Ficin nimi: Parempiin aamuihin
Kirjoittaja: Meldis
Genre: fluffy, kevyt drama
Ikäraja: K-11
Paritus: Albus Severus/Scorpius
Tiivistelmä: Albuksella on kurja aamu.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Tykkään hirveästi tästä parituksesta, mutta ei ole tullut kirjoitettua siitä juurikaan. Muuta syvällisempää syntytarinaa tälle ei ole, kunhan jotain söpöä. ^^ Jos lukaiset, jätäthän kommenttia!
Parempiin aamuihin
Uni lipui Albuksen mielestä ja hän tunsi heti jotain märkää poskellaan. Hänen huulensa liukuvat hymyyn ja sitten hän muisti edellisen illan ja ynähti matalasti.
”Ei, ei vielä”, Scorpiuksen ääni kuiskasi hänen korvaansa ja tämä laski huulensa uudelleen Albuksen poskelle, lähemmäs suuta. Albus hymyili jälleen. Hän käänsi päätään ja heidän huulensa kohtasivat.
”Haisee kahvi”, Albus huomautti, kun Scorpius vihdoin erkani hänestä.
”Heräsin jo tunti sitten”, Scorpius sanoi.
”Miksi et herättänyt minua?” Albus murahti ja työnsi ylävartalonsa nojaamaan seinään. Huone oli yhä pimeä, syksyinen aamu oli hämärä ja verhot olivat kiinni.
”Nukuit niin nätisti”, Scorpius vastasi. ”Olisi ollut ikävää herättää sinut tähän todellisuuteen”, hän sanoi ja nousi sängystä tassutellen pieneen tupakeittiöön. Scorpiuksen yksiö ei ollut paljon luutakomeroa suurempi, mutta Albuksesta se oli ihana.
Seinillä oli Ampiaisten julisteita, valokuvia Albuksesta ja Scorpiuksesta sekä tämän koulukavereista. Sohvaa, tai sen paremmin ruokapöytää kopperoon ei olisi varmaan mahtunutkaan, mutta niiden sijaan keskellä lattiaa television ja radion edessä oli matala sohvapöytä sekä sininen säkkituoli, johon Albus rakasti käpertyä yhdessä Scorpiuksen kanssa. Keittiöntasolla oli tilaa vain teepannulle, kahvinkeittimelle ja leivänpaahtimelle, mutta jotenkin he mahtuivat sinne laittamaan aina sopuisasti pizzaa ja lämpimiä voileipiä. Yhden hengen sänky riitti heille kahdelle täydellisesti. Pienen eteisen varrella oli ovi kylpyhuoneeseen.
Scorpius toi kaksi kahvikuppia, joista toisen ojensi Albukselle. Hän otti sen hiljaisen kiitoksen saattelemana vastaan ja Scorpius könysi hänen viereensä istumaan selkä seinää vasten. Scorpius osasi aina kaataa hänelle juuri sopivan määrän kauramaitoa.
”Minä taidankin jäädä tänne loppuelämäkseni”, Albus huokaisi ja painoi päänsä Scorpiuksen olkaa vasten.
”Kuuntelemaan naapurien karaokea ja riitelyä?” Scorpius naurahti.
”Taivaallista”, Albus nyökkäsi. Hiljaisuudessa he joivat kahvia ja mitä enemmän Albus oli hereillä, sitä kurjempi olo hänelle tuli.
”Olihan se odotettavissa”, Scorpius lopulta huokaisi.
”Mitä muuta olisi pitänyt odottaa edes?” Albus puuskahti. ”Isä on niin olevinaan rauhaa ja rakkautta, mutta heti jos on hänen omasta piiristään kyse, niin paskat.”
”Äiti ei sanonut juuri mitään. En tiedä onko se hyvä asia”, Scorpius sanoi. ”Ehkä hän ei vain halunnut väittää isää vastaan.”
”Sama minun äidilläni. Tai sanoi hän, kun James rupesi huutamaan isälle”, Albus murahti, ”mutta lähinnä, ettei James puuttuisi asiaan.”
”Ehkä se vain kestää”, Scorpius ehdotti. ”Minun isälläni kesti hyväksyä, että olen bi”, hän sanoi.
