Aleksi & Joonas (K-11, teinislashia)

[Cora]

Montakohan kertaa olen harkinnut tämän lukemista, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi. Kymmenen lukua tuntuu aika pelotavalta määrältä No nyt sitten vihdoin luin tämän, kun oli aikaa (=ei ole elämää).
Tykkäsin tästä tosi paljon! Tämä ei todellakaan ollut yhtä kliseinen kuin odotin ja tämän idea ei ollut yhtään kulutettu. Tekstikin oli tosi sujuvaa, varsinkin tykkäsin dialogin sujuvuudesta.  Tyylisi on selkeä, mutta ei kuitenkaan liian vakava.

Tykkäsin hahmoistasi, ne olivat jotenkin tosi aidon tuntuisia. Joonas oli aivan ihana ^^ Ja Aleksi myöskin. Tykkäsin myös siitä miten vaihtelit näkökulmaa pokien välillä. Se toi monipuolisuutta tarinaan. Minulle ei jäänyt kuitenkaan hirveän selkeää kuvaa Aleksin ulkonäöstä, en muista missä sitä olisi kuvailtu yhtä tarkasti kuin Joonaksen.
Juoni oli ihana. Ensin ystävyys ja sitten jotain muuta ja siihen väliin vielä draamaa (poikien tappelu oli dramaattinen!). Ja sitten vielä se "the ultimate love scene" tuonne loppuun. Rakastin sitä loppukohtausta niin paljon. Aivan upea. Sade ja se Joonaksen tunnustus. En edes kuollut...

Oli jotenkin piristävää lukea tätä. Tuli ihan omat yläasteajat mieleen :'D (vaikka siitä onkin jo muutama vuosi, kun tuon ikäinen olin... valitteva tosiasia, jota en haluaisi myöntää) Ei sillä, että olisin itse tuollainen ollut yläasteella, mutta tulee jotkut tietyt tyypit vanhasta koulusta mieleen

Okei, en nyt oikein osaa antaa mitään rakentavaa, mutta ehkä tajusit kuitenkin, että tykkäsit tästä
Kiitos ihasta tarinasta 

[Kommando]

Kiiiitos teille.

Amca, oei, en tokikaan ota pahalla. Rakentava palaute on aina kivaa. Ymmärrän mitä tarkoitat, ehkä olen itse pitänyt Aleksin ja Joonaksen luonteenpiirteitä itselleni liian itsestäänselvyyksinä, joten en ole myöhemmin tuonut niitä enää tarpeeksi ilmi. Ja ylipäätään luottanut liikaa siihen, että lukijat tavallaan tietävät, vaikken kerro ^^" Ah, typerä minä. Parannettavan varaa on siis. :> Kiitos kommentista.

Fredu, jokaisen lähettämäsi kommentin myötä tietysti : D <3 Ja ah, olen ihan unohtanut Mistaken äänityksen. D8 Saas nähdä, saanko sitä koskaan aikaiseksi, tässä nyt näitä projekteja riittää.

April, nam, kiitos pitkästä kommentista. <3 Kivaisaa, että tykkäilet (yhä) teksteistäni. *w*

Cora: Ah, hyvä, että jaksoit kuitenkin lukea ^___^ ! Ihana kuulla, että pidät tyylistäni.
Jep, Aleksin ulkoinen kuvaus taisi jäädä vähemmälle kuin Joonaksen. :c
Hurrrrr, en osaa sanoa muuta. Kiitos. ♥

[Mansa]

"Hip hurraa teinislashin nimeen! Nupit kaakkoon! Älkää tehkö typeryyksiä alkoholin parissa, tupakka tappaa, muistakaa suojaus! Keep on rocking, babies!"
Ihana. 

Ja ficciin -> IHANA !

