Kirjoittaja Aihe: Sherlock (BBC): Virtuaaliseksiä ja vähäisiä palovammoja (Sherlock/John, K-11)  (Luettu 3229 kertaa)

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 059
Nimi: Virtuaaliseksiä ja vähäisiä palovammoja
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: K-11
Fandom: Sherlock (BBC)
Paritus: Sherlock/John
Tyylilaji: Hupsuhko romantiikka
Vastuuvapaus: Sherlockin oikeudet kuuluvat aivan muille tahoille kuin minulle. En saa tästä fikistä rahaa tai muutakaan korvausta.

Yhteenveto: Eihän yhtään kukaan, saati sitten Sherlock, aloittaisi arkiaamuaan katsomalla por-

Alkusanat: Ihanaa synttäriä, Halla! <3 Yllätin itseni kirjoittelemasta tällaista pikkuruista lahjafikkiä sunnuntaisen Baldur's Gate III -keskustelumme jäljiltä. Inspistä on haettu myös Astarion-rebloggailuistasi tumblrista sekä muutamasta taustatutkimusmielessä katselemastani romanttisesta Baldur's Gate -videosta. :') Muutoin tietämykseni kyseisestä pelistä on yhä autuaan vajavainen, mutta niin on Johninkin tietämys, joten ei anneta moisen pikkuseikan haitata! Aikajanasta vielä sen verran, että myöskään sen loogisuudesta ei kannata kauheasti piitata (eiväthän piitanneet itse sarjan tekijätkään). 



Virtuaaliseksiä ja vähäisiä palovammoja


"Millainen keissi tällä kertaa?"

Sherlock hätkähti ja laski kuulokkeet pikaisesti korviltaan. Sherlockin ilme näytti niin kummalliselta, että John pysähtyi matkallaan keittiöstä sohvalle ja jäi odottamaan vastausta, jota samaisesta ilmeestä päätellen ei ollut ihan hevillä tulossa.

"Noinko salainen tapaus?" John myhähti ja siemaisi teetä.

Sherlockin poskille ja kaulalle hiipi puna. Jos John ei olisi tiennyt yhtään paremmin, hän olisi saattanut pitää punastumista merkkinä siitä, että Sherlockin läppärin ruudulta löytyi sillä hetkellä jotain aivan muuta kuin viimeisimmän tapauksen aineistoa. Mutta John totta kai tiesi paremmin, ja kellokin oli vasta puoli kymmenen tiistaiaamuna, eikä yhtään kukaan, saati sitten Sherlock, aloittaisi arkiaamuaan katsomalla por-

Sherlock läimäisi läppärinsä kannen kiinni, kun John siirtyi seisomaan hänen nojatuolinsa taakse.

"Sheeerlock", John sanoi ja koetti samanaikaisesti kuulostaa sekä kepeän maanittelevalta että sopivan käskevältä.

"Jooohn." Vaikka John ei pystynyt Sherlockin takaraivon läpi näkemäänkään, hän saattoi vaivatta kuvitella Sherlockin pyöräyttelevän hänelle silmiään. "Anna olla."

"Voit kaikin mokomin olla näyttämättä, mitä puuhailet koneellasi", John sanoi, "ja silti käydä luvatta läpi jokaisen puolivalmiin blogipostaukseni ja henkilökohtaisimmatkin sähköpostini –"

Sherlock korjasi asentoaan tuolissaan eikä esittänyt anteeksipyyntöjä, tyytyi vain rummuttamaan sormillaan läppärinsä kantta jokseenkin levottomasti.

"Mutta tiedäkin, että tuollaisen salamyhkäisyyden seurauksena saatan alkaa kuvitella kaikenlaista. Niin kuin että sinulla on vaikka joku, joku mielitietty –"

Sherlock korskahti äänekkäästi ja loi olkansa yli häneen halveksuvan katseen.

"Tai että katselet siinä aamutuimaan pornoa."

Sherlockin naurava naama valahti siinä samassa.

"Jaahas", John tokaisi siihen.

"Ei tämä ole…" Sherlock aloitti. "Eikä kyse ole ainoastaan katselusta."

John karaisi kurkkuaan pitääkseen naurunalkunsa kurissa. "Joo, ei, ei useinkaan. Hommaan kuuluu olennaisena osana muutakin. Eikä siinä mitään. Sehän on ihan normaalia. Pornon katselu. En vain ajatellut että sinä – minkälaista pornoa sinä siis katsot? Siis jos saan kysyä. Saat jättää kertomattakin. Tietysti. Ei kai aivan kaikkea tarvitse jakaa, vaikka me –"

Sherlock tarttui läppärinsä kanteen ja hilasi sen hitaasti ylös. John ei ollut uskoa silmiään.

