Kirjoittaja Aihe: SK∞: Meille samanlainen (S, Cherry/Joe & Langa/Reki, oneshot)  (Luettu 1352 kertaa)

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Meille samanlainen
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: SK∞ (SK8 the Infinity)
Pairings: Nanjou Kojirou (Joe)/Sakurayashiki Kaoru (Cherry blossom), Hasegawa Langa/Kyan Reki
Genre: Slice of life, omegaverse
Rating: S
Disclaimer: En omista SK∞:a tai sen hahmoja (Yamato on oma luomukseni), enkä ole saanut kirjoittamisesta rahaa.
Summary: Reki ja Langa pääsevät viimein näkemään Kaorun ja Kojiroun esikoispojan ensimmäistä kertaa.

A/N: Mun ei pitänyt vielä kirjoittaa tätä ficiä, mutta muiden kirjoitusten kanssa on vähän ollut tahmeaa ja tämä tuntui tulevan ulos helpommin, niin teinkin pienen muutoksen suunnitelmiini. Tän kanssa tosin oli sitten semmonen ongelma, etten ollut miettinyt tämän lopetusta lainkaan, ja sen kanssa tuli säntäiltyä vähän joka suuntaan ennen kuin keksin jotain, jonka sitten jätinkin. Mut sentään otsikko tuli mieleen jo silloin, kun piti tekstitiedosto tallentaa jollain nimellä. Aika hiomaton tämä kyllä on, ja sellainen saa ollakin, mulle oli tärkeintä että sain ylipäätään taas jotain kunnolla kirjoitettua.

Tämä on taas yksi osanen MB-omegaverseeni Kirsikka kukkii kolmesti. Tähän sain Rekin ja Langankin mukaan, jee. Voi kyllä olla, että heitä ei tämän lisäksi paljoa näy (ainakaan suoraan näissä MatchaBlossomiin keskittyvissä omegaverseficeissä).



Meille samanlainen


Reki avasi ravintolan oven tottuneesti auki, vaikka siinä roikkuva kyltti ilmoittikin paikan olevan kiinni; häntä ja Langaa odotettiin aukioloajoista huolimatta. He astuivat yhdessä sisään ja tervehtivät Kojirouta ja Kaorua, jotka istuivat seinän vierustalla olevan pöydän ääressä. Nämä olivat selvästi juuri syöneet, sillä Kaorun edessä oli vielä tyhjä pastalautanen, ja Langa varsinkin alkoi miettiä, voisikohan Kojirou kenties valmistaa heillekin jotain aikaista päivällistä.

”Hei ja tervetuloa! Mukavaa, kun pääsitte tulemaan”, Kojirou tervehti tulijoita lämpimästi.

”Tervetuloa minunkin puolestani”, Kaoru toivotti puolisoaan hillitymmin. Hän pyyhki suupieliään lautasliinaan ja kurottautui sitten tarkistamaan, että hänen vieressään vaunuissa pötköttävällä Yamatolla oli kaikki hyvin.

”Kiitos kutsusta!” Reki vastasi iloisesti. ”Tottahan toki halusimme tulla, kun ei olla pitkään aikaan nähty kunnolla – ihan ymmärrettävästi toki.”

”Emme halunneet häiritä teitä tällaisessa tilanteessa”, Langa selitti, ja varsinkin Kaorun kasvoilta näki, että ele oli erittäin arvostettu. ”Aloitteen oli tultava teiltä.”

”On kyllä kiva viimein taas tavata ja päästä näkemään Yamato ihan ominkin silmin eikä vain valokuvissa”, Reki lisäsi. Kuvia he olivat toki nähneet runsaasti, kiitos Kojiroun viestitulvien, mutta eihän se ollut sama asia kuin kasvokkain kohtaaminen.

”Sieltä sitten vain katsomaan, tulkaa, tulkaa”, Kojirou kehotti ja viittoi toisia tulemaan lähemmäs. Ylpeys omasta pojasta hehkui hänen olemuksestaan varmasti uloskin asti.

