Kirjoittaja Aihe: Koira haudattuna, S, James/Sirius  (Luettu 2064 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Koira haudattuna, S, James/Sirius
« : 14.02.2023 16:24:25 »
Ficin nimi: Koira haudattuna
Kirjoittaja: Odo
Paritus: James/Sirius
Genre: hyvänmielen pöhinää
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J.K. Rowlingin maailma, minun mielikuvitus.
Tiivistelmä: James oli varma, että kaikkiin kummallisuuksiin sinä päivänä oli joku koira haudattuna. James ei tiennyt vielä, mikä. Joka paikassa, mihin hän menikään, tapahtui jotain odottamatonta.

A/N: Ihanaa ystävänpäivää itse kullekin ja ennen kaikkea Clairelle hyvää synttäriä .<3 Toivottavasti tämä on mieleesi, kun ihan hatusta kirjoittelin, kun lukaisin shippitoiveitasi ja tuli idea. :) Tästä tuli vähän höpsö!



Koira haudattuna



Kaikki alkoi, kun James nousi vuoteesta. Hänen ei tarvinnut laahustaa edes Suureen saliin asti, kun jo yöpöydältä saattoi löytää mukillisen tujua kahvia, sokerilla ja kermalla — sekä kaiken lisäksi hänen lempileivonnaisiaan. Eikä kovin moni tiennyt, että hän oli heikkona Matami Puddifootin vadelmamuffineihin.

Kun James sitten viimein meni Suureen saliin, siellä häntä odotti Peter ja Remus. Sirius oli teillä tietämättömillä, mutta se ei ollut uutta. Se saattoi ehkä ollakin, että James sai kerrankin lukea huispauslehden ensimmäisenä, eikä kukaan (voitte kuvitella tähän kohtaan Siriuksen) kommentoinut lehden aukeamia epälineaarisessa järjestyksessä, kun James yritti lukea uusimmista käänteistä huispausmaailmassa. Peter ja Remus antoivat Jamesille lukurauhan.

Päivän aikaan kaikki sujui kuin tanssi. McGarmiwa jätti antamatta jälki-istuntoa, vaikka James jäikin kiinni pienestä leikistä Voron kustannuksella. Voro oli tullut kuin kutsuloitsun kutsumana ja astellut suoraan jekkuun ja hetken James jopa mietti, oliko itse professori McGarmiwa iskenyt hänelle silmää. Puhumattakaan siitä, että Jamesia tunnuttiin hemmottelevan pitkin päivää erilaisten onnistumisten muodossa, kuten hyvillä pistokoearvosanoilla ja voitokkaalla menestyksellä kitakiviottelussa itse kerhonjohtajaa vastaan.

Iltapäivällä James yritti (oikeasti yritti!) taikuuden historian tunnille. Oppitunnin alkuun Professori Binns nimittäin kertoi, että oli jo saanut Jamesin lupalapun olla poissa ja pahoitteli, että James oli tullut sinne asti turhaan. Hämmentynyt James eläytyi tähän odottamattomaan käänteeseen ja livahti karkuun ennen kuin Binns alkaisi epäillä, oliko lupalappu alunperinkään ollut aito. James ei nimittäin tiennyt itsekään mistään lupalapusta. Mikä tahansa kuitenkin oli parempi kuin horrokseen vaipuminen näin kauniina päivänä! Tylypahkan ikkunoista valo oikein tulvi linnan harmaille käytäville.

Joten, koska kaikeksi riemuksi taikuuden historian iltapäivä oli peruttu, James ajatteli nauttia täysin rinnoin kirpeästä, mutta sitäkin aurinkoisemmasta säästä. Hän asteli tiluksille ja katseli ympärilleen, missä oli poikkeuksellinen hiljaista. Tietenkin James oli nähnyt tilukset tyhjillään yöaikaan, mutta kirkkaassa auringonpaisteessa hän sai olla tilusten herra. Se vasta oli jotakin!

James ei tiennyt, mitä sillä kaikella vapaudella tekisi. Ei ennen kuin hänen luokseen lensi luuta kuin kutsuloitsusta. James tunnisti sen omakseen, vaikka oli varma, ettei ollut kutsunut sitä. Siinä se kuitenkin leijui hänen edessään ja oikein huusi (kovaa!), että tartu minuun ja lennä! Eikä kukaan ollut näkemässä (ellei katsoisi Tylypahkan ikkunoista), jos James pyrähtäisi muutaman kierroksen jäätyneen järven yllä. Tilaisuuteen oli yksinkertaisesti vain tartuttava.

