Kirjoittaja Aihe: SK∞: Suuri harmonia (on kaukana tästä) (S, Cherry/Joe, oneshot)  (Luettu 1697 kertaa)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 040
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Suuria harmonia (on kaukana tästä)
Author: Larjus
Chapters: Lyhyehkö oneshot
Fandom: SK∞ (SK8 the Infinity)
Pairing: Nanjou Kojirou (Joe)/Sakurayashiki Kaoru (Cherry blossom)
Genre: Palanen perhearkea, taustalla omegaverse
Rating: S
Disclaimer: SK∞:n on Utsumi Hirokon johdolla tehnyt Studio Bones, eikä minulla olekaan sen luomisessa tai oikeuksien omistamisessa minulla ei (valitettavasti) ole osaa eikä arpaa. En ole saanut tämän kirjoittelusta rahaa.
Summary: Yamato herättää Kaorun ja Kojiroun yöllä noin kuudennenkymmenennenseitsemännen kerran.

A/N: Tää idea on ollut mun mielessä pitkään, liian pitkään jopa, sillä oon ehtinyt pyöritellä tästä niin montaa toisistaan hieman eroavaa versiota että yhden lopullisen kirjoittaminen oli vaikeaa ^^” En ollut oikein mihinkään tarpeeksi tyytyväinen. Mutta anygays, tässä nyt olis taas uusi osanen kokoelmaani Kirsikka kukkii kolmesti. Tällä kertaa vähän arkea ensimmäisen kukkasen kanssa 8)

Pari juttua ymmärtääkseen täytyy tietää, että yamero tarkoittaa japaniksi ”lopeta” (ja on sellainen epäkohteliaampi käskymuoto), ja että nimi Yamato kirjoitetaan japaniksi 大和, ”suuren” ja ”harmonian” kanjeilla.

Fici itsessään on tosi pehmonen ja ”turvallinen” eikä ole mitään varsinaista varoiteltavaa, mutta tässä on omegaverseilyn myötä taustalla vähän mpregiä (tosin muksu on jo syntynyt) ja ajatus, että se synnyttänyt omega on myös kykenevä imettämään, joten jos sellaiset jutut on liikaa niin klik klik sitten vaikka takaisin etusivulle.

Omistan tämän Maissinaksulle, joka on odottanut tätä jo ihan kiitettävän aikaa. Nyt viimein pääset lukemaan!



Suuri harmonia (on kaukana tästä)


Kojirousta tuntui, ettei hän ollut ehtinyt edes nukahtaa uudestaan, kun hänet jo taas pakotettiin hereille. Yamato itki. Kehto oli reilun metrin päässä heidän vuoteestaan, mutta vauva oli niin äänekäs, että oli kuin se olisi parkunut aivan hänen korvansa juuressa. Kojirou murahti väsyneesti ja toivoi voivansa vain kääntää kylkeään ja jatkaa uniaan, vaikka hän tiesikin, ettei voisi olla reagoimatta vauvan itkuun mitenkään.

”No mikä sillä nyt on?” hän huokaisi lopulta.

Kaoru ei vastannut, potki vain laiskasti hänen sääriään ja mumisi: ”Sinun vuorosi nousta.”

”Minä menin viimeksikin”, Kojirou protestoi, vaikka Kaorun kanssa sellainen olikin yhtä tyhjän kanssa. Tämä oli kuin ei olisi kuullutkaan hänen sanojaan.

”Etpäs kun minä.”

”No et kyllä tasan mennyt!”

Pidemmälle he eivät väittelyssään ehtineet, kun Yamaton itku vain yltyi yltymistään niin että heidän korvansa olivat haljeta.

”Yamato-kulta, onko sinun pakko huutaa niin kovaa? Lopeta! Ole kiltti”, Kojirou pyysi, mutta sanoilla ei ollut mitään tehoa, sillä vauva vain jatkoi parkumistaan. Hän huokaisi syvään. ”Annettiin kyllä ihan väärä nimi tuolle penskalle, tästä jos mistä on suuri harmonia kaukana…”

”Se on hieno ja uljas nimi. Siinä ei ole mitään vikaa”, Kaoru ilmoitti hautautuen enemmän peittonsa alle. Se oli selvä merkki siitä, ettei hänellä ollut aikomustakaan nousta vaikka Yamato sitten huutaisikin koko yön täyttä kurkkua.

