Café Piccolon piina | S | kahvista ja näkeistä

[hiddenben]

Nimi: Café Piccolon piina
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: S
Genre: kahvilakulttuurin epätavallista draamaa
Haasteet: OTS20 #2 (suomalainen kansanusko), FFF1000 sanalla affogato, Originaalikiipeily sanalla ylpeys
Yhteenveto: Eevert perustaa kahvilan, mutta vuokratun tilan mukana tulee epätavallinen olento.

K/H: Kävin Tikanojan taidekodissa katsomassa Joel Slotten upean taidenäyttelyn. Siellä tämä maalaus (S), nimeltään Näkki, herätti mielenkiintoni ja idea tekstistä jäi elämään taka-alalle. Vihdoin, aiemmin tällä viikolla, keksin tekstille aloituksen ja ta-daa! Tässä ollaan. Aina kerran vuodessa tunnun saavan kepeämmän kirjoitusfiiliksen ja kirjoitan jotain tällaista. Toissa vuonna se oli Onnettomien muistojen puoti (S), viime vuonna taas Kahvilaulu (S). Tänä vuonna se on tämä

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita! Lukuiloa

Café Piccolon piina

Jos Eevert jostain oli ylpeä niin siitä, että Café Piccoloa tituleerattiin kaupungin parhaimmaksi kahvilaksi.

Se oli kerännyt lyhyessä ajassa paljon mainetta ja kunniaa ympäri Suomea. Valmistamalla juomansa pieteetillä ja tarkkuudella, Eevert varmisti Piccolon paikan kahvikriitikoiden sydämissä ja onnistui siinä sivussa käännyttämään monta teenjuojaa kahvin rakastajaksi. Moni julisti kahvin parhaimmaksi, mitä on koskaan juonut, ja aina silloin Eevert veti liidulla viivan seinälle. Niitä alkoi olla jo paljon, ja seinän katseleminen täytti hänet aina ylpeydellä.

Entistä hurmaavamman Café Piccolosta teki se, että se oli uimahallin kahvio. Ennen sen tilalla oli ollut sämpylätiskiksi kutsuttu piskuinen kahvila, mutta kun entinen omistaja jäi vihdoin eläkkeelle, Eevert otti riskin, vuokrasi tilan ja toteutti unelmansa. Hänen valvovan katseensa alla kloorintuoksuinen, pölyinen sämpylätiski muuttui pienellä pintaremontilla hienostuneeksi kahvitaloksi. Café Piccolo oli ensi hetkestä lähtien matkalla pikkukaupungin suuruuteen, ja Eevert sen mukana, mutta… Yksi huono puoli kahvilassa oli.

Sillä jos Eevert jostain oli harmissaan niin siitä, mikä sämpylätiskin mukana oli tullut.

Ensisilmäyksellä olento näytti nuorelta, kauniilta naiselta. Sen pitkät ruskeat hiukset oli letitetty kalanruodolle ja vedenvihreiden silmien väri erottui säväyttävänä kahvikoneelle asti. Se oli ollut kahvilassa siitä lähtien kuin Eevertkin; jopa silloin, kun tila oli ollut suljettuna kaksi viikkoa pintaremontin aikana. Silloin se oli vaeltanut ympäri tilaa ja tuijottanut ikkunasta alas altaille.

Eevert oli yrittänyt puhutella sitä ja pyytänyt palaamaan avajaispäivänä, mutta silloin olento oli kääntänyt katseensa häneen ja hymyillyt. Nopeasti katsottuna hymy oli lumoavan kaunis, mutta Eevert säikähti olennon teräviä hampaita ja tummaksi muuttunutta katsetta, josta välkkyi ahneus. Sen jälkeen hän antoi olennon olla.

