Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Fiorella - 20.06.2008 02:50:05
-
// Alaotsikko: Luna vankina Malfoyn kellarissa.
Nimi: Ripaus ylellisyyttä
Kirjoittaja: Fiorella
Tyylilaji: Draama
Paritukset: -
Ikäsuositus: K-11
Vastuuvapautus: Rowling omistaa kirjat henkilöineen, minä vain vilkkaan mielikuvituksen ja joutilasta aikaa kirjoittaa. :)
Yhteenveto: Luna huomaa nolostuttavan huolenaiheen vankeuden yksinkertaisissa oloissa.
Lukijalle: Tämän one-shotin idea lähti siitä, kun jäin ajattelemaan ”Potter-kirjoissa mieltäni jäi vaivaamaan...” -keskustelussa esiintynyttä kysymystä.
Dumbella Rosebud: ”Mietityttää myös, miten Luna vastaavina päivinä pärjäsi Malfoyn kellarissa. Häntähän pidettiin siellä yli kolme kuukautta. Olikohan kellarin vangeilla edes kunnon vessaa? Eihän kellarissa ollut kunnon valaistustakaan!”
HUOM! Sijoittuu Kuoleman varjelusten aikakauteen kirjaa myötäillen, eli spoilaa, jos joku vielä ei ole sattunut viimeistä kirjaa lukemaan.
Ripaus ylellisyyttä
Malfoyn kartano oli kietoutunut hämärtyvän talviyön usvasäikeisiin. Sen maanalaisessa kellarissa oli ulkoilmaa pimeämpää, mutta ilman valoakin Luna Lovekiva tiesi olevansa pulassa, joka teki vankeudesta itsessään varsin pienen ongelman.
Koko edellisen päivän hänen päätään oli särkenyt ikävästi, kuten myös vatsaa. Silti hän ihmetteli mielessään, ettei ollut osannut odottaa tämän tulevan. No, eihän hän muutenkaan koskaan käyttänyt kalenteriaan, jonka oli saanut lahjaksi Padmalta; se oli niin harvinainen aarre, ettei hän olisi tohtinut sotkea sitä musteeseen. Tavallisesti hän oli niin sisällä arjessaan, että mikään siinä ei tullut yllätyksenä, ei ainakaan muuta kuin iloisena sellaisena. Olihan toki isä onnistunut yllättämään hänet, useinkin, mutta Lunan mielestä oli vain mukavaa vaihtelua, ettei ruokaa aina syöty keittiön pöydän ääressä, tai että keskellä pimeintä yötä herätettiin etsimään hilutiukkusten kimmeltävää lehtipesää.
Isänsä yksin kasvattamana Luna oli tottunut kaikenlaiseen epäsäännöllisyyteen, epätavallisiin tapahtumiin ja tekoihin, sekä äärimmäiseen joustavuuteen järjestelmällisyyttä vaativissa asioissa. Mutta silti hänen elämäänsä oli jo vuosia kuulunut jotakin, joka toistui täsmällisellä varmuudella aina tiettyinä päivinä kuukaudesta. Hän oli oppinut rytmittämään elämänsä niiden päivien mukaan, siksi tuntuikin uskomattomalta, että hän oli saattanut unohtaa kuukausirytminsä niin täydellisen kokonaan.
Toisaalta, hän mietti lohdullisesti, siinä vaiheessa kun sinut riistetään sängystäsi kuolonsyöjien matkaan kostona isän lehdessään painamista kapinallisen rohkeista sanoista, tuskin tulet ensimmäisenä miettineeksi mitä kannattaisi pakata mukaasi. Hän saattoi vain kiittää onneaan siitä, että oli sattuman kaupalla nukahtanut päivävaatteissaan ja vetänyt ulkokaapunsa peitteeksi, sillä kukapa tiesi, olisiko hän saanut huopaakaan ylleen, jos olisi tullut yllätetyksi pelkässä ohuessa yöpaidassaan?
Hän muisti isän itkunsekaisen anelun, kun naamioituneet huppumiehet veivät hänet mennessään. Hän oli nuokkunut vasten vieraan miehen eteen kaareutunutta rintakehää, viitanhelman lepattaessa ja hiusten sotkeutuessa unisena räpytteleviin silmäripsiin, kun tämä piteli häntä lujasti otteessaan luudanvarrella. Piiskaava tuulenviima vei hänen hentoisen, solmuista punotun rannekorunsa, ja sitä oli jotenkin helpompi itkeä kuin ajatusta siitä, että hän oli ryöstettynä kuolonsyöjien armoilla, epätietoisena kohtalostaan ja kaikesta muusta mitä tuleman piti.
Luna oli käytännöllinen tyttö, joka harvoin kohtasi ongelmaa, josta ei selviytynyt päättelykyvyllä ja luovalla toiminnalla. Tunnistaessaan nyt siirappimaisen tahmaisena valuvan tunteen etenevän vääjäämättömästi sisällään hän oli ensi kerran pitkään aikaan täysin neuvoton. Vuoto kestäisi useita päiviä, ja vaikka hän repisi vaatteitaan suojakseen, ne kuluisivat loppuun liian pian. Lisäksi ajatus alati vähenevässä vaatetuksessa esiintymisestä tuntui erittäin epämiellyttävältä tilanteessa, jossa hän oli monilukuisen miesväen armoilla.
Herra Ollivander nukkui vaivalloisen kuuloisesti hengittäen, mutta Luna oli kiitollinen tutusta korinasta, sillä sen turvin hän alkoi tutkia äärimmilleen karsittua ympäristöään salaa, miettien kiivaasti, mistä voisi olla apua ongelmalliseen tilanteeseen. Ratkaisua ei vain löytynyt. Hän istuutui likaiselle potalle miettimään lisää, sillä olo tuntui käyvän pahemmaksi kaiken aikaa.
Hän tunnusteli pimeässä märkiä housujaan, ja aavisti harvinaisen itsesäälin purkauksen lähestyvän. Pitkän aikaa hän nieli kyyneliään, kunnes antoi viimein periksi ja itki polviin tuettuja käsiään vasten. Ollivander kohotti päätään herättyään nyyhkintään. Hänen isoisällisen lempeä, hauras äänensä kuului pimeyden kantamanakin tytön korviin hyvin vaimeana.
- Luna? Mikä sinulla on hätänä?
Tyttö niiskautti nenäänsä, epävarmana siitä, halusiko miehen jatkavan uniaan vai lohduttavan häntä tämänkaltaisessa huolenaiheessa.
- Ei mikään… hän vastasi vältellen.
- Oletko kipeä? Taitaa olla vielä yö.
Hän kuuli vanhuksen kohottautuvan vaikeasti pienen huoneen kauemmassa nurkassa, jota he käyttivät nukkumiseen. Ovea lähin nurkka toimi vessana, säästäen heille edes kuvaannollisen yksityisyyden tunteen, kun yöastiaa tyhjentävä palvelija, Matohännäksi kutsuttu, ei astunut peremmälle heidän senhetkiseen kotiinsa.
- Nuku vain… Luna pyysi. – Ei minulla mikään ole.
Sanat teki kuitenkin tyhjäksi luvatta karannut itkunpuuska.
- Kyllähän sinä voit kertoa, vanha mies rauhoitteli. Luna katsoi lattiaan, tuntien poskiensa hehkuvan pimeydessä. Toisaalta, hän oli tottunut kertomaan kaikki huolensa isälleen, ja Ollivander oli osoittanut olevansa myötätuntoinen kuin lähiomainen konsanaan. Hän epäili, ettei kertominen lopultakaan pystyisi muuttamaan tilannetta enää pahemmaksi.
- Minulla on... naistenvaivoja. Eikä mitään, mistä olisi siihen apua.
Seurasi hetken vaivautunut hiljaisuus, jonka aikana Luna irvisti harmitellen sitä, että oli tullut paljastaneeksi tilansa. Ollivander rykäisi kurkkuaan selvittäen, ja Luna kuuli hänen äänestään, että mies siunasi pimeyttä, jonka ansiosta hänen ei tarvinnut kohdata potalla surkeana kyyköttävän tytön katsetta.
- Luulen, että meidän on vain pyydettävä apua, mies arveli.
- Ei! kauhistui Luna.
Ollivander nousi puoliksi istualleen ja kääntyi tyttöä kohti, vaikka näkikin tämän pelkkänä vaaleana läikkänä pimeää seinää vasten.
- Minulla oli aikoinaan vaimo, ja oma tytärkin. Aavistelen, että tilanteen kieltäminen tekee sen vain hankalammaksi. Ellet sitten halua istua siinä koko päivää.
- Mutta se on niin noloa, nyyhkäisi Luna.
- Me olemme viruneet vankeina tässä kopissa jo viikkokausia, minä jo pitkän aikaa ennen sinun tuloasi, mies muistutti. – Enpä usko, että yksi nolostuminen sen päälle tuntuu enää missään.
Luna tyytyi itkemään hiljaa vielä hyvän tovin. Vanhus vaikeni myötätuntoisesti. Kun kuorsaus viimein paljasti hänen nukahtaneen uudelleen, Luna hiipi heidän alkeelliselle makuualustalleen ja kaapi lattialta olkia, joilla tukki housunsa tuntien itsensä aiheettoman toiveikkaaksi niiden suhteen. Karkeat, likaiset oljet ihoaan pistellen hän kääriytyi matkaviittansa suojaan ja nukahti lohduttomiin kyyneliinsä.
Kun portaista kuului lähestyvää kolahtelua ja vahvasti teljetty ovi avautui livauttaen kaistaleen himmeää valoa kellariin, Ollivander ponnahti istualleen kuin tahdonvoimansa vahvistamana.
- Rauhallisesti siellä, pappa, ellet halua loitsusta! varoitti säikähdyksen käheyttämä ääni, mutta vanha sauvaseppä kohotti kätensä antautuen.
- Tyttö on kipeä. Kutsukaa tänne joku nainen huolehtimaan hänestä, mies julkitoi vaatimuksen, jonka arvovaltaa hänen rähjäinen olemuksensa rapautti pahan kerran. Siinä kuitenkin oli kylliksi pontta, että Matohäntä ainoastaan tuhahti viedessään kannellisen emaliastian mennessään, ja hetken kuluttua vangit kuulivat kiivasta keskustelua päänsä yläpuolelta.
Ei mennyt puoltakaan tuntia, kun ovelta kuului taas askelia. Luna tunsi sapen nousevan kurkkuunsa kuullessaan miesääniä. Hän pelkäsi ja häpesi pakokauhunomaisesti, tietämättä mitä olisi edessä. Oljet olivat raapineet hänen ihonsa araksi ja liikahtaminenkin teki kipeää. Hän ei tiennyt mitä halusi kysyjille vastata.
Ovi tyrkättiin levälleen, taikasauvan kärki valaisi huoneen niin kirkkaana, että Luna varjosti silmiään käsivarrellaan.
- Onko tytössä jokin vikana? tivasi karkea miesääni kääntyen kysymään sitä vierellään seisovalta henkilöltä.
- Äijä väittää hänen sairastuneen, vikisi Matohäntä anteeksipyydellen.
- Etkä tarkistanut tilannetta? syytti mies alaistaan.
- Herra, ajattelin että kyseessä voi olla juoni. Siksi hain apuanne.
Kuolonsyöjä Leswyn rykäisi inhoten ja perääntyi askeleen.
- Tässä saastaisessa loukossa sairastuisi kuka hyvänsä. Katso, onko hän kunnossa.
Matohännän astuessa vastahakoisesti lähemmäs kättään ojentaen, Luna vinkaisi säikähtäen ja veti viittaa suojakseen.
- Lähettäkää joku naisihminen, vaati Ollivander heikolla äänellään. Matohäntä pärskähti ilkeään nauruun.
- Itsehän sitä kerjäsitte. Tulkoon Bellatrix katsomaan. Sen jälkeen tytöllä on syytäkin kärsiä.
Miehet poistuivat naureskellen. Lunasta tuntui, että kaikki veri oli haihtunut hänen kasvoiltaan. Ja mikä vielä pahempaa, hän pelkäsi tietävänsä, minne se oli valahtanut.
Tuntui kestävän loputtoman kauan, ennen kuin valmiiksi vihaiselta kuulostava ääni saapui kuuloetäisyydelle.
- Olin vielä nukkumassa. Tämän on parasta olla tärkeää.
- Rankaise vankeja, älä minua, kuului pieni mies inisevän. – Minä vain välitin viestin…
- Niin kuin et olisi voinut raahata tyttöä mukanasi. Ei, sen sijaan sinun piti kiskoa minut mukavasta sängystäni, kesken kauneimpien unieni… Sietämätöntä. Tyttö saa luvan olla hengenhädässä tästä hyvästä.
Luna pidätti hengitystään. Bellatrix Lestrangen julma, pilkallinen ääni tuntui kauheaa Matohäntääkin pahemmalta.
- No, tyttö. Mikä on?
Luna nielaisi ja huomasi kuiskaavansa. Ääneen puhuminenkin pelotti niin, että se suututti häntä itseään. Hän oli sentään kerran taistellut ystävineen tätä naista vastaan. Mutta nyt hän oli sauvaton, nälkiintynyt lapsi aseistetun soturin edessä, ja tunsi vain arkaa häpeää.
- Minun pitää päästä kylpyhuoneeseen.
Bellatrix nauroi kylmää, tunteetonta nauruaan, joka tuntui kalahtelevan vasten kellarin seinämiä.
- Ja tähän karmeaan, ummehtuneeseen koppiinko minut piti hakea turhan takia? hän vaati tietää. – Koska pennulle ei enää kelpaa alusastia? Kuvittele vain unissasi, minä menen jatkamaan omiani.