”Mutta pitäkää pienempää ääntä”, Kaoru pyysi. ”Syötin Yamaton juuri hetki sitten, ja vielä äsken vaikutti siltä, että hän nukah–”

Pidemmälle hän ei ehtinyt, kun Kojirou oli jo kumartunut nostamaan vauvan syliinsä ja esitteli sen Rekille ja Langalle, jotka katselivat sitä haltioissaan kuin eivät olisi mitään muuta halunneet koskaan nähdäkään. Kaorun teki mieli valittaa, että nyt Yamato ei ainakaan enää nukahtaisi, mutta tiesi sen olevan siinä vaiheessa aivan liian myöhäistä, joten ei sanonutkaan mitään.

”Oiii, onpa hän suloinen”, Reki kehui tapittaen samalla Yamatoa, joka katseli takaisin uteliaana. Vauvalla oli vähän pörröistä tukkaa, silmät, jotka toivat Rekille mieleen koiranpennun, ja pyöreät posket. ”Kun katsoo noita silmiä, on kyllä todettava, että hän on tosi paljon sinun näköisesi, Joe.”

”No kiitos, mutta en minä kyllä ihan yhtä suloinen ole”, Kojirou vitsaili ja kieputti vauvan hiuksia varovasti etusormensa ympäri. ”Ulkoisesti Yamato ehkä muistuttaakin vähän enemmän minua, mutta luonteeltaan hän on kuin kopio Kaorusta.”

”Miten niin?” Kaoru kysyi hivenen happamasti.

”Olette molemmat yhtä vaativia.”

”Emme kyllä – ”

”Niin, vauva-arki on varmasti rankkaa”, Reki sanoi. ”Nehän vaativat jatkuvaa huolenpitoa.”

”Niinhän ne tekevät, ja Yamato oikeastaan vaatisi jatkuvaa sylissä pitoa pysyäkseen tyytyväisenä. Nämä ensimmäiset viikot kotona ovatkin olleet aikamoista koettelemusta, mutta eiköhän se tästä vielä asetu. Yamatokin on niin pieni, että arki on hänellekin vasta pelkkää opettelua.”

”Helppohan sinun on puhua”, Kaoru tuhahti keräten pöydällä olevia vauvantarvikkeita takaisin laukkuunsa, ”kun vietät aina suurimman osan päivästä kodin ulkopuolella. Minähän se lapsen kanssa olen kellon ympäri, ja sanonpahan vain, että se ei todellakaan ole mitään lomaa.”

”Tiedän, mutta enhän minä voi ravintolaa kiinnikään pitää! Sitä paitsi mehän sovimme tällaisista järjestelyistä jo ennen kuin Yamato oli edes syntynyt!”

Langa ei jäänyt kuuntelemaan Kojiroun ja Kaorun sananvääntöä, jonka nämä olivat käyneet aiemmin jo ainakin sata kertaa, vaan keskittyi ainoastaan Yamatoon. Hänen katseensa oli liimattu siihen kuin hän olisi nähnyt reilun kuukauden ikäisen vauvan ensimmäistä kertaa elämässään, ja hän silitti etusormensa kärjellä varovasti sen poskia ja nenänpäätä.

”Olet sinä kyllä söpö”, hän mumisi haltioituneena.

”Ja sitten kun sinä vähän kasvat, niin me opetamme sinut skeittaamaan!” Reki lupasi vauvalle. ”Tai no, Joe ja Cherry varmasti tekevät niin ennen meitä. Mutta minä opetan sinulle ollien!”

”Hei, saanko minä ottaa Yamaton syliin?”

Langan yllättävä kysymys katkaisi Kojiroun ja Kaorun väittelyn välittömästi ja käänsi kaikkien huomion itseensä. Kaorun ilmeestä näki lähes välittömästi varsin helposti, mikä hänen mielipiteensä asiasta oli, ja hän oli jo avaamassa suutaan vastatakseen, mutta Kojirou ehtikin hänen edelleen.

”Tottahan toki”, tämä sanoi. ”Laita käsivarret niin kuin minulla – juuri noin. Muista tukea niskaa ja päätä, Yamato ei osaa kannatella niitä itse vielä kunnolla.”

Kojirou asetteli Yamaton varovaisesti Langan syliin samalla kun Kaoru seurasi sivusta herkeämättä, ettei vauvaa vain pudotettaisi tai kanniskeltaisi vääränlaisessa asennossa. Langaa jännitti hieman pidellä niin pientä vauvaa sylissään, vaikka itse sitä olikin pyytänyt, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun hän niin teki. Yamato kuitenkin onneksi pötkötteli tyytyväisesti hänen sylissään ja katseli hänen kasvojaan tarkkaavaisesti suurilla silmillään.