Vastaanottotiskin tyttö oli supattanut hänelle kahvitaukonsa aikana, että olento oli näkki ja se oli ollut täällä niin kauan kuin uimahallikin. Ilmeisesti rakennuksen tilalla oli ennen ollut pieni lampi, jossa näkki oli asunut, mutta kun lampi oli kuivatettu rakennustöiden alkaessa, näkki oli ottanut uimahallin altaat uudeksi kodikseen.

“Se ei pysty uimaan kloorivedessä”, vastaanottotiskin tyttö supatti. “Mutta se ei pysty lähtemäänkään.”

“Joten se viettää kaiken aikansa kahvilassa?” Eevert varmisti, ja saadessaan nyökkäyksen hän päästi syvän huokauksen. Hänen olisi pitänyt tietää, että kahvilan halvassa vuokrassa oli jotain epäilyttävää.

Näkit olivat hankalia olentoja. Uhrinsa valittuaan ne saattoivat olla lumoavia, kauhistuttavia, ovelia tai yksinkertaisesti niin pirullisia, että pahimmillaan näkki saattaisi pilata Café Piccolon maineen. Mitä jos se pelottelisi asiakkaat tiehensä paljastamalla hampaansa? Tai vielä pahempaa, alkaisi vaania heitä tai houkutella mukaansa?

Eevertillä oli kaksi vaihtoehtoa. Joko hän voisi antaa tapattaa näkin (mikä tosin ei luultavasti ollut mahdollista, sillä Maagisten elementtien virasto oli hyvin tiukka toimintaperiaatteistaan) tai hän voisi yrittää pitää näkin hyvällä tuulella.

Koska Eevert oli järjen mies ja asetti kahvinsa kaiken edelle, hän päätti valita jälkimmäisen vaihtoehdon.

Kun kahvila sitten avattiin, Eevert ei valittanut, kun näkki istui vuorokauden ympäri kahvilan parhaimman pöydän ääressä. Hänen helpotuksekseen se oli hiljainen otus: suurimman osan päivästä se vain katseli kahvion ikkunasta alas uimaradoille, jossa ihmiset harjoittelivat kisastartteja ja uivat matkaa. Monet asiakkaat eivät tuntuneet edes huomaavan näkkiä eikä sekään osoittanut suurta mielenkiintoa heitä kohtaan. Eevertiin näkki kiinnitti tuskin huomiota. Vain joskus Eevert tunsi sen seuraavan häntä, mutta kääntyessään katsomaan näkin katse oli aina uima-altaille päin.

Kun muutama viikko oli kulunut, näkki muuttui melkein elottomaksi olennoksi; osaksi kahvilan sisustusta. Eevert alkoi uskoa, että voisi elää näkin kanssa yhteisymmäryksessä. Kun näkki ei enää huolestuttanut häntä, Eevert saattoi keskittyä palvelemaan asiakkaita, jotka huokailivat vitriinin leivonnaisten makeutta tai kahvipapujen huumaavaa tuoksua.

Liidulla vedetyt viivat seinällä moninkertaistuivat. Parhaimpina päivinä elämä tuntui melko hyvältä. Eevertin puolesta elämä olisi voinut jatkua niin aina eläkepäiviin asti.

Näkki ei kuitenkaan ollut samaa mieltä.

Puoli vuotta Café Piccolon avajaisten jälkeen Eevert avasi kahvilan aamuyhdeksältä niin kuin aina ennenkin. Yleensä näkki katseli jo tuolloin ikkunasta alas altaille ja seurasi uivia ihmisiä katseellaan kuin kissa hiirtä. Tänään näkki kuitenkin katsoi Eevertiä, kun hän astui sisälle kahvilaan.

Eevert tunsi sen katseen itsessään käynnistäessään kahvikoneen, täyttäessään kahvimyllyn pavuilla ja pukiessaan päälleen Café Piccolon logoa kantavan esiliinan. Se oli ahdistavaa ja sai sydämen sykähtelemään kovempaa.

