Kirjoittaja Aihe: Aleksi & Joonas (K-11, teinislashia)  (Luettu 35467 kertaa)

Pandapoika

  • *
  • Viestejä: 1
  • pandatyttö.
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #40 : 01.07.2008 02:09:28 »
Aww, tämä on ihan uskomattoman ihana. Tykkään tuosta hitaasta etenemisestä tosi paljon, se tekee (muiden asioiden ohella) tarinasta uskottavan. Hahmot ovat myös aidon oloisia, ja niiden vittuilua on kiva lukea ^^ Kirjoitusvirheitäkään ei löydy. Ainoa asia joka minua tässä häiritsee on se, että Joonas tuo armottomasti mieleen veljeni. Luonne, asema koulussa (kaikki kuolaa sen perään - niin tytöt kuin pojatkin :'D), kaikki. Se puhuukin ihan samalla tavalla o.O" Voitte vain kuvitella miten häiritsevää tuo on! :D Kuitenkin, kaikin puolin täydellistä teinislahsia.
"I made U a cupcake but I eated it!" :'(

Dionysos

  • ***
  • Viestejä: 431
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #41 : 01.07.2008 10:54:36 »
Ou jee! Kunnon faittinki  ;) ;D
Tää oli hieno juoni-lisä! Tykkäsin todella paljon tästä käänteestä ;D

Jeejee! Jatkoa taas venttaan.. Ja harkitsen sitä valtakuntaa kun tää on liian jännä!  :o ;)
Inn gjennom min sjel den sorte angst river

På de mosegrodde steiner de seg viser
Når nattemørket har senket seg over
Ekkoene... fra deres grufulle jamring
Endeløst... du kan høre


//Palasiksi revitty Dionysos on lupaus elämästä....-Friedrich Nietzche

zougati

  • ***
  • Viestejä: 822
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #42 : 01.07.2008 11:59:22 »
Oi, loistavaa!!! TOsta kehittyy vielä jotein mielenkiintosta!! Jatkoa siis!!!

wataridori

  • ***
  • Viestejä: 9
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #43 : 02.07.2008 20:10:37 »


Miksi miksi miksi mä en oo muistanu seurata, että onko tähän tullut jatkoa!!
Ja nyt kun pitkästä aikaa huomasin katsoa niin tajusin että tää on jo puolessavälissä!!

Muttaaa....
No voi awww!!<33<3

Ääääh, en osaa sanoa mitään... Noi kännisekoilut on aika ikusia teinislashissa mutta, se toimii aina!! Se on kivaa, miten tässä kerrotaan molempien poikien näkökulmasta.... Se tuo siihen jotenkin......No ainakin sitä, että en osaa sanoa kummasta pidän enemmän....

Muuten, se vielä pitää sanoa että mulla on kauhea pakkomielle noihin nimiin Aleksi ja Joonas.... Jotenkin kaikkeen mitä mä kirjotan päätyy aina ton nimiset henkilöt... Hyvä yhteensattuma...

Jatkoa?? Tahdon tietää miten pojille käy.....

chemistry like apple and cinnamon

Kommando

  • ***
  • Viestejä: 102
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #44 : 06.07.2008 16:02:52 »
Kiiiitos kommenteista murut! n___n Jatkakaahan kommentointia, niin minä jatkan lukujen julkaisemista. ; )


Luku 6 : Palasia todellisuudesta

Tiistaina Aleksi ei ollut koulussa. Joonaskin oli ollut vähällä jäädä kotiin, osittain siksi, että pienessä koulussa kulkisi varmasti mitä mielikuvituksellisimpia juoruja tappelusta, ja osittain siksi, että hänen naamansa oli kyllä kokenut parempiakin päiviä. Aleksi oli iskenyt häneltä huulen auki ja poskipäähän hänelle oli kohonnut mukavankokoinen mustelma. Sitä paitsi jos opettajat olivat puuttumassa asiaan, Joonas saisi ensin syytöksiä niskaansa.

Joka tapauksessa Joonas raahautui urhoollisesti kouluun, viisi minuuttia ennen kellonsoittoa, kuten aina. Siihen viiteen minuuttiin mahtui yllättävän monta säälivää kauhistelukommenttia tyttöjen taholta ja leikkisää turpaanottovitsailua pojilta, ja ne jatkuivat pitkin päivää. Opettajat ottivat hänet puhutteluun, mutta Joonas säästyi välittömältä jälki-istunnolta Aleksin läsnäolon puuttumisen vuoksi. Jokin rangaistus heille kuitenkin oli tulossa väkivallasta koulussa, siitä Joonas oli varma. Päivän päätteeksi hän oli totaalisen kyllästynyt olemaan ihmisten seassa.

Oikeastaan hän olisi kaivannut rauhaa. Hänen olisi tarvinnut antaa juorujen laantua ja oman mielentilansa rauhoittua, mutta hän ei uskaltanut jättäytyä yksinäisyyteen. Hän pelkäsi ajatuksia, joita ei vielä ollut päästänyt valloilleen eikä totisesti aikonutkaan. Hän ei tahtonut setviä sekalaisuutta päässään. Aleksi ei ollut ihminen, joka ansaitsi tulla enää edes ajatelluksi.

Nuo ajatukset tuntuivat vahvoina vielä sinä iltana, mutta seuraava päivä haihdutti niitä heti. Joonas näki Aleksista vilauksen aamuvälitunnilla ja hänen jo hieman kohonnut mielentilansa laski monta astetta. Hän pystyi olemaan tunneilla kiinnittämättä huomiota Aleksiin ja onnistui pyörimään välituntisinkin eri porukoissa. Hän jutteli kavereidensa kanssa täysin normaalisti ja Aleksi huiteli Gerbiilin kanssa pitkin käytäviä - niin kauan kaikki oli normaalisti, aivan kuin pitikin.

Mutta sitten heidän polkunsa osuivat yksiin. He kohtasivat äidinkielen luokan edessä, ja Joonas aisti ilmapiirin jännittyvän välittömästi. Ympärillä olijat jäivät tarkkailemaan heitä varuillaan.
"Nätti maski sulla poskessa", Aleksi totesi viileästi. Hänen tavallinen raisuutensa, joka aiemmin oli ollut taas valloillaan, oli pyyhkiytynyt kasvoilta tyystin.
"Mulla ei sentään oo silmä ummessa", Joonas heitti takaisin.
Aleksi nyökkäsi totisesti. "Joo, olisit kieltämättä tosi jees, jos vaan tikkaisit ton huulen ja ompeluttaisit samalla suus lopullisesti kiinni."
"Et sä siitä oikeesti nauttis, kun et sais tungettuu kieltäs mun kurkkuun", Joonas vastasi päällisin puolin täysin rauhallisena.
"On se hyvä kun sä pysyt ajankohtaisuuksissa", Aleksi hymyili siten, että se oli ennemminkin irvistys. "Vaikka kyllähän mä ymmärrän et tykkäät muistella elämäni parasta suutelijaa, oli se sitten kundi tai kimma."
"Puhetta kyllä piisaa, vaan kaikki muu paitsi Venäjän kokonen ego tuntuu olevan hakusessa -" Joonas ehti juuri korottaa ääntään, kun äidinkielenopettaja ilmaantuikin paikalle. Nainen avasi oven ja Joonas myönsi pitkin hampain itselleen, että oli järkevintä lopettaa sanailu siihen ja valua oppilasvirran mukana luokkaan.

