Draco Malfoy, elämä tylypahkan jälkeen. K-11

[Harry Potter]

Alaotsikko: Varoitus: Draco narkomaanina. Osallistuu FF100 haasteeseen sanalla elämä.

Title: Draco Malfoy, Elämä Tylypahkan jälkeen
Author: Eleanor
Beta: Stargazer *sydännn*
Genre: Angst, Drama, Darkfic, Hurt/Comfort.
Pairing: Ei varsinaista. Viittauksia Harry/Dracoon.
Rating: K11
Disclaimer: Joanne Kathleen Rowling
Warnings: Huumeet.

A/N: Tässä on kaksi lukua, FF100 aihe elämä. Minä se vaan rakastan kirjoittaa huumeista, en tiedä mistä johtuu

* * *


Prologi:

Tylypahkan jälkeen vuonna 1980 syntyneiden vuosiluokka jatkoi
elämäänsä, niin kuin kaikki muutkin vuosiluokat, jotka ovat valmistuneet
koulusta. Kyseinen vuosiluokka eroaa muista vain sillä tavalla, että se on ehkä ikimuistoisin. Haluamme tietää, missä he nyt ovat tai missä yksi heistä on nyt?

Draco Malfoy, Elämä Tylypahkan jälkeen.

Draco Malfoy tärisi vuoteessaan. Hän asui huoneistossa, joka
oli likainen. Draco ei todellakaan näyttänyt varakkaalta. Eihän hän ollutkaan
varakas, ainakaan enää. Draco veti ylleen mustan riutuneen hupparin, jossa oli
reikiä vaikka muille jakaa. Hänellä oli valmiiksi jo yllään likaiset housut,
joita hän ei ollut pessyt viiteen päivään. Draco oli jälleen sammunut
sänkyynsä, tämä oli vieläkin tokkurassa. Draco oli laihtunut, hän oli vain
varjo entisestä itsestään. Ennen jäisen harmaan silmät olivat viestittäneet
arvokkuutta, nykyään ne huusivat apua. Dracon
ajatukset harhailivat elämän hyviin aikoihin, silloin kun oli vielä tallella
arvokkuus ja itseluottamus.

 
Minä olen nuori, komea, viisas. Minua on sanottu kauniiksi pojaksi, sehän minä
totta tosiaan olenkin. Olen kaiken keskipiste. Minulla on elämä edessä. Minä olen Draco Malfoy,
Draco oli ajatellut silloin, kun astui viimeisen kerran Tylypahkan ovesta ulos ja sulki vanhan elämän taakseen aloittaakseen uuden.
Dracolla oli jo valmiina virka taikaministeriössä, silloin elämä oli ruusuilla
tanssimista. Kaikki oli muuttunut, ennen kuin nuori Malfoy oli ehtinyt sanoa ”kuraverinen”.  Karman laki puuttui peliin ja heitti itserakkaan pojan elämän
pohjalle. Draco ei ollut ikinä osannut rakastaa, sen hän tulisi oppimaan.

Olin silloin klubilla, ryyppäämässä ja tanssimassa, kuten aina. Siinä päivässä oli jotain
erilaista, oliko se sitten lopun alkua? En tiedä. Klubille oli eksynyt oudon
näköinen mies. Kysyin kavereiltani, kuka tämä mies oli? Ystäväni vastasivat
hänen olevan nappikauppias. En tajunnut ensin, mikä on nappikauppias. Kaverini
selvensivät, että kyseiseltä mieheltä pystyi ostamaan erilaisia huumeita. Mies
oli ’pahan pojan’ näköinen. Hän oli aivan kuin paholainen ihmisen muodossa, hän
oli todella komea. Iskin silmäni häneen, se oli kohtalokasta. Itsevarmuuteni ja
nousevan humalan turvin menin miehen viereen, ja kysyin mitä hän juo. Mies
kuiskasi korvaani ”sinua.” Tunsin kuinka puna kohosi poskilleni. Tilasimme drinkit ja jatkoimme pikku flirttiä koko ajan.
Mies vaikutti tutulta, hänellä oli aurinkolasit päässään. Se häiritsi minua,
olisin varmasti tunnistanut hänet, jos tämä olisi riisunut lasinsa. Hän kertoi
nimekseen James. Se nimi sopi hänelle.

