Ficin nimi: Hiustenlaittoa
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: Vox Machina (Critical Role)
Tyylilaji/Genre: microficci
Hahmot: Vax´ildan + muut retkueen jäsenet
Vastuuvapaus: Vox Machina kuuluu kokonaisuudessaan Critical Rolelle. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Microficci-haaste
#2, Sana/kuva/lause10
#3 (Hänen käsissään kaikki heräsi henkiin)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
(65)
Siskon avoimesta tukasta tippui vettä luolan lattialle. He olivat kastuneet läpimäriksi taivaltaessaan sateessa.
”Ai!” Vex vinkaisi. ”Siinä oli takku.”
Olihan Vax sen tietysti sormiaan hiusten läpi vetäessään huomannut. ”Äläs nyt, Lia. Minkälaisen letin sinä tahdot?”
Vex heitti päätään mielenosoituksellisesti niin, että hänen kasvoilleen roiskui pisarameri. ”Päälaelta alkaen, kiitos.”
Vax tuhahti pärskyen ja alkoi keräillä hiussuortuvia ketterästi sormiensa väliin. Pian he kumpikin rauhoittuivat yhteiseen läheisyyden hetkeen.
(90)
Keyleth hymyili aurinkoisesti hänen sänkynsä vieressä. Vax ei olisi voinut kuvitella kauniimpaa tapaa herätä.
”Voisin näyttää sinulle tänään lisää puutarhoja, jos haluat.” Tämä viittoi ulos jo lämmenneeseen aamuun.
Vax kohottautui vuoteella, mutta ei noussut vaan taputti sen sijaan patjaa. ”Istu hetkeksi. Haluan nähdä, miten olet laittanut hiuksesi.”
Keyleth istahti selkä häneen päin. Pitkä oranssinpunainen tukka ryöppysi valtoimenaan selkään, sitä pidätteli vain kevyt lehtiseppele päälaella. Vax nappasi yöpöydällään pienessä maljakossa olevat kukkeat kissankellot ja alkoi punoa niitä hohtavan putouksen joukkoon. Hän kuuli Keylethin huokauksessa rakkauden kaikkea tätä ja myös itseään kohtaan.
(59)
Percyn valkoinen tukka oli samaa maata kuin omistajansakin: piikikäs, itsepäinen ja omanarvontuntoinen.
”Kädet irti! En halua päähäni korpin pesää.”
Vax piti sormensa kiusallaankin haaleiden haituvien keskellä. ”Kannattaa katsoa, mitä toivoo. Linnut eivät tunnetusti pasko omiin pesiinsä.”
Percy karkasi rivakasti mutisten jotain öykkäröivistä puolihaltioista, hankalista veljistä ja sivistymättömyydestä. Vax virnisti. Kyllä nuokin suortuvat vielä taipuisivat hänelle, viimeistään hääpäivänä Vexin käskystä.
(71)
Pike istui rukoilemassa kukkulan laella. Tämän polkka oli reilusti ylikasvanut, mutta kukapa sitä olisi ehtinyt seikkailujen melskeessä huoltamaan.
Vax teki läsnäolonsa tiettäväksi rykäisemällä ja asettui kyykkysilleen tämän viereen. ”Hei Pickle.”
”Hei Vax”, Pike vastasi ja aivasti muutaman pitkän kiharan pään kutittaessa nenää.
”Minä voisin auttaa tuon kanssa”, Vax tarjoutui.
Muuta ei tarvittu. Pike sulki silmänsä uudelleen jatkaen meditointiaan ja Vax sai hetken kuluttua aikaan kaksi somaa nutturaa kummallekin puolelle kultaista päätä.
(82)
”Tuosta ensin”, Scanlan sanoi tökäten Vaxin käteen pullon, jonka sisältö tuoksui vienosti myskiltä.
Hän oli suostunut muotoilemaan bardin hiukset oikein komeiksi esitystä varten. ”Mitä tämä oikein on?”
”Luulisi sinun tuntevan hiusöljyn, kun Gilmorekin käyttää sellaista. Tai tarkemmin ajatellen, muut öljyt taitavatkin olla tutumpia.”
Vax löysi sopivasti takun muutoin niin selvästä tukasta ja sai Scanlanin kivahtamaan. ”Auo päätäsi vasta lavalla ystäväiseni. Ja muistuta, että pyydän sinulle seuraavan kerran Gilmoren nähdessäni paremman hajuista ainetta.”
Scanlan naurahti monimielisesti, mutta pysytteli muutoin hiljaa lopun kampaamisen ajan.
(59)
Vaxia oli aina huvittanut kovin, miten ylpeä Grog oli parrastaan. Pukihan se toki jykevää leukaa ja kun pääkin oli kalju niin kasvojen risukko erottui hyvin.
”Sinusta tulee todella pelottavan näköinen”, hän vakuutti pujotellessaan partaan oksanpätkiä ja hiirien pikkuisia luita.
”Hui”, Pike sanoi heidän vierestään.
”Ei minun sinua ole tarkoitus säikäyttää, kamu”, Grog murahti kiireesti.
Vax naurahti ja jatkoi työtään.
(50)
Trinket hyrisi tyytyväisesti Vaxin ja Keylethin solmiessa punaisia rusetteja sen turkkiin. Karhu oli aluksi ollut ymmällään, mutta Vax oli saanut sen pian vakuutettua homman mukavuudesta. Asiaa ei myöskään varmasti haitannut, että hän oli maininnut nauhojen olevan mieluinen yllätys Vexille. Trinket tökkäsi häntä kuonolla lantiolle ja hän painoi suukon märälle nenälle.