Kaiken olisi pitänyt olla ihan hyvin. Joonas seurasi kirein ilmein, kuinka Aleksi pudottautui istumaan tyhjään pulpettiin aivan luokan oikealle laidalle, kauas oikeasta paikastaan Joonaksen vieressä. Epämääräisesti Joonas tajusi, että hänen olisi kuulunut olla tyytyväinen, mutta hänen kurkkuaan alkoikin äkisti pakottaa toisenlainen olo. Hänellä oli vihamies. Kaverit olivat hänelle mitä tärkeimpiä asioita - ajanviete, elämänehto ja voimavara - ja hän oli menettänyt niistä yhden.

*

Siinä se oli. Piilotetut ajatukset tulvivat yli, pato murtui. Joonas sinnitteli sen tunnin, mutta vetosi keksittyyn päänsärkyyn ja häipyi ennen viimeisen tunnin alkua. Enää hän ei jaksanut tapella ajatuksiaan vastaan, vaan antoi niiden ryöpytä esiin rynnätessään kotona yläkerran portaat ylös ja rojahtaessaan sängylleen.

Kuinka hän oli saattanut alentua tappelemaan? Kyllä hän tykkäsi leikillään nujuta, mutta tähän asti hän oli välttänyt koskaan lyömästä ketään tosissaan. Ja nyt kun hän oli syyllistynyt väkivaltaan, kyseessä oli vieläpä ollut Aleksi. Olihan se pakko myöntää - Aleksissa oli jotain erityistä, jotain muutakin kuin kavereiden heidän välilleen keksimä dramaattinen romanssi. Hän oli nähnyt sen aiemmin, erottanut sähköä. No, Aleksihan oli energiaa täynnä, mutta tämä sähkö oli erilaista. Ainakin nyt, kun kaikki oli ehkä sopivasti sekavaa, Joonas muisti silmänräpäyksen verran liian pitkät katseet siltä hetkeltä, kun he olivat seisseet keskellä Aleksin huonetta kahden.

Joonas nosti toisen käsivartensa kasvojensa ylle, piilottamaan silmät. Ei se sähkö ollut ollut silkkaa oletettua kokeilua Aleksin taholta. Joonas oli kuvitellut heidät, pitänyt siitä ajatuksesta. Hän oli alkanut elätellä erilaisia ajatuksia - näin jälkeenpäin miettien utoopisia, mahdottomia, vääränlaisia. Mutta nyt Joonas näki mielessään Aleksin vihaa liekehtivät silmät taistelun keskellä. Mieletön halveksunta, se musersi.

Siinä hän makasi pitkään selällään sängyllä, mieli sekavana ja turhautuneisuus päällimmäisenä tunnetilana. Hän kuuli Annan rymistelevän yläkerran portaat ylös, mutta sisko ei kuulunutkaan kääntyvän suoraan omaan huoneeseensa. Samassa tämä olikin jo hänen ovellaan.

"Joonas, kerro mulle, mitä jätkien päässä liikkuu!" Anna parahti sellaisella tunteella, että ei ollut epäilystäkään, etteikö hän olisi ollut täynnä tuota ajatusta.
"Samat sanat", Joonas huokaisi käsivartensa alta. Muutaman sekunnin hiljaisuudesta hän vasta tajusi sanomansa.
"Eikun siis!" hän älähti, kohotti kättään ja katsahti Annaan. Tyttö kohotti kulmiaan huvittuneena, muttei sanonut mitään, joten Joonas vain kysyi: "Mikä nyt on vikana?"

Anna marssi rojahtamaan Joonaksen jalkopäähän. "Joni on ihan outo! Vielä pari päivää sitten se oli selkeesti mun perään, ja nyt se ei kiinnitä muhun mitään huomiota, ja kun mä sanoin sille..."
Joonas kuunteli kärsivällisesti Annan paasausta ja kommentoi hyvän kuulijan tavoin, kunnes tyttö hiljeni ja jäi tuijottamaan ajatuksissaan Joonaksen mattoa. Sinistä ja vihreää, harmahtavina raitoina.

"Sun vuoro kertoa", Anna sanoi äkisti.
"Häh", Joonas älähti yllättyneenä. "Ei, et sä tajuais."
"Kokeile. Kyllä mäkin osaan kuunnella, et sä oo ainut."
"Mut Anna..." Joonas kääntyi kyljelleen kasvot seinää päin. "Tää ei oo mikään tavallinen tilanne. Se ei oo niin helppo selittää."
"Kuka se on?" Anna kysyi hiljaa.
Joonas oli hetken aikaa vaiti.
"Just se on se asia, mitä ei oo helppo selittää."
"No okei, unohdetaan se - mitä se sitten on tehnyt?"

Vasta nyt Joonas huomasi ensi kertaa, miten paljon helpompaa kuunteleminen oli hänelle kuin omista asioista puhuminen. Hän ei kerta kaikkiaan osannut kertoa, mutta päätti silti yrittää.

"No se on vihjaillu mulle... Tosin se oli kännissä, mut silti. Ja muutenkin mä luulin et sillä oli kiinnostusta mua kohtaan..."
Joonas hiljeni hetkeksi. Hän huomasi asioita vasta antaessaan niiden tulla suustaan. Kaikki tuo kuulosti kummalliselta ja erilaiselta ääneen sanottuna.
"Millä tavalla se sitten huomioi sua?" Anna kysyi.
"Sillon kännissä se kävi suoraan suuteleen, mut selvin päinkin vaan vaikuttaa sellaselta, tavallaan kiinnostuneelta. Ei päällisin puolin, se piilottaa fiiliksensä tai jotain, en mä osaa selittää." Joonaksesta tuntui typerältä, kun hän ei osannut nimetä syytä oletuksilleen. Ainakaan sellaista, mitä olisi voinut ääneen sanoa.
"Ja ongelma on?"

