Kirjoittaja Aihe: If We Were Villains: Hauta Stratford-upon-Avonissa (K-11 l Oliver Marks/James Farrow l 12+ virkettä)  (Luettu 4755 kertaa)

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 509
Ikäraja: K-11
Fandom: If We Were Villains
Paritus: Oliver/James
Yhteenveto: Jamesin kirjeen nostattama toivo on tuonut Oliverin Stratford-upon-Avoniin.
Vastuuvapaus: Hahmot ovat kirjailijan, minä en omista enkä saa rahaa.

A/N: Toivottavasti en ole ainoa finissä, joka on lukenut M.L. Rion mainion If We Were Villains -synkistelyn! Luin sen ehkä viikko sitten loppuun, ja olen sen jälkeen piehtaroinut Oliverin ja Jamesin kohtalossa oikein urakalla. Englanninkielisessä ficcimaailmasta on onneksi löytynyt luettavaa. Joten tuodaanpa tätä fandomia nyt finiinkin!

Tämä osallistuu 12+ haasteeseen. Tavalliseen tapaan luvassa siis mm. huoletonta virkerajojen venyttämistä.


Hauta Stratford-upon-Avonissa

Jamesin kirje on rintataskussa, lähellä sydäntäni. Jos minussa on joskus ollut jäljellä rajoja tai suojamuureja, jäivät ne kaikki Atlantin toiselle puolelle, tai ehkä jätin ne taakseni jo silloin, kun ryhdyin syylliseksi hänen sijastaan. Olen taitellut kirjeen auki ja kiinni jo niin monta kertaa, että paperi on alkanut kulua ja taitoskohdat murtua. Mutta sillä ei ole väliä; kyllä minä hänen sanansa tunnen, osasin ne ulkoa jo silloin kun emme tienneet vielä mitään epäilystä tai kuolemasta, kun ne olivat vain suolanmakuinen henkäys välillämme öisellä rannalla.

Mikäli olisin halunnut nähdä haudan rauhassa, olisin tullut jonakin arkiaamuna enkä lauantain turistimereen. Mutta – ja tätä ei uskoisi kukaan – en ole kiinnostunut William Shakespearesta, joka makaa viluisena haudassaan. Vilkaisen hautaa ohimennen, näen selkien ja reppujen takaa kiveen kaiverretut nimet ja vuosiluvut, viereen astellut siniset kukat. Muutoin annan katseeni kulkea ihmisten kasvoilla, heidän pisamiensa ja partahaiveniensa, poskille karisseiden ripsivärien ja hikeä pyyhkimään nousseiden kämmenselkien verisuonten ylitse. Toiveikkuuteni taipuu taas, hieman: täälläkään hän ei ole, ei ainakaan tänään.

Lähdin kotoa kuusi viikkoa sitten, tai ehkä seitsemän. Vaikka kylät ja kaupungit ovat vaihtuneet, päivät toistavat itseään: olin sitten Välimeren rannalla tai Veronassa Julian parvekkeen alla, minä vaellan kahviloissa ja ihmisvilinässä hänen kuvansa kanssa, oletteko nähneet tätä miestä, hieman vanhempana vain, eikä kukaan koskaan ole. Vain kerran, Kööpenhaminassa, trendikahvilan barista istui viereeni puupenkille, otti Jamesin kuvan ja katsoi sitä pitkään, iski sitten silmäänsä. Söpö, hän sanoi ja hänen äänensävynsä oli kevyt vaikka sanat tuntuivat painavilta, mutta onko hän perässä juoksemisen arvoinen, etkö tiedä jo ennalta, miten sinun käy? Tähän maailmaan on helppo kadota, eikö niin, kaiken mitä me joskus olemme olleet voi vaihtaa muuksi, ehkä hän on jo joku aivan toinen. Minä otin Jamesin kuvan ja sujautin sen takaisin kirjeen väliin, sanoin: Niin, ja silti, silti.

