Paras etsijä ikinä | S | Regulus/Barty | fluffya ja sairastamishömppää | raapalesarja 6/6

[Altais]

Nimi: Paras etsijä ikinä
Kirjoittaja: Altais
Ikäraja: S
Genre: fluffya ja sairastamishömppää, raapalesarja
Paritus: Regulus/Barty
Vastuuvapaus: En omista Potter-maailmaa enkä hahmoja, enkä tienaa heistä kirjoittelemalla.
Haasteet: Aistihaaste II (puuttuva aisti: maku), Teelusikan tunneskaala III (innostuneisuus), FF100 (sana 021: ystävät)

Yhteenveto: Reguluksella on huomenna edessään elämänsä tärkein päivä. Ei hän millään ehdi sairastaa nyt.

Kirjoittajalta: Kirjoitin pari päivää sitten ekan kerran elämässäni Regulus/Bartya, ja synkistelyksihän se meni. Siksi halusin nyt kirjoittaa heille jotain suloisen pehmoista, vähän niin kuin hyvityksenä. Lisäksi on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla, lähtisikö sadan sanan raapale. No ei lähtenyt, vaan niitä tuli kuusi. Mutta kai se on ihan hyvä niinkin.




Paras etsijä ikinä




I
100 sanaa


Regulus istuu illallisella ja yrittää syödä, mutta nieleminen sattuu liikaa.

Kaikki sattuu. Päätä on vihlonut koko päivän. Kaulaa aristaa leuan alta vasemmalta, kun siihen koskee. Silmiä särkee, kun niitä erehtyy liikuttamaan.

Hengittäminenkin kirvelee kurkkua.

Mutta kaikkein pahinta on, että kun laittaa jotain suuhunsa, oli se sitten mitä tahansa, ei maistu miltään.

Ei yhtään miltään.

Se järkyttää Regulusta vähän. On pakko myöntää itselleen, että sitä taitaa olla tulossa hiukan kipeäksi.

Tai ei.

Vaan hän on kipeämpi kuin vielä ikinä. On niin kylmäkin. Tekisi mieli pyytää vieressä istuvaa Bartya laittamaan viittansa hänenkin olkapäilleen. Ja ehkä käsivarsikin. Bartyn halaus lämmittää aina, miksei nytkin?



II
100 sanaa


Barty tönäisee Regulusta kevyesti kylkeen. Se tuntuu aina mukavalta, ja niin nytkin, vaikka olo on muuten kurja.

”No? Eikö maistu?” paras ystävä kysyy.

”Ei ole oikein nälkä.”

”Sinua taitaa jännittää huominen?”

”Eikä. Minä saan sen paikan. Ei muilla ole mitään jakoa.”

Regulus on täynnä itsevarmuutta. Tai oli ainakin tähän päivään asti.

Huomenna on luihuisen huispausjoukkueen karsinnat. Regulus on laskenut päiviä koko viime vuoden.

Salakuljettanut luudan kouluun ja hiipinyt yöllä tähtitorniin harjoittelemaan. Barty on tullut mukaan vahtimaan. Varoittamaan, jos joku tulee.

Ja nyt Regulus on tarpeeksi hyvä. Viimein. Enemmänkin kuin sen.

Nytkö hän ei muka voisikaan osallistua huomenna? Pikku flunssan takia?



III
100 sanaa


Jälkiruuaksi on suklaavanukasta. Regulus jättää sen melkein koskematta. Kun ei maistu miltään, ei maistu.

Hän juo hitaasti teetään. Yrittää saada sen alas liian kuumana. Ehkä se parantaisi kivun huomiseksi.

”Jokin sinua vaivaa”, Barty sanoo. Regulus rakastaa suklaata, ja Barty tietää sen.

”Anna olla.”

”Onko veljesi taas aukonut päätään?”

Ihana Barty. Tajuaa aina pienestäkin, jos Regulusta painaa jokin. Vaikka Sirius ei ole Reguluksen lempipuheenaihe, on kiva, kun joku tajuaa sanomattakin.

”Ei ole. Kaikki hyvin, oikeasti.”

Barty katsoo häntä pitkään. Regulus laittaa suuhunsa appelsiininviipaleen. Sen on sentään pakko maistua jollekin. Mutta ei.

”Sinä olet kipeä”, Barty sanoo. Laittaa käden otsalle ja kokeilee.



IV
100 sanaa


Yöllä Regulus tärisee peiton alla. Yllään pyjama, villapaita ja paksut villasukat. Mutta se ei auta. Hän puree hampaat yhteen ja yrittää leikkiä, että ne eivät kalise.

