Kirjoittaja Aihe: SinäTuubaPaska (Kohti Otsonia): Kiittämättömättömät kiitospäivävalmistelut, k-11, ficlet  (Luettu 1311 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 188
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Kiittämättömättömät kiitospäivävalmistelut
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SinäTuubaPaska (Kohti Otsonia)
Ikäraja: k-11?
Mukana: Joukko Puolen metrin metsän asukkaita
Genre: Juuri mitä voi olettaa (paitsi on tässä vähän kauhuakin?)

Summary: Kiitospäivänä oli tarkoitus arvokkaasti kunnioittaa vanhoja perseitä perinteitä, mutta tämän sakin touhu oli kaukana siitä.

A/N: Ääliökomedia on kyllä vaativa laji, minkä vuoksi sitä ei tulekaan raapusteltua turhan usein. Nyt sitä saattoi kuitenkin synttärilahjan merkeissä väkertää pitkästä aikaa, ja toivottavasti ilahduttaa teitäkin täällä. 😂



***



Puolen metrin metsän vakiasukas Kani oli sinä torstaina väsinud ja suoranaisen hermoromahduksenkin partaalla. Uskollinen niinhyvääpuuta-paskanakukalenteri oli muistuttanut, että perinteinen kiitospäivä koittaisi hetkenä minä hyvänsä, ja siksi valmisteluihin oli käytävä viipymättä. Joka elukan pano(kse)lla oli väliä, ja siksi Kani olikin könynnyt johtoportaalle ja delegoinut kullekin oman hommansa. Mistään ei olisi tullut hevonkuusta ilman hänen päsmäröintään, sen tajusivat jopa nämä idiootit, joita Kani hyvänä päivänä suostui nimittämään ystävikseen.

“Kjehhöh”, Kani tirskahti ihastellessaan kolmionmuotoisista viireistä koostuvaa ketjua, jonka hän oli sössäämisensä lopputuloksena virittänyt puunkarahkojen väliin. Eri väreissä rätisevät viirit olivat kieltämättä aikamoisia rumiluksia, mutta ainakin heillä oli koristeita kiitospäivänä! Se jos mikä sai tavanomaiset tutinat helpottamaan.

Huojentuneita olivat myös keittiön (kenen talo se edes oli) ikkunasta juhlapaikkaa tiirailevat Pöllö ja Myyrä – kavereiden kesken Mylly ja Pöörä. Heille lätkäistyt puuhat käsittivät kurpitsapiiraan leipomisen ja kattauksen valmistelun, jotka molemmat olivat sen verran työläitä, että Kani oli ilmiselvästi halunnut heidät vain pois tieltä ja omiin oloihin.

Eikä ihme, Pöllö se oli aivan yhtä rasittava kuin aina. Myyrä vatkasi yrjöä muistuttavaa piirastaikinaa kokinhattu hytkyen ja yritti sulkea korvansa jaaritteluilta. Pöllö oli puunannut yhtä ja samaa lautastakin viimeiset puoli tuntia vedoten pokkana huolellisuuteen ilmiselvän Alzheimerin sijaan.

“Aah, niin puhdas että tääööää, suss”, Pöllö virkkoi Myyrälle, muttei päässyt pidemmälle, kun hänen mielensä jo harhautui uusiin ulottuvuuksiin. “Hehe, aivan, Turkuhan on Suomen Ruotsi. Ihan kuin olisin kerran Topi-sedän –”

Myyrä kohotti naamansa taikinakulhosta nopeammin kuin ehti kissaa sanoa. Ei taas samaa iänikuista tarinaa reservillä homoilleesta Topi-sedästä! Myyrä sieppasi pöydältä suolan ja hukutti Pöllön höpinät sirottimen mielenosoitukselliseen kahinaan, mutta paha kyllä piirastaikina ei ilahtunut lisukkeestaan. Soosi alkoi sylkeä ulos jotain hyvin epämääräistä olomuotoa, ja samalla lahosi Pöllökin kyökin toisessa päässä ihan pyytämättä. Varmaan se oli allerginen reaktio, kun silmämunakin poksahti sillä tavalla.

“Vai että näin.” Myyrä ei tiennyt, mitä muuta olisi kommentoinut lattialle muusiksi sulaneesta Pöllöstä. Vastaavia tapauksia ei sattunut ihan joka päivä.

