Kirjoittaja Aihe: Koti on siellä missä hänkin | S, Ginny/Katie, syksyinen draama, raapalesarja 7/7  (Luettu 3547 kertaa)

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 449
  • Ava Fractalta <3
Otsikko: Koti on siellä missä hänkin
Paritus: Ginny/Katie
Ikäraja: S
Genre: syksyinen draama
Vastuuvapaus: Hahmot ovat Rowlingin, raapaleet omaa käsialaa.

A/N: Syksyisen spurttiraapaleen innoittamana Katie/Ginnya. Pieni tarina parista, johon ihastuin vuosi sitten, jolloin sain ensimmäistä kertaa inspiraation kirjoittaa heistä.

Spurttiraapale V, kierros 34, sana 1: usva


1.

Rankkasade oli piiskannut Englantia koko päivän.

Katie viivytteli kuuman suihkun alla. Hän kertasi silmät suljettuina jokaisen epäonnistumisensa, joita ei olisi siinä vaiheessa karsintoja saanut tulla ensimmäistäkään. Lopulta Katien oli lopetettava itsensä sättiminen. Hän sulki hanan, kuivasi itsensä pellavapyyhkeeseen ja puki ylleen puhtaat vaatteet. Huispaustarvikkeensa hän pakkasi treenikassiin ja heitti kassin olalleen.

Muut olivat jo lähteneet, joten Katie lukitsi lähtiessään pukuhuoneen oven.
Hän huikkasi vahtimestarille hyvät illan jatkot ja katosi mullantuoksuiseen syysilmaan.
Hiljaa poksahtaen hän kaikkoontui kotiovelleen.

Iltausva kiipesi tiiliseinää pitkin katon rajaan.
Katien huomasi, että ikkunaruutujen takana olevassa keittiössä paloi lepattava valo.

Tahtomattaankin Katien kasvoille nousi hymy.
Ginny oli kotona.
« Viimeksi muokattu: 26.09.2021 22:47:35 kirjoittanut Tikkis »
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 449
  • Ava Fractalta <3
Spurttiraapale V, kierros 34, sana 2: sienipiirakka


2.

Katie potkaisi kengät jaloistaan kahden neliön kokoiseen kuraeteiseen suljettuaan ulko-oven takanaan.

Ginny ilmeisesti kuuli oven käyneen, sillä hänen päänsä putkahti keittiön ovenpieleen kurkistaen, näkisikö hän puolisonsa. Tytön silmissä paloi innostunut liekki, mikä loi heidän kahden välilleen sähköistä jännitystä.

”Minulla on sinulle yllätys”, Ginny sanoi ennen kuin hän katosi takaisin keittiöön.

Katie pudotti treenikassinsa eteisen lattialle ja heitti ulkovaatteensa naulakkoon.
Hänen nenäänsä leijaili vieras, mutta miellyttävä tuoksu. Hän päätti seurata tuoksua sekä Ginnya keittiöön, missä hän näki Ginnyn seisoskelevan keittiön työtason ääressä lorauttamassa maitoa kahteen teekuppiin. Naisen jaloissa komeilivat villasukat, joiden värit oli varastettu rohkelikon tuvan väreistä.

”Ginny, mitä ihmettä tämä on?” Katie kysyi.

Ginny kääntyi täydet teekupit käsissään nähdäkseen Katien.

”Sienipiirakkaa!” Ginny vastasi säteillen ylpeää hymyä.

Aivan sitä Katie ei ollut tarkoittanut kysymyksellään, mutta toisaalta ainakin vieraan tuoksun mysteeri ratkesi varsin nopeasti.
Hän asteli pöydän ääreen. Sen päällä lepäsi sienipiiraalla täytetty lasinen vuoka, muutama kynttilä sekä tarjoiluvälineet. Katien istuuduttua Ginny asetteli teemukit niiden kaveriksi pöydän päälle ennen kuin hän itse istuutui Katieta vastapäätä.

”Kävikö Molly täällä?” Katie kysyi tartuttuaan kakkulapioon. Hän leikkasi itselleen varsin ison siivun piirasta.

”Joo. Kävimme yhdessä sienestämässä ja hän antoi minulle tämän reseptin ennen kuin lähti takaisin Kotikoloon”, Ginny vastasi.

Sienipiiras oli taivaallista.
Niin kuin Ginnykin.
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 449
  • Ava Fractalta <3
Spurttiraapale V, kierros 34, sana 3: oranssi


3.