Aleksia ei kauheesti kuvailtu, mut meibi hyvä?, tai et sai itte miettii sen minkä näköseks halus.
Joonas ainaki lihaksinee oli mun mieles sellane... sellane... YAR!Nam!grr...<33 (kyl te varmaa tiijätte;))

Pojat oli tossa alussa tollassii sulosii ku molemmat koitti kieltää tunteensa jnejnejne
Tossa lopussa (ja ainaku ne oli riidoissa) huusin mielessäni MAKE LOVE NOT WAR !!
Olin hetken iha varma et tää ei pääty hyvin (eli noi ei ois päätyny yhtee). Luojan kiitos toisin kävi<3
Kaikki läpän heitotki oli hyvii ja uskottavii. Naureskelin koko aja esim mitä ne heitti tossa poikaporukassa :-D

Mutta siis ihaaan mielettömän hyvä ficci ja tyksin sun kirjoitus tyylistä! Onko tähän jatkoa?  Ois kiva tietää miten niillä sit jatku koulussa jnejne 8-) hehee.

[Nuutti|]

WÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! *w*
Mä sain vaihteeksi jonkun kohtauksen!!
Hiwaääää! Ihana ihana ihana. (:
Mä en saa itestäni mitään rakentavaa irti.
Luin tätä semmoset about 2 pvä, ja koukutuin ja paskapaskapaska ku _vaan_ kymmenen lukua. Pojista ois ollu niiiin hauska lukea lisää. ;>>
Hiww. Jään nyt yksikseni fanittelemaan tätä vielä. :>
Kiit♥s,

Suklaamurunen

[tassuliini]

oih tää on niin ihana! Harmi ettei tää jatku enään nyyh

[Elfmaiden]

Aivan ihana tarina! Todella sympaattinen ja helposti samastuttava, siis uskottava. Ja suloinen 
Kielellinen ilmaisusi on myös upeaa luettavaa, upea värikästä ja eläväistä. Kiitos!

[Skaber]

Wautsi wau!!

En oo aikasemmin lukenu, ja äsken lukasin läpi koko stoori ykkösestä kymppiin.
Otsikon nähdessäni ensimmäinen ajatukseni oli että "voi huoooooh, taas yksi nollastoori muiden joukossa, ei oo edes persoonallisempaa otsikkoa keksinyt!", kunnes muistin että oma vauvani, Arttu & Jesse (kannattaa lukea , on otsikoitu samaan malliin, joten olisin ollut TODELLA tekopyhä jos en olisi perunut ensimmäisiä ajatuksiani.

Ja onneksi en ollut!

Tarinasi oli täynnä kliseitä. Joo, ensin ne sattumalta ja puolivahingossa tutustuu, ja joo, sitten on bileet, ja joo, siellä bileissä ne tekee temput ja joo, temppujen jälkeen molemmilla on konseptit sekasin ja joo, sitten ne raivoissaan käy toistensa kimppuun suudellen ja joo, sitten ne ensin lämpiää ja joo, sitten ne tappelee ja joo, lopuksi ne impulsiivisesti ja kaikkensa antaneena kuitenkin rakastaa toisiaan.

Ja ne kliseethän on kaikkein parhaat! Ilman yhtäkään noista kliseistä ei olisi hykerryttävän kaunista ja suloista rakkaustarinaa, ja tässä tulee vasta varsinaiset kehut :

Joka ikisen näistä kliseistä olet tuunannut omaan tarinaasi persoonallisiksi. Tutustuminen tapahtui mutkattomasti ja rauhallisesti, bileissä temput olivat läppää ja ihan oikeasti vahinko, vain toisella niistä oli oikeasti konseptit sekasin, ne oli oikeasti vihaisia toisilleen eivätkä vain rakkaudesta riutuneita, ensilämpökään ei ollut selvää pässinlihaa vaan utuista ja kuoppaista "toistensa opettelua"..

Näetkö? En tiiä ootko tehny sen vahingossa vaiko tarkoituksella, mutta se on ihailtavaa ja hienoa, että vaikka olet luottanut kuolemattomiin teinislahskliseisiin ja niiden iki-ihanuuteen ja hurmaavuuteen kaikessa epäuskottavuudessaan, niin silti tarinasi on yksilö, persoonallinen, ja siitä tunnistaa sut, Aleksin ja Joonaksen.

