Kirjoittaja Aihe: Kermaleivoksia Katulapsille, S  (Luettu 1926 kertaa)

Linne

  • ***
  • Viestejä: 487
  • Hämmentynyt pesukarhu
Kermaleivoksia Katulapsille, S
« : 22.09.2021 23:38:13 »
Nimi: Kermaleivoksia Katulapsille

Ikäraja: S

Trope/genre: found family, fluff, hyggeily

A/N: Heti kun näin hyggehaasteen, tämä porukka tuli mieleen. Mikäpä sen parempi trope yhdistää hyggeen kuin found family <3 Tämän poppoon löytää myös tästä (S) tekstistä, mikä kannattaa ehkä lukea ensin. Jos tämän kuitenkin ymmärtää ilman tuota tekstiä, niin aina parempi!
Osallistuu hyggehaasteeseen teemana köyhyys


Satoi.

Vesi lorisi katuojissa, tipahteli räystäiltä kadulla kulkevien niskaan ja kerääntyi lammikoiksi kaduille. Kostea tuuli puhalsi uhkaavasti ja sai kotiinsa kiiruhtavat ihmiset kietomaan takkinsa tiukemmin ympärilleen.

Useimmat ihmiset olivat jo kotonaan, kerääntyneet roihuavan takkatulen ääreen teekupillisen kanssa, johon oli mahdollisesti kaadettu loraus viskiä tai jotain muuta terävämpää. Lapset saivat kaakaota, jonka päälle kasattiin kermavaahtoa ja suklaahippuja, vanhempi väki nautti sherrystä.

Ethanille ei kuitenkaan sitä ylellisyyttä suotu, joten hän tarpoi eteenpäin kuravelliksi muuttuneella kadulla. Vesi loiskui hänen rikkinäisissä saappaissaan ja sai hänet liukastelemaan. Useammin kuin kerran hänen jalkansa lipesi ja hän melkein kaatui vatsalleen mutaan.

Tämä osa Aestenin kaupungista oli melkein säkkipimeä. Köyhillä ei ollut varaa kaasuvaloihin ja sade oli sammuttanut harvat lyhdyt. Läheinen taverna oli kuitenkin valaistu kirkkaasti ja sieltä kuului nauruja ja tuoppien kalistelua. Ethan kiihdytti askeleitaan ja ohitti tavernan niin kaukaa, ettei häntä voinut nähdä oviaukosta. Humalaisista ei koskaan tiennyt.
Hän käveli eteenpäin niin kauan, että kapeat kadut jäivät taakse. Kun hän kääntyi Hirttäjänkadulle, se laajeni tieksi, jota reunustivat ränsistyneet talot.

Oli vaikea uskoa, että tämä oli joskus ollut Aestenin suosituimpia alueita. Hirttäjänkadulla (jota ei silloin vielä kutsuttu sillä nimellä) oli aikoinaan asunut varakkaita kauppiaita, jopa muutama aatelinenkin. Syystä jota kukaan ei tiennyt, alue oli kuitenkin hiljalleen menettänyt suosiotaan ja rapistunut, kunnes viimeisenkin talon ikkunat oli naulattu umpeen.

Huhuttiin, että se johtui kirouksesta. Eräs Hirttäjänkaduilla asuneen rikkaan kauppiaan poika oli rakastunut palavasti viereiseen taloon muuttaneeseen nuoreen aatelisnaiseen. Naisen isä ei kuitenkaan katsonut hyvällä nuorten kosiskelua, ja eräänä päivänä nuori mies löydettiin hirttäytyneenä huoneestaan. Jotkut kuiskivat, ettei nuori mies ollut joutunut köyden jatkoksi omin voimin, vaan häntä oli autettu matkalla manan majoille, mutta mitään ei voitu pitävästi todistaa. Pojan surun murtama isä vannoi kostoa, ja pian sen jälkeen alue alkoi rapistua.
Nykyään kukaan ei enää muistanut mikä kadun alkuperäinen nimi oli, mutta useimmat kiersivät Hirttäjäkadun kaukaa. Huhuttiin että siellä kummitteli.
Ethanille ja hänen ystävilleen se kuitenkin tarjosi kodin.

Hän liukasteli eteenpäin, kunnes saapui kadun kolmatta taloa kiertävän aidan viereen. Aita oli kai joskus ollut komeakin, mutta nyt se vinksotti vääntyneenä murtovarkaiden ja eläinten jäljiltä. Portti oli jo aikoja sitten juuttunut kiinni, mutta puoliksi pensaisiin hautautuneeseen aitaan oli jäänyt aukko, mistä Ethan pääsi livahtamaan läpi.

Hän asteli sateen huuhtoman puutarhan läpi ränsistyneelle vanhalle kartanolle, mutta ei astunut etuovesta sisään. Sekin oli juuttunut kiinni jo kauan sitten, mutta talon takana nurmikkoon uponneena oli pieni luukku, josta pääsi kellariin. Koska se oli hautautunut rikkaruohoihin jotka olivat vallanneet ränsistyneen puutarhan, sitä ei nähnyt ellei tiennyt mistä etsiä.

Ethan kiskoi luukun auki ja pujahti sisään. Hän sulki luukun huolellisesti takanaan ja katseli ympärilleen.
Tuntui kuin näkymätön käsi olisi lakannut hakkaamasta häntä. Kaatosateen pauhun jälkeen kellarin hiljaisuus tuntui melkein luonnottomalta. Siellä oli myös hyvin pimeää, vielä pimeämpää kuin ulkona.

Ethan astui varovasti askeleen eteenpäin. Hän ei pystynyt näkemään juuri lainkaan eteensä, mutta tiesi, että lattialla oli ansalanka. Se oli kiinnitetty pieneen kelloon, joka varoittaisi yläkerrassa olijoita tulijasta. Vaikka kartanossa ei enää ollutkaan mitään varastamisen arvoista, joku saattaisi silti etsiä sieltä majapaikkaa.

