Luin tän jo joskus aiemmin, mutten silloin ehtinyt kommentoimaan mitään. Otin kuitenkin linkin talteen, koska halusin ehdottomasti käydä jättämässä kommentin, tämä oli niin mielenkiintoinen ja kiva teksti. En ole tästä aiheesta kertoviin ficceihin tainnut törmätä oikeastaan koskaan, joten oli kivaa lukea naisten vaivoista kertovaa ficcejä, sellaisiin kun ei kovin usein törmää ja aihe kun kuitenkin itsellekkin on melko tuttu.
No joo, voisin sitten siirtyä noista turhista alkujorinoista itse ficciin.
Ensinnäkin tykkäsin juuri tästä aihevalinnasta. Samoin Lunan yhdistämisestä siihen. Ehkä siitä tietyllä tavalla myös alkoi ajatella tästä hahmosta jotakin eri lailla. Tai tavallaan Luna kun on sellainen omalaatuinen ja melko haaveilevan tyyppinen ihminen, ei aivan tavallinen, niin sitten kuitenkin tämän ficin myötä huomasi, että kyllä Lunalla siitä huolimatta on tavalliset, samanlaiset vaivat kun muillakin naisilla, vaikka muuten hän onkin omaperäinen ja hieman erilainen ihminen. Se oli jotenkin tietyllä tapaa ihan kivakin asia huomata tästä hahmosta, ehkä se jotenkin lisäsi samaistuttavuutta. Sitten vielä Lunasta ihan yleisesti hahmona. Miusta ainakin Luna oli pysynyt suhteellisen IC:nä. Tuo hätääntyminen ja ahdistus kuukauden sen ajan yllättäessä oli melko luonnollinen reaktio mielestäni ja sopi myös Lunalle hahmona. Myös tietynlainen ujous Narcissan edessä oli ehkä jotenkin Lunamaista, vaikka melko rohkea hän muuten onkin.
Myös Narcissasta pidin jollakin erityisellä tavalla. Ehkä se oli se äidillinen puoli, joka sitten tekstissä tuli esiin. Oli kiva huomata, että kyllä tuollaisesta tavallaan viileämmästäkin henkilöstä voi löytyä se huolehtivainen puoli. Siitä muuten myös plussaa, ettet ottanut tähän tekstiin minkäänlaista paritusta. Miusta tämä oli varsin ihana teksti tällä tavoin, ilmaan mitään seksuaalista jännitettä. Oli kiva, että Narcissan huoli ja hoivaaminen oli ainoastaan äidillistä.
Tulipas tästä kommentista melko hahmoihin painottuva. Tykkäsin kyllä miljööstäkin, olit saanut tunnelman luotua hyvin. Aluksi kellarin epämiellyttävyys oli suorastaan aistittavaa. Voisin kuvitella sen tunteen kun itse olisit virunut tuollaisessa kellarissa jo viikkoja naisten vaivojen yllättäessä. Ei varmasti kovinkaan miellyttävä kokemus. Sitten taas itse jotenkin tietyllä tavalla aistin tilan muutoksen kun siirryttiin kartanon puolelle, jotenkin se kaikki puhtaus ja miellyttävyys tuntui koko tunnelmassa yleisesti. Siitä syntyi sellainen öhm, voisiko sanoa tietyllä tavalla huojentunut tunne. Sillä tavalla siis, kun Luna sai viimeinkin vaivoihinsa apua. Kokonaisuutena tykkäsin tekstistä varsin kovasti. Kiitokset tästä päivääni riemastuttaneesta ficistä!