Nainen kääntyi kannoillaan ja veti ovea sulkeakseen sen. Luna hätääntyi, nousten kompuroivin jaloin seisoalleen.
- Minun ihan oikeasti on mentävä…
- Ja minulle ei sanota vastaan. Kidutu!
Luna kaatui kivilattiaan raatelevan tuskan kouristaessa hänen koko olemustaan. Kirkuna täytti pienen sellin, mutta hän ei tajunnut sen lähtevän hänestä itsestään. Jostain etäältä tuntui kuuluvan useita kiihtyneitä ääniä.
- Mitä siellä tapahtuu? vaati miehekkään vahva ääni tietää.
- Rouva, älkää nyt ihmeessä… kimitti Matohäntä huolissaan.
- Pyörtyikö hän? kysyi joku kylmästi.
- Teeskentelee, tuhahti Bellatrix, työntäen taikasauvan talteen viittansa sisään.
Lattialla makaava Luna näki tähtien pyörivän silmänpohjissaan. Hilutiukkusia, täällä kellarissa, hän ajatteli sekavasti. Kunpa isä tietäisi… Hän pettyi niin, kun emme nähneetkään niitä, vaikka odotimme neljä yötä täyden kuutamon jälkeen.
- Se hourailee, huolestui Travers.
- Parasta olla ottamatta riskiä, ärähti Leswyn karheasti. – Ukkoa on turha kiristää kuolleella tyttärellä. Kanna hänet ylös.
Lunalla ei ollut voimia eikä halua vastustella, kun vahvat kädet kiskaisivat hänet otteeseensa. Hän retkotti velttona miehen sylissä tämän kantaessa hänet rappusiin, eikä reagoinut edes silloin, kun hänen päänsä kolahti ovenkarmiin käytävän ovella portaiden yläpäässä.
- Varovasti, Travers. Antaa pimeyden lordin päättää, miten hänet tapetaan, virnuili Leswyn.
- Minne minä tämän oikein vien? kysyi kuolonsyöjä hieman hämillään heidän saavutettuaan eteishallin.
- Jospa kysyisimme talon isäntäväeltä, totesi Bellatrix pilkallisesti nähdessään Lucius Malfoyn vaimoineen kurkistavan kysyvästi yläkerran tasanteelta. – Heidänhän vieraanvaraisuuttaan me kaikki täällä nautimme.
- Riittää tuo naljailu, Bella, totesi Lucius tylysti. – Miksi tuot vangin yläkertaan ilman käskyä?
Kuolonsyöjä seisoi hetken kuin syyllisyyttä tuntien tyttö sylissään. Bellatrix astui hänen luokseen ja kallisti päätään Lunan puoleen merkitsevästi. Kahmaisten koko kourallisen vaaleaa tukkaa pitkäkyntisten sormiensa otteeseen hän nykäisi tytön riippuvan pään pystyyn.
- Pieni ystävämme tässä halusi päästä kylpyhuoneeseen, hän julisti maireasti. – Koska talo on teidän, päätös ylimääräisistä etuoikeuksista kuuluu luonnostaan teidän harkintaanne, eikö totta?
Narcissa kurkotti päätään miehensä takaa.
- Bella, päästä irti, hän määräsi viileästi. – Ja Travers, tuo tyttö tänne.
Bellatrix irrotti otteensa vastahakoisesti. Lunan pää retkahti sivulle, vaikka hän alkoikin jo toeta kidutuskirouksen tuottamasta lihasheikkoudesta. Travers kantoi tytön mukisematta koko portaikon halki ylätasanteelle, ja laski hänet jaloilleen Malfoyn pariskunnan eteen. Luna tavoitteli tasapainoa, mutta olisi kaatunut ellei kuolonsyöjä olisi tarttunut ripeästi häntä käsivarresta.
- Lapsihan ei kestä edes jaloillaan, syytti Lucius Malfoy. – Mitä te oikein olette tehneet?
- Kuulemma tyttö on sairas, puolusteli Travers. – Ja Bellatrix iski häntä kidutuskirouksella.
- Kielikello! huudahti nainen mielipuolisesti nauraen. – Minä olen pimeyden lordin oikea käsi, tiedäkin se, ellet kaipaa omakohtaista kokemusta kidutuksesta.
- Bella! Narcissa Malfoy nuhteli sisartaan. – Hänet kuului säilyttää panttivankina, muistanet pimeyden lordin määräyksen.
- Ei ollut mitään puhetta vankien kunnosta, tumma nainen sähähti ja katsoi toisiin uhmaten.
- Hän vuotaa verta, huomioi Lucius tylysti.
- Ei kidutuskirous ketään viillä, Bellatrix puolusteli vähätellen.
Lunan vitivalkeille poskille helahti yllättäen punaiset läikät. Kartanon isäntä katseli marmorilattian tahranneita jälkiä, joiden hän itse tiesi noruneen pitkin sukattomia sääriään.
- Hän on vasta lapsi, kauhistui Narcissa. – Mitä te oikein olette hänelle tehneet?
Travers sysäsi tytön luotaan kuin syyllisyyttä tuntien. Narcissa otti hänet vastaan ja kiersi vaistomaisesti kätensä tukemaan Lunaa, joka huojui jaloillaan.
- Odota! Bellatrix astui lähemmäs viha silmissään kipinöiden. – Te amatöörit viette vielä hengen meiltä kaikilta! Entä jos se onkin juoni?
Hän heilautti taikasauvaansa ja loitsi tiukan nyörin, joka sitoi Lunan ranteet yhteen.
- Olet naurettava, Bella. Narcissan ääni viilsi ilmaa yhtä viileänä kuin lattian marmori Lunan paljaiden varpaiden alla. – Tyttö on hädin tuskin tajuissaan. Mene nukkumaan, minä huolehdin hänestä. Ja katsokin, että nouset oikealla jalalla herättyäsi jälleen.
Sen enempää sanomatta hän nykäisi Lunaa käsivarresta ja johdatti hänet ripein askelin loisteliaasti koristettua käytävää pitkin ovelle, joka avautui avaraan kylpyhuoneeseen. Hän sulki oven jäljessään ja laski irti tytöstä, joka valahti istumaan penkille.
Narcissa katsoi hetken aikaa nuorta tyttöä, joka tuntui olevan pelkkiä suuria, utuisia silmiä laihaksi kuihtuneissa kasvoissa. Tummat varjot silmien alla ja vaaleat hiukset, likaisina ja kampaamattominakin, muistuttivat häntä kipeästi omasta pojastaan. Uhatusta, kidutetusta, kohtuuttomilla vaatimuksilla piinatusta.
- Oletko sairas? Tekikö joku sinulle pahaa?
Hänen äänensä oli asiallisen kysyvä, eikä paljastanut väkevää tunnetta, joka hänen sisällään kiertyi auki, halusi hän tai ei. Jos hänellä olisi ollut pieni tytär, hän olisi surutta tappanut sen saastan, joka olisi saattanut lapsen tuollaiseen kuntoon.
Luna pudisti arasti päätään. Nainen tiesi jo, että häntä oli kidutettu; hän ei tarkoittanut sitä.
- Mikä sinulla sitten on hätänä? Vuodat verta…
Ennen kuin Narcissa ehti päättää lausettaan, hän ymmärsi samassa mistä oli kyse. Hän sulki silmänsä ja huokaisi salaisesta helpotuksesta.
- Niinpä tietenkin. Riisu vaatteesi.
Pakokauhu välähti Lunan silmissä ja hän tarrautui tiukemmin viittaansa. Narcissa pudisti päätään rauhoittavasti.
- Minä vien ne vain pesuun. Ei hätää. Ethän suunnittele mitään tyhmyyksiä?
Tyttö ravisti vaiti vaaleatukkaista päätään, ja Narcissa astui hänen luokseen taikasauva kädessään. Tietämättä itsekään miksi, Luna rentoutui hivenen. Hänen edessään olevassa naisessa oli tapahtunut näkymätön muutos; vaikkei hän osannutkaan sitä määritellä, hän vaistosi, että vangitsijan tilalle oli ilmestynyt äiti.
- No, sitten otetaan nämä siteet irti. Tarvitset käsiäsi kun peseydyt. Olet hirvittävässä kunnossa.
Poistettujen köysien lojuessa lattialla Luna seisoi passiivisena aloillaan, sallien Narcissan riisua ensin kaavun, sitten puseron hänen yltään. Se oli niin likainen kellarissa vietettyjen viikkojen jälkeen, että tuntui suorastaan narisevan kun sitä vedettiin hänen yltään.
Eivätkö ne aivottomat roistot ole ymmärtäneet viedä sinne edes pesuvettä, Narcissa ajatteli järkyttyneenä. Hän pelkäsi löytävänsä täitä tytön takkuisesta, likaisten olkien ja roskien täyteisestä päästä, ja vältti katsomasta liian tarkasti, että pystyisi suorittamaan sen, minkä luki velvollisuudekseen. Pojan äitinä hänen ei ollut koskaan tarvinnut joutua liian tarkasti tekemisiin teini-ikäisen lapsen alastomuuden kanssa. Hän ei kuitenkaan uskaltanut jättää tyttöä kylpyhuoneeseen yksin. Bella tappaisi hänet siitä hyvästä, että hän antaisi vangille pakomahdollisuuden, hän ajatteli, tai tyttö voisi pyörtyä ja lyödä päänsä, hukkua kylpyveteen, tai vielä pahempaa, astua mustiksi pinttyneillä jaloillaan hänen valkoisille matoilleen. Oli varmempi huolehtia tilanne kuntoon itse.
Luna risti kätensä paljaalle rinnalleen, ja Narcissa seisoi päättäväisesti hänen selkänsä takana koettaen tarjota kiusallisessa tilanteessa mahdollisimman paljon yksityisyyttä. Lapaluut kohosivat terävinä selkärangan molemmin puolin; lapsi oli säälittävän laiha. Hän ei tiennyt, oliko tyttö ollut sellainen jo tullessaan, vai olivatko hänen miehensä idioottimaiset kumppanit nälkiinnyttäneet hänet tahallaan.
Tukien paikallaan horjahtelevaa tyttöä kaiken varalta käsivarresta hän avasi koulupuvun hameen, jonka kankaan kuvio oli tahrautunut melkein tunnistamattomaksi. Kun likaisten olkien tukko valahti sotkuisena hänen lattialleen, Narcissa pelkäsi pyörtyvänsä pian itse, tietämättä tekisikö niin lapsen vai itsensä puolesta.
- Astu kylpyammeeseen, niin laitan sinulle veden valumaan, hän puheli lempeästi, hengittäen syvään hillitäkseen itseään. – Saippuaa löydät vadilta, ja lämmintä vettä riittää. Pärjäätkö yksin?
Luna käänsi varovasti päätään ja katsoi arkana hiustensa alta hienostuneesti pukeutuneeseen naiseen. Narcissan huoliteltu, viileä olemus ei ollut omiaan herättämään suurta luottamusta, mutta jokin hänen äänessään muistutti Lunaa naisesta, joka eli enää hänen hartaasti vaalimassaan valokuvassa. Hän nyökkäsi päätään, ja sai pienen äänen irtoamaan huuliltaan.
- Kyllä, rouva.
- Hyvä. Narcissa puri huultaan. Nyt kun hän näki tytön istuvan ammeessa, hintelät polvet rintaa vasten vedettyinä, hän tajusi tämän olevan pienestä koostaan huolimatta nuori nainen, miltei hänen poikansa ikäinen. Hämmentynyt, pelokas teini, ja silti hänen silmissään kuulsi rohkeus, joka sai naisen ihailemaan häntä salaa.
- Hyvä, hän toisti. – Käytä vain saippuaa, sitä riittää kyllä. Pese hiuksesikin. Ole aivan rauhassa, tänne ei tule ketään muita, suljen oven mennessäni.
Hän vilkaisi lian ja veren tahrimia vaatteita lattialla ja kaipasi mielessään kotitonttua enemmän kuin kertaakaan sen häpeällisen palveluspaikkansa hylkäämisen jälkeen. Kykenemättä kumartumaan noukkiakseen niitä hän huiskaisi ilmaa taikasauvallaan ja ne kiertyivät iljettäväksi kangasmytyksi, joka seurasi häntä huoneen ovelle. Lattia jäi sotkuiseksi, hän huomioi väkisinkin inhosta värähtäen.
Bellatrix odotti häntä sauva hyökkäysvalmiina oven takana.
- Jätit hänet yksin? Oletko varma, ettei tämä ole petosyritys?
Narcissa tuhahti ja heristi taikasauvaansa niin, että vaatteet pyörähtivät ilmassa kuin lingottuina, luoden samalla merkitsevän katseen sisareensa.
- Hän on teinityttö ja virunut kellarissa jo yli kolme viikkoa. Selvääkin selvempää on, että tämä oli edessä. Ihmettelen, ettei kukaan teistä odottanut sitä tulevaksi.
Bellatrix siristi raskasluomisia silmiään epäillen, sohaisten kangasmyttyä omalla taikasauvallaan mietteliäästi.
- Olen silti sitä mieltä, että asia täytyy tarkistaa. Kenties hän onkin haavoittanut itseään. Hän on Potterin porukoissa ja tämä on kuitenkin vain yksi ovela juoni paeta.
- Bella… Nuoremman sisaren ääni oli väsynyt. – Sinä se vain et koskaan luovu salaliittoteorioistasi?
- Tai ehkä ukko on käyttänyt tilaisuuden hyväkseen? Tumma nainen käkätti ja lipaisi kielellään irstaasti virnistäen. - Kaksin kellarissa nuoren tytön kanssa…
Narcissa tunsi päänsäryn pakottavan ohimoitaan.