”Olkoot miten uljas vain, ei se siitä soveliasta tee”, Kojirou vastasi pakottaessaan itsensä istuma-asentoon. ”Yameroksi hänet olisi pitänyt nimetä; se ainakin sopisi hyvin, kun sitä saa muutenkin toistella joka yö. Siinä olisi sekä nimi että käsky yhdessä sanassa.”

”Älä ole typerä”, Kaoru murahti, mutta hänen äänessään kuulsi lievä huvittuneisuus. Ja olihan Kojiroun sanoissa tavallaan jotain perääkin, vaikka eihän lasta tietenkään voinut Yameroksi nimetä.

”No niin, Yamato-herraseni, mikäs on tällä kertaa hätänä”, Kojirou puheli saatuaan itsensä viimein jaloilleen ja asteli kehdon äärelle. Hän nosti poikansa rintaansa vasten ja alkoi hyssytellä tätä, mikä sai pahimman itkun laantumaan nopeasti, vaikka pieni kitinä jatkui vielä senkin jälkeen. Rutiininomaisesti hän laski Yamaton kehdon vieressä olevalle hoitopöydälle vaihtaakseen tämän vaipan, joka oli päällipuolisen tunnustelun perusteella ehtinyt tulla märäksi.

”Mitäs vielä, vai joko riittää”, Kojirou höpötteli lähinnä pitääkseen itsensä hereillä, kun oli saanut vaihdettua Yamatolle puhtaan vaipan. Vaikka vauva olikin nyt huomattavasti aiempaa rauhallisempi, ei se silti vaikuttanut täysin tyytyväiseltä ja valmiilta palaamaan unten maille. ”Niin, niin, pitäähän sinut tietysti syöttää vielä”, Kojirou sanoi sitten nostaen Yamaton taas syliinsä ja lähestyen sen kanssa vuodetta. ”Onneksi maitobaari on auki kellon ympäri.”

”Älä yhtään yritä!” Kaoru murahti peittonsa alta. ”Tämä baari on kiinni kellon ympäri, ja sinä tiedät sen. Saat ruokkia lapsesi ihan itse.”

”On hän sinunkin lapsesi”, Kojirou huomautti ollen yhä valmis tyrkkäämään vauvan Kaorun syliin. ”Voisit siis tehdä osasi.”

Sanoilla ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta. Kaoru pysyi hievahtamatta peittoonsa kääriytyneenä, ja kun Yamato alkoi liikehtiä Kojiroun sylissä levottomasti ja hapuilla huulillaan imemisliikettä, oli tämän pakko lähteä lasta kantaen keittiöön maitopulloa hakemaan. Ei siitäkään onneksi isoa lisätyötä koitunut, vaikka pulloa yhdellä kädellä täyteen taiteillessaan Kojirou ajatteli, että olisi ollut kaikin puolin helpompaa, jos Kaoru vain olisi suostunut imettämään lasta edes öisin.

Yamato rauhoittui viimein täysin saadessaan pullon tuttiosan suuhunsa ja lutkutti tyytyväisenä maitoa, kun Kojirou palasi vauva sylissään makuuhuoneeseen. Hän istahti Kaorun jalkojen viereen vuoteen reunalle ja mietti, pitäisikö hänen sittenkin pakottaa tämä ottamaan lapsi syliinsä ja huolehtimaan yöruokinnasta. Kaoru oli väistänyt häntä hänen istuutuessaan, joten tämä oli yhä hereillä – ei tämä niin nopeasti muutenkaan koskaan nukahtanut. Hän antoi asian kuitenkin olla taas kerran, koska Yamato oli asettunut mukavasti hänen syliinsä syömään ja saattaisi hyvinkin aloittaa uudestaan yhden hengen huutokuoronsa, mikäli sen ruokarauhaa häirittäisiin.

