Kommenttikampanjasta tervehdys!
Siis! Oli oikean ilon päivä huomata, että olit ficannut tästä kirjasta!! Pienen hauen pyydystys on yksi lempikirjoistani. Pitäisikin kuunnella se taas. Ja peijooni totta kai on lempihahmoni/otukseni koko kirjassa, joten rakastin sitä, että hän oli koko tekstin keskiössä otsikkoa myöten!
Tavoitit tässä raapaleessa todella hyvin kirjan vähäeleisen tyylin ja tunnelman. Plus tuo murre on aivan ihana. Mä en osaa murteita kirjoittaa, joten kaikki ylistys ja kunnia sulle! Elina on virkistävän jäyhä ja kiusaantunut persoona ylipäätään (johtuukohan siitä, että kirjailija alunperin kirjoitti hänet mieheksi?) ja osasit todella hyvin vangita tuon vaivaantuneen kahvihetken, kun ei tiedetä, mitä sanoa ja hahmojen välillä on kipeä ja mutkikas historia. Että vaikkei sitä suoraan sanotakaan, se välittyy silti elävästi. Se vaikeus ja ahdinko. Jousia hyvin tiivistikin tunteensa Elinasta yhdessä lauseessa:
”Jaaha. Kait. Ei susta ota selevää”, Jousia totesi väsyneesti.
Sanottiin paljon hyvin vähällä. Tällaisesta juuri tykkään!
Peijooni kokeili nyt Jousian auton ovia, mutta ne oli lukittu. Se loi surullisen katseen kohti ikkunaa.
Ja tää nyt vain oli niin valloittava ja myös huvittava sellaisella hellyttävällä tavalla :3 Voi pieni peijooni, kun tahtoisi kiivetä autoon kaikkia nappeja ja vipuja ronklaamaan! Mikä vääryys, kun hänelle ei sitä sallita!! :<
Kyllä, siis aivan ihana teksti, jossa oli kaikki kohdallaan
Lukisin mielelläni lisääkin tästä fandomista. Jos vaikka ne kaksi yhdessä asuvaa vanhaa miestä, joista toinen osasi taikoa, inspaisi? :3 Nimet olen ikävä kyllä unohtanut. Mutta aivan ihana ficci. Kiitos, kun laitoit tän Kommenttikampanjaan! Muuten olisin todennäköisesti missannut tämän ja se olisi ollut suuri vääryys!
