Kirjoittaja Aihe: Muumit: Noidista ja kilteistä tytöistä | mikroficcejä, K-11 | Aliisa/Ninni  (Luettu 217 kertaa)

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 796
Kirjoittaja Ingrid
Fandom Muumit
Ikäraja korkeimmillaan K-11
Paritus Aliisa/Ninni
Disclaimer Hahmot © Tove Jansson
Haasteet Mikroficci-haaste

A/N Syytän osittain niiinaa ja muumihulluutta siitä, että nämä pienet tarinat pääsivät ajatuksista sanoiksi. Nyt kun syksy ja talvi tulee niin on erityisen kivaa fiilistellä ja kirjoittaa Aliisasta ja Ninnistä, noidasta ja kiltistä tytöstä. ♥ Otsikkokuvan tytyt on piirtänyt Viria, ja mie omakätisesti sommitin hahmot yksiin kehyksiin. Toivottavasti tämä löytää lukijansa!





« Viimeksi muokattu: 01.09.2021 09:44:01 kirjoittanut Ingrid »


Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 796
1.

Ninni istahtaa sammaloituneelle kivelle ja vetää saapikkaan jalastaan. Hän kääntää kengän ylösalaisin, ja sen pohjalta valuu puoli sangollista vettä hänen jalkojensa juureen.

Huokaisten Ninni katsahtaa etäämmällä vesilätäköiden kiiltävällä pinnalla tanssivaa Aliisaa, jonka hiussuortuviin on tarttunut puiden lehtiä. Ruskan värit hehkuvat kilvan noidattaren punaisen kuontalon kanssa.

Ninni hymyilee, mutta hänen huulensa mutristuvat, kun märkä villasukka tuntuu yllättäen kylmältä vasten paljasta ihoa.

Osaisipa hänkin kävellä vetten päällä.


2.

Noidan mökki on kotoisa, vaikka sen nurkissa humisee pohjoistuuli. Ninni on käpertynyt tervalepästä veistetyn sohvan nurkkaan. Hän on vetänyt ylleen villahuovan, joka tuoksuu Aliisan pelargoniaparfyymilta.

Aliisa häärää noidankattilan äärellä ja maistaa keittämäänsä rohtoa suurella kauhalla.

”Lisäsin joukkoon hieman sammakon kutua”, Aliisa myhäilee ja ojentaa kupillisen höyryävää rohtoa Ninnille, jonka punakka nenänpää kalpenee.

Aliisa kuitenkin virnistää kujeilevasti.

”Minä lasken vain leikkiä”, hän kikattaa ja suukottaa Ninnin suupieltä.


3.

Ilmassa tuoksuu talvi, vaikka syksyinen aurinko kultaa vielä taivasta.

Aliisa tuntee tuulen kasvoillaan, kun hän tanssahtelee luudallaan Noitametsän ruskan yllä. Hämärän laskeutuessa hän hyräilee loitsujaan ja hohkaa ympärilleen himmeää valoa, kuin yksinäinen tulikärpänen yön pimeydessä.

Maankamara tuntuu pitkästyttävän tasaiselta villiluonteisen Aliisan jalkojen alla, kun hän hyppää alas luudaltaan. Mökin kynnykseltä hän näkee sohvalle runokirjansa ääreen nukahtaneen Ninnin.

Puusohva on ahdas kahdelle, mutta siitä huolimatta Aliisa kampeaa Ninnin viereen ja vetää villahuovan heidän ympärilleen.


Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 796
4.

Ninni seuraa aamun udussa katseellaan, kuinka pieni hämähäkki kiipeää tyynyä pitkin Aliisan hiuksiin. Ninni ei huiski sitä pois. Hän tietää, ettei Aliisa pitäisi siitä.

Aliisa, jolla on tapana sanoa, että maailma on kaikille tasavertaisesti lainassa. Ei ollut väliä, oliko homssu, drontti, hattivatti vai hyönteinen.

Siksipä kai Aliisa pohjustaakin joka syksy tusinan verran lasipullojen pohjia itse virkkaamillaan, kämmenen kokoisilla vilteillä.

Jotta hämähäkit ja koiperhoset eivät vilustuisi viileän mökin ullakolla talvipakkasten tullen.


5.

Aliisa jyrsii keskittyneenä alahuultaan mökin seinällä roikkuvan pölyisen peilin edessä. Hänen pitkät sormensa tanssivat ilmassa loitsun tahdissa ja saavat hänen kuparinpunaiset hiuksensa letittymään itsestään.

Ninni katsoo Aliisaa hymyillen kynnykseltä ja astelee sitten tämän luokse.

”Nämä sointuvat kauniisti hiuksiisi”, hän toteaa pehmeästi ja sujauttaa pieniä pihjalanmarjaoksia hieman sotkuisten lettien lomaan. Hän viivyttelee nenäänsä Aliisan maidonvaalealla niskalla ja suukottaa muutamaa pyöreää nikamaa. Pelargonian tuoksu huumaa Ninnin.

Kuten niin monesti aiemminkin.


6.