Herätessään Katie oli melkein Ginnyssä kiinni. Hän näki oranssin tukan pilkottavan peittomytyn alta. Hän ei voinut vastustaa Ginnylle ominaista kukkaista shampoontuoksua vaan nuuhkaisi puolisonsa tukkaa kevyesti ennen kuin ujuttautui varovasti pois jaetun peiton alta.

”Mmm, älä mene vielä”, Ginny mutisi ja tarttui Katien käteen tämän istuessa sängyn laidalla.
”Minun on pakko”, Katie vastasi vilkaistessaan kelloa.
”Kaksi sekuntia”, Ginny vaati.
”Okei, mutta vain kaksi”, Katie vastasi, vaikka tiesi, että heidän sängyssään kaksi sekuntia oli varsin suhteellinen käsite.

Ginnyn maatessa selällään syli avoimena, Katie painoi vartalonsa Ginnyn polttavalle iholle. Hän asetteli oikean jalkansa Ginnyn jalkojen väliin ja painoi päänsä naisen rinnalle. Hän tunsi vienon hengityksen hiuksissaan painaessaan huulensa Ginnyn paljaaseen ihoon.

Kaksi sekuntia venyi kahdeksi minuutiksi.

”Kaksi sekuntia meni jo”, Katie mutisi Ginnyn huulille. Suudelma heidän välillään viipyili, venyi, kunnes Katie irrottautui toisen huulilta.
”Nähdään myöhemmin”, Katie kuiskasi Ginnyn korvaan.

Ginny yritti protestoida, mutta Katie oli noussut jo pukeutuakseen.
Muuten hän myöhästyisi.
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 664
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Onpa mukava lukea jotain kivaa syksyistä arkeilua ja siinä sivussa kokeilla kokonaan uutta paritustakin! Paljoa ei tule femmeä luettua, mutta Ginny/Katie kuulostaa kyllä somalta ja toimivalta vaihtoehdolta. Huispauspoikiakin paritetaan niin paljon toisilleen, niin miksei huispaustyttöjäkin :D Oli kiva, että huispaus oli näissäkin pikkuisen mukana, vaikka pääpaino onkin kotopuolen arjessa ja rakkaudessa.

Lainaus
”Minulla on sinulle yllätys”, Ginny sanoi ennen kuin hän katosi takaisin keittiöön.
Tällaiseen "tervehdykseen" on kyllä mukava tulla kotiin, varsinkin jos mielessä pyörii niitä ei-niin-mukavia asioita. Ginny oli selvästi jo odottanut Katieta takaisin ♥

Kaikenmoinen arkisöpöily on lemppariani ficimaailmassa, ja tässä sitä oli just hyvillä mitoilla annosteltuna. Tuo kolmas oli ihan mielettömän suloinen, niin täynnä hellää rakkautta, en ehkä kestä 🥺♥ Just semmosta settiä, jolle oon niin heikkona, äwäwää ♥ Toivottavasti tytöt saavat vielä jossain välissä yhteisiä hitaita aamuja, jolloin voi vain makoilla sylikkäin eikä tarvitse lähteä yhtään minnekään. Olisivat sen ainakin ansainneet.

Mukava päästä näkemään, mitä vielä keksit näihin. Toivottavasti sama lempeä tunnelma arjen puuhasteluissa jatkuu. Tämä parikin vaikuttaa oikein toimivalta, kiva kun tuli tartuttua tähän :3 Ja mukavaa kun kirjoittelet!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 449
  • Ava Fractalta <3
Ihana Larjus, kun oot tullut ilostuttamaan kommentillasi. <3 Oon täällä ihan semmosissa aww-fiiliksissä itsekin kommenttisi jäljiltä. Mukavaa, että rohkaistuit avaamaan tän, vaikka femmeä tuleekin vähemmän luettua. Oon itsekin yrittänyt tässä vuosien mittaan pikkuhiljaa laajentaa omaa kirjoitus- ja lukupiiriäni erilaisiin parituksiin ja tekstityyleihin. Joskus vaihtelu piristää ja sitä kautta voi löytää tosi kiinnostavia uusia juttuja. Ei mitään pointtia kyllä tässä mun vastakommentissa. :D Varmaan tarkoituksena oli sanoa, että kiva, kun kokeilit jotain uutta, koska kommenttisi piristi mua suuresti! Ihanaa, että tykästyit tähän arjen romantiikkaan. Toivottavasti viihdyt näiden viimeistenkin osien parissa. <3


Spurttiraapale V, kierros 34, sana 4: hengittää


4.