Draco jatkoi
”Jamesin” kanssa matkaa
hotellille, jossa mies asui. Kaksikko saapui ”Jamesin” sviittiin, he silmäilivät toisiaan kiinnostuneena.
Dracoa kuumotti. ”James” sai Dracon tuntemaan jotain erilaista. Sekin tunne oli
varmaankin himoa sekoitettuna latautuneeseen jännitykseen? Niin Draco jälkeenpäin
ajatteli.

”James” riisui aurinkolasinsa ja heitti ne vuoteelle Dracon
viereen. Draco kääntyi katsomaan ”Jamesia” silmiin, tämä tunnisti heti ne silmät.


 En voinut tajuta asiaa, joka oli levinnyt päin naamaani.
Mies oli Harry Potter! Olisihan se pitänyt tajuta. James, eikös se olekin Potterin isän nimi? Mieleeni
muistui kaikki, mitä olin kuullut ystäviltäni baarissa:"Kysyin kavereiltani kuka tämä mies oli? Kaverini vastasivat hänen olevan nappikauppias. En tajunnut ensin mikä on nappikauppias. Kaverini selvensivät, että kyseiseltä mieheltä pystyi
ostamaan erilaisia huumeita" Harry Potter myymässä käytännössä kuolemaa eri
ihmisille, en todellakaan tiennyt enää mitä ajatella

Draco havahtui vuoteessaan. Hän oli juuttunut muistelemaan
vanhoja asioita, ne painoivat nuorukaisen mieltä.  Kun hän tarkemmin alkoi ajatella, Draco
tajusi, että oli ostanut ensimmäiset huumeensa Harry Potterilta, tämä oli
Harryn vika. Draco ei ollut ikinä oikein ymmärtänyt miksi hän oli
ensimmäistäkään kertaa ottanut yhtään mitään alkoholia vahvempaa. Draco oli
aina halunnut kokea jotain, mikä ei ollut tästä maailmasta, jotain
taivaallista. Ehkäpä Amfetamiini toi sen nuorelle miehelle, joka oli elänyt
koko elämänsä isänsä varjossa.

Draco nousi hitaasti ylös vuoteestaan. Joka paikkaan sattui,
tämä kipu oli todellakin toisesta maailmasta. Suoraan helvetistä. Draco ei
kestänyt olla minuuttiakaan asunnossaan, se oli aivan kuin pieni vankila. Draco
jatkoi hidasta matkaansa ulko-ovelle, hän kaipasi ulos. Kun mies oli viimein
ulkona, hän veti ulko-ilmaa keuhkoihinsa ja hengitti Lontoon slummin likaista
ilmaa. Se oli tuttua ja turvallista, silloin kun hengitti, oli vielä elossa,
ainakin fyysisesti. Draco käveli Lontoon katuja edestakaisin, hänen mielessään
pyöri tuttu kysymys: mistä saisin rahaa? Koko maailma oli hajoamassa
sirpaleiksi suoraan miehen nenän edessä.
Draco päätti suoda itselleen pienen hetken lepoa, hän päätti istuutua
puiston penkille. Siellä oli sentään edes jotain kauniita asioita. Draco oli
alkanut arvostamaan pieniäkin asioita elämässä. Tällä hetkellä se pieni asia
mitä mies arvosti enemmän kuin mitään, oli oma asunto(vaikka sekin oli kuin pieni vankila). Sentään hänellä oli joku
lämmin paikka missä yöpyä.

Mies katseli koleilla silmillään ohikulkevia ihmisiä,
kaikkialla oli niin kiire. Kukaan ei huomannut muita kuin itsensä, vaikka joku
humalainen oli sammunut ulos ja todennäköisesti kuolisi kylmyyteen tai nälkään.
Kukaan ei välittänyt, kunhan vain itse pärjää. Muilla ei ole niin väliä. Draco havahtui ajatuksistaan, hän tunnisti tutun hahmon, se läheni Dracoa. Nuori mies istahti Dracon viereen. Draco
huomasi, kuinka paljon mies oli muuttunut viime näkemältä. Tämäkin näytti todella
nuhjuiselta, suoraan sanottuna narkomaanilta.

-Draco-o, haittaako sinua, jos istun hetken kanssasi? Mies
sanoi väristen. Draco näki miehessä itsensä. Dracon silmiin kohosivat
kyyneleet, mutta hän ei antanut niiden valua.