Kirjotat kauhean kauniisti, selkein lausein ja kirjoitusvirheet välttäen, kuitenkin pitäen tekstin luontevana, henkilöille ja itselles (ilmeisestikin, luullakseni) ominaisena, rentona. Jäin kyllä kaipailemaan lisää kuvailua, enemmän yksityiskohtia ja tunteeseen paneutumista. Ehkä teen sitä liikaa itse, jotta pystyisin sivuuttamaan sen puuttumisen.. En oikein tiedä miten sua neuvoisin, koska tuntuu tosi typerältä että sanoisin "tee niin kuin minä", koska silloin tarinasi eivät olisi enää sun, mutta hei, jostainhan pitää nillittää, muuten kirjoittajilla nousee hattuun. Siitäkin huolimatta, että nillityksen aihetta löytyi pienen tuumailun jälkeen, on sun A&J:s (tuntuupa kummalta sanoa jonkun muun novellista A&J..) tuonu mun sairaslomaiseen päivään takakontillisen hekotuksia, pöhköjä hymyjä, ajatuskarkailuja omiin fantasiamaailmoihin, sekä tietenkin niitä aww- ajatuksia.

Oot taitava, ja tästä lähdenkin katsastelemaan lisää Kommandon tuotantoa. Kiitos tästä lukukokemuksesta!
Keep going forward, honey!!

<3:llä Skaber

[yatou]

Mulla ei ole kauheasti aikaa kirjoittaa, vaikka ylistettävää olisi enemmän kuin laki sallii. Tämä oli ihana.
Luin tämän pari yötä sitten - kyllä, yöllä - yhteen pötköön kun ei kertakaikkiaan pystynyt lopettamaan kesken. Tää oli vaan niin ihana ja koukuttava ja ah.

Aleksi ja Joonas molemmat ihania hahmoja<3

Ja sun kirjoitustyylikin on aivan ihanaa, erittäin selkeää ja mukaansatempaavaa.

Kiitos tästä ihanasta lukukokemuksesta,
Yatou

[raitakarkki]

Oon aika kamala, luin tän ekan kerran ehkä viime vuonna enkä silti kommentoinut.
Tietkö, tää on mun lempiteksti Finissä. Oon lukenu tän vähintään kymmenen kertaa. Slash on söpöä ja sitä on kiva lukea mut vielä mikäänö muu slashfikki ei oo saanu muhun samanlaista "aww" -oloa kuin tämä :D
Haluun kiittää että oot kirjoittanut tän! Tykkään Aleksista ja Joonaksesta, osaan kuvitella heidät hyvin ja tuo loppu on vaan täydellinen. Kirjoitat sujuvasti ja noi kaikki läpät, vittuilut ym. on parhautta.

♥:lla raitis, kiitos tästä

[juwelawa]

Okei... Tää oli niin ihana että vedin moneen kertaan ranteet auki 8<

Ainoo huono puoli oli se että se loppu... Voisin esim lukee tätä elämäni loppuun semmoset vaivaset 2985702893475092384570923847509238475023894 lukua kyllästymättä :3

[howboring]

Mua hämmentää tuolla lopussa oleva "elämä maistui sitruunamehulta". Miksi juuri sitruunamehulta ! onkohan tässä mainittu jotai sitruunamehusta aiemmin? Hmmmmm o_o kuiteki tuli sitruunan tuoksu nenään.

[Snouk]

Ihan liian nopeasti se oli jo ohi. Muuten vikoja ei juurikaan löytynyt, paitsi yksi. Huonot uutiset pitää aina kertoa ensin, joten ennen kuin siirryn pelkkään ihkutukseen, motkotan tämän stoorin nimestä. Rehellisesti sanottuna nimittäin tällaiset nimet ovat maailman persoonattomimpia, kuten Skaber vähän jo mainitsikin, tosin perui puheensa. Mä en samaan asiaan syyllisty, joten voin puhtaalla omalla tunnolla asiasta valittaa. Ei mutta oikeasti olen sitä mieltä, että paremmankin nimen keksii, vaikka olisi kuinka huono keksimään niitä. Olisin suosinut mieluummin tälle nimeksi vaikka sitruunamehua, koska siitä puhuttiin lopussa. Melkein mikä tahansa on parempi vaihtoehto kuin päähenkilöiden nimet konjuktio välissään.

