Ficin nimi: Tiukkaa ja piukkaa
Kirjoittaja: Moi
Beta: Linne
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: k-11 koska kiroilu
Mukana: Husk/Angel
Genre: Höntti slice of life
Summary: Seuraavassa hetkessä Husk huomasi toljottavansa Valentinon takalistoa, jota vyötärölle kurottu korsetti ja julkeat tangat korostivat entisestään.
A/N: Heitin Larjuksen kanssa läppää tämänkaltaisesta skenaariosta, ja se oli liian hyvä jättää toteuttamatta. xD Kiva oli, että kirjoitusinspiraatiokin oli kotona vaihteeksi! Toivottavasti sitä löytyy loppuvuodenkin projekteja varten...
***
Husk kulautti kurkkuunsa tujauksen viskiä ja hengähti tyytyväisenä. Rauhallinen iltapäivähetki baarin puolella kuitenkin keskeytyi, kun tuttujen kenkien kopina lähestyi. Huskin korvat ponnahtivat iloisesti pystyyn hänen tunnistaessaan tulijan jo kaukaa.
“Hei, pitkäsääri”, hän murahti Angelille, joka istahti alas ja soi hänelle vähän apean hymyn.
“Hei, Husky.”
“No, mistäs tuulee?”
“Ei ihmeellisempää”, Angel sanoi olankohautuksella. “Mitä nyt vaan vituttaa, kun Valilla on niin nätti perse. Paljon parempi kuin minulla.”
Husk toivoi, ettei olisi kulauttanut juuri uutta viskisiemausta. “Hrökhhöhkhöh, mitä vittua nyt taas, Angel? Mistä tuo nyt tuli?”
“No kuule tästä!” Angel julisti kuivasti ja heilautti baaritiskille uudenkiiltävän aikakauslehden, jonka kannessa itse Valentino keikisteli. “Etsitäänpäs vielä oikea aukeama... sen kuin arvioit itse!”
“Minä vai?”
“Niin juuri!”
“Mitä kuvittelet saavuttavasi?” Husk penäsi, kun Angel työnsi avatun aukeaman hänen eteensä. “Kerjäätkö itsellesi sääliä tai jotain?”
“Hah, unissasi”, Angel sihahti ylimielisesti virnistäen. “Oletko sinä koskaan kuullut, ööh... mikä se sana oli... obje...?”
“Objektiivisuudesta?”
“Jep, juuri siitä!”
“Olen toki, eikä sellainen toimi mielipiteiden kohdalla”, Husk huomautti kuivasti.
“Ääh, ihan sama! Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus, jooko, beibi?” Angel nojasi baaritiskiin neljällä kädellään ja kallisti päätään anelevasti.
“En jaksa tällaista sontaa”, Husk murahti. “Etkä sinä tarvitse arvosi määrittämiseen minun tai kenenkään mielipidettä. Soisi sinun jo käsittävän sen.”
“Äääh, uskopa nyt, ei tässä sellaisesta ole kyse! Minua vain kiinnostaa tietää!” Angel huokaisi kättään laiskasti heilutellen.
“Minusta tuntuu, että kelpuuttaisit vain yhdenlaisen vastauksen.”
“Enkä!”
Husk tapitti korvat luimussa Angelia, joka pyöriskeli baarijakkaralla ja niin kiihkeästi yritti kalastella hänen mielipidettään. Sivusilmällään Husk näki lehden kuvista Valentinon poseeraavan biljardipöydällä muutamassa eri asennossa ja melko vähäisessä vaatetuksessa. Sellaistako hän nyt joutui arvioimaan?
No sama se.
“Vitut, hoidetaan tämä sitten pois alta, niin päästään molemmat jatkamaan päivää”, Husk tuhahti ja sieppasi lehden itselleen. “Ja sanot mitä sanot jostakusta muusta, minun mielestäni perseesi on aivan jumalattoman kuuma.”
“Ohhohhoh, jopas sinä sen ilmaisit! Tässä ihan punastuu...” Angel mutisi ja kätki kainon hymynsä sormiensa lomaan.
“Ettäs tiedät, tampio.”
“Joo, kiitti! Mutta arvioit silti Valin hanurin nyt heti!”
“Mrrhh...”
“Ja sanot rehellisesti, onko se parempi kuin meikäläisellä!”
“No voi kristus perkele...”
Seuraavassa hetkessä Husk huomasi toljottavansa Valentinon takalistoa, jota vyötärölle kurottu korsetti ja julkeat tangat korostivat entisestään.
Olipas siinä.
Musta nahka todella oli materiaalien kuningaskastia, Husk myönsi itselleen silmäillessään Valentinon antavia poseerauksia.
Olipas siinä tosiaan.
“Vieläkö haluat olla vastaamatta kysymykseeni?” Angelin ääni leijui Huskin höttöiseen alitajuntaan.
“Jaa kysymykseen...”
“Husky, minä kuulen ajatuksesi. Ovat aika saakelin painokelvottomia.”
“Vittuako minä mitään ajattelen? En todellakaan!” Husk sähähti ja lätkäisi lehden kiinni. Hänen kommenttinsa olisi voinut olla tehokkaampi, ellei hän olisi tiedostanut kasvojensa kuumottavan hävettävän helakasti. Hyvä ettei vielä kuolavana valunut.
“Niin niin, muuten vaan sinulla stondaa ihan saakelin raivokkaasti”, Angel livautti suupielestään.
“Turpa umpeen! En minä tahallani... tällä tavalla!” Husk äyskähti typerästi.
“Hmmh, mutta on se Val melkoinen pakkaus, eikö? Tiukkaa ja piukkaa!” Angel leukaili.
“Se tyyppi nyt on ihan alinta ryönää!”
“On on, mutta myönnä pois, että sillä on parempi persaus! En minä suutu! Ole vain rehellinen itsellesi!” Angel härnäsi ja väisti juuri ajoissa rullattua aikakauslehteä, jolla Husk häntä hutkaisi.
“Jätä minut rauhaan, senkin jeevelin maanvaiva!” Husk äyskähti ja hapuili toisella kädellään tuhtia ryyppyä. Oli siinäkin ollut rauhallinen iltapäivä.
