Kirjoittaja Aihe: Yuri!!! on Ice: Asunnosta tuli viimein koti (Viktor/Yuuri) S  (Luettu 597 kertaa)

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Nimi: Asunnosta tuli viimein koti
Fandom: Yuri!!! on Ice
Hahmot: Viktor Nikiforov/Yuuri Katsuki
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Romance, fluffy
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Sayo Yamamotolle ja Mitsurō Kubolle. Minä en tee rahaa lainatessani heidän keksimiään hahmoja.
Yhteenveto: Yuuri muuttaa Pietariin. Viktor siivoaa ja valmistelee asuntoansa valmiiksi Yuurin muuttoa varten.
Kirjoittajalta: Fikki sijoittuu jakson 12 jälkeen kun Yuuri on muuttamassa ja viimein muuttaa Viktorin luokse. Kuvia Viktorin asunnosta löytyy Internetistä hakusanalla ”Viktor Nikiforovs apartment.” Asunto on oikeasti olemassa, joskin minä lisäsin siihen vielä parvekkeen ja saunakin. Ajattelin Viktorin asuvan suomalaisvalmisteisessa YIT-kodissa. YIT:llä on paljon asuntoja Moskovassa ja Pietarissa. Koti ja asuminen ovat nyt itseäni lähellä olevia teemoja, kun muutin heinäkuussa 26 vuoden rivitaloasumisen jälkeen taas vaihteeksi kerrostaloon. Tämä fikki osallistuu haasteeseen Lohtutekstihaaste sillä onhan haikeaa olla erossa toisesta ja onhan se lohdullista olla jälleen yhdessä ja kokea jokin paikka kodiksi.


Asunnosta tuli viimein koti

Viktor oli juuri imuroimassa ja kesti hetken ennen kuin hän käsitti, että hänen kellonsa soi antaen merkkiäänen. Pietarissa kello oli vasta kolme iltapäivällä, mutta Japanissa kello oli iltayhdeksän ja se tarkoitti sitä, että hän viettäisi seuraavan tunnin tai kaksi Yuurin seurassa. Hän asettui keittiöön läppärinsä äärelle, keitti itselleen teetä ja jutteli Yuurin kanssa.
”Viktor, minulla on kauhea ikävä”, Yuuri sanoi ja näyttikin vähän surkealta. He olivat nyt olleet kahdeksan päivää erossa toisistaan, mutta aika tuntui paljon pitemmältä.
”Yuuri”, Viktor huokaisi. ”Halaisin jos voisin. Mutta nyt en voi muuta kuin laskea kanssasi päiviä siihen, että pääset viimein tulemaan luokseni.”

”Minä olen siivonnut jo monta päivää ja vieläkin täällä on siivottavaa”, Viktor kertoi. ”Lähdin viime vuonna niin vauhdilla luoksesi, että jääkaappiini jäi pari juttua, jotka melkein kävelivät vastaan. Ja ainoat kukkani ovat kuihtuneet. Mutta se ei tunnu missään ja siivoaminenkin on pelkkä ilo, kun tiedän, että olet ihan pian täällä.”
”Voi Viktor”, Yuuri sanoi. Hän näki näköyhteyden kautta kuinka Viktor hörppäsi mukistaan teetä ja kuinka mies rapsutti Makkachinia korvan takaa. Juuri siitä kohtaa, josta Makkachin piti eniten.

Kun Yuuri vähän reilun tunnin jälkeen haukotteli, Viktor patisti hänet nukkumaan.
”Hyvää yötä Yuuri. Jutellaan taas huomenna.”
”Rakastan sinua Viktor”, Yuuri sanoi ja kohta yhteys katkesi. Aina puhelun jälkeen Viktorilla oli hetken tyhjä olo ja ikävä puristi kovasti hänen rintaansa. Silloin hän etsi Makkachinin ja rutisti koiraansa ja puheli hetken sille. Oli vaikea tarttua uudelleen toimeen, mutta ei hän voinut jättää imuria raadoksi keskelle olohuonetta. Hän halusi laittaa kaiken kuntoon ennen Yuurin tuloa.

