Ehkä (S, Harry/Draco, raapale)

[Meldis]

Ficin nimi: Ehkä
Kirjoittaja: Meldis
Genre: fluffy
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Tiivistelmä: Draco kysyy Harrylta kysymyksen.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Tämä on kirjoitettu Spurttiraapalekierroksen 16.-22.9.2024 neljännestä sanasta ehkä. Jos lukaiset, jätäthän kommenttia!


Ehkä
(ehkä, 300 sanaa)

Draco pysähtyi kiskoessaan housuja jalkaansa. Hän suoristi selkänsä ja vilkaisi olkansa yli Potteriin, joka nojasi sängynpäätyyn.
”Ehkä?” hän toisti. Potter ei katsonutkaan häneen päin. Hän nypersi peiton reunaa sormillaan ja kiristeli leukaansa epämukavan näköisenä.
”Niin, että katsotaan”, Potter mutisi. Draco puristi huulensa viivaksi ja veti housut jalkaansa vähän riuskemmin kuin tarkoitti.

”Voit sanoa ihan suoraan, jos sinua kaduttaa”, Draco murahti ja etsi paitansa lattialta. Se oli harmillisen lähellä sänkyä ja hän harppasi pari askelta noukkiakseen sen Potterin vierestä.
”En sanonut niin”, Potter sanoi.
”Et sanonutkaan”, Draco sanoi saatuaan paitansa päälleen. Potter punehtui kasvoiltaan. Draco jäi mulkoilemaan Potteria, joka oli edelleen todella alasti, joskin puoliksi peiton alla. Draco keskittyi katsomaan tämän kasvoja.

”Mitä se tarkoittaa, nähdä uudelleen?” Potter kysyi vaikeasti hetken päästä ja punehtui entisestään. Draco siristi silmiään ja nieleskeli muutaman sivalluksen Potterin hidasälyisyydestä ennen kuin vastasi.
”Että jos tahdot, voidaan tehdä tämä toistekin”, hän selvensi viittoen myllättyyn sänkyyn. Potter nyökkäsi peitolle.
”Eikä se tarkoita muuta?” hän kysyi. Dracon vatsassa hulmahti.

”Öö”, hän sanoi. ”Tahdotko sinä jotain muuta?” Draco kysyi hitaasti ja hulmahdus tavoitti hänen kasvonsa, minne se levitti punaa.
”En välttämättä”, Potter kiirehti sanomaan. ”Tai en. Tai siis että, varmistan vain mitä sinä tahdot. Minusta eilen oli ihan kivaa, muutenkin kuin”, Potter elehti sänkyä kohden, ”siis baarissa jutellessa ja muuta ja ajattelin varmistaa. Että jos sinullakin oli kivaa eilen, jos sinä ehkä, tuota, haluaisit muuta”, Potter hölötti.
”Ai”, Draco sanoi. ”Eilen oli kivaa. Baarissakin”, hän huomasi sanovansa. Potter kohotti katseensa lopultakin häneen ja oli pitkään hiljaa. Ihan liian pitkän ajan kuluttua Draco ymmärsi, että tämä odotti häneltä vastausta.

”Öö”, hän sanoi taas. ”Ehkä”, hän sopersi. Potter kohotti kulmiaan.
”Ehkä?” hän toisti samaan tapaan kuin Draco hetki sitten.
”No, tuota, en tiedä, tavallaan…” Dracon sanat hiipuivat.
”Minä tahtoisin…jotain muuta”, Potter sanoi. Dracon koko kehossa humisi.
”Minäkin tahtoisin jotain muuta”, hän henkäisi.

[Gogo Yubari]

Mä tulin tän lukemisesta ihan älyttömän hyvälle tuulelle, kun tää oli niin mahdottoman söpö ja pörröinen ja sopii täydelliseksi lukemiseksi tällaiselle syksyiselle vapaapäivälle, kun saa vaan olla rauhassa kotona lukemassa ficcejä.

Vaikka tää olikin vain 300 sanaa pitkä, niin tässä ehti tunnelma ja asetelma muuttua moneen kertaan, ja olit mun mielestä saanut hyvin vangittua sen "morning after"-fiiliksen, kun ehkä vähän nolottaa mut sit kuitenkin oli kivaa. Oli myös hauskaa, miten alkuun se on Harry joka vähän jahkailee ja sitten Draco ennen kuin nämä molemmat pääsevät yhteisymmärrykseen, että kaipaisivat toisistaan muutakin kuin vain seksiä. Mun tulee nykyisin tosi harvoin luettua H/D-paritusta, mut tän myötä muistin taas, et hyvin kirjoitettuna tää on oikeastaan aika huippu paritus.