"Tuohan on… piirretty."

"Roolipeli", Sherlock sanoi ja kliksutteli hiirtä.

"Tietokoneella."

"Niin no, tämä on tietokoneroolipeli."

"Eikä siis pornoa."

"Ei", Sherlock sanoi, hartiat yhtäkkisen jäykkinä.

John hyppyytti teepussiaan mukissaan ja koetti kiihkeästi keksiä jotain fiksua sanottavaa. "Sinä siis… pelaat?"

"Josssskus", Sherlock sanoi, nyt eri tavalla viivyttelevästi. "Terveellisempää ajanvietettä kuin sellaiset suonensisäiset viihdykkeet, olet varmasti lääkärinä samaa mieltä."

"Toki", John sanoi. "Mitä nyt… yllättänyt." Hän asetteli vapaan kätensä Sherlockin nojatuolin selkänojalle ja kumartui eteenpäin nähdäkseen paremmin. "Pelaat siis tuolla valkohiuksisella ja suippokorvaisella tyypillä?"

"En."

"Ai", John sanoi. "Ajattelin vain. Se näyttää vähän sinulta."

"Mmm", Sherlock vastasi ja klikkaili menemään. "Minulla tosiaan on valkoiset hiukset ja suippokärkiset korvat. Ja vampyyrikin taidan olla, kai olen muistanut kertoa?"

"Mutta tukkatyyli on sama!" John puolustautui. "Ja tuollainen itsetietoinen hymykin on ihan ehtaa sinua. Voin myös lyödä vaikka vetoa, että tyypin ääni on matala kuin mikä."

"Vai niin."

"Kenellä sitten pelaat?"

"Tuolla toisella. Tuolla. Ihmisellä."

"Tuollako joka … joka juuri suutelee tuota vampyyria, joka näyttää sinulta? Tai ainakin näytti ennen kuin hukkasi paitansa. Hiukan epäuskottavat vatsalihakset."

"Se vampyyri on Astarion", Sherlock sanoi ohuehkolla äänellä. "En minä."

"Niin, aivan, koska sinä olet tuo lyhyempi tyyppi, jolla on harmahtavat hiukset ja hassun iso nenä –"

"Ei se ole hassun iso", Sherlock mutisi.

"Onko hahmosi kääpiö tai jotain?"

"Ei. Niin kuin jo sanoin, hän on ihminen."

"Aika vahva kaveri, jaksaa tuosta noin vain nostaa lihaskimppuvampyyrin puuta vasten."

"Hmmm. Eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi. Tarvitsisin nimittäin sukkapuikkoja, suklaata ja spriitä, mahdollisimman pian, joten voisitkohan John mitenkään –"

"Nyt ne harrastavat seksiä. Sinun hahmosi ja tuo vampyyri. Keskenään."

"Aah, kappas, niin taitavat", Sherlock sanoi, painoi pelin pysähdyksiin ja oli iskemässä kantta jälleen kiinni. John syöksähti eteenpäin estääkseen. Mukista huljahti teetä Sherlockin niskaan.

Sherlockista pääsi epäinhimillisen korkea kiljaisu.

"Ei helvetti, anteeksi", John ähkäisi ja painoi hihallaan Sherlockin kuumottavaa ja märkää niskaa. Neste valui syyttävän likaisena norona Sherlockin valkoisen paidan alla.

"Mitä väliä, että he harrastavat seksiä", Sherlock ähki takaisin.

"Tarvitset äkkiä viileää niskaasi", John sanoi ja kurottautui tyrkkäämään riivatun teemukinsa takanreunukselle.

"Mitä senkään on väliä", Sherlock sanoi astetta tuskastuneemmin, "vaikka olisinkin tehnyt jokaisen valintani pelissä niin, että he pääsevät harrastamaan seksiä. Edes he!"

