeytyi, kun nauravat pojat tulivat heidän luokseen. Sirius ja James pitivät toisiaan pystyssä ja näytti siltä, että he kaatuisivat pienestäkin tönäisystä.

”Terrve Herrmmione, kukassh thämä oonh?” James kysyi ja heilutti pulloa kädessään niin, että sitä roiskui lattialle.
”James ehkä olisi parasta, että te painutte Siriuksen kanssa nukkumaan.” Remus, joka oli juuri myös saapunut paikalle, sanoi.
”Eih nyth Kuutamo, meillä onh bisnekset keksen.” Sirius sanoi. Remus huokaisi ja tökkäsi ystäväänsä kylkeen. Tämä kiljaisi ja loikkasi kauemmas. Molemmat olivat nyt aivan normaaleja.

”Anteeksi heidän puolestaan, he luulevat yleensä, että tuollainen käytös tehoaa tuntemattomiin.” Remus sanoi ja Sirius hieroi kylkeään.
”No anteeksi nyt vaan Remus, mutta meillä ei ole sinun viehätysvoimaasi ja yksinäisen suden luonnettasi.” Sirius sanoi ja vinkkasi silmää. Remu katsoi tätä varoittavasti ja aihe oli käsitelty. Hermione ymmärsi kyllä mistä oli kyse, mutta ei aikonut osallistua siihen, hän ei saisi vaarantaa kenenkään tulevaisuutta

”Mutta kukas tämä sinun poikaystäväsi oikein on?” Sirius kysyi. Poika nousi ylös ja katsoi vihaisesti Siriusta.
”Musta anna olla.” Poika sanoi vihaisesti ja näytti, että kolmikko tunnisti puhujan.
”Ruikuli! Mitäpä kuuluu!” James sanoi innoissaan.
”Hermy, kannattaa vielä perääntyä kun sinulla on mahdollisuus, tämä tässä on ehkä yksi pahimpia-”
”Älä edes yritä lopettaa tuota lausetta Potter.” Poika sanoi vihaisesti. Hermione tajusi, että nyt oli aika vaihtaa maisemaa. Hän astui Jamesin ja toisen pojan väliin ja katsoi vihaisesti Jamesiä.

”Jätä meidät rauhaan, itse olet vain kateellinen kun et löytänyt paria.” Hermione sanoi. James katsoi ensin ihmeissään tyttöä ja räjähti sitten nauramaan.
”Kateellinen! Minäkö?! Ruikulille!? Saanen nauraa! Minä olen sata kertaa parempi kuin Ruikuli! Kaikessa!”
”James, ainoa missä sinä olet parempi on itsekehuissa, joten anna olla!” Hermione tarttui toista poikaa kädestä ja he lähtivät kohti ulko-ovia.
”Sinun ongelmasi hän on sitten kun saat selville mitä hän on tehnyt!” James huusi ja kääntyi Siriuksen puoleen keskustelemaan, miten he saisivat parin erotettua.

Seuraavan viikon aikana Hermione kysyi muutamaan kertaan Dumbledorelta, josko ajankäännin olisi jo valmis, mutta rehtori ei halunnut ottaa riskejä.
”Tarkistan vielä yhden asian ja sitten voin olla varma. Perjantaina kaikki on valmista, tulkaa eteishalliin viideltä, niin pääsette lähtemään.” Hermione huokaisi helpotuksesta ja oli valmis lähtemään. Nyt hän ymmärsi, miksi Sirius oli sanonut Harryn isän olevan aivan eriluokkaa kuin Fred ja George, he eivät vain pilailleet toisten kustannuksilla vaan tekivät paljon muuta.

Hermione oli myös saanut selville, että poika, jonka kanssa hän oli ollut naamiaisissa, oli puoliverinen ja tämän nimi oli Justin. He viettivät paljon aikaa kirjastossa ja poika kertoi Hermionelle kaikenlaista Tylypahkasta, melkein kaikki oli sellaista tietoa, jotka tyttö jo tiesi, mutta kuunteli silti, koska poika kertoi niin suurella intohimolla ja vakuuttavalla äänellä historiasta kaiken pienenkin rippeen, että se teki Hermioneen vaikutuksen.