Joonas päätti antaa Annan jäädä siihen luuloon, että kyse oli sanallisesta kiistasta, kun hän vastasi: "Pari päivää sitten me tapeltiin. Oikein kunnolla."
"Miks?"
"En mä tiedä. Se vaan pääty siihen, me oltiin kumpikin jotenkin vihasella päällä... Sen jälkeen se ei ollu koulussa ja tänään se oli kylmä mua kohtaan. Muuten me molemmat oltiin kai ihan normaaleja, mut heti kun satuttiin samaan seuraan..."
"Ymmärrän", sanoi Anna ja kuulosti siltä, että todella ymmärsi. "Se voi olla, että sitä vaivaa teidän tappelu yhtä lailla. Ehkä sekin haluis saada kaikki selväks - kuule, teidän pitää puhua. Se tyyppi voi hyvinkin haluta teistä tulevan vielä jotain, ja sillon teidän molempien pitää tehdä jotain sen eteen. Se ei jätä tätä tähän, jos se on kunnon kumppani. Muussa tapauksessa se ei ole sun arvonen, sä löydät kyllä parempiakin. Sitä paitsi tytöt haluaa aina puhua."

Joonas näytti vaivaantuneelta.

Anna siristi silmiään katsoessaan puhekumppaniaan tarkasti. Sitten hän kysyi hitaasti: "Joonas, onko se tyttö?"
Joonas oli hiljaa vain sekunnin murto-osan verran, mutta kuitenkin niin pitkään, että kun hän vastasi "on se", se olisi voinut kuulostaa vakuuttavammaltakin.

*

Joonaksen sydän tuntui hakkaavan lujempaa kuin koskaan, kun hän vapisevin käsin nosti kännykän käteensä.
'Aleksi hei, anteeks.' Niin hän kirjoitti ensin. Sitten hän pyyhki sen pois vain kirjoittaakseen sen saman tien uudestaan.
'En olis halunnu et joudutaan tämmöseen jamaan', viesti jatkui. 'Sä oot hyvä jätkä ja haluisin pitää sut mun kaverina.'

Hetken aikaa Joonas tuijotti kirjoittamaansa tekstiä. Hän epäröi, kämmenet hikosivat ja kurkkua tuntui kuristavan jokin, kun hän ylitti yhden tekstiviestin pituuden lisäämällä: 'Vaikka onhan mun pakko myöntää, että jossain vaiheessa kuvittelin jotain muutakin.'

Joonas etsi Aleksin nimen luettelosta, ennen kuin ehti epäröimään liiaksi. Kun näytössä välähti teksti viesti toimitettu: Aleksi, Joonas huokaisi osin helpotuksesta, osin hermostuksesta. Helpotuksesta, koska hän se oli nyt tehty. Sekavasta hermostuksesta, koska hän ei enää tiennyt, mitä oikein oli pyytänyt anteeksi.

Koko illan Joonas odotti vastausta, odotti lähes epätoivoisena.

Mutta sitä ei tullut.

*

Luokanvalvoja Pirinen pyydysti Joonaksen käytävältä keskiviikon ruokailun aikana. "Joonas, missä sä olit eilen viimeisellä tunnilla?"
"Päänsärky iski", Joonas mumisi.
"Ja varmasti kävit terveydenhoitajalla?" Pirre kysyi kuivasti. Joonas kiemurteli vaivautuneena, mutta opettaja jätti aiheen onneksi rauhaan.
"Sulla ja Aleksilla on jälki-istunto tänään. Jäätte matikanluokkaan tunnin jälkeen, Esa valvoo", Pirre ilmoitti ja loi Joonakseen sitten paljonpuhuvan tyytymättömän katseen. "Anna olla viimenen kerta, kun alat käyttää nyrkkejä koulun alueella. Aleksin tempaukset ei ole enää mitenkään uusia juttuja, mutta enpä olis susta uskonut."
Joonas nyökkäsi surkeana. Uskomatonta se oli hänestä itsestäänkin.

Loppupäivän Joonas oli alamaissa. Koulutunneilla hän onnistui välttämään Aleksin kohtaamisen, mutta koulun jälkeen häntä odottaisi tilanne, jota ei voisi paeta. Heidät oli oikein järjestetty kahdenkeskisyyteen, vaikka tietysti Korva, matikanopettaja, olisi läsnä.

No, siinä Joonas kyllä erehtyi. Joskus toiste hän olisi jaksanut virnuilla Esa Arvolalle, Korvalle, kun tämä heitti hiljaisille pojille tehtäväpaperit eteen ja sanoi lähtevänsä käymään pikaisella tauolla. Korva - nimi johtui alkukirjainyhdistelmästä EAr - oli tunnetusti kofeiinifriikki ja hänen lukuisat kahvitaukonsa aiheuttivat aina hilpeyttä oppilaiden keskuudessa. Nyt Joonas ei kuitenkaan olisi tahtonut jäädä yksin Aleksin kanssa.

Ensimmäiset viisi minuuttia kulkivat hiljaisuudessa ja tuntuivat tappavan pitkiltä. Joonas tiesi, että Korvalla kestäisi ikuisuus palata viettämästä herkkää hetkeä kahvinkeittimen parissa. Hän vilkaisi vaivihkaa Aleksia. Tämä ei ollut nostanut katsettaan hetkeksikään tehtäväpaperista, jolla oli kuitenkin vasta muutamia epäselviä harakanvarpaita. Aleksinkaan keskittyminen ei ollut huipussaan.

Joonaksen mieltä kaiversi hänen lähettämänsä tekstiviesti. Miksi, miksi hän oli lähettänyt sen? Nyt Aleksi tiesi, että Joonas oli ihastunut - tai siis, olisi voinut olla.

"Tulis jo se Korva, mä haluun pois täältä", Aleksin ääni leikkasi hiljaisuutta jotenkin tavattoman voimakkaana. Joonas havahtui ajatuksistaan ja vilkaisi kelloa. Korva päästi yleensä jälki-istunnossa istujat puolen maissa kotiin, mutta nyt hän oli jossain kaukana, vaikka iso viisari ohitti jo vitosta.
"Turhaan valitat, sunhan syytäs se on että me täällä ollaan", Joonas töksäytti.
"Sori nyt vaan, mutta se olit kyllä sinä joka löit ensin", vastasi Aleksi saman tien.
"Sä provosoit."
"Eipä sulle paljon tarvinnu sanoo, kun olit jo kimpussa."
"Niin just, sussahan ei oo koskaan mitään vikaa!"
"Sanoo tyyppi, joka on täynnä itseään ja tyttökaverilegioonaansa, että ei nää muuta kun oman napansa", Aleksi sanoi jo vihaisemmin ja nousi seisomaan.
"Mäkö muka ajattelen vaan itseäni?" Joonas huusi nyt kunnolla, ponkaisten itsekin ylös. "Sähän se oot olevinas paraskin marttyyri, kärsivä sankari, ilkeän huligaanin hakkaama neiti. Ja silti sun itsekkyys on päätähuimaava. Mä sentään pyysin anteeks!"
"Ja vitut sä mitään oot pyytäny", Aleksi sylkäisi.