John tunsi kurkussaan jotain närästystä muistuttavaa. "Sherlock –"

"Myönnän toki, että jos olisin mitenkään voinut, olisin valinnut asetelmat toisinpäin, koska on kohtuullisen turhauttavaa kuunnella lähinnä Astarionin ylitsevuotavan maireaa ääntä, mutta kumppanivalinnat olivat rajalliset, niin kuin ne ovat tosielämässäkin, osuvaa sinänsä. Ja kuten sanottua, Astarion näyttää ihan hitusen minulta, ja lisäksi näillä asetelmilla tämän minun hahmoni, joka toden totta on lyhyehkö, harmaahiuksinen ja jolla on muuten sinun nenäsi, tällä tavoin hänen äänensä pysyy vain pääni sisäisenä ja siten juuri oikeanlaisena."

 John sulki suunsa niin että hampaat kalahtivat.

"Ja hahmoni nimi on John", Sherlock sanoi. "Jos silläkään nyt on mitään väliä."

"Minä… sinä tarvitsisit kylmän suihkun", John sanoi. "Palovamman takia."

Sherlock painoi käden kasvoilleen. "Sillä ei siis ole", hän sanoi, lähes huohotti, "väliä."

"Sherlock –"

"Sano vain suoraan. Sano ettei muuta mitään, että näit kasvottoman ja vaarattoman pornon sijasta, kuinka pakotin sinun näköisesi miehen panemaan minun näköistäni vampyyria."

Tilanteen absurdiudesta piittaamatta John kosketti sormenpäällään Sherlockin niskaa. "Ei näyttänyt pakottamiselta minusta."

Sherlock nielaisi kulmikkaasti.

"Tunnetko jotain?" John kysyi.

"Usko tai älä, minullakin on tunteet. Eikä tässä ole kyse pelkästä himosta."

John rykäisi. "Tarkoitin niskaasi. Että onko täällä säilynyt tunto. Silloin vamma ei ole ainakaan vakava. Mutta hyvä tietää tuo toinenkin juttu."

"Aa", Sherlock sanoi hyvin, hyvin hiljaa. "On, on siellä säilynyt tunto. Teessäsi oli maitoa. Ei se ollut tulikuumaa."

He olivat hetken vaiti molemmat. Sherlockin hengitys oli tiheää. John ei saanut kättään siirrettyä.

"Kaikki siis hyvin", John sanoi.

"Kaikki hyvin", Sherlock miltei kuiskasi.

"Hyvä", John sanoi, rykäisi uudelleen ja teki valintansa. Hän otti kätensä pois Sherlockin niskasta ja kumarsi päänsä. Hipaisi sitten huulillaan Sherlockin kaulaa.

Sherlock veti hätäisesti henkeä kuin olisi valmistautunut kiireessä sukeltamaan.

John hengitti myös, hengitti syvään ja keräsi rohkeutta ja painoi huulensa tiiviimmin Sherlockin iholle, juuri korvan alle. "Tässäkään ei ole kyse", hän sanoi, "pelkästä himosta."

Sherlockin pulssi tykytti vaativasti hänen suutaan vasten. Sherlockin iho maistui hieltä ja tuoksui mustalta teeltä. Johnin teki mieli työntää kielenkärkensä ulos, ehkä paljastaa hampaansakin, sekä suudella, suudella loputtomiin.

"Mennäänkö nyt kylppäriin, jotta voin hoitaa vammasi?" John kysyi. "Ja ehkä muutakin?"

"Voit hoitaa mitä tahansa", Sherlock vastasi ja ponkaisi jaloilleen niin rivakasti että läppäri lävähti lattialle.

"Toivottavasti ei mennyt rikki", John sanoi.

Sherlock tuijotti läppäriä ja räpytteli silmiään. "Samapa tuo", hän totesi lopulta ja kääntyi Johnin puoleen. "Voinhan aina käyttää sinun. Muihin juttuihin. Pelistä sain jo tarpeekseni."

"Ai sait?"

"Mmm. Saako sinua suudella vai riisunko vaatteet ensin?"

John nauroi ja koetti pysyä rauhallisena, edes ulospäin. "Saat valita", hän sanoi äänellä, joka kuulosti etäisesti hänen omaltaan.

Sherlock sormeili kauluspaitansa nappeja. "Minulla ei todellakaan ole sellaisia vatsalihaksia."

"Herran kiitos", John sanoi, otti yllättävän helpot askeleet lähemmäs ja ryhtyi avaamaan Sherlockin paidan ylimpiä nappeja. "Eikä minulla muuten ole sellaista nenää."

Sherlockin suupieli hypähti erikoisesti ja röyhkeästi.

"Ei varmasti ole. Ja olen pidempi."