****
A/N Jonkinsortin laki varmasti kieltäisi näin lyhyiden lukujen julkaisemisen, mutta minkäs teet :D
Mutta jos olette kiltisti niin laitan viimeisen osan jo huomenna, tai viimeistään Sunnuntaina :D
Seuraavassa luvussa Kalkaros selvittää päätään ja Draco tekee jotain dramaattista :D (kuvitelkaa nuo pienemmässä mittakaavassa ja voitte jo arvata mitä viimeisessä luvussa tapahtuu :) )

~Amy, joka on hymiöiden ylikäyttäjä :D

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

Sirina Black

  • Queen of the Beasts
  • ***
  • Viestejä: 4 167
  • Love is a killer that never dies.
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #9 : 16.10.2008 13:51:01 »
Ihana luku, jälleen kerran...  ;D

Ei moitittavaa, virheitä en löytänyt ja oli niin maan perskeleen koukuttava, jälleen kerran... ;D

Jep, kyllä, ehdottomasti rakentava kommentti on edelleen kadoksissa... Ties missä päin maailmaa sekin taas pyörii. ;D Tai maailmankaikkeutta.. No, kadoksissa mikä kadoksissa...

Jatkoa, toivoo hän... ;D Kiitosh!
Sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Index librorum prohibitorum.
Tempora mutantur, nos et mutamur in illis.

Kahvin tulisi olla mustaa kuin helvetti, väkevää kuin kuolema ja makeaa kuin rakkaus.

José

  • ***
  • Viestejä: 132
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #10 : 16.10.2008 15:28:16 »
kiitos taas uudesta luvusta!  :D Se oli laittoman lyhyt, mutta sitäkin parempi. ;D Toivottavasti ollaan kilttei, että saadaan uus luku jo huomenna. ;D En malta odottaa.
"Usein Dracon päässä ei liiku muuta kuin silmät."

Kinuskitoffee

  • Eskapisti
  • ***
  • Viestejä: 82
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #11 : 17.10.2008 10:08:13 »
Mahtava ficci, kiitokset kirjoittajalle!  :D

Yhden virheen löysin 3. luvusta, kun tarkkaan syynäsin:
Lainaus
Remu katsoi tätä varoittavasti ja aihe oli käsitelty

Muuten teksti oli helposti luettavaa, mutta aika nopeasti etenevää.  :)

~Kinuski
Say one, more word,
I double-dare you,
It's my world, you're in it,
It'll take it down in a minute

Nabi.

  • ***
  • Viestejä: 267
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #12 : 18.10.2008 20:13:09 »
Mahtavaa :D Minä pidin... Aivan loistavaa... Draco/Hermione ei oo oikeen tullu tai Hermione/Severus, mutta kaikki aikanaan xD Jatkoa?
Everyone thinks that I have it all
but it’s so empty living behind these castle walls
nobody knows i’m all alone
but there’s no place to fall.

HBP

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #13 : 19.10.2008 01:58:23 »
Eikä, mitä ihmettä. Eikö tää ollutkaan valmis? Voi kirottua, minä niin aina yritän vältellä kaikkea keskeneräistä. Olen kärsimätön, ja jos joudun odottamaan liian kauan niin dementia iskee :D Noh.. Tykkään kovasti, ja jatkoa odottelen nyt innolla. Rakentavaa en osaa antaa sen paremmin kuin mitään muutakaan järkevää kommenttia. Kiitos kiitos nyt kovasti vain ja pian lisää luettavaa kehin, eikösjuu?

