Author: Ringo
Beta: Hannah Black
Genre: Angst, romance
Pairing: Periaatteessa H/D
Rating: Sallittu/General
Summary: "Draco, sinun täytyy mennä naimisiin ystävämme Wilhelmina Johnsonin tyttären kanssa, jonka suku polveutuu varsin ylevästä, Rowena Korpinkynnen suvusta. Tietääkseni sinulla ei satu olemaan tyttöystävää, joten sovimme jo tapaamisesta Wilhelminan tyttären kanssa."
Disclaimer: Tapahtumapaikka, sekä hahmot kuuluvat nerokkaalle kirjailijalle, J.K.Rowlingille
Warnings: Hahmon kuolemaA/N: Sain tämmöisen inspiraation tässä jonkin aikaa sitten.
Ficin kappale on
Within Temptionin "memories," joka soi tuossa taustalla kun kirjoitin tätä. :') Mutta siis, yrittäkää nauttia tästä yhdenillan tuherruksestani, ja kiitos vielä Hannahille betauksesta!
<3
** Ilta-aurinko loi jälleen viimeisiä säteitään kartanomme pihamaalle, saaden vehreän puutarhamme kimaltamaan kultaisista auringonsäteistä. Pari ötökkää surisi korvani juuressa, mutten välittänyt siitä, sillä olin lumoutunut maailmamme kauneudesta, jota olin pysähtynyt katselemaan aivan liian vähän pitkän elämäni aikana. Minulla oli aina ollut kiire, tai sitten en ollut koskaan vain ymmärtänyt, kuinka upeassa maailmassa oikeastaan elämme. Olen ollut kuin sokea, heittänyt elämäni hukkaan ja unohtanut nauttia niistä pienistä hetkistä, jolloin olen ollut aidosti onnellinen. Ja vasta nyt, aikani lopussa olen ymmärtänyt aukaista silmäni.
Varjot leikkivät kasvoillani, joihin elämä oli jo painanut merkkinsä. Pieni, yksinäinen kyynel vierähti silmäkulmastani, enkä vaivautunut edes pyyhkimään sitä pois. Sillä ei ollut enää mitään väliä. Kova kuoreni oli särkynyt, mutta en jaksanut enää välittää siitä, koska olin piileskellyt sen takana melkein koko elämäni ajan. Sen olisi pitänyt rikkoutua jo kauan sitten.
Istuin kartanomme parvekkeella, nojaten hiukan keppiini, jonka varassa yleensä kävelin. Olin liian heikko kävelemään enää omin avuin, mutten halunnut alistua pyörätuolin alaiseksikaan, sillä tiesin sen tappavan viimeisetkin taistelutahtoni rippeet. Annoin katseeni kiertää valtavan puutarhamme ylitse, halusin nähdä jokaisen yksityiskohdan vielä kerran. Ylpeys lämmitti sydäntäni, jonka lyönnit olivat jo alkaneet käydä raskaimmiksi. Olin saanut paljon aikaan elämässäni, mutten ollut koskaan huomannut nauttia työni tuloksista.
"Draco, tuletko sinä pian nukkumaan?" Vaimoni käskevä ääni kajahti makuuhuoneemme avonaisesta ovesta parvekkeelle.
"Kyllä Jennifer, ihan pian", Vastasin, yrittäen saada kuivan ääneni kuuluville, sillä elämä oli jo puristanut siitä kaiken mehun. En aikonut kuitenkaan pitää suurempaa kiirettä, sillä halusin kerrankin elää hetkessä, ja jopa nauttia siitä. Samassa pieni muisto liikahti mielessäni, ja mielikuva kasvoistasi täytti ajatukseni. Muisto, jonka olin halunnut unohtaa, jonka olin työntänyt mieleni perimmäiseen nurkkaan, sillä täydellinen unohtaminen oli mahdotonta.
"Draco, sinun on mentävä naimisiin Wilhelmina Johnsonin tyttären kanssa, jonka suku polveutuu varsin ylevästä, Rowena Korpinkynnen suvusta. Tietääkseni sinulla ei satu olemaan tyttöystävää, joten sovimme jo tapaamisesta Wilhelminan tyttären kanssa."