Kojirousta tuntui, että hän olisi voinut nukahtaa pystyyn hetkenä minä hyvänsä, ja hän arveli Kaorunkin jo onnistuneen simahtamaan uudestaan, mutta sen sijaan heidän Ei-niin-suuri Harmoniansa oli kaikkea muuta kuin valmis palaamaan unten maille. Vielä senkin jälkeen, kun maito ei vauvalle enää kelvannut, Kojirou sai nukutella tätä hyvän tovin, kunnes lopulta tämän silmät painuivat umpeen, ja vain tarkkaan kuuntelemalla saattoi kuulla tämän hiljaisen hengityksen. Kojirou väänsi etusormensa irti vauvan otteesta ja varmisti, että tämä nukkui selällään hyvässä asennossa, ennen kuin viimein pääsi rojahtamaan takaisin omaan vuoteeseensa.

”Seuraavan kerran, kun Yamato itkee, on kyllä sinun vuorosi nousta”, Kojirou mumisi kömpiessään Kaorun viereen. Hän ei ollut ajatellut saavansa minkäänlaista vastausta, mutta Kaoru ei ollut sittenkään ehtinyt vielä nukahtaa uudestaan.

Yamero”, tämä murahti vaimeasti.

”Mitä? Joko se nimi tarttui sinuunkin?” Kojirou kysyi onnistuen väsyneenäkin virittämään ääneensä leikillisen sävyn. ”Se on osuva, eikö olekin?”

”Ei vaan lopeta”, Kaoru tokaisi. ”Anna minun nukkua äläkä puhu Yamatosta tai heräämisestä enää yhtään mitään...”

”Et sinä noin vain voi vastuutasi pakoilla”, Kojirou tuumasi könyten lähemmäs Kaorua niin että he makasivat melkein lusikka-asennossa.

”Minä mitään pakoile. Yritän vain nukkua.”

”Sen kun, mutta seuraavalla kerralla sinä nouset.”

”Jo riittää puheet siitä! Sinut tässä olisi Yameroksi pitänyt ristiä eikä Yamatoa.”

”Paraskin puhuja! Lopettaisit itse!”

Kehdosta kantautuva kimeä parahdus sai heidät molemmat vaikenemaan äkisti. Heidän kauhulla odottamaansa itku ei kuitenkaan alkanut, vaan Yamato jatkoi untaan, ja heillekin tarjoutui viimein mahdollisuus vaipua takaisin unimaailmoihin. Harmoniaa kestäisi sittenkin vielä edes hetken.
« Viimeksi muokattu: 06.08.2023 14:32:06 kirjoittanut Larjus »
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 277
  • Kurlun murlun
Istun laivaterminaalissa ja mietin, mikä olisikaan mainiompi tapa tappaa aikaa kuin lukea pariin kertaan tämä ficceröinen. ❤️

Lainaus
Omistan tämän Maissinaksulle, joka on odottanut tätä jo ihan kiitettävän aikaa. Nyt viimein pääset lukemaan
Hii, kiitos! 🖤 Omistukset lämmittää aina ihan erityisesti ja kyllä kannatti odotellakin. Taitava kirjoittaminen ottaa aikansa ja lopputulos on hieno!

Kivasti olit alussa antanut selityksen ficin punchlinesta lukijaa ajatellen, ja kivasti kyseinen imperatiivi pyöri tekstissäkin. Tuli itsellekin jotenkin sellainen eiih antakaa niiden nukkua -fiilis, koska onhan se nyt suolesta, jos unia häiritään lukuisia kertoja yössä... Vaikka se miten olisi se oma rakas pershedelmä. 😂 Kojiro on kyllä niin herttainen isi ja mukavaa, että hän osallistuu yöheräilyyn huolimatta siitä, että käy töissä ja muuta. Ehkä univelka on pieni hinta rauhan jotakuinkin säilymisestä. Kaoru ja hän eivät ehkä ole samaa mieltä maitobaarin aukioloajoista, mutta mitäpä siitä. Imettäminen kyllä vie aikansa ja sitouttaisi muutenkin vauvan vähän turhan tiiviisti Kaoruun, ja mielestäni hahmolle onkin varsin IC muuvi pumpata maito valmiiksi. Kelpaa sitten jäädä peiton alle kun oma osuus on tehty siltä yöltä. 😀

Ihana lisäksi että Kaorukin vähän hymyili Kojiron puujalkavitsille. 😍 Suurta harmoniaa ei ole aina luvassa... Mahtaa jäädä nimitys elämään jollain tasolla pitkäksi aikaa. Kiituksia tästä, nämä omegaverseperhedraamafluffit ovat suloisia. ❤️

- Mai
"I read you loud and clear, Lizard."