~HBP

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 121
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK)
« Vastaus #14 : 19.10.2008 12:48:57 »
Sirina Black Kiitos taas kommentista ja mukavaa, että olet jaksanut lukea, vaikka osia on tullut vähän milloin tuppaa :D Mutta viimeinen osa tuleepi nyt!

sirushio No meni vähän yli perjantain, mutta tulipahan silti :)

Kinuskitoffee Pitää jossain vaiheessa katsoa, että missä tuo virhe on koska en muista yhtään ;D, mutta hyvä, että ei löytynyt kauheasti virheitä

Nabi. Aivan, toivottavasti pääset kuitenkin joskus nauttimaan enemmänkin Draco/Hermionesta, koska se todella on upea paritus :D *köhköh*

HBP No ei tarvitse kauaa odottaa, koska tässä tulee nyt viimeinen osa, ja sitten se on valmis! ;)




LUKU 4


Perjantai saapui ja he kävelivät Justinin kanssa käytävällä, Hermione ei ollut vielä kertonut pojalla, mutta tiesi, ettei voinut enää jättää asiaa kertomatta.
”Kuule Justin, minun täytyy kertoa sinulle jotain.” Hermione sanoi ja otti poikaa kädestä kiinni. Justin kohotti katseensa Hermioneen ja hymyili luottavaisesti. Hermione ei haluaisi jättää tätä, mutta tiesi, ettei hänellä ollut vaihtoehtoja.

”Me lähdemme Dracon kanssa illalla.” Hermione sanoi surullisesti ja poika pysähtyi.
”Te-te lähdette?” Poika kysyi ja silmät kertoivat surusta, jota Hermione ei halunnut pojan kokevan.
”Kyllä, meidän on aika lähteä, me emme kuulu tänne.”
”Mutta sinähän voit pyytää siirtoa tänne!” Poika sanoi nopeasti. Hermione pudisti päätään.
”Olen pahoillani, mutta meidän on mentävä.”
”No, mutta kirjoitathan minulle!” Poika sanoi surullisesti ja kyyneleet kihosivat Hermionen silmiin.
”Olen pahoillani.” Hermione käveli Justinin kanssa eteishalliin, jossa Draco seisoi jo Lilyn kanssa, hekin näyttivät sanovan hyvästejä ja erkanivat.


”Ai, hei Hermione, hei Severus.” Lily sanoi ja pyyhki silmiään.
”Hei Lily.” Hermione sanoi, sitten jokin sana iski häntä takaraivoon ja hän käännähti ympäri. Mutta heidän takanaan ei ollut ketään. Eteishallissa ei ollut heidän lisäkseen ketään muita.
”Kenestä sinä puhuit?” Hermione kysyi. Lily kurtisti kulmiaan.
”Mitä sinä tarkoitat? Severuksesta.” Lily sanoi ja osoitti katseellaan poika tytön vieressä. Tämä näytti olevansa todella pahoillaan. Hermione irrotti kätensä pojan kädestä ja katsoi tätä kauhistuneena.

”Mi-mitä tämä on? Sinä sanoit, että nimesi on Justin.”
”Olen todella pahoillani Hermione, mutta ajattelin, että, tai siis, en tiedä mitä ajattelin.” Poika sanoi ja näytti olevan todella pahoillaan. Myös Draco ymmärsi mistä oli kyse, koska hän juoksi tukemaan Hermione, joka näytti silti kuin pyörtyisi kohta.
”Mu-Mutta sinä, tai siis hän, ja me, sinä. Sinä valehtelit minulle!” Hermione sanoi kauhuissaan. Severus otti askeleen lähemmäs ja toivoi, että Hermione ymmärsi

”Olen koko elämäni joutunut häpeämään itseäni, varsinkin sen jälkeen, kun tulin Tylypahkaan niin Potter ja Musta ovat käyttäytyneet kuin olisin maailman inhottavin asia, en halunnut että he saavat tietää meistä, koska he olisivat yrittäneet estää sinua ja kertoneet asioita, jotka eivät ole totta. Hermione olen pahoillani.” Kyyneleet täyttivät tytön silmät.

