Kirjoittaja Aihe: SK8 the Infinity: Myöhemmin, k-11, Joe/Cherry, oneshot  (Luettu 126 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 815
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Ficin nimi: Myöhemmin
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: k-11
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Angstin silaama draamatöräys, taustalla omegaverse

Summary: Hän oli onnekas. Hänellä oli monta syytä olla tyytyväinen. Hänen olisi vain luotettava.

A/N: Jotenkin se on niin herkullista ajatella MB-omegaversestä kaikenlaista mollivoittoisempaa, vaikken minä tietenkään epäonnea rakkaille hahmoille halua. :D Osallistuu Teelusikan tunneskaalaan ahdistuksella.



***



Hänen ystävyytensä Kojiron kanssa oli kestänyt päälle vuosikymmenen, kun asiat saivat ennakoimattoman lisävireen.

Kaikki tapahtui sinä vuonna, kun Kaoru täytti kuusitoista. Kimppuun hyökännyt kuumetauti oli erilainen kuin aikaisemmat. Paha olo kesti monta päivää niin intensiivisenä, että Kaorusta tuntui kuin se olisi voinut viedä häneltä hengen.

Rääkin myötä hän sai uuden roolin, tehtävän ja statuksen, eikä hänen elämänsä olisi enää koskaan ennallaan, sen hän tiedosti kauhunsekaisin hengenvedoin.

Kojiro yritti piristää ja suhtautui häneen kuin aina ennenkin, mutta sen lisäksi, ettei Kaoru välittänyt kuulla latteuksia, hänen ahdistuksensa kohosi uusille tasoille, kun Kojiro vuorostaan kaatui kuumeessa sängynpohjalle vain vähän sen jälkeen, kun hän oli kohdannut uuden elämänsä silmästä silmään.

Kaoru yritti järkeillä, että jokainen kävisi saman taudin läpi, ja että se toisi mukanaan muutoksia vain osalle väestöstä. Jos luonto oli päättänyt tehdä yksilöstä betan, heidän elämänsä jatkuisi samoin kuin ennenkin. Muuta Kaoru ei olisikaan toivonut omalle kohdalleen, mutta luonnolla oli ollut muita suunnitelmia.

Kuten monet olivat arvelleetkin, Kojirosta paljastui alfa. Heidän ystävyytensä jatkui, mutta yhteiskunnalliset asiat tulivat heidän väliinsä kiihkon- ja kiimanestopillereiden muodossa, joita molemmat söivät säännöllisesti. Omegoita neuvottiin myös suosimaan pukeutumisessaan korkeita kauluksia, mikä ei ollut Kaorulle ongelma. Samalla häntä suututti, että mahdollisuus valita toisin oli pitkälti evätty, ainakin konservatiivisimpien ihmisten mielissä. Omegoilla oli vastuu pysyä kunnollisina, sellaisina, jotka eivät antaneet alfoille syitä menettää itsehillintäänsä.

Aikuisikää lähestyessään Kaoru ei ollut vielä selvittänyt itselleen, mitä kaikkea omegan vastuu käsittäisi, mutta hän päätti miettiä sitä myöhemmin.

Omega Kaorun sisällä käski häntä ajoittain varomaan Kojiroa ja olemaan valppaana tämän seurassa, mutta aina hän ei välittänyt kuunnella vaistojaan. Hänellä oli hyvä olla Kojiron seurassa, siitä ei päässyt yli eikä ympäri. Se oli rakkautta, joka oli saanut kasvaa täyteen kukkaansa monen vuoden ystävyyden aikana, ja jotain niin kaunista, että Kaoru ei olisi tahtonut alkaa analysoida sitä terveellä järjellä. Ikävä kyllä maailmaa kiinnosti nimenomaan terve järki.

Hänen ja Kojiron oli mahdollista kietoa kohtalonsa yhteen, mutta Kaoru tiesi, että se vaatisi etenkin häneltä paljon. Heidän perheensä olivat myönteisiä avioliittoa ajatellen, minkä olisi pitänyt tuntua kutkuttavalta, mutta sen sijaan Kaoru huomasi ajattelevansa, olisiko kyseessä muutakin. Palkinto jommallekummalle perheelle tai statussymboli? Hänhän saisi jälkikasvunsa siittäjäksi varsinaisen valiouroksen, kun taas Kojiro saisi kylvää siemenensä varakkaan ja nimekkään suvun jäseneen. Kaikki voittivat jollain tavalla.