Kiitti tästä!

[Meldis]

Gogo, kiitos kommentistasi! ^^ Olen vielä tosi tottumaton raapaleisiin ja miten siinä saa tarinaa kerrottua, joten kiva kuulla, että onnistui olemaan monipuolinen. Kivaa, kun tulit kerrankin lukemaan hoodeetä! Kiitos ihanasta kommentistasi: ^^

[Vendela]

Eikä miten söpö tämä oli! Siis ensin oli vähän jäykkä tunnelma ja lukijakin vähän varpaillaan että mitäs tässä on oikein tapahtunut. Mutta samaan aikaan kun Dracon vatsassa hulmahti niin tämän lukijan valtasi helpotus. Koska siis mikä sen suloisempaa kun nämä kaksi jotka eivät saa sanottua mitä oikeasti toisistaan haluavat. Hyvä kuitenkin, että lopussa pilkahti pieni yhteisymmärryksen liekki.

Kiitos, tykkäsin

Vendela

[Linne]

Tervehdys kommenttikampanjasta!


Tämä ficci tuntuu jotenkin pidemmältä kuin on (mutta hyvällä tavalla!). Olet saanut lyhyeen kohtaukseen mahdutettua paljon taustatarinaa. Lukijalle tulee olo, että on lukemassa kohtausta pidemmästä tarinasta, mutta ei niin, ettei olisi kärryillä tai tuntuisi, että osa kontekstista puuttuu.

Sekä Harry että Draco olivat tässä hyvin canonille uskollisia, mutta kuitenkin pienellä aikuisuuden lisämausteella. Draco oli äksy ja epävarma ja Harry hiukan hukassa, mikä tuntui hyvin luontevalta tässä tilanteessa. Tykkäsin myös siitä, että Draco kutsui Harrya koko ajan mielessään Potteriksi. Niinpä niin, vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon xD

Tässä oli paljon hyvää kuvailua, mutta mun ehdoton suosikki oli tämä ilmaisu

hulmahdus tavoitti hänen kasvonsa, minne se levitti punaa.

ihanasti ilmaistu!

Tämä oli ihana palanen ja lukisin mielelläni lisääkin siitä, miten näiden kahden suhde kehittyy. Kiitos tästä!

[Meldis]

Vendela, nämä kaksi ovat ikuisesti sellaisia, että ei sanotuksi saa, mitä oikeasti tuntee, pitää oikein potkia se ulos. Ja siksi heistä niin tykkäänkin. Kiitos ihanasta kommentistasi!

Linne, kiva kuulla, että pidempi tarina tuntui taustalla! Vieläkin hapuilen raapaleiden kirjoittamisessa, että mitä kaikkea ehtii kuvata pienessä pätkässä. Ihana kuulla myös, että hahmot tuntuivat uskollisilta. Nämä eivät osaa olla toistensa seurassa, varsinkaan tällaisessa tilanteessa, täydellisen aikuisia ja siksi heistä on niin kiva kirjoittaa. En varmaan koskaan lakkaa kirjoittamasta hoodeetä, sen voin luvata. Kiitos kun tulit kommentoimaan!

[mursuhilleri]

Onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! Iik mitä ihanaa söpöä hoodeetä. Tää oli ihan super herttainen pätkä. Olipa kivasti rakennettu tämä tarina kertomaan nimenomaan siitä seuraavasta aamusta sen sijaan, että se olisi kertonut itse illasta! Hauskasti kuitenkin myös olit ujuttanut mukaan vähän sitä baari-illan tunnelmaa tuohon

En kestä miten symppistä on, että Harry ja Draco ujostelevat ja ovat vähän kiusaantuneita seuraavana aamuna, mutta kuitenkin molemmilla olisi sitä halua vielä tavata :3 Ehkä jopa muuallakin kuin peiton alla. Ihanaa että he saivat lopulta myönnettyä, että haluaisivat jotain muutakin!