- Onhan se teoriassa mahdollista, mutta epäilen vahvasti. Ukko on maannut puolikuolleena jo kuukausia. Hänen elpymiseensä tarvittaisiin enemmän kuin yksi tyttölapsi.
- Minä voisin kiduttaa hänestä totuuden, Bellatrix tuumi innokkaana. – Kenties hän tietää jotain Potterista? Vihollisen heikkoudet on luotu sitä varten, että tartutaan tilaisuuteen. Nyt kun hän on fyysisesti heikko, saan ehkä irti enemmän vastauksia kuin aiemmin...
- Hän on jo vanki, Bella. Tarvitseeko hänen kärsiä vielä naiseudestaankin?
Narcissan kivahdus henki väsynyttä epäuskoa.
- Mitä muuta naiseus on kuin kärsimystä, tokaisi Bellatrix sarkastisesti tuhahtaen. – Yksi kärsimys entisen päälle tuskin vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Käynkö hakemassa hänet kuulusteltavaksi?
Syvään huokaisten Narcissa kokosi vaatteet jälleen tiukaksi mytyksi ja ohjasi ne edellään kohti saippuavettä kuplivaa suurta kivistä pesuallasta. Käsi suojelevasti ovenkahvalla hän kääntyi sisartaan kohti.
- Tiesinhän, ettei sinusta löytyisi myötätuntoa – ei edes tällaiseen tilanteeseen. Menen hakemaan hänet itse, enkä pidä kiirettä. Keksi itsellesi muuta hupia siksi aikaa.
Vetäen oven kiinni takanaan hän käänsi messinkiavainta kuin korostaakseen sanojaan. Lukon kilahduksen kuullessaan Luna käännähti säikähtäen ympäri. Taikasauvan heilahdus sai pesupaljuun pudotetut vaatteet hankautumaan rytmikkäästi vasten koristelaitaista pyykkilautaa. Jäämättä seuraamaan pesuveden tummumista Narcissa tarttui omaan ylellisen pehmeään kylpytakkiinsa ja kääri sen tytön vettä valuville harteille. Hän auttoi Lunan alas kylpyammeesta, ja nyt hänen äänensävynsä oli tunnistettavasti ystävällinen.
- Tulehan, kultaseni. Etsitään sinulle jotain mukavampaa ylle.
Luna seurasi häntä takkiin kääriytyneenä. Se oli hänelle niin pitkä, että helma miltei viisti maata. Nainen yritti olla ajattelematta, miltä se näyttäisi käytön jälkeen. Kenties Lucius voisi hankkia uuden kotitontun? Viis Kalkaroksen suosituksista; Matohäntä ei hänen vaatteisiinsa koskisi, olivatpa ne miten likaisia hyvänsä.
Narcissa avasi kylpyhuoneen päästä salaoven omaan pukeutumishuoneeseensa. Hän istutti tytön tuolille ja alkoi availla lipastonlaatikkojaan. Erään laatikon perältä hän veti esille pinkan tahrattoman valkoisia kangassuikaleita ja vyötäisille solmittavan sidevyön.
- Tässä. Saat lainata minulta.
Hän vältti huolellisesti katsomasta tyttöä kasvoihin asetellessaan yksityisimmät vaatekappaleensa pukeutumispöydän reunalle. Edes Lucius ei ollut koskaan nähnyt niitä yhtä tarkasti. Kenties ei lainkaan. Draco ei hänen käsittääkseen edes tiennyt naisten viritelmistä.
- Kiitos, Luna kuiskasi hiljaa. Hänen ohuiden hiussuortuviensa latvat tiputtivat vettä pehmoiselle kokolattiamatolle, joka tuntui sileääkin sileämmälle jalkojen alla. Ja niin lämpimälle, että se oli kuin unta itsessään koleaan kellariin sopeutuneelle.
Narcissa kääntyi palatakseen ovelle, mutta pysähtyi katsahtaen Lunaan. Puhtaaksi pestynä tyttö ei ollut hullumman näköinen, hän ajatteli. Puhdasverinen ja sievä, valkoisine hiuksineen hän olisi voinut olla kuin hänen oma lapsensa. Hän näytti heikolta ja hieman pahoinvoivalta, nainen huomioi. Hänen äänessään kuulsi yhä syvemmin tunnetta, kun hän puhui tytölle.
- Kuinka voit? Onko sinun paha olla? Tuon vaatteesi aivan pian... Ja laitan hieman teetä, niin olosi on parempi.
- Kiitos, voin ihan hyvin, Luna sanoi, lisäten koruttomasti: - Minun on nälkä, kylläkin.
- Saat pian ruokaa, lupasi Narcissa. Hänen sydäntään viilsi kun hän sulki oven takanaan. Jos Draco olisi vihollisen käsissä, antaisiko joku hänen pienelle rakkaalleen syötävää?
Hän loitsi puhdistuneet vaatekappaleet lepattamaan itsensä kuiviksi ja lukitsi oven takanaan suunnatessaan kohti ruokasaliin katettua aamiaispöytää. Kun hän palasi teetarjotin mukanaan, luja käsi tarttui hänen ranteeseensa varjoisen nurkan takaa ja pysäytti hänet ennen ovea.
- Cissy, älä tee tätä itsellesi. Bellan silmät olivat kovat ja säälimättömät, hänen naulitseva katseensa varoittava. Hän kiristi otettaan Narcissan kääntäessä päänsä poispäin.
- Tiedän, että kuulit mitä sanoin. Älä yritä tehdä hänestä tytärtäsi. Sinulla on jo poika, ja tyttö on vihollisen puolella. Pidä se mielessäsi, ennen kuin kiinnyt häneen.
Tee läikähti sirossa laakeassa kupissa, kun Narcissa nykäisi kätensä irti.
- Pidä sinä huoli omista asioistasi.
Bella kaarsi ranteensa sirosti vähättelevään eleeseen.
- Kunhan muistat, että kun tyttö astuu tuosta ovesta, hän palaa takaisin kellariin. Minä odotan tässä.
- Tee olosi mukavaksi, tuhahti vaalea nainen sulkiessaan oven takanaan.
Hän leikkasi voileivät kolmioiksi sillä aikaa, kun tyttö puki vaatteensa takaisin ylleen. Aikuiselle naiselle mitoitettu sidevyö oli hänelle väljä, mutta kesti kuitenkin päällä, Narcissa huomioi, ja kaatoi kuppiin uutta teetä läikkyneen tilalle. Lunan syödessä kampauspöydän ääressä hän selvitti tämän hiukset omalla hopeaselkäisellä harjallaan, pidättäytyen tarkoin katsomasta peilin heijastamia kasvoja, pitäen silmänsä tiiviisti pitkissä, kosteissa suortuvissa, joita käsitteli hellästi. Harjanveto toisensa jälkeen siloitti valkoisen tukan läikehtiväksi, olkapäille valuvaksi virraksi. Laskiessaan harjan viimein kädestään Narcissa ei sanonut mitään, mutta nosti tytön eteen toisen vadillisen voileipiä. Luna söi hiljaisuuden vallitessa lautasen tyhjäksi.
Aika kului; niin kuin sitä koettikin viivyttää, se ei seisahtunut minuutiksikaan. Narcissa nosti tarjottimen hänen edestään ja katsahti tyttöön epävarmuutta tuntien. Vilkaisten alitajuisesti oveen, hän käänsi sille selkänsä ja kohotti kättään kuin silittääkseen Lunan hiuksia. Käsi jäi kuitenkin puolitiehen, ja hetken kuluttua hän veti sen takaisin. Luna hymyili hänelle viisaan surumielisesti, kuin tietäen hänen ristiriitaiset ajatuksensa, ja käveli kepein keijunaskelin hänen ohitseen ovelle.
Narcissa seurasi hänen takanaan ja pyyhkäisi silmiään tytön kadottua portaisiin Bellan mukana. Hän sulki oven ja lukitsi sen päättäväisesti takanaan. Ellei hän ajattelisi asiaa, hän ei edes muistaisi koko vankeja, nainen uskotteli itselleen. Kartanon hoidossa oli paljon työtä, ja suurin osa siitä lankesi hänen vastuulleen. Hän ei voinut ottaa enää yhtään ylimääräistä huolta taakakseen; hänen oli ajateltava poikansa parasta. Bellaa hän saattoi vielä vastustaa, pimeän lordia ei. Vangit kuuluivat toiseen maailmaan, siihen, joka oli parempi työntää mielestään. Silloin sitä ei yksinkertaisesti ollut olemassa.
Oli yö, vaikka pimeys oli kautta vuorokauden yhtä synkkää kartanon alla. Luna istui ummehtuneen kosteassa kellarissa ohuella olkipedillään kuunnellen Ollivanderin tuttuna korahtelevaa kuorsausta. Puhtaat vaatteet myötäilivät vartaloa ihanasti, ja viitta lämmitti vaikka kylmyys hohkasi maalattiasta. Tuntui hullunkuriselta ajatella, että kaiken saastaisuuden keskelläkin hänellä oli pehmoista, viileää silkkiä ja pellavaa ihoaan vasten. Ripaus ylellisyyttä vankeuden vaivojen keskellä teki väistämättömästä kärsimyksestä hieman siedettävämpää. Hän avasi pimeässä kankaaseen käärityn paketin, tunnustellen sen sisältöä sormenpäillään, nähden sen mielessään yhtä selvästi kuin valoisassa pukeutumishuoneessa.
Kuviollista silkkidamastia silittäessään hän hymyili itsekseen, tähytessään mielikuvissaan katon lävitse loisteliaisiin kartanonemännän huoneisiin; kaikesta huolimatta, sen hän tiesi sisimmässään, äidin huoneisiin.
* ~ * ~ *
-
Haha, suorastaan riemastuttava aihe! Minä tykkäsin tästä kovasti. ;D Minua on ärsyttänyt aina kirjoissa se, että tällaiset käytännön asiat jätetään täysin epähuomioon. Mukavaa, että uskalsit tarttua näin erikoiseen aiheeseen (tai no, jokapäiväiseen mutta ficeissä erikoiseen).
Tykkäsin alusta ja Lunan heräävästä paniikista, se oli hyvin kuvattu ja pystyin jopa epämukavan hyvin eläytymään. :D Kaikki kuolonsyöjät suhtautuivat Lunaan niin kylmästi ja Ollivanderkaan ei sympaattisuudestaan huolimatta oikein pystynyt auttamaan, joten minusta oli ihanaa, että olit tuonut esiin Narcissan pehmeämmän puolen. Etenkin viittaukset Dracoon olivat ihania. Tykkäsin etenkin siitä, että Narcissan tunteet olivat puhtaasti äidillisiä ja hoivaavia, eikä hänen ja Lunan välillä ollut mitään vihjailevaa tai seksuaalista. Voisin kuvitella, että tämänkaltaiseen ficciin olisi helppo luoda jotain seksuaalisia jännitteitä esim. kampauskohtaukseen, mutta tässä Narcissan huolenpito oli täysin vilpitöntä ja se oli suloista. ^^
Ja se noitien kuukautissuoja oli aika metka; kiva, että vaivauduit keksimään sellaisen itse. Olen aina ajatellut, että noidatkin käyttävät ihan tavallisia siteitä, mutta tosiaan ehkä se olisi liian modernia ja jästimäistä. ;D
Vielä pari huomiota, jotka pistivät silmään itse tekstistä, (toivottavasti en kuulosta liian pilkunviilaajalta)...
Tämän kappaleen alussa:
Hän leikkasi voileivät kolmioiksi sillä aikaa, kun tyttö puki vaatteensa takaisin ylleen. Sukkanauhaliivi oli hänelle väljä, mutta kesti kuitenkin päällä, hän huomioi, ja kaatoi kuppiin uutta teetä läikkyneen tilalle. Lunan syödessä kampauspöydän ääressä hän selvitti tämän hiukset omalla hopeaselkäisellä harjallaan, pidättäytyen tarkoin katsomasta peilin heijastamia kasvoja, pitäen silmänsä tiiviisti pitkissä, kosteissa suortuvissa, joita hän käsitteli hellästi. Harjanveto toisensa jälkeen siloitti valkoisen tukan läikehtiväksi, olkapäille valuvaksi virraksi. Laskiessaan harjan viimein kädestään Narcissa ei sanonut mitään, mutta nosti tytön eteen toisen vadillisen voileipiä. Luna söi hiljaisuuden vallitessa lautasen tyhjäksi.
sanan hän käyttöä olisi voinut vähän vähentää. Erityisesti toinen lause on minusta melko sekava, kun sekä Lunasta että Narcissasta käytetään sanaa hän.
- Mitä muuta naiseus on kärsimystä, tokaisi Bellatrix sarkastisesti tuhahtaen.
Kuuluisiko tuossa olla "Mitä muuta naiseus on kuin kärsimystä", ainakin siten lause olisi vähän johdonmukaisempi. ;)
Mutjoo,tykkäsiin siis paljon, toivottavasti näitä pimenton jääviä käytännön asioita nostettaisiin enemmänkin esille ficeissä!
-
Elfie, kiitos kommentista! :) Mukava että näitä parituksettomiakin luetaan. Totta kyllä, tästä olisi helposti saanut aikaan parituksen (ja myönnän että ohikiitävän hetken sitä jopa harkitsin), mutta en halunnut. Minusta tämä toimi näin paremmin ja aidommin; kaipasin naisten välistä solidaarisuutta kuvioihin. Ja Narcissa kiehtoo minua äitihahmona.
Ei ole lainkaan pilkunviilaamista mainita asioista, joista on syytäkin mainita. :) Korjasin noita, joskaan en ymmärrä missä vaiheessa tuo kuin on pudonnut tekstistä (se oli taatusti siinä, kun viimeksi näin!? ;D) mutta en olisi varmasti huomannut sen puuttumista ellet olisi maininnut, kiitos.