Varmistettuaan että oli ohittanut ansalangan Ethan harppoi eteenpäin, kunnes hänen hapuileva kätensä löysi portaat. Hän nousi ne ylös ja kohotti luukkua niiden päässä.

Luukku avautui valtavaan keittiöön, jonka seinille oli ripustettu valtavia kuparipannuja ja -kattiloita. Niitä varkaat eivät olleet vaivautuneet viemään.

Ethan käveli keittiön poikki ja värähti. Kosteat vaatteet takertuivat hänen ihoonsa ja hän toivoi, että hänellä olisi toinen vaatekerta.

Hänellä ei kuitenkaan ollut, ja hän oli kiitollinen siitäkin, mitä hänellä oli. Monilla lapsilla ei ollut edes kenkiä, hänellä sentään oli jaloissaan vanhoista saappaista ommellut tossut. Takkikin hänellä oli, vaikkakin vanha ja paikattu ja hiukan liian suuri.

Hän nousi kapeat palvelusväen portaat ränsistyneen alakerran ohi yläkertaan, kunnes pääsi pieneen vihreään salonkiin. Sieltä hän vihdoin löysi ystävänsä.

Vihreää salonkia hallitsi muhkea marmoritakka, jota koristi luonnollisenkokoinen (niin Ethan ainakin luuli) leijonanpää ja valtavat tassut. Siinä paloi kitulias tuli.

“Eikö meillä ole enempää hiiliä?” Ethan kysyi ja veti pienen paketin takkinsa alta. Hän ojensi sen tytölle joka oli polvillaan takan edessä ja hämmensi pientä pataa.

“Tiedät hyvin, että niitä pitää säästää”, tyttö sanoi nostamatta katsettaan padasta. “Talvi on tulossa.”

“Mitä sinä toit, Merle?” kysyi vanhalla kuluneella sohvalla loikoileva tyttö. Tämä nyhti hajamielisesti sohvan pehmustetta hiirien syömästä reiästä ja katseli häntä pähkinänruskeilla silmillään.

“Pari kananmunaa”, Ethan vastasi ja istahti matolle. Se oli löytynyt ullakolta rullaksi käärittynä ja oli vielä kohtuullisen hyvässä kunnossa. “Jonkun kauppiaan koju hajosi ja ne vierivät suoraan syliin. Löysitkö sinä jotain?”

Tyttö hymyili viekkaasti. Tämä oli heistä paras varas. "Paketin kermaleivoksia."

Ethan tuijotti tyttöä. "Oikeasti?"

"Näytä hänelle, Ruth."

Pataa hämmentävä  tyttö pyöräytti silmiään mutta ojensi Ethanille valkoisen rasian vierestään. "Kermaleivokset eivät täytä vatsaa, Vicky."

"Toin minä porkkanoitakin."

"Saisit silti pysytellä poissa leipomoista. Jonain päivänä jäät vielä kiinni."

Ethan sulki tyttöjen kinastelun mielestään ja keskittyi rasiaan edessään. Se oli hiukan vettynyt ja lysähtänyt kasaan yhdeltä sivulta, mutta leipomon leima sen kannessa oli edelleen tunnistettavissa. Hän veti silkkinauhan rasian ympäriltä ja kurkisti sisään.

Rasiassa oli kuusi pulleaa, kullankeltaista leivosta. Ne oli täytetty kermalla ja kuorrutettu suklaalla tai vaaleanpunaisella sokerilla. Jokaisen päällä oli mansikkaviipale.

Kuusi leivosta. Yksi heille kaikille.

Ethanin sormia syyhytti napata leivoksista yksi, mutta hän tiesi odottaa. Hän sulki rasian mutta ei sitonut nauhaa takaisin sen ympärille. "Hei Kara, haluatko tämän?"

Kuluneessa nojatuolissa istuskellut tyttö kohotti katseensa ompelutyöstään ja ojensi kätensä. "Näytä."

Ethan ojensi nauhan hänelle. Kara silmäili sitä ja antoi sinisen silkin liukua sormiensa läpi. “Tästä tulisi nätti koriste sinun lakkiisi, Vicky.”

Vicky tuhahti. Kara nauroi ja veti kuluneen nahkalenkin hiuksistaan. “Ei tästä oikein ole kuin hiusnauhaksi," hän sanoi, letitti näppärästi punaruskeat hiuksensa ja vilkaisi Vickyä paheksuvasti. “Lopeta se pehmusteen nyhtäminen. Sohvan voi peittää viltillä, mutta pehmustetta ei saa lisää mistään.”

“Se on kuitenkin täynnä rottia.”

“Eikä ole. Darren hääti ne tiehensä.”

“Darren hääti melkein minutkin tiehensä, siinä kojeessa oli kauhea ääni”

Ethan katsoi parhaaksi puuttua kinasteluun ennen kuin se karkaisi käsistä. “Missä Darren ja Kit ovat?”

“Yläkerrassa”, Vicky sanoi ja vilkaisi kohti kattoa. “Korjaavat sitä vanhaa pianoa.”

“Miksi?” Ethan kurtisti kulmiaan. Korjailihan Darren tietysti aina kaikenlaista, aina savupiipuista vanhaan gramofoniin joka oli osoittautunut oivalliseksi hiirenkarkottimeksi. Pianon korjaaminen tuntui kuitenkin ajanhukalta, eihän heistä kukaan osannut soittaa.

“Kit osaa”, Vicky sanoi kuin lukien hänen ajatuksensa. Tyttö osasi usein kertoa toisen mietteet hermostuttavan tarkasti.
“Ainakin vähän.” Vicky katseli mietteissään tuleen ja lisäsi sitten: “minäkin osaan.”

