Kirjoittaja Aihe: SK∞: Viittä vaille kaappijuoppo (S, Cherry/Joe, ficlet)  (Luettu 1066 kertaa)

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Viittä vaille kaappijuoppo
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: SK∞ (SK8 the Infinity)
Pairing: Nanjou Kojirou (Joe)/Sakurayashiki Kaoru (Cherry blossom)
Genre: Arkidraama, mpreg, (omegaverse)
Rating: S
Disclaimer: En omista SK∞:a tai sen hahmoja, eikä minulle ole maksettu tämän kirjoittamisesta.
Summary: Kaorun tekee mieli viiniä.

A/N: Tän ficin kirjoittaminen oli jotenkin hirveän vaikeaa käytännössä, koska vaikka idea oli mulla kirkkaana mielessäni, tekstin tuottaminen tuntui ihan mahdottomalta tehtävältä. Aluksi kirjoitin yhtä versiota noin sivun, mutta sitten se tuntui ihan tyhmältä ja aloitin toisen version, joka tyrehtyi heti alkuunsa. Sitten aloin rustailla tätä kolmatta versiota, ja vaikken mä totta puhuen tiedä, vastaako tämäkään mun mielessä olleita ajatuksia niin hyvin kuin haluaisin, mennään nyt tällä versiolla. Eipähän jää tämä idea kummittelemaan mieleeni (semmosia kun riittää jo entuudestaankin).

Osa Matchablossom-omegaverse-kokoelmaani Kirsikka kukkii kolmesti.



Viittä vaille kaappijuoppo


Kojirou valmisti vihellellen päivällistä, kun studioltaan juuri kotiin saapunut Kaoru rymisteli keittiöön niin, että hyvä kun obi ei kieputtunut auki siinä samalla. Hän suhahti Kojiroun selän takaa ohi ja pysähtyi sitten äkisti työtason eteen. Kuului kolahdus, kun hän laski jotain pöydälle.

”Tervetuloa kotiin”, Kojirou toivotti kääntäessään kalafileen pannulla ympäri. ”Ruoka on aivan kohta valmista.”

Kaorun pää nytkähti siihen malliin, että tämä oli selvästi kuullut ja rekisteröinyt sanat. Paikaltaan tämä ei kuitenkaan hievahtanut mihinkään, ja Kojirou siirsikin katseensa pois paistinpannusta kohdistaen sen tämän selkään.

”Mitä nyt?” hän kysyi. Päätään hieman kääntämällä hän erotti Kaorun edessä korkean mutta kapean ruskean paperikassin.

Kaoru ei ensin sanonut mitään, perääntyi vain työtason ääreltä kuin hänen sille laskemansa paperikassi olisi hänestä jotain äärettömän vastenmielistä. Kojirou katseli häntä kummissaan.

”Kaoru?”

”Töitä tehdessä minun alkoi kesken kaiken tehdä hirveästi mieli lasillinen viiniä”, hän aloitti selkä yhä Kojiroulle käännettynä. ”Joten kävin ostamassa tuon” – hän osoitti sormellaan paperikassia – ”mutta en minä voi juoda sitä. En mitenkään.”

”Ai. Miksi et muka voisi?” Kojirou kysyi. Kaorulla oli välillä tapana rentoutua iltaisin viinilasillisen ääressä, eikä hän ymmärtänyt, mikä estäisi moisen teon tänään. Eihän tällä ollut koskaan ollut ongelmia alkoholin käytön kanssa.

”Miten typerä oikein olet?” Kaoru ärähti. ”Vaiko vain hajamielinen? Oletko kenties unohtanut, että olen raskaana?”

Eihän Kojirou sitä tietenkään ollut unohtanut, mutta ei hän silti nähnyt mitään estettä sille, että Kaoru joisi hiljalleen illan aikana yhden viinilasillisen. Kaoru itse oli kuitenkin eri mieltä. Hän jännitti suuresti lapsen saamista ja halusi rajata riskitekijät minimiin. Töiden kanssa hän teki jo pientä myönnytystä siinä, ettei ollut jäänyt heti täyspäiväisesti kotiin, joten kaikessa muussa hän halusi olla esimerkillinen, jopa täydellinen, ja hänen ajatuksissaan yksikin lasillinen viiniä rikkoisi sen täydellisyyden. Hän ei myöskään ollut valmis elämään sen pelon kanssa, että voisi aiheuttaa vielä syntymättömälle lapselleen vakavia ongelmia oman viinin lipittämisensä takia. Hermoilua riitti tarpeeksi ilmankin.