Silloin ongelmat vasta alkoivat. Luuta, joka varmasti oli Jamesin oma, ottikin aivan uuden suunnan heti Jamesin jalkojen irrottua maasta sen verran ettei karkuun päässyt (ainakaan murtamatta jalkojaan). Oikutteleva luuta ei tuntunut alkuun tietävän, mihin ja miksi oli menossa, se pyöri kuin väkkärä. James manasi! Luuta tuntui saavan manauksesta puhtia ja päätti yllättäen suunnan, mihin se kiisi kunnon Puhtolakaisun vauhdilla, eikä jarruja ollut.

Kirousten kirous, nyt mentiin! James ajatteli ja ei hänellä oikeastaan ollut muitakaan vaihtoehtoja. Ellei halunnut hypätä kyydistä (eikä hän todellakaan sitä halunnut tästä vauhdista saati korkeudesta). Kaikista kirouksista huolimatta, pakkastuuli ja avautuva järvimaisema — ja vauhti — alkoivat hetken kuluttua itseasiassa aika lailla innostaa Jamesia. Niskoitteleva luuta tai ei… Jotain oli luvassa ja nopeasti! Ja siinä samassa luuta kiihdytti vauhtia ja (voi ei!) sujahti suoraan päin kinoksia ja James molskahti uppeluksiin hankeen.

Luuta oli tehnyt äkkijarrutuksen eikä vahingoittunut tapahtuneessa. Siinä se leijui metrin päässä Jamesista kuin odottaen, että saisi luvan laskeutua. James pöyhi lumista takkupehkoaan, eikä pipoa näkynyt missään. Lumipenkka ei sijainnut oikeastaan missään. Ainakaan missään merkittävässä paikassa. Järven yli ja ympäri ja humpsis! James olikin jossain rinteessä yltä päältä lumessa.

 Jameshan oli alunperinkin epäillyt, että jotain keljuuksia oli haudattu hänen onneensa, joka oli kuin Felix Felicisin ansiota. Felix Felicis? Eikai vaan…? Päin Jamesin näköä juoksi musta, valtava koira, jonka kanssa James mätkähti takaisin hankeen. Märkiä koiransuukkoja sateli hänen naamalleen ja James päätti antaa kunnon lumipesun, sillä kuka muukaan se olisi ollut kuin itse Anturajalka.

Kun koira todella oli haudattu hankeen, se hyppäsi hangesta eikä suinkaan koirana vaan ihmishahmossa. Sirius nauroi haukahdellen kuin olisi haljeta riemusta, kun James puuskutti äskeisen painiottelun jäljiltä. Jamesin posket punoittivat pakkasesta ja lumessa vehtaamisesta. Punaposkiin sattui  hymyilystä! Kaiken kaikkiaan koko älytön päivä taisi olla Siriuksen syytä, eikä James pistänyt sitä lainkaan pahakseen. Ja kun he kerran saivat olla kahden, ei James tyytynyt märkiin koiranpusuihin vaan suikkasi suoraan Siriuksen suulle suudelman.

James ei aikonut kysyä, mistä Siriuksen käytös johtui. Eikä hänen tarvinnutkaan, sillä Sirius heilautti sauvaansa ja ilmaan poksahti savupilvi, joka otti tekstimäisen muodon. Hauskaa ystävänpäivää Sarvihaara. Sydän. Sydän. James ei voinut olla nauramatta, sillä hullunkurisen onnekas päivä oli ehkä parasta juuri sillä hetkellä, vaikka epäilikin, että muffinseihin leivottu Felix Felicis oli jo kulunut loppuun. Kaikista onnekkain hän oli juuri nyt, kun Sirius taikoi heille viltit ja kuumat kaakaot kutsuloitsulla (epäilemättä joku kaipasi niitä toisaalla, mutta James ja Sirius vähät välittivät).