Katie hengitti raskaasti laskeutuessaan maahan luudanvarreltaan.
Hänen päässään humisi, eikä hän kunnolla kuullut, mitä tuomaristo sanoi kiittäessään kaikkia karsintoihin osallistuneita.

Kävellessään pukuhuoneille hän ei kyennyt ajattelemaan muuta kuin kivistäviä lihaksiaan.

Viimeinen karsintapäivä oli ollut jännittävä ja ennen kaikkea haastava.
Katie tiesi, ettei hän ollut jahtaajien parhaimmistoa. Siitä huolimatta pieni toivo joukkueeseen pääsemisestä läikähteli hänen sisällään.

”Lähdetkö Hirmuiseen Hevoskotkaan juhlistamaan karsintojen päättymistä?” Vivian kysyi Katielta, kun hän käveli suihkusta pukuhuoneeseen.

Katie puri huultaan. Hän oli luvannut Ginnylle, että he lukisivat yhdessä takan ääressä ja jakaisivat pullon punaista tonttuviiniä. Ehkei yhdestä lasillisesta paikallisessa taikakapakassa kuitenkaan haittaa olisi?

”Mikä ettei”, Katie vastasi Vivianille.
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 449
  • Ava Fractalta <3
Spurttiraapale V, kierros 34, sana 5: muuttolinnut


5.

Kun Katie heräsi seuraavana aamuna heidän yhteisestä vuoteestaan, Ginnyn puoli sängystä oli tyhjä.
Katien rintaa puristi, kun hän muisti nähneensä edellisyönä puolilleen juodun tonttuviinipullon ottaessaan syötävää kylmäkaapista.

Katie pukeutui ja lähti etsimään Ginnyä vain huomatakseen, että talo oli sisältä autio.
Eteisestä puuttui Ginnyn keltaiset saappaat sekä sadetakki. Katie sujahti omiin saappaisiinsa, heitti takin niskaansa ja pujahti ovenraosta kosteudesta sakeaan ulkoilmaan.

”Ginny!” Katie huusi, muttei saanut vastausta.
”Ginny!” hän huusi uudelleen samalla kun suuntasi takapihalle. Hän alkoi hätääntyä, koska yleensä Ginny jätti hänelle jonkin viestin, mutta tällä kertaa sellaista ei ollut löytynyt.

Hän lähti kävelemään kohti lampea, minkä luona he toisinaan kävivät yhdessä piknikillä.
Lähellä rantaa räikyi keltainen sadetakki ja oranssina leiskuva tukka. Katie juoksi niitä kohti.

”Ginny?” Katie sanoi saavuttuaan isolle kivenlohkareelle, jonka päällä Ginny istui.
Hän sai vastaukseksi hiljaisen hymähdyksen.

”O-oletko sinä minulle vihainen?” Katie kysyi huolentäyttämällä äänellä.

Ginny kääntyi Katieen päin ja ojensi kättään. Katie otti askeleen lähemmäs ja tarttui Ginnyn käteen. Ginny nykäisi hänet kiven juurelle, mistä Katie kapusi puolisonsa viereen istumaan. Ginny painoi päänsä Katien olalle ja vastasi: ”En tietenkään.”

Katie kiersi kätensä Ginnyn ympärille. Siinä kivellä he katselivat yhdessä, kuinka muuttolinnut levittivät siipensä lähteäkseen lentoon ja kohti etelää.
Siinä Ginnyn vierellä Katie tunsi olevansa kotona.
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 752
Oih ja voih, kuului täältä puolelta näyttöä. ♥ Rakastan niin hirmuisesti femmeä ja tällainen ihana syksyinen, oi että.