Minua on aina kiinnostanut tämänkaltaisiin pikkuseikkoihin puuttuminen, mukava jos siitä lukeminen viihdytti. :) Noitien kuukautissuojasta sen verran, ettei se ole itse keksitty, vaan sen kaltaisia viritelmiä on ollut käytössä oikeastikin. Oletan, että velhomaailmassa ollaan sen verran jäljessä nykypäivästä myös näissä asioissa. ^^
-
Olipas ihana ficci-idea. Kirjoissa jätetään aika usein tälläiset käytännön asiat huomioimatta. Pidin Narcissasta, tuo äidillisyys oli ihana luonteenpiirre hänessä. Lunakin on hyvä hahmo, minusta Lunasta kirjoitetaan ihan liian vähän parituksettomia ficcejä, joissa hän olisi pääosassa. Hyvä ficci, tykkäsin tosi paljon. Siun kirjoitustyyli on ihana :D
-
Kiitos, pihlajanmarja! Ihana kun tykkäsit.
Tuohon kommenttiisi Lunasta pääosassa on pakko mainita, että nimenomaan täällä Godricin notkossa tuntuu olevan yllättävänkin paljon Luna-ficcejä, ja näköjään vielä parituksettomia. Pitää mennä itsekin tutkimaan tarkemmin, Luna on nimittäin riemastuttava henkilöhahmo ja yksi suosikkejani, mutta tuntuu tosiaan kärsivän ikuisen sivuhahmon syndroomasta?
-
Ensinnäkin aivan mahtava aihe. Kuten joku jo aikaisemmin sanoikin, niin hienoa, että joku kertoo näistä pimentookin jäävistä aiheista. Tämäkin kun oli melko arkipäiväinen aihe, mutta tosiaan ficceissä aikalailla harvinainen.
Ficcien lukemine, joissa Luna esiintyy, on minulla jäänyt vähäiseksi. Eihän niitä montaa olekaan. Joten mukavaa, kun Lunakin on laitettu pääosaan. Luna on muutenkin niin mielenkiintoinen ja suloinen hahmo, että siitä saisi vaikka miten monta erilaista ficciä. Pitäisi varmaan joskus itsekin kirjoitella Lunasta. :9
Rakastan kerrontaasi. Se jotenkin soljuu vain eteenpäin. Käytät melko pitkiä lauseita, joita minun on yleensä hankala lukea nopeasti muissakin teksteissä (lehdet, kirjat ym.), mutta tässä ficcissä ei ollut sen pahempia vaikeuksia. Kuvailusi olivat hienoa ja pystyi jotenkin samaistumaan Lunan epämiellyttävään tunteisiin.
Narcissan mukaan tuleminen oli minusta yllättävää. Hyvällä tavalla vaan. Mukavaa nähdä myös Narcissasta äidillinen puoli, jota ei olla paljon nähtykään. Suloista, että Narcissa ns. kiintyi Lunaan niin paljon, että ajatuksetkin olivat lämpimiä ja tunteellisia. Eihän se nainen olekaan mikään kylmä jääpuikko. :D
Kokonaisuudessan ficci oli aivan ihana. Kiitos tästä lukukokemuksesta! :)
-
Tää oli ihana. Varsinkin toi loppu.
Narcissan pystyn helpostikin kuvittelemaan tuollaisena :)
Jos tämä ei olisi one-shot, niin vaatisin heti jatkoa, mutta... :P
Joo, tää oli ihana.
poppy
-
Mahtava aihe! :'D Minäkin mietin DH:ta lukiessani, että miten Luna pärjää sinä aikana kuukaudesta, mutta tämä jotenkin selkeytti ajatuksia. Olisin ajatellut, että tästä olisi tullut jotenkin synkkä ja ahdistava, mutta teksti olikin ihanan valoisaa ja sujuvaa. Pidin Lunastasikin, vastasi mielikuviani aika hyvin.
Narcissa oli ihana. Olen aina jotenkin mieltänyt hänet vähän hyviksempänä ja hellempänä, ja se sopi tähän loistavasti. Arvelinkin, että kirjoittaisit hänet hoitamaan Lunaa, joten olin aika yllättynyt, kun Bellatrix tuli kellariin, varsinkin kun genre ei ole angst. Mutta ihan hyvä sinänsä, että tässä oli vähän mutkia ennen kuin Luna päätyi Narcissan hoitoon. Olisi ollut tylsää, jos juoni olisi kulkenut suoraviivaisesti ja ennalta-arvattavasti.
Pidin myös siitä, ettei Narcissan ja Lunan välillä tapahtunut mitään seksuaalista. Olit saanut tilanteen uskottavaksi ja jotenkin tavalliseksi.
Kiitos lukukokemuksesta! Kiva lukea välillä jotain erikoisempaa, joten hyvä että tartuit aiheeseen, vaikka se onkin vähän vaikea.
-
Haa, tästä haluan aloittaa kommentoinnin. ;)
Aivan uskomaton ficci. Kun aloin lukea tätä ja tajusin mistä oli kyse, olin lähes varma siitä, että joudun jossain vaiheessa jättämään ficin lukemisen kesken, koska häpeän Lunan puolesta niin paljon. =P Mutta loppuun asti minä luin; tartuit aiheeseen niin hyvin, kaunistelematta, että Lunaan oli vain pakko samastua ja katsoa, kuinka hän selviää. Minua on monien muiden tavoin potuttanut mielettömästi se, kuinka tällaiset asiat jätetään kirjoissa tavallisesti huomiotta, ja tämä on aika uskottava kirjoitus siitä, mitä olisi saattanut tapahtua.
Narcissa oli ficissä loistava, vähän arvelinkin, että hän se Lunan "pelastaa". Olisi ollut kiintoisaa lukea siitä, mitä hän selitti esim. Luciukselle, jos tämä asiasta kysyi, mutta eihän se tietenkään aiheeseen kuulu. :D Ja olen positiivisesti yllättänyt, ettei Lunan ja Narcissan välillä ollut paritusta; sen olisi helposti tuohon saanut, mutten olisi mielelläni lukenut sellaista lievänäkään.
Vielä yksi loistava pikkuseikka oli tuo, miten Narcissa pisti vastaan Bellatrixille. ^^ Bellatrix on hyvä hahmo, mutta tuo Narcissan pompotus ärsyttää. Hyvä että samaan ficciin mahtui Narcissasta sekä se lempeämpi että viileämpi puoli.
Jos jokin jäi häiritsemään, niin se saattoi olla tuo Ollivanderin tietynlainen välinpitämättömyys tai avuttomuus Lunan ongelman kanssa, vaikkakin hänet saattaisi hyvin kuvitella käyttäytymään noin. Eihän hän kirjoissakaan niin tavattoman sympaattinen ole. =)
Juu, eli pidin tästä todella, olit onnistuneesti tarttunut vähemmän puhuttuun aiheeseen, ja ficci yllätti positiivisesti monessa asiassa. Tällaista pitäisi saada lukea enemmänkin! =)
-
Tämän ficin osalta on tullut paljon kiitosta vähän kirjoitetun aiheen valinnasta. Hyvä että miellyttää. :) Oikeasti, on hassua että kuten tämäkin, täysin luonnollinen ja jokaista ihmistä (ainakin naista) koskettava aihe on niinkin tabu, ettei sitä pahemmin käsitellä.
Jennea, kiitos! Narcissan lempeämpi, äidillisempi puoli nousi esiin Kuoleman varjeluksissa, mutta sitä pohjustettiin kovasti jo kuutoskirjan alussa. Minua tämä puoli Narcissasta on kiehtonut kovasti, ja olen sitä kovasti pyöritellyt mielessä ja osin ficeissänikin.
poppy, kiitos kommentista! Jatkoa tähän ei taida tulla, mutta jos tykkäät äiti-Narcissasta niin minulta löytyy useampikin ficci, jossa hänet tapaa. :)
pikkuinen, ilo kuulla että tämä ylitti odotuksesi. :) Minä olen tunnetusti vähän heikko angstin kirjoittajana, joten eihän tämäkään ihan sille linjalle lähtenyt. Ihan hyvä vain. ;)
Minä ajattelin tämän aiheen noustessa pintaan, ettei olisi Narcissan tapaista olla vankien kanssa tekemisissä. Hän ei tahtoisi likaa kynsiensä alle eikä tahroja kenkiinsä, ja uskon vahvasti että hän pystyisi elämään kaikessa rauhassa työntämällä epämiellyttävät ajatukset mielestään, jos ei niihin itse voi vaikuttaa. (Vähän kuin Scarlett O´Hara kuunaan. ;) ) Bella taas on selkeämmin kuolonsyöjien aktiiviporukassa ja likaisen työn tekijänä omaa luokkaansa. Malfoyt eivät vaikuttaneet kovin innostuneilta "etuoikeudesta" luovuttaa kartanonsa mestarinsa käyttöön, joten voin kuvitella heidän vain koettaneen jatkaa elämäänsä vallitsevissa olosuhteissa, torjuen mielestään sen, mitä eivät halua kohdata.
Gratus Hirmus, oliko tämä todella ensi kommenttisi? Olen imarreltu kunniasta. :D
Hyvä, että tästä ei tullut semmoista, että häpeä välittyisi liian vahvasti. Ja juu, paritusta en tosiaan tähän halunnut. Minusta se olisi syönyt realismia ja pilannut tämän tarinan idean.
Ollivanderin suhteen, minä muistelen että hän oli aika heikossa kunnossa pitkän vankeutensa jälkeen, joten häneltä oli tässä tarinassa jo aika paljon se, että jaksoi tehdä juuri muuta kuin köllöttää oljillaan. Ei hän ollut välinpitämätön, mutta kieltämättä omanlaisensa luonne.
Kiitos kaikille kommentoinnista, ja myös niille, jotka lukevat, vaikka eivät puumerkkiään jättäisikään. :)
-
Kappas vain, tämäpä oli iloinen yllätys! Enpä olisi ikinä uskonut, että joku saisi minun toisessa topicissa esittämistäni pohdinnoista ficci-idean!
Hyvän tarinan oletkin saanut aikaan. Pidin kovasti tuosta sinun ystävällisestä ja äidillisestä Narcissastasi ja kuten useimmat muutkin kommentoijat, myös minä olen iloinen siitä, että tässä ei ollut pienintäkään viittausta femmeen. Sellainen ei olisi tätä ficciä ainakaan parantanut.
Olen itsekin ajatellut, että juuri Narcissa voisi olla se henkilö, joka toimittaa Lunalle kellariin siteitä sekä pesuvettä ja -välineitä. Koska hän itsekin on nainen, hän varmasti ymmärtää, mitä teinityttö kerran kuussa tarvitsee.
Neloskirjassa saadun ensivaikutelman mukaan Narcissa oli kylmäkiskoinen nenännyrpistelijä, mutta kuutoskirjaa lukiessani sain hänestä sen käsityksen, että hän ei suinkaan ole mikään paha ihminen. Seiskakirjan luettuani tämä käsitykseni vahvistui, ja tämä ficci vahvisti sitä vielä enemmän.
Aluksi ihmettelin, miten Bella, joka myös on nainen, voi olla niin yksinkertainen, ettei heti tajunnut, mikä Lunaa vaivasi. Sitten mieleeni juolahti, että hän itsekin on saattanut Azkabanissa ollessaan joskus joutua samanlaiseen pulaan kuin Luna nyt. Ehkä sielläkään ei aina ole ollut riittävästi pesuvettä ja siteitä saatavilla.
Se naisten viritys, jota sanot sukkanauhaliiviksi, on oikealta nimeltään sidevyö. Sellaisia oli käytössä vielä 1970-luvun alkupuolella. Sidevyö kiinnitettiin vyötärölle, ja siinä roikkui edessä ja takana nauhat, joihin siteen päät solmittiin. Siteet olivat tuolloin 1-2 cm:n paksuisia, kertakäyttöisiä, ja päällimmäinen kerros oli sideharson tapaista materiaalia. Myöhemmin sidevyön syrjäytti siteen alapintaan kiinnitetty vaahtomuovisuikale, joka piti siteen paikallaan housuissa.
(Tulikohan jo liikaa offia?)
-
Dumbella Rosebud, erikoisen hauskaa, että sinä ideani alullepanijana myös tulit lukeneeksi tämän! :D Ja että vielä pidit siitä. Teit minut hyvälle tuulelle kommentillasi.
Kiitos kun vinkkasit tuon sidevyön - tiedän kyllä kapineen (kiitos ja ylistys, etten sentään omasta kokemuksesta, ei nimittäin ollut paras mahdollinen suoja sekään) ja olen kuullut nimityksen, mutten siihen hätään muistanut enkä hoksannutkaan tarkistaa mistään. Pitänee korjata. :)
Aluksi ihmettelin, miten Bella, joka myös on nainen, voi olla niin yksinkertainen, ettei heti tajunnut, mikä Lunaa vaivasi. Sitten mieleeni juolahti, että hän itsekin on saattanut Azkabanissa ollessaan joskus joutua samanlaiseen pulaan kuin Luna nyt. Ehkä sielläkään ei aina ole ollut riittävästi pesuvettä ja siteitä saatavilla.
Minä epäilen Bellasta, että jos ja kun hän on ollut samassa tilanteessa, häneltä riittää sitäkin vähemmän myötätuntoa muita kohtaan. Bellan voisi jotenkin uskoa ajattelevan: "Jos minä jouduin kärsimään, toiset kärsikööt vielä pahemmin!" Tai sitten hän ei yksinkertaisesti välitä.