Sherlock nytkähti naurahtaen eteenpäin, painoi otsansa hänen otsaansa vasten. John kohotti kämmenensä Sherlockin poskelle. Sherlock huokaisi, hieraisi hänen nenäänsä, etsi hänen suunsa ja sanoi: "Sinä olet totta."



Höpsöt ja kaikkea muuta kuin vakavat loppusanat: Joku on joskus ollut internetissä sitä mieltä, että on hyvä, ettei Sherlockia tehdä enää lisää, kun Ben C on mm. erään supersankariroolinsa myötä bodaillut kehonsa kauas superhoikasta twink!Sherlock-vartalostaan. En tunnustaudu yhtä pinnalliseksi faniksi, mutta sen tunnustan, että tätä vuosikausien kaihoikävää hieman helpottaa, kun on useampi hapan pihlajanmarjapointti jota osoitella ja hokea itselleen, ettei mitään jatkoa sarjalle ikinä enää haluaisikaan. :'D


« Viimeksi muokattu: 07.11.2023 21:58:45 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 719
Sisi, darling, dearest, voiko parempaa synttärilahjaa saada? Luin alkusanat ja meinasin tukehtua ja tukahtua tunteisiini jo siinä vaiheessa, ficistä puhumattakaan! Aivan mahtava ylläri nähdä nämä kaksi obsessiotani yhteen nidottuna. Kommentin alkusanoina varoitan että olen juuri juonut kaksi lasia viiniä synttäri-illallisen ohessa, saattaa näkyä :D Mahtavaa että viikonloppuisesta lörpöttelystäni seurasi tällaista.

Repeilin täällä kun Sherlock-raukka läimäytteli konettaan kiinni Johnin lähestyessä. Ymmärrettävä reaktio. Johnin maanittelut oli mainioita, samoin kuin se jaahas, joka niiden tuloksia seurasi.

Lainaus
Hommaan kuuluu olennaisena osana muutakin. Eikä siinä mitään. Sehän on ihan normaalia. Pornon katselu. En vain ajatellut että sinä – minkälaista pornoa sinä siis katsot? Siis jos saan kysyä.
Ihan uteliaisuudesta vaan, näin muina miehinä. Voin kuvitella Johnin äänensävyn ja ilmeet tässä erittäin hyvin  :D Dialogi oli muutenkin kultaa läpi ficin.

"Terveellisempää ajanvietettä kuin sellaiset suonensisäiset viihdykkeet, olet varmasti lääkärinä samaa mieltä." Niinpä, niinpä. Kyllä sitä todellakin ennemmin kannattaa pussailla pikselien kanssa.

Haukoin henkeäni kun selvisi että Sherlock oli mallintanut Tavinsa (pelaajahahmon) Johnin mukaan! Nenä ja kaikki. Oli myös hauskaa että John vielä lopussa alkoi kiistelemään siitä oliko hänellä sellainen nenä vai ei :D Vähän myös jollakin tasolla kuolin sisältä kun John vertasi Sherlockin ja Astarionin hiuksia. I really must have a type. Mistä tulikin mieleen loppusanasi ja täytyy sanoa että olisi kyllä huvittavaa nähdä bodattu Sherlock sen lähes heroin-chic lookin sijaan. Tulisikohan sille joku uusi lempinimi? A detective with a sixpack (vaikka sellaista ei ollutkaan : DD Se Astarionin on kyllä aika raju, mut sitä se vampyyrius kai teettää). 

Lainaus
"Mitä senkään on väliä", Sherlock sanoi astetta tuskastuneemmin, "vaikka olisinkin tehnyt jokaisen valintani pelissä niin, että he pääsevät harrastamaan seksiä. Edes he!"
Edes he, voi ei Sherlock! Also, I feel attacked ;D Myönnän tehneeni tuossa pelissä paljon valintoja romanssini edistäminen mielessä. En kyllä kaikkia, toisin kuin Sherlock.

Lainaus
"Usko tai älä, minullakin on tunteet. Eikä tässä ole kyse pelkästä himosta."

John rykäisi. "Tarkoitin niskaasi. Että onko täällä säilynyt tunto. Silloin vamma ei ole ainakaan vakava. Mutta hyvä tietää tuo toinenkin juttu."
Tää oli samaan aikaan koomista ja rintaa pistävää. Kuka sitä mitään palovammoja ajattelisi kun sydän on liekeissä. Nää on ihanan akwardeja ja ihastuneita ja kyse ei todellakaan ole pelkästä himosta, niinkuin molemmat toteavat. It's true love, baby.

