SK8 the Infinity: Toiveita ja tähdenlentoja, S, Joe/Cherry, oneshot

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Toiveita ja tähdenlentoja
Kirjoittaja: Maiššinakšu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Matchablossom
Genre: Romanttinen slice of life

Summary: Lukioikäiset Kaoru ja Kojiro tiirailevat tähdenlentoja.

A/N: Vanha Nemi-albumin strippi toimi tämän pätkän inspiraationa, eikä tästä onneksi paljoa puuttunutkaan, kun tähän uudemman kerran törmäsin. Viikon viimeinen teksti jää hieman lyhyemmäksi kuin muut, mutta ainakin viikon ideaa on noudatettu taas seitsemän tekeleen edestä. 😁 Naurattaa myös se, miten tuosta otsikosta tulee mieleen Reuhurinteen ala-aste. 🖤



***



"Oho, katso!" Kojiro hihkaisi ja osoitti yötaivasta sormellaan. "Siellä! Näitkö, Kaoru?"

"En ole varma", Kaoru vastasi tähyillen Kojiron sormen suuntaan. "Saattoi mennä ohi, kun katselin juuri noita kojuja."

"Hmm, no, tuleehan noita. Ainakin uutisten mukaan", Kojiro hymähti ja työnsi karamelliomenan puolikkaan suuhunsa.

"Niin ne sanoivat", Kaoru myhähti takaisin, eikä ollut varma, olisiko hänen pitänyt keskittyä takoyakiinsa vai naulita katse taivaalle siinä toivossa, että onnistuisi tavoittamaan ohikiitävän tähdenlennon. Koko seutu oli hurrannut jo viikkoja etukäteen, miten hyvä onni heitä olikin kohdannut, kun loppukesän matsuri osuisi samaan ajankohtaan potentiaalisen tähtisateen kanssa. Yksi jos toinenkin oli osoitellut pimenevälle taivaalle ja ainakin kuvitellut havainneensa jotain tummaa kangasta vasten.

"No, aiotko haahuilla koko loppuillan pää taivaissa?" Kaoru lohkaisi ja nykäisi pehmeästi Kojiron yukatan kaulusta. "Olisi kiva keskustella edes osapuilleen normaalisti."

"Mutta tähdenlennot ovat sentään tähdenlentoja! Sinua minä näen viisi kertaa useammin kuin niitä..."

Kaoru kohotti kulmaansa, jonka lävistys hohti kuunvalossa. "Öö, aha? Ihme torakka."

"Vaaaan jos osaisin, vääntäisin silmäni niin, että toinen näkisi taivaalle ja toinen sinut", Kojiro velmuili ja leyhäytti muovista viuhkaansa häntä kohti. "Se jos mikä olisi kätevää!"

"Siinä kohtaa minä ottaisin hatkat näistä kekkereistä ja kieltäisin julkisesti koskaan tunteneeni sinua."

"Paskat se menisi kenellekään läpi. Saat luvan keksiä paremman idean", Kojiro virkkoi pyöritellen suussaan karamelliomenasta jäänyttä tikkua kuin tahtipuikkoa.

"Pakko kai yrittää", Kaoru totesi huokaisun kera ja naurahti mielikuvalle, jossa Kojiro käyttäytyi kaikin puolin normaalisti, mitä nyt tämän silmät vain sattuivat ponnahtelemaan tahdonvoimalla eri suuntiin.

"Hoi, katso!" Kojiro osoitti jälleen taivaalle. Sillä kertaa Kaoru oli valppaana ja tiiraili silmä kovana mahdollisia tähdenlentoja. Kunnes –

"Vau", Kaoru huomasi sanovansa ääneen. "Sepä oli kirkas!"

"No oli!" Kojiro nauroi kuin innostunut pikkuvekara. "Anna mennä, toivo jotain!"

Kaoru huokaisi itsekseen ja pohti, mitä olisi aikeissa toivoa. Ehkä vielä parempia koulutuloksia? Pääsyä hyvään yliopistoon? Terveyttä ja valoisaa tulevaisuutta?