”Onko se oikeasti näin pieni?” Langa kysyi ihmeissään. Vauva ei tuntunut painavan melkein mitään.

”No onhan se, katso nyt sitä”, Reki sanoi hellästi. Yamato toi hänelle eläväisesti mieleen ne ajat, kun hänen monta vuotta nuoremmat kaksossiskonsa Chihiro ja Nanaka olivat olleet vauvoja.

”Hetkessä hän siitä kasvaa”, Kojirou tuumasi hymyillen ja katsahti lempeästi poikaansa. ”Vaikka nyt vielä niin pikkuinen onkin. Täytyy nauttia näistä hetkistä nyt kun voi.”

”Reki”, Langa sanoi katse Yamatoon liimattuna. ”Minä haluan meille samanlaisen.”

Pyyntö yllätti kaikki paikalla olijat, mutta kaikista eniten Rekin. Hän tuijotti Langaa jopa melkein järkyttyneenä, ihan kuin tämä olisi asiaa yhtään pohjustamatta ilmoittanut olevansa raskaana.

”Me-me-me-meille? Va-vauvanko? Ai nyt he-heti vai?” hän sopersi häkeltyneenä. Eiväthän he olleet aikaisemmin puhuneet vielä mitään perheen perustamisesta yhdessä, hehän olivat aivan liian nuoria sellaiseen. Reki kuitenkin huomasi jo yrittävänsä keksiä, miten he beetoina voisivat edes saada keskenään jälkikasvua. Kojiroulle ja Kaorulle se alfana ja omegana oli tietysti mahdollista, mutta heidän tilanteensa oli aivan toinen.

”No siitä saatte, vaikka heti mukaanne”, Kaoru tarjosi poikansa suuntaan osoittaen.

”Voit sanoa noin, mutta kyllä minä tiedän, ettet koskaan antaisi Yamatoa kenellekään, ethän olisi nytkään edes antanut Langalle lupaa pitää häntä sylissä”, Kojirou huomautti töytäisten puolisoaan kevyesti. Tämä tuhahti äänekkäästi. ”Ei sillä, että minäkään esikoisestani luopuisin. Saatte siis hankkia oman naperonne ihan itse. Vaikka epäilen kyllä, että se ei sillä perinteisellä menetelmällä onnistu, vaikka miten yrittäisitte.”

Kojirou nauroi sanojensa päälle kuin olisi mielestään tokaissut hyvänkin vitsin. Reki huomasi häkeltyvänsä vain entisestään, ja puna kohosi hänen kasvoilleen.

”Öh, niin – tuota…”

”En minä kyllä nyt tarkoittanut”, Langa huomautti, ja Reki huokaisi syvään helpottuneena. ”Vaan sitten joskus – kun aika on meistä molemmista oikea.”

”Joo…”

”Se onkin varmaan paras vaihtoehto”, Kojiroukin tuumasi. ”Mites muuten, haluatteko syödä jotain? Ehtisin hyvin kokata tässä teille ennen kuin avaamme taas.”

”Kyllä kiitos!” Langa henkäisi ja Rekikin vastasi myöntävästi.

Kaoru ei näyttänyt olevan mitenkään riemastunut puolisonsa tarjouksesta, vaikka ei sanonutkaan mitään. Hänen ilmeensä hienovarainen nuivuus kuitenkin kertoi Kojiroulle tarpeeksi.

”Älä siinä nyrpistele, Kaoru”, tämä nauroi. ”Voin kyllä laittaa sinullekin lisää carbonaraa. Tarvitsethan paljon energiaa Yamaton ruokkimiseen.”

”Niin tarvitsenkin.”

”Kiitos tarjouksesta, Joe”, Reki sanoi kohteliaasti. ”Minulle maistuisi Margherita-pizza! Ja saisinko siihen oikein paljon mozzarellaa?”

”Onnistuu”, Kojirou lupasi ja meni pesemään käsiään. ”Entä sinulle, Langa?”