-
Ficcikillasta, hyvää yötä! Olen tämän nimen jossain välissä nähnytkin ja olen ajatellut, että pitää lukea tämä, mutta en ollut vielä ehtinyt ja saanut aikaan. Ihanaa, että tuli nyt siis luettua, pidin nimittäin kovasti kuten ficeistäsi yleensäkin.
Lunan ongelma on kyllä tuossa niin samastuttava, että alkoi jossain määrin nolottaa hänen puolestaan, eli erittäin hyvää tekstiä. Se nouseva paniikki meinaa puskea lukijankin päälle.
Narcissa sopi hyvin minusta rooliinsa, etenkin Dracon kokemukset ovat varmasti saaneet hänet ajattelemaan äitiydestä paljonkin kaikenlaista, ja siitä, millaista on, kun lapsi on vaarassa. Hän siis pystyisi toimimaan äitinä, mutta pidin myös kovasti siitä, että sitä ei ollut ylikorostettu. Hänestä ei ole tehty hössöttävää kanaemoa, vaan hän ajattelee inhoten lattian likaantumista ja muuta sellaista, ja tämä tasapainottaa kivasti.
Kiitän minäkin sekä aihevalinnasta että hyvästä ficistä.
-
Ficcikilta ko täsä soitteloo.
Tämä jätti minut melko sanattomaksi, en todellakaan tiedä mitä tästä kommentoida! Hmh. Ficci ei herättänyt paljon tunteita, joihin tarttua kommentoinnissa.. Se ei tarkoita, että ficci olisi ollut huono, koska tämä ficci oli erinomainen tilannekuvaus Lunan vankeusajasta. Kerronta liikkui sujuvasti, siinä oli tunnetta mukana niin Lunan kuin sitten Narcissankin puolelta. Bellatrix oli loistava, hihittelin sen julmuuksille ja ajatuksille Olivanders/Lunasta :'D
Narcissa oli mukavan äidillinen tässä, minä en ole koskaan pitänyt häntä hirveänä nirppanokkana. Varsinkaan KV:n jälkeen. Siksi minua vähän häiritsikin tuo 'voi kumpa hän ei astuisi valkoiselle matolleni noilla mustilla jaloillaan' -ajatus, mutta onhan sekin ymmärrettävää, itsekin ajattelen tuollaisia, vaikken kartanonemäntä olekaan.
Koko ficin ajan ajattelin, että mitähän miehet ajattelee tätä lukiessaan. :] Naisena tähän pystyi samaistumaan, mutta miehillä ei tunnetusti noita ongelmia ole, daa-a : D
Kuten huomaat, pitää repiä nää ajatukset tähän kommenttiin jostain hyvin kaukaa :D Jotenpa, jätän tämän kommentin tähän, tulee vain niin väkinäistä tekstiä. Pidin tästä tilannekuvauksena, jokin siinä piti otteessaan, mutta ei kuitenkaan niin voimakkaasti, että olisi herättänyt sen suurempia tunteita puolesta tai vastaan.
-
Feeniksin ficcipiiristä päiviä :)
Näin itse tämän kysymyksen "Potter-kirjoissani mieltäni jäi vaivaamaan..."-topicissa, ja mietiskelin sitä myös. Teksti selitti tämän oikein hyvin, pidin siitä. Oma mielikuvani Narcissasta oli juuri tuollainen, äidillinen ja lempeä.
Pidin myös siitä, että Narcissan ja Lunan välillä ei ollut mitään. Ficci oli hyvä juuri tuollaisenaan, äidillisenä ja ihastuttavana.
Pelästyin jo, että Bella tuleekin kellariin ja Luna joutuu selittämään ongelmansa hänelle :D Onneksi ei kuitenkaan :)
Parituksettomat ficit tuntuvat liian usein jäävän muiden jalkoihin, vaikka niitä on todella hyviä.
Picca kommentoi näin ficcipiirissä, ja olen ihan samaa mieltä.
Oikein hieno lukukokemus! :)
-Invisiblegirl
-
Sinun kuvauksesi on kyllä vertaansa vailla, ja taidatkin kirjoittaa enimmäkseen arkisista asioista sen sijaan, että kehittelisit mitä mielikuvituksellisempia ja jopa epäuskottavimpia seikkailuja, rakkaustarinoita ja kidutuksia. Mutta en sano, ettei arkikuvauksesi olisi mielikuvituksellista; on tosi hieno taito keksiä aivan arkisiin asioihin ratkaisuja, kuten esimerkiksi Kotikolo-tarinassasi (jolle kovasti odotan jatkoa) :)
Lukiessani tuli mieleen noin kymmenen kertaa että "tämä pitää quotettaa", mutta sitten alkoi tulla quoteähky jo päähänkin, niin että jätän nyt lainailut väliin ja kerron noin muuten mielipiteeni :'D Tosin ei tässä enää paljon keksi sanottavaa, mitä muut eivät olisi jo sanoneet; herkullisen kiusallinen tilanne, joka selviää oikein sydäntälämmittävän ihanasti ja myös yllättävästi. Narcissa sopisi kaikesta päätellen mainiosti tytön äidiksi, tosin tuosta pikku prinsessa-Malfoysta tulisi varmaan veljeäänkin inhottavampi ;D Ihanan lämminhenkinen ja mukava tarina, kiitokseni. :)
-
Ficcikillasta minäkin tänne löysin tieni, ja minusta tämä oli kaiken hienoutensa, upeutensa, ihanuutena ja loistavuutensa yli suloinen. Harvoin luen parituksettomia ficcejä ja vielä harvemmin näin hyviä sellaisia, kiitän ja kumarran.
Tarinan kerronta oli juuri sopivaa, ei turhan hidasta venytystä ja vanutusta, muttei liian nopeaakaan. Lunan vaivan arvasi vaikkei sitä yksinkertaisesti kerrottu, kerrontasi oli siinä selkeää. Narcissa oli ihan oma itsensä, kuten Bellakin, ja.. no, kaikki olivat. Luna-parkaa kävi ihan sääliksi :-[ Narcissan äidellisten tunteiden herääminen Lunan nähdessään oli hyvin uskottavasti kirjoitettu. En koskaan ole nähnyt Narcissaa sellaisena julmana naisena kuin siskonsa.
Mitäs muuta? Aihe oli ainakin vähän käytetty, tuskinpa olen kuullutkaan ennen tällaisesta aiheesta :D Oli hieno lukunautinto, kiitos!
-
Kiitokset kaikille ficcikiltalaisille yhteisesti ja erikseen tästä viehättävästä kommenttiryöpystä! :D
Oli kiinnostavaa havaita, miten lukijat samaistuivat Lunan nolostukseen; ehkä sitä naisihmisenä on vain niin helppo tuntea sympatiaa tilanteeseen.
Koko ficin ajan ajattelin, että mitähän miehet ajattelee tätä lukiessaan. :]
Snapu, se olisikin mielenkiintoista tietää. Todennäköisesti klikkaisivat kiinni tai lukisivat puhtaasta ällistyksestä? Jos joku miespuolinen lukee tätä, odotamme uteliaina kommenttia. (Tai mistäpä sen tietää, miten moni mies täälläkin lukee, eihän sitä voi nimimerkistä aina arvata.)
Ancka, Picca ja Snapu on Pyörylä, minusta Narcissa on äidillisestä puolestaan huolimatta kuitenkin vähän nirppis hienostoväen tyyliin. Hänhän on hyvin erilainen äitinä kuin esimerkiksi Molly Weasley, joka ei sotkua säiky ja vastaa paremmin kanaemo-kuvausta. Mutta äiti on aina äiti, ja oletan että tylympikin äiti kuitenkin kokee lapsen hoivaa tarvitsevaksi, vaikka uskonkin että Cissyn kohdalla huoli toisten lapsista nousikin esiin vasta kun hän joutui peilaamaan sitä oman lapsensa kautta.
Invisiblegirl ja Fubuki,
olen samaa mieltä siinä, että parituksettomien ficcien arvoa ja laatua usein vähätellään. Usein juoni saa silloin vahvemman sijan ja herättää ajatuksia eri tavalla kuin jos keskitytään paritukseen.
amorito
Narcissa sopisi kaikesta päätellen mainiosti tytön äidiksi, tosin tuosta pikku prinsessa-Malfoysta tulisi varmaan veljeäänkin inhottavampi
Voin vain kuvitella... :D
Mutta en sano, ettei arkikuvauksesi olisi mielikuvituksellista; on tosi hieno taito keksiä aivan arkisiin asioihin ratkaisuja, kuten esimerkiksi Kotikolo-tarinassasi (jolle kovasti odotan jatkoa)
Kiitos sanoistasi! Arjen kuvaus kiehtoo minua, ja sitä on kiva kirjoittaa. Useimpien ihmisten elämä kuitenkin koostuu valtaosin arkisista asioista, joten se on ihan kiva, jos sitäkin osaa arvostaa. (Mollyficciparkani on jäänyt vähälle huomiolle Finissä, mutta se on kyllä koko ajan työn alla. Ajattelin jos olisi tehokkaampaa kirjoittaa pidemmälle ja postata enemmän lyhyellä aikavälillä. Katsotaan mitä tapahtuu. :) )
-
Viime tipassa killasta.
Joku taisi sanoa tätä suloiseksi, ja voisin oikeastaan yhtyä siihen. En ole mikään yletön söpöilyfikkien fani, mutta tämä yhdistelmä kurjuutta ja pehmeyttä toimi hyvin. Ja kuten jo on sanottukin, Lunan tunteet on kuvattu niin samaistuttavasti, että itseäkin alkaa nolottaa aivan hirvittävästi hänen puolestaan ja tuskin uskaltaa lukea edemmäs. (Mitä tietysti vielä voimistaa se, että kun on huithapeli eikä koskaan viitsi etsiä kalenteria, niin siteiden kotiinjäämisestä on kertynyt mukavasti kokemusta.) Se on muuten jännää, että kestän lukea vaikka minkälaista kauhu- ja väkivaltatekstiä ilman ylitsekäyvää ällötystä ja järkytystä (tosin pari kertaa iltalukeminen on johtanut siihen, että makaa peiton alla vapisten yölamppu päällä...), mutta tunnen valtavaa myötähäpeää lukiessani jotain, jossa päähenkilölle tapahtuu jotain noloa.
Lunan hahmo oli... öh. Lunan näkökulmaa on ilmeisesti äärimmäisen vaikeaa kirjoittaa niin, että se miellyttäisi minua, mutta jotenkin kuvittelisi niin erikoisen tytön ajattelevankin asioista hieman oman logiikkansa mukaan. Tässä pätkässä esimerkiksi on jotain, mikä häiritsee minua, jokin sävy, jota en osaa oikein määritellä, mutta kuitenkin:
Isänsä yksin kasvattamana Luna oli tottunut kaikenlaiseen epäsäännöllisyyteen, epätavallisiin tapahtumiin ja tekoihin, sekä äärimmäiseen joustavuuteen järjestelmällisyyttä vaativissa asioissa. Mutta silti hänen elämäänsä oli jo vuosia kuulunut jotakin, joka toistui täsmällisellä varmuudella aina tiettyinä päivinä kuukaudesta. Hän oli oppinut rytmittämään elämänsä niiden päivien mukaan, siksi tuntuikin uskomattomalta, että hän oli saattanut unohtaa kuukausirytminsä niin täydellisen kokonaan.
Ehkä se outo sävy on... täsmällisyys? Lunan ajatuksiltakin ehkä jotenkin odottaisi jonkinlaista unelmoivuutta ja randomeita assosiaatioita. Toisaalta onhan hän Korpinkynnessä, joten älykäs hän tietysti on, mutta kovin loogista kuvaa hänestä ei kirjojen pohjalta saa. Ehkä Luna on eräänlainen eksentrinen nero, jonka ajatus juoksee omia oikopolkujaan niin, ettei tavallinen tallaaja ehdi mukaan ja pitää häntä outona.
Tykkäsin kuitenkin, että Lunan outoutta ei ollut rakennettu pelkkien taikaolentojen varaan. Rakastuin mainintaan Padmalta saadusta kalenterista ja siitä, kuinka kallisarvoinen esine se Lunalle oli. Hellyttävästi muistutti, kuinka yksinäinen Luna lopultakin on, ja kuinka hän pitää kaikkia ystävyydenosoituksia valtavassa arvossa.
Ah, Narcissa <3 Niin Narcissamainen kuin olla voi. Hänen likafobiansa oli suorastaan ihastuttavaa, epäuskottavaa olisi ollut se, jos hän ei olisi lainkaan välittänyt maton ja kylpytakin likaantumisesta. Äidillisyys ei myöskään mennyt yli: hauraan kiintymyksen syntymiseen vaadittiin vertaaminen omaan lapseen, puhdasverisyys ja itseä muistuttava ulkonäkö. (Taitaa olla ihan psykologisesti tutkittukin, että ihminen jotenkin pitää helpoimmin huolta sellaisista ihmisistä, jotka muistuttavat itseä eli voisivat olla biologista sukua...)
Sitten vielä joitain huomioita yksityiskohdista: ensimmäinen lause hiukan häiritsi. Siinä tapahtuu kahden virkkeen välillä kovin nopea sukellus kartanon ulkopuolelta kellariin, ja ensimmäisen virkkeen runollisen kaunis kuvaus antaa olettaa toisenlaista sisältöä kuin alku sitten on.
Kuolonsyöjien puheet kellarin saastaisuudesta antoivat myös hieman pureskeltavaa. Erityisesti Leswynin "Tässä saastaisessa loukossa sairastuisi kuka hyvänsä" antoi sellaisen mielikuvan, että hän paheksuisi niitä olosuhteita, joissa vankeja pidettiin, mikä on vähän ihmeellistä, ei sellaista kuolonsyöjältä odottaisi. Bellatrix kuvasi myös kellaria "karmeaksi", ja häneltä nyt ainakin odottaisi pikemminkin sellaista suhtautumista, että "eivät ne mitään parempaa ansaitse, olkoot tyytyväisiä, etteivät pahemmin joudu kärsimään".