Joonaksen alkava raivonpurkaus katkesi kuin seinään. He tuijottivat hetken toisiaan, Aleksilla myrkyllinen ilme kasvoilla, mutta Joonas oli vain ja ainoastaan yllättynyt.

"Etkö sä oo saanut mun viestiä?" Joonas kuiskasi ontosti.
Aleksi kurtisti kulmiaan, mutta sanoi kylmästi: "En, luojan kiitos, mä en olis halunnut kuulla susta yhtään enempää kuin on pakko. Kannatti heittää puhelin seinään."
Joonas ei vastannut, hän vain tuijotti Aleksia. Tämän suojamuuri säröili hieman, kun Joonaksen viha oli kaikonnut. Tekstiviesti ei ollut mennyt perille.
"Mä pyysin anteeks", Joonas sanoi hiljaa, astuen yhden haparoivan askeleen taaksepäin kohti selkänsä takana nököttäviä kaappeja. "Mä en halunnut että tässä kävis näin."

Nyt hämmennyksen saattoi nähdä Aleksissa selkeänä, mutta hän koetti piilottaa sen tiuskaisemalla: "No siihen mä en ole ollut ainoa vaikuttaja. Ite sä mokasit yhtä lailla."
Yhtäkkiä Joonas taas huusi. "Korjataan tilanne sitten, helvetti vie! Mitä sä oikein haluat?"

Paria sekuntia myöhemmin Joonaksen selkä iskeytyi harmaisiin kaapinoviin Aleksin tönäisyn voimasta. Hän ei heti tajunnut, mitä tapahtui, hän vain ymmärsi tulleensa paiskatuksi päin seinää. Hän valmistautui tappelemaan taas, kokosi lihasvoimansa, mutta sitten hänet pysäytettiin täysin.

Aleksin ruumis iskeytyi häntä vasten ja äkisti kaikki olikin kääntynyt ylösalaisin. Joonaksen huulille painui kiivas, raivokas, vihasta voimansa saava suudelma.

carsoni

  • Vieras
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #45 : 06.07.2008 17:38:18 »
AWW! Ihanaa. Tykkään tästä hirmuisesti. Virheitä ei löydy ja teksi on sujuvaa ja pidät lukijan mielenkiinnon koko ajan yllä. :- )
Jatka pian.

Klara-nne

  • ***
  • Viestejä: 110
  • aurinko on, tuuli on, tähdet on liikaa
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #46 : 07.07.2008 00:05:03 »
Oi, tämä on tosi suloinen! Aito ja söpö! Jatkoa pian :p

wataridori

  • ***
  • Viestejä: 9
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #47 : 07.07.2008 00:14:24 »
Oijjoijjoiii!! Jee!! Hyvä Joonas!! Hyvä Aleksi!! <33<3 Jatkoa??
chemistry like apple and cinnamon

JaneDoe

  • ***
  • Viestejä: 57
  • unknown
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #48 : 07.07.2008 01:05:35 »
Joonas tiesi, että Korvalla kestäisi ikuisuus palata viettämästä herkkää hetkeä kahvinkeittimen parissa.

Pakko quotata tämä yksi lause, ihan vaan esimerkkinä.

Tykkään hirveästi kirjoitustyylistäsi. Juuri em. kaltaiset lauseet ovat hirmu kivoja ja täydentävät tekstiä juuri sopivasti! Ihanan sarkastisia huomioita.
Mukava lukea tekstiä, joka on kirjoitettu suomeksi ja suomenkielisillä nimillä. Repliikit ym. tuntuu heti sujuvammilta. Muutenkin kielenkäyttösi ja sanavalintasi ovat ihailtavia. Paljon oivaltavia lausahduksia hahmojen suusta! : D Hahmot on jotenkin tosi eläviä, tavoitat hyvin tunnelman ja ikäluokan. Tapahtumat eivät jätä kylmäksi ja juonenkulku on uskottavaa. Poikien pohdinnat ym. ovat hyvän pituisia, ei liian pikaisia, eivätkä toisaalta sellaisia edestakaisin jankkaavia ja pitkäveteisiä.
Itselle tulee ihan nostalgisesti omat yläasteajat mieleen. Luokalla kun sattui olemaan kaksi poikaa, jotka on melkeen justiin nämä Joonas ja Aleksi, hyvinkin monessa suhteessa. :--D

Luin tätä täällä tähän saakka, mutta taidanpa siirtyä tuonne kotisivujesi puolelle jatkamaan. ;D
And you will try to find your place in the diary of Jane.


Tuntemattoman päiväkirja: MCR, Kill Hannah & häiriintyneitä originaaleja.

-- pyörii mukana säännöllisen epäsäännöllisesti --


Dionysos

  • ***
  • Viestejä: 431
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #49 : 07.07.2008 08:40:57 »
Tää on vaan niin hyvä!!  :o ;D
Valtakunnassa lukenut tätä niin paljon kun nyt on julkaistu, mutta pakko lukea vielä täälläkin kuin ilmestyy!

Ja oon samaa mieltä JaneDoe:n kanssa! Kielenkäyttö+sanavalinnat ovat upeita!
Toivottavasti jatkoa saapuu myös tänne ja valtakuntaan... ;)
Inn gjennom min sjel den sorte angst river

På de mosegrodde steiner de seg viser
Når nattemørket har senket seg over
Ekkoene... fra deres grufulle jamring
Endeløst... du kan høre


//Palasiksi revitty Dionysos on lupaus elämästä....-Friedrich Nietzche

Cinnamon

  • ***
  • Viestejä: 76
    • Tuhkalehto Street Team
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #50 : 07.07.2008 19:33:16 »
Mielenkiintoista. Etenkin tuo loppu. Aluks olin sillain, että pillahdanko mutta sitten.. jotenkin tuo suudelma.
Namskutti. <3
Mainitsen nämä:

Lainaus käyttäjältä: Kommando
"Et sä siitä oikeesti nauttis, kun et sais tungettuu kieltäs mun kurkkuun", Joonas vastasi päällisin puolin täysin rauhallisena.

Reilua peliä. :DDDD

Lainaus käyttäjältä: Kommando
"Sori nyt vaan, mutta se olit kyllä sinä joka löit ensin", vastasi Aleksi saman tien.


;D

Lainaus käyttäjältä: Kommando
Joonaksen huulille painui kiivas, raivokas, vihasta voimansa saava suudelma.

Tää kruunas kaiken. <3
Pidin tästä jatkosta muutenkin.. raapustele lissee meile!