Yhtäkkiä, kun Eevert oli täyttämässä vitriiniä, näkki nousi seisomaan. Eevert kohotti katseensa ja jähmettyi paikoilleen: hän ei kyennyt irrottamaan katsettaan näkistä, kun se riisui ruskean toppatakin yltään. Sillä oli päällään ihonmyötäinen, vihertävä asu, joka muistutti roomalaista toogaa, ja rintakehän ja käsivarsien paljas iho kimmelsi kuin sille olisi ripoteltu kastetta. Se oli upea olento. Miten Eevert ei ollut huomannut sitä ennen?

Näkki käveli tiskille, nojautui eteepäin ja katsoi häntä.

Eevertin täytti halu uppoutua sen silmiin, sukeltaa niiden vedenvihreisiin syvyyksiin ja eksyä. Hukkua. Hänen korvissaan kohisi kuin hän olisi jo vedenpinnan alla.

“Affogato.”

Näkin sana oli kuin lempeä kuiskaus kuolevan korvissa. Kesti hetken, että Eevert ymmärsi, että näkki oli sanonut jotain. Hän nielaisi. Suu oli kuivahtanut lyhyen hetken aikana.

“Anteeksi, mitä sanoit?” hän kysyi.

“Affogato”, näkki sanoi, lausuen sanan pehmeästi ääni värähdellen.

“Ha-haluatko affogaton?” Eevert takelteli.

“Kyllä kiitos.”

Näkin suu kaartui hymyyn paljastaen sen terävät hampaat. Kylmät väreet kulkivat Eevertin läpi. Hän tunsi vastustamatonta halua miellyttää näkkiä, vaikka samalla terävät hampaat herättivät halun paeta.

Eevert sai nyökättyä, jolloin näkki kääntyi ja käveli takaisin pöytänsä ääreen. Se puki toppatakin jälleen päälleen, mutta ei enää kääntänyt katsettaan altaille vaan seurasi häntä. Eevert sulki silmänsä ja yritti palautua kehoa vavisuttavasta tunteesta. Hän hengitti sisään, pidätti hengitystä ja päästi ilman hitaasti ulos. Sitten hän avasi silmänsä ja ryhtyi työhön.

Hän laittoi espresson tippumaan ja haki pakkasesta bourbon-vaniljalla maustettua kermajäätelöä. Affogato oli yksinkertainen italialainen jälkiruoka: juomalasiin asetettiin kaksi jäätelöpalloa ja niiden päälle kaadettiin kuuma espresso. Päälle Eevert lisäsi vielä hieman kahlualla terästettyä suklaakastiketta ja raasti suklaahippusia.

Työskennellessään jännityksensekainen ahdistus hiipui hieman, mutta kohottaessaan katseensa jälleen näkkiin Eevert tunsi saman, kihelmöivän ristiriitaisuuden sisällään. Mitä oli oikein tapahtumassa? Miksi näkki oli yhtäkkiä päättänyt vaihtaa heidän yhteiselonsa sääntöjä?

Mitä ikinä näkki suunnittelikaan, oli parempi pysyä sen hyvällä puolella ja ennen kaikkea pitää se tyytyväisenä.

Eevert painoi ahdistuksen taka-alalle ja astui tiskin takaa viedäkseen jälkiruoan näkin pöytään.

“Kiitos”, näkki sanoi syvän väreilevällä äänellään. Sen pitkät sormet hipaisivat Eevertin kättä. Eevert tunsi, kuinka hänen paljaiden käsivarsiensa iho nousi kananlihalle.

Samalla hetkellä kahvilaan astui pariskunta kahden lapsensa kanssa. Eevert sai hyvän syyn kiirehtiä takaisin kahvikoneen taakse ja yritti keskittää huomionsa näihin normaaleihin, turvallisiin ihmisasiakkaisiin. Hän otti tilauksen vastaan ja kehotti perhettä istumaan alas, luvaten tuoda leivonnaiset ja kahvit pöytään.