Pidän todella mielenkiintoisena kuviona sitä, että ilmeisesti Katie on tässä enemmän huispaajan roolissa. Onko Ginnyllä jo aika mennyt huispauksesta vai vasta tulossa, vai kärsiikö hän jostain vammasta tmv. - vai onko yksinkertaisesti tässä Ginnyn harrasteena/ammattina jotain muuta. Olen aiemmin parittanut Katieta Alicialle ja Angelinalle (yllätys :D), mutta nyt kun olen lukenut tätä, Ginny/Katiekin kuulostaa hyvin mahdolliselta! Ja erittäin söpöltä. ♥

Minun lempiraapaleeni tähän asti on varmaankin raapale kolme. Rakastan tuollaista viivyttelyä ja lämmössä ja lähellä olemista. Ihanaa. ♥ Ja hieman surustuin tästä neljännen, viidennen raapaleen tunnelmasta. Kuitenkin hyvä, että paluu kotiin tapahtui ja Ginny ei kuitenkaan ollut ainakaan päällisin puolin vihainen. Tahtomattani vain mietin, että mitä jos Katie pääseekin tänne joukkueen mukaan, niin miten Ginny siihen suhtautuu ja mitä heille mahdollisesti tapahtuisi?

Mutta kiitos tähän asti tulleista raapaleista. ♥

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 664
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Ääää julkaset näitä semmosta tahtii, etten minä työpäivien lomassa meinaa pysyä perässä 😅 Nytki on niin, ettei mulla periaatteessa olis juurikaan aikaa kommentoida, hyvä ku ehdin nämä lukea, mutta kyllä mä nyt aion ehtiä, kiirehdin sit tämän jälkeen.

Neljännen luin jo tänään aamulla herättyäni ja draamatuntosarveni nousivat kyllä pystyyn tuossa lopussa :D Ehdin jo miettiä, että muuttuuko arkiromantiikan hellä tunnelma täysin tämän neljännen myötä, mutta onneksi viides raapale sitten näytti että ehkä ei sittenkään. Olihan se vähän kenkkua, kun Katie lupautuikin menemään huispaustuttujen kanssa Hirmuiseen Hevoskotkaan, vaikka oli luvannut jo viettää iltansa Ginnyn kanssa (ja yöllisistä syömingeistä päättelin, ettei ihan vain yhteen pikaiseen lasilliseen jäänyt se juhlinta) :< Teoriassa kyllä ymmärrän juhlien houkutuksen (mutta käytännössä en, koska oon ite oikee kunnon kotihiiri :D). Mutta oli kyllä kiva, ettei Ginny näyttänyt ainakaan pahasti suuttuvan (vaikka kyllä hänellä on oikeus ainakin harmistua Katien teosta).

Lainaus
Siinä Ginnyn vierellä Katie tunsi olevansa kotona.
Oih ♥ Lisää ihana arkiromantiikkaa, just sitä mun lempparia. Tämmöset sanailut on niin mun mieleen!

En muuten tainnut aiemmin vielä sanoakaan, että musta on kiva, kun nämä omalta osaltaan kertovat yhtenäistä tarinaa ja jotkut toimivat pareittain vähän kuin jatkiksen osina. Silloin ei jää vain fiilistelemään raapaleiden sisältöä vaan mukana on lisäodotus siitä, mitä jatkossa tapahtuu. Vähän niin kuin katsoisi tv-sarjaa, jossa sama juoni jatkuu osasta toiseen, eikä niin että jokaisella jaksolla olisi käytännössä oma juonensa. Vaikka mä kyllä tykkään molemmista 😊 (niin ficeissä kuin tv-sarjoissakin.)
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 449
  • Ava Fractalta <3
Neiti Syksy: Oi, olipa ihana huomata, että tähän pieneen rapsusarjaan on tullut uusi kommentti! Söpöstelevät femmet on kyllä ihanaa luettavaa, oon siitä samaa mieltä ja itsekin rakastan kolmosraapaleen kaltaisia hetkiä niin ficeissä kuin oikeassakin elämässä. <3 Itse asiassa tässä raapaleessa selviää, mitä Ginny elämällään tekee eli niihin pohdintoihin saat vastauksen. :) Kiitos hirmuisesti ihanasta kommentista. <3

Larjus: Haha, osallistuin tän viikon spurttiraapaleeseen ja kehitin tämän juonen luettuani inspissanat viime sunnuntaina eli siksi näin tiukka julkaisutahti. :D Aletaankin olla ihan loppusuoralla tän tarinan osalta. Raapaleissa on kyllä ihanaa se, että ne voi olla joko toisistaan irrallisia tai sitten jatkaa samaa tarinaa. Tässä jatkumo on pääosassa, joten mukava kuulla, että tykkäät siitä. :) Ja joo, ite oon ajatellut, että Ginnyn ja Katien suhde on kestänyt jo pitkään ja sen verran vakaalla pohjalla, että pienet iltojen venymiset ei venettä kaada, joten tilaa pienelle arkiromantiikalle on aina. Kiitos jälleen kommentista! <3

Spurttiraapale V, kierros 34, sana 6: pehmeä


6.