Ethan tuijotti ystäväänsä. “Missä sinä olet oppinut?”

Vicky kuitenkin vain heilautti kättään ja Ethan ymmärsi olla kyselemättä enempää. Älä kysy, jos et halua kuulla, oli yksi heidän pienen perheensä kirjoittamattomista säännöistä ja se oli aina palvellut heitä hyvin. Oli turha pohtia kadonneita tai kuolleita vanhempia tai huonoa tuuria, kun asiat eivät olisi siitä mihinkään muuttuneet.

Ethan päätti kääntää huomion takaisin asioihin, joilla oli jotain merkitystä. “Mitä ruokaa?”

“Porkkanakeittoa”, Ruth ilmoitti katse jälleen padassa. “Sipulien kanssa. Aamulla saadaan leipää, Darren löysi jauhoja.”
Darren tuskin oli vain löytänyt jauhoja lojumasta kadulta, mutta Ethanilla oli tärkeämpiä asioita mielessään. “Eikö me voitaisi tehdä lettuja? Minähän toin munia.”

“Leipä kestää kauemmin”, Ruth ilmoitti äänensävyllä joka kertoi asian olevan loppuun käsitelty. Ethan irvisti. Kara irvisti takaisin ja pisti neulan takaisin ompelukseensa.

Samassa Ethan muisti jotain. “Hei Kara, minä löysin muutakin.” Hän veti taskustaan rullalle käärityn lehden ja ojensi sen tytölle.

Kara suoristi paperin ja katseli sitä kulmiaan kurtistaen. Lehti oli sateessa kulunut ja käpristynyt, mutta paperi oli joskus ollut hyvälaatuista ja tekstistä sai vielä selvää. “Nuoren ladyn lehti”, hän luki hiukan takellellen ja selaili sivuja. “Tässä on nätti takin ohje. Saisin siihen ehkä tarpeet kasaan jos haluat uuden, Vicky.”

Vicky murahti torjuvasti ja vetäytyi syvemmälle nahkatakkiinsa. Se oli valtava laitos, aikuiselle miehelle tehty ja hennolle tytölle naurettavan iso, mutta Vicky ei halunnut kuulla puhuttavankaan että luopuisi siitä. Olihan takki kieltämättä käytännöllinen:  se palveli huopana, sateensuojana ja hätätilanteessa jopa telttana. Lisäksi sen taskut olivat niin täynnä kaikenlaista pikkutavaraa, että niillä selviäisi autiolla saarella ainakin vuoden.

Kara naurahti ja jatkoi sivujen selaamista. Tämä oli taitava käyttämään neulaa, mikä näkyi heidän vaatteissaan: harvalla katulapsella oli yhtä hyvin ommellut ja paikatut vaatteet. Heillä oli jopa kengät, vanhoista saapaspareista ommellut ja satamasta näpistetyllä purjekankaalla vahvistetut. Ethan tiesi, että Karan sormia syyhytti ommella vaatteisiin rimpsuja ja röyhelöitä niin kuin aatelistytöillä, mutta tämä hillitsi itsensä. Heillä ei ollut varaa tuhlata kangasta mihinkään ylimääräiseen, ja sitä paitsi rimpsuista oli helppo tarrata kiinni.

Huoneeseen lankesi miellyttävä hiljaisuus. Ruth hämmensi keittoa ripotellen siihen keittiöstä löytyneitä mausteita, Vicky loikoili sohvalla ja teroitti taskuveistään (joka oli oikeastaan Kitin) ja Kara selaili lehtistään. Ethan nojasi selkäänsä sohvaa vasten ja sulki silmänsä. Hän ei ehtisi nukahtaa, mutta hän voisi ainakin nauttia hetken tulen heikosta lämmöstä ja antaa vaatteidensa kuivua.

Hiljainen kolahdus havahdutti hänet ohuesta unesta ja hän oli jaloillaan ennen kuin edes huomasi nousseensa. Hän vaihtoi katseen muiden kanssa ja lähti kohti ovea-

“Rauhoitu Merle, se on vain Kit ja Darren.”

Ethan päästi ilman pakenemaan keuhkoistaan ja mulkaisi Vickyä, joka teroitteli edelleen  veistään. “Miksi sinä kutsut aina kaikkia sukunimellä?”

Vicky kohautti harteitaan. “Miksi ei?” hän kysyi ja ojensi veitsen Kitille, joka otti sen vastaan ja laittoi taskuunsa. “Sillä saa helpommin ihmisten huomion.”

“Kohta syödään, Falck”, Ruth sanoi kuivasti ja veti padan tulelta “Joten kata pöytä.”

Vicky nurisi, mutta meni pienelle kaapille, jossa he säilyttivät astioita. Sekin oli löytynyt ullakolta. Kun kartano oli hylätty, sieltä oli viety pois kaikki mikä vain irti lähti, ja murtovarkaat olivat pitäneet huolta lopuista. Pieni lohkeillut kaappi oli kuitenkin ollut jäänyt unohtuneena lojumaan ullakolle, eikä siitä mitään iloa olisi kenellekään ollutkaan. Se saattaisi hyvinkin päätyä polttopuuksi jos talvesta tulisi ankara.

Salongissa ei enää ollut muita huonekaluja kuin sohva, muutama nojatuoli ja astiakaappi, mutta Darren oli hajottanut keittiön valtavan pöydän ja nikkaroinut palasista uuden. Se oli soikion muotoinen ja seisoi yhdellä jalalla uhmaten painovoimaa, mutta oli toistaiseksi pysynyt yllättävän hyvin kasassa. Joskus Ethan toivoi että olisi voinut kurkistaa Darrenin pään sisään: hän ei tiennyt, millaisessa maailmassa pojan piti elää, ettei tälle tullut mieleenkään, että pöydässä oli yleensä neljä jalkaa.