Hän oli löytänyt kaapeistaan paljon turhaa tavaraa, jotka hän oli heittänyt pois. Jotkut tavarat saivat väistyä ja tehdä tilaa Yuurin vaatteille ja tavaroille. Kylpyhuoneesta hän löysi useamman kuivuneen hammastahnatuubin ja monta shampoopulloa ja hoitoainepulloa, joissa oli pohjalla enää pieni tippa. Kaikki ne hän heitti pois. Hän oli halunnut ostaa uuden sängyn, hieman entistä leveämmän ja korkeamman ja oli samalla ostanut myös uusia liinavaatteita ja kauniin päiväpeitteen. Hänen vanha sänkynsä oli tuntunut kovin pieneltä ja vaatimattomalta. Olihan hän ostanut Japanissakin asuessaan itselleen leveän ja muhkean sängyn, paljon paremman, mitä hänellä kotonaan oli. Hän oli päättänyt nukkua sohvalla Yuurin tuloon saakka. Hän halusi nukkua ensimmäisen yön uudessa sängyssä Yuurin kanssa yhdessä.

*

Aamutreeneissä Viktorin oli vaikea keskittyä puhtaaseen suoritukseen, sillä aivan pian sen jälkeen hän menisi lentokentälle Yuuria vastaan. Hän näkisi Yuurin viimein 23 päivän jälkeen. Sitä ennen hän kävisi kotona suihkussa, tekisi lenkin Makkachinin kanssa ja sitten...
Aika tuntui kuluvan kovin hitaasti. Viktor tiesi, että parhaillaan Yuuri istui lentokoneessa ja olisi minuutti minuutilta lähempänä häntä.
”Yuuri”, hän huokaisi ja kaappasi miehen syliinsä, kun he viimein tapasivat lentokentällä ja usean päivän odotus oli päättynyt. Siinä Yuuri viimein oli, elävänä ja hymyilevänä hänen luonaan.
”Viktor”, Yuuri vastasi ja rutisti kovaa takaisin. He olivat koko taksimatkan melko hiljaa, mutta heidän kätensä etsivät toisensa auton takapenkillä istuessa. Yuurin matkatavarat olivat mahtuneet kaikki taksin tavaratilaan.

”Yuuri, otitko varmasti kaikki tavarasi mukaan?” Viktor ihmetteli, kun taksin tavaratilasta otettiin Yuurin kolme matkalaukkua. Sen lisäksi miehellä oli vain pieni reppu selässään. Yuuri naurahti.
”Viktor, olen aina pärjännyt pienellä tavaramäärällä. Kaikki tärkeä on mukanani”, Yuuri sanoi.
”Niin tietysti”, Viktor totesi. Taksi oli tuonut heidät korkean kerrostalon pihalle. Talo näytti melko uudelta, valoisalta ja tyylikkäältä, eikä lainkaan sellaisilta vanhoilta ja tunkkaisilta taloilta, joita saattoi joskus televisiossa nähdä jossain sarjassa, johon oli haettu tarkoituksella kaikkein rähjäisintä ja kammottavinta asuinluukkua, mitä Venäjältä voi löytyä. Tammikuinen pakkanen oli kirpeä ja aurinko paistoi kirkkaasti.

Kaksikko käveli kantamuksineen rappukäytävälle. Talo oli yksitoista kerrosta korkea, mutta Viktor asui sen alimmassa kerroksessa, joten he eivät tarvinneet hissiä, paitsi nyt kun heillä oli monta laukkua mukanaan. Ruskeassa ulko-ovessa luki Nikiforov ja Viktorin avatessa ovi, sen takaa kuului jo neljän jalan töminää ja haukahdus. Makkachin tuli heitä vastaan. Nähdessään Yuurin se innostui aivan uudella tavalla. Hyvä kun kaksikko sai laukut sisään, kun Makkachin pyöri ja vingahteli Yuurin ympäri ja Yuuri polvistui rapsuttamaan ja halaamaan koiraa, joka otti hänen näin lämpimästi vastaan.
”Makkachin, hauska nähdä taas”, Yuuri sanoi. Koira karkasi hänen otteestaan, mutta palasi saman tien takaisin hypellen ja haukahdellen.
”Se ei olekaan ollut näin energinen pitkästä aikaa”, Viktor totesi.