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 040
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Ollos hyvä vaan omistuksista ja kiitos itsellesi (niin kommentista kuin ficiavautumisseurastakin), Maissinaksu!. Tästä ficistä ollaan puhuttu jo niin pitkään, että oli kyllä hyvä saada tämä lopulta valmiiksi :D Vaikka se sitten tarkoittaakin sitä, että Kaorun ja Kojiroun rauhalliset yöt ovat toistaiseksi historiaa ;D Nimijutut ja muut piti totta kai selittää auki, koska vaikka tiedänkin, että sä ainakin ymmärtäisit ficin jutun ilmankin, kaikki ei varmastikaan. Ei kai sitä voisikaan olettaa, että kaikki tietävät japanin verbejä ja paikallisten nimien merkityksiä ¯\_(ツ)_/¯

Lainaus
Tuli itsellekin jotenkin sellainen eiih antakaa niiden nukkua -fiilis, koska onhan se nyt suolesta, jos unia häiritään lukuisia kertoja yössä... Vaikka se miten olisi se oma rakas pershedelmä. 😂
Kukapa toistuvista yöherätyksistä nauttisi. Mua on hoitokoira välillä herätellyt keskellä yötä, kun se on mun luona ollut, ja voi jeesus kun sekin oli jo kamalaa. En ees haluu kuvitella, miten hirveetä on se, kun joka yö vauva herättää huutamalla sillee tunnin parein välein 😬 Siitä on kyllä pienikin harmonia kaukana!

Lainaus
Imettäminen kyllä vie aikansa ja sitouttaisi muutenkin vauvan vähän turhan tiiviisti Kaoruun, ja mielestäni hahmolle onkin varsin IC muuvi pumpata maito valmiiksi. Kelpaa sitten jäädä peiton alle kun oma osuus on tehty siltä yöltä. 😀
Joo ei ole se imettäminen oikein Kaorun juttu 😅 Kyllä hänkin ruokkii lapsena mieluummin pullolla, vaikka "baari" oiskin omasta takaa periaatteessa valmiina :D

Kojirou on semmonen tehoisi, joka kyllä herää keskellä yötäkin hoitamaan vauvaa, vaikka edessä (ja takana) on pitkä päivä ravintolalla! Mutta kyllä Kaorukin ihan yhtä lailla osansa tekee ja nousee Yamatoa hoitamaan, vaikka siihen suhtautuukin Kojiroutakin nihkeämmin. Mutta kai sen ymmärtää, kun hän on aina niin huono nukahtamaan ja heräämään :< Vähän oon aatellut, että hänen on helpompi nousta alkuyöstä, kun ei ole vielä nukahtanut kunnolla (jos lainkaan), ja Kojiroun "vuorot" painottuvat sitten myöhäisempään yöhön/aamuyöhön.

Kiitokset vielä, mukavaa että omegaverseperhedraamafluffi uppoaa ♥ Näiden kirjoittelu on mukavaa :3
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 771
Heh, olinkin jo klikannut tämän auki välilehteen odottamaan, kun julkaisit tämän! Ja tähän hyvin nukutun yön jälkeiseen torstaiaamuun sopii erinomaisesti tällaisen kauhean yöherättelyä kuvaavan ficin lukeminen :D Tulee kyllä sääliksi näitä kahta, mutta yöherätykset kuuluvat asiaan ainakin ensimmäisen vuoden elleivät jopa kahden ajan, joten heidän pitää nyt vain löytää tasapaino tässä uudessa arjessa :P