Rutiini tuntui hyvältä: Eevert täytti sihdin kahvilla, pyöräytti tampperilla kahvikiekon tiiviiksi ja laittoi kahvan kiinni kahvikoneeseen. Kun espresso tippui, hän alkoi kuumentaa maitoa. Tasainen suhina tyynnytti hänen läikkyvää mieltään, ja ajattelematta Eevert kohotti katseensa kahvilaan, kuten usein maitoa kuumentaessaan teki.

Näkki tuijotti häntä. Sen vedenvihreät silmänsä vangitsivat Eevertin silmät omiinsa eikä Eevert kyennyt kääntämään katsettaan, kun näkki häntä katsoen otti lusikalla espresson lämmöstä sulanutta jäätelöä ja vei sen hitaasti suuhunsa. Liike oli niin rietas, että lämpö kohosi Eevertin kasvoille. Näkki nuolaisi vielä viipyillen lusikkaansa, viaton katse häneen suunnattuna.

Silloin Eevert tajusi sen. Affogato kääntyi italian kielestä sanaksi hukuttaa.

Kylmät väreet kulkivat koko hänen kehonsa läpi kuin hän olisi juuri astunut hyytävään suihkuun. Näkki oli tilannut affogaton. Halusiko se…?

Samassa Eevert tunsi sormiensa polttelevan ja vilkaisi alas. Teräskannu hänen käsissään oli kuumentunut ja maito vaahtosi jo yli, polttaen hänen ihoaan. Eevert tiputti kannun lattialle ja maito levisi lätäköksi kaakeloidulle lattialle. Kivun kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä, kun hän kiirehti viemään kätensä juoksevan veden alle.

Ajatukset alkoivat pyöriä hänen mielessään pyörremyrskyn lailla. Näkki halusi tappaa hänet. Se halusi hukuttaa hänet. Tietenkin! Mutta se ei voinut, eihän - vastaanottovirkailija oli sanonut niin. Näkki ei kestänyt kloorivettä. Se oli ikuisesti jumissa täällä hänen kahvilassaan, kunnes kuolisi tai Maagisten elementtien virasto hoitaisi asian. Mutta miksi ne hoitaisivat, kun näkistä ei ollut suoranaista uhkaa?

Paitsi että oli. Se uhkasi Eevertin elämää mitä kekseliäimmällä tavalla. Sellaisella, jonka näkki tiesi vain Eevertin kaltaisen kahvin rakastajan ymmärtävän täydellisesti. Kuka muu tilaisi affogaton, tarkoittaen kirjaimellisesti sen merkitystä? Kloorivettä tai ei, Eevertin ei ollut vaikea uskoa, että näkki kyllä keksisi tavan hukuttaa hänet. Vaikka sitten Café Piccolon tiskialtaaseen tai lattioiden kuuramiseen käytettävään ämpäriin.

Pelko sai sydän hakkaamaan. Kurkkua alkoi kuristaa ja hengitys muuttui katkonaiseksi aivan kuin hän ei olisi saanut tarpeeksi happea. Paniikki oli lyödä hänen ylitseen hyökyaallon lailla, mutta viime hetkellä Eevert pakotti itsensä rauhoittumaan: hänellä oli asiakastilaus vielä kesken. Hän sulki kraanan ja kääntyi valmistamaan tilatut kaksi cappuccinoa loppuun. Hän otti kaapista uuden teräskannun ja lämmitti maidon juuri sopivan lämpimäksi, että kahvin pystyi juomaan heti, kuten kuului. Hän piirsi maitovaahdolla cappuccinojen pintaan joutsenet, asetti kupit aseteille ja kakkupalat tarjottimelle. Sitten hän vei koko komeuden pöytään perheen luo ja palasi kahvikoneensa luo siivoamaan ylikuumentuneen maidon lattialta.

