Title: Arkipäivää
Author: Jennie
Rating: S
Pairing: James/Lily
Genre: Romance ja fluffy.
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. En saa tästä korvausta.
Summary: Arkipäivänäkin voi tapahtua jotain yllättävää ja jotain mitä ei koskaan tule unohtamaan.
A/N: Niin. Teki vain mieli kirjoittaa. En tiedä onko tässä edes mitään ideaa tai onko tämä edes hyvä, mutta kuitenkin.
Lukekaa ihmeessä, ei ole edes pitkä! Osallistuu FF10, sanalla Kuukausi, sillä kaikki tässä ficcissä tapahtuu yhden kuukauden sisällä.
ArkipäivääKatselin sinua, kun istuit lukemassa kirjaa järven rannalla. Hiuksesi olivat auki, ja ne peittivät kasvosi, kuin verho. Et liikahtanutkaan. Vaikka ympärilläsi huudettiin, naurettiin, tapeltiin ja kaikki muut olivat levottomia, niin sinä pystyit keskittymään. Istuit ja luit. Kävelin luoksesi muiden kelmien luota hiljaa, jottet kuulisi. Ja katselin sinua vähän matkan päästä. Et ollut huomannut minua. Kävelin taaksesi ja olin jo niin lähellä, että haistoin hiustesi tuoksun. Kumarruin ja annoin suukon päälaellesi. Käännähdit nopeasti ja vihreät silmäsi näyttivät pelästyneiltä. Hymyilin sinulle ja kun näit minut, huomasin, että rentouduit. Käännähdit takaisin kirjaasi ja minua alkoi kaduttamaan, kun olin tullut keskeyttämään sinut. Istuin viereesi. Enää pari viikkoa koulua. Sitten vapaus.
***
- En voi uskoa tätä, että pääsimme koulusta.
- Minä voin. Niin hyvillä arvosanoillakin.
- Älä viitsi, James. Uskon, että he vain halusivat sinusta mahdollisimman nopeasti eroon.
- No kiitos vain.
- Ole hyvä.
- Ei sinullakaan ole mitään kehumista.
- Ai missä?
- Arvosanoissasi.
- Niinkö?
- Kyllä. Jos muistan oikein, niin sait Matami Huiskilta Surkean.
- Minä en vain osaa lentää! Eikä sillä arvosanalla nyt ole mitään väliä.
- On sillä. Jos vaikka sinusta tulee huispaaja.
- Ei minusta tule huispaajaa, älä huoli.
- No huh, hyvä. Kyllä minua alkaisi hieman hävettämään jos tyttöystäväni yrittäisi säälittävillään lentotaidoillaan huispausjoukkueeseen. Sori vain, mutta luultavasti jättäisin sinut.
- Jättäisit minut, jos pyrkisin huispausjoukkueeseen? Eihän se ole mikään syy!
- On se ja hyväkin.
- Hah, no sinun onnekseni en tosiaankaan pyri mihinkään joukkueeseen, joten sinun on pakko sitten vain kestää minua.
- Huoh, niin pelkäsinkin. Mutta haluatko tulla tänään vaikka minun kämpälleni? Syömään tai jotain. Tai no, ei siellä kyllä ole ruokaa, mutta jos teet, niin sitten siellä on.
***
- Me olemme olleet jo kaksi viikkoa lomalla. Voitko uskoa. En vieläkään ymmärrä.
- Mmm.
- Ihan oikeasti. Me voimme tehdä mitä vain.
- Niin.
- Voimme matkustella. Lähteä opiskelemaan. Käydä töissä.
- Totta.
- Kuunteletko sinä yhtään mitä minä sanon sinulle?
- Aivan.
- James!
- Hän yrittää nyt nukkua.
- James, lopeta jo.
- Lopeta itse ja anna minun nukkua.
- Kello on jo kahdeksan.
- Niin vähän? Nyt on vielä yö!
- Nyt on aamu. Nouse ylös.
- Tiedätkö, en minä kutsunut sinua kämppääni yöksi tämän takia, että voit kiskoa minut ylös, kun aurinkokaan ei ole vielä noussut.
- Aurinko on jo noussut.
- No en minä sitä näe, joten hyvää yötä.
- Sinä olet jo herännyt, joten miksi et saman ties nousisi ylös sängystä.
- Koska minua väsyttää.
- Koska olet laiska.
- Minulla on lihaksia. Joten en voi olla laiska.
- Ne pienet säälittävät kyhmyt käsivarsissako? Niitäkö kutsut lihaksiksi? Voi kulta…
- Älä naura minulle. Ja tule tänne sänkyyn, minulla on sinulle asiaa.
- Mitä asiaa sinulla on?
- Olen miettinyt asioita…
- Katso mitä minulla on varpaassani!
- Älä koko ajan keskeytä minua.
- Anteeksi, mutta katso! Haava, siitä tulee vertakin!
- No eihän tuo ole edes mikään iso haava, rauhoitu.
- Mutta silti.
- Eli siis, olen miettinyt asioita ja meillä menee näin hyvin. Ja muutenkin. Ja sinä olet tuollainen ja minä rakastan sinua. Niin että. Siis haluaisin vain sanoa, tai siis kysyä, että Lily haluaisitko sinä mennä naimisiin minun kanssani?
- James…
- Ai niin, oli minulla sinulle sormuskin. Odota… Tässä!
- Voi James, se on kaunis!
- Niin että mitä sanot? Suostutko?
- Totta kai, minä suostun!
- Hienoa!
- Eikä..
- Mitä nyt, etkö sittenkään tykkää sormuksesta?
- Ei kun, minä nyt vasta tajusin. Sinä kosit minut, kun minulla oli päällä vanha, kulahtanut t-paita, hampaat pesemättä, sormeni olivat varpaissani ja eilisen meikit vielä poskilla. Ja kun sinä kosit, niin pystyin ajattelemaan vain, että miten kova vessahätä minulla on!
- Mitä sitten?
- Huoh. Romanttista.