”Sanoivatko he, milloin he aikovat ilmoittaa osallistuneille?” Ginny kysyi maanantaina Kaitien pyöriessä levottomana ympyrää heidän olohuoneessaan. Katie koitti muistella, mitä tuomaristo oli sanonut kiitospuheessaan, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan.

”Eivät”, hän vastasi Ginnylle, vaikkei tiennyt, pitikö väite paikkansa.

Ginny nyökkäsi ja käänsi katseensa takaisin pergamenttinivaskaan, jota hän oli selannut koko aamun.
Katie aloitti taas edestakaisen tallustelunsa huoneessa.

”Kuule Katie, meidän pitää puhua”, Ginny sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Perjantaista”, hän jatkoi pehmeästi.

Katie pysähtyi. Hänen sydämensä alkoi hakata lujemmin. Ginny oli sanonut lauantaina, ettei hän ollut vihainen, ja Katie oli uskonut häntä.

”Olen niin pahoillani Ginny”, hän sanoi luoden katseensa maahan.

Ginny siirsi pergamentit sylistään. Hän nousi sohvalta, otti muutaman askelen kohti Katieta ja tarttui puolisoaan leuasta kohottaakseen kasvot kohti häntä.

”Katie, ei sinun tarvitse olla pahoillasi. Sellaista sattuu. Minun tässä pitää pyytää anteeksi”, Ginny vastasi.
”Mi-mitä?” Katie sopersi.

”Niin. Katsos kun, hain varavalmentajaksi muutamaan seuraan. En uskonut, että pääsisin, enkä ole kertonut tästä kenellekään. En edes äidille”, Ginny sanoi.

Katie avasi suunsa vastatakseen, mutta Ginny pudisti päätään ja sanoi: ”Odota, tässä ei ollut vielä kaikki. Sain hormipuhelun perjantaina, kun olit karsinnoissa. En ollut uskoa, kun he sanoivat, että he olisivat halukkaita palkkaamaan minut. He vaikuttivat olevan minusta tosi innoissaan. He lähettivät pikapöllöllä sopimuspergamentit ja kaikki”, Ginny sanoi.

Katie katsoi leveästi hymyillen Ginnyä. Hän tunsi ylpeyttä puolisostaan, joka itse ei tuntunut tajuavan kuinka upea ja osaava hän olikaan.

”Tässä on vain yksi mutta”, Ginny sanoi ja jatkoi: ”Kyseinen seura on Veronan vauhdikkaat.”

Katien hymy haihtui.

”Mutta sehän on Italiassa?” hän sanoi.
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 664
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Tästähän on tulossa draamaisempi kuin osasin ekat luettuani odottaakaan :D Oli kyllä kiva saada tietää vähän Ginnynkin tilanteesta, mä en sitä lukiessa niinkään aatellut kun keskityin söpöön syysfiilistelyyn, mutta Neiti Syksyn kommentin jälkeen aloin itsekin miettiä, että niin, mitäs Ginny. Ja mielenkiintoiseksi menee. Mielenkiintoista nähdä, mikä onkaan Ginnyn ja Katien ratkaisu. Alkaa myös tämän raapalesarjan otsikko saada kokonaan uusia ulottuvuuksia, nyt kun Ginny pääsisi valmentamaan Italiassa... Mitä käykään näiden kahden kodille, yhteiselolle? Täähän kun voi mennä mihin suuntaan tahansa, ja vielä ei tiedä sitäkään, miten Katien karsintojen kävi.
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 449
  • Ava Fractalta <3
Larjus: Kiitos jälleen kommentista! En halua paljastaa liikaa, joten jätän sulle pikkukommentin spoilerin alle.
Spoiler: näytä
Sille on syynsä, miksi valitsin tälle tekstille draamaosaston fluffyn sijaan :'<<

Toivottavasti nautit tästä viimeisestäkin osasta, jossa kenties saat ainakin jonkinlaisia vastauksia pohdintoihisi. On ollut ihanaa, kun oot seurannut tätä tarinaa tän koko viikon. Tällainen vuoropuhelu lukijan kanssa antaa aina ihan erilaista buustia kirjoittamiseen. Kiitos siis siitä, että oon saanut jakaa tän raapalesarjan sun kanssa näin. <3

Spurttiraapale V, kierros 34, sana 7: koskettaa


7.