Ja parasta lopussa on tietenkin se, että John on totta! Kerta kaikkiaan, olipa hurmaava oneshot, tää sai mut kihertämään monen monta kertaa. Kiitos, kiitos tästä lukukokemuksesta Sisi - tää oli kaikkea mitä en ollut tajunnut haluavani :D
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 351
Hehee, ei vitsit mikä nimi tällä on! Ihan jo se houkutteli klikkaamaan auki. Mutta toki myös, kun huomasin, että tämä on sinun kirjoittamasi :) Ja sitten vielä tuo yhteenveto, kuulostaa lupaavalta ;D

Miten herkullista dialogia tässä olikaan! Tämä kaksikko on kaikin puolin mainio, kuten tämäkin tarina sen taas osoitti :) Asetelma tässä oli myös erittäin herkullinen. Ihana John kiusoittelemassa ja aaaah kun repesin kun selvisi mitä Sherlock oikeastaan koneellaan teki ;D

Lainaus
"Sano vain suoraan. Sano ettei muuta mitään, että näit kasvottoman ja vaarattoman pornon sijasta, kuinka pakotin sinun näköisesi miehen panemaan minun näköistäni vampyyria."
Saatoin ehkä ihan pikkuisen nauraa tässä kohden ääneen ;D Vaikka siis onhan tuossa myös oma haikeutensa, kun Sherlock pelkää niin kovasti että tämän myötä kaikki muuttuu. Ja varmaan muuttuukin, mutta vain parempaan suuntaan!

Muutenkin tuo, että kuinka Sherlockin pelihahmo on lihaksikas ja kaikkea sai minut hihittämään. Olen siis ihan silmät sydäminä täällä, koska vaikka tämä oli hauska, tämä oli myös tosi ihana ja suloinen. Onneksi lopulta Sherlock sai sen mitä oli selvästikin jo jonkin aikaa halunnut. Onneksi myös palovammat eivät olleet kovin suuret ja virtuaaliseksistä on hyvä siiryä ihan tuttuun ja turvalliseen, siihen tavalliseen seksiin :D

Tämä piristi iltaani! Kiitos :D

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 059
Halla, oon niin kovin iloinen, että tykkäsit tästä! Ja ilahduin myös sun viinin terästämästä kommentistasi ihan valtavasti. Kyllä siis kannatti kirjoitella tällainen crackin reunalla horjuva hupsuttelu. ;D Otin varmastikin vähän vapauksia siinä, kuinka paljon pelihahmoaan on Baldur's Gatessa kolmosessa mahdollista kustomoida, mutta toisaalta tokihan Sherlock etsisi käsiinsä kaikki mahdolliset modifikaatiot. :D Sain pelistä muuten sellaisen käsityksen, ettei sitä kannattaisi mitenkään muutoin pelatakaan kuin keskittyä edistämään romansseja! En ymmärrä, miksi tulisi hukata energiaa muuhun, kun rakkaushan on ehdottomasti tärkeintä. 😉

Ja siis, sulla todellakin on (vähintäänkin fiktiivisten hahmojen osalta) selvä type! Onnea siitä. <3 Olisi se kieltämättä kyllä jännä, jos Sherlockista vielä tehtäisiin uusi kausi kaikkien näiden vuosien jälkeen. Pitäisiköhän Benin sitten kuihduttaa itseään sitä varten vai painettaisiinko muuttunut ulkonäkö villaisella, en tiedä. Ja jos jatkon saamiseen menisi todellakin vielä vuosikausia, niin sittenhän aikaa olisi kulunut jo niin paljon, ettei muuttuneella ulkonäöllä olisi enää ihan hirveästi edes merkitystä, tai ainakaan sitä ei tarvitsisi selitellä. Oon tässä katsonut Twin Peaksin kolmoskautta, jota tehtiin n. 25 vuotta kakkoskauden päättymisen jälkeen, ja eipä siinä mitään, kaikki tutut hahmot on nyt sitten hirmuisesti vanhempia ja näyttävät miltä näyttävät. Isoin ongelma Sherlockin jatkon kanssa tosin lienee yhä aivan muualla kuin hahmojen vanhentumisessa, joten ei tässä edelleenkään tiedä, mitä olisi fiksua toivoa. Mutta toivomasta en tietenkään osaa kokonaan lakata, minä parka. :'D