... ja silkkiä kuukautissuojiksi? Se tuntuu vähän ihmeelliseltä, kun minun käsitykseni mukaan aito silkki saattaa mennä pilalle jo vesipesusta. Tosin voihan olla, että velhoilla on joku fiksu konsti tehdä kankaasta vähemmän herkkää, mutta silti.
Yhtään varsinaista kirjoitusvirhettä en löytänyt, mutta lauseenvastikkeiden pilkkuvirheitä tuli vastaan silloin tällöin, samoin kuin joitakin lieviä anglismeja (esim: Puhdasverinen ja sievä, valkoisine hiuksineen hän olisi voinut olla kuin hänen oma lapsensa. -> Puhdasverisenä, sievänä ja valkohiuksisena... -> parempaa suomea.)
Vielä mietin sellaista liittyen Bellan kommenttiin "naiseus on kärsimystä", että voisiko siihen liittyä muutakin kuin hänen yleistä kyynisyyttään ja jonkun mainitsemat Azkabanissa koetut vaikeudet kuukautisten kanssa? Azkabanissa lienee miesenemmistö kuten vankiloissa yleensä, eikä minua paikan alkeellisuuden ja brutaaliuden huomioon ottaen ihmetyttäisi ollenkaan, jos sukupuolia ei juuri vaivauduttaisi erottelemaan. Bellatrix oli ehkä Azkabanissa joutunut jopa raiskatuksi tai muuten joutunut kärsimään naiseudestaan, ja ehkä sitä oli jo tapahtunut ennen Azkabaniakin kuolonsyöjien joukoissa. (Joo joo, olen lukenut liian monta fikkiä siitä, kuinka kuolonsyöjänaiset joutuvat todistamaan kelpoisuuttaan paljon enemmän kuin miehet.)
Huh huh, tästähän tuli kilometrikommentti (hyvää kannattaa odottaa ;D ). Kaikesta näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta tämä olikin hyvin ajatuksia herättävä fikki. Todisti minulle korukielen puolesta lobbaajalle, ettei yksinkertaisesti ja yksitasoisesti kirjoitettu tarina välttämättä ole ollenkaan huono, jos sen osaa kirjoittaa. Ja sinä osaat. Propseja siitä, että et pelkää tarttua erikoisiin ja kiusallisiinkaan aiheisiin ja kirjoitat niistä ajatuksella ja huolella.
ps. pikku prinsessa-Malfoy <3<3<3
//Jessus, kirjoitin kommentin jossa oli vain yksi hymiö ja neljä teinisydäntä O_o oonko mä kipee?
-
Sarelon, suurensuuret kiitokset pitkästä, harkitusta ja rakentavasta kommentistasi! :D Sitä oli riemastuttavaa lukea. On erikoisen miellyttävää, että kommentti herättää ajatuksia kirjoittajassa ja saa pohtimaan omaa tekstiään tarkemmin.
jotenkin kuvittelisi niin erikoisen tytön ajattelevankin asioista hieman oman logiikkansa mukaan.
Lunan ajatuksiltakin ehkä jotenkin odottaisi jonkinlaista unelmoivuutta ja randomeita assosiaatioita. Toisaalta onhan hän Korpinkynnessä, joten älykäs hän tietysti on, mutta kovin loogista kuvaa hänestä ei kirjojen pohjalta saa. Ehkä Luna on eräänlainen eksentrinen nero, jonka ajatus juoksee omia oikopolkujaan niin, ettei tavallinen tallaaja ehdi mukaan ja pitää häntä outona.
Lunasta... Minä olen aina ajatellut, että Luna on nimenomaan fiksu tyttö, vaikka ulospäin vähän oudolle näyttääkin. Ei se välttämättä vaadi mitenkään sekopäistä tapaa ajatella, vaikka pukeutuisi oudosti, hyppelisi ja hyräilisi kulkiessaan tai olisi kiinnostunut kummista jutuista ja selittäisi niistä innoissaan, vaikka muut kohottelisivatkin kulmiaan. (Olin vähän sellainen itsekin nuorempana, ja kuitenkin ainakin omasta mielestäni looginen... ;) ) Hyvä huomio kylläkin.
... ja silkkiä kuukautissuojiksi?
Tämä oli ihan tarkoituksellinen, tunnen kyllä materiaalit. Halusin korostaa sitä, että Cissyllä on vauraana kartanonemäntänä mahdollisuus käyttää ylellisintä mahdollista materiaalia miettimättä sen käyttöikää ja puhdistusominaisuuksia (jotka velhoilla hoituvat huomattavasti jästejä helpommin, vaikka kotitontut jätettäisiinkin laskuista) saati kustannuksia. Silkki tuntuu ihanalle iholla, joskin alle luonnollisesti tarvittaisiin jotakin imukykyisempää materiaalia.
Vielä mietin sellaista liittyen Bellan kommenttiin "naiseus on kärsimystä", että voisiko siihen liittyä muutakin kuin hänen yleistä kyynisyyttään ja jonkun mainitsemat Azkabanissa koetut vaikeudet kuukautisten kanssa?
No ihan varmasti siihen liittyy vaikka mitä. Azkaban tuskin on ollut helppo paikka naiselle, kun on niin raskas miehillekin.
Puhdasverinen ja sievä, valkoisine hiuksineen hän olisi voinut olla kuin hänen oma lapsensa
Tutkin tätä kohtaa tarkemmin, miten olin sen kirjoittanut kokonaisuutena. Ehkä epäselvästi; itse asiassa sen tarkoitus on kertoa, miten Narcissa havainnoi tyttöä ulkonäöllisesti:
Puhtaaksi pestynä tyttö ei ollut hullumman näköinen, hän ajatteli. (Hän oli) Puhdasverinen ja sievä; valkoisine hiuksineen hän olisi voinut olla kuin hänen oma lapsensa. Hän näytti heikolta ja hieman pahoinvoivalta, nainen huomioi.
Ehkä tuohon olisi pitänyt laittaa puolipiste pilkun sijaan.
Kaikesta näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta tämä olikin hyvin ajatuksia herättävä fikki.
Kiitos. Minulla on luontaista taipumusta vuolassanaisuuteen (eikä välttämättä edes mitenkään taiteelliseen sellaiseen), joten tämä ficci muidenkin tuoreempien tapausten ohella on osa yritystäni kirjoittaa hillitympää ja yksinkertaisempaa tekstiä. Mukava kuulla, että se toimii sellaisenakin. Ja erityisesti vielä kiitosta rakentavista huomioista, jotka tulevat tosi tarpeeseen, sillä viime äidinkielen tunneista on pitkälti aikaa. ;)
-
Ficcikillasta tulen erittäin myöhässä kommentoimaan! :D Ja samalla vastaamaan Pyörylän ihmettelyihin siitä, mitä miespuolinen ihminen miettisi tätä lukiessa. Aika hämmentävähän tämä oli; minä ainakin tuppaan aina ihan totaalisesti unohtamaan kirjoittaessani sellaiset asiat kuin tyttöjen kuukautiset. Tai siis ei sellaista vaan tule ajatelleeksi. Epäilemättä tyttö voikin samaistua tähän ficciin paremmin, mutta ei tämä kyllä minuakaan kylmäksi jättänyt vaan päinvastoin tuli kyllä kovin huono olo Lunan puolesta tätä lukiessa ja ficci sai minut todellakin tuntemaan helpotusta siitä etten joudu tälläisten ongelmien kanssa kamppailemaan :P Luna oli kyllä symppis.
Muita komppaan nyt ylistämällä rohkeaa teemavalintaa. Äärimmäisen hienoa että joku tarttuu tälläisiin yksityiskohtiin ja saa laadukasta tekstiä aikaiseksi erikoisesta ja monia kiusaannuttavastakin aiheesta. Muutenkin ihan loistava tarina ja hienosti kerrottu, sinulla on aivan ihana kirjoitustyyli, erityisesti ihastuin tarkkoihin kuvailuihisi ja sanavalintoihisi, todella huolellisen oloista, elävää tekstiä. Hahmotkin olivat kovin IC, erityisesti Bellatrix ja Narcissa.
Minä siis pidin, vaikka en välttämättä olisikaan tähän tarttunut ilman ficcikiltaa :) Hyvä että tulin lukeneeksi, tulen varmastikin jossain vaiheessa lukemaan muitakin ficcejäsi, sen verran tykästyin kirjoitustapaasi.
-
Tää oli hyvä.
Kivaa että joku uskaltaa tarttua tälläisiin aiheisiin jotka on ficeissä aika harvinaisia.
Onneks et kehittäny mitään seksuaalista jännitettä Cissan ja Lunan välille, tän ficin idea olis menny aika lailla piloille.
Narcissan äidillisyys oli suloista, samoin viittaukset Dracoon.
Bella oli oikein IC, Narcissa ei ehkä niinkään, mutta mukavaa että toit sen äidillisenkin puolen esille.
dream
-
Taki, kiitos, ja mainiota että saimme sen kaivatun mieslukijankin tähän, kun sitä porukalla pohdittiin. :)
...ja ficci sai minut todellakin tuntemaan helpotusta siitä etten joudu tälläisten ongelmien kanssa kamppailemaan
Tämä taas sai minut miettimään, että onhan myös pojillakin omat pulmansa ja nolostelunsa, joita kyllä ficeissä varmaan enemmänkin on sivuttu kautta linjan. Ehkä ne sitten ovatkin arkisemman tuntuisia ficcimaailmassa; sopimattomassa tilanteessa yllättävät erektiot ja vastaavat?
Oli ilo kuulla, että ficci vakuutti ja että tykkäsit tyylistäni. Tervetuloa lukemaan muitakin tarinoitani, jos kiinnostaa. :) Sieltä löytyy vähän yhtä sun toista.
dream, kiitokset sinullekin kommentistasi! :)
-
tämähän oli loistava ficci. siis tuossa selvitettiin paljon asioita, joita ei kirjassa kerrottu. ''hän hymyili itsekseen, tähytessään mielikuvissaan katon lävitse loisteliaisiin kartanonemännän huoneisiin; kaikesta huolimatta, sen hän tiesi sisimmässään, äidin huoneisiin.'' tuo loppu oli loistava siis aivan L O I S T A V A. Keksinpä kaksi mahdollisuutta,mitä sillä tarkoitettiin.
-
Hyvä teksti. :) Aihevalinta oli mielenkiintoinen - en usko ficcikartalta kauhean paljon vastaavia tekstejä löytyvän. Käsittelit hienosti tilannetta ja hahmoja. Näin voisin kuvitella tilanteen oikeasti (tai siis canonisti :p) menneen. Erityisesti hahmot tuovat pisteet kotiin, sillä kuvatessasi heidän tapaansa suhtautua tilanteeseen sait kerrottua myös yllättävän paljon heidän luonteestaan ja senhetkisestä elämäntilanteestaan. Itse teksti oli soljuvaa ja miellyttävää luettavaa. Kaiken kaikkiaan hyvin ehyt ja miellyttävä kokonaisuus. Kiitos tästä. :)
-
ifirit ja DWW, kiitos kommenteistanne! Anteeksi myöhäinen vastaus; en tiedä miten jäikin vahingossa välistä, vaikka luin ne heti ilmestyttyään. (Kaipaisin kovasti sellaista ominaisuutta, että omat aloittamansa aiheet näkisi jossain listana, purnaan tästä vähän edelleen... Eikö sellaista voisi tähänkin Finiin saada...)
-
Etsin "Suosittele luettavaa"- topikista jotakin hyvää fikkiä ja kun tätä sitten mainostettiin avartavana lukukokemuksena, niin päätinpä lukaista.
Kertaakaan lukiessa ei tullut tunnetta "en jaksa lukea, taidanpa lopettaa" (joka on mulla harvinaisen yleinen ilmiö) ja se oli tietenkin hyvä juttu. Mä pidin aihevalinnasta; mukava tähänkin asiaan saada jotain tekstiä. Narcissa oli mukava hahmo eikä edes OC. Muutenkin pidin hahmoista. Tosin naurahtelin hieman siinä, kun Bellan salaliittoteorioista tuli puhetta :D
Aluksi lukiessa mäkin mietin tuota onko Lunan ajattelu lunamaista, mutta
Lunasta... Minä olen aina ajatellut, että Luna on nimenomaan fiksu tyttö, vaikka ulospäin vähän oudolle näyttääkin. Ei se välttämättä vaadi mitenkään sekopäistä tapaa ajatella, vaikka pukeutuisi oudosti, hyppelisi ja hyräilisi kulkiessaan tai olisi kiinnostunut kummista jutuista ja selittäisi niistä innoissaan, vaikka muut kohottelisivatkin kulmiaan. (Olin vähän sellainen itsekin nuorempana, ja kuitenkin ainakin omasta mielestäni looginen... )
tämä selitys on vakuuttava ja kaipa voin itsekin ilmaista ajatukseni että taidanpa kuulua samaan ryhmään.
Todella mukava fikki, jossa oli pieniä oivalluksia; jo aihe itsessään oli oivallus. Olen todella iloinen, että teksti oli niin mukaansatempaavaa ja jaksoin sen ansiosta lukea sen. (joskin kommentin väsääminen oli aika tuskaa ^^, , teinpäs sen kuitenkin. Valittelut suppeasta kommentista)
-
Ansku-Ransku, kommentti on oikein hyvä ja toit esille ajatuksesi kiitettävästi, älä suotta anteeksi pyytele. :) Olen tosi iloinen että jaksoit lukea ja vielä kommentoida, varsinkin jos se meinasi tuottaa tuskaa. ;) Kiitos.
