Ficin nimi: Kaksin keittiössä
Fandom: Palia
Kirjoittaja: Odo
Genre: fluff?
Hahmot: Reth/Odette (elikkäs meikä Odo)
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Reth tai Paliakaan maailmoineen eivät ole omaani. Kirjoitin tämän vain omaksi ilokseni. Itse omistan itseni.
A/N: Kun Palia-pöhinäni oli kovimmillaan, Reth oli ihan täysin mun fictional crush. Nyt Palia (ja Reth)-vimmani on vähän laantunut, mutta halusin silti kirjoittaa tämän ficin.
Olen osallistunut
Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle-haasteeseen useita kertoja Jean Havocilla (Fullmetal Alchemist), mutta onnistunut vain kerran aiemmin Junpei Hyuugalla (Kuroko no Basuke) ja toka onnistuminen nyt tälleen tällä erää kierroksella kuusi. Kirjotin aika tajunnanvirtana ja ensin meinasi tulla kunnon ankeusficci, mutta halusin kuitenkin jotain söpöä. ♥ Odette tulee Palia-nimestäni "Odette the Hunter", joten siksi käytin sitä myös tässä yhteydessä Odon sijaan.
“Huh, tuliko tänne äkkiä kuuma…?”
Kaksin keittiössä
”Tämä on skandaali”, Reth vitsaili, ”juorut lähtevät vielä liikkeelle...” Odette näki, että tämän otsa oli sileä pitkään olleista uurteista. ”Sinä, minä, kaksin…” Reth virnuili hyväntuulisesti. Tämän kädet työskentelivät puheen lomassa.
”Keittiössä”, Odette jatkoi ja virnisti. Molemmat seisoivat kylki kyljessä valmistelupöydän äärellä, jossa kumpikin työskenteli omien ainesosiensa parissa. Odette pilkkoi vehnää parhaansa mukaan, kun Reth onnistui pilkkomaan yhtä aikaa sipulia ja maustejuuria. Mies näytti niin itsevarmalta ja hyväntuuliselta, että Odette oli pakahtua ihastuksesta.
”Olen ajatellut sinua”, Reth sanoi, kun heitti ainekset keittopataan. ”Minulla on niin harvoin aikaa sinulle”, Reth tunnusti tosiseikan, jonka kanssa Odette oli opetellut elämään. Yleensä hän varasti Rethin kanssa aikaa baaritiskin toiselta puolelta Tavernassa tai Undergroundissa samalla, kun söi miehen valmistamaa ramenia tai kumosi kurkustaan cocktaileja.
”Ei se mitään”, Odette sanoi totuudenmukaisesti. Hänelläkin piti kiirettä oman maatilkkunsa kanssa ja milloin kenenkin kyläläisen asioita hoitaessa sen lisäksi, että hän kaipasi jatkuvasti uusia materiaaleja työkaluihin ja kodin sisustamiseen. Ehkä koti olisi joskus heidän molempien…
”Ehkä voisit palkata minut apukokiksi”, Odette vitsaili, kun Reth näytti oikeasti olevan jälleen kerran äärimmäisen pahoillaan. Odette piti Rethistä siitäkin huolimatta, että tämä hoiti Zekin asioita, työskenteli kahdessa paikassa ja ennätti nukkua vain tunnin yössä eikä tällä siksi ollut aikaa kuin muutamiin varastettuihin hetkiin hänen kanssaan.
”Huh, tuliko tänne äkkiä kuuma…?” Reth sanoi punastuen. ”Ei, en mitenkään voisi!”
”En taida olla tarpeeksi hyvä”, Odette virkkoi ja Rethin puna poskilla syveni.
”Ei kyse ole siitä, vaan…” Reth punasteli, mutta ei saanut jatkettua lausettaan.
”Mistä sitten?” Odette kysyi ja kohotti toista kulmaansa. Reth hermoili ja se oli aika söpöä.
”En pysty ajattelemaan edes ruokaa, jos ajattelen sinua.”
Samaan aikaan alkoi haista palaneen käryä. Tomaattikeitto kiehui ylitse. Molemmat alkoivat nauraa, vaikka Reth yrittikin samaan aikaan pelastaa keiton, joka oli palanut niin yli kuin pohjaankin.
”Minähän sanoin, että viet ajatukseni jopa ruuanlaitosta.”
”Niin taisit sanoa. Ei siis apukokiksi”, Odette naurahti hyväntuulisesti. Hän oli silti hieman pahoillaan, että tämän keiton jälkeen, hän joutuisi taas varastamaan vain lyhyitä hetkiä.
”Ei, mutta… ehkä tyttöystäväksi?” Reth ehdotti muka muina miehinä, vaikka tätä selvästi ujostutti ja puna tämän kasvoilla syveni.
”Ehkä”, Odette vastasi. He olivat tapailleet jo kauan salaa, josta Reth oli vitsaillut skandaaleista ja juoruista, mutta nyt Reth oli tosissaan. Odette hymyili. Ehkä varastetut hetket saisivat hiljalleen uutta arvoa, sillä Reth todella tahtoi olla hänen kanssaan.