"-Mutta isä!"
"Vai onko sinulla sitten tyttöystävä?"
"..Ei ole." Elämäni suurin erehdys oli päästää sinusta irti. Ehkä se oli juuri se syy, miksi elämäni tuntuikin nyt niin tyhjältä ja hukkaan heitetyltä. Siitä puuttui se rakkaus, mitä olin saanut kokea kanssasi, kunnes kohtalo erotti meidät julmasti toisistamme.
"Sinä teet MITÄ?"
"Anna anteeksi, Harry. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa Rohkeuteni ei koskaan riittänyt, olin liian heikko. Luulin aina olevani vahva, mutta vasta nyt ymmärsin, että olin vahva vain kanssasi. En pystynyt paljastamaan isälleni olevani homo, pelkäsin liikaa hänen reaktiotaan. Pelkäsin, että hän alkaisi vihaamaan minua.
Velhomaailman painostus oli myös osa-syyllisenä valintaani, sillä kaikki odottivat rikkaan, Malfoyden perillisen naivan arvolleen sopivan naisen. Ei miehen. Tunsin uusien kyynelten vierähtävän silmistäni, olin nykyään entistä heikompi.
"Aina on mahdollisuuksia, rakkaani. Me voimme karata, muuttaa pois maasta, aloittaa uuden elämän!"
"Ei, emme me voi. Mieti, millaiset etsinnät siitä syntyisi, kun suuri Harry Potter on kadonnut? Tai siitä, kun Lucius Malfoyn poika on hävinnyt olemattomiin? Mistä me edes saisimme rahat? Minä en omista vielä penniäkään, saan vasta perintöni mennessäni naimisiin jonkun naisen kanssa. Siihen asti elän vanhempieni rahoituksella."
"Mutta Draco, tämä ei voi mennä näin."
"Miksi se sitten menee niin?" Olit ainoa henkilö perheeni lisäksi, joka sai minut hymyilemään aidosti, sai minut onnellisemmaksi kuin mikään. Olin elänyt Jenniferin kanssa yli puolet elämästäni, ja olin oppinut rakastamaan häntä omalla tavallani. Mutta rakkauttani häntä kohtaan ei voi kuitenkaan edes verrata siihen tunteeseen, mitä sinä sait minut tuntemaan.
"Harry, minä rakastan sinua."
"Mutta menet silti naimisiin Jenniferin kanssa."
"Etkö sinä hemmetti vie ymmärrä, että minun on pakko?"
"Ymmärrän. Mutta ymmärräthän sinäkin, etten halua elää salasuhteessa?"
"Olemmehan me tähänkin asti elänneet salasuhteessa."
"Niin, mutta nyt sinä menet naimisiin."
"Sen ei tarvitse muuttaa mitään!"
"Se muuttaa, Draco, vaikkemme tahtoisikaan." En ymmärrä, miten saat minut vieläkin tuntemaan näin vahvasti. En ole nähnyt sinua häideni jälkeen, en ole puhunut sinulle kertaakaan vuosikymmeniin. Silti, pieni osa sinua on elänyt kanssani kaikki nämä vuodet.
"Minä lupaan, että teen tälle asialle jotain."
"Draco, sinä tiedät, ettet voi. Tiedät myös sen, etten voi jakaa sinua."
"Mutta minä en rakasta häntä!"
"Mutta opit rakastamaan häntä, ja hän sinua."
"Enkä opi, rakastan vain sinua!" Haluaisin tietää, mitä teet tällä hetkellä. Haluaisin tietää, ajatteletko koskaan minua, ja oletko onnellinen. Oletko enää edes hengissä?
"Draco.."
"Älä sano sitä, Harry. Älä sano, että tämä on ohi." Puutarhaan laskeutui syvä, luonnoton hiljaisuus, auringonsäteiden siirtyessä luomaan valoaan muualle päin maailmaa, varjon laskeutuessa kartanomme ylle.