”En ole”, Kojirou sanoi, ”mutta jos mielesi kerta tekee viiniä, niin voithan sinä yhden lasillisen ottaa. En usko, että sillä olisi sikiöön mitään vaikutusta.”

”Ja entä jos olet väärässä?” Kaoru kysyi. ”En voi ottaa sitä riskiä – en mitenkään. Mutta samaan aikaan en voi olla ajattelematta, miten paljon mieleni tekeekään viiniä.”

Kaoru asteli Kojiroun viereen ja painoi päänsä tämän olkaa vasten.

”Tämä on ihan kauheaa”, hän puuskahti sitten. ”Mikä helvetti minua vaivaa, kun ajattelen viinin juomista näin paljon? Enkä pysty lopettamaan vaikka haluan! Ihan kuin olisin joku hiton kaappijuoppo…”

”Noh, noh”, Kojirou tyynnytteli ja kääntyi ottaakseen Kaorun syleilyynsä. ”Mielitekoja tulee ja menee, ja joskus ne ovat sinnikkäitä, mutta ei se niistä vaarallisia tee. Ja eikös sitä sanotakin, että raskausaikana voi alkaa tehdä mieli syödä ja juoda vaikka mitä?”

”Sanotaan, mutta enpä ole kuullut sen koskaan tarkoittavan viiniä vaan ennemmin jotain misokeittoon kastettuja suklaakeksejä.”

Kojirou hymähti ja painoi suukon Kaorun otsalle.

”Saat sinä niitäkin syödä, jos mieli tekee”, hän lupasi. ”Mutta päivälliseksi on luvassa kalaa. Voisinkin seuraavaksi kattaa pöydän niin pääsisimme syömään. Ehkä ruokailu helpottaa viininhimoasikin.”

”Tuskinpa”, tämä vastasi olkiaan kohauttaen. ”Mutta pitäähän sitä joka tapauksessa syödä.”

”Sinun varsinkin”, Kojirou sanoi. ”Ja tiedätkö mitä?” Hän odotti, että Kaoru keskitti katseensa häneen. ”Vaikka miten paljon haluaisitkin viiniä, se, että noin määrätietoisesti aiot olla juomatta raskautesi takia, kertoo, ettei sinulla ole mitään ongelmaa. Oikea kaappijuoppo sortuisi taatusti.”

”Niinpä kai.” Kaoru pysyi hiljaa muutaman sekunnin ennen kuin jatkoi. ”Ja enpä minä muutenkaan kummoinen kaappijuoppo olisi, kun sinulle näin avoimesti asiasta puhun enkä edes piilottele ostamaani pulloa!”

”Sekin vielä.” Kojirou hymähti uudelleen.

”Minä katan pöydän”, Kaoru lupasi, mihin hän vastasi hyväksyvästi nyökäten.

Kojirou jatkoi päivällisen viimeistelyä samalla kun Kaoru ahersi pöydän kattamisen parissa. Hän kuunteli tämän työskentelyn ääniä ja ajatteli hymyillen itsekseen, että aiemmista puheistaan huolimatta tämä oli tainnut saada itselleen jo uutta ajateltavaa. Ainakaan hän ei ollut koskaan ennen kuullut kenenkään hyräilevän viininhimoaan.
« Viimeksi muokattu: 06.08.2023 14:30:30 kirjoittanut Larjus »
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 471
  • ava Claire + bannu Ingrid
Voihan Kaorua, vaikka minkäpä sitä omille mieliteoilleen mahtaa. Toisaalta ymmärrettävää, että haluaa sitä, mitä ei voi saada. Kun itsellä oli viisurit poistettu ja kovan ruuan pureskeleminen kielletty, niin ai että, kun teki mieli ostaa kaikkea just sellasta ruokaa, mitä ei voinu syödä. :D Ihailtavan rennosti suhtautuu myös Kojiro toisen mökötykseen ja auttaa näkemään asiassa myös hyvän puolen. <3 Ehkä Kaorukin voi napata seuraavaksi hyllyltä alkoholittoman version, vaikka en tiedä, mahtaisiko se niin viinihampaan kolotukseen auttaa. :D Kiitos tästä kivasta iltapalasta! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Lainaus
Summary: Kaorun tekee mieli viiniä.
Voi toista. :D <3 Otsikkokin on niin hyvä.