Cinnamon kiittää ja kumartaa
You are reason why I don’t blame myself anymore

Narsku

  • *
  • Viestejä: 2
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #51 : 07.07.2008 22:59:34 »
Nyt oli pakko jo rekisteröityä. Harvemmin törmää sellaisiin jatkotarinoihin joista jaksaa käydä tarkistamassa milloin uudet osat tulee. Tämä on kyllä jotenkin vaan niin realistinen ja addiktoiva.

Nostan hattua sinulle<3 ja tietenkin toivon pikaista päivitystä :D

sokerijuurikas

  • ***
  • Viestejä: 373
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #52 : 08.07.2008 00:22:30 »
whaat mitämitämitä mikä hitto tää on et löysin tän vasta nyt :o ihana! Tosi aito ja jees nyt päästiin asiaan ! Jatkoa vaan niin oon onnellinen.

Siralmas

  • kukkaispsykopaatti
  • ***
  • Viestejä: 56
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #53 : 08.07.2008 11:53:44 »
Kirjoitat kovin realistisesti, tai ainakin voin kuvitella Aleksin ja Joonaksen jossakin tuolla maailmalla vinoilemassa toisilleen. He ovat oikeita henkilöitä minulle. Ja Joonaksen pikkusisko Anna on kiva tyyppi. Tosin periaatteessa tuntuu kummalta, että he puhuvat keskenään noin avoimesti 'rakkauselämästään', sillä olen tottunut vähän tuota mikä se sana taas on.. Tai siis olen tottunut siihen että 'henkinen elämä' pysyy yksityisenä.

Minä pidän siitä, että Aleksi ja Joonas tappelivat eikä kaikki suju kuin ruusuilla tanssien.  Ja olet onnistunut saamaan kaikesta nujuamisesta ja tappelusta hyvin luontevaa. Ei mitään väistö-isku-potku-soopaa.

Lainaus
Joonaksen huulille painui kiivas, raivokas, vihasta voimansa saava suudelma.
Tämä tosiaan käänsi koko jutun ylösalaisin.
I will keep you safe from every scar that bleeds,
I will keep you free from all that's hurting me

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 706
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #54 : 09.07.2008 16:57:14 »
Oii. Kannatti pistäytyä Säilässä ja imupaperissa. Tiedätkö, ensimmäinen luvussa niitten painiminen muistutti mua kahesta meidän luokkalaisesta pojasta. Ne olis niiin hyvä pari, ja ne painii koko ajan. Niin, ja toisen pojan nimi on Joonas ;D Joo, mutta itse ficciin. Tuntuu siltä, että näin voisi ihan oikeastikin tapahtua. Ja kirjoitat tosi ihanasti. Tykkään huumorintajustasi, joka pilkistää kirjoituksesta ihanasti. Ja nää pojat on ihania. Mmm... ehkä mun pitäis lopettaa tää kommentti hyvän sään aikana :) Pidän siis tästä. Paaljoon. Jatko olisi kiva. :D
I've got blisters on my fingers!

Sira

  • ***
  • Viestejä: 32
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #55 : 10.07.2008 21:42:07 »
ALEKSI! ALEKSI! ALEKSI! ALEKSI! ALEKSI! GO ALEKSI GO!

uhh ahh, tää rupee käymää jännäks n___n ihanaa! aww, tätä mä oon odottanu jo kauan : DD Jatkoa pian!
8))

Fredu

  • Luihuisnörtti
  • ***
  • Viestejä: 1 021
    • Mieleni on maalaus
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #56 : 10.07.2008 22:21:31 »
Kommandoseni, oletpas pistänyt Aleksin ja Joonaksenkin tänne. Tämä on yksi lempificcejäni sivuillasi, ja nyt vielä paremmin muistan miksi. n____n Luin nimittäin kaikki osat uudestaan, ja ne ovat suorastaan täydellisiä. Ja odottelenkin nyt sekä tähän, että sinne sivuillesi jatkoa. Kaipaan nimittäin kuulla miten näille kahdelle käy.

(Juu, olen se sama Fredu)

Siinä songficissä muuten kestää, kun viimeinkin pääsin omalle koneelle kirjustelemaan, niin idea oli kadonnut päästäni. D8 Mutta mie luppaan, että se tulloo kyllä valmistumaan.
Avatar: Beauty Enchants
hiphei, hurraa, nyt ei surra! pienet on konstit nää: jos joskus täytyy huolia olla, tuntuu pahalta, itkettää, itke kyyneleet sovinnolla,
ei ne silloin sisälle jää
~*~
Hävisin pelin

Kommando

  • ***
  • Viestejä: 102
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #57 : 11.07.2008 16:57:41 »
Kiitos taas kaikille!
Erityisesti kiitos Janedoelle ja Siralmasille tyylini analysoinnista, sellaisia on kiva kuulla ^^
Ja Narsku, A&J siis sai sinut rekisteröitymään? Wau! : D

Niin, ja Siralmasille vielä. Voin perustella Annan ja Joonaksen läheisyyden aitouden yhdellä selkeällä esimerkillä. Minulla on serkku, jonka kanssa olemme olleet pienestä pitäen läheisiä - vaikka meillä on kahden vuoden ikäero ja edustamme eri sukupuolia. Puhun hänelle kaikesta ja hän puhuu minulle kaikesta. Kaikesta. Hän on minulle kuin oma veli. Annan ja Joonaksen välit ovat aika lailla samanlaiset. : )
Ja niin siis kiitos ihanasta kommentista! Mahtavaa, että pojat tuntuvat aidoilta.

Haa, Fredusenihan se siinä : ) Täytyy sanoa, että olen tykännyt Valtakuntaan jättämistä kommenteistasi. Piristävät aina kummasti. ^^ Kiitokset!
Niin ja, ei sillä songficillä kiire ole, kunhan joskus rustaat : >


Ja sitten seiska, joka tuotoksen pakollinen söpöilyluku.


Luku 7 : Homon tapoja ja väärän koon paita

Aleksi ehti tehdä useita erinäisiä huomioita Joonaksesta, tämän tuoksusta, liikkeistä ja mausta, ennen kuin todella tajusi suutelevansa tätä.

He erkaantuivat yhtä aggressiivisella riuhtauksella kuin olivat painautuneet yhteenkin. Aleksi tuijotti Joonasta järkyttyneenä, aivan kuin tämä olisi paiskannut hänet päin seinää eikä toisin päin. Raivosuudelma poltti huulia ja hengitys takkuili sekaisena, mutta Joonas vain katsoi häntä silmiin, hymyili yllättyneesti ja näytti jumalaiselta.