Tämä ei ollut sama henkilö, joka opetti heille liemiä, tämä oli poika johon Hermione oli ihastunut ja melkein voinut rakastuakin, mutta nyt se kaikki oli pilalla. Hermione käveli muutaman askeleen lähemmäs Severusta.

”Olen pahoillani, ihastuin sinuun ihan kunnolla, mutta silti minun on mentävä.” Hermione sanoi surullisena
He halasivat ja suutelivat toisiaan viimeisen kerran.
Lily astui Severuksen viereen ja hymyili.
”Kiitos Hermione, Draco. Oli upeaa nähdä teitä molempia, toivottavasti näemme vielä.” Lily sanoi. Dumbledore käveli silloin ajankäännin kädessään.

”Hermione odota!” Severus juoksi Hermionen luokse, joka oli kävellyt Dumbledoren vierelle.
”Haluan, että otat tämän.” Severus otti kaapunsa taskusta hopeakorun, jossa oli kaunis käärme, joka oli kietoutunut P:n ympärille S:n muodossa.
”Isäni antoi tämän äidille, kun synnyin, minusta piti tulla Severus Prinssi, äitini sukunimen mukaan, mutta hän vaihtoi sen. Haluan antaa tämän sinulle, että tulet aina muistamaan minut.” Severus sanoi ja kyynel vierähti Hermionen poskea pitkin. Hän halasi poikaa ja kuiskasi jotain tämän korvaansa. Poika hymyili ja jäi sitten katsomaan, kun Dumbledore neuvoi Hermionea ja Dracoa.

Hermione pujotti korun hänen ja Dracon kaulaan ja käänsi ajankäännintä Dumbledoren ohjeen mukaisesti. Taas heidän silmien edessä vilisi ja äänet muuttuivat sumeiksi ja sitten se kaikki taas loppui.

He seisoivat samalla käytävällä ja näkivät edessään kahden ihmisen katoavan.
”No pääsimme takaisin.” Hermione sanoi. Draco otti korun pois kaulastaan ja Hermione laittoi sen taskuunsa, josta löysi Severuksen antaman korun. Hän laittoi sen omaan kaulaansa ja hymyili pienesti.
Sitten hän käänsi katseensa Dracoon, joka oli ollut yllättävän hiljaa koko ajan.

”Kuule, Malfoy, olen pahoillani, en tarkoittanut viedä sinua sinne ja toivon, että et vihaa minua entistä enemmän.” Hermione sanoi. Draco pudisti päätään.
”Ei se mitään, oikeastaan haluaisin kiittää sinua. Et sinä oikeasti ole niin hirveä kuin kuvittelin.” Hermione katsoi ihmeissään Dracoa, joka kohautti olkiaan.

”Mikä ihme sinuun on tullut?”
”Sanotaanko vaikka näin, että eräs jästisyntyinen vähän takoi päähäni järkeä.”
”Oi sinä siis ihastuit Lilyyn!” Hermione melkein huudahti ja Draco pomppasi kauemmas.
”No en todellakaan!”
”No kuka se sitten on?” Hermione kysyi ja Draco astui muutaman askeleen lähemmäs.
”No eräs kaikentietävä.” Draco veti Hermionen lähelleen ja suuteli tätä, eikä Hermione vastustellut ollenkaan. He irtautuivat lopulta toisistaan ja kummatkin hymähtivät.