- Olinkin vähän yksinäinen istu vain, Harry.
 Harryn silmät kirkastuivat, kun tämä kuuli Dracon ystävällisen äänen. Draco onnistui jopa
väläyttämään Harrylle jonkinlaisen pienen hymyn.

- Minä vain tässä mietin, että olisikohan sinulla jotain
piristävää? Harry kysyi, aivan kuin Dracon vastaus olisi merkinnyt tälle
elämää.

- Harry, ei minulla ole. En jaksa tätä enää, tiesitkö?  Sinä
myit minulle ensimmäiset huumeeni, Draco sanoi melkein kuiskaten. Harry katsoi Dracoa syyllisen näköisenä, mutta koetti silti vastata Dracolle jotenkin älykkäästi. Aivan kuin kouluaikoina,
silloin kun Draco ja Harry olivat tapelleet. He molemmat koettivat miettiä mitä
viisaimpia tai ovelampia haukkumanimiä tai muuta loukkaavaa.

- Taidatkin olla minulle kiitoksen velkaa, kun tutustutin
sinut taivaalliseen maailmaan.

- Niin kai, toisaalta sinä avasit minulle portin suoraan
kuilun pohjalle. Onhan tämä elämä tietysti ollut opettavaista.
 Harryn poskelle vierähti kyynel, tämä ei ikinä halunnut kuitenkaan pilata Dracon elämää, vaikka
joskus oli tätä vihannutkin, liikaa. Draco huomasi Harryn kyyneleen. Hänkin
alkoi itkeä, jotain niin surullista itkua mikä oli täynnä tuskaa. Jokainen
kyynel, jonka Harry ja Draco vuodattivat, lähensi heitä. Sillä hetkellä sisäiset
haavat, neulan jäljet molempien käsivarsilla parantuivat.

Sometimes I feel

Like I dont have a partner

Sometimes I feel

Like my only friend

Is the city I live in

The city of angel

Lonely as I am

Together we cry

Kaksi kärsinyttä sielua erkanivat. He jatkoivat ääneti omaa
matkaansa. Tämä matka oli Draco Malfoylle ratkaiseva, sen päivän jälkeen Draco ei
koskenutkaan huumeisiin. Sen päivän jälkeen Draco oli taas Draco Malfoy eikä
narkomaani.

Its hard to believe

That theres nobody out there

Its hard to believe

Silloin minulla ei ollut ketään, sitten Harry istui
viereeni. Sillä hetkellä minusta tuntui, että minulla oli jonkun rakkaus. Haluaisin
joskus vielä nähdä Harryn, kysyä vain kuulumisia. Elämä potkii joskus meitä
kaikkia, silloin meillä pitäisi olla rakkautta. Toivon, että Harry joskus vielä
muistelisi minua. Suurin pelkoni tällä hetkellä on, että Harry on kuollut,
huumeisiin. Harry ei ikinä ansaitsisi sellaista, mikään ei ikinä murtanut
Harrya, ei edes Voldemort. Pystyisikö joku aine siihen? Toivon, että ei. Tässä
vaiheessa voisin lähettää terveiset kaikille teille uusille nuorille jotka
opiskelette Tylypahkassa: Älkää ikinä antako elämäänne pois. Vaikka ette ehkä nyt tajua sitä, niin tulette tajuamaan myöhemmin.

[Lilytar]

Jeeee!! Ensimmäinen kommentoimassa, ja vielä eleanorin luovaa tekstiä, ehdottomasti

Tämä herätti minussa kyllä ihan sellaisen 'oooh'-tunteen. Kuinka osaatkaan kirjoittaa
näin mestarillisesti. Vaikea aihe tuo olisi itelle ainakin.. Rehellisesti tunnustan, etten
osaisi ollenkaan kirjoittaa sinnepäinkään mitä sinä olet saanut aikaan.

Tämä oli realistinen, mutta silti jotenkin surrealistinen. Surullinen, haikea ja
järkyttävä (^^hyvällä tavalla!)... Mutta niin pitikin. Aivan sydäntä sykähdyttävä
ja herätti ainakin minulla ajatuksia. En ole aiemmin lukenut tämän tyylisiä ficcejä,
joten tästä kommentistakin tuli tällanen (outo n__n) mutta toivottavasti se ei haittaa!

