Title Tivolipäiväkirja
Rating S
Fandom Multifandom
Pairing Ronja Ryövärintytär / Peppi Pitkätossu
Disclaimer Hahmot kuuluvat Astrid Lindgrenille.
Challenges Osallistuu Mikroficci-haasteeseen.
A/N On ollut jotenkin niin ihanaa palata Ronjan ja Pepin pariin. Tuntuu, että olen pitkästä aikaa saanut omasta, tutustu tyylistäni kiinni. Toivottavasti tämä löytää lukijansa. ♥
1.Vaaleanpunaista hattaraa tarttuu Pepin pisamaiselle amorinkaarelle. Hattaratikkua pitelevää Ronjaa naurattaa, sillä hänen käsipuolessaan keikkuva Peppi ei vaikuta edes huomaavan.
Pumpulimainen sokeripilvi muistuttaa suttuisia viiksiä Pepin virheettömillä kasvoilla. Ronja kohottaa aavistuksen kättään sipaistakseen hattaran pois, mutta tulee sitten toisiin aatoksiin.
”Mitä sinä tuijotat?” Peppi kysyy rönsyilevän puhetulvansa keskeltä ja katsahtaa ryövärintytärtä, ennättämättä kuitenkaan kuuntelemaan vastausta.
Hän vetää Ronjan mukanaan kohti vohvelikojua.
2.Fuksianpunaisten samettiverhojen takana tuoksuu salvia ja santelipuu. Suitsukkeet saavat Pepin aivastamaan.
Ennustajaeukko viittoo Ronjan ja Pepin pyöreän pöytänsä ääreen. Ronjaa epäilyttää, mutta Pepin uteliaisuus puolestaan saa tämän tiputtamaan surutta viimeiset lanttinsa eukon pussukkaan.
Eukko hymisee ja tarkastelee juovia Pepin hattaran jäljiltä tahmaisessa kämmenessä.
Pepin elinviiva on vahva ja suora. Eukko kuvailee häntä intomieliseksi, intuitiiviseksi ja hieman itsepäiseksikin.
Hymy nykäisee Ronjan toisen suupielen ylös.
”Jokin – tai joku – odottaa sinua polun päässä”, eukko toteaa vielä ja katsahtaa Peppiä.
Ronja tuntee sydämensä sykähtävän.
3.Peppi ei ole koskaan ollut kovin taitava tanssimaan, mutta siitäkin huolimatta karusellin kulmalla olevien katusoittajien sävelet vetävät häntä puoleensa kuin valo yöperhosta.
Ronja katsoo, kuinka Peppi lumoutuu harmonikan ja huuliharpun soinnuista. Karusellin kullanhohtoiset valot tuikkivat naisen silmistä, kun hän pyörähtelee musiikin tahdissa. Leuto kesätuuli tarttuu hänen hiuksiinsa ja tanssittaa hänen hameensa helmaa.
”Tule”, Peppi kuiskaa virnistäen ja tarttuu Ronjaa kädestä. Hän vetää ryövärintyttären mukaan tanssiin, joka kirvoittaa hymyn ohikulkijoiden huulille.
4.Peppi on maailman vahvin nainen, mutta Ronja on aina voittanut hänet tarkkuudessa. Silmät sidottuinakin ryövärintytär onnistuu heittämään jokaisen tikan pyöreän taulun keskipisteeseen.
Kojun pitäjä hieroo hölmistyneenä hiusrajaansa, mutta antaa lopulta Ronjan valita itselleen palkinnon.
Ronja tietää, että Peppi on huono häviäjä. Pieni nyrpistys tämän auringon polttamalla nenänpäällä saa ryövärintyttären vetämään naisen itseään vasten. Hän suukottaa Pepin punertavaa nenää ja työntää suuren nallekarhun tämän syliin.
”Ota sinä tämä – Matias antaa minulle ympäri korvia, jos raahaan tällaisen hänen rosvolinnaansa.”
Pepin harmistus unohtuu.
5.Pepin mielestä vanha puukaruselli pyörii liian hitaasti. Se soittaa verkkaista, hieman rätisevää sävelmää, joka saa Ronjan aavistuksen uneliaaksi.
Vaunu on ahdas, ja heidän jalkansa koskettavat toisiaan. Ronja laskee mustelmia Pepin polvissa – ne muistuttavat iholle ripoteltuja mustetahroja. Peppi ei ole niistä moksiskaan, eikä hän koskaan muista, mistä ne ovat peräisin.
”Mentäisiinkö jo kokeilemaan vuoristorataa?” Peppi kysyy äänessään tuttua malttamattomuutta.
”Jäädään vielä hetkeksi tähän”, Ronja vastaa ja nojaa päänsä Pepin olkaa vasten.
6.Tivoli kimmeltää kultaisen valomeren tavoin. Illan hämärässä se näyttää siltä, kuin tähdet olisivat pudonneet maankamaralle.
Hitaasti yhä korkeammalle kohoava vaunu natisee rytmikkäästi, kun Peppi korjaa asentoaan kurkistaakseen sen laidan yli. Ronjan vatsanpohjassa velloo, kun vaunu keinahtaa ja saavuttaa maailmanpyörän huipun.
”Katso!” Peppi sanoo hymyillen ja osoittaa kohti tummunutta taivaanrantaa. Kaukaisuudessa vasten taivasta kohoaa tiheä kuusimetsä.
”Sen täytyy olla Matiaksenmetsä”, Peppi jatkaa leikitellen, vaikka he molemmat tietävät, että Matiaksenmetsä on heidän katseidensa kantamattomissa. Kaukana pohjoisessa.
”Kunpa se olisikin”, Ronja toteaa hymyillen.