Makkachinin riemastusta kesti muutama minuutti, jonka jälkeen koira rauhoittui ja palasi omalle pedilleen olohuoneeseen. Yuuri ei ehtinyt katsella ympärilleen, eikä ottaa takkiaan pois, kun Viktor otti hänet uudelleen halaukseen, otti pipon pois ja suuteli häntä.
”Luulin jo, ettei Makkachin päästäisi sinua lainkaan otteestaan”, Viktor sanoi ja aloitti uuden, syvemmän suudelman. Yuuri maistui piparminttukaramellilta ja kun hänen huulensa kaartuivat hymyyn, ei suutelemisesta tullut enää mitään.
”Kohta on kulunut jo varmaan viisitoista minuuttia, enkä ole päässyt eteistäsi kauemmas. Minulla on edelleen takki ylläni ja kengät jalassani. Voi Viktor, on ihanaa olla viimein täällä luonasi.”
”Tervetuloa kotiin”, Viktor sanoi. ”Minä todella toivon, että voit tuntea tämän olevan kotisi.”

Yuuri punastui. Viktor auttoi takin hänen yltään ja laittoi sen naulakkoon paikalleen. Hänen kenkänsä liittyivät Viktorin kenkien seuraan. Ja aivan varoittamatta Viktor nosti hänet syliinsä niin kuin morsiamen ja kantoi hänet eteisestä olohuoneeseen.
”Viktor!” Yuuri inahti.
Yuuri katseli ympärilleen. Hän oli tiennyt, että Viktor oli siivonnut ja laittanut asuntoaan järjestykseen, mutta hän ei ollut lainkaan miettinyt millainen koti Viktorilla oikein oli. Kaikkialla oli valoisaa ja kaunista.
”Mitä sinä haluat?” Viktor kysyi. ”Onko sinun nälkä? Syömmekö ensin vai haluatko matkan jälkeen kylpyyn?”
”Minä...”, Yuuri aloitti mutta häkeltyi sitten. ”Voisit ihan ensin esitellä kotisi ja voisin sitten haluta suihkuun ja pestä matkan nihkeydet pois.”

”Hyvä idea”, Viktor sanoi.
Yuuri katseli ympärilleen. Olohuone ja keittiö olivat yhtä ja samaa suurta avaraa tilaa. Keittiön laitteet ja työtasot olivat teräksenharmaata ja mustaa. Keittiön ikkuna oli suuri ja päästi mukavasti ulkoa tulvivaa valoa sisään. Keittiön ikkunasta oli näkymä parkkipaikalle. Työtason vierellä oli pieni pöytä, jonka äärellä oli kaksi jakkaraa. Viktorin sininen kolmen istuttava sohva oli keittiön jatkeena ja siitä alkoi olohuone. Makkachinin peti oli sohvan vierellä. Televisio oli sohvaa vastapäätä ikkunoiden luona. Olohuoneessa oli kaksi suurta ikkunaa, jotka ylettyivät melkein lattiasta kattoon saakka. Seinät, ovet ja kaapit olivat kaikkialla valkoisia. Valkoinen ruokapöytä tuoleineen oli olohuoneessa ja siellä oli valmiiksi kaunis kattaus kahdelle.

Olohuoneen peräseinällä oli liukuovilla erotettu toinen huone, joka oli Viktorin työhuone. Siellä oli paljon kaappeja, joissa Viktor kertoi säilyttävänsä kaikki vanhat luistelupukunsa. Työpöydällä oli sylimikro ja huoneessa oli myös pieni sohva, jonka sai levitettyä vierasvuoteeksi. Seinävitriiniin oli koottu Viktorin saamat palkinnot vuosien varrelta. Huoneesta oli ovi parvekkeelle, joka oli lasitettu ja siellä olivat kesäiset kalusteet odottamassa lämpimämpiä aikoja. Työhuoneesta ja olohuoneesta oli näkymä vihreälle puistomaiselle sisäpihalle, joskin kaikki oli nyt puhtaanvalkoisen lumen peitossa.