Aleksi ei yksinkertaisesti voinut muuta kuin suudella uudestaan. Nyt hän vain teki sen paljon pehmeämmin, ja samalla tiiviimmin, tutkaillen. Hänen silmänsä sulkeutuivat itsestään hänen varmistuessaan siitä, että Joonaksen huulten täytyi olla samettia.
Hän tunsi niskansa ympäri kiertyvät käsivarret ja alahuultaan hipaisevan kielen. Sillä hetkellä hän olisi kyennyt ihan mihin tahansa. Sormet sivelivät hiusrajaa, toiset seurasivat selkärankaa paidankankaan läpi. Aleksin kädet valuivat Joonaksen lanteille, hän painautui lähemmäs ja hengähti Joonaksen suuhun.

"Mä haluun naida sua", Aleksi kuiskasi voipuneesti sen kummemmin ajattelematta.
Joonas virnisti. "Kiva idea, mutta jos ei nyt kuitenkaan."

Aleksi kelasi hetken aikaa, mitä olikaan sanonut. Sitten hän naurahti posket vähän punehtuneina palautuessaan taas maanpinnalle. Hän löysäsi otettaan ja Joonaskin antoi kättensä pudota pois Aleksin ympäriltä. He olivat kummatkin hieman ulalla siitä, mitä juuri oli tapahtunut. Mutta Aleksi tiesi oleellisimman, nimittäin sen, että mitä se olikaan ollut, se oli tuntunut aivan helvetin hyvältä.

*

Heti ensimmäisenä kotiin päästyään Aleksi vippasi äidiltään rahaa ja kävi ostamassa uuden kännykän. Joonaksen viesti ei enää tulisi perille, sillä sen lähettämisestä oli jo mennyt vuorokausi, mutta Aleksi ei halunnut riskeerata enää.
Muutoin hän pysyttelikin lähinnä kotona. Normaalista koti-illasta se keskiviikko poikkesi siten, että hän ei pelannut tietokoneella eikä kiusannut Jessikaa ihan niin paljon ja ilmoittautui reippauden puuskassaan jopa ulkoiluttamaan Rikin sen sijaan, että olisi vain päästänyt sen ulos hetkeksi.
"Mikä ihme sua vaivaa?" Aleksin äiti ihmetteli, kun Aleksi etsi Rikin hihnaa eteisen laatikoista, joissa oli kaikkea mahdollista sekaisin.
"Kuinka niin?" Aleksi oli yllättyvinään.
"Eilen sulle ei saanut puhuttua yhtään mitään, ja nyt sä oot oikee päivänsäde."
"Ajat muuttuu", Aleksi sanoi ylitsevuotavan pirteästi. "Elämä hymyilee. Hejdå!"

Vasta ulkona Aleksi tajusi käyttäneensä juuri vapaaehtoisesti ruotsin kieltä.
"Ei hitto, musta on tulossa homo", hän kertoi koiralle. Tämä ei näyttänyt suoranaisen kiinnostuneelta asiasta, vaan vastasi merkkaamalla ensimmäisen vastaan tulleen lyhtypylvään.

Okei, asiat eivät olleet täydellisesti, vaikka siltä tuntuikin. Esimerkiksi jälki-istunto. He olivat unohtaneet täydellisesti, että heidän olisi kuulunut istua kiltisti luokassa ja odotella Korvan paluuta. He olivat napanneet reppunsa ja lähteneet ulos, jutellen sekä vapautuneesti että vähän ujostellen yhtä aikaa. Todennäköisesti se merkitsisi lisää jälki-istuntoa, ellei Korva sitten ollut pehmentänyt aivojaan kahvin voimin.

Aleksi leikitteli ajatuksella, millainen opettajan ilme olisi ollut, jos tämä olisi ilmaantunut takaisin luokkaan kesken hänen ja Joonaksen suudelmien. Se olisi ollut niin makeaa nähtävää, että sen vuoksi olisi melkein kannattanut uhrautua.

Sitä kautta hän alkoi toden teolla miettiä tilannetta. Hän oli suudellut pojan kanssa. Itse asiassa hän saattoi olla ihastunut poikaan. Se tuntui vaikealta palalta niellä. Joonas itsessään oli ookoo asia, mutta kun hän mietti asiaa tuolta kannalta, se olikin äkisti omituinen. Poika. Poikaystävä. Kundikaveri. Aleksin kundikaveri. Hinttimäisen kuuloista. Oliko hän nyt sitten hintti? Äh, ei Joonas ollut vielä hänen kundikaverinsa. Hetkinen, mikä se 'vielä' oli? Pari hassua suudelmaa ja hän oli viemässä Joonasta vihille, vai?

Aleksi nauroi maailmalle päin naamaa. Hitot huolista, hän oli hyvällä tuulella.

*

Torstaiaamuna Aleksilla oli tyystin eri tunnelmat. Hän panikoi. Hän halusi juosta karkuun, piiloutua peiton alle ja ilmoittaa itsensä kuolleeksi, niin että häntä ei osattaisi kaivata koululla. Mutta hänen äitinsä oli kotona, joten hän ei voinut lintsata. Eikä hän toisaalta olisi tahtonutkaan.

Kuinka hänen kuuluisi käyttäytyä Joonaksen seurassa koulussa? Ja miten Joonas suhtautuisi häneen? Kaiken tapahtuneen ilmituonti vaikkapa julkisella suutelukohtauksella oli sinäänsä houkuttelevan vaarallisen makuinen ajatus, mutta pelottava yhtä kaikki. Hän ei ollut lainkaan perillä mielentilastaan.

Hän kuitenkin selviytyi koululle asti. Hän oli aamuvälitunnin ajan vaitonainen ja hermostuneen oloinen, kaveritkin huomasivat sen. Mutta sitten alkoi ensimmäinen tunti, englanti. Joonas istuutui hänen viereensä rauhallisesti, kohtasi katseen ja hymyili pienesti. Siinä kaikki. Aleksi oli lyyhistyä pulpettiinsa helpotuksesta. Joonas ei käyttäytynyt mitenkään poikkeavasti.

Aleksin omituinen, ristiriitainen mielentila jatkui pitkin päivää. Pirinen ilmoitti heille kemiantunnilla uuden jälki-istuntoajankohdan, moittien heitä hyvin tuimana. Tavallisesti Joonas olisi varmasti loihtinut kasvoilleen katuvaisen koiranpentuilmeen ja Aleksi taas olisi leikkinyt muuten vain enkeliä, mutta nyt hänellä ei pitänyt pokka. Hän yritti peittää virnuilunsa, ja kun Pirinen käänsi selkänsä, hän lopulta vilkaisi Joonasta. Tämä katsoi häntä pilke silmäkulmassaan.

"Mä tuun teille tänään", Joonas kuiskasi niin hiljaa, että vain he kaksi kuulivat.
Aleksi kohotti kulmiaan. "Ai jaa?"
"Joo."
"Mitä sä meillä?"
Joonas katsoi pahasti.
Aleksin kasvoille nousi sekä virnistys että lievä puna. "Ai. No okei."