”Eikö sinun tule vilu?” keltaiseen villapaitaan sonnustautunut Ninni kysyy huolta äänessään ja katsoo, kuinka Aliisa kiipeää korkealle kivenmurikalle. Aliisa pudistaa päätään ja hänen naurunsa karkaa mereltä puhaltavaan tuuleen.

Aallot puskevat vasten rantakivikkoa, meri velloo syvänsinisenä. Ninnin katse etsiytyy horisonttiin, joka enteilee rajua syysmyrskyä.

Sitten hän kääntää katseensa takaisin Aliisaan, jonka paljas helmenvalkea keho hohkaa tummuneen, kylmän illan keskellä.

Aliisa hyppää veteen pelkäämättä ja katoaa pinnan alle. Ninnin huulet kaartuvat hymyyn.

Hän on aistivinaan tyrskyjen tyyntyvän.
« Viimeksi muokattu: 05.09.2021 22:22:46 kirjoittanut Ingrid »


hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 930
Kylläpä sinulla on nyt monta ihanaa ja houkuttelevaa femmeparitusta! Peppi/Ronjaa, Ginny/Angelinaa ja nyt vielä tämä - mutta en suinkaan valita vaan nautin täysin rinnoin :) Pehmeä femme sointuu jotenkin oivallisesti syksyyn, viileneviin päiviin ja vähentyvään valoon, ja Aliisa/Ninni tuntuu sopivan siihen erityisen hyvin. Jälleen upea otsikkokuva, se loi heti hauskan mielikuvan hahmoista aikuisina ja auttoi luomaan mielikuvia osien varrella!

Hetken verran mietin, onko Aliisa/Ninni liian samankaltainen kuin Peppi/Ronja -tekstisi. Samoja elementtejä löytyy kyllä ja ne tulevat esiin kerronnassasi (luonnon läheisyys, parfyymin tuoksu, kahden naishahmon yhteiselo pitkälti omissa oloissa ♥), mutta hahmot ovat itsessään kovin erilaisia, ja se on oikein hyvä asia. Ehkä Aliisan ja Pepin välillä on eniten yhteistä, tuo helposti pitkästyminen ja hurjapäisyys, mutta Ninni tuo aivan omanlaisensa lisän tähän tekstiin. Hänen kiltteytensä ja ehkä jossain määrin myös kateutensa Aliisan taikuuteen liittyen ovat mielenkiintoisia ja tässä onkin aistittavissa jossain määrin se, että Aliisa ja Ninni eivät ole täysin konfliktivapaa pari. Ronja ja Peppi (kuin myös Ginny ja Angelina) ovat molemmat aika jääräpäisiä ja siksi tasaväkisiä, mutta Aliisan ja Ninnin välillä on eroja, jotka tekevät heistä yhdessä vahvempia, mutta tuovat samalla toisenlaisia heikkouksia. Siispä, todella mielenkiintoista ja jään ehdottomasti seuraamaan, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtuu :)

Pidin näissä osissa siitä, kuinka vahvasti toisesta välittäminen tulee tässä läsnä. Etenkin Aliisasta välittyy vahva mielikuva lukijalle ja hänen hurjapäisyytensä on hauskaa seurattavaa. Ninni on jokaisessa osassa läsnä, mutta jää selkeästi hieman enemmän taka-alalle, mikä tuntuu luonnolliselta. Samalla toivon, että hän näyttää pippurisuutensa tulevissa osissa eikä jää vain seinäruusuksi :) Aivan erityisesti pidin tuosta neljännestä osasta, kuinka Ninni antaa hämähäkin jäädä Aliisan hiuksiin ja mitä Aliisan maailmankuvasta kerrotaan. Siinä oli myös ihana aamun hiljainen hetki - ne ovat teksteissä aina suosikkiajankohtiani :D Myös Aliisan sammakonkutu-vitsi hymyilytti, kovin noitamaista!

Kiitos siis näistä, jään seuraamaan! ♥

between the sea
and the dream of the sea

Angelina

  • Irony Man
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 978
Sinä ja sun randomit femmeparitukset joista en tiedä mitään ja joita silti koukuttuneena luen :'''D ♥

Toi otsikkokuva on tosi hieno ja musta on kiva, että toit sen tähän valottamaan mitkä sun mielikuvat näistä hahmoista on - mä en juurikaan muista Ninnistä mitään (en oo katsonut Muumeja vuosiin), Aliisa on toki tutumpi mutta oli silti kiva nähdä molemmista täysin erilaiset versiot ja saada heti alkuun mielikuva molemmista tytöistä (naisista?) :3 Näissä oli joo samaa fiilistä kuin sun Ronja/Peppi -teksteissä, mutta se johtunee nimenomaan tuosta sulle ominaisesta kirjoitustyylistä ja kuvailusta, joka on kyllä aina niin rauhallista ja kaunista! Kuten hiddenben tuossa edellä sanoi, niin Ninni varsinkin tuo kuitenkin tähän pariin jotain ihan erilaista, kuten tietysti myös Aliisan noitavoimat ja hahmot ovat selkeästi tunnistettavissa omikseen.