Virheitä en etsinyt, ja tuskin niitä olikaan!

Kiitos, eleanor taas yhdestä erinomaisesta lukukokemuksesta!

[Harry Potter]

Kiitos!(tekisi mieli laittaa sata sydäntä tähän )

Tämä herätti minussa kyllä ihan sellaisen 'oooh'-tunteen. Kuinka osaatkaan kirjoittaa
näin mestarillisesti.

Ihana, että sain herätettyä sinussa sellaisen tunteen. Tuosta mestarillisesta en tiedä, mutta kiitos siitä todella paljon
Huumeet ja niiden käyttäjät ovat aina surullinen ja järkyttävä asia.
Minua ensin pelotti kun ryhdyin kirjoittamaan tätä, että mitenköhän saisin tehtyä tästä mahdollisimman realistisen tai uskottavan. Minullahan ei ole minkäänlaista kokemusta huumeista, niin se oli hieman vaikeaa
Sitten eläydyin tähän ja ajattelin, että entäs jos minä olisin Draco, mitä minä ajattelisin jos olisin samanlaisessa tilanteessa? Sitten aloin vuodattamaan ajatuksiani
Kommenttisi ei ole ollenkaan outo, ja ei minua tietenkään haittaa. Sinun kommenttisi ovat todella mukavia! Minähän aivan rakastan niitä
Tärkeintä, että pidit tästä. Mahtavaa kuulla se!
Kiitoksia ihanasta kommentista(ihana ällöttävä sana)*sydän*

Eleanor

[LND]

Hyvä alku, nyt odottelen jatkoa.
En sitten muuta sanokkaan...

[Harry Potter]

Kiitos LND! Voisin kirjoittaa jonkun epilogin tähän, suunnittelin tämän nimittäin one-shotiksi Unohdin laittaa sen tuonne genreihin näkyviin, mutta voin kirjoittaa sen epilogin

Eleanor

[February]

No mitään tämmöstä en oo kyllä koskaan lukenu. Suorastaan nerokasta!
Yhen virheen löysin

"..hän veti ulkoo ilmaa keuhkoihinsa.."

Ulko-ilmaa, kenties?

Tykkäsin hulluna, lisää tän tyylisiä.

[Harry Potter]

Kiitos sinullekkin February! Ulko-ilmaa se oli Hyvä, että huomasit. Tähän tulee vielä se epilogi=) Sitä vaan lukemaan sitten! Kiitoksia vielä piristävästä kommentistasi

Eleanor

[Ringo]

HAAEHH! LÖYSIN TÄMMÖISEN! ihana. miten keksitkin aina jotenkin.. niin.. niin.. hienoja juonenkäänteitä? ;o löysin yhden pienen virheen jostain, mutta en enää muista, mikä se oli, mutta ei mikään häiritsevä. :'')
hahhah, alan roikkua sun kirjotuksissa kohta niinkun jokin kauhea takiainen. :') buahaha, kiitos, tämä piristi minua. oikeasti, koska koko tämä päivä on ollut itselleni yhtä suossa tarpomista, ja kokoajan on tehnyt mieli repiä jonkun kurkku auki.. mutta tämä jotenkin sai tajuamaan, että joillakin ihmisillä voi oikeasti olla asiat paljon huonommin kuin minulla. :'D ja että ongelmista voi selvitä jos haluaa.
kiitos. <3

[Harry Potter]

Tuhannet kiitokset Ringo!

hahhah, alan roikkua sun kirjotuksissa kohta niinkun jokin kauhea takiainen. :')

Jihuuu! 
Takaisin asiaan, niin tämä on tämmöinen kunnon selviytymistarina. Dracosta oli niin helppo tehdä narkomaani=) Harrysta oli kyllä outoa kirjoittaa huumekauppias, en tiedä mistä sain edes niin oudon idean
Ihanaa, että tykkäsit noinkin paljon Piristit päivääni todella paljon=)*Sydän*

Eleanor

[LND]

Anteeks...katoin et tää ois jatkofici. Jäi jotenkin odottamaan lisää, kun oli niin hyvä ja salaperäinen 

[Harry Potter]

Ajattelin kyllä, että voisin unohtaa sen epilogin ja kirjoittaa uuden luvun Siitä miten Harryn elämässä sitten tapahtui

Eleanor

[Harry Potter]

A/N: Kiitän kaikkia vielä kommenteista Tässä on sitten toinen luku, joka kertoo Harrysta.