Tätä oli kyllä kiva lukea! Vaikka asia itsessään, eli yöllä heräämiset ja lapsen tarpeiden arvailut, onkin hankala eikä monellekaan vanhemmalle mieluinen, tästä välittyy silti sellainen uuteen arkeen totuttelu ja miten molemmat kuitenkin nauttivat siitä, vaikka joka hetki ei olekaan auvoinen. Tietenkin Kaoru ja Kojirou saavat aikaiseksi useamman kiivaan keskustelun Yamaton hoidosta (enkä yhtään ihmetellyt, että Kaoru pakottaa Kojiroun nousemaan sängystä useammin kuin mitä itse ;D), koska se nyt vain kuuluu heidän suhteeseensa, mutta samalla tuokin kiivailu on rakkaudentäyteistä ja rivien välistä kuultavat myös kompromissit ja sovinnot. Etenkin tuossa lopussa, kun Kojirou hivuttautuu Kaorun viereen melkein lusikkaan, oli jotenkin ihanan hellä hetki :)

Koko tuo Yamato/Yamero-keskustelu oli huikea ja voin kuvitella, että kaksikko alkaa kutsua lastaan Yameroksi aina välillä kahden kesken ;D Ja ainakin siitä tulee varmasti huikea "silloin, kun sinä olit pieni"-keskustelunaihe tulevaisuudessa! Ylipäätänsä Yamero-nimi ja sen merkitys kulki hyvin tekstin mukana ja oli hauska, että sille saatiin konkreettinen käännös lopussa, vaikka merkitystä saattoikin arvailla ihan tekstin alusta alkaen :P Odotan kovasti, että kirjoitat vielä lisää näitä Yamato-ficcejä! Tämä oli nimittäin ihanan rento ja auvoinen luettava, harmonian puuttumisesta huolimatta :D

between the sea
and the dream of the sea

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 040
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
hiddenben: Mikäs olisikaan parempi hetki lukea hahmoista, jotka eivät saa nukkua rauhassa, kuin hyvin nukutun yön jälkeen :D Tässä on kyllä totuttavaa ja sopeuduttavaa Kaorulla ja Kojiroulla, mutta itsepähän ovat tuohon tilanteeseen itsensä saattaneet XD Mukavaa kuulla, että tykkäsit tätä lukea, ja ihanaa, kun jätit vielä kommenttiakin! Iso kiitos siitä ♥

Lainaus
Tietenkin Kaoru ja Kojirou saavat aikaiseksi useamman kiivaan keskustelun Yamaton hoidosta (enkä yhtään ihmetellyt, että Kaoru pakottaa Kojiroun nousemaan sängystä useammin kuin mitä itse ;D), koska se nyt vain kuuluu heidän suhteeseensa, mutta samalla tuokin kiivailu on rakkaudentäyteistä ja rivien välistä kuultavat myös kompromissit ja sovinnot.
Haha, ihanaa kun säkin oot jo että tietenkin nää kaks saa pientä kränää tuostakin aiheesta :D Rakkautta, sitä se juurikin on.

Lainaus
Koko tuo Yamato/Yamero-keskustelu oli huikea ja voin kuvitella, että kaksikko alkaa kutsua lastaan Yameroksi aina välillä kahden kesken ;D
Hehee, kiva kuulla sinultakin että Yamato/yamero-"vitsi" toimii. En muista, mistä se alkujaan mieleeni tuli, mutta aika nopsaa totesin että siinä on kyllä oiva ficin aihe :D Ties vaikka Yamero vakiintuisikin jonkinasteiseksi lempinimeksi Yamatolle - ainakin yöaikaan XD

Lainaus
Odotan kovasti, että kirjoitat vielä lisää näitä Yamato-ficcejä!
Oi että, ihanaa! Niitä on kyllä jossain välissä taas luvassa, eka vaan yritän saada ainakin pari muuta tekstiä kirjoitettua. Uusia ficejä odotellessa suosittelen lukemaan Maissinaksun Rakkaan lapsen monta nimeä (S), jos et vielä ole, hän on lainanut siihen luvallani Yamatoa ja paria muutakin tähän omegaverseeni liittyvää juttua (ja koko fici on muutenkin niin ihana).
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti