Kirjoittaja Aihe: Menetys | S | Draama  (Luettu 1470 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
Menetys | S | Draama
« : 29.04.2022 16:14:22 »
Ficin nimi: Menetys
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Draama
Paritus: Aren/Kaspar, Mikal/Kaspar, viittauksena Aren/Mikal/Kaspar
Haasteet: Originaalikiipeily (sana 21. menetys), Louise Gluck
-sitaattihaaste (Now the spell is ended./Give him back his life,/sea that can only move forward)

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kirous murtui räjähdyksen saattelemana. Kaspar putosi polvilleen ruohomättäälle. Hän oli valuttanut loitsuun kaiken taikuutensa voiman. Silmissä näkyi jonkin aikaa pelkkiä tähtiä. Kun maisema alkoi kirkastua, hän toivoi, ettei niin olisi käynyt. Mikal makasi rannalla pitkin pituuttaan juuri aaltojen ulottumattomissa. Tämän ruumissa oli vain pieniä jälkiä, mutta Kaspar ei ollut varma oliko tämä kuollut. Aren hoippui konttausasennossa hieman lähempänä häntä. Haltia oli pahasti haavoittunut, veri oli tahrinut vaatteet, mutta selkeästi elossa.

Kaspar nousi ja juoksi, tosin hitaasti väsymyksestä raskailla jaloillaan, Mikalin luokse. Hän veti miehen kevyen kehon syliinsä. Rinta kohoili kepoisesti, tuskin havaittavasti.

”Rakas”, Kaspar kuiskasi käheästi kosteiden hiusten alta pilkistävään korvaan.

Hän ei voinut auttaa, ei, vaikka vieressä liplatti tonneittain vettä. Vesi oli parantava elementti ja meren kokoinen määrä sitä olisi auttanut heikompaakin taikuria parantamaan. Mutta hänellä ei ollut voimaa. Hän oli kuin kuivana aikana tyhjentynyt keräyssaavi, jonka oli odotettava sadetta täyttyäkseen jälleen. Mikal kuolisi hänen syliinsä. Hän kirosi mielessään jokaisen, jonka takia he nyt olivat tässä.

”Elääkö hän?” Arenin ääni oli kivusta karhea. Tämä oli raahautunut heidän viereensä.

Kasparin silmiin kihahti kyyneliä. Hän tajusi, että menettäisi kohta kummankin rakastamansa miehen. ”Juuri ja juuri”, hän sai sanotuksi.

Aren oli laittanut kämmenensä Mikalin rinnan päälle. Asennon täytyi tuottaa tuskaa, mutta haltia katsoi Kaspariin vakaasti. ”Minä voin auttaa.”

Aren oli varmaan shokissa, sillä mitä hän olisi voinut tehdä. Eihän hän voinut parantaa itseäänkään. Mies luki kysymyksen Kasparin silmistä.

”Minä valutan elämäni häneen.”

 Sanat iskeytyivät hitaasti Kasparin tajuntaan. Hän puristi Mikalia lujempaa. ”Sittenhän sinä kuolet.”

Aren tuhahti tuskaisesti. ”Kuolen joka tapauksessa tänään. Tunnen, että tämä on elämäni viimeinen päivä. Vai haluatko menettää meistä kummankin?”

Kaspar tunsi värisevänsä. Hän olisi halunnut toimia oikein, mutta ei tiennyt mikä oli oikein. ”Mutta ethän sinä rakasta Mikalia”, hän yritti epätoivoisesti.

”En minä sitä hänen takiaan tee. Vaikka on Mikal tietysti antanut minulle mukavia muistoja makuuhuoneen puolella.” Arenin kasvot kiristyivät pikkuhymyyn.  ”Tämä on lahja sinulle rakastajani.”

Samassa Kaspar tunsi taikuuden pienen puron, joka oli alkanut virrata Arenista Mikaliin. Se oli erilaista kuin hänen oma taikuutensa, kuin se taikuus, jota Aren yleensä käytti. Elämän voima, Kaspar ymmärsi. Haltiat todella pystyivät ohjailemaan sitä. Hän katseli haltioituneena ja sydän hajalla, kuinka Mikalin hengitys kävi vahvemmaksi ja kuinka Arenin kasvoilta rauhallisesti, pikkuhiljaa katosi väri, lihaksista voima. Lopulta Aren hengähti viimeisen kerran ja siinä Kaspar oli kuulevinaan haltiakielisen onnentoivotuksen. Kämmen valahti pehmeästi Mikalin nyt tasaisesti nousevalta ja laskevalta rinnalta. Kaspar itki. Mikal tarvitsi vielä paljon hoitoa, mutta hän tiesi, tunsi, että tämä selviäisi.

”Kiitos”, hän kuiskasi Arenin kasvoille, jotka näyttivät viimeinkin saaneen rauhan.