-
Täytetyn lupauksen luettuani päätin tutustua enemmän kirjoittamiisi ficceihin ja päätin lukea tämän. Täytyy sanoa, että tämä on aivan loistava! (:
Jotenkin arvelin alussa Narcissan olevan se, joka tulisi Lunaa auttamaan. Onneksi näin tapahtui, sillä oli ihanaa päästä lukemaan Narcissan äidillisestä puolesta. Luna on myös aivan ihana hahmo. Olen tosi kiitollinen siitä, että Narcissan ja Lunan välille ei kehittynyt suhdetta, sillä tämä oli loistava näin. Ei aina tarvitse olla parituksia.
Niin kuin joku aikaisemmin kommentoi, on hyvä, ettei Narcissa ollut liian hössöttävä, vaan ajatteli kauhulla esim. mattonsa likautuvan.
Kiitos tästä iltaa piristävästä lukunautinnosta. ♥
-
Kiitokset kommentista, Kahvituokio! :) Olipa kiva kuulla, että pidit. Tervetuloa uudelleenkin ficcieni pariin. :)
-
Tykkäsin tästä.
Ylensähän kaikissa elokuvissa, kirjoissa ja ohjelmissa ylipäätäänsä unohdetaan nuo asiat. Hyvä, että edes jossakin on niitä.
Narcissa oli ihanan äidillinen ja huolehtiva. Bellatrix ei todellakaan ole samanlainen kuin siskonsa. Tuosta olisi hyvin voinut kehittää jonkun suhteen, mutta noin oli parempi. Parituksettomat ficit ovat niin, sanotaanko etteivät ne saa niin paljon huomiota kuin paritukselliset.
Ollivander oli ihanan huolestunut ja kertoi Kuolonsyöjille Lunan tarpeista. Itseasiassa hän on oikein hyvä henkilö.
Kuvauksesta pidin, lunan paniikki kohta oli varsinkinn hyvä.
Kiitos ihanan erinlaisesta lukukokemuksesta,
HarryPotterFan4Ever
-
Todella kauniisti kerrottu, kiinnostava tarina!
Ihania yksityiskohtia ja kuvailua, inhimillistä käytöstä (paitsi Bellatrixilta, mutta sehän ei yllätä).
Siskosten sanailua oli mukava lukea. Ja Lunan näkemillä "tähdillä" oli hellyttävä selitys.
Kiitos!
-
Paljon kiitoksia kommenteistanne, Feliicia, Elfmaiden ja Beatrice! Hyvä juttu, jos Narcissan kuvaus miellytti. Paritustahan tässä ei ole, mutta päähenkilöillä kuitenkin jonkinlainen yhteys toisiinsa.
-
Ihana <3 rakastuin tekstiin ja kerrontatyyliisi.
Onko tästä tulossa siis jatkoa?
-
Kiitos, L!na! :) Mukava että pidit. Ikävä kyllä tähän ei liene jatkoa tulossa, mutta kurkkaapa muita ficcejäni, jospa vaikka sieltä löytyisi jotain muutakin mikä miellyttäisi?
-
Luin tän jo joskus aiemmin, mutten silloin ehtinyt kommentoimaan mitään. Otin kuitenkin linkin talteen, koska halusin ehdottomasti käydä jättämässä kommentin, tämä oli niin mielenkiintoinen ja kiva teksti. En ole tästä aiheesta kertoviin ficceihin tainnut törmätä oikeastaan koskaan, joten oli kivaa lukea naisten vaivoista kertovaa ficcejä, sellaisiin kun ei kovin usein törmää ja aihe kun kuitenkin itsellekkin on melko tuttu.
No joo, voisin sitten siirtyä noista turhista alkujorinoista itse ficciin. :D Ensinnäkin tykkäsin juuri tästä aihevalinnasta. Samoin Lunan yhdistämisestä siihen. Ehkä siitä tietyllä tavalla myös alkoi ajatella tästä hahmosta jotakin eri lailla. Tai tavallaan Luna kun on sellainen omalaatuinen ja melko haaveilevan tyyppinen ihminen, ei aivan tavallinen, niin sitten kuitenkin tämän ficin myötä huomasi, että kyllä Lunalla siitä huolimatta on tavalliset, samanlaiset vaivat kun muillakin naisilla, vaikka muuten hän onkin omaperäinen ja hieman erilainen ihminen. Se oli jotenkin tietyllä tapaa ihan kivakin asia huomata tästä hahmosta, ehkä se jotenkin lisäsi samaistuttavuutta. Sitten vielä Lunasta ihan yleisesti hahmona. Miusta ainakin Luna oli pysynyt suhteellisen IC:nä. Tuo hätääntyminen ja ahdistus kuukauden sen ajan yllättäessä oli melko luonnollinen reaktio mielestäni ja sopi myös Lunalle hahmona. Myös tietynlainen ujous Narcissan edessä oli ehkä jotenkin Lunamaista, vaikka melko rohkea hän muuten onkin.
Myös Narcissasta pidin jollakin erityisellä tavalla. Ehkä se oli se äidillinen puoli, joka sitten tekstissä tuli esiin. Oli kiva huomata, että kyllä tuollaisesta tavallaan viileämmästäkin henkilöstä voi löytyä se huolehtivainen puoli. Siitä muuten myös plussaa, ettet ottanut tähän tekstiin minkäänlaista paritusta. Miusta tämä oli varsin ihana teksti tällä tavoin, ilmaan mitään seksuaalista jännitettä. Oli kiva, että Narcissan huoli ja hoivaaminen oli ainoastaan äidillistä.
Tulipas tästä kommentista melko hahmoihin painottuva. Tykkäsin kyllä miljööstäkin, olit saanut tunnelman luotua hyvin. Aluksi kellarin epämiellyttävyys oli suorastaan aistittavaa. Voisin kuvitella sen tunteen kun itse olisit virunut tuollaisessa kellarissa jo viikkoja naisten vaivojen yllättäessä. Ei varmasti kovinkaan miellyttävä kokemus. Sitten taas itse jotenkin tietyllä tavalla aistin tilan muutoksen kun siirryttiin kartanon puolelle, jotenkin se kaikki puhtaus ja miellyttävyys tuntui koko tunnelmassa yleisesti. Siitä syntyi sellainen öhm, voisiko sanoa tietyllä tavalla huojentunut tunne. Sillä tavalla siis, kun Luna sai viimeinkin vaivoihinsa apua. Kokonaisuutena tykkäsin tekstistä varsin kovasti. Kiitokset tästä päivääni riemastuttaneesta ficistä!
-
Paljon kiitoksia, Vanilje! Tuntui erityisen kivalle, että halusit ihan varta vasten palata kirjoittamaan kommentin, ja olit miettinyt tarinaa tavalla, joka myöskin sai hyvälle mielelle.
-
Tänä iltana minulla on jokin omituinen tarve lukea minulle ei-niin-ominaisia ficcejä.
Tämä ficci avasi hienosti tuon alun kysymyksen, että miten Luna oikein pärjäsi siellä kellarissa.
Vallan mainio ja erilainen ficci, kiitos lukukokemuksesta! 8)
Psyko kiittää ja kuittaa!
-
Lämmin kiitos kommentistasi, PsykoNeiti! Joskus on ihan hyvä astua hieman sivuun siltä tutuimmalta mukavuusalueeltaan. Olen iloinen jos tykkäsit!
-
Saako 5 vuotta vanhoja tekstejä vielä kommentoida? Anteeksi, kommentoin kuitenkin, tämä kun vaan oli niin kertakaikkisen mainio.
Pidin kovasti hahmoista, he olivat kaikki niin tavattoman ic että huh huh! Luna oli oma itsensä, samoin Ollivander oli alussa juuri sopivan avuton, millaiseksi vanhan miehen tuollaisessa tilanteessa nyt voisi kuvitellakin olevan.
Ja varsinkin Narcissa! Kaikki ovat jo täällä kehuneet hahmokuvaustasi ihan pilalle, mutta kehunpa vielä vähän lisää. Aluksi pelkäsin vähän, että hänestä tulee liiankin lempeä, mikä ei olisi enää uskottavaa. Mutta sen sijaan toit loistavasti esille hänen persoonallisuutensa molemmat puolet. Hän on yhtä aikaa rikas ja ylevä, kylmä ja hienostunut kuolonsyöjän vaimo, mutta samalla myös pohjimmiltaan äiti, joka rakastaa lastaan, ja jonka äidinvaistot heräävät toisen lapsen ollessa pinteessä. Juuri parempaa kuvausta Narcissasta on hankala löytää.
Yksinkertainen, turhia hienostelematon kerronta sopi tähän hyvin, ja aihe sinållään oli tietysti mitä mielenkiintoisin. Tälläisiä ficcejä pitäisi olla paaaaaaaaljon lisää! Kovasti pidin, kiitos
-Iloinen Sipuli
-
Suuret kiitokset Iloiselle Sipulille, saahan niitä vanhojakin tekstejä kommentoida! Ja hyvä vain, että vielä joku niistä mieleistä lukemista löytää. itselleen :) Vinkiksi vielä, että on niitä vanhoja ficcejä lisääkin, jos tyylistäni tykkää. Toivon mukaan jossakin onnellisessa vaiheessa saisin julkaistua uusiakin - työn alla olisi niin uutta kuin vanhaa, kun vain olisi aikaa kirjoittaa!
-
Oon monta kertaa aiemminkin lukenut tän ja nytkun löysin tän taas aattelin jättää kommentin.
Tykkään kovasti tästä koska täs on epätavallinen aihe ja hahmot on mahtavia. Tykkäsin Lunasta koska se vaan on niin lunamainen :D Mukavaa nähdä että Narcissassa heräsi äidinvaistot Lunan nähdessään, mutta se ei mennyt kuitenkaan överiksi vaan Narcissa pysy kuitenki sellasena kun on.
Tykästyin tässä myös siihen että tää oli niin realistisesti kirjotettu. Lunan tunteet ja mietteet oli hyvin aidosti kirjotettu.
Kiitos tästä :)
-
Paljon kiitoksia kommentista, maigaro. :)
-
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Haastoit etsimään listauksestasi jotain, mitä oikeasti tykkäisi lukea, eikä se ollut vaikea tehtävä. Sinulla on paljon kiinnostavia aiheita teksteissäsi, ja lähestymistapasi on usein jotenkin mukavan maanläheinen ja inhimillinen. Olen pitänyt kovasti kaikesta sinulta lukemastani. Tämän tekstin valitsin luettavakseni siksi, että minuakin herkästi jäävät vaivaamaan tällaiset käytännön pulmat ja kysymykset! Kuukautiset on vaiva, joka on helppo unohtaa tällaisista vankinavirumishetkistä lukiessa, mutta eihän se mihinkään katoa, vaikka arkielämä muuttuisikin yhtäkkiä perustavanlaatuisesti. Ei keho välttämättä tajua, että nyt ollaan vankina kurjissa ja hankalissa olosuhteissa, eikä esimerkiksi nälkiintyminenkään vaikuta heti. On realistista, että Luna joutuu kärsimään naistenvaivoista vankina ollessaan, ja on hienoa, että olet kirjoittanut yhdenlaisen näkemyksen siitä, miten hän selviää! :)
Tässä tarinassa on paljon synkkyyttä ja surua. On painajaismaista häpeää, ymmärtämättömiä kuolonsyöjiä, silmitöntä kidutusta... Ja kun paikalle lopulta saadaan nainen, se nainen onkin Bellatrix. Huh, en ihmettele yhtään, että Lunasta Bellatrix tuntuu Matohäntääkin pahemmalta vaihtoehdolta kaikessa pilkallisuudessaan, julmuudessaan ja säälimättömyydessään. Olisi varmasti noloa kertoa naistenvaivoista miehelle, mutta varmaan vielä nolompaa olisi kertoa naiselle, jonka tietäisi suunnilleen vain nauravan räkäisesti. Voi sentään. Tekisi mieli ajatella, että Bellassakin vielä piileskelisi jotain lämmintä ja inhimillistä, mutta eipä se pahemmin kyllä esiin tule.
Sen sijaan minusta on ihanaa, miten Narcissa hiljalleen antautuu vaistoilleen ja tunteilleen ja huolehtii Lunasta. Vaikka Narcissa on viileä ja etäinen, hänessä on toinenkin puoli. Siitä saatiin nähdä välähdyksiä kirjoissa, ja myös tämä tarina tarjoaa uskottavalta tuntuvan katsauksen siihen. Narcissa on kuitenkin äiti, eikä ole mikään ihme, että Lunan kokemat kurjuudet saavat hänet miettimään omaa poikaansa ja sitä, millaisena hän toivoisi tätä kohdeltavan, jos tämä olisi vastaavanlaisessa tilanteessa. Tarina esittelee kiinnostavan asetelman: Narcissa elää pitkälti miehensä ja etenkin Voldemortin varjossa, eikä hänellä ole sijaa kapinoida vastaan tai edes harkita sellaista. Hän uskaltaa vastustaa omaa siskoaan, jonka on tuntenut pitkään ja jonka ehkä tietää pysyvän aisoissa niskottelusta huolimatta, mutta muiden vastustaminen ei ole yhtä helppoa. Voisin hyvin kuvitella, kuinka Narcissa pyrkii sysäämään vangit ja heidän kokemansa kurjuudet pois mielestään, koska totuuden käsitteleminen ja kestäminen on vaikeaa. On varmasti vaikeaa kohdata itsessään se hiljainen järjen ääni, joka pyytää tekemään toisin, ja toisaalta samaan aikaan tajuta, ettei mahda asioille mitään, ei pysty tai ei uskalla.