LUKU 2


Minä heräsin jälleen omaan itkuuni, kyyneleet silmissäni kirvelevät koko ajan enemmän. Minulla on kaikki hyvin, silti itken. Jokin puuttuu, en ole kokonainen. Minulla on ikävä vanhempiani. En tiedä ketään, joka olisi samanlainen kuin minä. Olen kuullut, että muistutan isääni. Olisi enemmän kuin mahtavaa puhua hänelle. Nyt olen kuitenkin sulkeutunut maailmaan, joka ei suvaitse muita kuin itseni. Omat ajatukseni ja omat kosketukseni. Joskus välillä kaipaan toista ihmistä, joka tietäisi paikan, josta minut saisi syttymään. Se olisi kosketus, joka valaisisi silmäni kirkkaampaan loistoon. Poskilleni kohoasi kiihkon ja jännityksen puna. Se on ehkä kaukainen unelma, mutta joskus toteutan sen jonkun kanssa.

Nyt toteutan sen tämän aineen kanssa, se antaa minulle ennen näkemätöntä voimaa. Jokaisen piikin jälkeen ylitän itseni jollain lailla. Amfetamiinilla täydennän tyhjän mieleni ajatuksilla, jotka rohkaisevat minua tanssimaan sateessa vaikka alasti, silloin sadepisarat tanssisivat ihollani ja tuntisin maailman rakastavan kosketuksen.

Tiedän, että maailma rakastaa minua. Tämä kaupunki rakastaa minua.

Nyt tunnen olevani yksin. Amfetamiini on jättänyt minut ja tärisen. Rikkoudun askel askeleelta henkisesti ja alan vajota kuiluun, josta en pääse ennen kuin saan uuden piikin.

Kävelen puistossa, jossa näen kauneutta, vaikka se on likainen kuin mikä. Kaipaan pelastusta, sen saisin sinulta, mutta sinä lähdit.

Jatkan matkaani, jolla ei ole päämäärää, kunnes näen sinut istumassa penkillä.

- Draco-o, haittaako sinua, jos istun hetken kanssasi? Kysyin ääni väristen. Minua hävettää. Dracon näkeminen tällaisessa kunnossa, mutta nyt en kestä ajatuksiani enää yksin. Pääni on räjähtämäisillään. Ajatuksillani ei ole aikomustakaan lopettaa, ennen kuin viisastun.

- Olinkin vähän yksinäinen istu vain, Harry.
Silloin silmiini syttyi uudenlainen loisto. Tiesin, että Dracokin on minunlaiseni

But can you save me?
Come on and save me.
If you could save me.

Nyt oli mahdollisuuteni kysyä Dracolta tärkeä kysymys, joka voisi pelastaa päivän. Nostaa minut kuilusta, antaa minulla kemikaalista rakkautta.
- Minä vain tässä mietin, että olisikohan sinulla jotain piristävää?
Tiesin, että kysymykseni oli meidän piireissämme täysin normaali, silti pieni ääni päässäni kertoi, että minun pitäisi hävetä.

- Harry, ei minulla ole. En jaksa tätä enää, tiesitkö? Sinä myit minulle ensimmäiset huumeeni.
 Nuo sanat sanottuasi, tuhosit viimeisetkin ylpeyden rippeeni. Minua hävettää, tuhosin sinun elämäsi omani mukana. Silti koetan pelastaa itseni omaltatunnoltani ja vastaan:
- Taidatkin olla minulle kiitoksen velkaa, kun tutustutin sinut taivaalliseen maailmaan.
Miksi sanoin noin? Kysyn itseltäni. Rakastanko sinua näin paljon, huumeeni?

- Niin kai, toisaalta sinä avasit minulle portin suoraan kuilun pohjalle. Onhan tämä elämä tietysti ollut opettavaista.
Sanasi kuulostavat niin viisailta, en ymmärrä, miten jaksat olla niin vahva? Miten kestät tätä maailmaa selvin päin, eihän kukaan kestä. Silloin huomaan heikkouteni, ja poskelleni vierähtää kyynel. Olen antanut elämäni pois, aineelle, joka lupasi rakastaa minua. Sitten se jätti minut. Ja nyt itken sinun kanssasi elämää, jonka me molemmat menetimme.