En ole kipeä, hän sanoo itselleen. Niin hän sanoi Bartyllekin. Vaikkei se kai uskonut.

Regulus aivastaa kerran. Sitten toisen. Se sattuu kurkkuun niin, että vedet nousevat silmiin. Alkaa yskittääkin.

Silloin verhon raosta kurkistaa joku, ja Barty kömpii siihen viereen.

Kun se vetää Reguluksen kainaloonsa, tärinä lakkaa hetkeksi.

”Toin sinulle karkkia”, se sanoo. ”Laita silmät kiinni.”

Regulus tottelee, Barty laittaa karkin hänen suuhunsa.

”Mitä tykkäät?”

”Tosi hyvää”, Regulus valehtelee. Oikeasti hänellä ei ole mitään käsitystä.



V
100 sanaa


Barty laittaa käden Reguluksen tukkaan ja pörröttää. Sitten se huokaa.

”Kuule. Voit lakata valehtelemasta nyt. Kipeä sinä olet.”

”Ja miten niin?”

”Tuo oli kahvitoffeeta. Sinä vihaat sitä.”

”Ai.” Regulusta melkein itkettää, kun ärsyttää niin. Elämä on joskus liian epäreilua.

Barty ei sano mitään. Antaa vain Reguluksen maata kainalossaan ja huokailla.

”Älä kerro muille”, Regulus pyytää. ”En voi mennä sairaalasiipeen vielä. Ei sieltä huomiseksi pois pääse.”

”En kerro. Mutta et sinä tuossa kunnossa voi karsintoihin mennä.” Bartyn käsi silittää hänen kuumaa otsaansa.

”Voinhan. Ja menenkin.”

”Ei se käy. Mutta joukkue tarvitsee sinut, muu olisi vääryyttä. Odotas vähän, minä kyllä hoidan tämän.”



VI
100 sanaa


Barty palaa takaisin mukanaan pieni pullollinen jotain. Regulus ei tiedä mitä, mutta tottelee, kun ystävä käskee juomaan.

”Se auttaa”, Barty lupaa.

”Kiitos”, Regulus sanoo. Asettuu mukavasti takaisin toisen kainaloon. Kunpa se jäisi viereen yöksi.

”Eikö edes maistunut pahalta?” Barty kysyy ja nauraa. Regulus pudistaa päätään.

”Sinun onnesi, ettet pysty maistamaan. Flunssarohto maistuu peikon oksennukselta. Mutta tehoaa nopeasti.”

Regulus nukahtaa hetkeksi. Olo on heti parempi.

”Sinä olet ihana, oikeasti”, hän mutisee ystävän puseroon. Tajuamatta sitä itse.

”Sinä myös”, Barty vastaa. Ehkä se on unta.

Aamulla ystävä laittaa Reguluksen suuhun suklaakonvehdin. Se maistuu siltä kuin pitääkin.

Hän aikoo olla paras etsijä ikinä.

[Satine]

Olipa tämä ihanan suloinen aloitus aamuun! Raapaleet on tosiaan aivan omanlainen tapansa kertoa tarinaa, kun kaikki pitää saada muotoiltua niin lyhyeen muotoon. Tämä raapalesarja toimi kyllä oikein hyvin, ja pidin siitä miten tässä tuli esille Reguluksen vahva tahto sekä Bartyn välittäminen ja huolenpito toisesta.

Regulus on juuri niin itsepäinen, että mikään flunssakaan ei sitä varmasti estäisi hakemasta huispausjoukkueeseen. 😊 Onhan se nyt tosi huonoa tuuria, että juuri kun pitäisi olla parhaimmassa vireessä niin iskeekin tauti. Kamalaa on kyllä olla maistamatta ruokaa, hyvin tuli sekin haaste toteutettua näissä teksteissä.

Tekisi mieli pyytää vieressä istuvaa Bartya laittamaan viittansa hänenkin olkapäilleen. Ja ehkä käsivarsikin. Bartyn halaus lämmittää aina, miksei nytkin?

On hienoa, miten Bartyn läsnäolo tuntuu jo nuoresta Reguluksesta niin hyvältä. Ja että nämä pojat halailevat – tai ainakin Barty halaa. 😊

Tokan raapaleen harjoittelu luudalla kyllä huvitti myös, kun jotenkin voisi olla juuri Reguluksen tapaista salakuljettaa luuta jo ensimmäisen vuoden aikana kouluun, että voi harjoitella salaa, ja toinen pitää sitten vahtia ettei jäädä kiinni. Tosi luihuismaista. 😄 Näistä kahdesta hahmosta on niin mielenkiintoista saada lukea. Tosiaan, nehän olisivat voineet olla luihuisversioita Jamesista ja Siriuksesta, niin kuin silloin aikaisemmin mainitsit siinä ekan Barty/Regulus-ficin kommentissasi.