Ja mitä mun Johnlock-mieltymyksiin tulee, it's always true love, baby! Mut himo on tietty kiva plussa! Ihanaa että arvostit myös kömpelyyttä! :> Kiitos niin paljon mahtavasta kommentistasi ja niin ihanaa että pidit tästä! Saat kertoilla Astarionin ihanuudesta toistekin! <3


Vendela, voi miten siistiä, että otsikko houkutteli sut paikalle! Ja ihanaa että Sherlockin ja Johnin välinen dialogi viihdytti, mä tykkään näistä kahdesta edelleen aivan hirvittävän paljon, ja he ovat mielestäni melkeinpä parhaimmillaan sanaillessaan keskenään. <3 Ja joo, palovammoista ei saanut äityä liian vakavia, koska sehän olisi tappanut tunnelman ihan alkuunsa. ;D Oih, aivan ihanasti sanottu, että virtuaaliseksistä on hyvä siirtyä tuttuun ja turvalliseen (irl)seksiin. Niinpä! Kyllä kannatti Sherlockin heti aamutuimaan pelailla haikeasti mutta uhkarohkean avoimesti olohuoneessa lihaksikkailla pelihahmoilla, siitä voi tosielämän puolella seurata vaikka ja mitä. :D Kiitos hirmuisesti kun luit ja kommentoit, kiitos! <3
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Vilna

  • pinkki bebe
  • ***
  • Viestejä: 1 584
  • bii-boh-bi
Heippa! Bongasin tämän tuolta stalkkausnapin takaa ja uteliaisuuttani päädyin klikkaamaan tämän fikin auki, vaikka siitä on kirjaimellisesti vuosia, kun olen viimeksi lukenut Sherlock-fikkejä. :') En ole edes katsonut sarjan neljättä tuotantokautta, se vain jotenkin jäi silloin, kun se ilmestyi, enkä ole saanut innostusta sen katsomiseen vieläkään, lol.

Enivei, Baldur's Gate 3 on minulla(kin) ollut suurkulutuksessa viime syksystä! En ole Astarionin suurin fani (Minthara, koska evil women🩷🥰), mutta näen kyllä tuon vertauksen Sherlockiin älyhyvin! Ja voihan ihminen nimeltä John! Tämä oli niin hupaisa ja ihastuttava kaikin puolin. En olisi uskonut tällaista fandomien komboa löytäväni mistään (ainakaan suomeksi) niin tätä oli ilo lukea.

Lainaus
En vain ajatellut että sinä – minkälaista pornoa sinä siis katsot? Siis jos saan kysyä. Saat jättää kertomattakin. Tietysti. Ei kai aivan kaikkea tarvitse jakaa, vaikka me –"
Lol, ihan vaan muina miehinä hän sitä kysyy... Voin jotenkin kuvitella tämän repliikin mielessäni niin selvästi. Muutenkin olen aina tykännyt sinun dialogista; se tuntuu niin kovin luonnolliselta! Välillä minulla itselläni on hankaluuksia kirjoittaa dialogia hahmoista, jotka puhuvat englantia, mutta sinä aina onnistut siinä niin hyvin.

Ehkä minä jossain vaiheessa sen neljännenkin kauden katson... Kiitos kovasti!

avatar by Claire, banneri by Ingrid

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 059
Hei Vilna, miten mukavaa nähdä sua taas Finissä! Tervetuloa takaisin! Ja aivan ihanaa että menit vuosien tauon jälkeen klikkaamaan tiesi Sherlock-fikin ääreen! :-* Tässä on kieltämättä omintakeinen fandomien yhdistelmä, mahtavaa että fikki hauskuutti sua! :D Ja aww, olipas hirmu mukavaa kuulla, että oot tykännyt tekstieni dialogista, tuli sanoistasi tosi hyvä mieli! Oon vähän kahden vaiheilla, kannustaisinko sua katsomaan Sherlockin neloskautta vai jatkamaan elämääsi ilman sitä ( :’) ), mutta jos Sherlock taas sattuisi kiinnostamaan, niin kantsii totta kai katsella sarjaa alusta asti ja sitten ehkä jatkaa jopa loppuun asti, jos huvittaa. Sherlock vaikuttaisi jälleen olevan katsottavissa sopivasti siellä sun täällä eri suoratoistopalveluissa, eli ei tarvitsisi edes hommata yhtä tiettyä palvelua, jotta sen pariin pääsisi. ;D Huomaatko tässä mun kommakommassa pientä suostuttelun makua? :D Kiitos joka tapauksessa kauhean paljon kommentistasi, ilahduin siitä niin!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!