Tunsin jo hetken parantuvani. En kestänyt enää tilannetta, jossa vuodatin tuskaani pois, se sattui oikeasti. Voiko kukaan ymmärtää sitä, joka ei ole kokenut tätä? Onko kukaan ikinä kärsinyt näin paljon? Tietysti on. Minä vain rakastan sääliä itseäni, narkomaania-jolla-ei-ole-elämää.

But we all bleed the same way as you do
And we all have the same things to go through

Hold on...if you feel like letting go
Hold on...it gets better than you know

Sen päivän jälkeen otin pitkästä aikaa yhteyttä Roniin ja Hermioneen.
He auttoivat minut vieroitukseen.

This world is crying for so much more

We believe
In this love

So this world is too much for you to take
Just lay it down and follow me
I’ll be everything you need
In everyway

Vieroituksessa sain kuulla uusia selviytymistarinoita ja mikä  tärkeintä, jakaa omani muiden saman kärsineiden kanssa. Silloin tajusin, että joskus kun et jaksa enää maailmaa ja haluat päästää irti. Enkeli tulee ja pelastaa sinut.
Minun enkelini oli Draco Malfoy.

[Ringo]

AAAAHHHGHGHGHGHHGHGHGGHH EI OLE TOTTA IHANA ELEANOR SINÄ TEIT SEN TAAS! :'DDD <3 <3 <3 <3
rupesin melkein rääkymään, tämä oli jopa parempi kuin Dracon versio tapahtuneesta.
Rakastuin tähän.<3 kehityt muuten huimasti! Ficci ficiltä upeampaa tekstiä.
Kiitän.<3
Nyt sinä todellakin sait minusta ikioman takiaisen. :'D

[Harry Potter]

RINGOO! Piristit päiväni huippu lukemiin Olet ihana, kiitos kommentistasi jokaräjäytti maailmani*sydän*
Hienoa, että kehityn. Olen kyllä huomannut sen itsekkin
Kiitoksia vielä sinulle rakas takiaseni *tuhat halia*

Eleanor

[Taki]

Täytyy sanoa, että olet keksinyt hyvin omaperäisen ficci-idean. Myös kirjoitustyylisi on taiteellinen ja omaperäinen.

Ensimmäisessä luvussa oli tosi häiritsevä rivitys, sen voisi korjata. Toisessa luvussa tätä ongelmaa ei ole ja sitä olikin paljon mukavampi ja sujuvampi lukea, vaikka oikeastaan löysin enemmän ihania kohtia tuosta ensimmäisestä luvusta.

Ennen jäisen harmaan silmät olivat viestittäneet
arvokkuutta, nykyään ne huusivat apua.

Aivan ihana lause!
 

Minua on sanottu kauniiksi pojaksi, sehän minä totta tosiaan olenkin.

Tähän sopisi mielestäni paremmin 'sitähän minä totta tosiaan olenkin'. Tuo 'sehän' kuulostaa jotenkin hassulta, tulee sellainen mielikuva että olisi vain yksi 'kaunis poika' ja Draco olisi se

Siinä päivässä oli jotain
erilaista, oliko se sitten lopun alkua? En tiedä. Klubille oli eksynyt oudon
näköinen mies. Kysyin kavereiltani, kuka tämä mies oli?

Tämä kappale oli tosi onnistunut, herätti ainakin minun mielenkiintoni tuota miestä kohtaan. 'Kuka tämä mies oli'-lauseen jälkeen ei tässä kohtaa kuuluisi kysymysmerkkiä, mutta muuten täydellinen pätkä!

Itsevarmuuteni ja
nousevan humalan turvin menin miehen viereen, ja kysyin mitä hän juo. Mies
kuiskasi korvaani ”sinua.”

Tämä samoin, aivan mahtava repliikki. Tuosta miehestä välittyy tässä niin karismaattinen kuva että sitä on oikeastaan tosi hankala kuvitella Harryksi

James on hyvä salanimi Harrylle, mutta mielestäni sen kanssa ei tarvitsisi käyttää lainausmerkkejä, sillä ne paljastavat heti että nimi on salanimi.