Makuuhuoneessa ei ollut sen sijaan mitään ylimääräistä. Oli vain muhkea sänky ja yöpöydät. Yhdellä seinällä olivat peiliovelliset kaapit. Huoneen kahdella seinällä oli suuret ikkunat. Yuuri melkein häkeltyi nähdessään huoneen, sillä se oli upea. Sänky oli muhkea ja kutsuva. Sen yllä oli verhokatos ja katosta roikkui useampi pieni lamppu katoksen yllä. Toisella yöpöydällä oli suuri kimppu ruusuja ja pieni kortti. Yuuri nosti kortin käteensä, kun oli huomannut siinä lukevan oman nimensä.
”Halusin ostaa meille uuden sängyn”, Viktor kertoi. ”En ole vielä nukkunut siinä, vaan olen sinua odottaessani nukkunut sohvalla.”
”Viktor”, Yuuri sanoi ja puna levisi hänen kasvoilleen. Kuinka se olikaan niin Viktorin tapaista, ostaa uutta ja tuhlata. Sänky oli ylellinen ja houkutteleva. Hän tulisi nukkumaan siinä Viktorin kanssa. Ja mies oli ostanut hänelle kimpun punaisia ruusuja.
”Tämä kaikki on ihan liikaa. Ostit kukkiakin”, Yuuri sanoi.
”Sinulle ei mikään ole liikaa eikä liian hyvää.”

Makuuhuoneen vierellä oli kylpyhuone. Se oli kaikella tavalla samankaltainen, kuin koko muu asunto eli valoisa ja myös siinä oli suuri ikkuna. Tavallisen kylpyammeen sijaan suihkunurkkauksen jatkeena olikin poreamme. Ja kaiken lisäksi vielä pieni saunakin.
”Et koskaan kertonut, että kotonasi on sauna”, Yuuri totesi.
”Sauna on pientä sen rinnalla, että sinä asuit kylpylässä ja pääsit joka päivä kylpylän altaille. Sauna tuntuu kovin pieneltä ja vaatimattomalta sen rinnalla”, Viktor sanoi.
”En ole ennen ollut asunnossa, jossa olisi oma sauna”, Yuuri sanoi.
”Tämä on suomalaisfirman rakentama talo ja niissä on tyypillisesti joka asunnossa oma sauna. Eikä minulla ole mitään omaa pientä saunaa vastaan kylminä talvipäivinä, kun olen treenannut monta tuntia”, Viktor sanoi.
”Mutta nyt, laitetaan sinulle kylpyvesi tulemaan. Haluan, että nautit kunnon kylvystä ja ehkä saunastakin, etkä tyydy vain pikaiseen suihkuun.”

Yuuri nyökkäsi. Hän oli niin tottunut, että pikainen suihku oli jotain johon oli ollut tyytyminen monta vuotta hänen opiskeluaikanaan. Kylpy poreammeessa ja sauna olivat paljon enemmän, mitä hän oli osannut odottaa. Vielä kun hän saisi suunsa auki ja rohkenisi pyytää Viktorin liittyvän hänen kylpyseurakseen. Olisikohan se liikaa pyydetty. Seinällä oli koukkuja, joista roikkui vieri vieressä kaksi kylpytakkia, kaksi suurta kylpypyyhettä ja toisella seinällä kaksi pienempää pyyhettä. Kylpytakkien alla oli kaksi paria tohveleita.
”Sinä olet odottanut minua”, Yuuri sai sanottua. Toki hän oli sen tiennyt, mutta kaikki se odotus näkyi Viktorin asunnossa – kodissa. Viktor oli ihan oikeasti odottanut häntä.
”Minä odotin sinua oikein kovasti”, Viktor sanoi. ”Voimme mennä laittamaan tavarasi ja vaatteesi paikoilleen, kun odotamme saunan lämpiämistä.

Makuuhuoneen vaatekaapissa oli paljon tyhjää tilaa, jonne Yuuri sai vaatteensa sopimaan. Yuurin luistelupuvut ja luistimet pääsivät Viktorin työhuoneeseen miehen pukujen rinnalle. Yuurilla oli mukanaan muutama kirja ja kokoelma elokuvia, jotka löysivät paikkansa olohuoneen seinähyllyiltä. Hänen laukkunsa olivat kohta purettu ja tyhjät matkalaukut Viktor vei vaatehuoneeseen, jota mies ei ollut vielä esitellyt. Vaatehuone oli täynnä kaikenlaista tavaraa ja vaatetta. Oli lipastoa, hyllyä, laatikkoa ja naulakkoa. Ja joidenkin laatikoiden kohdalle oli kirjoitettu, mitä niissä oli.