”Isä ei halua hyväksyä. Hänestä olet vain yksi asia ja se on kuolonsyöjän poika”, Albus kiristeli hampaitaan. Scorpius laski oman päänsä Albuksen päälaelle.
”Annetaan heille aikaa”, Scorpius sanoi.
”Kenen tässä pitäisi olla aikuinen?” Albus murahti ja nojasi entistä lähemmäs Scorpiusta.
”Ollaan me aikuisempia”, Scorpius sanoi. Albus tuhahti.
”James vai huusi isällesi?” Scorpius kysyi.
”Joo. Lily oli kaverillaan tai jotain”, Albus vastasi.
”Sehän on hyvä. Jos hän huutaisi tarpeeksi ja isäsi ymmärtää”, Scorpius sanoi. ”Eikä Jameskaan tykännyt heti, että seukkaat Malfoyn kanssa.”
”Ehkä sekunnin, kirjaimellisesti”, Albus nosti päänsä Scorpiuksen olalta. ”Muistatko, hän katsoi sinua kuin voisi ampua lasereita silmistäsi ja sanoi, että ’sinun on parempi kohdella veljeäni hyvin tai en vastaa seurauksista’ ja sitten oli ihan okei.”
Scorpius naurahti. ”Vaikea unohtaa, kun henkeäni uhkaillaan”, hän hymyili. Albus laski kahvikuppinsa yöpöydälle ja otti myös Scorpiuksen melkein tyhjän mukin tämän käsistä. Hän kieputti sormensa tämän sormien lomaan.
”Tarkoitan sitä”, Albus sanoi tiukasti. ”Jos en muuta tänne, hankin oman asunnon heti, kun löydän jonkun. En jää odottamaan, että isä pistää minut ikuisesti arestiin.”
”Täällä on aika vähän tilaa”, Scorpius rykäisi.
”Okei, menin asioiden edelle”, Albus sanoi. ”Mutta en jää kuuntelemaan sitä paskaa, että olen liian nuori tietämään, mitä haluan, tai, että sinä seurustelet kanssani maineen takia”, Albus irvisti, ”tai että en tunne Malfoyta niin kuin isä tuntee”, Albus pyöräytti silmiään. ”Menen vaikka Teddyn luokse siksi aikaa, että löydän jonkun paikan. Hänen kämppänsä on isompi.”
Scorpius puristi hänen sormiaan. ”Okei. Joo, Teddy, hyvä idea”, hän sanoi. ”Teddy asuu aika kaukana koululta”, hän sanoi.
Albus rypisti otsaansa. ”Voin ilmiintyä”, hän sanoi hämillään.
”Ah, aivan, joo”, Scorpius nyökkäili ja laski katseensa Albuksen silmistä. Albus rypisti lisää otsaansa, mutta ennen kuin hän ehti sanoa mitään, Scorpius ponkaisi sängyltä, sieppasi kahvinsa ja suuntasi keittiösoppeen.
”Onko sinulla muita luentoja kuin se yksi iltapäivällä?” hän kysyi vältellen Albuksen katsetta.
”Scorpius…” Albus sanoi.
”Minulla on lähinnä paahtoleipää, kaikki maito meni kahviin, joten jos et halua syödä muroja kuiviltaan -”
”Scorpius”, Albus sanoi uudelleen painokkaammin ja nousi sängyltä. Scorpius pyörähti ympäri naama punaisena.
”Ömm”, Scorpius mumisi, ”ei sinun ehkä kannata muuttaa tänne, mutta jos”, hän katseli varpaitaan, ”etsimme yhdessä isomman asunnon.”
Albuksen suu loksahti auki.
”Mutta jos se on sinusta liian nopeaa niin tajuan kyllä”, Scorpius jatkoi mutinaansa, ”ajattelin vain, kun tämän piti olla muutenkin väliaikainen asunto ja minulla olisi varaa isompaan. Ja vaikka sinulla ei ole töitä, yhdessä se olisi varmaan ihan taloudellisesti mahdollista. Yliopiston lähellä oli niitä uusia perheasuntoja, olin, tuota, katsellut niitä ja, tuota…”
”Perheasuntoja?” Albus osasi vain toistaa. Scorpius kohotti katseensa.