Katie painautui yhä lujemmin kiinni Ginnyyn sen jälkeen, kun he olivat nauttineet toisistaan intohimon ja raastavan etukäteisikävän pauloissa.

Katie tunsi Ginnyn paljaan ihon hohkaavan lämmön. Hän tunsi Ginnyn vartalon kohoavan ja laskevan naisen hengittäessä raskaasti sisään ja ulos. Kumpikaan ei olisi halunnut päästää toisesta irti, joten he leikkivät, että he voisivat maata siinä ikuisesti.

Ikuisuus ei kuitenkaan kestänyt. Seuraavana aamuna Ginny kuiskasi puolisonsa korvaan: ”Tämä on vain väliaikaista.”

Ginny leikitteli Katien tummalla tukalla. Katie puolestaan kosketti peukalonpäällään jokaista Ginnyn kasvoilta löytämäänsä pisamaa painaakseen mieleensä, miltä suloinen Ginny näytti.

”Minun on mentävä ennen kuin he sulkevat porttiavaimen”, Ginny sanoi.

Ginny painoi epätoivoisen suudelman puolisonsa huulille ennen kuin hän tarttui matkalaukkuunsa.
Katie ei voinut itselleen mitään vaan kyynelet puskivat väkisin hänen silmäkulmistaan.

”Koti ei tunnu samalta, kun sinä et ole täällä”, Katie sanoi.
”Se on silti koti, sillä kotini on aina siellä, missä olet sinäkin”, Ginny vastasi ennen kuin katosi ovesta aamu-usvaan.
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 752
Saanko nyt antaa kipakkaa palautetta, että missä minun fluffyn jatkuminen! :( Sen kuudennen osan jälkeen olin kyllä ihan jo sydän syrjällään mutta ajattelin, että ehkä Katie lähtee mukaan tai tapahtuu jotain hyvää fluffyista! Mutta ei. Luin ensiksi ennen tätä osaa tuon sinun spoilerin takana olevan, ja oi että. Pelkäsin pahinta ja se tapahtui. Pöh! Minä tuudittauduin niin tuohon kolmannen osan fluffykuplaan. :D (toisaalta ihan hyvä huomio siitä, että tämä oli tosiaan draamaa eikä fluffya mutta...)

Toisaalta tällainen loppu sopii tähän. Kuitenkin syksy on useimmille ihmisille muutoksen aikaa (kaikki opiskelut, muutot ja muut), joten tällainen muutos no, jotenkin sopii. Vaikka Ginny sanookin hänen kotinsa olevan siellä missä Katie, niin en jotenkin ehkä kuitenkaan usko siihen. Tai itse kuvittelisin tarinan jatkuvan niin, että aktiivinen yhteydenpito vähentyy, molemmilla tulee uudet kuviot - mutta koska olen vaaleanpunaisen fluffyn puolustaja henkeen ja vereen, niin haluan ajatella, että myöhemmin he tapaavat syystä x ja huomaavat edelleen, että sen kodin voi yhä rakentaa yhdessä. Mutta voi että. Vähän kyllä harmittaa niin paljon Katien puolesta. Miten se esimerkiksi tuntuu, jos hän pääsee tai ei pääse joukkueeseen? Pystyykö hän nauttimaan samalla riemulla pääsystä tai onko se ei-pääseminen vielä suurempi isku? Toisaalta, sitten hän pääsisi Ginnyn mukaan!

En siis osaa oikeastaan sanoa mitään, muuta kuin spekuloin päässäni mahdollisimman fluffyisaa loppua, sillä voi pienet. ♥ Kiitos ihan hurjasti tästä, vaikka pääsinkin kyytiin vähän loppuvaiheessa, mutta tämä oli kyllä ihanaa. Rakastan Ginnya femmessä ja Katieenkin oli kiva päästä paremmin tutustumaan tämän raapalesarjan myötä. Toivottavasti sinua ehkä inspaisi kirjoittaa heistä lisää ja vaikka heidän erillisestä tai yhteisestä elämästään, vähän niinkuin jatkoraapaleita. Lähetän sinulle paljon inspiraatioajatuksia ja fluffytunteita, ehkä niistä on hyötyä! Kiitos. ♥