”No, kai tämä tarkoittaa sitä, että voin kertoa, että se asu, jota käytit naamiaisissa kuuluu jästien tuntemalle sarjakuva sankarille.” Hermione sanoi ja naurahti.
He kävelivät käytävillä, kunnes kuulivat kellojen soivan.
”No kaipa on parasta mennä tekemään läksyjä. Pidetään tämä salaisuutena ainakin toistaiseksi.” Hermione sanoi ja he halasivat ja Draco lähti eteishallista kohti tyrmiä, Hermione lähti kävelemään pihalle vielä hetkeksi.
Ilta oli jo hämärtynyt, kun Hermione käveli takaisin sisälle.
Hän melkein törmäsi hahmoon, joka oli kävelemässä ulos.
”Mitä ihmettä neiti Granger tekee tähän aikaan ulkona?” Hermione tunnisti äänen ja kohotti katseensa. Vuodet olivat muuttaneet miehen kasvoja, mutta silti niissä näkyi se sama hellyys ja into, jonka Hermione oli nähnyt vuosia sitten.
”Viisi pistettä Rohkelikolta.” Mies sanoi yksinkertaisesti ja Hermione ymmärsi, ettei mies muistanut. Hermione laittoi kädet niskan taakse ja avasi korun lukon niin, että sai sen pois kaulastaan. Hän sulki lukon uudestaan ja ojensi sen miehelle.

”Unelmamme eivät koskaan häily pois, muista se.” Hermione sanoi, ja tiputti korun miehen kädelle ja lähti sitten kohti portaita.
Severus tuijotti korua kädessään ja juuri silloin hänen ajatuksensa matkasivat monen vuoden päähän, erääseen toukokuiseen päivään, jolloin oli ollut tytön kanssa naamiaisissa, he olivat istuneet ulkona ja tyttö oli värissyt hieman kylmästä.
 
”Milloin te lähdette?” Severus kysyi.
”En tiedä vielä, voi olla että aivan kohta tai sitten vasta viikkojen kuluttua.” Hermione sanoi ja painautui poikaa vasten.
”Minä muistan sinut aina, olet ollut pelastukseni tässä paikassa.” Severus sanoi. Hermione kohotti katseensa.
”Kiitos. Sinulla on erityinen paikka aina sydämessäni.” Hermione sanoi ja kosketti pojan rintakehää.
”Muistan sinut aina, olen unelmoinut sinunlaisestasi ihmisestä koko elämäni.” Poika sanoi ja Hermione hymyili.
”Unelmamme eivät koskaan häily pois, muista se.”
”Minä muistan kyllä.”


Severus palasi takaisin nykyaikaan ja katsoi korua uudestaan. Hän oli antanut sen tytölle, joka oli ollut hänelle yhtä tärkeä, kun Lily aikoinaan. Hän oli vannonut tytölle, ettei unohtaisi tätä, mutta koska hän ei enää sen päivän jälkeen, kun he palasivat takaisin, ollut kuullut hänestä tai nähnyt häntä, miehen toivo oli hiipunut.

Mutta nyt hän oli seissyt vain metrin päässä tytöstä. Miten hän ei ollut tajunnut sitä aikaisemmin. Oliko hän vain työntänyt tytön pois mielestään niin vahvasti, ettei halunnut enää sydämensä särkyä, oliko se syy, miksi hän oli muuttunut vuosien varrella yhdeksi vihatuimmaksi opettajaksi ja ihmiseksi? Ehkä, mutta pystyikö hän vielä muuttamaan kaiken? Pystyi, jos se hänestä oli kiinni.

Severus käännähti ympäri ja lähti seuraamaan Hermionea, joka oli jo edennyt muutaman kerroksen. Hermione jäi seisomaan yhdelle käytävälle ja katsoi sen kumpaankin suuntaan, he olivat Dracon kanssa kadonneet siitä muutama tunti sitten, mutta se oli tuntunut ikuisuudelta, olivathan he viettäneet menneisyydessä melkein viikon. Pian hän kuuli askeleita takaansa ja näki Severuksen tulevan portaita ylös. Mies melkein juoksi Hermionen ohi, mutta pysähtyi äkisti.

”H-hermione!” Mies sanoi ja hengitti raskaasti. Hermione katsoi oudosti miestä.
”Niin professori Kalkaros?” Hermione sanoi kylmästi. Severus katsoi oudosti Hermionea ja avasi sitten nyrkkinsä, jossa koru oli. Hermione katsoi korua ja nosti katseensa miehen kasvoihin.
”Muistat siis jotain?” Hermione kysyi.
”Kyllä, miten voisin unohtaa. Mutta miten?”