Koko sen ajan Eevert tunsi näkin katseen itsessään, mutta hän ei uhrannut silmäystäkään sen suuntaan. Joka kerta, kun hänen ajatuksensa karkasivat näkkiin ja kuinka se oli lausunut affogato, hänen pulssinsa kiihtyi, mutta joka kerta hän pakotti itsensä rauhoittumaan. Hän keksisi kyllä keinon selviytyä, kunhan hän vain selviäisi päivästä.

Perhe viihtyi kahvilassa pitkään. Lapset juoksivat edestakaisin pöydän ja ikkunan välillä, kun vanhemmat nauttivat leivonnaisista ja kahveistaan. Eevert keskittyi katsomaan heitä ja tyytyväisten asiakkaiden näkeminen sai pelon hieman hapertumaan. Kun perheen äiti hetkeä myöhemmin nousi pöydästä ja tuli tiskin luo, hänellä oli kyyneleitä silmissään.

“Onko kaikki hyvin?” Eevert kysyi. Hänen äänensä värisi, kurkku oli aamupäivän koetuksesta kuiva.

“On”, nainen sanoi ja hymyili leveästi. “Tämä on parasta kahvia, mitä olen koskaan juonut. Tämä kahvila on todella kaiken maineensa arvoinen. Kiitos.”

Eevertin kasvoille kohosi leveä hymy. Kun nainen palasi perheensä luo, Eevert nappasi liidun kassakoneen vierestä ja piirsi seinälle jälleen yhden viivan. Sitten hän kääntyi katsomaan näkkiä. Yhtäkkinen itsevarmuuden tunne tyynnytti hänet täydellisesti. Pelko sai väistyä ylpeyden tieltä: hän teki juuri sitä, mitä osasi parhaiten. Eevert oli Café Piccolon, tämän kaupungin parhaimman kahvilan omistaja.

Ja jos näkki oli osa kahvilaa, olkoon sitten niin. Eevert kyllä selviäisi.

[Thelina]

Mielenkiintoinen tuo maalaus! Oikeastaan juuri nimi tekee siitä kiinnostavan, koska se saa kiinnittämään huomiota ympäristöön, missä ollaan ja taustalla näkyvään uima-altaaseen. Huikeaa, että tuo maalaus inspiroi kirjoittamaan, sillä tämä oli samaan aikaan todella hauskaa että hiukan karmivaa luettavaa!

Tykkäsin kovasti siitä, miten kotoinen tunnelma tuli, kun kuvattiin uimahallin kahviota, tuli ihan kaikki klooriveden ja kahvin ja pullien tuoksusta lähtien elävänä mieleen. Näkki toi tarinaan hyvän twistin heti alussa ja tuntuu kyllä loogiselta, ettei näkki pysty uimaan kloorivedessä. Olisi kyllä uimahalli sujettu melko nopeaan, jos asiakkaita olisi alkanut joutua näkin saaliiksi

Sillä jos Eevert jostain oli harmissaan niin siitä, mikä sämpylätiskin mukana oli tullut.

Hauska mielikuva, että näkki on tullut nimenomaan sämpylätiskin mukana Ja että vuokrakin oli ollut epäilyttävän alhainen! Maagisten elementtien virasto kuulostaa siltä, että vaatisi melkoisesti paperityötä saada apua sitä kautta, joten ei ihme että Eevert päättää selvitä omin neuvoin.

Silloin Eevert tajusi sen. Affogato kääntyi italian kielestä sanaksi hukuttaa.

Apua, miten hyytävä tunne tässä iski rintaan! En todellakaan tiennyt tuon sanan kaksoismerkitystä, kun affogato-kahvi ei muutenkaan ollut tuttu (kuulostaa kyllä ihanalta, täytyisi testata joskus). Miten oletkin keksinyt tällaisen asian, sopii niin älyttömän hyvin tähän tarinaan!

Tykkäsin myös siitä, miten intohimoisesti Eevert suhtautuu kahviin ja kahvin valmistukseen. On kuvaavaa, miten paniikki saa maidon kiehumaan yli, mutta kahvin valmistus, asiakkaan vilpitön kehu ja luotto omaan osaamiseen saavat hänet rauhoittumaan ja päättämään, ettei antaisi näkin voittaa.