Kuljen ihmisvirran mukana kirkosta ulos Stratford-upon-Avonin ahtaille kaduille. Ilmassa tuoksuu alkukesä, vanhan kaupungin kivet, laventeli, ja minä listaan mielessäni kahvilat ja pubit, joissa tänään vielä kävisin. Toivo värisee minussa taas, tuo minua eteenpäin juoksuttava voima, joka jaksaa kuiskia korviini: jossakin James odottaa sinua, Oliver.


Sanat: 1. kirje 2. syyllinen 3. henkäys 4. mikäli 5. viluinen 6. sininen 7. suoni 8. taipua 9. koti 10. toistaa 11. puu 12. ennalta 13. vaihtaa 14. silti 15. virta 16. laventeli 17. väristä
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Pura

  • demjin
  • ***
  • Viestejä: 1 179
  • brick by brick
Ihanaa että kirjoitat tästä kirjasta suomeksi! Teos on yksi ehdottomista suosikeistani, joten ilahduin kovasti kun bongasin tämän 12+ virkettä -haasteesta.

Kirjoitustyylisi on kaunis ja ihanasti haikean pohdiskeleva. Tämä pieni ficci tarjosi paljon ajateltavaa, lukija jää miettimään jahtaako Oliver vajn haavekuvaa vai onko toivoa oikeasti yhä olemassa. Tätä oli ilo lukea, kiitos kun kirjoitit! ♡
look at the birds. even flying
is born
out of nothing
                            -- li-young lee

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 359
Tämä fandom ei ole itselleni ennestään yhtään tuttu, mutta mielenkiinnosta tulin kuitenkin lukemaan tätä, kun halusin tietää mistä on kysymys. Tästä innostuneena lähdin sitten hiukan tarkemmin selvittelemään, mistä löytäisin tämän luettavaksi, ja nyt huomasin, että se löyty Bookbeatista e-kirjana. Sattui sopivasti, kun juuri kaipailinkin lukemista yhteen ensi viikolla edessä olevaan reissuun, niin että kiitos kovasti inspiraatiosta! Kyllä aina toisinaan kannattaa lukea itselle vieraistakin fandomeista näemmä. Tämä oli hieno teksti, joka laittoi heti miettimään, mitä Oliverille ja Jamesille on oikein tapahtunut. :)

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 509
Pura, kiitos! Ihanaa, että täältä finistä löytyi lukija, jolle tämä kirja on tärkeä, ja vielä ihanampaa että pidit tästä pienestä ficistä.

Altais: Hauskaa, että päädyit tänne vaikka kirja ei ollutkaan tuttu, ja vieläpä ottamaan luettavaksi! Ehditkö jo lukea? Olisi kiva kuulla mitä pidit! Kiitos vielä kommentista!
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 617
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
En tiedä lähdemateriaalista yhtään niin mitään, mutta ei haitannut lukemista yhtään :D Tähän oli mun mielestä aika helppo päästä heti mukaan, vaikka oman tietämättömyyden takia koko ajan miettikin, että mitähän hittoa oikein on tapahtunut aikaisemmin. Mihin Oliver onkaan ryhtynyt syylliseksi Jamesin puolesta, ja miksi? Ehkä siinä oliskin syytä jossain vaiheessa tutustua alkuperäiseen kirjaankin (vaikka en kyllä oikee tykkää lukea enkuksi...) 🤔

Lainaus
Vaikka kylät ja kaupungit ovat vaihtuneet, päivät toistavat itseään: olin sitten Välimeren rannalla tai Veronassa Julian parvekkeen alla, minä vaellan kahviloissa ja ihmisvilinässä hänen kuvansa kanssa, oletteko nähneet tätä miestä, hieman vanhempana vain, eikä kukaan koskaan ole.
Liikkistä miten Oliver matkaa ympäriinsä Jamesia etsien ja pysyy ainakin tämän ficin loppuun asti toiveikkaana, vaikka tehtävä ei ainakaan ole helppo. Puran tavoin jäin miettimään, onko Oliverin toivosta viime kädessä mitään hyötyä, jahtaako hän pelkkää unelmaa/haavekuvaa vai voiko James vielä löytyä (ja asiat sitten mennä niin kuin Oliver haluaisi).