Koirankujeissa oli joskus puolensakin, ainakin, jos tapaukseen liittyi Sirius Musta.
« Viimeksi muokattu: 14.02.2023 21:20:10 kirjoittanut Odo »


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 685
  • tuulikannel
Vs: Koira haudattuna, S, James/Sirius
« Vastaus #1 : 15.02.2023 22:36:44 »
Voi kiitos todella paljon synttärionnitteluista, ja ihanaa ystävänpäivää myös sinulle, vaikkakin hieman jälkijunassa! <3 Olipas ihana saada synttärilahjaksi sinulta James/Sirius-ficceröinen. Tuo kaksikko on täydellinen esimerkki määritelmästä partners in crime, ja heidän kahden seikkailuista on aina yhtä kiva lukea. Olenkin siis todella iloinen, että olit inspiroitunut kirjoittamaan heistä ystävänpäiväaiheisin ficin. <3

Tässä ficissä oli niin suloista, että Sirius oli tehnyt kepposen Jamesille, mikä ei ole varmasti yleisesti ottaen helppoa, onhan James unofficial Master of Pranks, mutta tosin, niin on Siriuskin. Sirius on varmaan myös ainut, joka oikeasti osaa Jamesia kunnolla pränkätä, hih. ;D Ja olipa kerrassaan kyllä hyvin mukava pikku pränkki (sekä ennen kaikkea niin tuon kaksikon näköinen ystävänpäivälahja!!) että Sirius oli hieman terästänyt Jamesin vadelmamuffinia Felix Feliciksellä (btw, tiesin alusta asti, että tästä on tulossa supersöpö fic, kun alussa jo heti kerrottiin Jamesin olevan heikkona matami Puddifootin vadelmamuffineihin). Vähän nauratti James, kun ei hoksannut kuitenkaan ihan heti tuota, mistä nuo hyvin onnekkaat sattumat johtuivat. Viimeistään tuossa taikahistorian tunnin peruuntumisessa yhtäkkiä ilmestyneen lupalapun takia olin jo varma, että tähän on koira haudattuna. Vaikka okei, kyllähän se James sitten väittikin olleensa tietoinen tästä, vaikka mä itse vähän sen tulkitsin niin, että tajusi vasta sen jälkeen, kun oli humpsahtanut alas luudan kyydistä vahingoittumatta vaikka yrittikin uskotella mielessään muuta, mutta no - uskotaan, James, uskotaan ;D

Lainaus
Päin Jamesin näköä juoksi musta, valtava koira, jonka kanssa James mätkähti takaisin hankeen. Märkiä koiransuukkoja sateli hänen naamalleen ja James päätti antaa kunnon lumipesun, sillä kuka muukaan se olisi ollut kuin itse Anturajalka.
Tämä Siriuksen ensi-ilmestyminen ficissä oli sitten taas aivan valloittavaa luettavaa, sulin noille märille koiransuukoille ja kunnon lumipesulle. <3 Ja ihanaa oli sekin vielä, että lopussa suudelmat eivät jääneet vaan koiranpusuihin, vaan he vaihtoivat myös kunnon suudelman, ja he jäivät vielä nauttimaan kuumasta kaakaosta sekä ylipäänsä toistensa seurasta yhdessä viltin alle. Rakastin myös tota ficin lopetuslausetta, ja se kokosi ficin tosi hienosti. Myös ficin nimi oli mukiinsa menevä, ja kuvasi tosi hyvin ficin tapahtumia. Jollain tavalla ficin tapahtumista tuli myös nostalginen olo, koska siitä tuli vähän mieleen Harryn onnekas päivä Felix Feliciksen vaikutuksen alaisena (ja muutenkin tuo taikahistorian tuntien vihaaminen/skippaaminen, luutailu jne), vaikka toisaalta tämä oli ihan uusi idea, johon en ole aiemmin törmännyt. Mutta tavallaan ficci siis ainakin mulle onnistui myös jotenkin vahvistamaan Harryn ja Jamesin sidettä siinä mielessä, että Harry todellakin on isänsä poika. :D

Tykkäsin muuten myös tosi paljon tuosta tavasta, jolla olit käyttänyt sulkeissa olevia lisäkommentteja ja välillä korostanut reaktioita huutomerkein. Se toi jotenkin entisestään lisää sellaista hassua ja söpöä fiilistä tähän ficciin. Pojat olivat tässä ficissä muutenkin ihanan leikkisiä ja hullunkurisia omia itsejään, siis kaiken kaikkiaan tämä oli just täydellisen höpsö ja ihana hyvän mielen ficci, eli siis todellakin sataprosenttisesti mieleeni! Kiitos vielä oikein paljon <3
I threw my hands in the air and said:
Show me something



