Ficin nimi: Sir Julienin painajainen
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: Aramán (C4 - Critical Role)
Tyylilaji/Genre: kertomus painajaisunesta
Hahmot: Sir Julien Davinos + paljon muita
Vastuuvapaus: Aramán kuuluu Critical Rolelle. Julien on Mattin pelihahmo. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
A/N: Tästä piti tulla huumoripläjäys, mutta en minä tiedä onko sitä huumoria nyt niin paljon. Ficin voi lukea myös originaalin kannalta: ajattelee vain kaikki hahmot kuuluviksi kilpaileviin aatelissukuihin (kuten he kuuluvat canonissakin).
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Julien pohti, mahtoiko hän olla joutunut helvettiin. Hän seisoi valtavan pitosalin edessä parhaimpiinsa pukeutuneena, siltä vaatteet ainakin tuntuivat. Oikealla puolella häntä lähimmässä pöydässä istui Otto Einfasen tyytyväisen näköisenä. Vasemmalla taas Primus Tachonis synkkine poikineen ja tyttärineen.
”Mitä tämä oikein on?” Julien sihahti hampaidensa välistä lähinnä itselleen.
”Sinun hääsi, saavuttakoon ne Valo”, kuului hänen vierestään.
Hän käänsi päätään ja siinä seisoi Wicander Halovar. Tämän silmät olivat… no, niiden tilalla oli tyhjät kuopat.
”Mitä helkuttia sinulle on tapahtunut?” Julien kirahti hieman liian kovaa, joskaan kukaan pöydissä istuva ei kiinnittänyt häneen huomiota.
”Minun siskoni tapahtui. Hääyönä. Olethan sinä kuullut siitä”, kaikui hänen toiselta puoleltaan.
Julienin katse singahti Occtis Tachonikseen, jonka rinnan keskellä oli siisti reikä sydämen kohdalla.
”Minä… mutta miksi hän sellaista teki?” Hän ei ollut ihan varma, kuka Occtiksen siskoista oli kyseessä.
”No, minun sisareni ovat tunnetusti aika ärhäköitä”, nuorukainen totesi hymyillen mielipuolista hymyä.
”Mutta minä olen jo antanut rakkaalle kälylleni anteeksi, kuten Valo opettaa tekemään. Enkä vähiten kultaisen Petrani neuvosta”, Wick totesi hurskaasti.
Julienin päätä alkoi särkeä. Miksi hitossa Wick oli mennyt naimisiin Petra Tachoniksen kanssa? Nyt, kun hän katsoi tuon suvun pöytään siellä tosiaan oli yksi tuoli vapaana, kaiketi odottamassa Wickin paluuta. Toinen, jokseenkin järkyttävämpi huomio oli, että Occtiksen para, pikkuinen kettu Pin, istui hihnoitettuna ja valjastettuna tämän sisaren, jonka nimeksi Julien muisteli Raya, sylissä. Sitten se iski: nämä olivat hänen HÄÄNSÄ!
”Kenen kanssa minä olen menossa naimisiin?”
Wick näytti huolekkaalta mollottavia silmäaukkojaan myöten. ”Lady Ingridin tietenkin. Hyvä tavaton, et kai sinä vain aio jänistää?”
Julien tuhahti ylimalkaisesti. Tässä konkurssissa Ingrid Einfasen oli melkoisen hyvä vaimoehdokas. ”En toki. Missäs lady on?”
Occtis hymyili edelleen huulipielet korvissa. ”Voi, hän on jo tulossa.”
Ja siinä samassa ovet tosiaan aukenivat salin toisessa päässä. Julien oli oksentaa nähdessään, kuka saattoi morsianta hänen luokseen. Arynessa Royce näytti kävelevältä ruumilta, mikä hän tietysti olikin. Ilmeisesti Tachonikset olivat tappaneet hänetkin ja sitten herättäneet henkiin kätevänä palvelijana. Lady Royce jätti tytön Julienin eteen ja katosi jonnekin huoneen sivustalle ottamatta häneen mitään kontaktia.
Ingrid hymyili valtavan onnellisen näköisenä. ”Voi, sir Julien”, tämä henkäisi hiljaa. ”Tämä on niin… ajatella, että menemme naimisiin salaa, vain ystäväsi todistajinamme.”
Julien katsoi Ingridiin ja sitten salin täyttäviin vieraisiin. Tyttö oli ilman muuta lumottu, mikä oli kaiketi ollut helppoa, koska tämä oikeastikin rakasti Julienia. ”Niin tosiaan…”
”Täyttäköön Valo meidän kaikkien sydämet!” kuuluin hänen takaansa sellaisella voimalla, että Julien oli hypätä housuistaan. Ei helvetissä Ynessa Halovar voinut olla heidän vihkijänsä…
Julien heräsi kivuliaaseen lihaskouristukseen. Luolan lattia ei ollut kaikkein paras nukkumapaikka höyhensänkyihin tottuneelle selälle. Occtis tuijotti häntä yllättyneesti meditaatioasennostaan vastapäiseltä seinältä.
”Se… oli… vain… painajainen”, Julien sihahti vihaisesti. ”Et mainitse tästä kenellekään.”
Occtis nyökkäsi, sulki silmänsä ja vaipui takaisin mietteisiinsä. Julien kääntyi jurottaen seinään päin eikä nukkunut enää sinä yönä.