"Onko teillä jotain salaisuuksia?" uteli Timo parin pulpetin päästä aivan normaalilla puheäänellä.
"Aleksi, petäksä mua?" Gerbiili parkaisi käännähtäessään eturivissä tuijottamaan Aleksia ja Joonasta.
"En tietenkään", Aleksi kiirehti vakuuttamaan. "Sä oot mun thö ultimeit truu laav."
Joonas näytti ihan siltä, että teki kaikkensa, jottei olisi kommentoinut piruillen. Aleksi oli hyvin kiitollinen, ettei hän tehnyt sitä.

*

Rivitaloasunnon ulko-ovi ei ollut lukossa, Aleksin äidillä oli vapaapäivä. Keittiön läpi olohuoneeseen kulkiessaan Aleksi tuskin tervehti äitiään - hän ei jostain syystä halunnut esitellä Joonasta sen tarkemmin - vaan kulki vain suoraan huoneensa ovelle.

Tulijat tultiin tarkistamaan, kun he olivat hädin tuskin ehtineet Aleksin huoneeseen. Ensin Riki työnsi kuononsa raolleen jääneestä ovesta, seuraavana Jessika.

"Häivy", Aleksi töksäytti oitis pudottautuessaan sängylle istumaan.
"Niin just, Riki, häivy", Jessika töksäytti samaan sävyyn koiralle. Se ei piitannut vähääkään, vaan hyppäsi Aleksin viereen.
Aleksi kurtisti kulmiaan. "Mä puhuin sulle, älypää."
"Kuule Aleksi, Riki on liian tyhmä ollakseen kutsuttu älypääks..."
"Kulkeeko terävä kieli teillä kenties suvussa?" Joonas kysyi perin kiinnostuneesti.
"Onko sun nimi Joonas?" Jessika suuntasi kaiken mielenkiintonsa Joonakseen.
Joonas kohotti kulmiaan huvittuneena. "On joo, ja sä olet Jessika, tutummin Itikka. Onko Aleksi puhunut musta paljonkin?"
"Toi uteli vaan sun paidasta", Aleksi murahti vähän vaivautuneena. Häntä ärsytti, kun Jessika tunki hänen huoneensa lupia kyselemättä, etenkin, kun tyttö puhui Joonakselle.
"Ai niin, se paita", Joonas muisti. "Missä se on nyt?"
"Äiti pesi sen", Jessika ilmoitti iloisesti ja kääntyi sännätäkseen ovesta. "Mä haen..."

Joonas virnisti Aleksille istuutuessaan hänen viereensä, Rikin toiselle puolelle. "Söpö sisko sulla."
"Toi ole söpöä nähnytkään", Aleksi tuhahti. "Rasittava kakara."
"Älä nyt, se vain osoittaa sulle huomiota."
Samassa söpö sisko, rasittava kakara kipittikin taas huoneeseen. Joonaksen silmät laajenivat, ja hän parkaisi: "Mitä mun paidalle on tapahtunu?"
Jessika kantoi käsissään T-paitaa, joka olisi ollut sopivan kokoinen ehkä chihuahualle.

Aleksi repesi nauramaan. "Se tais vissiin kutistua pesussa?"
"Nähtävästi", Joonas totesi järkyttyneenä vastaanottaessaan vaatekappaleen Jessikalta.
"Oliko se sun suosikkipaita?" tiedusteli Jessika osaaottavan näköisenä. "Se on hieno paita."
"Ei sentään", Joonas vastasi naurahtaen, kun tajusi itsekin, että tilanne oli lähinnä huvittava. "Sä voit kuule vaikka pitää sen jos haluut. Mä en tee mitään XXXXS-kokoisella paidalla."
"Ja voitkin nyt viedä pois ittes samalla", Aleksi lisäsi. "Äläkä ikinä tuu takas."
"Et sä voi mua komennella!" kivahti Jessika.
Aleksi nappasi sängyltä tyynyn ja heitti sillä siskoaan. "Tää on mun huone, nyt häivyt!"
Jessika väisti tyynyn ja livahti ulos kolauttaen oven tarpeettoman lujaa kiinni. Olohuoneesta alkoi saman tien kuulua Annukan napinaa ovien paiskomisesta.
"Oikee unelmaperhe", Aleksi huokaisi kyllästyneesti. Joonas vain hymyili.

He tuhlasivat tunnit jutellen, nauraen, ehkä toisiaan opetellen. Sitten, kun puheenaiheet lopulta alkoivat käydä vähiin, he kumpikin vain istuivat pitkän aikaa hiljaa. He silittelivät Rikiä ja kuuntelivat oven takaa kuuluvia ääniä - vuoroin television, vuoroin Jessikan, joka sattui ikävä kyllä olemaan laulavaisella päällä. Koira nautti huomionosoituksista, kun taas Aleksilla oli hieman epäselvä olo. Sekavat ajatukset olivat hiipineet hänen päähänsä, kun hän oli unohtunut katsomaan Joonasta hetkeksikin liian pitkään.

Riki kyllästyi lopulta, vääntäytyi ylös sängyltä ja lysähti lattialle torkkuakseen. Joonas ojentautui risti-istunnasta selälleen sängylle, taittaen käsivartensa päänsä alle. Vasta nyt Aleksi huomasi Joonaksen paidan tekstin: Too hot to be your boyfriend. Kyllä, todellakin. Aleksi ei ollut uskaltaa kohdata tummien silmien katsetta.

Seurustelemmeko me? Onko se normaalia? Onko mikään tällainen ylipäätään? Aleksi vilkaisi Joonasta syrjäsilmällä. Tämä ei ollut irrottanut katsettaan hänestä.
Vai onko tämä vain huvia, pelleilyä kavereiden kesken?
Ajatukset kiersivät kehää Aleksin päässä kuten niin monena hetkenä aiemminkin, mutta Joonas näytti tyyneyden perikuvalta. Hän lojui sängyllä pitkän aikaa täydellisen rentona, hymy kasvoilla, kaula paljastettuna. Hieman liian seksikkäänä.

"Sä näytät hyvältä", Joonas sanoi äkisti, yllättäen Aleksin täysin.
"Ääh", Aleksin ensireaktio oli.
Joonas virnisti huvittuneesti. "Ääh?"
"Enhän", Aleksi tarkensi. Hän olisi tahtonut vastata "samoin", osoittaa ajatuksensa, kertoa, kuinka upea tämä itse oli. Mutta hän ei vain uskaltanut.

Joonas katkaisi hänen ajatuksensa nousemalla istumaan, nojautumalla lähelle. Huulet hipaisivat ohimennen leukaperiä, ennen kuin Joonas nousi kunnolla ja tunkeutui muitta mutkitta hajareisin Aleksin syliin. "Kyllä sä vaan näytät."
Aleksi jännittyi, kun huulet painautuivat hänen suulleen. Mihin Joonas oikeastaan tähtäsi? No, hän halusi koskettaa Aleksia, suudella, se oli ihan kivaa - mutta he olivat sängyllä. Kuinka pitkälle Joonas halusi? Aleksi joutui pieneen paniikkiin eikä muistanut vastata tunnustelevaan suudelmaan.