Kiitos tästä, mahtavan kekseliäs ja hyvin toteutettu tarina, tykkäsin tosi paljon!

[Rowena]

Nyt tekee ihan hulluna mieli lähteä kahville, mielellään jonnekin muualle kuin Espresso Houseen . Tässä tekstissä ja sen kuvaamassa kahvilassa on todella ihana tunnelma. Pidän siitä, että kaikki on todella arkista ja tavallista – paitsi ettei olekaan. Mutta näkkiinkin suhtaudutaan kuin mihin tahansa tavallista haastavampaan asiakkaaseen. Viehätyn aina tosi paljon siitä, että maailma on sama kuin missä me elämme, mutta pienellä myyttisellä twistillä . Mistä tulikin mieleen, että saattaisit pitää Areenassa olevasta suomalaisesta minisarjasta nimeltään Lovi. Se on lukioikäisitä kertova kauhusarja, jossa myöskin hyödynnetään suomalaista mytologiaa sekoitettuna tavalliseen arkeen.

Tuo maalaus on upea, en ihmettele, että se inspiroi. Katsoin noita muitakin Slotten teoksia, ja haastankin sun nyt kirjoittamaan "Nuotio Itäniemellä" -maalauksesta. Ota tai jätä, mutta haaste on heitetty .

Moni julisti kahvin parhaimmaksi, mitä on koskaan juonut, ja aina silloin Eevert veti liidulla viivan seinälle.

Oon pitkään miettinyt, miksi paikallisessa raflassa on seinällä liidulla vedettyjä viivoja. Ehkä siinäkin on taustalla jokin tällainen ajatus?

Silloin Eevert tajusi sen. Affogato kääntyi italian kielestä sanaksi hukuttaa.

Thelinan tapaan mäkin olin ihan liekeissä tästä lauseesta . Mahtava oivallus!

Tästä tekstistä jäi hyvä mieli, tosi ihanaa, että Eevert päätti luottaa itseensä . Varmaan meillä kaikilla on elämässämme näkkejä, jotka kannattaa vain jättää omiin oloihinsa.

Kiitos <3.

[Linne]

Meinasin napata tämän jo Kommenttikampanjasta mutta siellä meni sivu suun Noh, onneksi voi kommentoida ihan vain muutenkin.

Mua ihastuttaa aivan vietävästi tällaiset tekstit, missä juoni antaa tilaa voimakkaalle kuvailulle. Juoni nyt on muutenkin mulle aina ollut lähinnä mukava mauste, joka ei ole mitään ilman kunnon kuvailua ja kiinnostavia hahmoja. Ei sillä etteikö juonikin olisi ollut tässä kiinnostava, mutta erityisesti rikas kielesi veti tässä puoleensa. Tavoitan tässä muuten ehkä vähän samaa henkeä kuin Myrrysmielessä mikä myös vilisee mielenkiintoisia hahmoja. Ilahduin muuten hirmuisesti, kun olit julkaissut heistä lisää! Pitääpä ehtiä kommentoimaan sitäkin tekstiä.

Mutta palataanpa vielä tähän tekstiin. Kuten jo sanoin, rakastuin kahvilan kuvailuun. Kahvien ja leivonnaisten kuvailusta tuli heti halu päästä kahvilaan ja nimenomaan tällaiseen persoonalliseen italialaiseen, ei mihinkään ketjukahvilaan. Tykästyin myös Eeverttiin hahmona ja ihailin hänen sisukkuuttaan: ei varmasti ole helppoa rakentaa hyvä maine kahvilalle joka tunnetaan lähinnä kloorinhajustaan.