Valoisaa yhteistä tulevaisuutta heille kahdelle, Kaoru lausui mielessään ja huomasi hymyilevänsä.

"Mitä toivoit?" Kojiro kysyi.

"Ei kai sitä saa muille kertoa?"

"Saa saa!"

"Entä jos en halua?" Kaoru tuhahti äkillisen nolostuksen vallassa.

"Ääh, minä tahdon kuulla!" Kojiro nyki hänen yukatansa hihaa. "Älä ole halju!"

"No hyvä on, älä rupea rasittavaksi!" Kaoru murahti ja läpsäytti viuhkallaan Kojiron sormet etäämmälle. "Toivoin, että tänne laskeutuisi avaruusalus, joka muuttaisi tämän temppelialueen suklaaksi."

Kojiron ilme oli vailla vertaa.

"...mitä vittua, Kaoru?"

"Ja nyt kun olen sanonut toiveeni ääneen, se on sinun syysi, jos se ei toteudu", Kaoru lopetti tyynesti. Kojiro sulatteli kuulemaansa muutaman sekunnin ja purskahti sitten nauruun, mikä osoitti Kaorulle, että todellisuudessa tämä aavisti hänen toivoneen jotain syvällistä ja henkilökohtaista, jota ei ollut tarpeellista avata muille.

"Jaa-a, Kaoruseni, laitat minut hankalaan välikäteen! En ole ihan varma, miten saisin varmistettua tuon hankkeen onnistumisen edes oman kunniani ollessa vaakalaudalla!"

"Se taas ei ole minun ongelmani", Kaoru tokaisi. "Mitä itse toivoit?"

Kojiron kasvoille kohosi herttainen hymy. "Mitäpä niitä... Sinulle kaikkea hyvää."

"Oikeasti?"

"Oikeasti, oikeasti. Ja toki itsellenkin siinä sivussa, mutta etenkin sinulle. Vähän siirappista, joo."

"Eikä ihan vähääkään, mutta... arvostan sitä", Kaoru hymähti takaisin ja huomasi kätensä luikerrelleen Kojiron käteen. Hän tavoitti tämän silmien pehmeyden ja nojautui seuraavassa hetkessä hellään suukkoon.

"Maistut takoyakilta", Kojiro rymäytti tunnelman tehokkaasti romanttisesta lähes tilannekoomiseksi.

"Ne olivat niin hyviä", Kaoru mutisi Kojiron suupieleen.

"Täytyy hankkia oma satsi..."

"Hommaa samalla minullekin!" Kaoru innostui. "Hyvityksenä siitä, ettei se avaruusalus koskaan tullut ja tehnyt tästä paikasta suklaata."

"Voi luojat..." Kojiro nauroi kasvonsa Kaorun otsaa vasten. "Suunnittelit tämän varmaan jo viime viikolla, rontti."

"Hyvät juonet ottavat aina aikansa."

"Se on kyllä totta."

[Larjus]

Naurattaa myös se, miten tuosta otsikosta tulee mieleen Reuhurinteen ala-aste. 🖤

Nyt kun mainitsit, niin totta

Matsuri-jutut on animessa ihan klassikkokamaa, mutta ficeissä niihin tulee törmättyä harvoin. Olikin tosi kiva päästä lukemaan jotain matsuriin sijoittuvaa ficiä 😍 Siitäkin tykkäsin, että Kaoru ja Kojirou ovat tässä vielä teini-ikäisiä. Heistä toki lukee mielellään kaiken ikäisinä, mutta on tämä heidän nuoruutensakin kiehtovaa. (Sitä olis pitänyt olla animessa niiiin paljon enemmän 😭)

Melkoinen tuuri kun matsurin ajankohtaan on ennustettu myös tähdenlentoja, eikä ollut edes virheellinen povaus. Olisipa kiva joskus nähdä itsekin edes yksi tähdenlento... Mitään toiveita en kyllä varmaan osaisi esittää, mutta ihan noin muuten vain Mä pystyn niin hyvin kuvittelemaan, että varsinkin Kojirou on tähdenlennoista innoissaan, mutta varsin ymmärrettävästi myös Kaorua kiinnostaa, onhan kyseessä kuitenkin melko harvinainen ilmiö todistaa. Ja ties vaikka Kojirou on tartuttanut omaa intoaan häneenkin.