He said: ”If you dare, come a little closer

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 348
Vs: Koira haudattuna, S, James/Sirius
« Vastaus #2 : 19.02.2023 15:32:07 »
Olipa ihan loistavaa lukea J/S -ystävänpäiväfluffya felix felicis -teemalla!  :) Ihan valtavan söpöä, että Sirius olisi vienyt Jamesille salaa aamiaista sänkyyn, ja se olisi vielä sisältänyt tuollaisen terästetyn muffinin. Juuri jotain tuollaista Sirius voisi saada päähänsä, ja vain Sirius voisi nähdä niin paljon vaivaa, että etsisi jostain käsiinsä tuota taikajuomaa. Ja tottakai Jamesin takia. :) Ihanaa, kun hän ei tehnyt Jamesille mitään ilkeää pilaa, vaan järkkäsi tuollaisen unelmapäivän. Naureskelin tuolle lehden lukemiselle rauhassa, sillä se on oikeasti ärsyttävää, jos joku kommentoi sivusta, kun itse yrittää lukea. Eipä yllätä, että Sirius tekee niinkin. ;D

Anturajalka lumihangessa, märät koiranpusut ja lumipesujen antaminen sulattivat sydämeni, ja kyllä vaan tuon tyyppinen söpöstely sopii juuri Jamesille ja Siriuksellekin. Minäkin tykkäsin, että myös ihmismuotoinen Sirius sai Jamesilta suukon. :) Mahtoi muuten jollain mennä ystävänpäivä piloille, jos kaakaot ja viltit lähtivät yhtäkkiä käsistä. ;D Mutta ihana kuitenkin kuvitella James ja Sirius vilttien kanssa nauttimaan lämmintä kaakaota talvisäässä. :)

Lizlego

  • Vieras
Vs: Koira haudattuna, S, James/Sirius
« Vastaus #3 : 19.02.2023 15:55:08 »
Tämä oli varsinainen hyvänmielenficci, vaikka siinä vaiheessa kun luuta kaappasi Jamesin, kävi mielessä että tämä voikin olla ilkeä pila, mutta ei kyllä oikeasti. Koko päivään oli koira haudattuna ja märät koiranpusut oli kanssa oikein söpöjä. Sirius oli kunnolla kekseliäs, kun oli kehittänyt ihan monivaiheisen juonen ja vielä väärentänyt lupalapun ettei Jamesin tarvinnut edes lintsata. Olipas se söpöä. ;D Nauratti kyllä myös tuo, että James kerrankin sai rauhassa lukea lehteä eikä ollut Sirius kommentoimassa.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Vs: Koira haudattuna, S, James/Sirius
« Vastaus #4 : 19.02.2023 16:11:02 »
Claire, Altais ja Lizlego, kiitos hurjasti kommenteista! On ensinnäkin ihana kuulla, että synttärisankarille oli mieleen! Toki, että maistunut muillekin tällainen Siriuksen kujeilu ja koiranpusut ynnä muut. :) Tuollainen lehden olan yli lukeminen ja kommentointi on kyllä karmivaa. ;D Mutta Sirius on Sirius. ;) Minun teki aluksi mieli vain taikoa kaakaota ja vilttejä, mutta ohjaahan velhomaailman taikoja laki, ettei ruokaa saada tyhjästä. Siispä joku nyt on kaakaomukeja ja vilttejä köyhempi, mutta ehkä (ficissä) voimme antaa sen anteeksi näille keppostelijoille. ;D


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Koira haudattuna, S, James/Sirius
« Vastaus #5 : 08.03.2023 16:48:07 »
Siinä on kyllä Jamesilla ollut hyvä päivä :) Kelpais mullekin vadelmamuffinit heti aamusta. Ihanan yllätyksen Sirius Jamesille järjestänyt! Tiivistelmän perusteella olin varma, että joku on hänen arkeaan vähän "peukaloinut", ja tietty epäilin Siriusta, mutta enpä tullut ajatelleeksi Felix Felicistä lainkaan. Mutta kyllähän se käy niin järkeen kaiken kanssa. Mistähän oli Sirius Felix Felicistä saanut, Kuhnusarvioltako pihistänyt? ;D

Loppukin oli tosi söpö, kun Sirius ilmestyi paikalle ja jakeli paitsi koirasuukkoja myös ihan kunnon pusuja ♥ Ihana ystävänpäiväyllätys hänellä, mä eka mietinkin että olisko Jamesilla synttärit mutta totesin sit et kyllähän se olis itsekin muistanut ne. Ystävänpäivä sitten selittääkin koko jutun, vaikka kyllä voisin uskoa, että Sirius voisi yllättää Jamesin ihan muuten vain "tavallisenakin" päivänä. :3

Todellinen hyvän mielen fici tämä kyllä, aivan ihana ♥ Väkisinkin hymyilyttää :3
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中