”Noh”, hän hymähti, ”niin.”
Albus ei enää muistanut, miksi oli herännyt niin ärtyneenä. Hän näki vain Scorpiuksen, tämän unen pöyhöttämän vaalean tukan, tämän kapeiden huulten hymyn, tämän ihastuttavat solisluut, jotka vilkkuivat harmaan t-paidan valtavasta kaula-aukosta, joka oli alkanut jo rispaantua. Hän näytti vähän värisevän, mutta Albus ei ollut varma johtuiko se koleasta syysaamusta vai jännityksestä. Albuksen huulet vääntyivät leveään hymyyn.
”Scorpius!” hän karjaisi ja harppasi siepatakseen pojan syliinsä. Scorpius huudahti, kun hänen jalkansa irtosivat lattiasta ja Albus pyöräytti hänet kerran ympäri ilmassa.
”Se on loistava idea!” Albus iloitsi laskettuaan Scorpius alas, mutta irrottamatta tätä sylistään. ”Onko siellä vapaita asuntoja? Ne ovat varmaan suosittuja. Kaksio olisi kiva, kolmiossa olisi sitten työtilaakin. Mutta kyllä me mahdutaan yksiöönkin, ihan sama”, Albus tempaisi Scorpiuksen suudelmaan, ”kyllä, kyllä. Muutetaan yhteiseen, uuteen asuntoon”, hän henkäisi suudelman jälkeen.
”En ole varma. Suurin osa oli kolmioita, joten kaksiot ovat varmaan aika vaikea saada”, hän vastasi häkeltyneenä Albuksen kysymyksiin. ”Albus”, hän naurahti ja hukutti tämän uuteen suudelmaan.
”Älä kuitenkaan vain katoa.”
Albus kohotti päänsä Scorpiuksen niskasta, mihin oli jäänyt haaveilemaan yhteisestä asunnosta.
”Mitä -?” hän sanoi ja katsoi Scorpiusta silmiin.
”Vanhemmiltasi”, Scorpius sanoi. ”Ei sinun tarvitse opettaa heitä, mutta sano, mihin olet menossa. Että he tietävät, missä olet, kun kääntävät päänsä.”
Albus mutristi huuliaan. ”Jos kääntävät.”
Äkkiä asunnon ainoalta ikkunalta kuului koputus. Albus ja Scorpius siirsivät salamana päänsä äänen suuntaan. Scorpius henkäisi ja Albuskin tunnisti pöllön, se oli Scorpiuksen perheen.
”No?” Albus kysyi Scorpiuksen saatua kirje pöllön jalasta. Se jäi ikkunalaudalle selkeästi odottamaan vastausta, eli ehkä kirje ei olisi pitkä.
”Isä haluaa pyytää anteeksi ja kutsuu meidät lounaalle lauantaina”, Scorpius hymyili lukiessaan kirjettä. Albus mutristi huuliaan epäilevästi, mutta Scorpius hymyili niin luottavaisesti, että hän suostui.
”Käyn siellä illalla”, Scorpius sanoi lähetettyään vastauksensa pöllön mukana matkaan. ”Ehkä sinä voisit käydä myös vanhemmillasi illalla”, hän ehdotti kainosti.
”He eivät ole lähettäneet kirjettä”, Albus mutisi.
”Okei, olet oikeassa”, Scorpius sanoi ja käveli keittiöön laittaakseen leipää paahtimeen. ”Koska estin sinua menemästä juomaan eilen, sovitaanko, että käyt kotona tänään ja jos menee edelleen huonosti, sitten voidaan mennä juomaan. Uksissa on karaokeilta.”
”Minulla on perjantaina luentoja”, Albus sanoi.
”Koska se on sinua estänyt”, Scorpius sanoi kulma koholla. Leivät pomppasivat paahtimesta.
”Hyvä on”, Albus huokaisi ja istui alas sohvapöydän ääreen, kun Scorpius leijutti sinne juustoa, mehua, lisää kahvia ja leivät. ”Mutta vain, koska olet söpö.”
”Tiesin, että vielä lankeat suloilleni.”