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 664
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Kiitos vain itsellesi Tikkis ♥ Fiilaan itekin tota, että sellainen vuoropuhelu lukijan kanssa osien julkaisun aikana antaa ihan mieletöntä kirjoitusboostia (ja ylipäätään se tieto, että joku lukee, seuraa ja tykkää), ja sen takia mun mielestä onkin tärkeetä kommentoida myös sillä julkaisuvaiheessa eikä vasta vikan osan ilmestymisen jälkeen. Ja mulle ainakin on helpompaa kommentoida osa kerrallaan, muuten tuntuu että ajatukset levii käsiin :D (Sen takii tossa alussaki ku aloin lukea kolmen osan ilmestymisen jälkeen, tuli vähä semmonen apua mistä aloitan -fiilis ;D)

Luin tuon spoilerisi vasta kun olin lukenut viimeisen osan, ja jooh, tottahan se on, ymmärrän hyvin. Tässä vikassa osassa tuli niin haikea ja vähän surkukin fiilis, kun mä oon niin huono lukemaan (ja kirjoittamaan) minkäänlaisia eroficejä. No, tässä onneksi oli tällainen "fyysisesti joudutaan eroamaan, mutta sekin on vain väliaikaista, ja sydämeni pysyy luonasi" -henki, ja sellaista jopa silloin tällöin kestänkin! Yhtään en suostu allekirjoittamaan noita Neiti Syksyn ajatuksia siitä, että välimatkan myötä alettaisiin kasvaa erilleen omiin kuvioihin, eieiei, sellaiseen en suostu :D Tämä on vain väliaikainen tilanne, ja kun Ginnyllä ja Katiella on tässä niin vakiintunut suhde, niin minä uskon vain siihen, että se kestää tämän väliaikaisen eron. Kaukosuhteet ovat aivan mahdollisia ja moni on saanut ne toimimaan. Kyllä sen Ginnyn kodin nyt on vaa pysyttävä siellä missä Katiekin on ;D

Lainaus
”Se on silti koti, sillä kotini on aina siellä, missä olet sinäkin”, Ginny vastasi ennen kuin katosi ovesta aamu-usvaan.
Tää oli kyl kaikessa riipaisevuudessaan ihana lopetus koko ficille. Ja kuten siinä mun edellisessä kommentissakin totesin, alkoi otsikko saada uusia ulottuvuuksia, ja tässä se myös tuli hienosti esille. Musta on aina hauska bongata ficin otsikko tavalla tai toisella itse ficin sisältä, niin tällainen lopetus ilahdutti siinäkin mielessä.

Kiitokset näistä raapaleista! Näistä jäi hyvä mieli päälle vaikka tämä vika varsinkin aikas riipaiseva oli. Mutta itse kun ficien suhteen olen yleensä toivoton romantikko, mieleni onneksi täydensi tarinan parhaiten päin ;D
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 449
  • Ava Fractalta <3
Neiti Syksy: Aina saa antaa kipakkaa palautetta, ja palaute on ehdottomasti vastaanotettu. :D Pakko todeta, että fluffykuplaa olisi ollut ihana jatkaa, mutta olin jo rapsusarjaa aloittaessani päättänyt, että näiden kahden tiet erkanevat lopuksi, joten olisi ollut vaikea kääntää kelkkaa kesken tarinan kirjoittamisen vain siksi, että suloinen fluffhöttö olisi voinut jatkua loputtomiin. Samalla mun olisi pitänyt keksiä joku ihan muu lopetus, ja olin jo vähän kiintynyt ajatukseen, että lopussa Ginny lähtee. On aina ihana nähdä, miten oman tekstin avoimet loput jää mietityttämään lukijaa ja sullakin oli oikein kivoja pohdintoja siitä, mitä näille kahdelle tulee käymään. Sainkin sun kommentista pari hyvää ficci-inspiraatiota, jotka oon laittanut muistiin, joten kenties ehkä pääset vielä nauttimaan Ginny/Katiesta. Mitään lupailuja en kuitenkaan anna, etten heittele ilmoille katteettomia lupauksia. ;) Olipa ihana huomata, että Ginny/Katie ja tämä tarina oli sulle mieleen. Ihan superpaljon taas kiitoksia ihanasta kommentista. <3