Regulus tottelee, Barty laittaa karkin hänen suuhunsa.

”Mitä tykkäät?”

”Tosi hyvää”, Regulus valehtelee. Oikeasti hänellä ei ole mitään käsitystä.

Tämä huvitti, kun jotenkin on niin inhimillistä yrittää vaan teeskennellä ettei ole flunssaa, niin josko se menisikin pois. 😊

”Sinä olet ihana, oikeasti”, hän mutisee ystävän puseroon. Tajuamatta sitä itse.

”Sinä myös”, Barty vastaa. Ehkä se on unta.

Tässä oli ihana loppu! Barty on hyvä ystävä kun keksi ratkaisun ongelmaan. Olisihan se suuri vääryys, jos Regulukselta olisi jäänyt kokonainen kouluvuosi väliin huispausta vaan sen takia, ettei pääse juuri yhtenä tiettynä päivänä hakemaan huispausjoukkueeseen. Nämä kaksi ovat tässä vielä niin nuoriakin ja tuollaisia pojankolttosia, että onhan heillä aivan ihastuttava ystävyys, josta on luettavissa enemmänkin jo tunteita. Sellainenkin ficci olisi aika kiva, jossa nämä ovat jo vanhempia teinejä ja syvemmät tunteet tulevat peliin... Ehkä joskus vielä innostut kirjoittamaan sellaisen? 😊 No, joka tapauksessa on aina ilo lukea tarinoitasi. Kiitos tästä!

[Pahatar]

Tämä oli tunnelmaltaan hyvin ihana ja todellakin eräänlaista balsamia haavoille, mitä tuohon angstisempaan Regulus/Bartyyn tulee. Tässä oli hauska ja hyvin todenmukainen idea, koska niinhän se helposti menee, että juuri silloin sairastuu, kun on jotain todella tärkeää tiedossa. Ja tietysti juuri sellaista, jota varten pitäisi olla mahdollisimman hyvässä fyysisessä kunnossa.

Heti alusta lähtien oli selvää, että huispausjoukkueeseen pääseminen oli Regulukselle todella tärkeää, kun hän oli valmis rikkomaan useita koulun sääntöjä sen takia, sillä jotenkin ajattelen, että normaalisti tuollainen ei olisi Regulukselle niin luonteenomaista. Voi kun ihanaa, että Barty oivalsi Reguluksen olevan kipeä, vaikka tämä ei suostunut kertomaan, mikä oli vialla. Siitä tuli sellainen tunne, että nämä ovat todellakin parhaita ystäviä.

Tämä oli ehkä lempikohtaukseni näistä kaikista, kun Barty oli niin huolehtivainen Reguluksen suhteen:

Regulus aivastaa kerran. Sitten toisen. Se sattuu kurkkuun niin, että vedet nousevat silmiin. Alkaa yskittääkin.

Silloin verhon raosta kurkistaa joku, ja Barty kömpii siihen viereen.

Kun se vetää Reguluksen kainaloonsa, tärinä lakkaa hetkeksi.

Hirveän söpöä tuo, että Barty hankki jostain lääkejuoman Regulukselle. Ja vielä söpömpää, että Regulus toivoi salaa, että Barty jäisi yöksi viereen, mutta ei kehdannut pyytää. Jotenkin tuli sellainen olo tästä lopusta, että ehkä nämä pojat olivat kuitenkin vielä aika nuoria, eivätkä vielä miettineet tunteitaan ihan samalla tavalla kuin teinit tai aikuiset. Olen samaa mieltä Satinen kanssa, että olisipa kiva lukea näistä(kin) kahdesta hieman vanhempana. Vaikka tämä ei itselleni ihan yhtä läheinen paritus olekaan kuin Regulus vaikka Severuksen tai Remuksen kanssa, kyllä tässä on omanlaistaan viehätystä, etenkin sinun kirjoittamanasi.

Loppu oli tosi ihana, vaikka ei se tainnutkaan olla pelkkää unta, minkä Regulus kuuli. Ajattelin, että tuo Reguluksen luottamus itseensä tässä asiassa oli varmasti hyvinkin perusteltu, ja hänestä tulikin sitten todella hyvä etsijä:

”Sinä olet ihana, oikeasti”, hän mutisee ystävän puseroon. Tajuamatta sitä itse.

”Sinä myös”, Barty vastaa. Ehkä se on unta.