Huoli nakersi Kaorun takaraivoa. Hän tahtoi edelleen olla Kojiron vertainen, paras ystävä ja myös kaikista rakkain. Sellaisen sanominen ääneen tuntui vaikealta, kuin olisi avannut suunsa sellaisista asioista, joista ei yleisen rauhan nimissä olisi pitänyt. Vaan jos hän keräisi tarpeeksi rohkeutta, hän voisi tuoda mietteensä julki myöhemmin.

Oli hetkiä, joina Kaorun olisi tehnyt mieli repiä Kojiro rintaansa vasten, vaatia tätä ottamaan hänet omakseen siinä paikassa ja luomaan uutta elämää hänen kanssaan. Vaan jos Kojiro purisi häntä parittelun aikana, hänet olisi merkitty lopullisesti. Kojirosta tulisi hänen alfansa ja hänestä Kojiron omega. Mikään ei kuulostanut samanaikaisesti yhtä pelottavalta ja autuaalta.

Kojiro oli hänelle hyvä sanan kaikissa merkityksissä. Kaoru oli nähnyt ja kohdannut omegoita, joita laiminlyötiin, vähäteltiin, ja joiden kiinnostuksen kohteet keskittyivät pääsiassa alfan onneen. Jotkut omegat kantoivat lapsia liian tiheään, osa ei koskaan, osa löysi kauniita rippusia arjen harmaudesta ja vaali niitä kuin sammumaisillaan olevaa liekkiä. Kaorun sydän murtui joka kerta, kun hän peilasi omaa onnekkuuttaan onnettomiin.

Hän saisi harjoittaa uraansa, harrastuksiaan, saisi puhua ja pukeutua kuten tahtoi. Niin Kojiro oli hänelle sanonut, ja hän tahtoi uskoa tämän sanat todeksi. Alfa olisi voinut vaikuttaa kaikkeen omegansa elämässä, myös ajatuksiin, unelmiin ja vapauteen.

Hän oli onnekas. Hänellä oli monta syytä olla tyytyväinen. Hänen olisi vain luotettava. Kaoru huomasi miettivänsä jatkuvasti, kuinka pitkään hänen onnekkuutensa jatkuisi. Hän kirjoitti jokaisen kanjin kuin se olisi hänen viimeisensä, osoitti kiitollisuutensa universumille.

Avioitumiskeskustelut tulivat päivä päivältä ajankohtaisemmiksi. Kojiro suhtautui heidän yhteiseen tulevaisuuteensa tapansa mukaan huolettomasti, kun taas Kaoru vietti unettoman yön vähintään kerran viikossa. Omega hänen sisällään oli levoton ja käski häntä varautumaan myös sellaisiin skenaarioihin, joihin hän ei viime kädessä voinut vaikuttaa. Tarvittaessa hän taistelisi, ei välttämättä kehollaan tai sanoillaan, mutta huomaamattomasti. Mielensä sopukoissa hän saisi olla mitä mieltä hyvänsä, sitä ei kukaan veisi häneltä pois. Hänen oli oltava varuillaan, jotta hänen ei tarvitsisi katua myöhemmin.

Ja silti.

Kiiman myötä järjelliset ajatukset katosivat. Kojiro kietoi hänet lähelleen, tyydytti häntä rakkaudellaan, ja Kaoru tahtoi saada tältä kaiken. Kojiron hellyys oli maailman kauneinta myrkkyä, eikä Kaoru saanut tarpeekseen. Hän riuhtoi kimononsa kauluksen sivuun, paljasti valkeaa posliini-ihoaan ja komensi Kojiron hampaat iholleen.

Hän katuisi myöhemmin, jos tarvetta olisi.