No, oli hänellä sentään kauha kädessään ja kokinhattu päässä. Kyllä kaikki iloksi muuttuisi!

Kanin kiukkusuoni puolestaan lupsui ja röpötti hänen joutuessaan todistamaan ystäviensä aikaansaannoksia heidän kokoonnuttuaan jälleen kokoon. Muiden tarkoituksena tuskin oli pilata kiitospäivää, mutta jokainen kyllä onnistui siinä upeasti. Kiitospäivänä oli tarkoitus arvokkaasti kunnioittaa vanhoja perseitä perinteitä, mutta tämän sakin touhu oli kaukana siitä. Kerrassaan kiittämättömätöntä!

Ihan kuin ei olisi riittänyt, että Puh ja Nasu olivat ruoanpyyntireissullaan möyrineet läpi jokaisen itse kyhäämänsä ansakuopan; sen lisäksi ne kaksi nyt pönöttivät pöydässä yksi jos toinenkin ruumiinosa väärästä paikasta sojottaen. Oli myös ihme, että pitopöytä oli säilynyt yhtenä kappaleena Tiikerin rymisteltyä paikalle suurella tukilla tasapainotellen. Stuntin johdosta ateriaa varten vaivalla kerätyt marjat olivat liiskaantuneet kokkareiseksi mehuksi ja Kani tietysti saanut kunnon hepulin.

“Mutta sitähän tiikerit parhaiten...?” Tiikeri yritti mokeltaa puolustukseksi. Savu nousi Kanin propellin lailla vipattavista korvista.

“Heeööäärrgh!”

Tiikeri katsoi parhaaksi perääntyä ja sovinnon eleenä heilautti kulkupelinään toimineen tukin jorpakkoon. Ihaa meni mukana, mutta siitä Kani ei jaksanut suuttua.

“Juuhuu!” kuului samassa talon suunnalta, ja jokainen pää kääntyi rusahtaen katsomaan vislauksen lähdettä. Kanin silmät laajenivat teevadeiksi, kun hän näki Myyrän sipsuttavan heitä kohti mukanaan tekemänsä piirakka. Ihan oikea piirakka. Ruskea, höyryävä ja uunituore.

“Ahhah, sehän on oikein huvittava”, Kani kehaisi, kun Myyrä tumpsautti tekeleensä keskelle pöytää. Näköjään he sinä vuonna saisivatkin tankata mahansa täpötäyteen piirakkaa, koska, no, muutakaan murkinaa ei ollut. Nälkäkin alkoi olla jo melkoinen, joten oli parempi olla miettimättä liikoja sitä, että leipomuksen sisusta oli kurpitsapiiraaksi erikoisen punertavaa.

Tai että siinä törrötti siellä täällä pari höyhentä. Mikäs siinä.

Olihan sentään kiitospäivä, pahus vieköön.

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

JuusoLeevi

  • ***
  • Viestejä: 71
  • mä lupaan pysyy douppina hunaja
NO NYT ;D Tässäpä vasta fandom! Ihailen sitä, miten tää on uskollinen lähdemateriaalilleen. Tässä käytetty kieli on just eikä melkein ja samoin on tää tarina, tuota hieman hurmeista loppua myöten. Tuo twistikin oli hyvin SinäTuubaPaskamainen.

Voi Kani parkaa, onneksi ihan kaikki ei mennyt pieleen!

Tää tuli niin yllättäen ja oli niin sitä itseään, että multa ei oikein löydy enempää sanoja :D. Kiitos! Nyt menen katsomaan tämän loistavan ficin innoittaneen mestariteoksen pitkästä aikaa.
i don't mind the sun sometimes
the images it shows



carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 418
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Tää on oikeasti hauska, en saisi myöntää mut vanhat perseet ja panos oli semmonen, et hymyilin. Tää on yllättävän hyvää sinätuubapaskaa, mut hei, sehän tarkoittaa et tää onnistu!