Kaoru huokaisi itsekseen ja pohti, mitä olisi aikeissa toivoa. Ehkä vielä parempia koulutuloksia? Pääsyä hyvään yliopistoon? Terveyttä ja valoisaa tulevaisuutta?
Valoisaa yhteistä tulevaisuutta heille kahdelle, Kaoru lausui mielessään ja huomasi hymyilevänsä.

Awww :3 Se onkin hyvin diplomaattinen toive, sisältää tulkinnasta riippuen myös pääsynhyvään yliopistoon ja silleen Ihana myös, että hän toivoi sitä samaa heille molemmille ja kaiken lisäksi vielä yhteistä! 🥺 Mutta kukapa sitä rakkaasta lapsuudenystävästään (joka on samalla myös rakas poikaystävä :3) haluaisikaan eroon.

"Toivoin, että tänne laskeutuisi avaruusalus, joka muuttaisi tämän temppelialueen suklaaksi."
Kojiron ilme oli vailla vertaa.
"...mitä vittua, Kaoru?"

Eihän sitä nyt tietenkään voi kertoa oikeaa toivettaan heti 😂 Tämän ficin idea ja asetelma on kyllä niiiin Matchablossomia! Kaoru tommonen hemmetin tsundere keksii mitä vain, ettei tarvitsisi kertoa oikeaa toivettaan. Vaikka Kojirou kyllä tajuaa joka tapauksessa, kertoi tämä totuutta tai ei. Ihanaa, että hänellä oli hyvin samanlainen toive kuin Kaorulla :3 Kertoo sekin siitä, miten samalla aaltopituudella he ovatkaan, vaikka ovat keskenään niin erilaisia ja aina sukset vähän ristissä (toki sekin on heidän tapauksessaan lähinnä vain rakkauden osoitus )

"Eikä ihan vähääkään, mutta... arvostan sitä", Kaoru hymähti takaisin ja huomasi kätensä luikerrelleen Kojiron käteen. Hän tavoitti tämän silmien pehmeyden ja nojautui seuraavassa hetkessä hellään suukkoon.

Voi wäää, ihanaa kesäromantiikkaa :3 Ja vaikka niin paljon tykkäänkin siitä, että nämä kaksi naljailevat toisilleen minkä ehtivät, arvostan sitä, että Kaoru ei tässä tilanteessa mennyt mihinkään sellaiseen vaan osoitti varsin avoimesti, miten paljon Kojiroun toive ja sanat hänelle merkitsevät ♥ Toki "arvostan sitä" voi olla joidenkin mielestä pliisun virallinenkin vastaus, mutta ottaen huomioon Kaorun hahmona ja japanilaisten hienovaraisuuden tunteista puhuessa noin ylipäätään, kyllä se on vahva ja merkityksellinen vastaus, täynnä tunnetta. Siihen lisänä vielä kädestä kiinni ottaminen ja suukkokin niin aaaaaa, mitä onkaan tämä ihana lälly 😍😍

Loppu sitten ei toki pysynyt ihan lällynä, mutta ei kai sitä oikein voinut muuta odottaakaan 😂 Hahmouskollinen ratkaisu, ja muutenkin sellainen sopii tämmösille teininplantuille, vähän sellaista keskenkasvuisten intoa ja vähän hoopoilua :3 Ties vaikka seuraavaksi olisi vuorossa takoyakinsyöntikilpailu!

Pakko vielä tähän loppuun taas kiittää ihanasta lukukokemuksesta! On se niin kiva kun sinäkin kirjoittelet suomeksi ficejä tästä kaksikosta niin ei tartte olla omien ficiensä varassa 🥺♥ (Ja kirjoitat vieläpä niin hyvinkin ♥)