”Älä kysy. Mutta haluan vain sanoa, että siitä on monta kymmentä vuotta. Sinä olet muuttunut, minä sen sijaan. Tämä ei toimisi.” Hermione sanoi.
”Ymmärrän toki. Mutta haluaisin, että ottaisit tämän korun. Annoin sen kuitenkin sinulle.” Severus sanoi ja Hermione nyökkäsi. Hän kääntyi ympäri ja siirsi hiuksensa pois niskan tieltä niin, että mies sai laitettua korun tytön kaulaan.
”Minä pidin sinusta.”
”Niin minäkin sinusta, mutta ei tämä toimisi. Tiedät sen.” Hermione sanoi ja mies nyökkäsi.
”Mutta voin silti yhä katsella sinua kaukaa.” Severus sanoi ja Hermione nyökkäsi hymyillen.

”Etköhän. Kunhan vain käyttäydyt samoin, kuin aina ennenkin, ettei kukaan ryhdy epäilemään.” Hermione sanoi ja Hermione kääntyi lähteäkseen, mutta mies tarttui tytön ranteeseen.
”Viimeinen kerta.” Severus sanoi, nainen nyökkäsi ja heidän huulensa kohtasivat.
Se loppui pian ja Hermione nyökkäsi ja lähti.

Severus jäi seisomaan paikalleen ja katsoi, kun ruskeahiuksinen tyttö katosi nurkan taakse.



Whatever it takes


Da da da da da...

People say love
Comes and goes, but
They don't understand
What they don't know
Cause, what I feel starts
Deep inside
It's kinda like a sea
That springs into life

They say it's not right
And we move too fast
But they don't know the meaning
Of what we have

Wherever it is, I'll fly
Whatever it takes, I'll try
So don't pay no mind
To whatever people say
Whenever it is in my life
Know that I will be on time
'Cause you know why
There's no standing in our way

Da da da da da...

When you're far and
We're apart
I'm really missing you
I wanna be where you are

They say it's not right (it's not right)
And it won't last (it won't last)
No point believing
What we have

Wherever it is, I'll fly
Whatever it takes, I'll try
So don't pay no mind
To whatever people say
Whenever it is in my life
I'll be on time
'Cause you know why
There's no standing in my way

And if you're lost
I'm gonna find you
'Cause without you
I'll break down and cry
And you know why
I wanna surround you
With all my love

Wherever it is, I'll fly
Whatever it takes, I'll try
So don't pay no mind
To whatever people say
Whenever it is in my life
Know that I will be on time
'Cause you know why
There's no standing in my way

Da da da da da...

A/N minun oli sitten pakko tehdä Dracosta OOOOOC :D mutta en oikein voinut sille mitään, koska tuo paritus oli vaan saatava.. Pakko myöntää melko nopeasti ficci eteni, mutta siitä olisi varmasti tullut liian pitkä ja tylsä ficci, jota lopulta kukaan ei olisi jaksanut lukea :D
Mutta toivottavasti jotkut edes pitivät, ja kommenttia saa yhä laittaa...

~Amy

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

Sirina Black

  • Queen of the Beasts
  • ***
  • Viestejä: 4 167
  • Love is a killer that never dies.
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK) 4/4 VALMIS!!
« Vastaus #15 : 19.10.2008 13:03:54 »
Voi, Amy Malfoy minkä teit...