Vicky kattoi pöydälle kuusi kuhmuista, lohkeillutta kulhoa ja jokainen kaivoi repuistaan omat lusikat ja mukit. Niitä oli ollut keittiössä muutama, mutta he käyttivät silti omia aterimiaan, niin kuin olivat kadullakin tehneet. Koskaan ei tiennyt, milloin poliisi tai yösijaa etsivä kulkuri löytäisi kartanon ja he joutuisivat lähtemään.

Ethan toivoi, että he voisivat jäädä ainakin osaksi talvea. Syksy oli ollut kylmä ja kostea ja talvesta uhkasi tulla samanlainen.

Porkkanan makea tuoksu tulvahti padasta ja työnsi ajatukset talvesta tiehensä. “Soppaa?” Darren kysyi ja kurotti katsomaan pataan. Ruth työnsi hänet lempeästi pois.

“Se ei ole soppaa, se on Potage de Crécyä persiljan kanssa”, Ruth sanoi ja ojensi Kitille kauhan. “Löysin keittiöstä pippuriakin.”
Ethan kurtisti kulmiaan. “Potato mitä?”

“Se on oikeastaan vain hienompi tapa sanoa porkkanakeitto”, Kit valisti häntä, kauhoi annoksen keittoa kulhoon ja ojensi sen Darrenille. Kit jakoi aina ruuan, että kaikki saisivat samankokoiset annokset. Ethanilla ei ollut laskupäätä, Kara ja Vicky eivät viitsineet, Darren yritti aina laittaa omaan kulhoonsa vähemmän väittäen ettei ollut nälkäinen, ja Ruthista oli mukavaa kun häntä palveltiin kuin hienoissa taloissa.

Ethan ei malttanut odottaa että kaikki olivat saaneet ruokansa, upotti vain lusikkansa keittoon ja maistoi. Keitto oli niin paksua ja täyteläistä, että oli vaikea uskoa, että siinä oli vain persiljaa ja porkkanoita. Ruth piti kokkaamisesta yhtä paljon kuin Kara vaatteista, mikä koitui kaikkien onneksi, sillä ennen tytön liittymistä joukkoon he olivat eläneet enimmäkseen varastetulla leivonnaisilla ja raaoilla vihanneksilla. Ruth oli myös kekseliäs: Ethan ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että kaatosateen jälkeen esiin mönkiviä etanoita tai kiviä muistuttavia kotiloita voisi syödä. Joskus tyttö erehtyi, niin kuin silloin kun oli yrittänyt savustaa Ethanin tuomaa kalaa ja he olivat saaneet vatsanväänteitä, mutta kaikki tiesivät, että tämän kokkaustaidot pitivät heidän hengissä ja poissa orpokodista.

Keitto oli hyvää ja siitä riitti kaikille toinenkin annos. Darren sai kolmannenkin, vaikka yrittikin vastustella. Darren sai aina hiukan enemmän kuin muut, vaikka kukaan ei sanonutkaan sitä ääneen. Kukaan ei sanonut sitäkään ääneen, että Darrenin iho oli muiden ihoa kalpeampi, melkein läpinäkyvä, ja joskus tämän huulet sinersivät keskikesälläkin.

Älä kysy jos et halua kuulla.

Kun keitto oli syöty, lautaset pesty ja laitettu takaisin kaappiin, Ruth nosti viimein pahvilaatikon pöydälle. Kaikki olivat silmäilleet sitä jo hetken, mutta Ruth ei koskaan suostunut siihen, että jälkiruoka olisi syöty ennen pääruokaa, ja Kit tuki tätä. Vicky sen sijaan mutusteli milloin mitäkin, mikä olikin heidän yleisin riidan aiheensa.

Kara valitsi ensimmäisenä itselleen vaaleanpunaisen leivonnaisen. Kit ja Vicky jakoivat omansa, niin että kumpikin sai puolikkaan suklaisesta ja vaaleanpunaisesta. Ethan valitsi suklaata ja Darren mansikkaa, Ruthille jäi viimeinen suklaa.
Hetken huoneessa oli hiljaista. Kaikki keskittyivät leivonnaisiin, hiljalleen rätisevään takkatuleen ja mukavasti lämpiävään huoneeseen. He eivät juuri oleskelleet muualla kartanossa muuten kuin etsiessään jotain käyttökelpoista. Vihreä salonki oli valikoitunut majapaikaksi paitsi takan, myös sen vuoksi, että sen ikkunat oli laudoitettu umpeen eikä tulen houkutteleva hehku näkynyt kadulle.

Kun viimeinenkin kermannokare oli kadonnut, aikaisemmin karannut uni alkoi taas houkutella Ethania pauloihinsa. Hän veti repustaan vanhan kuluneen viitan, käpertyi matolle ja kuunteli ystäviensä hiljaista juttelua. Kara laittoi ompeluksensa pois ja tuli makaamaan matolle hänen viereensä. Ethan levitti viitan heidän molempien ympärille ja Kara työnsi oman vilttinsä reunat sen alle. Huone oli vieläkin hiukan viileä ja kostea, mutta toisen lämpö karkotti koleuden tehokkaasti.