Aamulla ystävä laittaa Reguluksen suuhun suklaakonvehdin. Se maistuu siltä kuin pitääkin.

Hän aikoo olla paras etsijä ikinä.

Kiitos kovasti tästä hyvityksestä, tämä tuli tarpeeseen!

[Altais]

Kiitos valtavan ihanista kommenteistanne Satine ja Pahatar! Vastaan teille nyt yhteisesti, kun muuten kirjoittaisin varmaan osin samat jutut kumpaankin vastaukseen erikseen.

Tämä pikku raapalesarja syntyi tosiaankin tarpeestani alkaa kehitellä omaa headcanonia sille, miten kaikki olisi voinut mennä, jos Regulus ja Barty olisikin olleet sellaiset luihuisen Sirius ja James, jotka ensin on vuosia parhaat ja läheisimmät ystävät toisilleen, ja sitten alkaa jossain kohtaa mukaan hiipiä syvempiäkin rakkauden tunteita ilman, että kumpikaan osaisi sanoa, milloin ystävyys muuttui rakkaudeksi. Kun ei näiden vaiheista tiedetä edes senkään vertaa kuin Jamesin ja Siriuksen (josta siitäkin tiedetään harmittavan vähän), niin saa ja pitääkin käyttää tosi paljon mielikuvitusta. Tämä on itsellekin ihan uusi aluevaltaus, kun Barty on ennen ollut tarinoissani enemmänkin sellainen pahishahmo. Mutta kun tykkään niin kovasti ystäväparituksista, friends to lovers -troopista sekä siitä ajatuksesta, että Reguluksellakin olisi ollut oma, paras ystävä ja tosi läheinen ihminen luihuisessa, jonka ansiosta olisikin viihtynyt siellä.

Tässä kuvittelin tosiaan poikien olevan toisen Tylypahkavuotensa alussa eli vasta 12-vuotiaita mussukoita, ja Regulus hyödyntäisi sitten tietysti ensimmäisen mahdollisen tilaisuuden hakea huispausjoukkueeseen. Tottakai ne Bartyn kanssakin hiukan rikkoisivat sääntöjä joskus, Barty tuskin vierastaisi sellaista yhtään, eikä Reguluskaan kamalasti, jos asia olisi riittävän tärkeä.  Mutta voi Regulus pientä, noinhan se on, että silloin juuri pitää tulla kipeäksi, kun olisi jotain tärkeää luvassa, eikä siitä oikein suoriudu muuten kuin terveenä. Minäkin tykkäsin ajatella, että Barty jo tuossa kohtaa olisi tuntenut ystävänsä niin hyvin, että näkisi heti milloin jokin mättää, ja arvaisi toisen olevan kipeä ja peittelevän sitä. 

Ja vaikken ehkä ennen ole nähnyt Bartya kovin hoivaviettisenä hahmona, enkä näe nytkään, ajattelen myös, että Regulus olisi sille iso poikkeus, ja niin rakas ihminen, että mitä sitä ei sellaisen eteen tekisi. Niin että silloin hänestäkin löytyisi halaileva ystävä, joka tekee mitä tahansa helpottaakseen toisen oloa. Sitä ei tässä kerrottu, mutta oikeasti ajattelin Bartyn käyneen varastamassa Reguluksen lääkkeen jostain.  Kun tottakai se tietää, miten tärkeää joukkueeseen pääsy Regulukselle on, ja miten lahjakas se on.

Ihanaa, että teilläkin on sellainen olo, että näiden myöhemmistä vaiheista ja tunteiden syvenemisestä iän mittaan olisi kiva lukea lisää. Koska niin on minullakin, ja aionkin jatkaa Regulus/Barty -headcanonini kehittelyä ainakin toisen pikku raapalesarjan verran tässä jossain kohtaa, ja siinä pojat olisivat sen verran vanhempia, että on ehkä jo korrektimpaa laittaa ne hiukan selvemmin ilmaisemaan rakkaudentunteitaan. Kyllähän 12-vuotiaatkin voi jo olla ihastuneita, ja tykätä halailla ja pötköttää sängyssä pää toisen sylissä, mutta ei sitten ehkä niin hirveästi muuta, tai ainakaan en haluaisi kirjoittaa paljon enempää vielä noin nuorille. Mutta joo, uskallan varmaan sanoa, että jatkoa seuraa suht lähitulevaisuudessa.