"Tahdon", Draco sanoi melkein kuiskaten, toivoen, ettei kukaan olisi kuullut sitä. Tuo pieni sana jäi kuitenkin kaikumaan kirkon seinistä, ja hän kuuli Narcissa Malfoyn nyyhkäisevän kova-äänisesti hänen takanaan.
"Tahdotko sinä, Jennifer Juliet Johnson ottaa Draco Williams Malfoyn mieheksesi, ja rakastaa häntä niin myötä, kuin vastoinkäymisissäkin?" Miespapin taialla vahvistettu ääni kaikui kirkossa, joka oli täynnä velhoja sekä noitia, jotka olivat tulleet juhlistamaan Draco Malfoyn uutta avioliittoa.
"Tahdon" Jennifer sanoi itsevarmasti, ja onnellisuus loisti hänen kalpeilta, kauniilta kasvoiltaan, jotka Draco kykeni näkemään heikosti valkean hunnun alta.
"Julistan teidät täten aviopuolisoksi. Voitte suudella morsianta."
Dracon katse harhautui nopeasti eturiviin, missä Harry Potter istui, masentuneen ja lyödyn näköisenä. Tuska raastoi Dracon sielua hänen nostaessa hunnun uuden vaimonsa kasvoilta, tärisevin käsin. Monet noidat pitivät sitä varmasti suloisena, mutta yksinomaan Draco tiesi, mistä käsien tärinä oli oikeasti johtunut. Hän painoi huulensa hellästi Jennifer Malfoyn pehmeille, täyteläisille huulille, tuntien itsensä likaiseksi. Häämarssi puhkesi soimaan raikuen suuressa kirkossa, ihmisten pyyhkiessä kyyneliään onnellisilta kasvoiltaan. Draco näki sivusilmällä kyyneleet Harrynkin silmissä, vaan onni oli hänen kasvoistaan kaukana. Ilma tuntui painostavalta, linnut olivat lopettaneet laulunsa, eivätkä edes ötökätkään enää surisseet. Maailma hiljeni, kuin tietäen, että joku ihminen oli tullut tiensä päähän.
"Harry, älä lähde pois."
"Onneksi olkoon, sinä olet nyt yksinomaan Jenniferin."
"Ei, älä tee tätä-"
"Sillä ei enää ole.."
"MINÄ RAKASTAN SINUA, HITTO SOIKOON, EIKÖ SILLÄ OLE VÄLIÄ?"
"Ei. Hyvästi, Draco."**In this world you tried,
Leaving me alone behind.
There's no other way,
I pray to the gods let him stay.
The memories cease the pain inside,
Now I know why.
All of my memories keep you near.
In silent moments,
Imagining you here.
All of my memories keep you near,
In silent whispers, silent tears
Made me promise I'd try,
To find my way back in this life.
Hope there is a way,
To give me a sign you're okay.
Reminds me again it's worth it all,
So I can go home.
All of my memories keep you near.
In silent moments,
Imagining you here.
All of my memories keep you near.
In silent whispers, silent tears.
Together in all these memories,
I see your smile.
All of the memories I hold dear.
Darling you know I'll love you,
Til the end of time.
All of my memories keep you near
In silent moments,
Imagining you here.
All of my memories keep you near,
In silent whispers, silent tears. Aamu-aurinko loi säteitään suuren kartanon pihamaalle, herättäen jokaisen pienen ötökän, sekä linnun koloistaan, houkutellen ne valollaan raikkaaseen ulkoilmaan. Tämä aamu oli jonkun elämän uusi alku, jonkun elämän loppu, ja joku ei edes päässyt näkemään sitä. Auringonsäteet valaisivat kartanon parvekkeen, missä istui liikkumaton hahmo tuijottaen tyhjyyteen jäänharmailla silmillään, näkemättä kuitenkaan mitään.
Draco Malfoy oli viimein päässyt osaksi pimeyttä, kietoutunut yhteen muistojensa kanssa, muuttunut itsekin pelkäksi muistoksi. Suru oli kuollut, tuska oli viimein lakannut, eikä hänen tarvitsisi itkeä enää koskaan.
A/N2: Tämmöistä siis tälläkertaa. :-- D Sanokaa risut ja ruusut, tai mielipiteenne,
elän kommenteistanne.