Kit ja Vicky pelasivat vielä korttipeliä, mutta muut alkoivat hiljalleen asettua heidän viereensä. Ruth tuli makaamaan Karan toiselle puolelle, Darren Ethanin. Poika tuntui hiukan lämpimältä Ethanin selkää vasten ja hän mietti huolissaan, oliko tämä tulossa kipeäksi. Sairauksista oli vaikea toipua ja apteekkarit niin mustasukkaisia lääkkeistään, että heidän liikkeensä olivat Vickynkin kykyjen ylärajoilla. Viime talvena tämä oli uskaltautunut yhteen apoteekeista kun Darrenin yskä piti kaikki valveilla öisin ja alkoi tarttua Karaankin, mutta rakennuksiin sisälle meneminen oli silti niin vaarallista että he hoitivat mieluiten itseään Ruthin yrttijuomilla ja Karan pajunkuoriteellä.

Ethan sulki silmänsä. Unen läpi hän pystyi kuulemaan, miten Kit ja Vicky vaihtoivat kieltä. Pehmeä arania vaihtui kulmikkaaseen havraan, jota kumpikin puhui luontevasti kuin äidinkieltään.

Joskus Ethan ajatteli, ettei Kit kuulunut kadulle niin kuin he muut. Tämä oli ihan yhtä räsyinen ja laiha kuin hekin, mutta jokin pojassa kertoi silti toista tarinaa, sellaista, mihin kuului nimikirjaimin koristellut taskuveitset, puutarhojen ympyröimät linnat ja potage de crécyt, ei porkkanasopat.

Hän ei kuitenkaan kysellyt, eikä sillä ollut väliäkään. Joka tapauksessa Kit oli nyt täällä, heidän kanssaan, osa heidän pientä perhettään. Ja juuri nyt kaikki oli hyvin juuri niin kuin oli.

Sen ajatuksen tuudittamana Ethan painautui lähemmäs Karaa ja vajosi sikeään, unettomaan uneen.
« Viimeksi muokattu: 04.11.2022 22:29:53 kirjoittanut Linne »
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 5 241
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Kermaleivoksia Katulapsille, S
« Vastaus #1 : 27.09.2021 13:41:16 »
Oot kyllä mielenkiintoisen hyggeyhtälön tähän valinnut, ja saanut sen toimimaan erinomaisesti! Eipä tätä varmaan paremmin voisikaan kuvailla :D Ihanaa vastakohta-asettelua, kun alussa sataa ja on muutenkin kylmä ja kurja fiilis, mutta lopussa on lämpöä (monessa mielessä) ja hyvää ruokaa ja muutenkin miellyttävän kotoisa tunnelma.

Oli myös mukava lukijana palailla näiden hahmojen pariin, kun tykkäsin jo siitä edellisestä tarinasta, jonka heistä kirjoittelit (sekä siitä raapalejuoksun pätkästä). Nämä lapset todella ovat toisilleen perhe ♥ Onneksi heillä on sentään toisensa, kun niin paljon muuta ovat menettäneet. Huomaan kyllä, että itseäni houkuttelis kysellä, sillä minä haluaisin kuulla! Ainakin tiettyyn pisteeseen asti, ehkä sitä ei kaikkea kestäis. Tarinaan itsessään kyllä sopii, että taustoja ei aleta selittelemään auki. Erillisinä kertomuksina ne kyllä toimisivat.

Sellanen fiilis, että haluaisin sanoa vielä vaikka mitä, mutta aivot takkuaa ja ajatus ei oikein kulje ainakaan niin, että oikein saa mitään sanoiksi. Mukava lukukokemus kaiken kaikkiaan, kiittelen 😊
"Kylpyhuoneessa on sus, ses ja sas. Ja kylpyhuone."

Linne

  • ***
  • Viestejä: 487
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: Kermaleivoksia Katulapsille, S
« Vastaus #2 : 27.09.2021 17:46:06 »
Kiitos ihanasta kommentista Larjus!

Tämä skenaario tuli mieleen heti kun näin hyggehaasteen. Jostain syystä itselle tulee tästä mieleen jokin vanha Peppi Pitkätossun jakso, missä Peppi ostaa karkkia keskellä viikkoa mistä muut lapset närkästyvät. Tästä tuli vähän samat vibat, vaikka toisin kuin Peppi, nämä lapset syövät pääruuan ensin. Kuten sanoit, he ovat perhe ja kaikissa perheissä on omat sääntönsä.

Ihana kuulla, että lukisit heistä lisääkin (ja että tykkäsit raapalejuoksun pätkästä :D) mulla on kyllä kaikille hahmoille oma taustatarina mietittynä, mutta pitää pohtia, miten sen sitten esittelisi: joko erillisinä pätkinä tai hienovaraisia viittauksina pitemmässä tekstissä.

Vielä kerran kiitos kommentista, se piristi hurjasti päivää!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 532
Vs: Kermaleivoksia Katulapsille, S
« Vastaus #3 : 29.09.2021 09:59:53 »
Olipa kivaa saada lukea jatkoa edelliselle tarinalle näin pian! Hahmot olivat vielä vahvasti mielessä, joten uppouduin tähän ihan ensilauseista lähtien :) Ja tykkäsin kovasti! Pidin siitä, että tässä kerronta oli tarinallisempaa kun edellinen käytti tyylikeinoa rakentaakseen tuon perheen yksi jäsen kerrallaan. Kyseinen tyylikeino toimi edellisessä tekstissä tosi hyvin, ja tässä taas toimii todella hyvin tällainen tarinallinen kerronta :)

Rakennat tässä hienosti tuota katulasten maailmaa ja etenkin Hirttäjänkadusta kertova pätkä oli mieleeni. Siitä rakentui juurikin sellainen hyytävä mielikuva ja oli todella luonnollista, että lapset päätyvät juuri tuonne, piiloon poliiseilta ja hienommalta väeltä. Samalla tästä välittyi se epävarmuus ja pelko tunkeilijoista tai murtovarkaista, mutta onneksi tässä oli hygge-elementtejä, jotka pitivät varkaat loitolla :) Hygge köyhyyteen yhdistettynä on kyllä yllättävä, mutta kuten Larjuskin kommentoi, se toimii todella hyvin! Vaikka Vickyn tuhahtelut ja hänen kylmä olemuksensa vähän rikkoivatkin päivällishetken lämmintä tunnelmaa, tässä oli paljon hyggen aineksia ja tunnelma välittyi lukijalle kotoisana ja lämpimänä.