Yleensä musta on kiva 12+ virkettä -haasteeseen osallistuvista teksteistä yrittää bongailla kaikki sanalistan sanat, mutta tämä imaisi minut mukaan niin, että en päässyt ensimmäistä virkettä pidemmäs siinä hommassa ;D Ihania sanavalintoja ja kuvailua koko teksti täynnä kyllä, ja sinne kaikki vaaditut sanatkin punoutuvat niin hyvin mukaan etten voisi kyllä ilman listaa mitenkään sanoa, mitkä sanat ovat juuri ne, jotka kuuluvat haasteeseen. Varsinkin viehätyin kohdista, joissa mainitiin eri paikkoja ja alueita, mutta oli kyllä muutenkin tosi kivaa kuvailua ja kerrontaa :) Kiitos kivasta lukukokemuksesta!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

sademestari

  • sammakkotietäjä
  • ***
  • Viestejä: 329
  • good soup.
Luin If We Were Villainsin kesällä ja rakastuin siihen ihan täysillä, joten oli ihan mahtavaa huomata, että joku oli fikannut kyseistä fandomista Finissä! Ja vielä Oliverista ja Jamesista </3

Oot onnistunut vangitsemaan tähän tekstiin sen hauraan toivon, joka Oliverilla (ja minulla :'() on Jamesin löytymisestä elossa. Viis jostain tomuisesta Shakespearesta, kunhan vain James ei makaa jossain haudassa niin kaikki olisi hyvin! Tykkään myös täysillä tästä Oliverista, joka lukee Jamesin kirjettä yhtä uskollisesti kuin aikoinaan käsikirjoituksen vuorosanoja. Kaunis kaiku menneistä ajoista :)

Lainaus
Toiveikkuuteni taipuu taas, hieman: täälläkään hän ei ole, ei ainakaan tänään.
Pysähdyin näihin alkusointuihin ja mielikuvaan taipuvasta toiveikkuudesta. Kutkuttava ajatus! Ja miten tässä yhdessä virkkeessä tulee loisteliaasti esille sekä Oliverin pettymys että toivo, miten vaikkei tänään löytänyt etsimäänsä, se ei tarkoita etteikö se joku toinen päivä saattaisi löytyä. Muistan, miten kirjan loppuun saatuani sen avoin lopetus alkuun ärsytti, vaikka se mielestäni onkin juuri oikea lopetus kyseiselle kirjalle. Tässä sun tekstissä on sama avoin tunnelma, en ole yhtään sen varmempi siitä, onko James lopulta elossa vai ei. Ja minä siis todellakin pidän siitä, kun lukijan omalle tulkinnalle annetaan tilaa! Vaikka se välillä kismittääkin, kun ei saa kaikkia vastauksia ;D

Haikeine tunnelmineen tämä oli juuri passeli lukuelämys pimeään syysiltaan. Kiitos siis siitä!

bannu: crys

But what if that moment's right now?

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 509
Larjus, hehee, hauska kuulla ettei lukemista haitannut, vaikka ei tiennytkään alkuperäistä teosta! Lämpimästi suosittelen kyllä kirjaa, vaikka siitä ei tosiaan taida olla suomennosta. Kiva myös, että kuvailut ja kerronta toimii, tähän oli hauska upottaa taas haasteen sanoja.

sademestari, hei jee, ihana löytää täältä If We Were Villainsin lukeneita! Tähän oli hauska jättää avoin tunnelma kirjan tapaan, mutta onhan se toivo itselläkin samaan aikaan päättäväinen ja lohduton, kyllä näiden kahden pitäisi löytää vielä toisensa. <3 Kiitos kivasta kommentista!
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)