Kaspar laski Mikalin hellästi hiekalle, riisui viittansa ja kääri sitten rakastettunsa siihen, jottei tämä vilustuisi. Arenin ruumiin hän asetteli kunnioittavasti ja peitti tämän omalla viitalla. Jostain kauempaa kuului ääniä. Ehkä heitä oltiin tulossa jo etsimään. Hän otti Mikalin takaisin syleilyynsä. Siitä Lupa, Ari ja muut hänet löysivät, yhdessä elävän ja kuolleen rakkaansa kanssa.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Menetys | S | Draama
« Vastaus #1 : 01.05.2022 11:09:24 »
Milloinkohan oon viimeksi lukenut jotain mikä saa herkistymään näin :'( Ihan hirveetä tollanen, että joutuu vain katsomaan, miten toinen tekee kuolemaa eikä voi itse auttaa mitenkään. (Mä kirjoitin kerran yhteen ficini samantyylisen kohtauksen ja pillitin silloinkin ihan huolella 😭😭) Se on kyl sellainen tilanne mihin ei haluais kenenkään päätyvän. Surullisesta tilanteestaan huolimatta tää oli niin kaunis, koska voi ääää Arenin uhraus 💔💔 Hänellä oli selvästi hyvä, epäitsekäs sydän. Ja vaikka hän sanoikin sen olevan "lahja Kasparille", ajattelisin, että ehkä hän olisi tehnyt niin joka tapauksessa, lahjana tai ei (kun kerta tiesi, ettei itse voisi selvitä). Onhan se nimittäin parempi, että edes toinen selviää kuin että he molemmat kuolevat.

Vaikka tää tarina ei kertonutkaan kohtauksen taustoja, mikä kirous ja miksi sellainen olo langetettu jne., mun mielestä tää ei sellaista edes kaivannut. Nyt keskityttiin vain sen seurauksiin, Arenin jaloon tekoon ja niihin tunteisiin, joita hahmot tunsivat. Musta niin oli hyvä, ne ansaitsivatkin olla painopisteenä. Sen takia en jäänyt kaipaamaan jatkoakaan sen erityisemmin, en muuten kuin siltä kannalta, että aina on utelias kuulemaan lisää. Mutta kokonaisuutena tää toimii hyvin tällaisenaankin, sitä mä tässä yritän sanoa 😅 Kiitos hienosta (ja sydäntä särkevästä) tekstistä!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
Vs: Menetys | S | Draama
« Vastaus #2 : 14.05.2022 16:02:40 »
Larjus: Arenilla saattaa olla jalojakin periaatteita (en tunne häntä hahmona itsekään vielä niin hyvin, että osaisin sanoa :D), mutta tässä hän on enemmän pragmaatikko ja romantikko. Ja joo, koska kyseessä oli Mikal, hän olisi ehkä tehnyt sen joka tapauksessa, vaikka Kaspar ei olisikaan ollut paikalla kuulemassa hänen perusteluitaan.
Kiitos, kun kommentoit! :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Vs: Menetys | S | Draama
« Vastaus #3 : 11.06.2022 10:02:46 »
Meinasin ryhtyä lukemaan tätä eilen heti Taikurin tehtävästä perään, mutta koska tunnelma oli heti alussa niin toisenlainen, totesin, että on hyvä vähän haistella kahvipapuja välissä ja tyhjentää tunnepaletti. Tämän riipaiseva tunnelma nousee todellakin oikeuksiinsa yöunien jälkeen!

Voi Kaspar, voi Aren, voi Mikal! Kohtaus oli todella surullinen ja koskettava. Ihan hirvittävää Kasparille, että hänellä periaatteessa olisi mahdollisuus pelastaa Mikal, jos vain voimat eivät olisi loppu. Tuollaisessa tilanteessa tulisi varmasti syytettyä itseä ja kyseenalaistettua kaikki aiemmin tehdyt valinnat. Toivottavasti Kaspar luottaa Arenin haltian vaistoon, eikä kanna ainakaan liian raskasta syyllisyyttä hänen uhrauksestaan. Näiden kahden lukemani katkelman pohjalta kolmikon suhde piirtyy todella aidon tuntuisena ja potentiaalisesta monimutkaisuudestaan mutkattomasti.

Toit kyllä jälleen kerran lukijan tehokkaasti keskelle kohtausta, ja kuten Larjuskin sanoi, ei tuntunut mitenkään häiritsevältä, ettei tapahtumien taustoja tarkkaan tiennyt. Oikeastaan aika jännääkin mielessään täyttää näiden katkelmien väliin jääviä aukkoja, vaikka samalla sitä janoaisi päästä lukemaan koko tarinan!

Kiitos jälleen raastavan upeasta lukukokemuksesta!

her shaking shaking
glittering bones

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
Vs: Menetys | S | Draama
« Vastaus #4 : 26.06.2022 17:48:11 »
sugared: Tässä maailmassa haltiat tosiaan tietävät kuolemansa hetkellä kuuluko vaiko eikö heidän kuulu kuolla juuri silloin. (haltian voi tappaa myös muulloin kuin "kohtalon" määräämällä kuoleman hetkellä esim. taistelussa. he siis tietävät vain tämän ns. kohtalon määräämän kuolinhetken.) Kyse on siis vahvemmasta asiasta kuin vaistosta, minkä Kasparkin tietää, kun on sen verran Arenin kanssa tekemisissä ollut. Kolmikon suhteesta pitäisi kyllä kirjoittaa vaikka joku (pehmo)PWP joku kerta ;D
Kiitos, kun kommentoit! :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)