Minusta oli kivaa, että juuri Ethan toimi tässä tekstissä kertojana. Hän on niin herkkä aistimaan ja tulkitsemaan kudotun perheensä mielenliikkeitä ja tuntee heidät hyvin, että hahmot avautuvat lukijallekin toisenlaisella tavalla. Oli hauska lukea, miten hän toi löytämiään yllätyksiä ystävilleen ja miten avasit sitä kautta muiden hahmojen mielenkiinnon kohteita ja vahvuuksia. Etenkin nuo Karan ompelutaidot jäivät mieleen :) Sen lisäksi pidin myös tuosta lopusta: Sairauksista oli vaikea toipua ja apteekkarit niin mustasukkaisia lääkkeistään, että heidän liikkeensä olivat Vickynkin kykyjen ylärajoilla. Sekin on yksityiskohta, joka herätti uteliaisuutta! Kuin myös tuo Kitin ja Vickyn toisen kielen puhuminen.

Tässä tekstissä oli kyllä hurjasti kaikkea, mistä tykkäsin! Hahmot alkavat herätä eloon ja huomaan, että tykästyn heidän kekseliäisyyteensä, ja päättäväisyyteen ja sisuun selvitä yhdessä kurjista olosuhteista huolimatta. Kiitos kovasti tästä tekstistä :)

between the sea
and the dream of the sea

Linne

  • ***
  • Viestejä: 487
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: Kermaleivoksia Katulapsille, S
« Vastaus #4 : 01.10.2021 17:45:01 »
Kiitos kommentista Hiddenben!

Nämä hahmot ovat pyörineet viime aikoina vahvasti mielessä ja koska oon vähän sellainen kausittainen kirjoittaja että tapaan kirjoittaa aina yhdestä hahmosta/fandomista kerrallaan, tulee näistä hahmoista kirjoitettua varmasti lähiaikoina lisääkin.

Oli kiva kuulla, että maailman rakentaminen onnistui! Oli hauskaa miettiä, että millaisissa paikoissa lapset voisivat pitää majaa ja hylätty kartano tuntui niin kutkuttavalta miljööltä että se vaati myös taustatarinan. Vähän mietin että tuliko sen takia tekstistä hirmuisen pitkä joten kiva kuulla, että tarina Hirttäjänkadusta miellytti!

Nämä hahmot tulivat tosiaan heti hygge-haasteesta mieleen ja köyhyys oli helppo yhdistää katulapsiin, siitä tämä yhdistelmä. Kiva kuulla että se onnistui! Vicky on tosiaan vähän kylmä tyyppi, mutta sillekin on syynsä, rassu :(

On aina ihana kuulla että joku tykästyy omiin hahmoihin <3 hyvä huomio myös Ethanista että hän on hyvä tulkitsemaan muiden mielialoja! Enpä ollutkaan sitä aikaisemmin ajatellut, mutta niinhän se on. Kiva kuulla myös, että tekstissä on sellaisia juttuja, joista tulee uteliaaksi! Tarinahan ei tosiaan ole vielä kokonainen eikä esimerkiksi lasten menneisyydestä tai siitä miten he päätyivät kadulle, ole kerrottu vielä paljon mitään.

Vielä kerran kiitos ihanasta kommentista!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 805
  • 🇺🇦
Vs: Kermaleivoksia Katulapsille, S
« Vastaus #5 : 07.10.2021 12:02:30 »
Tätä on vallan ihana lukea sateisena päivänä! (Toki myös vähän katkeransuloista, kun itse on sisällä omassa kodissa ja voi kääriytyä vilttiin!) Tässä on juuri kivoja hygge-elementtejä, mutta sitten kuitenkin huolestuttavia ja vähän karmiviakin juttuja. Hirttäjänkuja on minustakin semmoinen kadunnimi, etten tiedä, uskaltaisinko sillä kulkea! Kerrot ympäristöstä todella vangitsevasti ja tässä on ihania yksityiskohtia, kuten se, että lapset kulkevat palvelusväen portaita. (Katsoin juuri pari viikkoa sitten Anastasia-elokuvaa, joten mietin vähän vahingossa elokuvan Talvipalatsia, kun luin tätä. :D Vaikkei kartano nyt sentään ihan niin hulppea taida olla.)

Tämä toimii hyvin yhdessä edellisen osan kanssa. Katulasten aakkoset on semmoinen sopivasti johdantomainen ja uteliaisuutta herättävä, tämä toisaalta lisää uteliaisuutta entisestään, mutta kertoo myös hyvin lisää lasten keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, millaisia iloja ja ongelmia he jakavat keskenään. Tuo on kovasti liikuttavaa, miten he pitävät huolta toisistaan, eivätkä lipsu holtittomuuksiin, vaikka lapsia ovatkin. Kyllä nyt joku järjestys olla pitää, mutta tästä tulee myös mieleen, että lapset ovat joutuneet aikuistumaan liian varhain. :-\ Ja varsinkin Kitin tilanne jää kaihertamaan mieltä. :-\

Ripottelet paljon kaikenlaista kiinnostavaa lasten taustoista ja maailmasta, jossa he elävät (kuten tuo eri kielen puhuminen), että minäkin odottelen, jos tähän ilmestyy vielä lisää luettavaa!

Kiitokset, oli kiva lukea!<3

Linne

  • ***
  • Viestejä: 487
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: Kermaleivoksia Katulapsille, S
« Vastaus #6 : 10.10.2021 18:55:04 »
Ihana kuulla että tykkäsit, Marieophelia!