Erotit Sevvien ja Hermionen... :( He kuuluvat toisilleen... Heidän olisi pitänyt saada toisensa... *murisee vihaisena*

Virheitä ei ollut tai en niitä ainkaan huomannut, teksti oli todella sujuvaa ja rakastuin tähän ficciin entistä enemmän... Harmi, että se loppui.... :-\

 ;D Voisitkin kirjoittaa lisää Herm/Sevvietä, sitä kun ei ole koskaan liikaa... *vink,vink*
 ;D


*Sirina Black kiittää, kumartaa pää varpaissaan ja poistuu paikalta etsimään lisää Sevvie-ficcejä* ;D
Että näin ikkäästi... Minä en ole edelleenkään koukussa Sevvieen,en missään tapauksessa.. Minulla on vain erittäin paha pakkomielle tuohon tummaan Adonikseen, joka sulattaa kaikkien naisten (no, minun ainakin) sydämet... ;D

Rakentava karkasi taas jonnekin, mutta kommentti se on turhakin kommentti...

Sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Index librorum prohibitorum.
Tempora mutantur, nos et mutamur in illis.

Kahvin tulisi olla mustaa kuin helvetti, väkevää kuin kuolema ja makeaa kuin rakkaus.

HBP

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK) 4/4 VALMIS!!
« Vastaus #16 : 19.10.2008 15:02:41 »
Ihanaa. Voi tuo Sewwie. Awww, voi pikkusta isoa pahaa ihanaa liemimestaria. Onneksi he saivat tuon pienen hetken nykyajassakin. Joo tähän väliin on pakko sanoa että jos joku asia ärsyttää mua niin Potereissa, kuin ficeissäkin, ja ihan kaikessa, niin tuo ajankääntäjä. Mun aivo (kyllä, yksi aivo) ei vaan pysty käsittämään tuota tapahtumaketjua! :D Jollain tasolla sen kyllä ymmärrän, mutta jotenki se menee ehkä ihan liian yliluonnolliseksi että minun pääni sitä pystyisi käsittelemään. (Siispä. puutikun heilautuksella tappaminen, kiduttaminen ja leijuttaminen ei ole lainkaan yliluonnollista) Täähän nyt oli ihan turha maininta, mutta kunhan sanoin. Luen innoissani näitä ficcejä joihin se pieni kapistus on sotkettu, ja oon ihan "awwww Hermy ja nuori Seve awww awww purrpurr" Mutta sitten ku siinä soudetaan ja huovataan välillä dinosaurukset - kelmien tylypahka - juniorien tylypahka - pronssikausi, ja sekaan on vielä heitetty lemppariparitustani, niin tämän flikan pääkoppa on tyystin pyörremyrskyn silmässä. Nyt kun tää pääs venymään aivan liian pitkäksi häränkökön jauhamiseksi, niin on aika todeta että kyllä, hienosti kirjoitit tämän. Seveä ja Hermyä ei nyt välttämättä ois tarvinnu erottaa, mutta.. seuraavassa hermy/seve ficissä sitten toisin? ;) NONIIN. Nyt tämä hyypiö rauhoittuu, kiittää mitä kauneimmin ja kumartaa mitä syvimmin. Kiitos, kiitos, kiitos!

~HBP

Nabi.

  • ***
  • Viestejä: 267
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK) 4/4 VALMIS!!
« Vastaus #17 : 19.10.2008 21:25:52 »
Oih! I love it! *sniiif* En osaa sanoa muuta kun innostusta tuli (taas) lukemaan Hrm/D ficcejä xD
Everyone thinks that I have it all
but it’s so empty living behind these castle walls
nobody knows i’m all alone
but there’s no place to fall.

Kivikausi

  • Retard
  • ***
  • Viestejä: 628
  • дьявол
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK) 4/4 VALMIS!!
« Vastaus #18 : 20.10.2008 18:22:18 »
Täytyy myöntää, että hitusen petyin vaikka juoni olikin yleisesti katsottuna oikein hyvä. Lähinnä se harmitti, kun noiden suhteiden kehittymistä ei kuvattu juuri ollenkaan, yhtäkkiä Hermione on yhdessä nuoren Seven kanssa jne. Eikä missään välissä hoksannut, että milloin Draco oikein kiinnostui Hermionesta - tai Hermione Dracosta. Eli olisin kaivannut tarkempia kuvailuita, eikä vain yleismaallista kertomista siitä, miten juoni etenee.