Draco ei
kestänyt olla minuuttiakaan asunnossaan, se oli aivan kuin pieni vankila. Draco
jatkoi hidasta matkaansa ulko-ovelle, hän kaipasi ulos. Kun mies oli viimein
ulkona, hän veti ulko-ilmaa keuhkoihinsa ja hengitti Lontoon slummin likaista
ilmaa. Se oli tuttua ja turvallista, silloin kun hengitti, oli vielä elossa,
ainakin fyysisesti. Draco käveli Lontoon katuja edestakaisin, hänen mielessään
pyöri tuttu kysymys: mistä saisin rahaa? Koko maailma oli hajoamassa
sirpaleiksi suoraan miehen nenän edessä.

Tässä jälleen mahtava lainaus, kuvaat narkomaanin ajatuksia luullakseni todella hyvin. ('Luullakseni' siksi, koska enhän minä oikeasti voi tietää mitä heidän päässään yleensä liikkuu )

Kukaan ei huomannut muita kuin itsensä, vaikka joku
humalainen oli sammunut ulos ja todennäköisesti kuolisi kylmyyteen tai nälkään.
Kukaan ei välittänyt, kunhan vain itse pärjää. Muilla ei ole niin väliä.

Tämä oli aika hassu kohta, koska ensin Draco moralisoi muita jotka eivät mene auttamaan humalaista, mutta ei sitten itsekään mene :'D

Tykkäsin Harryn ja Dracon keskustelusta, se oli jollain karulla tavalla koskettava.

Toinen luku oli vielä ensimmäistä paljon parempi, en muista löytäneeni sieltä virheitä.

Pakko muuten puuttua vielä tuohon ulkoilmaan. Se ei siis ole ulkoo ilmaa eikä ulko-ilmaa, vaan ulkoilmaa

Kokonaisuudessaan hyvin omaperäinen tarina. En tiedä, miten uskottavaa on, että molemmat pojat parantuvat riippuvuudestaan heti toisensa tavattuaan, mutta en minä onnellisista lopuista valita Ei tämä tarina ainakaan kylmäksi jättänyt. Noita virheitä tosiaan löytyi jonkun verran, mistä osa vastuuta kuuluu kyllä betalle. Ilman niitä tämä olisi erittäinkin hyvä ficci, sillä ideaa löytyy ja monet lauseistasi ovat kauniita ja oivaltavia.

[Harry Potter]

Taki, todella paljon kiitoksia siitä, että huomautit virheistä ja muutenkin todella piristävästä kommentistasi!   En muista milloin viimeksi olisin saanut noin rakentavaa palautetta, ja olen todella hyvilläni, että tykkäsit. Minun tekisi mieli kamalasti jatkaa tätä, mutta en tiedä sopiiko tähän jatko Nyt jaarittelen omiani. Kiitos kuitenkin palautteestasi, korjaan virheet pois mahdollisimman pian, nyt olen aivan rätti väsynyt
Kiitoksia<3

[LND]

Tuntuu että tämä on vasta alku, jollekkin suurelle selviytymistarinalle 
 Toivon jatkoa, sillä tämä on hyvä alku, eikä pääni ei saa sitä toimimaan ilman loppua.

Nimiä toistetaan subjekteina ehkä vähän liikaa, se vähän häiritsee.

Kiitos

[Luihuinen_89]

Iihana, mutta eihän tämä tähän vielä loppunut, sillä minusta tuntui että tämä loppui kesken. Tekstisi on sujuvaa ja sitä on kiva lueskella. Oli hauska kun olit kirjoittanut luvut Harryn ja Dracon näkökulmista. Ensin luulin että Harry olisi vielä koukussa huumeissa, mutta sitten huomasin tuon toisen luvun jossa kerrottiin että hän on päässyt vieroitukseen kaikki vain tuntui loksahtavan paikoilleen ja sitten tuli sellainen tunne että Draco ja Harry tapaavat vielä uudelleenkin.. joten toivon että vielä katkaisit tätä...

Luihu kiittää

[LintsiLyydia9]

miten jaksoit kirjottaa ton kaiken? O.o

[ifirit]

Loistavasti kirjoitettu ficci erilaisesta aiheesta,,, Itse päädyin lukemaan kun näin otsikon alla olevan varoituksen