Tarinan nimi: Jumala hoitaa särkyneen
Kirjoittaja: Abarat
Ikäraja: k11
Tyylilaji: Draama
Fandom: Originaali
Varoitukset: Alussa yleistä epätoivoa ja tunnemyrskyä
Tiivistelmä: Vastavalmistunut Krisu tuntee epätoivoa, kunnes jotain herää hänen sisällään... Ajatusmaailma uudistuu.
A/N: Halusin kirjoittaa toivorikkaan tunnelmapalan, joka sijoittuu kevääseen. Kirjoitan tälle ehkä jatkoa ja ikäraja varmuuden vuoksi. Kaikki kommentit otan ilolla vastaan!
Garfield-sarjakuvakissaa esittävä muovinen ja Miljalta saatu seinäkello näytti puoltapäivää. Krisun olo oli levoton, sydämen tienoilta pisti niin että hänen piti maata kylkimakuulla yksiönsä valkoisella vuodesohvalla. Käsi rutisti älypuhelinta, puhelimen näytöllä ainutta yhteiskuvaa joka hänellä Miljasta oli. Tyynyn reunalle oli unohtunut puolityhjä tupakka-aski. Krisu oli ottanut rauhoittavan lääkkeen, mutta olo oli silti kurja. Vanhemmista ei ollut kuulunut mitään kolmeen kuukauteen, sisaruksista vain pari irrallista tekstiviestiä. Milja oli tahtonut erota Krisusta ja seurustelu oli ohi. Syy: yleinen holtittomuus. Krisu kuiskaili päivärukousta. Miksei häntä kelpuutettu mihinkään työhön, miksi hän yritti ja yritti saamatta mitään vastineeksi? Seurakunnassa moni kyseli Krisulta, uudelta naamalta, mitä hän teki työkseen? Nuoren miehen mielestä oli kiusallista vastata ettei mitään, että hän oli työtön. Yleensä kyselijät hiljenivät vastauksen saatuaan. Krisun vanhempien 15-vuotiaalle kissalle Tiikerille oli tehty eutanasia viikko sitten. Joku tuntematon naama oli lohduttanut; kyllä se siitä. Suru menisi kyllä ohi. Krisu ei ollut asiasta lainkaan niin varma. Seurustelusuhteen kariutuminen, iäkkään kissan eutanasia, suvun hyljeksintä häntä kohtaan, kaikki meni yli sietokyvyn.
”Jeesus Kristus, auta…” Krisu kuiskasi yksiössään. Äkkiä kevätaurinko täytti huoneen korostaen likaisia ikkunoita ja näyttäen pölyn määrän. Krisu ei ollut siivonnut moneen kuukauteen. Hän kurottautui kohti CD-soitinta ja laittoi soimaan ainoan hengellisen levynsä, jonka hän oli ostanut kirppikseltä, täyttäen hiljaisuuden. Kyseiseen paikkaan oli kävelymatkaa, mutta aina Krisu jotain löysi, yleensä hengellisiä kirjoja. Kirjoja, jotka oli hylätty. Kirjoja, jotka tarvitsivat kodin. Kirjoja, joissa oli sanoma. Krisu selasi kyljellään pienikokoista Raamattuaan. Sulillansa hän sinua suojaa-kohtaa Krisu luki ihan mielellään. Usein psalmit lohduttivat häntä yksiön karussa yksinäisyydessä.
Krisu huokaisi. Hänellä oli ikkunalla liian vaaleat ja läpikuultavat verhot, ne eivät pimentäneet huonetta koskaan. Krisu pujotti äkkiä aurinkolasit silmilleen ja vajosi uneen. Unessa tutun seurakunnan pastori luki Raamatun Sefanjan kirjan jakeita 3:17 vanhan kirkkoraamatun mukaan. Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.
Krisu havahtui hereille todentuntuisen unen jälkeen. Hän alkoi äkkiä uskoa, että häntä oikeasti rakastettiin, ettei hän ollut koskaan ypöyksin, koska hänellä olisi aina Jeesus. Hymy levisi nuoren miehen kasvoille kevään auringonvalon välkkyessä ikkunan takaa. Jossain lauloi peipponen.