Kohta, jossa oli ehkä eniten tunnetta, oli ehdottomasti tuo vanhan Severuksen kohtaaminen. Sitä olikin kiva lukea. (Joskin ikuisena Severus-shipparina harmitti että Hermione tuumasi "ettei se onnistu". ;D) Samoin tuon korun tuominen hommaan oli oikein hyvä.

Mutta jos kirjottelet jatkossakin Hermione/Severusta niin tulen kyllä lukemaan. :)
Сам заварил кашу, сам и расхлебывай.

An I for detal.

Snapu on Pyörylä

  • Sulttaani
  • ***
  • Viestejä: 1 209
  • Yksäröikää yksinäistä.
Vs: Sekava Suhde, K-13 (D/Hrm, Hrm/SK) 4/4 VALMIS!!
« Vastaus #19 : 11.11.2008 15:22:29 »
Huomasin tossa vähä aikaa sit, etten saa luettua ficcejä, jos en tulosta niitä ja lue tyyliin illalla tai vessassa tai, kuten tän ficin luin, koulussa :D (No ku oli tylsä tunti! xD ) Ei jäänyt pahemmin mediakulttuuria mieleen, upposin tähän tarinaan sen verran hyvin.

Teksti oli sujuvaa ja hienoa, mutta tuo juonen kulku ja tarinan kuljettaminen oli nopeaa, kaipailin vähän enemmän tunnekuvausta perusteiksi noille hahmojen tekemisille.

Idea tässä ficissä oli söpö, odotin innolla, että miten tuo aikamatkustus tsydeemi (ja vielä Dracon kanssa!) laitettaisiin toimimaan ja miten Severus sotkeutuu kuvioihin. Toteutus taas hiukan liian kliseinen minun makuuni, koska hahmot olivat aika OoC, Ronia lukuun ottamatta ^^ Hermionekin vielä menetteli paikoittain, mutta kaikki hahmot olivat niin ailahtelevia ja Draco olikin hirveän kiltti :D Yks hyvä esimerkki oli tuo Hermionen ja Severuksen eroaminen, kun Hermione matkusti takaisin omaan aikaansa. Ensin hän oli oikein ihastunut (nuoreen) Severukseen, mutta ihmeellisen nopeasti muuttui sitten ymmärrykseksi, ettei sellaista suhdetta voi olla normaalissa ajassa. Tai siis.. Kun Hermione vihdoin näki, millainen Severus oikeasti on (kiltti ja mukava) niin sitten hän vain luopuu miehestä! Nouuu! (Sev/Herm shipperinä olisin niiiin toivonut enemmän säpinää heille :D ). Ja miksi Severus oli yleensäkään noin kiltti tuossa lopussa..? Minä olisin ainakin ollut Severuksena ihan raivoissani Hermionelle tai toisin päin...

Ja miten ihmeessä Draco ja Hermione päätyivät lopulta yhteen, kun Draco hengasi Lilyn kanssa vaan koko ajan! Tähän se tunnekuvailu ja jotkin pienet ihastuneet katseet päivällispöydän yli olisivat käyneet hyvin, niin tuo hahmojen mielenmuutos ei olisi ollut niin 'ai jahas, nyt ne on kimpassa' O_o'

Mutta tietenkin ihmisillä on erilaisia näkemyksiä hahmoista, ymmärrän sen hyvin. Varsinkin sinä Dramione-shippaajana varmasti olet luonut heistä omanlaisesi näkemyksen, kuten minä Sev/Herm-shippaajana, joten ei siinä mitään. Minusta vain tässä ficissä nuo hahmot jäivät vähän etäisiksi. Mutta ehdotonta plussaa juonesta ja tekstin laadusta, tuosta olisi mielellään lukenut pari lukua pidemmänkin ficin perustelluimalla hahmotoiminnalla. ^^


"I don't think you can take it seriously unless you joke about it." -Robert Downey Jr.
Ficit | avatar by princessbloomy @ lj.com