Kirjoittaja Aihe: ...à Valparaíso: Taivaan nurkassa appelsiinipuu, K-11  (Luettu 185 kertaa)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 8 923
  • Lunnikuningatar
Nimi: Taivaan nurkassa appelsiinipuu
Ikäraja: K-11
Fandom: ...à Valparaíso (1963)
Tyylilaji: parvekkeenkokoinen rakkaustarina
Vastuuvapautus: Alkuperäinen lyhytelokuva on Joris Ivensin käsialaa, minä vain lainaan siitä elementtejä omaksi ilokseni enkä tienaa.
Haasteet: Valloita fandom -haaste.

K/H: Loppukesästä aloin katsoa läpi IMDb:n sadan parhaan elokuvan listaa, ja sitten asia johtikin toiseen ja löysin suoratoistopalvelu MUBIn, jossa on katsottavana kaikenlaisia erikoisia elokuvia, joihin ei muualla törmää. Yksi niistä oli tämä Joris Ivensin matkakertomuslyhytelokuva ...à Valparaíso, ja rakastuin siihen ikihyviksi! Tämän pienen ficletin lukeminen ei missään määrin vaadi elokuvan katsomista, mutta jos sen tahtoo silti tehdä, tämä lyhäri löytyy muun muassa Youtubesta.



Taivaan nurkassa appelsiinipuu

Valparaíso, paratiisilaakso. Sitähän kaupunkimme nimi tarkoittaa.

Seison parvekkeella ja katson rinteitä peittäviä taloja, portaiden mutkittelevia polkuja niiden välissä, ylöspäin liukuvia neliskanttisia raidevaunuja ja kaiken taustalla kimmeltävää merenlahtea. Tuuli on tänään kuiva ja pölyinen. Se kiskoo suortuvia huivin alta, vaikka olen yrittänyt sitoa sen mahdollisimman tiukasti hiusteni suojaksi.

Minun kotini on pikkuruinen huone talossa, joka on rakennettu kasaan haalituista laudoista, peltipalasista, tiilistä ja muusta rakennusjätteestä. Oma parveke minulla on vain siksi, että onnistuin vaihtamaan muurarin tyttärelle kirjomani kauniin häämekon tiiliin ja laastiin. Pieni kulma vapautta näin korkealla Valparaíson rinteillä on jo taivas.





Yritin kasvattaa taivaani nurkassa appelsiinipuuta, mutta se pudotti lehtensä kerta toisensa jälkeen. Sateet tulevat harvoin ja vettä ei riitä muutenkaan edes peseytymiseen, joten toive oli hupsu jo alusta alkaen. Naapuritalon Alexis pudisteli aina minulle ja taimelle päätään omalta parvekkeeltaan, meidän hökkeleitämme erottavan raidetien toiselta puolelta.

Lopulta kannoin kuihtuneen puun ja ruukun pois.

Seuraavana päivänä Alexis koputti huoneeni oveen ja toi minulle torilta ostamansa tuoreen appelsiinin. Me jaoimme sen puoliksi, ja kun makasin vuoteessani valveilla öisin, kuvittelin viikkokausien ajan tuntevani ilmassa appelsiinin tuoksun.





Valparaísossa rakastuminenkin on vaikeaa, ainakin näin ylhäällä rinteillä. Kavuttavaksi riittää loputtomia portaita: mitä annettavaa minulla on? Puhummeko me samaa kieltä? Missä kohtaisimme, kun hökkelien seinät ovat niin reikäisiä, että tuuli nauraa puikkelehtiessaan niiden lävitse? Ja entä juorut, jotka liikkuvat täällä tuultakin nopeammin?

Alexiksen vasemmassa kädessä on vain kolme sormea. Jotkut sanovat, että hän oli kehno kirvesmies. Toiset väittävät, että hän oli merenkävijä, ja että hai vei ne. Kolmannet kuiskivat, että hän hävisi ne uhkapelissä yhdessä Valparaíson maanalaisista kapakoista, joissa lyödään vetoa koiratappeluista tai katsotaan, kun miehet lyövät toisiltaan hampaat sisään.

Minä en ole vielä kysynyt. En siksi, että pelkäisin vastausta, sillä en minä sitä pelkää.

On vain muita kysymyksiä, jotka pitäisi esittää ensin, ja niitä ennen paljon, paljon portaita kiivettävänä.





Iltapäivä on jo pitkällä, ja hökkelikylän talot luovat varjojaan alemmas rinteelle. Aurinko saa ompelemani mekon värit hehkumaan: vihreän kankaan, jota koristavat kirkkaanoranssit appelsiinit.

Seison parvekkeella ja odotan, että naapuritalon parvekkeen ovi aukeaa.
« Viimeksi muokattu: 24.08.2022 17:51:38 kirjoittanut Kaarne »

ei ollut enää kesä eikä vielä syksy.
pehmeältä taivaalta kuului vielä tervapääskysten huuto.

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 474
Vs: ...à Valparaíso: Taivaan nurkassa appelsiinipuu, K-11
« Vastaus #1 : 28.08.2022 19:14:30 »
Tässä on niin erikoinen fandom, että oli pakko avata teksti välilehteen odottamaan kommentointihetkeä. Sen lisäksi toki appelsiinit ja appelsiinipuut ovat erinomainen syy lukea teksti, sillä niihin liittyy vahvoja aistimielikuvia ja näin ollen ensivaikutelma on jo onnistunut!

Alun kuvailusta tuli vahvasti mieleen Italo Calvinon Näkymättömät kaupungit ja onkin melkein kuin Marco Polo kuvailisi paratiisilaaksoa Kublai-kaanille. Mutta kertojana onkin joku toinen, joka pitelee rakkautta sormenpäissään ja on samalla tietoinen siitä, kuinka rakkaudelle antautumisella on hintansa. Pienen kylän tiiviit piirit välittyvät tarinasta lukijalle ahdistavina, vaikka kertoja suhtautuukin siihen yllättävän tasaisesti. Pidän portaiden kuvailusta ja niiden kaksoismerkityksestä tarinassa sekä tästä:

Lainaus
Missä kohtaisimme, kun hökkelien seinät ovat niin reikäisiä, että tuuli nauraa puikkelehtiessaan niiden lävitse

Se, että kertojan mielestä tuuli nauraa puikkelehtiessaan korostaa myös tuota outoa tyyneyttä, jota hän Valparaísossa tuntee. Minä olisin jo valmis lähtemään :D Mutta toisaalta on ihanaa, että hän saa asioita aikaiseksi ja haluaa tehdä elämästään kylässä mahdollisimman hyvää. Yksityiskohta itse tehdystä parvekkeesta ja sen merkityksestä appelsiinipuineen kaikkineen (ja kuinka se luo yhteyden Alexikseen) tasapainotti tuota kylän ja kertojan elämäntilanteen ahdistavuutta.

Toiveikkuus pölyn, tomun, laastin ja appelsiinien keskellä lienee tämän tekstin ydin. Ja pidän siitä kovasti! Kiitos siis tästä kurkistuksesta erikoiseen lyhytelokuvan maailmaan :D

between the sea
and the dream of the sea