Rowenan tavoin minäkin pidin siitä, että kaikki on todella arkista ja tavallista, mutta pienellä myyttisellä twistillä. Olit ripotellut tekstiin taitavasti pieniä yksityiskohtia jotka selvensivät Näkin asemaa tässä maailmassa. Kyseessä ei ollutkaan mikään myyttinen ja palvottu olento, vaan pelkäksi harmittomaksi riesaksi luokiteltu otus Ainakin kloorivedessä. Mulla tulee näkistä aina mieleen jonkinlainen satukirjojen hirviö, joten pidin siitä että tässä näkki oli kuvattu ihan tavallisena nuorena naisena, vaikkakin hiukan pelottavana.

Eevert parka! Hyi Näkkiä kun pelottelee tuolla tavalla. Mutta ehkä Eevert lopulta tottuu tähän ja alkaa laskuttaa Näkkiä jälkiruuista ellei tämä sitten ala tehdä töitä kahvilassa?

Kiitos tästä, pidin erittäin paljon <3 Ja onnea myös hyvin ansaituista pikareista!

[hiddenben]

Ihan mahtavia kommentteja, iso kiitos niistä! Virnuilen täällä ihan hölmönä, kun ilahduttaa niin ♥

Thelina, tuo Näkki-maalaus on kyllä huikea! Juurikin tuo eriskummallinen asetelma viehättää ja herättää katsomaan kokonaisuutta. Kivaa siis kuulla, että onnistuin myös tässä kokonaisuuden kanssa. Ja että kahvila herätti ajatuksia tuoksuista, vaikka en niitä suoralta kädeltä kuvaillutkaan! On kyllä totta, että näkki (tai uimahalli) olisi kadonnut sen sileän tien, jos uhreja olisi alkanut ilmestyä Ja oi, ihana kuulla, että tuli hyytävä olo tuosta! Myönnettäköön, että tuon käännöksen löytäminen oli täysi sattuma, mutta ai että, miten innostuin, kun huomasin tuon yksityiskohdan FFF1000-listan kahvinimiä lukiessani Ihanaa, että luit! Kiitos ♥

Rowena, joo, seuraavaksi ei kyllä mennä Espresso Houseen vaan jonnekin ihan muualle Ihana kuulla, että tykkäät arjen ja maagisten twistien tasapainosta. Niistä tykkään itsekin kovasti, vaikka fantasia on sekin ihanaa, mutta maagisesta realismista on vaan jotenkin tullut mun juttu. Ja noista viivoista! Tiedän, että Pub Niskassa vedetään sellainen, kun asiakas julistaa pizzan parhaimmaksi, mitä on koskaan maistanut - ja varastin idean häpeilemättä sieltä Ehkä kyseessä on siis sama juttu? Ihana kuulla, että tykkäsit tekstistä! Kävin katsomassa tuon haaste-kuvan ja nappasin sen talteen! Siinä on kyllä hyvä tunnelma ja mielenkiintoinen asetelma, joten yritän laittaa ajatukset keittymään ja katson, jos tästä seuraisikin jotain Kiitos kommentista ja että luit! ♥

Linne, ihanaa lukea ajatuksiasi hahmojen ja kuvailun merkityksestä juoneen verrattuna! Molemmat taitavat ainakin jossain määrin tarvita toisiaan, mutta minäkin tykkään eniten hahmovetoisista tarinoista (muuten: ilahduin kovasti, että sinä ilahduit uudesta Myrrysmieli-tarinasta! Oli kivaa palata noitanelikon pariin). Heh, kiitos ja anteeksi, että herätin halun lähteä johonkin tunnelmalliseen, aitoon kahvilaan Kivaa kuulla, että tykkäsit Eevertin hahmosta ja näkin kuvailusta. Etenkin tuo harmittomaksi riesaksi luokiteltu otus nauratti Heh, minäkin luulen, että tuo voisi olla Eevertin seuraava askel! Etenkin, jos näkki alkaa tilata affogatoja useamminkin... Iso kiitos kommentista ja onnitteluista (kuin myös! ♥)!