[ruttotohtori]

miten kaikki olisi voinut mennä, jos Regulus ja Barty olisikin olleet sellaiset luihuisen Sirius ja James, jotka ensin on vuosia parhaat ja läheisimmät ystävät toisilleen, ja sitten alkaa jossain kohtaa mukaan hiipiä syvempiäkin rakkauden tunteita

Miten niin jos? Täähän on canonia! Eiku siis--

Mutta voi yhyy mitä hattaraa, enhän mä tässä osaa edes olla! Niin söpöt pienet pampulat, aivan ihanaa että kirjoitit heistä lisääkin ja vielä tämmöstä söpöilyä! Vaikka tähän shippiin alunperin ihastuin nimenomaan sen kaiken tragedian takia niin kyllä mä vaan eniten tykkään lukea heistä suloista slice of lifea, etenkin kun ne on vielä tälleen pikkusia hassuja, voi ääää. Tämmöstä kun ei vaan löydy esim. mistään niin oon ihan pähkinöinä että postasit tämmöstä finiin!

Tää heidän dynamiikkansa oli just niin prikulleen oikein. Tietty canonisestihan Barty ei oo, no, kauheen mukava jätkä, mut itse asiassa canonistakin löytyy seikkoja jotka tukee tällasta vähän huolehtivaisempaa roolia. Ensinnäkin se on varmaan koko kirjasarjan älykkäin hahmo kun miettii et se onnistui vedättämään Dumbledorea kokonaisen vuoden ja osas vähän kaikkee näin muutenkin, niin voisin kuvitella et se on aina ollut vähän pikkuvanha ja ottanut tällaista "aikuisempaa" roolia - toki tietysti vain silloin kun hänelle sopii. Also jos se kovasti jostain ihmisestä välittää, se tekee parhaansa ollakseen hyödyksi (esimerkkinä kuinka paljon se uhrautu Voldemortin takia). Joten oon aina mieltänyt et näiden kahden ystävyyssuhteessa Regulus on se joka tekee ja menee ja Barty vahtii selustaa ja huolehtii et Regulus on kunnossa - mut sit kans samalla vetää Regulusta rikkomaan sääntöjä kaikilla tavoilla, haha.

Vitsi kyllä osuvasti onnistuit raapalemuodossakin kuvaileen flunssaa, tää toimii motivaattorina kyllä siihen että moista jaksan vältellä kun tuli ihan paha olo Reguluksen puolesta, voi mun raasupeppu! Onneks hän kuitenkin parani ennen koelentoja, se on varmasti ollut hänelle tärkeä asia ja hyvä etsijähän hänestä lopulta tulikin. Ja niin söpöö et se öisin karkaili ulos treenaamaan! Samoin tuo kähvelletty flunssarohto voi nyyh, niin somaa. Ja kaikki yksityiskohdat haleja ja karkkeja myöten oli niin pehmeitä ja söpöjä, tästä tuli kyllä hurjan hyvä mieli.

Kiitos kiitos kiitos tästä palasesta, tää oli kyllä niin hyvää ja kunnollista ja voi nyyhky, kiitos <333

[Altais]

ruttopoika: Olipa ihana kommentti, kiitos tosi paljon! Ja kiva, että oltiin noinkin samoilla linjoilla Reguluksen ja Bartyn keskinäisestä dynamiikasta, noin sen kyllä varmaan itsekin näkisin, että Regulus menee ja tekee, ja Barty sitten taustatukena huolehtii että toinen pärjää (koska se kerran voi, kun on niin terävä). Oli jollain lailla luonteva aloittaa näiden kanssa ihan lapsuudesta, kun ei silloin ainakaan moni vielä ole täysin turmeltunut, vaan Bartykin olisi voinut olla aika lailla tuollainen herttainen tenava vielä, ja Regulus nyt on aina herttainen muutenkin, halusi tai ei.

Ja on kiva ajatella, että ehkä jos Barty olisi saanut pitää Reguluksen, se ei olisikaan kasvanut niin kieroon (tai sitten olisi), mutta olen aina taipuvainen pehmoiluun ja ajattelen siksi, että ehkä Barty menikin kunnolla sekaisin vasta Reguluksen kuoleman jälkeen (tai sen takia). Kun eihän me tunneta eikä olla koskaan tavattu ihan nuorta Bartya, niin silloin saa aika vapaat kädet kuvitella. Mutta ihana kuulla, ettei tämä söpöstely näiden välillä ollut ihan häiritsevää. Tottakai Regulus nyt huispauksen takia voisi hiukan karkailla ulos ilman lupaa, ja yhtä lailla Barty auttaisi, että ystävä varmasti pääsee joukkueeseen niin kuin sen kuuluu. Ja ajatus halailevasta, toiselle karkkia syöttävästä Bartysta lämmitti kyllä omaakin mieltä sen verran, että ei tämä ehkä vikaksi kerraksi jää, kun näistä kirjoittelen.