Update: Alkuperäisteoksessa Kani tosiaan toteaa et tänään on torstai! Lisäksi Pöllön kokkishow löytyy myös, täähän on loistava ficci!
« Viimeksi muokattu: 18.05.2024 06:53:44 kirjoittanut carrowfan »
"Papereissa 25, henkisesti aika penikka"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kunha nostat mut eka ylös täältä"

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 805
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Niin kuin mä totesin sulle jo Whatsappissakin, tää on taidetta ♥ Mä niin ihailen sitä, että oot ficcaillut STP:istä, koska se ei todellakaan ole helppoa. Hienosti olet kyllä tälläkin kertaa suoriutunut! Piti katsoa Kohti Otsonia uudestaan, kun edellisestä kerrasta on ties kuinka monta vuotta enkä kaikkia yksityiskohtia enää siitäkään taideteoksesta muistanut. Tosi kivasti olit kyllä napannut siitä eri juttuja itse ficiin mukaan, niitä oli hauska bongailla muun sekoilun seasta :D Hyvää STP-henkeä oli kyllä koko ficci täynnä! Ja samaan aikaan jopa suhteellisen järkevä tarinanrunko. Olen vaikuttunut! ♥ (Tuli videota katsellessa mieleen myös, että olen joskus lapsena katsonut sen alkuperäisen jakson/leffan! Ihan hirveästi en tosin muista siitäkään.)

Lainaus
Joka elukan pano(kse)lla oli väliä,
Oon niin helvetin kypsä kun oon kuolla tälle XD

Lainaus
kavereiden kesken Mylly ja Pöörä.
Tää oli kans ihan paras XD Siis ääää niin pöljää, miks tää on niin hauskaa. En tiedä, mutta tykkään :D

Lainaus
Varmaan se oli allerginen reaktio, kun silmämunakin poksahti sillä tavalla.
Sehän onkin hyvin tyypillistä, että allerginen reaktio saa silmämunat poksahtelemaan päässä XD Ja muunkin kehon lahoamaan. Myyrän suhtautuminen tilanteeseen oli kyllä ihailtavan chilli - ja samaan aikaan täysin käsittämätön, mikä toisaalta juuri lisäsikin koko jutun koomisuutta! Ja onhan se hyvä aina olla positiivinen, varsinkin kun on kerta kauha ja kokinhattukin!

Kiitospäivän valmistelut eivät ehkä menneet ihan niin kuin Kani oli suunnitellut, mutta sentääs piirakka valmistui! Täytteistä ei sitten parane toki kysellä liikoja... (Ai kauhee, mun mielikuvissa se piirakka näyttää about samalta kuin ne "ruoat" mitä PETA:n Cooking Mama -"parodiassa" oli... :D)

Kiitos tästä taideteoksesta ♥ Ehdottomsti ilahdutti ja viihdytti.

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 188
  • Kurlun murlun
Kiitos kaikille kommenteista! Arvostan niin paljon, että tämän taiteenlajin arvostajia löytyy Finistäkin. xD

JuusoLeevi: En ollut pitkään aikaan katsonut tätä alkuperäisteosta ennen tämän tekstin miettimistä, mutta silti yllätti, miten paljon yksityikohtia on jäänyt mieleen. ;D On tämä kyllä niitä ikonisimpia tekeleitä!

carrowfan: Kiitos! Pitihän sitä kalenteripäivä lisätä ficciin mukaan, etenkin kun säännöllisesti kyseistä repliikkiä siteerataan parin kaverin kanssa. :D

Larjus: Ihanaa, että autenttisuutta löytyi. xD Totesin, että repliikkejä oli jostain syystä hankala keksiä ainakin Kanille, mikä lieneekin syy sille, ettei hänestä saa juuri mitään järkevää irti. Stressaa raukka kiitospäivää niin saakelisti. :D Minäkin muuten muistan, että meillä oli sama kasetti, josta löytyi tuo itse jakso... Mikähän lie se vain oli... Joskus pitäisi tiirata vanhaa Nalle Puhia uudelleen!

Lainaus
Myyrän suhtautuminen tilanteeseen oli kyllä ihailtavan chilli - ja samaan aikaan täysin käsittämätön, mikä toisaalta juuri lisäsikin koko jutun koomisuutta!
Eipä sitä joutanut liikaa jäädä ihmettelemään, kun oli kokkailtavaa tehtävänä. xD

Kiitus vielä! <3

- Mai
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."