”Ööh…”

”Nyt et sitten tilaa poutinea”, Reki kuiskasi. ”Tämä on italialainen ravintola, muistathan.”

Langa nyökkäsi pienesti ja yritti päättää, mitä ruokaa itse pyytäisi. Hän vilkaisi kuin apua hakeakseen ensin Rekiä, sitten Kaorua ja keittiön puolelle siirtynyttä Kojirouta. Lopuksi hän vielä laski katseensa sylissään yhä kanniskelemaansa Yamatoon. Vauva katsoi häntä takaisin ja hymyili pienesti jokeltelun lomassa. Näky oli Langan mielestä vastustamattoman suloinen.

”Minulle samanlainen”, hän sanoi eikä tiennyt varmuudella itsekään, puhuiko vauvasta vai luvatusta ruoka-annoksesta.

Tilanne onneksi selkiytyi hänellekin, kun Kojirou lupasi tehdä heille molemmille Margherita-pizzat, ja Kaoru kaappasi Yamaton itselleen. Sellainen järjestely taisikin olla vielä sillä hetkellä paras heitä kaikkia ajatellen.
« Viimeksi muokattu: 27.08.2023 16:46:46 kirjoittanut Larjus »
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Hihii, olikin heti laitettava tämä uusin Yamato-ficci välilehteen odottamaan, kun tämän julkaisit! Edellinen osa oli niin söpö ja hauskaa luettavaa, kun Kaorulla ja Kojiroulla on täysin uusi elämänvaihe, että halusin lukea tästä lisää :-* Ja tämä olikin jännä, kun ficci oli eri näkökulmasta kuin yleensä! Oli hauskaa saada lukea, miltä Kaorun yrmeys ja Kojiroun avoimuus näyttävät ystävien silmin ja se toi tavallaan uutta näkökulmaa tähän kaksikkoon :P

Tykkäsin kovasti siitä, miten Kaoru suhtautuu Yamatoon tyypillisen ristiriitaisesti: hän on samanaikaisesti huolissaan ja tarkka siitä, kuka Yamaton ottaa syliin ja miten, mutta myös antamaan hänet päivähoitoon jollekin toiselle saadakseen hetken hengähdystauon vauva-arjesta :D Noinhan se taitaa juuri mennä, että alkuvaiheessa vauva on niin riippuvainen vanhemmistaan, että se on samanaikaisesti kivaa ja raskasta. Mutta onneksi Kojirou tapojensa mukaan tasapainottaa Kaorun yrmyilyä ja pitää tilanteen hallinnassa :) Hänestä on muutenkin aistittavissa hieman erilainen näkökulma vauva-arkeen, kun hän saa olla osan päivästä töissä ja siten tasapainottaa uutta elämänvaihetta.

En yllättynyt yhtään, että Langa alkoi haaveilla omasta vauvasta! Pikkuisilla vauvoilla (silloin kun ovat rauhallisia) on tapana herättää ajatuksia perheenlisäyksestä eikä Yamato ole poikkeus. Vauvoillahan on se oma tuoksukin, joka on varmasti jonkinlainen hormonien herättäjä :D Oli muuten hauskaa tähän liittyen saada lukea tuosta ABO-trooppiin liittyvästä faktasta, että betat eivät voi hankkia omia lapsia toisin kuin alfat ja omegat. Se toi mielenkiintoisen lisän tarinaan, sillä heti alkoi pyöriä mielessä, miten tuollainen maailma toimii ja miten Reki ja Langa voisivat saada lapsen.

Tykkäsin myös siitä, että tarina alkoi Langan haaveista saada Kojiroun kokkaamaa ruokaa ja lopussa toive toteutui. Se toimi hyvänä ympyränä tarinalle ja toi myös hengähdystauon Rekille Langan vauvahaaveista :D Myös tuo viimeinen lause sai hymyilemään, kun Kaorun omaksuma uusi rooli tulee niin selkeästi esiin! Tämä oli kyllä ihana uusi osa tähän verseen, kiitos tästä :)

between the sea
and the dream of the sea

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Ihana kuulla, että tämä oli oikein laitettava välilehteen lukemista odottamaan, hiddenben! 😊 Näitä on ollut hauska kirjoittaa, ihanaa että lukukokemus on ollut samanlaista :3
Lainaus
Oli hauskaa saada lukea, miltä Kaorun yrmeys ja Kojiroun avoimuus näyttävät ystävien silmin ja se toi tavallaan uutta näkökulmaa tähän kaksikkoon :P
Tätäkin oli hauska kirjoittaa :D Toki heidän vuorovaikutukseensa tässä vaikutti myös se, että Reki ja Langa tuntevat heidät entuudestaan hyvin varsin epämuodollisista piireistä. Monen muun edessä kun oltaisiin käyttäydytty paljon sivistyneemmin... ;D Ja jotain "salataan" siltikin.