Unohda se, että mä onnistuin valittamaan tuosta nimestä kokonaisen kappaleen, sillä muuten tässä ei ollut mitään vikaa. Olihan joukossa runsaasti kliseitä, mutta mikäs siinä. Kyllä kliseitä on kiva lukea ja slashiin ne sopivat kuin nakutettu. Eikä tämä edes ollut mikään maailman kliseisin ficci, ja niiden käyttöön nyt syyllistyvät kaikki.

Kerronta oli todella sujuvaa ja juoni liikkui ihanan kevyesti eteenpäin. Mulla on itselläni se ongelma, että jään aina jauhamaan ihan turhista asioista, jolloin koko tarina menee vain yhdeksi pikkutarkaksi pilkuviilaukseksi. Hyvä, että edes joku osaa välttää tämän. Virheistä en edes puhu, koska niitä ei ollut. Ja hahmot, ah. Keskeisiä hahmoja oli aika vähän, mikä sopi hyvin näin "lyhyeen" tarinaan. Etenkin Joonas oli aivan liian suloinen. <3 Koko tarina oli ihan yhtä pimpampon tuitui awwwww. Kiitos.

[tirsu]

Luin tän melkein eilen kokonaan, mutta sitten tuli keskeytys ja pääsin vasta tänään lukemaan loppuun. Ja sitten asiaan.
Tää oli aivan ihana. Ja todella loistavasti kirjoitettu. Juoni oli todella mielenkiintoinen (mun piti eilen lukea vain yksi luku, mutta jotenkin luin kuusi ennen keskeytystä) ja hahmot upeita.
Olet todella hyvä kirjoittamaan. Kuvailet kivalla tavalla. Ja, ja, ja... Olen ihan sanaton.
Jotenkin harmitti, kun tämä loppui. Olisi pitänyt lukea hitaammin (siis, että pari lukua päivässä), niin olisi kestänyt pidempään. Joo-o, tykkäsin tästä ja todella paljon!
Tämä koko tarina oli niin awws! ^^
-tirsu

[Luihuinen_89]

Ihanasti kirjoitettu. Ihan tippa tuli linsiin kuin pojat päätyi sittenkin yhteen. Ihanaa kuvailua. Mä oon ihan sanaton. Luihu kiittää ja kumartaa ja ehkä vielä joskus saan tähän järkevämpääkin kommenttia, mutta nyt tämä hyyppä menee nukkuun kello on aivan liian paljon, mut ei vaan voinut lopettaa lukemista

~L~

[Kommando]

Kiitos murut, hämmennyin oltuani pitkään poissa ja huomatessani että A&J on yhä näinkin suosittu teksti. :-o
Olette ihania.

Näin jälkiviisaana täytyy sanoa, että olen tismalleen samaa mieltä Skaberin kanssa tuosta nimivalinnasta. : D Minulla on paha tapa kiintyä ns. projektinimiin, joita käytän ennen tekstin valmistumista. Tätäkin kutsuin alusta asti vain nimellä Aleksi & Joonas, lyhyemmin Aajii, ja eipä miulle tietenkään tullut mieleenkään vaihtaa sitä. Snoukin ehdotus "Sitruunamehua" kuulostaisi ihan hyvältä minun korviini, harmittaa etten itse tullut ajatelleeksi sitä. Ehken ollut suunnitellut sitruunamehun liittyvän juoneen, ennen kuin teksti oli jo ihan lopussa. :--) Tuntuisi vähän turhalta vaihtaa nimeä enää.

Skaber, kommenttisi oli ylipäätään aivan ihana, suurimmat kiitokseni! Tunnen itseni pahaksi ihmiseksi, kun kommentoin itse toisten tekstejä hyvin harvoin. Rispektiä siis siitä, että viitsit. Olen hyvin imarreltu kaikesta mitä sanoit, purr <3.

Näetkö? En tiiä ootko tehny sen vahingossa vaiko tarkoituksella, mutta se on ihailtavaa ja hienoa, että vaikka olet luottanut kuolemattomiin teinislahskliseisiin ja niiden iki-ihanuuteen ja hurmaavuuteen kaikessa epäuskottavuudessaan, niin silti tarinasi on yksilö, persoonallinen, ja siitä tunnistaa sut, Aleksin ja Joonaksen.

