Ficin nimi: Lunta
hiuksissa takapuolessa
Kirjoittaja: valokki
Tyylilaji: fluff, huumori
Ikäraja: K-11
Paritus: Draco/Harry
Tiivistelmä: Harry houkuttelee (pakottaa) Dracon rakentamaan kanssaan lumiukkoa.
A/N: Hyvää joulua
mursikselle! ♥
mursiksen toiveissa oli tosiaan H/D:tä, ällösiirappisuutta ja höpö höpö romantiikkaa, ja tässä on nyt luvassa sekalainen viritelmä näistä. Samalla tämä osallistuu
Jouluinen tropes -haasteeseen teemalla lumiukon rakentaminen.
Lunta hiuksissa takapuolessa
Dracon tumput olivat kastuneet läpimäriksi ja ne haisivat iljettäviltä. Hän puhisi hiljaa itsekseen. Joskus hänelle oli edelleen mysteeri, mikä ihme hänen elämässään oli mennyt niin vinkuralleen, että hän vielä kolmekymppisenäkin löysi itsensä niin hullunkurisesta ja lapsellisesta aktiviteetista kuin lumiukon rakentamisesta. Ei hän ollut kuvitellut elämäänsä tällaiseksi.
Hänen katseensa hakeutui edessään olevaan punaposkiseen ja itsekseen hyräilevään mieheen, joka pyöritteli suurta lumipalloa hänen edessään.
Hymy levisi Dracon huulille ja hänen sydämensä hypähti yhden lisälyönnin. Kyllähän hän oli sen jo tiennyt, että hän tekisi mitä tahansa tuon miehen vuoksi. Vaikka sitten kasaisi lumiukkoja.
Niinpä hän taputteli suurimmat tumppuihinsa tarttuneista lumikökkäreistä irti ja jatkoi pallon pyörittämistä.
Harry pysähtyi äkisti ja tarkasteli palloaan mittailevasti. “Uskotko, että tämä on riittävän suuri?”
“Mistä sinä minun kuvittelet tietävän?” Draco tuhahti. “Sinähän tässä se lumiukkoasiantuntija olet.”
“Kyllä tämä riittää”, Harry nyökkäili itsekseen. “Tuo se sinun pallosi tänne.”
Draco pyöräytti silmiään, mutta pyöritti silti kiltisti pallonsa Harryn pallon viereen. Matkalla pallosta lohkesi kuitenkin yllättäen kolmasosa irti.
Harry pudottautui nopeasti polvilleen Dracon pallon eteen ja alkoi korjailla sitä. “Sinun pitää painaa tarpeeksi kovaa palloa pyörittäessäsi, ei se muuten pysy koossa.”
Draco laittoi kädet puuskaan. “Tee itse lumiukkosi, kun kerta osaat niin paljon paremmin.”
“Älä viitsi”, Harry sanoi ja hymyili hänelle silmät tuikkien taputellessaan Dracon palloa. “Laita vaikka tämä sinun pallosi minun palloni päälle.”
Ja niin Draco laittoi. Silmiään räpäyttämättä. Oli naurettavaa, kuinka avuton hän oli Harryn suostuttelulle, kun Harry loi häneen
sen hymyn. Ja Harry kyllä tiesi sen.
Dracon ihmetykseksi lumiukko alkoi näyttää varsin lupaavalta, kun Harryn ja Dracon pallot oli saatu kasattua päällekkäin. Harry lupasi mennä etsimään porkkanaa nenäksi ja kiviä silmiksi, suuksi ja napeiksi, ja Draco rupesi pyörittämään pääksi tulevaa palloa. Saatuaan pallon valmiiksi Draco myhäili tyytyväisenä. Harrya ei kuitenkaan vielä näkynyt missään, joten hän päätti laittaa pään jo valmiiksi paikalleen. Hän otti pallosta tukevan otteen, asetti sen varovaisesti keskimmäisen pallon päälle ja…
humps! Koko lumiukko valahti kasaan, paljastaen porkkanaa ja kiviä käsissään pitelevän Harryn sen takaa.
“Öö…”, Draco aloitti, korvat helahtaen kirkuvan punaisiksi.
Harry tuijotti häntä epäuskoisena, porkkana ja kivet pudoten hänen käsistään kaatuneen lumiukon päälle.
“Draco, miksi sinä –”
Mutta Draco ei kuunnellut loppuun vaan sen enempiä miettimättä tönäisi Harryn kumoon lumeen.
“
Malfoy!” Harry huudahti. “Mitä hemmettiä?!”
“Minä… Minun piti –”, Draco yritti ja laski katseensa varpaisiinsa. “Anteeksi.”
Yllättäen hän huomasi, kun kädet ilmestyivät hänen nilkkojensa ympärille ja vetivät hänet kumoon. Luminen maa vilahti hänen silmissään, ja pian hän tajusi katselevansa pilvien peittämää harmaata taivasta sen sijaan. Ennen kuin hän ehti liikahtaa, Harry pyörähti hänen päälleen ja alkoi putsata lunta Dracon kasvoilta tumpuillaan.
“Hyi, sinun tumppusi haisevat”, Draco sanoi nyrpistäen nenäänsä.
Harry alkoi nauraa sellaista syvältä kumpuavaa, rikasta ja elävää naurua, jota Draco rakasti kuulla. Ja sitten Harry laskeutui suutelemaan häntä. Kylmät ja rohtuneet huulet löysivät Dracon huulet, ja lämmin kieli alkoi pyytämään sisäänpääsyä, jonka Draco salli mielellään avaamalla oman suunsa raolleen. Harryn innokas kieli löysi Dracon kielen, ja Dracon oli pakko antaa voihkaisun karata suustaan. Harryn kädet tulivat Dracon poskille, kun taas Draco kiersi omat käsivartensa Harryn ympärille, vetäen tämän niin lähelle itseään kuin toppavaatteet sen sallivat.
Yllättäen Draco alkoi kuitenkin havahtua siihen, että hänen takapuolensa tuntui koko ajan kylmemmältä ja märemmältä, ja vaikka hän yritti olla välittämättä ja jatkaa suudelmaa, pian hän ei kuitenkaan voinut estää kehonsa läpi pyristeleviä vilunväristyksiä.
Harry rikkoi suudelman. “Sinä olet jäässä.”
“En ole”, Draco sanoi ja yritti vetää Harryn takaisin suudelmaan. Toinen vilunväristys kuitenkin ravisutti hänen kehoaan.
“Älä viitsi”, Harry sanoi ja nousi Dracon pettymykseksi ylös. Dracosta tuntui nyt entistä kylmemmältä. “Tule”, Harry sanoi ja tarjosi kätensä Dracolle. “Meillä on tässä hyvin vielä aikaa tehdä toinen lumiukko.”