Pienet yksityiskohdat on mun mielestä usein tarinoiden parasta antia, joten on kiva kuulla, että ne toimivat tässä hyvin! On ollut erityisen kiva kuulla, että tuo Hirttäjänkuja on kiehtonut, koska epäröin, pidentääkö kertomus siitä tekstiä liikaa.

Aivan taatusti nämä poloiset ovat joutuneet aikuistumaan liian varhain ja ottamaan vastuuta itsestään ja toisistaan. Mitään pikkuaikuisia he eivät kuitenkaan ole, vaan tekevät joskus tyhmiä, lapsellisia päätöksiä, lapsia kun ovat. Osa onkin sitten ottanut vastuullisempaa roolia pitääkseen porukan kasassa ja kurissa :D

Kitin tilanne onkin erityisen surullinen (vaikka on tietysti kaikkien). Seuraava osa on jo suunnitteilla, ja siinä ajattelin pureutua enemmän Kitin ja Vickyn ystävyyteen.

Ihana kuulla että pidit ja lukisit mielelläsi lisääkin! Kiitos hirmuisesti kommentista, se piristi kovasti <3
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 425
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kermaleivoksia Katulapsille, S
« Vastaus #7 : 02.12.2021 23:43:42 »
Onnea kommenttiarpajaisista!

Ihastuin jo ekasta ficistä katulapsiisi, ja nyt kerkisin lukemaan heistä vähän lisää. :D Minusta on vain hyvä, että teksti vähän rönsyää ja ei lopu ihan heti kesken. Juuri hyvä näin! :)

Tykästyin jälleen elävään kerrontaasi ja saatoin päästä mukaan kartanon pikku salonkiin lasten kodikkaaseen talvi-iltaiseen tuokioon. Vaikka asetelma on pohjimmiltaan hyvin niukka, olet saanut ihanasti sitä hygge-tunnelmaa tarinaan. On myös kiva tietää, että kertomus jatkuu ja avautuu lukijalle pikkuhiljaa. Tämä found family -asetelma on niin suloinen ja lämminhenkinen, vaikka elämä asettaa raskaitakin haasteita lasten selviytymiselle. Tuli hyvä mieli, että joskus sitä saa oikein herkutella leivoksillakin, kun muutoin leipä on pantava käytännön syistä lettujen edelle.

Lasten käpertyminen yhteen pysyäkseen lämpiminä ja heikomman hiljainen hoivaaminen ovat niin suloista luettavaa. Tekisi mieli mennä itsekin heitä hoivaamaan. <3

Ja mainittakoon vielä se Vickyn monikäyttöinen takki, jonka suojiin saattoi hädän tullen majoittua kuin telttaan. Voi toista.

Kiitos tästä tarinasta, luen kyllä ilolla kaiken, mitä aiheesta innostut kirjoittamaan! :D

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Linne

  • ***
  • Viestejä: 487
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: Kermaleivoksia Katulapsille, S
« Vastaus #8 : 17.12.2021 18:54:47 »
Fiorella kiitos ja anteeksi, kun vastaaminen on venähtänyt :( on pitänyt aika kiirusta tässä kuussa.

Kiva kuulla että tykkäät mun katulapsijengistä ja mukava kun intouduit lukemaan lisää! Ja on myös helpotus kuulla ettei tekstin rönsyily haittaa kun en näköjään osaa/pysty kirjoittamaan raapaleita edes aseella uhatessa 😂

Lapsukaiset osaavat tosiaan olla söpöjä ❤️ Vaikka eihän heidän elämänsä kovin helppoa ole. Kiva kuulla että tunnelma on kuitenkin lämmin, koska mitenkään synkkiä en näistä tarinoista halua. Pääteemana kun kuitenkin on found family ja yhdessä selviytyminen.

Ihanaa kuulla, että hahmot herättävät lämpimiä tunteita!
Darren ja Kara varmaan ihan mielellään tulisivatkin hoivatuiksi, muut voisivat olla aika epäileväisiä :D
Vicky polo ei taida takistaan heti luopua. Se on mun lempiyksityiskohta, vaikka unohdankin sen aina joskus kirjoittaa 😅
Kiitos ihanasta kommentista ja mukavaa joulun odotusta ❤️
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 124
  • Lunnikuningatar
Vs: Kermaleivoksia Katulapsille, S
« Vastaus #9 : 15.02.2022 15:07:29 »
Hehee, tämän tekstin kiiruhdin lukemaan heti kun sen linkkasit hyggehaasteeseen, koska sen lisäksi, että olen heikkona hyggeen (jota muuten löytyy näistä katulapsiteksteistäsi ihanan paljon eri muodoissa!), niin tietysti kiinnosti paljon se, että millaisen tekstin oikein saisi yhdistelmästä hygge + köyhyys. Mutta sehän kyllä sopii näihin katulapsiin kuin nenä päähän!

