Nimi: Et sinäkään
Ikäraja: K-11
Genre: Romance, One-Shot
Paritus: Jacob/Rosalie, Jacob/Bella, Bella/Edward, Rosalie/Emmet, Jasper/Alice, Carlisle/Esme, Sam/Emily, Sam/Leah
Vastuuvapaus: Meyerin hahmot sekä kaikki tunnistettava ja tekstiä ei ole tehty kaupallisessa tarkoituksessa.
Et sinäkään
Heti ensimmäisestä tapaamisesta Jacob ei pitänyt Culleneista. Ehkä se oli vain miten se oli aina ollut. Aina siitä asti kun Quileute-heimon muodonmuuttajat ja vampyyrit olivat ensimmäisen kerran kohdanneet, minkä jälkeen se oli langennut heimon jäsenten harteille suojella ihmisiä vampyyreiltä jotka olisivat aina ihmisille vaaraksi huolimatta siitä että Cullenit olivat vannoneet juovansa vain eläintenverta. Ja muodonmuuttajien ja vampyyrien vuosisatojen vihanpito olisi se miten se tulisi aina olemaan. Eikä Jacob olisi tahtonut myöntää sitä mutta hänellä oli myös jotain henkilökohtaista Culleneita vastaan. Tai oikeastaan Edward Cullenia vastaan. Mikä ei liittynyt ainoastaan Edwardiin vaan pikemminkin Bellaan.
Bella Swanista jonka isä Charlie Swan oli Jacobin isän ystävä oli nopeasti tullut Jacobin paras ystävä. Kun Edward oli lähtenyt hän ja Bella olivat lähentyneet. Vähän liikaa siihen nähden että he olisivat vain parhaita ystäviä. Ainakin Jacobin näkökulmasta. Eikä Bella ollut lähtenyt Jacobin viereltä edes silloin kun hän oli kokenut ensimmäisen muodonmuutoksensa ja yrittänyt työntää Bellan pois, pelätessään joku päivä menettävänsä hallinan niinkuin Sam silloin kun tämä oli kerran riidan päätteksi muuttunut sudeksi ja arpeuttanyt Emilyn kasvot lopullisesti. Jacob ei koskaan voisi antaa itselleen anteeksi jos hänelle kävisi samoin ja hän päätyisi satuttamaan Bellaa. Mutta Bella ei ollut antanut Jacobin työntää häntä pois vaan joutunut vaaraan yrittäessään selvittää mitä oli tapahtunut ja Paulin suututtaessaan melkein joutunut tämän hyökkäyksen kohteeksi kun Paul oli muuttunut sudeksi. Ja Jacob ei koskaan unohtaisi sitä. Osittain siksi että hän syytti itseään siitä mitä oli tapahtunut koska hän ei ollut rehellinen ja kertonut Bellalle mitä oli tapahtunut. Ja osittain siksi että se oli vahvistanut hänen tunnettaan siitä että hänen ja Bellan kuuluisi olla muutakin kuin parhaita ystäviä.
Kunnes Edward ja Cullenit palasivat.
Ja kaikki se mitä Jacob oli ymmärtänyt oli romuttunut. Bella palasi heti Edwardin luo, kun hän sai kuulla että Cullenit olivat palanneet. Niinkuin mikään viimekuukausina ei olisi merkinnyt mitään. Jacob ei voinut ensin uskoa mitä oli tapahtunut. Mutta vähitellen hän oli ymmärtänyt että kaikki mitä hän oli ajatellut itsensä ja Bellan välille oli ollut vain kuvitelmaa. Kunnes Bella oli myöntänyt Jacobin olleen oikeassa. Bella myönsi olleensa rakastunut häneen. Niinkuin hän oli Bellaan. Mutta Bella oli sanonut siitä huolimatta valitsevansa Edwardin. Koska Edward oli hänelle se oikea. Eikä Jacob voinut keksiä mitään pahempaa, mitä Bella olisi voinut sanoa.
”Minä kerroin sinulle jo. Jätä Bella rauhaan.” Rosalie sähähti kun Jacob käveli ulos Cullenien talosta. Jacob kääntyi Rosalieen päin, jonka kasvoilta paistoi vahingonilo. Jacob tiesi ettei Rosaliella ollut syytä olla vahingoniloinen. Bella oli kertonut hänelle kuinka Rosalie oli aluksi vihannut Bellaa koska pieni osa Rosaliesta oli toivonut että Edward olisi ollut rakastunut häneen. Ja että Rosaliella oli ollut tunteita Edwardia kohtaan. Mutta kun Edward oli rakastunut Bellaan, Rosalie oli perääntynyt heidän tieltään.
”En muistaakseni kysynyt mielipidettäsi mihinkään.” Jacob vastasi tylysti.
”Ehkä et. Mutta se on totta että minähän kerroin sinulle.” Rosalien hymy ei poistunut hänen kasvoiltaan.
”Hymyile vain ihan kuin sinulla olisi siihen mitään aihetta.” Nyt puolestaan Jacob näytti vahingoniloiselta. Rosalie ei enää hymyillyt vaan marssi alas kuistilta.
”Sano se uudestaan.” Hän tarttui Jacobia tämän paidan kauluksesta. Jacobin ilme oli edelleen huvittunut. Ei siksi että hän tiesi onnistuneensa pääsemään Rosalien ihon alle vaan koska Rosalie näytti edelleen kauniilta suuttuessaan. Ei hän sitä kieltänyt etteikö Rosalie aina ollut kaunis. Jo ensimmäisen kerran kun hän oli tavannut Cullenit hän oli tiennyt että Rosalie oli poikkeuksellisen kaunis.
”Sanoisin, ellet pitäisi minua kurkusta kiinni. Koska nyt en usko sen olevan kauhean ymmärrettävää mitä yrittäisin sanoa.” Jacob virnisti. Rosalie irrotti hänestä nyrpistäen nenäänsä.
”Haiset aivan märälle koiralle.” Rosalie sylkäisi. Jacob alkoi nauraa.
”Etkö keksi mitään parempaa?” Hän kohotti kulmaansa, edelleen virnistäen.
”Et sinäkään.” Rosalie sanoi aivan liian lähellä Jacobia, kun hän kykeni tuntemaan Jacobin hengityksen kasvoillaan ennenkuin tämä painoi huuliaan Rosalien huulille.