Ihanaa että näin on, koska siihen olen pyrkinytkin. Halusin pitää tarinan elämänmakuisena, tavallaan realistisena ja tavallaan silti kliseisenä, koska no - elämä itsessään on minusta klisee. : D


Ja sitten kysymykseesi, Howboring:

Mua hämmentää tuolla lopussa oleva "elämä maistui sitruunamehulta". Miksi juuri sitruunamehulta ! onkohan tässä mainittu jotai sitruunamehusta aiemmin? Hmmmmm o_o kuiteki tuli sitruunan tuoksu nenään.

->

Siiri ilmestyi sohvan viereen ja tarjosi iloisesti: "Saako olla mehua?"
"Lieneeköhän ihan mehua vaan", Joonas virnisti takaisin.
"Maista niin tiedät", totesi Siiri, ojensi lasin Joonakselle ja katosi, ennen kuin tämä ehti sanoa enää mitään. Joonas maistoi lasista. Sitruunaa ja jotain muuta kitkerää. Ei mitään mehukestitavaraa.

Siksi. (;


Toivon todella, että osaisin sanoa enemmän.
Kiitos. ♥

[MissWeasley]

Ihana, IHANA loppu! Awwws

Oli kiva lukee välillä originaalina slashia Mää en tiedä miks oon tällei jääny koukuun slashiin ja homoiluun, ptäisköhän huolestua? ;o

Mut joo... Tykkäsin kun teit Aleksista tollasen rennon ja rentun ja sellasen.. no, en mää tiiä!
Tää oli ihan älyttömän hyvä, mutta oisit voinu ehkä kuvailla Aleksia ulkonäöllisesti enemmän(btw, kuvittelin hänet ruskeahiuksiseksi, miksiköhän..? ).
Niiin ja ois ollu mielenkiintosta tietää mistä tulee lempinimi Gerbiili


Mut kiitos paljon tästä viikonlopun piristyksestä, tämä insipiroi minua kirjoittamaan taas! 


~Missy~

[Ronja]

tää on ihana tarina ja suuri syy siihen että ylipäänsä rekisteröidyin tähän paikkaan! niin todentuntuinen ja tosi hyvin kirjoitettu ja ihana! suuret kiitokset sinulle tästä lukukokemuksesta ja monesta muusta myös, sillä ilman Aleksia ja Joonasta en olisi varmaan palannut tänne lueskelemaan mitään muutakaan.

[Reta]

Luin tarinan eilen, koska minulla oli todella tylsää ja mietin, onnistuisinko löytämään finfanfunista jotain hyvää söpöä slahisa.

Olin todella positiivisesti yllättynyt kirjoitustyylistäsi. Tekstitsä näkee, että olet oikeasti miettinyt kunnolla mitä kirjoitat ja miten haluat asiat kertoa. Tai sitten olet vain luonnostaan lahjakas ja saat aikaan tuollaisen vaikutelman huomaamatta. Olet selvästi hakenut tekstiin huumoria, ja onnistunutkin siinä melkein aina kun tekstistä näkee että sen on tarkoitus olla hauska. Et ole sortunut teksteissä kaikkeen kliseisimpiin sanontoihin ja teksti oli melko sujuvaa.

Hahmoja oli ehkä hieman liikaa. Näin lyhyessä tarinassa suositeltavaa olisi pitää hahmomäärä melko simppelinä, sillä lukija ei millään ehdi muistaa kaikkien nimiä.
Juoni oli melko kliseinen, mutta toisaalta olit kirjoittanut bilekohtauksista todella hauskoja. Niissä oli jonkinlaista oikeiden bileiden tuntua. Monesti teksteissä ei ole edes tätä saman sukupuolen kännipussailua ollenkaan, sillä jostain syystä aina koko muu maailma halutaan kirjoittaa niin homovastaiseksi, ettei kännipussailua saman sukupuolen kanssa edes sallita. Oli piristävää lukea jotain muuta. Perhepiiristäkin löytyi yksi seksuaalivähemmistön edustaja. Peukku siitä!