Joonas vetäytyi saman tien kauemmas, katsoen Aleksia kysyvästi.
"Ootsä -" Aleksi nielaisi, "- ootsä varma tästä?"
Tuon kysymyksen muodostaminen olisi voinut olla onnittelun arvoinen suoritus. Sillä sai tavallaan tiedusteltua Joonaksen aikomuksia kuitenkaan nolaamatta itseään paljastamalla, että mahdollisesti luuli liikoja.
Joonas hymähti. "Pitääkö meillä aina olla aggressio tai humalatila päällä, jotta me voidaan suudella?"
"No ei, mä vaan... kun." Aleksi ei tiennyt naurahtaako vai epäröidäkö.
"Älä pelkää, Aleksi", Joonas sanoi niin isälliseen tai veljelliseen sävyyn, että Aleksia lähinnä nolotti. "Mä en ole pakottamassa sua mihinkään. Mutta nyt - älä puhu vaan toimi, baby."
Aleksi kommentoi asiaa painamalla huulensa Joonasta vasten kaikkea muuta kuin veljellisesti.

"Mitähän sun siskos tai äitis miettis, jos ne nyt ilmestyis tänne", Joonas virnisti malttaessaan irrottautua.
"Siinähän ihmettelis", Aleksi nauroi. "Ja no, Rikihän juoruaa niille joka tapauksessa."
"Ai tosiaan. Mä joudun pian ongelmiin sun vuokses."
"Itehän sä mun luokse halusit..."
"Mä tulin oikeasti vaan hakemaan paitani", Joonas väitti.
"Mitä sitten olis pitänyt kuvitella?" virnisti Aleksi.
"No jaa", Joonas oli pohtivinaan. "Sun likaisesta mielikuvituksesta ei koskaan voi tietää..."
Aleksi virnisti ovelasti. "Pitääkö meidän keksiä jotain muuta tekemistä nyt, kun sun paidanhakus epäonnistui?"
"No niin just", Joonas nauroi. "Hitto sä oot homo jätkä!"

Aleksi tönäisi Joonasta leikkisästi, niin että tämä valuttautui pois hänen sylistään. Itse asiassa juuri ajoissa, sillä ovi tönäistiin auki ja Jessika ilmaantui huoneeseen.
"Riki on halunnu ulos täältä ties miten kauan!" tyttö paasasi antaumuksella. "Mitä te oikein puuhaatte, kun ette kuule miten se raapii ovea?"

Aleksi ei voinut estää itseään purskahtamasta nauruun.

sokerijuurikas

  • ***
  • Viestejä: 373
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #58 : 11.07.2008 19:06:36 »
Ihana jatko! Tosi tosi tosi hyvä! Ei en osaa kommmentoida rakentavaa. Tykkään kun näkökulma vaihtuu joka osassa :)

Smarou

  • ***
  • Viestejä: 364
Vs: Aleksi & Joonas (K-13, teinislashia)
« Vastaus #59 : 11.07.2008 20:07:11 »
Argh, tiedätkö, mua inhottaa ku en osaa enää kommentoida tähän, ja sitten aina kun uusi kappale ilmestyy, niin ärsyttää etten kommentoinut edellistä. Nyt päätin korjata erheeni.

Kaikki mitä aiemmin sanoin, pitää paikkansa. Tämä on oikein mukava aluettavaa, ei liian kevyttä aikä liian raskasta, juuri sopivaa.

Itselläni on hassu tapa, lukiessa jonkun ilmeistä, teen itse saman ilmeen, ja tämä on täynnä ihanaa virnistelyä, menee vielä suunpielet kramppiin. Jostai syystä virnistely on niin ihana termi, itsekin haluaisin kirjoittaessa kirjoittaa vaan virne virne virnistää ja virnisti, joutuu oikein pakolla kirjottaa jonkin muun sana muodon. Ja muuten, tästä jää aina hyvä mieli ja tämä on myös hauskaa luettavaa. Monessa kohtaa pääsi pieni naurahdus suusta.
Lainaus
"Aleksi, petäksä mua?" Gerbiili parkaisi käännähtäessään eturivissä tuijottamaan Aleksia ja Joonasta.
Loistava esimerkki  :D
Oli niitä muutama muukin, josta sanoin itselleni että quotaan, mutten enää muista/löydä niitä.
Lainaus
"Ei hitto, musta on tulossa homo", hän kertoi koiralle. Tämä ei näyttänyt suoranaisen kiinnostuneelta asiasta, vaan vastasi merkkaamalla ensimmäisen vastaan tulleen lyhtypylvään.
Aivan tuo. Yleensä tuon kaltaiset lausahdukset tuntuvat väkihauskoilta tekstissä, mutta tässä se kulosti hyvin luonnolliselta. Kun ehkä itsekin puhun itsekseni vastaavasti. Tai tuossa tapauksessa puhuisin. Ja koira oli... koira.

Pidin tuosta kävely kohdasta muutenkin kovasti. Mielestäni oli ihana miten Aleksi ei jotenkin pitänyt Joonasta poikana, vain Joonaksena. Kun itse olen miettinyt tuota, että jos olisi hetero mies, joka kerran ihastuisi mieheen, niin eikö hän silti voisi pitää itseään heterona, se mies olisi vain yksi poikkeus.

Ja tuo seuraava päivä. Herran jestas, samaistun ehkä liikaa Aleksiin, onko se tervettä? Aioin taas sanoa että itsekin tuntisin noin. Kävisin ylikierroksilla enkä tietäisi miten suhtautua, samaan aikaan haluaisin ja en haluaisi nähdä. Pelkäisin että toinen suhtautuisi oudosti, ja sitten ehkä pettyisin jos ei suhtautuisi erilailla.

Omg, frendit alkaa ja nyt lähden.

Mutta äärettömän ihana luku taas. Oli muuten tosi ilkeää kertoa mistä löytäisi enemmän lukuja :< Nyt käyn kovatsi kamppailua itseni kanssa lähdenkö lukemaan niitä vai en. Kun ehdottomasti haluaisin, olen niin lujaa jo koukussa. Mutta sitten inhottaisi kun täälä on niin vähän ja silti lukisin täältäkin tätä.

Ihanaa kiitos ja ihkutusta ihkutusta
jes kiitos kiitos
(Alkaa menemään jo yli, katson samalla frendejä, johtunee niistä -.-)
Jees
~Kuin sokea auringosta, minä kerron teille rakkaudesta~