Kaoru on mun silmissä ehdottomasti ristiriitainen siinä, miten Yamatoon suhtautuu. Samaan aikaan olis suunnilleen antamassa sen ekalle vastaantulijalle mutta kuitenkin myös niin hirveen tarkka sen hoidosta ja siitä, kuka sitä oikein edes pitää sylissä :D Onhan se raskasta olla niin kiinni vastasyntyneessä, eikä mun mielikuvissa Kaoru koe vanhemmuutta mitenkään luontevaksi itselleen, mutta kyllä hän tietysti lastaan rakastaa ja haluaa tälle vain parasta. Hän vain joutuu tekemään paljon asioita ihan tietoisesta päätöksestä eikä vain "vaiston varassa". Ja Kojirou sitten tasapainottaa häntä tässäkin asiassa ;D Ihan niin kuin kaikessa muussakin. Ja kyllä tilanne pääsee vähän muuttumaan, kun Yamato kasvaa sen verran, että Kaoru voi lykätä hänet hoitajan syliin ja keskittyä enemmän omiin töihinsä! :D (Koska niin tasan tulee tapahtumaan.)

Lainaus
Oli muuten hauskaa tähän liittyen saada lukea tuosta ABO-trooppiin liittyvästä faktasta, että betat eivät voi hankkia omia lapsia toisin kuin alfat ja omegat. Se toi mielenkiintoisen lisän tarinaan, sillä heti alkoi pyöriä mielessä, miten tuollainen maailma toimii ja miten Reki ja Langa voisivat saada lapsen.
ABO-tropessa on kyllä kiva miettiä kaikkia sen tuomia mahdollisuuksia ja rajoitteita. Joskus tuntuu että yliajattelen asioita (ainakin suhteessa siihen, miten paljon käsittelen niitä ficeissäni :D), mutta sitten joitain asioita kans yrittää olla ajattelematta liian tarkkaan :D Tässä mun maailmassa Langalla ja Rekillä olis lasten saamiseen käytännössä samat mahdollisuudet kuin miesparilla tosielämässäkin. Eli niitä on, mutta työläämpää kuin alfa-omegaparilla (ainakin näin lähtökohtaisesti) 😅 Ehkä heille siunaantuu mahdollisuus hoitaa Yamatoa joskus. Siitä itse asiassa vois saada aika soman ficin... 🤔

Kiva myös että tykkäsit siitä, miten Langan ruokahaaveet toteutuivat lopussa. Se itse asiassa tuli mukaan alun perin vähän vahingossa, kun mulla tosiaan oli vähän vaikeus valita, mihin suuntaan tämän lopussa vien, ja sitten se vain kirjoitti itse itsensä luontevimmin. Siinä taisi aika lailla kaikki voittaa, kun Langa sai ruokaa, Reki pienen hengähdystauon Langan vauvahaaveista ja Kaoru muksunsa takaisin ;D Ja Kojirou oli koko ajan ihan tyytyväinen kaikkeen.

Iso kiitos jälleen ihanasta kommentistasi, mua niin ilahduttaa kuulla että tykkäät näistä ficeistäni ♥
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Hii, Yamato on niin pieni vielä. <3

Oli niin kiva lukea tällaista mukavaa slice of lifea ja vieläpä sellaista, jossa Reki ja Langakin ovat päässeet mukaan omegaversen pyöriessä taustalla. Kojiron ja Kaorun vanhemmuustyylit tulevat hyvin esiin ja vaikuttavatkin juuri sellaisilta, mitä itsekin olen päässä ja myös yhteisissä keskusteluissa pyöritellyt. Samoilla linjoilla mitä ilmeisimmin oleskellaan. :D Etenkin Kaorulla on vielä opettelemista rooliinsa, mutta ihmekös tuo kun on tähän asti saanut olla niin itsenäinen ja muutenkin omegan rooli on erilainen suhteessa alfaan. Näissä sinun omegaverseissäsi ei sentään onneksi tapaa pyöriä sellaista apeaa yhteiskunnallista alavirettä kuten minulla.

