Kirjoittaja Aihe: Kadonnut aika | Bill/OC, Sallittu, songfic, one-shot  (Luettu 2306 kertaa)

Aivohome

  • ***
  • Viestejä: 211
Nimi: Kadonnut aika
Kirjoittaja: Chihiban
Beta: ei
Päähenkilöt: Bill/OC
Ikäraja: S
Genre: het, romance(?), songfic, one-shot, pienoinen angst
Summary: Jos etsit kadonnutta aikaa, jotain josta jouduit luopumaan,
liian usein huomaat ei se totta ollutkaan

Varoitukset: ei varoituksia
A/N: Eli Leevi and the leavingsin kappaleesta Rin-tin-tin. Muokkailin vähän sanoja sieltä täältä, jotta ne istuvat ideaani. Kommentit toivottuja! Osallistuu Sinun Potterisi-haasteeseen.


Kadonnut aika


Jos etsit kadonnutta aikaa, jotain josta jouduit luopumaan,
liian usein huomaat ei se totta ollutkaan
ja joku tuskin tietää mitä etsii vailla määrän päätä harhailee,
monen vuoden jälkeen ystävälleen kirjoittaa
ne sanat, jotka sanomatta jäivät, sanat, joita ei kai ollutkaan,
sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan,
ja minä olen miettinyt jo kauan jotain josta sulle kertoisin,
vaikka tuskin muistan enää osoitettakaan.



Siitä on vuosi. Vuosi siitä, kun särjit sydämeni. Vuosi siitä, kun luulin, etten voi enää elääkään. Miksi, Bill, miksi sinä teit niin? Minä luulin että meillä oli jotain. Jotain, josta kertoa, jotain, joka pitää ihmiset yhdessä. Nyt jälkeenpäin huomaan, että ei ollut mitään. Kaikki oli lavastetta. Ei ollut mitään, ei mitään aitoa. Ne sanat, ne kosketukset, ne eivät olleetkaan totta.


Olen hävittänyt kaiken joka sinusta mua muistuttaa,
olen myynyt levyt joita silloin kuuntelin,
ne levyt usein radiossa soivat tai ne voivat olla muitakin,
lähes kaiken sinusta jo melkein unohdin.



Pakotin itseni unohtamaan ja menemään eteenpäin. Mutten voi enää teeskennellä. Minä todella toivoin meistä jotain, toivoin, että siitä olisi tullut jotain. Toivoin, että rakastaisit minua niin kuin minä sinua. Toivoin jotain erityistä, mutta en saanut mitään. Toivoin rakkautta, mutten saanut kuin suukon poskelle. Toivoin onnellista elämää, en saanut sitäkään. Toivoin kotia ja turvaa, sain kodin ilman rakkautta ja turvan jostain toisesta. Mikään ei mennyt niin kuin toivoin. Mikään ei mennyt niin. Joskus toivon, että voisin unohtaa, mutta se ei mene niin.


Sinä hymyiletkö vielä, sinä suuteletko vielä niin,
että suudellessa olin mennä tainnoksiin
ja minä olen olemassa, minä vieläkin sua muistelen



Fin.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 16:02:23 kirjoittanut Beelsebutt »
avatar © mustapisara

story^

  • Lattiaeläin
  • ***
  • Viestejä: 372
  • Billion dollar baby
Vs: Kadonnut aika
« Vastaus #1 : 23.06.2008 20:03:45 »
Oikein kaunis ja sointuva teksti, tosi surullinen.  :'(
Ne sanat, ne kosketukset, ne eivät ollutkaan totta.
Jokin tässä virkkeessä sykähti, niin koruton ja kiertelemätön toteamus. Eikös tuon muuten pitäisi olla olleetkaan?? (En ole varma, mutta minun korvaani tuo kuullostaisi paremmalta - toisaalta suomen kieli on niin monimutkainen yms. että voin hyvinkin olla väärässä!  ;))

Siltä tämä oli tosi nätti ja angstinen (<33), ehkä hiukan katkeran oloinen ja se teki tekstistä vielä kauniimman!
Kiitän tästä tekstinpätkästä!  :)
The winter has passed
And the spring has come
We have withered
And our hearts are bruised from longing


ava by puolipro

Aivohome

  • ***
  • Viestejä: 211
Vs: Kadonnut aika
« Vastaus #2 : 23.06.2008 20:10:30 »
story^: Joo, tosiaan, niin sen piti olla, olleetkaan siis^^
Käteni ja aivoni eivät tee yhteistyötä

Kiitos kun kommentoit, mukava kuulla, että pidit :)
avatar © mustapisara