Musta oli kans hauska yksityiskohta, että kun teksti on Dracon näkökulmasta, niin hän kutsuu Harrya edelleen Potteriksi, vaikka on aikuistuttu ynnä muuta Se on jotenkin semmoinen mikä aina lämmittää sydäntä hoodee-ficeissä! En tiedä mikä siinä on. Ehkä se, kun se tavallaan muistuttaa vielä niistä enemies-ajoista vielä sittenkin kun päästään lovers-aikaan

Loppu oli tosi kiva kun se päättyi siihen, että vuorostaan Draco vastasi Harryn kysymykseen ehkä, aivan samalla tavalla kuin Harry oli juuri vastannut hänelle hetkeä aiemmin

Kiitos tästä, tää oli ihan hirmu kiva pieni ficci <3

[Odo]

Olipa tämä kiva pieni ficci. ♥ Tykkäsin dialogista ja alun Dracon kiivastumisesta, kun housutkin meni vähän liian rivakasti jalkaan! Kokonaisuutena oikein hauska, ja ehkä sopii hyvin alkuun loppuun että otsikoksi! Kiitos, että olet jakanut tänne.

[Meldis]

mursuhilleri, on tosiaan aika ihme, miten ujostellaan tässä vaiheessa, kun luulisi, että edellinen ilta olisi vienyt ujostelun mennessään. Minäkin ehdottomasti tykkään käyttää sukunimiä aina, kun mahdollista näiden kahden kohdalla. Siinä on jotain tosi kutkuttavaa. ^^ Kiitos ihanasta kommentistasi!

Odo, kiitos kommentistasi, se piristi hirmuisesti! ^^

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Kiinnostavan lyhyt ja ytimekäs nimi sekä fluffisuus houkuttelivat minut juuri tämän tekstin pariin.

Sinä taidat kyllä niin mainiosti tällaiset tilanteet, joissa kohtaus alkaa ikään kuin "keskeltä" ja lukija pääsee vähitellen tekstin edetessä kärryille, niin että hän saa itse tulkita ja oivaltaa! Tykkään niin paljon juuri tällaisesta tyylistä aloittaa teksti. Se on sopivan ytimekästä erityisesti raapalemittaa ajatellen, ja se terästää mielenkiinnon saman tien. Tässäkin alkaa heti kutkuttaa, että mihin Harry on oikein vastannut ehkällä ja miksi ja mitä kaikkea siihen liittyy.

Ihanaa, miten Harryn ehkäily ja vaikeilu ei kumpuakaan katumuksesta tai siitä, ettei hän haluaisi enää nähdä, vaan pikemminkin epävarmuudesta sen suhteen, tunteeko toinen samoin kuin hän ja onko sopivaa haluta enemmänkin. Ja vielä ihanampaa on se, että Dracon päässä pyörii salaa ihan samanlaisia keloja. Kaikenlaiset väärinymmärrykset ja -tulkinnat ovat aina tosi herkullisia, mutta ehkä erityisesti silloin, kun ne purkautuvat ja niitä seuraa ihana yhteisymmärrys. Tässä se tapahtuu onneksi nopeasti, ennen kuin Draco esimerkiksi ehtii painella paikalta. Sydämeni sulaa sille, miten molemmat tuntevat samoin, mutta heidän on vain vähän vaikeaa sanoittaa sitä ja tuoda se ilmi. Niin sympaattista, miten Dracokin menee vähän hämilleen ja punastuu ja alkaa soperrella, vaikka vain hetkeä aiemmin hän on ollut näennäistä itsevarmuutta huokuva murahteleva yrmy.

Tästä tekstistä välittyvät hauskasti ja osuvasti molempien hahmojen persoonat. Lempikohtani on tämä:

Draco siristi silmiään ja nieleskeli muutaman sivalluksen Potterin hidasälyisyydestä ennen kuin vastasi.

En epäile hetkeäkään, etteikö Draco keksisi tuosta noin vain muutaman sivalluksen - mutta toisaalta en myöskään epäile hänen vilpittömyyttään siinä, että hän haluaa pitää moiset mölyt tällä kertaa mahassaan. Näiden kahden kemia on parhaimmillaan kyllä todella kutkuttavaa. ♥

Tosi suloinen teksti, jonka lukeminen sai höpsön hymyn huulille - kiitos paljon! -Walle

[Meldis]

Waulish, keskeltä aloittaminen on kyllä kivaa, tuntuu, että välillä  pääsee kirjottamallakin siten paremmin vauhtiin. Väärinymmärrykset ovat syvästi lähellä sydäntäni, parasta, jos ne johtavat vielä pidempiin selkkauksiin, mutta tämä nyt oli raapalemittaan mahdutettu. Dracossa istuu tiukassa tarve nälviä Harrya, mutta onneksi myös tajuaa, että tilanne ei ole sille oikea juuri nyt. Kiitos ihanasta kommentistasi! ^^