Täällä aiemmin puhuttiinkin siitä, kuinka olet luonut niin jo monta kertaa kirjoitetusta juonesta jotain uutta. Olen samaa mieltä. Aleksi oli selvä persoona. Joonas taas hieman hiljaisempi. Kuitenkin, vaikka tarina oli hyvällä tavalla raikas, loppu jäi kaivertamaan todella paljon mieltäni. Itse ainakin olen todella nihkeä sanomaan kenellekään, että rakastan häntä. Yleensä rakkaudentunnustamiseen tarvitaan pitkähkö suhde ja monen kuukauden tunteminen. Tarinassa mielestäni Aleksi ja Joonas eivät missään vaiheessa seurustelleen kunnolla. Heillä oli jotain tunteita, joita he osoittivat pussailemalla, mutta varmaan 1/4 tarinasta oli bileitä 1/4 pohdintaa bileiden seurauksista, 1/4 alamäkeä poikien suhteista ja vain 1/4 itse suhdetta. Olisin tykännyt lopusta ja samalla koko tarinasta paljon enemmän, jos suurten rakkaudentunnustuksen sijaa pojat olisivat vaikka vain voineet myöntää olleensa väärässä tai voineet pyytää anteeksi tai selitellä enemmän käytöstään. Ihan mitä muuta vain kuin rakkaudentunnustuksia.

Kirjoitsutyylisi on todella lupaava. Sillä saa vielä aikaan hienoja tarinoita.

[FlowerLadies]

BWÄÄÄÄÄ!!! AIVAN IHANA!  <3
siis apua, mitä tähän oikeesti ees voi sanoa, tää veti ihan sanattomaksi! <3
siis tää oli ihan TÄYDELLINEN! kuvailua tietty ois voinu olla enemmän, mutta toisaalta tää oli just hyvä ku jäi noiden ulkonäköki ihan mielikuvituksen varaan!

  poikien suhde kehittyi tosi hyvin, ei tullut liian äkkiä ja oli tosi ihanaa kaikki siis byähbääbäbjjkslkei! <3333

en osaa muuta ku ihkuttaa sori!

[Melanie]

Viimeistään tämän luettuani olen ehdottoman tyytyväinen etten mennyt nukkumaan tunti sitten, uneni eivät varmasti koskaan voisi olla yhtä viihdyttäviä kuin sun tekstisi. Ja jos voisivatkin, olisin takuulla vaivuttanut itseni johonkin pysyvään koomatilaan jo ajat sitten, hehs. Enkä muuten anna itselleni ikinä anteeksi sitä että tutustun teinislashin ylisöpöyteen vasta näin myöhään.

Mutta siis, taisin oikeasti rakastua, tähän tarinaan ja poikiisi ja juoneen ja erityisesti sun kirjoitustyyliisi, joka on suoraan sanottuna vallan upea. Vau. Kirjoitan itse kaiken mahdollisimman epäselvästi ja tekotaiteellisesti (mikä on vähän ärsyttävää kun en oikein osaa tehdä asian hyväksi mitään), ja siksi ihailen oikeastaan eniten juuri sitä, kun joku osaa kirjoittaa sun tapaasi tarpeeksi koruttomasti ja oivaltavasti.

Mua ei häirinnyt sivuhahmojen aavistuksenomainen yksiulotteisuus, Aleksissa ja Joonaksessa oli ihan tarpeeksi persoonallisuutta korvaamaan sen seikan. Itse asiassa teksti olisi saattanut tuntua vähän täyteen ahdetulta jos jokainen henkilö olisi ollut täydellisen mielenkiintoiseksi ja moniulotteiseksi hiottu. Tarina toimii paremmin kun se selkeästi painottuu vain pääpariin. Tai jotain.

Ja tuota, hmm. Mun piti ihan oikeasti sanoa jotain älykästä ja ikimuistoista (onhan tämä nyt kuitenkin eka teinislash jota kommentoin ja niin edelleen) mutta ajatukset taisivat mennä solmuun, anteeksi. Harkitsen vakavasti yön viettämistä muiden tekstiesi parissa, teit niin hyvän vaikutuksen ettei mua oikeastaan väsytä enää yhtään. Kiitos siitä ja supersuloisesta tarinasta. ♥