Tässä tarinassa on paljon kuitenkin myös lämpöä ja lempeyttä, ja lopulta tämän lukeminen jättää aika hyvälle mielelle. On lempeä, avulias Ollivander, eikä vankeudessa tarvitse riutua yksin. On Narcissa, joka paljastaa toisen puolensa juuri oikealla hetkellä. Ja tietenkin on kylpy ja puhtaat vaatteet, jotka tuntuvat varmasti taivaalliselta kaiken lian ja sotkun keskellä. Ripaus ylellisyyttä todellakin! On helppo pitää asumismukavuutta ja puhtautta itsestäänselvyyksinä. Niitä osaa arvostaa todella ehkä vasta sitten, kun niitä ei enää olekaan.
Kiitos paljon lukukokemuksesta, pidin tästä tekstistä kovasti ja olen oikein tyytyväinen valintaani! :) -Walle
-
Kiitokset ihanasta, pitkästä ja pohdiskelevasta kommentistasi, Waulish! <3
-
Tämä teksti arpoutui mulle vaihdokkaista ja voi jukra, kuinka onnekas olinkaan :--)) tämä teksti oli ihan huikee. Oiva esimerkki siitä, ettei joitakin tekstejä aika pilaa.
Kauttaaltaan kaunista kuvailua, herkkiä, pohdittuja yksityiskohtia.
Tämä on oikea helmi otsikosta alkaen. Narcissa ja Luna ovat vielä mun lempparihahmoja molemmat. Mun mielestä Narcissa on kunnon fierce mutsi ja Luna on vähän autistinen. Joskus se kuvataan ärsyttävän hölmönä, haloo se on korpinkynsi ;;--)) mutta tässä ficissä kumpikin näyttäytyi oikein uskottavina.
Mielenkiintoinen aihevalinta, kuukautiset. Voisi kuvitella, että niitä varten olisi joku kätsä loitsu tai taikapikkarit x))
Voi mä liikutuin niin monesta tässä, mutta erityisesti niiskautin tekstin alussa oli kohta, kun Lunan koru katosi ja sitä oli helpompi itkeä ;____;
Kiitos paljon tästä <3
-
Iso kiitos ihanasta kommentistasi, kaaos! :) Olipa ihanaa, että teksti sattui osumaan sellaiselle lukijalle, joka siitä sai jotain irti ja jopa nautti lukemisestaan. :) Narcissa ja Luna ovat minunkin lempihahmojen joukossa melko kärkisijoilla.
Minä tulkitsisin Rowlingin taikamaailmaa vielä monin tavoin vanhakantaisena, jokseenkin hitaasti nykyaikaistuvana ja jollain tapaa ennakkoluuloisenakin, joten tuntuisi yllättävältä, jos tällaisista asioista selviytyisi liian helposti velhojenkaan parissa. ;) Ainakin tästä heräsi oiva aihe kirjoittaa, jos ei muuta. :)
-
Sain Tonttuiluhaasteessa kunnian ilahduttaa sinua kommentilla ja valitsin listauksestasi tämän, sillä otsikko on ennenkin kiinnittänyt huomioni mutta ajattelin, että pysähdyn nyt ihan kunnolla tämän äärelle. Vaikka monet ovat jo tätä kommentoineet ja sanoneet jo paljon samaa mitä itse mietin, halusin kuitenkin jättää vielä oman kommenttini :)
Tämä oli todella kaunis ja omalla tavallaan myös koskettava teksti. En muista olenko jossain aikaisemmin sanonut, että tämmöiset canonia täydentävät tarinat ovat kovasti mieleeni kun kirjoittaja täydentää alkuperäisen kirjailijan jättämiä aukkoja. Siinä mielessä tämä tarina osui ja uppoisi täydellisesti juuri tuohon kaipuuseen :) Muutoinkin pidän tavastasi ja tyylistäsi kirjoittaa. Kielisi on miellyttävää lukea ja teksti soljuu kuin itsestään.
Aiheena tämä oli todella mielenkiintoinen, tai no, kuinka mielenkiintoiset kuukautiset nyt noin ylipäänsä voivat olla, mutta ymmärrät ehkä pointtini. Se, että Luna on viikkoja vankeudessa herättää kyllä pohtimaan kuinka nämä tämmöiset arkielämään kuuluvat asiat oikeastaan ratkaistaan, tai olisi ratkaistu jos Rowling olisi asiaa yhtään pidemmälle miettinyt. Minusta kuvasit aihetta hyvin olematta kuitenkaan liian inhorealistinen tai opettavainen mikä olisi ollut helposti vaarana. Vaikka teksti on kymmenen vuotta vanha, se kestää kyllä aikaa ja toimii edelleen hyvin kuten tuolla on jo aikaisemminkin todettu.
Säälin Lunaa todella paljon ja mietin miten kamalaa olisi itse olla vastaavassa tilanteessa. Lisäksi kun ympärillä on vain inhottavia miehiä ja hullu Bellatrix niin eipä ole kovin mieltäylentävää. Onneksi Ollivander ymmärsi Lunan ahdingon ja vaati hänelle apua, se että Bella ei hulluuksissaan ymmärrä mistään mitään oli juuri sopivaa käytöstä hahmolle. Joku mainitsi tuolla, että Bellahan on itsekin ollut Azkabanissa, mutta liekkö hänellä edes ollut tällaisia naistenvaivoja siellä? Ja ehkä velhovankilan olosuhteet on muutoinkin järjestetty sellaisiksi ettei vastaavaa pääse tapahtumaan ja asia on hoidettu jollain toisella tavalla. Se, minkälaiseksi olit Narcissan tehnyt oli mielestäni onnistunut ratkaisu. Hän on äiti ja luonnollisesti rinnastaa ajatuksiaan siihen, että jos Draco olisi vastaavassa tilanteessa (yksin vankina likaisessa kellarissa), niin kuka hänestä huolehtisi ja pääsisikö tämä pesulle ja niin edelleen. Lisäksi se, että Luna itse on kasvanut äidittä lisäsi näiden kahden välistä kemiaa.
Anteeksi jos tässä toistelen kovasti jo muiden aikaisemmin sanomia asioita, mutta minäkin pidin tuosta ratkaisustasi kuinka noidat hoitavat ’ongelmansa’. Sidevyö on hyvä ja erittäin toimiva ratkaisu tähän tarinaan. Muutoinkin pidän tästä ajatuksestasi, että velhomaailma on hieman vanhanaikainen sillä itse näen sen hyvin samalla tavalla :) Ehkä se onkin juuri osa näiden tarinoiden viehätystä? Osaltaan Potter-universumi on sekoitus eräänlaista keskiaikaa mutta kuitenkin nykyisillä mukavuuksilla, ainakin osittain. Plus taikuus siihen päälle takaa sen, että ainakin minua tämä maailma kiinnostaa.
Kiitos todella paljon tästä tekstistä ja oikein mukavaa joulunodotusta ♥
Vendela-tonttu
-
Kiitokset ihastuttavasta kommentistasi, Vendela! <3 Miten kiva yllätys, ja kiitos myös minut haasteeseen lisänneelle. <3
Olipa ilo, että löysit mieleisen tekstin, joka herätti ajatuksia. :) Ilahduin suuresti kommentistasi jo heti tuoreeltaan, vaikka pääsinkin vastaamaan tietokoneen ääreen vasta nyt.
-
Hei, tulin kommenttikampanjan kautta ja esittelen sinulle nyt lainauksen joka pisti silmääni.
Tunnistaessaan nyt siirappimaisen tahmaisena valuvan tunteen etenevän vääjäämättömästi sisällään hän oli ensi kerran pitkään aikaan täysin neuvoton. Vuoto kestäisi useita päiviä, ja vaikka hän repisi vaatteitaan suojakseen, ne kuluisivat loppuun liian pian. -Lunan menkat on ihanan samaistuttava kohde. Olisit voinut kuvailla vielä sitäkin kun Luna oksentaa kivusta tai kiljuu koska sattuu niin kirotusti. Toisaalta kellarissa vankina olo varmaa pistää prioriteetit uusiksi.
Pakko sanoa että rakastuin Narcissaan hahmona. Sä loit hänestä jotenkin hahmon joka yrittää nähdä niissä vihollisissakin edes ripauksen sitä ihmisyyttä. Näen sen just semmosena ainoana äidinvaistot omaavana Pimeyden Lordin joukoissa olevana jonka rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain sellaista, et ei mitään rajaa. Hänhän oli valmis valehtelemaan sen vuoksi, että Harry paljasti Dracon olevan elossa. Siis mä haluaisin tän tekstin olevan osana canoonia, tää pitää lisätä Pottereihin, koska Rowlingin olis pitäny ottaa tää huomioon, naisten vaivat on Tylypahkassakin ihan arkinen asia joita monet joutuu salaamaan koska osa näkee menkkaveren saastaisena asiana.
-
Kiitos kommentistasi, carrowfan! :) Mukavaa, että löysit mieleistä luettavaa, ja että nostit tätäkin vähän vanhempaa ficciä taas luettavaksi. :)
Minäkin pidin kovasti Narcissasta tässä ficissä ja siitä, miten hän joutuu kohtaamaan talossaan valloilla olevaa tilannetta vähän eri vinkkelistä kuin ehkä muuten olisi.
-
Mun on pitänyt lukee tää jo pitkään ja vihdoin sain sen tehtyä ;D Vau, tämä on vaikuttava! Synkkä, riipaiseva, realistinen ja hienosti kirjoitettu! Voi Luna parka! Yleensä tällaiset niinkin arkiset asiat kuin kuukautiset ohitetaan fiktiossa lähes poikkeuksetta (ellei syynä ole niiden puuttuminen = raskaus), joten on koskettavaa nähdä miten tällainen saattaisi vaikutta tuollaiseen tilanteeseen. Ollivanders on kyllä ihana, vaikka selvästi ei ole omalla maaperällään tuossa asiassa :D Mutta hienoa että Luna pääsi kuitenkin pesulle ja että Narcissa tuossa tilanteessa on niin hellä, vaikka ei pystykään auttamaan Lunaa päästämällä tämän kokonaan pois. Hieno oli myös tuo Lunan tulkinta, että Narcissa on varmasti äiti, vaikka hän ei tiedäkään että tämä on Dracon äiti. Sen vaikutelman ehdottomasti saa, jos tarkastelee asiaa Lunan kannalta.
Tää oli hieno kokemus! (Vaikka ei ehkä Lunalle :/ )
-Crys
-
Kiitokset kommentistasi, Crysted! <3
-
Näin vanhemmiten on enemmän mietityttänyt miten kuukautiset hoituvat yleisestikin taikamaailmassa ja luettuani tämän muunmuassa pohdin, mitenhän Hermione hoiti asian, kun telttaili seiskassa hirnyrkkejä etsiessä. Ratkaisusi oli tosi uskottava joka kohdassa, lähtien Lunan haluttomuudesta vaivata asialla, yrityksellä käyttää olkia (uff, tunsin sen itsekin ><) ja myös, miten Ollivander samaan aikaan halusi auttaa, mutta, ainakin itse päättelin, vanhanaikaisuudestaan johtuen oli itsekin hieman kiusaantunut aiheesta.
Omasta mielestäni Luna on hankala hahmo kirjoittaa, erityisesti hänen näkökulmastaan ja tässä kyseessä vielä oli hankala miljöö. Mielestäni tässä oli hyvä tasapaino Lunan oman hahmon, teini-ikäisyyden ja yleisen tilanteen risteyksessä. Kuka tahansa teini-ikäinen on joskus varmasti hävennyt kuukautisiaan ja vaikka Luna on ihastuttavan poikkeuksellinen henkilö, hän tuskin on poikkeus tässä asiassa. ^^
Hilutiukkusia, täällä kellarissa, hän ajatteli sekavasti. Kunpa isä tietäisi… Hän pettyi niin, kun emme nähneetkään niitä, vaikka odotimme neljä yötä täyden kuutamon jälkeen.
Tykkäisin tästä yksityiskohdasta, niin Lunaa! Samalla kun kidutetaan, se oma persoona pysyy taustalla
Sitä helposti uskoo että toisella puolella on vain kasvottomia pahiksia, mutta hekin ovat ihmisiä. Narcissa oli hyvä sekoitus arvokasta kuolonsyöjän vaimoa, äitiä ja vanhanaikaista naista, jonka elämässä kuukautiset ovat vaiettuja asioita, varsinkin miesvaltaisessa kodissa. Oli hyvä, ettet ollut kirjoittanut Narcissaa liian tomeraksi käymään käsiksi ongelmaan, vaan sen sijaan häntä ällöttivät vaatteet ja että aisti, miten aihe on vaikea hänelle. Tykkäsin ihan hirveästi, miten Narcissa pohti, että hänen tyttärensä voisi näyttää Lunalta. ^^
Vähän pohdin, että eikö taikamaailmassa ole kehitetty tehokkaampia kuukautissuojia, mutta onhan se välillä vanhanaikaisempi kuin jästimaailma ja kenties siellä keskitytään naisten terveysasioihin ihan yhtä välinpitämättömästi kuin jästimaailmassa. :D Ja toki, eihän tarinan pointti ollutkaan, millaisia tarvikkeita noidat käyttävät.
Kiitos tästä kovasti, oli oikein ihastuttava teksti aiheesta, jota hävyttömän vähän käsitellään ficeissä tai sitten kirjallisuudessakaan. Kiitän paljon. ^^
-
Kiitos ihanan pohdiskelevasta kommentistasi, Meldis! :) Tämä aihe oli minullekin kiehtovan vähän käsitelty ja usein tykkään juuri arkisista aiheista siellä canonin sivussa. Ihanaa, että pidit!