Reki on niin ihastuttava ja luonteva pienten lasten kanssa. <33 Ihanasti Langakin rohkaistui kysymään lupaa sylittelyyn, ja ilmankos siitä sitten heräsikin omaa pientä vauvakuumetta. Näin niin hyvin visuaalisina monta hetkeä tässä tekstissä, esimerkiksi juuri miten Langa tapittaa Yamatoa ja toteaa sitten haluavansa samanlaisen. Ihanasti vielä langamaiseen tapaansa möläyttää sen ääneen kuin ei mitään. Betoina heidän pitänee sitten Rekin kanssa keksiä jokin muu luova tapa hankkia oma pötkylä, mutta eiköhän sekin sitten aikanaan luonnistu. ^^

Mietin tänään kauppareissulla, pitäisikö ostaa pizzaa ja nyt sitä ainakin tekee mieli, kun Kojiro alkaa lopussa kokkailla, byhyy. Pitäisi aina pitää pakkasessa vähintään yhtä varalättyä. :D

Kiitoksia, tämä oli niin herttainen! <3

- Mai
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Maissinaksu: Joo Yamato on vielä niin pieni tässä ♥ Täytyispä kyllä kirjoitella jotain siitäkin, kun hän on vähän isompi! Vaikka nekin ideat ovat about kaikki sellaisia, joissa Yamato on vielä semmoinen pari-kolmevuotias. Isompi mut aikas pieni siltikin.

Slice of life on aina kivaa, ja tykkäsin itsekin, kun kerrankin sain Rekin ja Langankin mukaan. Mahtia kuulla, että sulla on samanlaisia ajatuksia siitä, millaisia vanhempia Kaoru ja Kojirou olisivat. Mä en oikein osaa päättää, haluanko Kaorun olevan supertarkka vanhempi, joka ei anna muiden suunnilleen vilkaistakaan lapsiinsa, vai sellainen superhuoleton joka on vaa et "hoitakaa joku tää lapsi mun puolesta", niin hän on sitten ristiriitaisesti vähän molempia 😅 Tarkka ja tunnollinen mutta silti vähän hukassa ja haluaa, että joku muu hoitaa asiat. Siinä on hänellä paljon opettelemista, että löytää siihen jonkinlaisen tasapainon.

Lainaus
Näissä sinun omegaverseissäsi ei sentään onneksi tapaa pyöriä sellaista apeaa yhteiskunnallista alavirettä kuten minulla.
Joo ei olekaan! Mähän kun nimittäin haluan vain onnellista perhearkea lempihahmoilleni (ja omegaverse hyvin mahdollistaa sen, että he voivat saada yhteisiä biologisia jälkeläisiä), niin ei näihin hattaramaailmoihin sovi mikään apea yhteiskunnallinen alavire :D Tykkään kyllä lukea sun ficejä, joissa on sellainen meininki. Vähän vaihtelua näihin omiini.

Reki on tietenkin varsin luonteva pikkuisten kanssa, kun on ne omat sisarukset. Ja onhan hänen luonteensakin vähän sellainen. Langalle pienet lapset ovat vähän vieraampi asia, mutta eipä hänkään voinut vastustaa pientä nyyttiä :3 ♥ Vauvakuumekin taisi iskeä.
Lainaus
Ihanasti vielä langamaiseen tapaansa möläyttää sen ääneen kuin ei mitään.
No siis tietysti ;D Ja eivätköhän hän ja Reki keksi jotain sitten jos ja kun on se aika, että he omia lapsia haluavat.

Lainaus
Pitäisi aina pitää pakkasessa vähintään yhtä varalättyä. :D
Mä pidän ja se kyllä kannattaa :D Onpahan helpotusta aina kun pizzanhimo iskee. Vaikka ei pakastelätyt ole ihan pizzeriasta ostetun pizzan veroisia.

Kiitos kommentista! ♥
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中