Tässäkin tekstissä korjataan jotakin ja pianon korjaaminen tuntui erityisen ihanalta. Nyt kun Vickyn taustakin on selvillä, pidin myös kovasti tuosta kohdasta, jossa hän kertoi, että osaa soittaa. (Ja tietenkin Kitkin osaa, ah.) Vickyn soittotaito oli hienoa ennakointia tulevasta (tai hänen paljastuvasta menneisyydestään). Mutta ennen kuin eksyn aivan sivupoluille, niin toivottavasti joskus vielä saadaan teksti, jossa tuota pianoa soitetaankin. ;)

Totean vielä senkin, että tuo vihreän salongin kuvailu oli tosi onnistunutta ja tunnelmallista. Pidin nuhjaantuneesta ja reikiintyneestä sohvasta, takasta, huomiosta hiilten riittävyydestä talvea varten ja tuosta lopun hetkestä, jossa porukka on kokoontunut yhteen. Ylipäätään oikein oivallinen hyggeteksti, jonka tunnelmaan uppoutui mielellään. :)

so pull me closer and kiss me hard
i'm gonna pop your bubblegum heart

Linne

  • ***
  • Viestejä: 487
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: Kermaleivoksia Katulapsille, S
« Vastaus #10 : 20.02.2022 12:06:07 »
Kaarne jostain syystä mulle tuli hyggeyhdistelmistä heti mieleen köyhyys mikä taas tietysti oli helppo yhdistää tähän porukkaan :D

Minä olin melkein unohtanut tuon pianon! Hyvä kun muistutit, kyllä sekin varmasti vielä tulee teksteissä esiintymään. Vickyllä tosiaan on monenlaisia taitoja, sellaisiakin mitä ei kadulla opita.

Mukavaa kun pidit salongin kuvailusta! Minua viehättää jostain syystä teksteissä ihan hirmuisesti se, että eletään jossain eriskummallisessa paikassa, esimerkiksi tässä hylätyssä kartanossa. On siis kiva kuulla, että kuvailu onnistui. Kiitos ihanasta kommentista ja mukavaa kun luit!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Angelina

  • Sith Lord
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 6 112
Vs: Kermaleivoksia Katulapsille, S
« Vastaus #11 : 31.05.2022 18:50:05 »
Mä tutustuin aiemmin sun Katulapsiin sen aakkostekstin muodossa ja lähdin nyt kurkkimaan, että mitä muuta olet heistä kirjoitellut. Found family ja köyhyys yhdistettynä hyggeilyyn on mielenkiintoinen yhtälö, mutta toimii kyllä mainiosti ja tietty sopii tähän sun verseen kuin nenä päähän :D

Tykkään ihan hirveästi sun kuvailusta! Näin kovin elävästi mielessäni Ethanin liukastelemassa vesisateessa, kiertämässä pubin oven kaukaa ja lopulta kääntymässä hieman karmivalle Hirttäjänkadulle. Tässä oli alkuun hyvinkin synkeä tunnelma, joka sitten kuitenkin piristyi selkeästi loppua kohden kun kaikki saivat vatsansa täyteen ja vielä Vickyn varastamat kermaleivokset jälkkäriksi :3

Pidän myös kovasti näistä hahmoista - jokainen on selkeästi omanlaisensa persoona ja jokainen otetaan omalla tavallaan huomioon. Vicky on edelleen mun suosikki, mutta jokaisella näistä on puolensa! Verse vaikuttaa kokonaisuudessaan hienosti rakennetulta ja mietityltä ja näitä on mielenkiintoista lukea. Kiitos ♥


bannu ©Inkku ♥

Linne

  • ***
  • Viestejä: 487
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: Kermaleivoksia Katulapsille, S
« Vastaus #12 : 09.06.2022 21:12:40 »
Kiva kun tykkäsit, Angelina!

Ihana kuulla, että kuvailu miellytti! Mulla oli tosi selkeästi päässä kuva tuosta Hirttäjänkadun miljööstä niin on kiva kuulla että sen kuvaileminen onnistui. Leivoksiakin alkoi tehdä mieli tätä kirjoittaessa :)

Hauskaa, että hahmoista löytyi suosikki! Ja että jokainen on oma persoonansa, kun on kuusi päähahmoa niin on välillä vaikea pitää ohjakset käsissä :D Ja onpa helpottavaa kuulla että verse on mielestäsi hyvin rakennettu, olenhan miettinyt sitä jo pitkään :)

Kiitos vielä ihanasta kommentista!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 111
Vs: Kermaleivoksia Katulapsille, S
« Vastaus #13 : 04.11.2022 11:18:31 »
Nämä katulapsi-tarinoiden otsikot ovat minusta jotenkin todella houkuttelevia, esim. tässä houkuttelee tietenkin vastakkainasettelu siitä, että mainitaan kermaleivokset ja heti haluaa tietää, miten katulapset pääsevät sellaisiin käsiksi!

Alussa sade ja kuravellissä tarpominen oikein korostavat sitä, millainen tilanne Ethanilla on verrattuna hyväosaisiin, kaakaota ja muuta nauttiviin ihmisiin. Pidin myös tuosta kaasuvalot vs. lyhdyt yksityiskohdasta ja siitä, että lyhdyt tietenkin olivat sateen vuoksi sammuneet. Myös Hirttäjänkadun tarina oli kiehtova ja tykkäsin siitä, että se oli nimenomaan ollut aiemmin suosittu alue ja nykyisin ränsistynyt. Oli jotenkin niin sopivaa, että katulapsiperhe asuu vanhassa kartanossa ja heillä on oma salonki!

Tämän pienen perheen elämästä on kiva lukea<3 Nautin kaikista yksityiskohdista ja jokaisen hahmon omista jutuista. Kokkailua vähistä aineksista, pianon korjaaminen, Vickyn takki, joka toimii jopa telttana; veitsi, joka on oikeastaan Kitin ja kertoo siitä, miten porukka jakaa tavaransa; rimpsut joihin ei ole varaa kankaassa eikä siinä, että niiden vuoksi voi jäädä kiinni. Myös painovoimaa uhmaava yksijalkainen pöytä oli hauska! Ja tietenkin nimen aateloima porkkanakeitto sekä kermaleivosjälkkäri. Tulee nälkä lukiessa, kuten Viisikoiden kanssa käy :D

Kiitos tästä, ihana hyvänmielen teksti, vaikka teemana olikin köyhyys. Elämän rikkaus syntyykin tässä perheessä ihan muista asioista, kuten kuuluu<3
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