”Täältä voit löytää varalamppuja, paristoja ja työkaluja, kun sellaisia tarvitaan”, Viktor kertoi. ”Tämä oli täyden sekasorron vallassa ja minulta meni neljä päivää saada vaatehuone jälleen järjestykseen. Mutta nyt täältä voi löytää helposti kaiken.”
Yuurin ei ollut vaikea kuvitella, minkälainen kaaos vaatehuone oli ollut, mutta Viktor osasi olla myös järjestelmällinen ja siisti. Viktorin kaunis kolmio vaikutti sellaiselta asunnolta, jonka hän saattoi tuntea kohta kodikseen, kunhan oli ensin asettunut taloksi ja päässyt asumaan siinä.

”Liitythän seurakseni”, Yuuri pyysi, kun sauna oli lämmennyt ja kylpyvesi oli valmiina.
”No kun kerran pyydät niin tietysti. En tiennyt halusitko hetken omaa aikaa, joten en halunnut tunkea seuraasi”, Viktor vastasi.
”Et sinä tunkeile. Minähän tässä olen sinun kotiisi tunkeutumassa”, Yuuri sanoi, mutta sai Viktorin sormen huulilleen.
”Älä sano noin. Tästä päivästä alkaen tämä on yhtä paljon sinun kotisi”, Viktor sanoi. ”Tai rohkenenko sanoa, että vasta nyt tämä tuntuu minullekin kodilta. Tämä on pitkään ollut minulle paikka, jossa olen käynyt nukkumassa ja syömässä treenien ja kisamatkojen välillä. Nyt kun siivosin ja odotin sinua, tämä tuntui ensimmäistä kertaa oikeasti kodilta.”
Yuurin suu loksahti auki.
”Usko pois, äläkä ole tuon näköinen”, Viktor sanoi.

Sauna oli mukavan lämmin ja siellä oli rentouttavaa istua ja puhella. Yuurista tuntui nyt jo oikein kotoisalta. ”Et ole koskaan kertonut milloin olet muuttanut tänne ja mitä asumisesi maksaa ja miten kaikki hoitui, kun olit niin kauan Japanissa”, Yuuri uteli. Ja Viktor kertoi mielellään.
”Muutin tähän, kun olin voittanut kolmannen kerran kaikki arvokisat. Sain valita otanko palkintoni vastaan rahana tai asuntona ja valitsin sillä kertaa asunnon. Ylemmät kerrokset maksavat aina enemmän. Urheilijoitten palkintoasunnot hankittiin alimmista kerroksista, mikä sopii minulle vallan hyvin. Tästä pääsee nopeasti ulos Makkachinin kanssa. Sitä paitsi kammoan hissejä ja korkeita paikkoja.”
”Rappukäytävässä tuoksuikin vielä aika uudelta”, Yuuri sanoi.
”Tämä koko asuinalue on vartioitua aluetta ja talojen alakerrassa ulko-ovet ovat lukittuja ja turvajärjestelmiin liitettyjä. Talo pidetään hyvässä kunnossa ja tämä on tosiaan vasta muutaman vuoden vanha.”

Virkistävän kylvyn jälkeen Yuuri sujahti puhtaisiin vaatteisiin. Viktor kuljeskeli tuttuun tapaansa kylpytakillaan vielä tovin ja laittoi perunat kiehumaan. Hän ei osannut valmistaa montakaan ruokalajia, mutta hän oli opetellut valmistamaan erittäin maukasta stroganoffia, jota hän halusi tarjota Yuurille tänään. Heidän syödessään lyhyt talvipäivä oli jo pimentynyt ja Viktor sytytti muutaman kynttilän olohuoneeseen tunnelmaa tuomaan. Syömisen jälkeen Yuuri haukotteli. Hänellä oli ollut pitkä päivä ja hän oli ollut hereillä jo monta tuntia aikaeron takia.
”Anteeksi Viktor, mutta minua väsyttää”, Yuuri pyyteli anteeksi.
”Suotta pyydät anteeksi. Voit vallan hyvin mennä jo nukkumaan. Minä käväisen Makkachinin kanssa pienellä lenkillä ja liityn sitten seuraasi”, Viktor sanoi.