Kadehdin kyllä sun tapaa kuvailla asioita ja luoda mielikuvia lukijan päähän näin lyhkäsillä pätkillä! Kerrot tosi paljon muutamalla sanalla ja osaat luoda selkeän miljöön ja kaikki sun luontokuvailu ja muu on aina niin perf ♥ Ite tulee aina keskityttyä enemmän suhteisiin, hahmojen ulkonäköön jne, koska kaikki muu tuntuu niin vaikeelta -- sitten sä vaan mikromitassa kertoilet menemään ja luot ties minkälaisia hienoja maailmoja ja luontokuvauksia :: D <3

Violetu

  • Rottaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 4 505
  • bannu by. Felia
Aaaaaa, tämä oli lumoava <3

Jotenkin kaikki tämän piirtämät mielikuvat olivat niin kauniita ja idyllisiä, juuri sellaisia, mitä näin syksyisin kaipaa, ja nimenomaan sellaisia, joita rakastan muumifandomista ("viattomista" fandomeista?) mielessäni nähdä <3

Kaikki ihanat yksityiskohdat, puusohva, Aliisan tuoksu... tuo artti tuolla alussa antoi hienon lähtökohdan näille, vei juuri oikeaan tunnelmaan<3 Ja Aliisan taikuus! 😍

Pitää mennä kaivamaan lisää näistä, sinulla taisi niitä jokunen ollakin :D

~Violet kiittää

Aggressive... but I like it.

flawless

  • HBIC / IWBYS
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 854
  • breakdowns for breakfast
Aww, olipas tämä suloinen ♥

Teksti alkoi kovin kivasti, pidin siitä että ekassa pätkässä yhdistettiin vetten päällä kävely ja syyssateen jättämissä lammikoissa temmeltäminen. Se oli kovin kekseliäs ja ihanan tunnelmallinen yhdistelmä, syksyinen fiilis huokui jo tekstin alkumetreiltä saakka. Saapikas täynnä vettä ja märän kylmät villasukat olivat eloisia yksityiskohtia, vaikka Ninni-raasulle sitten kakkososasta päätellen kävikin pikku vilustuminen. Noidan mökki puupintoineen ja huopineen vaikutti kovin kodikkaalta paikalta ♥ Rohdon keittely sopi siihen miljööseen kovin hyvin ja hymyilin sammakon kudulle sekä punaisen nenän kalpenemiselle, hih. Kolmososassa pidin erityisesti kivoista kuvauksista. "Ilmassa tuoksuu talvi, vaikka syksyinen aurinko kultaa vielä taivasta" oli kovin kauniisti ja tunnelmallisesti sanottu ja "Maankamara tuntuu pitkästyttävän tasaiselta villiluonteisen Aliisan jalkojen alla, kun hän hyppää alas luudaltaan" kuvaa Aliisan hahmoa ihanan osuvasti.

Lainaus
Ninni seuraa aamun udussa katseellaan, kuinka pieni hämähäkki kiipeää tyynyä pitkin Aliisan hiuksiin. Ninni ei huiski sitä pois. Hän tietää, ettei Aliisa pitäisi siitä.

Aliisa, jolla on tapana sanoa, että maailma on kaikille tasavertaisesti lainassa. Ei ollut väliä, oliko homssu, drontti, hattivatti vai hyönteinen.
Tämä oli lempikohtani, kovin kauniisti sanottu että maailma on kaikille tasavertaisesti lainassa ♥ Kaunis, viisas ja lämminhenkinen ajatus.

Pidin kovasti myös letittämisloitsusta, se oli kovin nätti ja kiva kohtaus. Pihlajanmarjanoksien sujauttaminen punervien lettien lomaan oli kovin söpö yksityiskohta. Muutenkin tässä on kivoja yksityiskohtia, esimerkiksi tervalepästä veistetty sohva ja pelargoniaparfyymi olivat kovin kivoja, samoin kuin nuo mainitut pihlajanmarjanoksat. Tuollaiset yksityiskohdat oikein vahvistivat tämän syksyistä tunnelmaa. Pidin siitä, että syksyn lisäksi luonto oli näissä alati läsnä, oli se sitten vesilätäkköjen, hyönteisten, Noitametsän tai meren ja sen aaltojen muodossa. Aliisan yhteys luontoon oli kuvattu tosi hienosti ja se tuli esiin monessa kohti eri tavoin. Pidin siitä kuinka hän metsän yllä lennellessään hyräili loitsujaan ja hohkasi kuin tulikärpänen, se oli kovin kaunis ja tunnelmallinen kohta, samoin kuin tämän lopetus. Lopussakin oli kovin nättiä kuvailua, Aliisan helmenvalkea ja hehkuva iho sekä tumma ja myrskyinen meri olivat kuin toistensa vastakohtia, mutta lopulta Aliisan sukellettua heistä tulikin kuin yhtä, kun tyrskyt tyyntyivät. Ihana lopetus ♥

Tämä oli kaunis, herkkä ja ihanan syksyinen teksti. ♥ Kiitos tästä!
I'm in your veins like pretty poison


banneri © Ansa