"I only love some of my stuffed animals,
and the guilt is killing me!"
- Mabel Pines

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 5 298
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: SK8 the Infinity: Myöhemmin, k-11, Joe/Cherry, oneshot
« Vastaus #1 : 27.11.2022 20:31:27 »
Mä oon ehtinyki jo Whatsappissa jotai puhuu siitä, miten kiva musta ku sä kirjoitat MB-omegaversestä myös tämmöstä vähän tummasävyisempääkin settiä! Mulla kun on melkee kaikki vaa semmosta hyväntuulista arkeilua. Omegaversessä on kuitenki vaikka miten paljon mahdollisuuksia, ja ihan jo sellainen yhteiskunnallisten asioiden pohtiminen sellaisessa universumissa on kiehtovaa. Tässä tulikin mukavasti ilmi sitä, miten yhteiskunta on ainakin tässä versessä rakentunut. Tässä oli mukana myös juttuja, joita voisi hyvinkin soveltaa ihan oikeaankin elämään. Miten vaikka puhuttiin omegan asemasta ja siveellisestä pukeutumisesta, naiset ovat ihan läpi ihmishistorian joutuneet elämään sellaisia asioita miettien, miesten vallan alla 🤔 Ja joutuvat nykyäänkin, enemmän tai vähemmän ihan paikasta ja ympäröivästä kulttuurista riippuen.

Kaorun kipuilut elämänsä kanssa olivat oikeastaan aika surkua luettavaa, mutta ymmärrettäviä ja tällaisessa yhteiskunnassa varsin realistisia. Tykkäsin myös siitä, miten hän kaikesta huolimatta koki vähän epävarmuutta suhteessaan Kojiroun kanssa. Hän tietää, miten hyvin heillä menee, miten hyvä alfa ja kumppani Kojirou on kaikin puolin, miten onnekas hän on, mutta silti jokin kaihertaa. Mä kyl uskon ja toivon, ettei hänellä ole ainakaan Kojiroun suhteen mitään syytä pelätä ja olla varuillaan. Kaorun oikea "ongelma" onkin selkeesti vain yhteiskunta ja se muotti, rooli, joka hänelle on annettu häneltä erikseen kysymättä.

Loppuratkaisu oli ihan mielettömän hieno, mä oon ihan koukussa siihen tai jotain XD Tykkään tykkään tykkään. Normaalioloissa Kaorulla takaraivossa kummittelee jokin rauhattomuus, mutta kun kiima tulee, kaikki sellainen unohtuu, ei ole enää mitään syytä epäröidä tai pelätä. Musta oli niin kiva, että Kaoru sellaisessa huumassa päättää antaa itsensä Kojiroulle kokonaan, ajattelee katuvansa myöhemmin jos tarvetta on. No, mä haluan ajatella, ettei tarvetta ole. Ei siis ainakaan Kojiroun takia (koska tietysti jos Kaoru jonkun kanssa pariutuu ja kannattaakin pariutua, se on Kojirou). En sitten tiedä, onko tuossa yhteiskunnassa omegan rooli erilainen silloin, jos on se "oma alfa" 🤔 Ehkä se voi ainakin toisaalta tuoda Kaorulle tiettyä vapautta, kun hän on jo "täyttänyt tehtävänsä" (ainakin osittain) eikä ainakaan tarvitse pelätä, että huonompaan tilanteeseen joutuu.

Lainaus
Hänhän saisi jälkikasvunsa siittäjäksi varsinaisen valiouroksen, kun taas Kojiro saisi kylvää siemenensä varakkaan ja nimekkään suvun jäseneen.
Pakko viel näin loppuun myöntää, et tälle tuli vähän naurahdettua, vaikka teksti ei mikään humoristinen ollut, eikä tässäkään periaatteessa mitään hauskaa ole. Mutta tällaisessa siitoseläinpuheessa on jotain niin absurdia 😅 kun kuitenkin ihmisistä puhutaan. Vähän aattelin, että nämä sanavalinnat olisivat Kaorun ajatuksia, mikä kyllä osaltaan sopii hyvin hänen mietteisiinsä varsinkin omasta asemastaan. Hän on kuin siitoseläin, jonka tärkein tehtävä on synnyttää uutta sukupolvea. Ja sellainen on oikeastaan vain surullista. (Siitäkin huolimatta mua vähän naurattaa yhä 🙈 Niin kuin muuten myös nauratti alkutietojen "draamatöräys". Mulle tulee töräyksistä aina vain mieleen se sun mulle kirjoittama lonkeropornoilu feat. Shiro... 😂)

Tää oli kyl ihan huippufici. Aaaaa. Toivottavasti kommentistani välittyy miten paljon tästä tykkäänkään ♥♥
"Kylpyhuoneessa on sus, ses ja sas. Ja kylpyhuone."