Larjus: Haha, joo kieltämättä se on paljon helpompi lukea jatkiksia osa kerrallaan, koska sitä pystyy paremmin sisäistämään ja kommentoimaan tarinan kulkua, kun pysyy koko ajan kartalla mitä tapahtuu. Heti jos on useampi luku kommentoitavana, unohtaa jo puolet, mitä oli ajatellut sanoa (tai ainakin mulle käy niin ::)) :'D
Voi että, mun ois varmaan pitänyt laittaa joku varoitus ficin alkuun, että tää ei sitten oo koko ficci mitään arjen söpöilyromantiikkaa vaan lopussa mennään ihan toisiin fiiliksiin. Onneksi osaat täyttää ficin jälkeiset tapahtumat sulle sopivalla lopulla. ;D Sehän on toisaalta ihan parastakin, kun voi itse kuvitella, mitä tarinan jälkeen tapahtuu. Mäkin nautin lukiessa suuresti sellaisesta ihanasta fullysta ja onnellisista lopuista, mutta jostain syystä en osaa nykyään juurikaan kirjoittaa sellaisia tarinoita. Ehkäpä otan seuraavaksi haasteeksi kirjoittaa oikeen onnellista fluffya, joka loppuu varsin siirappisesti. :D Kiitos vielä kertaalleen tosi paljon, kun oot ollut loppuun asti seuraamassa tätä tarinaa. Sun kommentit on tuoneet mulle varsin paljon iloa! <3
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 367
  • Lunnikuningatar
Kommenttikampanjasta, hyvää päivää!

Tämä raapalesarja sopi todella hyvin tällaiseen lokakuiseen aamuun, kun sade ropisi ulkona rytmittämässä lukemista. ❤ Kieltämättä minäkin ehdin Neiti Syksyn tavoin tuudittautua fluffykuplaan, mutta vaikka loppu olikin tuollainen haikea, pidin siitä kovasti. Tuntui hyvin tälle parivaljakolle sopivalta, että Katie on valmis päästämään Ginnyn lähtemään Veronaan asti seuraamaan unelmiaan, ja heidän suhteensa oli niin vakaalla pohjalla, että kesti myös etäisyyttä.

Pidin myös tuosta pienestä draamasta ja siitä, miten he olivat valmiita siitä puhumaan ja pyytämään anteeksi ja myös antamaan anteeksi. Suhteissa on aina myös niitä arjen töyssyjä, ja olit kuvannut sellaisia osuvasti. Myös nuo kirkkaammat, suloisemmat osuudet olivat ihania, ja niitä lukiessa sydän suorastaan suli. Tuo aamuhetki ja sienipiirakka, ai että. ❤

Pidin tästä raapalesarjasta kovasti, kiitos! ❤ Ehkä voisit seuraavaksi inspiroitua kirjoittamaan vaikkapa tämän parin joulusta Veronassa, eikö totta? ;)


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 359
Etsin kommenttibingoa varten luettavaksi femmeä, ja ilahduin tosi paljon, kun löysin moniosaisen tekstin tällä parituksella. Huispausparitukset on yleensäkin kivoja, ja liian harvoin tulee luettua huispausfemmeä, eikä sitä varmaan ole kovin paljon kirjoitettukaan. Mutta siis Ginny/Katie on ihan erinomainen paritus, ja tykkäsin siitä, miten olit kirjoittanut heidät.

Minusta oli jotenkin tosi vaikuttavaa se, miten tämä lähti liikkeelle suloisista ja pehmoisista arjen hetkien kuvauksista, joissa kaikki on hyvin, ja eletään aika vakiintunutta ja hyvää parisuhde-elämää. Minäkin mietin siinä kohtaa, mitähän Ginny tekee, kun selvästi Katie oli se, jolla oli enemmän kiireitä huispauksen ympärillä. Jotenkin suloista tuokin, kun Katien ilta venähti pitkäksi, ja hän oli siitä nolona, mutta Ginny ei onneksi ollut vihainen.

Sitten lopussa olikin tietysti yllättävä käänne, että Ginnyn huispausura vaatiikin lähtöä pois tutusta arjesta, ja pariskunnan elämä menee ainakin joksikin aikaa ihan uusiksi. Toisaalta, onhan se ymmärrettävää, kun tuossa kohtaa elämää on pakko tarttua tilaisuuksiin, joita sattuu tarjoutumaan, jos aikoo tehdä työkseen sitä, mistä haaveilee. Uskon silti, että Ginny ja Katie saavat suhteen toimimaan niinkin, ja onhan taikoville ihmisille matkustus sentään sitten vähän helpompaa kuin muille. Kiitos tästä, tämä pariskunta oli oikein mielenkiintoinen ja piristävä tuttavuus!