Feelaan kyllä niin tuota, että ensin alkaa kirjoittaa yhtä versiota, sitten toista, eikä oikein kolmannestakaan tiedä, onko se sellainen kuin mitä ajatteli. Samoja ongelmia on havaittavissa täälläkin suunnalla. :D Kai se jotenkin sitten loksahtaa paikalleen, eikä tässäkään tekstissä ole moittimisen sijaa.

Kaorun kokema ristiriitaisuus ja taistelu itsensä kanssa on kyllä niin herttaista ja inhimillistä. xD Tekisi mieli viiniä, mutta samalla ei kuitenkaan, koska babbu, mutta yhtä lailla sitä oli roudattu ruskea paperipussi häpeillen kotiin. Propsit Kojirolle hänen tyynestä suhtautumisestaan ja siitä, miten läsnä se on tilanteessa ja valmiina tukemaan Kaorua. <33 Myöhätuntoinen Kojiro on parasta paskea. :D Pointti kyllä tuossa, että jos oikeasti olisi jotain viiniongelmaa, pulloa tuskin olisi halunnut tuoda paikalle noin avoimesti ja vieläpä itse aloittaa aiheesta jauhamista. Ehkä tuo käyty keskustelu antoi Kaorulle toivotun synninpäästön. :3

Kiitosta tästä!

- Mai
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Grenade: Mieliteot osaa tosiaan olla aika kauheita. Yleensä alkaa tehdä mieli just sitä, mitä ei voi jostain syystä saada. Mä esim. alan ulkomailla melkee aina haluta mustikkakukkoa ja kaikkee muuta tosi suomalaista ruokaa, vaikka täällä koto-Suomessa ollessa ei niitä tee käytännössä koskaan mieli :D Ja voi ku muistan miten Kyproksella ollessa alkoi tehdä mieli ranskalaisia pastilleja...

Kojirou onneksi osaa olla rento ja suhtautua asioihin eri tavalla kuin Kaoru, mutta kuitenkin ollen ymmärtävä ja välittävä. Sellaista Kaoru kaipaakin rinnalleen, kun oma olo on kelju. Jos Kojirou vaan voivoittelis siinä vieressä niin mitäpä se Kaorun oloa parantaisi :D Alkoholiton viini vois olla mahdollinen vaihtoehto, vaikka veikkaan että Kaoru on sen verran viinielitisti, ettei sille moiset kelpaa XD


Maissinaksu: Reppana Kaoru on niin hyvä aihe ficeihin! Ja siis voi kyllä, niin samaistuttavaa sen sisäinen kamppailu. On jo melkein retkahtanut kun kävi ostamassa sen viinipullon, mutta sitten viime hetkillä perääntyy ja katuu. Onneksi kyse oli vain vahvasta mielihalusta, jota vastaan Kaoru pystyy kuitenkin kamppailemaan. Mutta mä kyllä vielä jonain päivänä kirjoitan Kaorusta, jolla on ongelmia alkoholin käytön kanssa (niin kuin oon uhannut tekeväni :D).

Lainaus
Myöhätuntoinen Kojiro on parasta paskea. :D
No siis niin onkin 😭♥ Se tietää just mitä Kaoru tarttee ja osaa toimia sen mukaan. Välittää mutta ei mene mukaan voivottelemaan. Siksi varmaan Kaorultakin onnistuu tälle avautuminen niin hyvin. Ajattelinkin, että tossa lopussa sen olo on helpottunut jo sillä, että on saanut puhuttua asiasta (sai sen synninpäästönsä :D). Mieli kevenee ja viininhimokin vähenee, kun se on sanottu ääneen eikä vain yritetty työntää sivuun. Niinhän se usein meneekin.


Iso kiitos molemmille kommenteista! Ihanaa että tykkäsitte 🥰🥰
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Tällä tekstillä on niin ovela (melkein runollinen, sellainen kivan poljennollinen!) ja mielenkiinnon herättävä nimi, että päätin valita tämän luettavakseni uusimpiesi joukosta.

