Ficin nimi: Dora Langen tapaus
Fandom: True Detective (1. kausi)
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: draama, angst
Ikäraja: S
Yhteenveto: Dora Langen tapaus suljetaan, muttei katoa Martyn ajatuksista
Vastuuvapautus: Kunnia kaikesta sarjaan liittyvästä kuuluu sen tekijöille.
A/N: En meinannut millään osata päättää, mitä kirjoittaisin
Anne Michaels -sitaattihaasteeseen ja tästäkin piti alun perin tulla hieman erilainen ficci, mutta tällainen tuli! Halutessaan tätä voi lukea Marty/Rust -silmälasit päässä, tai olla lukematta.
Rosmariinin mukaan tässä oli
heterosexual life partners -viboja, ihanaa sekin
♥
Dora Langen tapausViime päivien sateet ovat tehneet polusta liukkaan ja mutaisen. Martyn saappaat hankaavat kantapäitä, puista tippuu pisaroita päähän, korkea heinä kumartaa kastelemaan vaatteet. Rust kävelee edellä ja johtaa kymmenpäistä tutkijajoukkoa rikospaikalle, jonne he palaavat tänään toivottavasti viimeistä kertaa. Tapahtumat on tarkoitus toistaa, käydä läpi kohta kohdalta, jotta Dora Langen tapaus voitaisiin vihdoin sulkea lopullisesti.
Siinä kohdassa, missä polku päättyy ja suunta eteenpäin on vain tiedettävä, on merkkinä keltainen muovinauha. Askeleet kiemurtavat niittyjen ja suolaikkujen välissä kohti Ledoux’n piilopaikkaa, nauhaa seuraten. Martyn sydän hakkaa, ja kun sammalen peittämä aaltopelti lopulta pilkottaa puiden takaa, hän kuulee mielessään laukauksen. He ovat onnistuneet selittämään kaiken parhain päin, väittäneet välikohtausta itsepuolustukseksi, jotta murhaaja ei saisi heitäkin. Marty oli ampunut Reggie Ledoux’n niin läheltä, että selitys oli kaiketi ollut helppo uskoa. DeWall taas kirjoitti itse oman tarinansa juoksemalla viritetyn pommin ansalankaan. Siihen heillä ei ollut paljoakaan lisättävää, sillä kukaan ei löytäisi yhtä ainoaa luotia palasten joukosta.
Vesi on sotkenut pihan verijäljet näkymättömiin. Rust pujottaa käsiinsä kertakäyttöhanskat, poimii maasta kiväärinhylsyn ja ojentaa sen tutkimusapulaiselle. Poika sujauttaa hylsyn muovipussiin ja merkitsee sen huolellisesti, kuten kymmenet aiemmatkin todisteet. Lähes kaikki varteenotettava materiaali on jo otettu talteen, mutta kaikki rekonstruktion yhteydessä löytyvä uusi aineisto olisi tietenkin arkistoitava protokollan mukaan. Sillä aikaa kun tutkimusapulainen viimeistelee merkintöjään, Marty katsoo pihaa ja kertaa mielessään heidän tarinansa yksityiskohtia. Se pohjaa totuuteen, mutta kätkee riittävästi, etteivät he joudu syytteeseen Reggie ja DeWall Ledoux’n taposta. Rust on pakottanut Martyn painamaan mieleensä kaiken: kohdan, jossa seisoi, auringon suunnan ja joka helvetin ruohomättään sijainnin, jotta he voisivat toistaa kaikki askeleensa kuin tanssijat lavalla.
”No niin”, tutkinnanjohtaja sanoo ja hieroo käsiään yhteen. ”Aloitetaan.”
Lähestyminen, pysähtyminen, luotien väistelyä koreografian mukaan. Suunniteltu askelsarja jatkuu pihalle, jossa käsirysyyn osallistuu heidän lisäkseen Reggie, DeWall ja kohtalokas luoti. DeWall pakenee, räjähdys. Peltihökkelin ovi retkottaa selällään ja lapset kannetaan ulos.
Marty tuntee kuolleen painon yhä käsivarsillaan. Rust pysyy tyynenä, mutta hartioiden asennosta näkee, mitä hän ajattelee. He pysähtyvät ja laskevat kuvitteelliset kantamuksensa maahan. Saappaat painuvat syvälle pihamaan mutaan.
***
Myöhemmin Marty ajaa heidät pikaruokalan drive-in-kaistan kautta kotiin. Rasvankäry leijailee paperipusseista nenään ja sekoittuu kainaloista uhoavaan hienhajuun. Marty puristaa rattia kaksin käsin, ettei tärisisi.
”Marty”, Rust sanoo ja koskettaa hänen käsivarttaan. ”Rauhoitu, se on ohi nyt.”
Mutta ei se ole.
***
Marty näkee lapsista unta monena yönä. Hän tietää, että myös Rust ajattelee heitä. Onhan hänelläkin ollut oma lapsi. Uutisotsikot muistavat kuitenkin vain Dora Langen ja kaksi poliisia, jotka sankarillisesti nappasivat tämän tappajan.
Töissä menee hyvin, paremmin kuin voisi kuvitella: Marty saa ylennyksen ja palkankorotuksen, monta taputusta olalle ja ainakin kahdet kakkukahvit. Hän käy pakolliset käynnit työpsykologilla, kuten tämänkaltaisten ampumatapausten jälkeen täytyy. Hän aikoo myös pitää lomaa heti kun ehtii, viettää aikaa tyttöjensä kanssa, ehkä tavata Maggien. Jos tämä vain suostuu.
Rust antaa Martyn edelleen asua yläkerrassaan ja pitää makuuhuonetta omanaan. Jaetut kokemukset Dora Langen tapauksesta tuntuvat muuttaneen asunnon ilmapiiriä, vaikka Marty ei oikein osaa selittää itselleen, miten. Hän vain tietää nukkuvansa rauhallisemmin, kun Rust makaa omalla patjallaan alakerrassa, valveilla tai unessa. Olemalla läsnä Rust ikään kuin antaa hänelle mahdollisuuden puhua tapahtumista, vaikka kumpikaan ei loppujen lopuksi puhu. Sen sijaan he jatkavat kuten ennenkin. Marty keittää aamuisin kahvia, jota he juovat kolhuisista mukeista. He käyvät suihkussa vuorotellen, lähtevät yhtä matkaa töihin, koskettavat toisiaan kuin ohimennen ja kulkevat kotona kalsareissa, mutta kääntyvät kuitenkin kohteliaasti poispäin vaihtaessaan vaatteita työpaikan pukuhuoneessa. Marty viihtyy Rustin seurassa, vaikka hänen on joskus vaikea tunnustaa sitä itselleen. Onhan hänen loppumattomissa monologeissaan yhä kestämistä.
He jatkavat työparina uudessa projektissa. Rust siivoaa Dora Langea koskevat muistiinpanonsa laatikkoon ja täyttää keittiön seinät uusilla. Tulee syksy, kesän tapahtumat jäävät unholaan, tulee uusia rikoksia, otsikoita.
Silti Langen tapaus kummittelee Martyn mielessä vielä pitkään.