Viktor huuhteli astiat ja laittoi ne tiskikoneeseen. Sitten ovi kolahti hänen jälkeensä, kun hän katosi Makkachinin kanssa rappukäytävälle. Yuuri ei mennyt heti nukkumaan, vaan kävi pesemässä hampaansa ja kiersi vielä kerran kaikki huoneet läpi katsellen ympärilleen. Työhuoneen yhdellä hyllyllä olivat puiset maatuskat, jotka olivat olleet Viktorin mukana Japanissa. Olohuoneen nurkasta löytyi tuttu patsas – melkoinen rumilus. Yuuri nauroi mielessään muistaessaan, kuinka Viktor oli sisustanut huoneensa Japanissa ja mies oli tosiaan tuonut mukaansa puoli elämäänsä mokomaa patsasta myöten.

Makuuhuoneessa Viktorin yöpöydällä oli Yuurin valokuva. Yuuri sujahti peiton alle ja selaili vielä puhelintaan, kun Viktor tuli takaisin.
”Joko sinä nukut?” Viktor kuiskasi tultuaan makuuhuoneeseen.
”En vielä, mutta melkein”, Yuuri kuiskasi. Viktor laski pimennysverhot alas ja sytytti yhden pienen lampun pimeyden keskelle. Tapansa mukaan Viktor tuli nukkumaan ilman rihman kiertämää, kun Yuurilla oli alushousunsa ja t-paita yllään. Hän hakeutui kiinni Yuuriin ja piti miehestä lujasti kiinni.
”Kiitos ruusuista”, Yuuri sanoi vielä kun oli nippanappa hereillä. Vastaukseksi hän sai suudelman niskaansa.
”Olen onnellinen, että olet viimein siinä vierelläni. Rakastan sinua”, Viktor kuiskasi.
”Mmmm”, kuului hämärässä vastaus ja Yuurin suu oli kaartunut hymyyn.
Yuuri nukkui jo Viktorin iloitessa siitä, että Yuuri kuului nyt hänen elämäänsä ei vain Japanissa ja maailman luistelukentillä, vaan täällä Pietarissa, hänen asunnollaan - kotonaan.

Heidän kotonaan.

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Oon joskus nähnyt jotain kuvia siitä Viktorin asunnosta ja nyt piti mennä taas niitä katsomaan. Liikkis ajatus, että Viktorille kodista tulee koti vasta kun Yuuri muuttaa sinne häneen kanssaan, että sitä ennen se on vain jonkinmoinen asumis/yöpymispaikka, jokin mitä ei kuitenkaan pidä "omanaan" vaikka se sitä käytännössä olisikin. Vastaa hyvin niin omia ajatuksiani kuin fandomin mietteitä muutenkin. Ihana kans toi Viktorin "ryhdistäytyminen" ja siivousinto nyt kun Yuuri muuttaa hänen luokseen ♥ Eihän sitä Yuurin voiskaan antaa muuttaa sinne tyhjien hammastahnatuubien sekaan :P Viktorin käytös kyllä niin huokuu rakkautta Yuuria kohtaan.

Lainaus
Hän oli päättänyt nukkua sohvalla Yuurin tuloon saakka. Hän halusi nukkua ensimmäisen yön uudessa sängyssä Yuurin kanssa yhdessä.
Voi wäää ja awwws ku sööttiä ♥

Viktorin asunto kyllä vaikuttais niin kivalta. Ihanan isolta! Ja saunakin vielä! 🥺 Vähän iskee kateus vaikka kyllä mä tästä omasta kämpästäni pidänkin. Vaikka kyllähän sitä joskus ain miettii et lisätila olis ihan kivaa 😅 Ja saunakin ainaki ilmojen viiletessä olis aikas ihana.

Loppukin oli niin ihana, kaunis ja romanttinen. Rakkaus ja hahmojen onni huokuvat siitä hyvin, ja itsellekin jäi mukavan lämpöinen olo lukemisesta :3 Varsin oiva lohtuteksti kyllä.
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Kiitos kivasta kommentista Larjus. Oli kiva laittaa Viktorille imuri käteen. En usko hänen olevan niin rikas, että asuisi jossain hulppeassa kattohuoneistossa jossa käy siivouspalvelu. Toki hänellä on rahaa, millä ostella, mutta kyllä hän varmasti siivoaa ja tekee paljon itse. Ja sen päälle hän on romanttinen, joka tekee Yuurin vuoksi mitä tahansa.