Tämä osoittautui jotenkin tosi samaistuttavaksi, sillä vaikken itse ole tällaisessa tilanteessa ollutkaan, erinäiset yhtäkkiset mieliteot ovat kyllä hyvinkin tuttuja, ja joskus ne suuntautuvat viheliäisesti juuri sinne, mikä ei syystä tai toisesta olisi esimerkiksi terveydelle hyväksi! ::) Grenu sanoikin kommentissaan osuvasti, että ihminen haluaa sitä, mitä ei voi saada. Usein myös tuntuu, että mitä enemmän jotain asiaa stressaa, sitä enemmän se on mielen päällä ja aiheuttaa ongelmia. Kaorulla on selvästi aikamoinen stressi päällä vatsassa versovasta uudesta elämästä, ja ymmärtäähän sen - kun on raskaana, ruoka- ja juomavalinnat vaikuttavat ihan suoraan myös siihen ihmisenalkuun, joka on vieläpä herkässä kehitysvaiheessa. Kaorun tuskailusta lukiessa oli hauskaa ajautua pohtimaan, mitenköhän sitä itse suhtautuisi kaikkiin elämäntapavalintoihin, jos olisi samassa tilanteessa. :D Olisiko sitä ihan neuroottinen vai Kojiroun tavoin vähän rennompi. Kojiroun letkeä suhtautuminen tuo levollista vastapainoa Kaorun huolelle. Voi toki olla, että Kojiroullakin olisi pipo vähän tiukemmalla, jos hän itse olisi se, joka on raskaana ja siten konkreettisesti vastuussa vauvan hyvinvoinnista. :D Onneksi hänellä kuitenkin riittää niin ymmärrystä kuin tukeakin kumppanilleen!

Se lopputulema, ettei Kaoru huolestaan huolimatta kuitenkaan ole kaappijuoppo, on looginen ja selvästi rauhoittaa myös Kaorun mieltä. Tulee jotenkin tosi lämmin fiilis, kun miettii, miten läheiset välit hahmoilla vaikuttaa olevan - asioista puhutaan, ja ne käsitellään yhdessä, pientä pilkettä silmäkulmassa.

Ihanaa oli lukea tällainen samaistuttava arkidraama ruoanlaittoineen ja pöydän kattamisineen ja kanssakäymisineen, kiitos paljon! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Tervehdys takaisin, Waulish! Mukava kuulla, että tykkäsit tämän nimestä, sillä se oli kirjoitusprosessissa oikeastaan ainoa osa, joka ei tuottanut mulle päänvaivaa :D Se tuli vain kerran mieleeni ja päätin ottaa käyttöön, koska pitäähän otsikkoideat hyödyntää silloin kun inspaa.

Hauska juttu myös, että tämä oli samaistuttava, vaikka Kaorun tilanteessa et ole ollutkaan. Yhtäkkiset, vahvat mieliteot ovat kyllä varmasti monille tuttuja, ja tässä on vielä lisänä se, että Kaoru kokee mielihalunsa tyydyttämisen mahdottomaksi. Stressillä on tosiaan tapnaa vielä vahvistaa tuntemuksia ja saada ne tuntumaan suuremmilta ja vaikeammilta kuin ne ehkä olisivatkaan.

Lainaus
Kojiroun letkeä suhtautuminen tuo levollista vastapainoa Kaorun huolelle. Voi toki olla, että Kojiroullakin olisi pipo vähän tiukemmalla, jos hän itse olisi se, joka on raskaana ja siten konkreettisesti vastuussa vauvan hyvinvoinnista. :D Onneksi hänellä kuitenkin riittää niin ymmärrystä kuin tukeakin kumppanilleen!
Kojiroun rooli on tietenkin olla tasapainottamassa Kaorun stressailuja, hän kun on heistä kahdesta se rennompi tyyppi. Kyllä varmaan hänkin olisi ainakin jollain asteella stressaantuneempi jos olisi itse se, joka vauvan joutuu sisällään kasvattamaan, mutta varmasti joisi sen viinilasillisensa kummempia miettimättä, jos mieli tekisi. Tuumaisi vain, ettei stressikään tee hyvää vauvalle, ja laittaisi lasin ääntä kohti :D (Veikkaan, että Kaorulle sopisi paremmin kuin hyvin, jos Kojirou olisi se raskaana oleva osapuoli...)

Ihana kuulla, että tästä tuli sulle lämmin fiilis :3 Näiden kahden suhde perustuu pitkälti siihen, että ovat lapsesta asti tunteneet toisensa ja siksi ollaankin niin läheisiä ja lämpöisiä (pienellä särmällä ja pilkkeellä silmäkulmassa :3c), mistä tulee mullekin lämmin olo, niin ihanaa kun voi levittää sitä ficimuodossa muillekin. Isot kiitokset kommentistasi ♥
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中